Myrskyt pyyhkivät rajulla otteella pitkin Suomea aiheuttaen paljon vahinkoa ja harmia ihmisille. Hallituksen piirissä on seurattu tarkasti vahinkojen korjaamista ja sitä, miten tilannetta paikallisesti hoidetaan. Pelastusviranomaisten toiminta on ollut ansiokasta ja kaikki muutkin viranomaiset sekä sähköyhtiöiden työntekijät ovat työskennelleet herkeämättä tilanteen normalisoimiseksi. Jos virheitä kuitenkin on päässyt tapahtumaan, niistä täytyy ottaa nöyrästi oppia, jotta voimme toimia jatkossa vielä paremmin.

On toki selvää, että on tullut paljon sellaista vahinkoa, jota ei voi noin vain korjata. Kumoon mennyt metsä, ei nouse takaisin pystyyn. Lisäksi asuntovaunut, autot tai mökit ovat saattaneet vahingoittua korjauskelvottomiksi. Toki tärkeintä on aina, että ihmishengen menetyksiltä säästytään.

Pyysin heti viikonloppuna selvityksiä Asta-myrskyn vahingoista. Ministerimme selvittivät tilannetta myös omilla sektoreillaan. Ministeri Anttila on luvannut paneutua mahdollisuuksiin auttaa vahinkoja kärsineitä metsänomistajia. Ministeri Pekkarinen vieraili keskiviikkona Itä-Suomessa tuhoalueella tutustumassa erityisesti sähkönjakelua koskeviin vahinkoihin. Veera-myrsky aiheutti lisää harmia. Senkin jäljiltä on paljon korjattavaa ja selvitettävää.

Viranomaisten tulee huolehtia paikallisesta tiedottamisesta. Lisäksi on aktiivisesti selvitettävä sellaisten ihmisten tilannetta, joiden toimintakyky on muutoinkin heikko. Esimerkiksi yksinasuvien vanhusten tilanne on syytä selvittää jokaisen henkilön kohdalla erikseen, jos henkilöön ei muuten saada yhteyttä.

Ihmisten huoli tuhoalueilla on aito ja todellinen. Jaan heidän järkytyksensä täysin. Tällaisten ääri-ilmiöiden osalta viranomaisilla tai hallituksella ei ole käytettävissään kuitenkaan keinoja, joilla ne voitaisiin täysin estää tai niiden aiheuttamat tuhot täydellisesti korvata. Me voimme kuitenkin pitää huolta valmiudesta auttaa tällaisissa tilanteissa vaikeuksiin joutuneita kiireellisimmistä tapauksista lähtien. Lisäksi voimme pitää huolta siitä, että ihmisillä on tieto siitä, miten tulee menetellä tai mitä apua on saatavilla hätätilanteessa.

Näiden myrskyjen vahingot korjataan ajallaan ja elämä muuttuu normaaliksi suurimmalla osalla aika pian. Silti vastaavia sääilmiöitä voi olla odotettavissa jatkossakin. Emme tiedä, milloin ja millä voimalla ja missä päin Suomea. Viranomaiset voivat varautua omalta osaltaan tilanteeseen, mutta esimerkiksi mökkiläisten tai haja-asutusalueilla asuvien kannattaa pitää riittävää varustusta muutenkin.

Luonto on arvaamaton. Meidän pitää osata elää sen kanssa. Kun tällaisia tuhoja tulee, meidän on käärittävä yhdessä hihat ja autettava toisiamme viranomaisina, naapureina ja lähimmäisinä.

Meillä on tehtävä ja meillä on isot näytöt siitä, että osaamme toimia suomalaisten ja isänmaan hyväksi. Keskustan kokema myllerys ja laskevat kannatusluvut eivät saa meitä masentaa.

Aatteemme merkitys mitataan arkipäivässä; miten keskusta-aate pystyy viitoittamaan politiikan sisältöä ja muita arjen ratkaisuja muita puolueita paremmin.

Syntyhistoriamme takia aate ei ole keskustalaisille kahle, joka määrittää omia valintojamme. Keskustalaisuus ei ole myöskään kattava maailmanselitys tai elämänkatsomus, josta löytyy valmiit vastaukset. 

Keskusta-aate sisältää yhteiset linjat, mutta edellyttää jokaiselta omakohtaista aatteen muodostusta.

Keskustalaisuuteen kuuluu ihmisten kannustaminen yritteliäisyyteen, oma-aloitteisuuteen ja vastuunkantamiseen omasta elämästään.  Samalla edellytämme yhteisvastuuta; huolenpitoa syrjäytyneistä ja muista vaikeissa elämäntilanteissa olevista.

Oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon periaatteesta Keskusta ei tingi.
Pyrkimys rakentaa onnellinen elämä itselle ja samalla vastuu muista eivät ole toisiaan poissulkevia tavoitteita. Yhteiskuntapolitiikassa tämä näkyy pyrkimyksenä sosiaalisesti ja alueellisesti tasa-arvoiseen Suomeen.

Keskustalaisille terve isänmallisuus ja toiminta kansainvälisillä areenoilla ovat olleet aina saman asian eri puolia.

Asioiden ja tavoitteiden kautta voimme rakentaa yhteisymmärrykseen perustuvan linkin keskustan jäsenten ja kannattajien, keskustalaisten kansanedustajien ja puoluejohdon välille.

Mihin on hävinnyt ”Maakuntien Suomi”, kyseli tutkija erityisesti Keskustan puheenjohtajakilpaan viitaten.

Tutkijan havainto on oikea, mutta ei koske kaikkia. Eduskunnan varapuhemiehen Seppo Kääriäisen jo 1980-luvulla kehittämä ”Maakuntien Suomi” ei ole hävinnyt mihinkään ainakaan omasta ajattelustani. Se on myös 2000-luvulla toimiva poliittinen iskulause – mutta myös järkeenkäypä tapa jäsentää Suomea ja sen kehittämistä.

Suomessa on vain yksi, kansainvälisessä vertailussa pieni metropoli eli Helsinki ja sen lisäksi vain yhden käden sormilla laskettava määrä muita suurehkoja kaupunkiseutuja. Näin kapea pohja laajan maan kehittämiselle ei missään nimessä ole riittävä.

Siksi Maakuntien Suomi on yhä toimiva ajattelun ja toiminnan perusta. Maakunnat muodostuvat keskisuuresta tai isommasta keskuskaupungista, muista erikokoisista kaupungeista ja taajamista sekä laajoista enemmän tai vähemmän vireistä maaseutualueista.

Jokainen maakunta pitää sisällään verkostotalouden, vuorovaikutusverkoston, jonka toimivuus ratkaisee maakunnan elinvoimaisuuden. Monilla tahoilla kieltämättä tapaillaan suuntavilkkua jyrkän keskittämispolitiikan tielle. Nämä äänenpainot perustuvat kuitenkin enemmän poliittisiin etunäkökohtiin kuin Suomen kokonaisetuun.

Keskittäminen metropolialueelle ja muutamaan suureen kaupunkikeskukseen olisi Suomen kannalta kallis ja tehoton ratkaisu. Se jättäisi suuren osan suomalaisista toisen luokan kansalaisiksi mitä tulee palveluihin. Samalla se jättäisi suuren osan osaamisen ja kehityksen voimavaroista vaille käyttöä.

Tämän latingin toivotaan rauhoittavan markkinarintamaa niin paljon, että vältyttäisiin syksyn 2008 kaltaisesta hallitsemattomasta tilanteesta. Sen seurauksenahan koko läntinen maailma on ollut talouslamassa puolitoista vuotta. Pankkeja, tuotantoa ja työpaikkoja on kadonnut vaikka julkinen valta on elvyttänyt verorahoilla sen kun on pystynyt. – Toisen peräkkäisen kriisin lieventämiseen ei elvytysrahaa enää olisikaan.

Suomen osuus takauksesta on kahdeksan miljardia euroa. Summa on valtava ja päällimmäinen ajatus on meillä kaikilla yhteinen: toivottavasti senttiäkään takauksista ei lankea maksettavaksi.

Tätä kahdeksan miljardin euron summaa ei siirretä Suomesta minnekään rahastoon, vaan me olemme mukana tällä määrällä takaamassa komission alaista erityisrahoitusyhtiötä. Lisäksi Euroopan keskuspankin rooli markkinahäiriöiden torjumisessa on tästä eteenpäin entistä isompi. Sen tekemien operaatioiden uskottavuutta lisätään tällä nyt tehdyllä vakautussopimuksella.

Kauhistelu ja maailmanlopun maalailu ei nytkään auta tulitikun vertaa. Vitkuttelu pää pensaassa pahentaisi tilannetta ja ajaisi markkinat lopulta kaaokseen. Ongelmien ratkaisu on nyt kuitenkin aloitettu. Ja se on erityisesti ja ehdottomasti Suomen ja suomalaisten etu.

Euroopan unionin etelärantaan on pesiytynyt iso julkisen talouden vaje. Kreikka, Italia, Espanja ja Portugali ovat ylivelkaantuneita kansantalouksia, joiden hulvatonta menoa ei valitettavasti voida kapseloida näiden maiden sisäiseksi ongelmaksi. Ne ovat vipanneet paitsi ristiin toisiltaan myös muulta euroalueelta.

Vajeista kärsivien maiden lainat ja mahdollinen kyvyttömyys huolehtia veloistaan mädättää nyt koko Euroopan taloutta. Lopulta ainoa kestävä tie euroalueenkin taloudenpidossa on ylivelkaantuneiden kansantalouksien alijäämien leikkaaminen.

Nyt näemme sen, mitä tarkoittaa, kun oma taloutemme on hyvin hoidettu. Olemmehan mekin joutuneet lainaamaan sekä viime että tänä vuonna. Suomen valtio on ottanut velkaa tukeakseen rakentamista, pitääkseen yllä kansalaisten kulutusmahdollisuuksia ja elvyttääkseen yritystoimintaa.

Olennaista on kuitenkin ollut se, että kansantalous kestää ottamamme velkamäärän. Tämä on ensinnäkin järkevää ja toisekseen: me noudatamme sitoumuksiamme, emmekä ole rikkoneet unionin vakaussopimusta. Vakaussopimuksen noudattaminen ei ole itsetarkoituksellinen opinkappale, vaan sopimuksen rajoista kiinni pitäminen on osa viisasta taloudenpitoa.

Pidämme yhteisen velkamme ylärajana 60 prosenttia suomalaisten kansantulosta. Tällä varmistamme sen, että emme maksa lainoistamme ylikorkoa. Suomen politiikka on myös taannut sen, että meille ei sanella ulkoa, mitä saamme tehdä ja mitä emme.

 (julkaistu myös Ilkka-lehdessä 11.5.2010)

Jos samapalkkaisuuden mantraa hoetaan vuodesta toiseen, mutta naisen euro on edelleen 80 senttiä, asiat eivät voi olla kunnossa.

Jos tuottavuus ja tehokkuus saavat työpaikalla lähinnä pelon kylmän hien pintaan, ei kaikki voi olla hyvin.

Vanhempien jaksaminen ja toimeentulon riittävyys heijastuvat perhe-elämään. Työelämän kehittämisessä perheen näkökulma ei ole sivuseikka.

Perhevapaiden työnantajakustannusten jakaminen nais- ja miesvaltaisten alojen välillä nykyistä tasaisemmin on hoitamaton asia.  Se on kuitenkin kysymys, joka voidaan ratkaista poliittisilla päätöksillä.

Asiassa edistyminen tarkoittaisi naisvaltaisten alojen kilpailukyvyn parantumista ja edistäisi nuorten naisten työllistymistä kokoaikaisiin työsuhteisiin. Näitä edistää myös isien aktiivisempi vanhempain- ja hoitovapaiden hyödyntäminen.

Jokainen perhe tekee omanlaisensa ratkaisun lasten hoidosta. Yhteiskunnan tulee tarjota mahdollisuus joko lasten hoitamiseen kotona tai kodin ulkopuolella. Päivähoitopuolella tulisi kehittää perhepäivähoitomaista mallia.

Kunnallinen kotiapu ajettiin alas edellisen laman aikana. Nyt olisi aika korjata tämä virhe. Lapsiperheiden ja vanhempien tukeminen varhaisessa vaiheessa on järkevää politiikkaa.

Kotitalousvähennys koskee tällä hetkellä lasten vanhemmilleen ostamaa apua. Tulisi olla myös mahdollista vanhempien ostaa lapsilleen palveluita. Ulkopuolinen apu lapsiperheisiin eri muodoissa toisi helpotusta arkeen.

Hyvinvointi jakautuu epätasaisesti ja lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt. Perheiden elämään vaikuttaa millaisiksi työmarkkinat kehittyvät.

Vaikka sanonta kuuluukin, että lapsi tuo leivän tullessaan, lasten syntymästä ja kasvattamisesta aiheutuu perheelle ilon ohella myös kustannuksia. Perhepolitiikan yksi tavoite on helpottaa lapsiperheiden elämää tasaamalla perhekustannuksia.

Oikeudenmukaisuuden vuoksi heikoimmassa asemassa olevien perusturvaa on parannettu rahalla.

Hallituksen päätös takuueläkkeestä parantaa pienituloisten eläkeläisten toimeentuloa. Ensi vuoden maalikuun alusta lähtien pienin maksettava eläke on 685 euroa kuukaudessa. Tämä on takuueläkkeen idea.

 Verrattuna nykyisiin pienimpiin eläkkeisiin ensi maaliskuussa korotukset ovat joko 102 euroa tai 167 euroa, riippuen eläkeläisen elämäntilanteesta.

 Tulos on vaikeissa olosuhteissa kohtalainen – miljardi euroa perusturvan ja pienituloisten sosiaalietuuksien saajien elintason kohottamiseksi vuositasolla. Tämä summa saadaan kun lasketaan kaikki toimenpiteet yhteen ja ne ovat tulleet voimaan.

Keskusta on seitsemän vuotta – päätös päätökseltä – korjannut sinipunan rujon politiikan jälkiä. Tulokset näkyvät erityisesti pienimpien päivärahojen ja eläkkeiden kohentumisena. Nyt on pidettävä huolta siitä, että näitä saavutuksia ei seuraavien vaalien jälkeen revitä alas.

Mielestäni kestävä tie eteenpäin on päästöttömien energiamuotojen edistäminen ja sen seurauksena tapahtuva fossiilienergian käytön radikaali vähentäminen.

Liikenteen biopolttoaineiden käyttöönotto Suomessa takkuaa tavalla, jota on vaikea käsittää. Niin pelto-, turve- kuin varsinkin puupohjaiset raaka-ainevarat ovat runsaat ja käyttötekniikka on kehittynyt kohtuullisen pitkälle.

Liikenteen biopolttoaineiden käyttöönottoa vastustetaan panemalla ruuan tuotanto ja energian tuotanto vastakkain.

Joissakin tilanteissa ja mittakaavoissa tässä voi olla asiaakin, mutta ainakin Suomen oloissa tämä puhe on puolitotuuksien julistamista ja vastustuksen verukkeita.

Suomessa käytettävät vähäiset määrät biopolttoaineita tulevat nyt valitettavasti lähes kokonaan ulkomailta.

Biodieselin raaka-aine tuodaan palmuöljynä Kaakkois-Aasiasta ja bioetanoli raaka-aineenaan sokeriruoko tulee pääosin Etelä-Amerikasta.

Joku saattaa pitää tämän tyyppistä toiselta puolelta maapalloa rahdattua biopolttoaineen käyttöä kestävän kehityksen riemuvoittona, mutta minä en.

Sekä sokeriruokoetanoliin että palmuöljydieseliin liittyy vakavia trooppisten metsien käytön ja paikallisen elintarvikehuollon ongelmallisia kysymyksiä.

Suomen tukeutuminen trooppisiin raaka-aineisiin, vaikka omassakin maassa riittäisi bioenergiaa, olisi suuri virhe ja karhunpalvelus sekä huoltovarmuudellemme että kestävän kehityksen tärkeälle periaatteelle.

90-luvun lamaa lääkittiin säästämällä itsemme melkein kuoliaaksi. Nokian maailmanvalloitus meidät kuitenkin silloin pelasti. Nyt lääkkeenä on elvytys, mutta uutta Nokiaa ei ole näköpiirissä eikä velkaantua voi loputtomasti.

Kerran kuivunut nurmikko ei nouse pelkästään kastelemalla. Se vaatii myös uusia siemeniä. Suomi tarvitsee nyt uuden kasvun siemeniä, joista voimme rakentaa uuden tien valoisampaan tulevaisuuteen.

Elvytys, julkisen sektorin toiminnan tehostaminen ja suurten vientiyritysten toipuminen lamasta ovat hyviä asioita, mutta ne eivät riitä tuottamaan sellaista määrää uusia työpaikkoja, jotka takaavat kasvun ja hyvinvoinnin.

Ainoa tapa, jolla pystymme luomaan tarpeeksi nopeasti tarpeeksi paljon uusia työpaikkoja, on edistää yrittäjyyttä ja luoda edellytykset uusien yritysten syntymiselle. Suomi tarvitsee nyt ihmisiä, jotka käärivät hihansa, iskevät kätensä työhön ja rakentavat itselleen tulevaisuuden muilta neuvoja liikoja kyselemättä.

Nämä ihmiset nostavat meidät kasvuun ja he tarjoavat itsensä lisäksi töitä myös muille – sillä edellytyksellä, että annamme heille mahdollisuuden tehdä sen. Yrittäjyyden esteet on purettava.

Voitte kysyä, mitä tällä kaikella on tekemistä Keskustan ja sen puheenjohtajavalinnan kanssa? Tai sen kanssa, että olen mukana puheenjohtajakisassa? Siihen vastaan, että jonkun pitää potkaista tämä maa uudestaan liikkeelle, ja että se joku on Suomen Keskusta ja sen uusi puheenjohtaja.

Keskustan juuret ovat omatoimisuudessa ja itse yrittämisessä, tapahtuipa se pellolla, verstaassa tai kaupan tiskin takana. Siksi Keskusta on myös uskottavin vaihtoehto johtamaan Suomi ulos lamasta yrittäjyyden avulla.

Jos keskustalaiset valitsevat minut puheenjohtajakseen, haluan antaa puolueelle ja sen väelle tehtävän: palauttakaa suomalaisten usko kykyihinsä ja johtakaa heidät ulos lamasta. Silloin Keskusta tekee juuri sitä, mitä varten se aikanaan perustettiin. Ja silloin se myös saa ihmisten luottamuksen ja oikeuden olemassaoloonsa.

Olen syntyisin Etelä-Pohjanmaalta. Siellä on tapana, että jos työtä ja näköalaa tulevaisuuteen ei ole, niin näköalat ja työpaikka luodaan itse. Ei jäädä odottelemaan, että joku muu tulisi tarjoamaan ne valmiina lautaselta.

Yrittäminen vaatii kovaa työtä ja härkäpäistä uskoa omiin mahdollisuuksiin – muiden mielestä joskus hulluuteen asti. Siksi vain vähemmistö meistä on valmis ottamaan riskin yrittäjäksi ryhtymisestä. Mutta juuri siksi me myös tarvitsemme heistä jokaisen.

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat Suomen merkittävin työllistäjä. Samalla ne ovat se talouden sektori, joka nopeimmin pystyy luomaan uusia työpaikkoja lamassa menetettyjen tilalle.

Eduskuntavaaleihin on vuosi aikaa. Suomella ei ole varaa odottaa kokonaista vuotta uutta hallitusta, joka lähtee etsimään tietä ulos lamasta. Siihen työhön pitää tarttua heti ja nykyisin voimin.

Keskustallakaan ei ole varaa odottaa. Sen pitää tarttua itseään niskasta ja ryhtyä tekemään sitä, minkä takia suomalaiset ovat sen suurimmaksi puolueeksi äänestäneet. Valtakirja on kädessä ja päämäärä selkeä. Työkalut voimme valita itse – ja niistä tehokkain on kasvu yrittäjyyttä edistämällä.

Me kaikki muistamme ne säälimättömät leikkaukset lapsiperheiden etuuksiin, jotka Lipposen sinipuna teki. Silloinkin leikkauslistat olivat vahvasti ideologian kyllästämiä. Talouden tasapainotuksen maksajiksi pantiin kaikkein tiukimmilla elävät suomalaiset.

SDP:n ja kokoomuksen edellisen yhteistyön jälkien paikkaamiseen on nyt kulunut kohta kaksi vaalikautta. Kaikkia leikkausaatteen nimissä tehtyjä virheitä ei valitettavasti voida korjata koskaan. Niin syvältä ne koskettivat kokonaisten lapsisukupolvien elämää.

Pyrkimys sinipunapohjan rakentamiseen on taas menossa. Näköjään tässäkin otetaan mallia 1990-luvulta. Hallituspohjaa puuhataan tippaakaan välittämättä siitä, että vaalit ovat pitämättä. Kansa ei ole antanut äänestämällä minkäänlaista lupaa kenellekään rakennella seuraavaa hallitusta. Luulisi, että nykyinen poliitikkopolvi on viisaampaa kuin edelliset. Pitää malttaa odottaa ja sitten vielä noudattaa vaalien tulosta.

Sosialidemokraattien ja kokoomuksen yhteishallitus on torjuttava erityisesti sen takia, että samassa hallituksessa molempien huonot puolet tulevat esiin. Sen saavat kokea vähävaraisimmat leikkausten myötä. Kysyä pitää myös, kuinka monta kuntaa sinipuna jättäisi jälkeensä, seitsemänkymmentä vai kahdeksankymmentä. Mitä sinipuna tekisi maakuntien elinvoimalle? Kuinka moneen uuteen ydinvoimala- optioon sinipuna tarttuisi?

Vain vahva ja laajaan kansan kannatukseen nojaava keskusta pystyy estämään sinipunavoimien valtaan nousun ja virheelliseen politiikkaan palaamisen.

Ei se ole ihme, että Yhdysvalloissa ihmisten tasavertaiset mahdollisuudet ja jokaisen amerikkalaisen oikeus pyrkiä onneen ovat arvopohjan ydintä. Aikanaan Amerikkaan, “Uuteen maailmaan”, muutti myös heitä, jotka pakenivat esimerkiksi uskontonsa vuoksi kokemiaan vainoja. Niille ihmisille yksilöllisyyden arvo ei ollut kirosana, vaan perusoikeus elää omien ihanteidensa mukaan. Uskonnollisuus on muuten, päinvastoin kuin usein oletetaan, voimakasta Yhdysvalloissa. Ja kyllä protestanttiset arvot näkyvät myös työelämässä. Eihän taloudellinen menestys ole Amerikassakaan kuivin otsin syntynyt.

Kun viime viikolla Washingtonissa ja New Yorkissa tapasin amerikkalaisia talouden päättäjiä ja yritysten edustajia, väkisinkin tuli mieleen verrata suomalaisuutta ja amerikkalaista henkeä. Samankaltaisuuksia löytyy, joskin asioiden ilmenemismuodot eroavat paljonkin.

Yksilöiden merkitys on molemmissa maissa edelleen suuri. Se ei kuitenkaan ole historian saatossa läheskään aina merkinnyt itsekkyyttä ja ahneutta, sitäkin kyllä, mutta ei pohjimmiltaan. Yksilöiden rohkeus ja kyky keksiä uutta on koitunut koko yhteiskunnan parhaaksi.

Suomalaisetkin ovat menestyneet myös siksi, että yksittäisillä ihmisillä on ollut kykyä ratkaista eteen tulevia ongelmia sekä sodan että rauhan töissä. Suomen saloilla ja Amerikan preerioilla tekninen etevyys on ollut ilmiselvä hengissä säilymisen ehto. Tämä oma-aloitteisuuden perinne tuottaa tulosta tänäkin päivänä. Teknisten keksintöjen patentoimisessa Suomi on pitkään ollut maailman kärkimaita.

Usko ihmisen mahdollisuuksiin ja kehitykseen on suomalaisten suuri voimavara nytkin. Vaikka Suomen talous nyt on lamassa, selviämme tästäkin, kunhan pidämme kiinni perustasta: Ihmisen kehitystä pitää kunnioittaa ja siihen pitää antaa yhteiskunnassa mahdollisuus.

Rohkeat suomalaiset ottavat riskejä keksiäkseen parempaa. Jos riskit toteutuvat, yhteiskunnan turvaverkon pitää pehmentää kolauksia. Tässä minusta suomalainen malli on parempi. Yhdysvalloissa liian paljon ihmisiä syrjäytyy yhden riskin toteutumisen seurauksena loppuelämäkseen. – Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta ei siis ole vain kustannus, vaan se on myös menestymisen lähtökohta.

Maailmanlaajuisen yhteistyön aikanakin kansallisuusaate ja isänmaallisuus elävät voimakkaina. Yhä edelleen jokainen puhaltaa omaan soppalusikkaansa ja turvaa omaa etuaan. Tätä perusasiaa ei pidä eikä kannata horjuttaa. Suomalaiset ovat totta kai enemmän hyödyksi maailmalle hyvinvoivana ja osaavana kansana, kuin köyhtyvänä ja autettavana.

Arvojen ja aatteiden varaan on rakennettava myös tulevaisuuden Suomi. Hyvinkin käytännöllisen ja arkipäiväisen elämänmenon taustalla vaikuttaa vahva ihanne, vaikka sitä ei aina erikseen huomatakaan. Kuinka moneen oman elämämme asiaan me itse vielä voimme vaikuttaa? Toivottavasti Suomessa säilyy ajatus siitä, että itsenäisyys ja oikeus elää omien arvojensa mukaisesti eivät ole varattuja vain valtiolle vaan ne koskevat jokaista kansalaistakin.