Euroopan kansantaloudet vahvistivat asemaansa markkinoilla rakentamalla viikonlopun aikana 750 miljardin vakautuspaketin. Vakautuksesta menevät takuuseen euromaat 440 miljardilla eurolla, unionin komissio 60 miljardilla ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF 250 miljardilla eurolla.

Tämän latingin toivotaan rauhoittavan markkinarintamaa niin paljon, että vältyttäisiin syksyn 2008 kaltaisesta hallitsemattomasta tilanteesta. Sen seurauksenahan koko läntinen maailma on ollut talouslamassa puolitoista vuotta. Pankkeja, tuotantoa ja työpaikkoja on kadonnut vaikka julkinen valta on elvyttänyt verorahoilla sen kun on pystynyt. – Toisen peräkkäisen kriisin lieventämiseen ei elvytysrahaa enää olisikaan.

Suomen osuus takauksesta on kahdeksan miljardia euroa. Summa on valtava ja päällimmäinen ajatus on meillä kaikilla yhteinen: toivottavasti senttiäkään takauksista ei lankea maksettavaksi.

Tätä kahdeksan miljardin euron summaa ei siirretä Suomesta minnekään rahastoon, vaan me olemme mukana tällä määrällä takaamassa komission alaista erityisrahoitusyhtiötä. Lisäksi Euroopan keskuspankin rooli markkinahäiriöiden torjumisessa on tästä eteenpäin entistä isompi. Sen tekemien operaatioiden uskottavuutta lisätään tällä nyt tehdyllä vakautussopimuksella.

Kauhistelu ja maailmanlopun maalailu ei nytkään auta tulitikun vertaa. Vitkuttelu pää pensaassa pahentaisi tilannetta ja ajaisi markkinat lopulta kaaokseen. Ongelmien ratkaisu on nyt kuitenkin aloitettu. Ja se on erityisesti ja ehdottomasti Suomen ja suomalaisten etu.

Euroopan unionin etelärantaan on pesiytynyt iso julkisen talouden vaje. Kreikka, Italia, Espanja ja Portugali ovat ylivelkaantuneita kansantalouksia, joiden hulvatonta menoa ei valitettavasti voida kapseloida näiden maiden sisäiseksi ongelmaksi. Ne ovat vipanneet paitsi ristiin toisiltaan myös muulta euroalueelta.

Vajeista kärsivien maiden lainat ja mahdollinen kyvyttömyys huolehtia veloistaan mädättää nyt koko Euroopan taloutta. Lopulta ainoa kestävä tie euroalueenkin taloudenpidossa on ylivelkaantuneiden kansantalouksien alijäämien leikkaaminen.

Nyt näemme sen, mitä tarkoittaa, kun oma taloutemme on hyvin hoidettu. Olemmehan mekin joutuneet lainaamaan sekä viime että tänä vuonna. Suomen valtio on ottanut velkaa tukeakseen rakentamista, pitääkseen yllä kansalaisten kulutusmahdollisuuksia ja elvyttääkseen yritystoimintaa.

Olennaista on kuitenkin ollut se, että kansantalous kestää ottamamme velkamäärän. Tämä on ensinnäkin järkevää ja toisekseen: me noudatamme sitoumuksiamme, emmekä ole rikkoneet unionin vakaussopimusta. Vakaussopimuksen noudattaminen ei ole itsetarkoituksellinen opinkappale, vaan sopimuksen rajoista kiinni pitäminen on osa viisasta taloudenpitoa.

Pidämme yhteisen velkamme ylärajana 60 prosenttia suomalaisten kansantulosta. Tällä varmistamme sen, että emme maksa lainoistamme ylikorkoa. Suomen politiikka on myös taannut sen, että meille ei sanella ulkoa, mitä saamme tehdä ja mitä emme.

 (julkaistu myös Ilkka-lehdessä 11.5.2010)