Kirjoitus

Eduskunta jää tällä viikolla kesälomalle poikkeuksellisen epävarmoissa tunnelmissa. Taloutensa huonosti hoitaneet euromaat ovat markkinavoimien pyörityksessä, jonka johdosta Euroopan talouskriisi jatkuu. Tilanne on niin vaikea, että eduskuntakin saattaa joutua kokoontumaan kesällä. Olennainen kysymys tulevina viikkoina on: miten euron käy?

Ilkka, kolumni 11.6.2012 Viime vuosien talousmyllerrysten taustalta ovat alkaneet paljastua euron valuviat. Yhteisvaluuttaa luotaessa asiantuntijat epäilivät vahvasti euron toimivuutta. Yhteisvaluuttaan liittyvien maiden talouden rakenteet ja toimintakulttuurit olivat kovin erilaisia. Kun tämän lisäksi yhdessä luotuja ja liian heikoiksi jääneitä talouskurisääntöjä ei noudatettu, pohja kriisille oli valmis.

Yhteisvaluutta palveli pitkään hyvin. Vaikeudet kärjistyivät, kun osa euromaista ajautui kilpailukyvyn heikkoudesta johtuviin velka- ja pankkisektorin ongelmiin. Ensiapua annettiin tiukan sopeutumisohjelman mahdollistamana ensin Kreikalle ja Irlannille ja sitten Portugalille.

Kriisitoimenpiteitä toteutettiin olettaen niiden olevan paras ratkaisu ongelmien voittamiseen. Suomenkin näytti olevan järkevää muiden euromaiden mukana osallistua ongelmien patoamiseen. Päätöksillä uskottiin huolehdittavan parhaiten sekä suomalaisten että eurooppalaisten työpaikoista ja taloudesta. Nyt näemme, että unionin kriisinhallintastrategia on ainakin osittain epäonnistunut.

Lopputulosta on liian aikaista arvioida, mutta joka tapauksessa kaikista uusista tukilupauksista huolimatta kriisimaiden tilanne ei ole kohentunut. Markkinamyllerryksessä olevat euroalueen kriisimaat eivät vieläkään täytä EMU-kriteerejä, alijäämät ja velan määrät kasvavat sekä kansantuote supistuu.

Yhä selvemmältä näyttää, että euro on useimmille eteläisen Euroopan maille väärä valuutta. Maat eivät pysty riittävään sisäiseen devalvaatioon. Tämä johtaa siihen, että muiden euromaiden on tuettava niitä pitkään. Nyt listalle on tulossa myös suuria euromaita. Espanja jo ehätti, onko Italia seuraava?

Vaikka maan koko ei sinänsä ole peruste auttamiselle, niin tosiasia on, etteivät euroalueen rahkeet enää riitä Espanjan ja Italian tukemiseen. Suomen vastuiden kasvattamisen rajat tulivat jo Portugali-päätöksen jälkeen vastaan.

Espanjan pankkien tukemiselle ei löydy riittävästi perusteita. Vastuu asian hoidosta on osoitettava pankkien omistajille, velkojille ja ongelmat aiheuttaneille espanjalaispankkien kumppaneille. Kyse on siis käytännössä saksalaisista ja ranskalaisista sijoittajista sekä veronmaksajista.

En myöskään kannata sitä, että kriisiä yritetään ratkoa tekemällä EU:sta tulonsiirtounionia ja liitovaltiota. Hallitusta on syytä vahtia, ettei se tee unionissa sellaisia päätöksiä, jotka käytännössä johtavat yhteisiin velkoihin, veroihin ja budjettiin. Sellaiseen on ainakin Saksassa ja EU:n komissiossa halua.

Keskustan mielestä Euroopan unionia on kehitettävä edelleen itsenäisten valtioiden liittona ilman uusia poliittisia instituutioita. Suomen on myös perusteltua jatkaa euroalueen jäsenenä, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Niille maille, jotka eivät eurossa selviä, on osoitettava kestävä tie siitä ulos. Ei sekään tie ole helppo ja halpa, mutta nykymuotoisen yhteisvaluutta-alueen pystyssä pitäminen ehdoista välittämättä on pitkällä tähtäimellä kallista ja epäoikeudenmukaista.