On suuri virhe, jos maan seuraava hallitus muodostetaan sinipunavoimien varaan. Tällainen perusturvaan ja perhepolitiikan rahoitukseen kielteisesti suhtautuva hallitusrintama käyttäisi epävarmaa taloustilannetta keppihevosenaan. Tämä nähtiin ja koettiin Lipposen hallituskausilla.

Me kaikki muistamme ne säälimättömät leikkaukset lapsiperheiden etuuksiin, jotka Lipposen sinipuna teki. Silloinkin leikkauslistat olivat vahvasti ideologian kyllästämiä. Talouden tasapainotuksen maksajiksi pantiin kaikkein tiukimmilla elävät suomalaiset.

SDP:n ja kokoomuksen edellisen yhteistyön jälkien paikkaamiseen on nyt kulunut kohta kaksi vaalikautta. Kaikkia leikkausaatteen nimissä tehtyjä virheitä ei valitettavasti voida korjata koskaan. Niin syvältä ne koskettivat kokonaisten lapsisukupolvien elämää.

Pyrkimys sinipunapohjan rakentamiseen on taas menossa. Näköjään tässäkin otetaan mallia 1990-luvulta. Hallituspohjaa puuhataan tippaakaan välittämättä siitä, että vaalit ovat pitämättä. Kansa ei ole antanut äänestämällä minkäänlaista lupaa kenellekään rakennella seuraavaa hallitusta. Luulisi, että nykyinen poliitikkopolvi on viisaampaa kuin edelliset. Pitää malttaa odottaa ja sitten vielä noudattaa vaalien tulosta.

Sosialidemokraattien ja kokoomuksen yhteishallitus on torjuttava erityisesti sen takia, että samassa hallituksessa molempien huonot puolet tulevat esiin. Sen saavat kokea vähävaraisimmat leikkausten myötä. Kysyä pitää myös, kuinka monta kuntaa sinipuna jättäisi jälkeensä, seitsemänkymmentä vai kahdeksankymmentä. Mitä sinipuna tekisi maakuntien elinvoimalle? Kuinka moneen uuteen ydinvoimala- optioon sinipuna tarttuisi?

Vain vahva ja laajaan kansan kannatukseen nojaava keskusta pystyy estämään sinipunavoimien valtaan nousun ja virheelliseen politiikkaan palaamisen.