Kirjoitus

Kuukausi sitten kehotin tällä palstalla hallitusta pitämään näppinsä irti pienten lasten kotihoidontuesta. Tuolloin oli nimittäin juuri paljastunut, että kehysriihessä kaavailtiin tuen leikkaamista. Keskusta teki asiasta välikysymyksen, jonka myötä hallitus kuunteli lapsiperheitä. Tukea ei leikattu ja perheillä on jatkossakin mahdollisuus valita itselleen sopivin lastenhoitomuoto.

Siihen lapsiperheiden huomioiminen sitten loppuikin. Leikkuri iskee kotihoidontuen sijaan lapsilisiin. Muita sosiaalietuuksia luvataan korottaa hintojen nousua vastaavasti, mutta lapsilisät jäädytetään. Lapsiperheiltä leikkaaminen on kokoomuslainen arvovalinta. Se on suoraa jatkoa viime syksyn päätökselle jättää vanhempainpäivärahat jälkeen työttömyysturvan kehityksestä.

Myös kuntien valtionosuuksien leikkaus kohdistuu lapsiperheisiin. Se uhkaa rapauttaa suomalaisen yhteiskunnan peruskiveä: lasten ja nuorten tasa-arvoisia mahdollisuuksia. Peruspalveluiden karsimisesta kärsivät heidän lisäkseen erityisesti sairaat ja vanhukset. Mm. päiväkoteihin, kouluihin ja terveyskeskuksiin jää tällä vaalikaudella kohdistumatta yhteensä 3,4 mrd. euroa oletettua vähemmän rahaa.

Myös ruuan arvonlisäveron korottaminen tuntuu kipeimmin pienituloisimpien suomalaisten arjessa. Keskusta olisi jättänyt ruuan, lääkkeet ja joukkoliikenteen korotuksen ulkopuolelle.

Kehysriihen myönteisestä uutisesta vastasivat työmarkkinajärjestöt. Niiden tekemät päätökset auttavat työurien pidentämisessä. Tulokset olisivat tosin voineet olla vieläkin paremmat. Pääministeri Kataisen sinipunahallituksen olisi pitänyt tukea järjestöjä vielä voimallisemmin. Työurat pitenevät nyt tehdyillä päätöksillä arviolta vain joitakin kuukausia. Tarvetta olisi ollut enempään.

On arvokasta, että työmarkkinajärjestöt ovat sitoutuneet jatkamaan työtään työurien pidentämiseksi. Toivottavasti hallitus vähitellen ymmärtää, että järjestöt tarvitsevat saumattoman tuen kaikilta hallituspuolueilta.

Hallitus tarvitsee enemmän ymmärrystä myös taloustilanteen hahmottamisessa. Suomi on vaikeassa paikassa ja vakavassa tilanteessa. Maamme vaihtotase on ensimmäistä kertaa pariinkymmeneen vuoteen alijäämäinen. Meidän kilpailukykymme on kuralla. Nyt Suomessa tarvittaisiin pitkäjänteisiä rakenteellisia uudistuksia ja maltillisia palkkaratkaisuja. Oppia voisimme ottaa soveltuvin osin niin Saksasta kuin Ruotsistakin.

Kilpailukyvyn parantamisen lisäksi myös kasvuun, yrittäjyyteen ja työllistämiseen tarvitaan kannusteita. Keskusta esitti jo marraskuussa oman työllisyyttä lisäävän vaihtoehtonsa. Hyvä, että hallitus vihdoin kehysriihessä havahtuu kasvun kannusteiden puutteisiin. Näyttää kuitenkin siltä, ettei hallitus ole tarpeeksi kunnianhimoinen. Hallituksen toimet tuskin ovat riittäviä, jotta vaihtotase muuttuisi ylijäämäiseksi ja Suomen erinomainen luottoluokitus säilyisi.

Hallitukselta puuttuu edelleen miljardiluokan ohjelma investointeihin, yrittäjyyteen ja uusiin työpaikkoihin koko maassa. Suomi kaipaa perusteellisempaa remonttia, jotta saamme työmme, osaamisemme ja tuotteemme entiseen tapaan kaupaksi maailmalle. Vain paremman kilpailukyvyn myötä lisääntyvällä viennillä voimme pitää huolen myös heistä, jotka eivät siihen itse kykene. Vain työllä ja yrittäjyydellä voimme laittaa kampoihin kaiken keskittämiselle ja maakuntien tyhjentämiselle. Siten saamme myös kaikkien suomalaisten ja koko Suomen voimavarat käyttöön.

Turun Sanomat, kolumni 11.4.2012