Kauhajoen katastrofi pysäytti meistä jokaisen. Viime viikon traagiset tapahtumat ovat painajaismainen toisinto siitä, mitä tapahtui vajaa vuosi sitten Jokelassa.

Miten tällaista voi tapahtua toisen kerran vuoden sisällä meidän Suomessamme ja miksi juuri Suomessa? Ei ole helppoja vastauksia, päällimmäisenä on ymmärtämättömyys ja suuri voimattomuus.

Vapauteen, luottamukseen, oikeuteen ja lakiin perustuva järjestelmämme on osoitettu haavoittuvaksi. Poliittisten päättäjien ja viranomaisten on tehostettava sitä työtä, joka vuosi aloitettiin tällaisten väkivallantekojen estämiseksi.

Kauhistuttavien tapahtumien herättämiin kysymyksiin vastaaminen on vaikeaa myös päättäjille. Helppoja ratkaisuja ei ole. Päättäjillä on kuitenkin velvollisuus toimia.

Katseet on suunnattava myös lasten ja nuorten työmaalle, kouluun. Koulu on tärkein kaverisiteiden syntypaikka nuorille ja nuorille aikuisille. Niin tärkeä kuin kodin rooli lasten elämässä onkin, yläasteikäiset, ammattikoululaiset ja lukiolaiset muodostavat merkityksellisimmät suhteensa samanikäisiin.

Yhteisöllisyydelle tulee luoda otolliset olosuhteet juuri kouluissa. Pitää tarjota mahdollisuus kaveruuksille, luoda tilaisuuksia ystävyyssuhteiden ja tuttavuuksien syntymiselle.

Viime kädessä kysymys on yhteisöllisyydestä tai oikeammin sen puutteesta. Yhteisöllisyydestä syntyy turvallisuus ja sen puutteesta turvattomuuden tunne. Välittämistä, huolenpitoa ja havainnointikykyä ei laajinkaan julkinen turvaverkko korvaa. Kun puhutaan lapsista ja nuorista, kotien vastuu on ensisijainen, mutta kodit tarvitsevat tämän vastuun kantamiseen monipuolista tukea. Vastuu on meillä kaikilla.