Kirjoitus

STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää esitti muutama viikko sitten korkeakouluihin vapaaehtoista kolmatta lukukautta. Ehdotus ei ole uusi, sillä asia nousee esiin vähintään pari kertaa vuosikymmenessä.

Toimiessani 90-luvun alussa Keskustan opiskelijaliiton pääsihteerinä tein itsekin samansisältöisen avauksen. Perusteluna oli tuolloin poikkeuksellisen heikko kesätyötilanne. Suomi oli syöksynyt ennennäkemättömän syvään lamaan ja työttömyyden rajun kasvun myötä suuri osa opiskelijoista jäi ilman kesätöitä. Toimettomuuden sijaan olisi opiskelijoille mielestäni pitänyt järjestää mahdollisuus opiskeluun myös kesällä.

Monissa yliopistoissa lisättiinkin kesätenttien määrää. Tuskinpa kuitenkaan allekirjoittaneen kannanoton johdosta, vaan siksi, että tarve kesävapaan hyödyntämiseen oli havaittu kaikissa korkeakouluissa. Varsinaista kolmatta lukukautta ei lamankaan oloissa saatu aikaan.

Mäenpää perustelee ehdotustaan nyt toisenlaisilla argumenteilla. Jotta rahat saataisiin jatkossa riittämään hyvinvointivaltion rahoittamiseen, työuria on pidennettävä. Kolmas lukukausi venyttäisi niitä alkupäästä.

Vaikka perustelut ovat muuttuneet, kannatan ehdotusta entistä tiukemmin. Vapaaehtoinen kesälukukausi tukisi sitä, että opinnot suoritetaan nopeasti. Uudistus myös auttaisi opiskelijoita pysymään heille asetetuissa tiukoissa aikatauluissa. Nykyisin korkeakoulut ja tiedekunnat tarjoavat rajallisesti kesäopintoja lähinnä korvaamalla kesäyliopistoissa suoritettuja opintoja. Alakohtainen vaihtelu on suurta. Useimmiten kesäajan opinnot jäävät lähinnä itsenäisen opiskelun varaan. Jopa kirjallisuustenttien suorittaminen on varsin joustamatonta.

Nopeaa valmistumista olisi syytä tukea kaikin mahdollisin tavoin. Ainakin opiskelijoille ajatus tuntuu sopivan. Opiskelijoiden edunvalvoja SYL ilmoitti puheenjohtajansa Jarno Lappalaisen suulla kannattavansa Mäenpään ehdotusta. Opiskelijat näkevät kesäopiskelussa enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia.

Toisin on opettajien laita. Heidän ensireaktionsa olivat tyrmäävät. Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto kiirehtivät vastustamaan esitystä. Heidän mukaansa kolmatta lukukautta ei pystytä järjestämään nykyisillä opetusresursseilla. Yliopistojen tutkimus- ja opetushenkilöstöä edustavat liitot myös muistuttavat, että kesä on ollut perinteisesti tutkimukseen paneutumisen aikaa.

Myönnän, ettei kolmannen lukukauden toteuttaminen ole ongelmatonta. Opetushenkilökunnan voimavarojen riittävyydestä on huolehdittava ja rahaakin järjestämiseen jonkin verran tarvitaan. Toisaalta mikään ei estäisi tutkimusperiodien porrastamista pitkin vuotta. Monessa tiedekunnassa yliopiston opetushenkilöstöön kuuluvalle on jo nyt varattu osa lukuvuodesta vapaaksi opetuksesta tutkimuksen tekemiseen. Myös työntekijöiden kokonaistyöajassa otetaan huomioon tutkimuksen osuus. Kesäyliopistojen hyödyntäminen kesälukukauden järjestämisessä voisi myös olla yksi osa ratkaisua.

Toivon, että maailman menon muuttuminen aikaisempaa nopeatahtisemmaksi reivaisi ajattelua myös akateemisessa maailmassa. Mikään osa yhteiskuntaa ei voi jäädä menneisyyden vangiksi ja ilman uudistuksia, kun yhteiskunnan rahat ovat vähenemässä.

Hienoa on, että opetusministeri Gustafsson näytti hankkeelle vihreää valoa. Toivottavasti myös kokoomus lämpenee ajatukselle. Vielä viime vaalikaudella opetusministeri Sari Sarkomaa tyrmäsi kolmannen lukukauden edistämisen yliopistolain uudistamisen yhteydessä. Ministeriä ja hallitusta on syytä kannustaa nopeisiin toimiin asian edistämiseksi. Opposition tuen hankkeelle saatte varmasti. Ainakin itse olisin tyytyväinen, jos vanha ideani uusilla perusteilla ryyditettynä toteutuisi.

Ilkka, kolumni 22.05.2012