Harmillista epävarmuutta
– Euroopan kilpailukyvyn parantaminen edellyttää yhteistä strategiaa
Oli harmillista lukea ja kuulla tänään 3.3.2010, että Saksan liittokansleri Angela Merkel on kritisoinut EU:n uutta EU 2020-strategiaa ennen kuin se ehdittiin julkaistakaan. Merkitseekö tämä, että hän ei halua, että komissio valvoisi budjettikurin lisäksi kansallisia talouskasvustrategioita. Euroalueenhan pitäisi olla yhteistä talous- ja rahapolitiikkaa.
Kannanotto herättää kysymyksen, onko kansainvälisen taantuman yhteydessä käytetyillä puheenvuoroilla talouspolitiikan koordinaatiosta merkitystä, jos edes työllisyyskehitystä ei saa seurata samaan aikaan kuin velkakehitystä. Onko niin, että intressivertailussa Euroopan laajuisen kilpailukyvyn vahvistamisen ohittavat kansalliset intressit. Kuitenkin Euroopassa on vallinnut vahvahko konsensus yhteisten toimenpiteiden välttämättömyydestä.
Tietenkään Merkelin näkemyksen taustalla eivät ole pelkät Saksan kansalliset intressit, vaan laajempi pohdinta, mutta kyse on myös siitä, miltä asiat näyttävät. Pidän selvänä, että hän tulee perustelemaan näkemyksiään laajemmin julkisuudessa lähipäivinä.
Yleisellä tasolla, mikäli EU:n talousstrategialta ja eurooppalaisen kilpailukyvyn edistämiseltä aletaan murentaa pohjaa, saattaa se uhata myös budjettivalvontaa ja julkisen talouden tasapainottamistavoitteita. Tällöin on riski, että erityisesti euroalueella perälauta alkaa vuotaa ja luottamus heikentyä.
Suomen kannalta on mielestäni tärkeää, että eurooppalaista koordinaatiota vahvistetaan talouspolitiikassa, erityisesti esimerkiksi verotuksessa.
Toivottavasti ja toki niin uskon, myös Saksa on yhteisissä talkoissa mukana.



