Perhepolitiikka ykkösasiaksi
Päivämäärä
13.6.2012Kirjoitus
Keskustan puoluekokous on kansanliikkeen voimannäyttö, jota monet syystä ihailevat. Saamme jäsenet liikkeelle pohtimaan puolueen linjaa, keskustelemaan ja tekemään henkilövalintoja. Uutisoinnissa uuden puoluejohdon koostumus sai eniten huomiota, mutta onneksi myös asiakysymykset nousivat esille.
Päätimme viime viikonloppuna reilun kahdentuhannen keskustalaisen voimin puolueen kunnallisvaaliohjelmasta. Otimme myös poikkeuksellisen vahvasti kantaa lapsiperheiden ja lasten aseman parantamisen puolesta. Haluamme tehdä Suomesta maailman lapsiystävällisimmän maan.
Suomessa tarvitaan aivan uusi ote lasten ja nuorten ongelmiin. Tässä työssä Kataisen hallitus tarvitsee vahvan opposition tukea.
Ei voi olla niin, että huostaanottojen annetaan lisääntyä jatkuvasti ja samanaikaisesti nostetaan kädet pystyyn ennaltaehkäisevässä työssä rahan puutteen vuoksi. Painopisteen on muututtava.
Nuorten syrjäytymisen ehkäisyn pitää alkaa jo varhaislapsuudessa auttamalla vaikeuksissa olevia perheitä. Neuvolapalveluiden saatavuus ja laatu on varmistettava, vanhemmuutta on tuettava ja kaikilla perheillä tulee olla mahdollisuus ennaltaehkäisevään tukeen.
Kunnallista kotiapua on monessa kunnassa karsittu, mutta sen lisääminen olisi yksinkertaisin tapa ongelmien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen esittikin alkuviikosta, että kaikille lapsiperheille pitäisi tarjota esimerkiksi kolme kotiapukäyntiä lapsen syntymän jälkeen vaikkapa kerran kuussa.
Ehdotus on kannatettava. Kotiavun myötä perheiden jaksaminen paranisi ja mahdolliset ongelmat havaittaisiin ajoissa. Myös ulkopuolisen avun vastaanottamisen kynnys madaltuisi. Ilmainen keino se ei tietenkään olisi, mutta kustannukset olisivat kohtuulliset. Arviolta 12 miljoonan euron summa saataisiin varmasti takaisin vähentyvinä lasten ja nuorten ongelmina.
Varhaislapsuuden ongelmien lisäksi myös nuorten hyvinvoinnin parantaminen vaati toimia. Heidän parissaan toimivia järjestöjä ja vapaaehtoistoimijoita pitää tukea, jotta nuorten ongelmat saavuttavat päivänvalon ajoissa. Pelkkä koulutustakuu, niin hyvä asia kuin se onkin, ei yksin riitä.
Lisäksi tarvitaan panostusta lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin sekä vapaa-ajantoimintaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita loputtomia lisävaatimuksia kunnille, vaan painopisteen siirtämistä ennaltaehkäisyyn julkisissa palveluissa sekä uusia ennakkoluulottomia tapoja perheiden arjen tukemiseen kuntien, kansalaisjärjestöjen ja seurakuntien yhteistyönä.
Raha ei ratkaise kaikkea eikä korvaa yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä.
On korkea aika saada myös muut puolueet sitoutumaan maailman lapsi- ja perheystävällisimmän maan rakentamiseen. Ikävä kyllä hallitus on tehnyt lukuisia päätöksiä, joilla se vaikeuttaa perheiden elämää ja kuntien mahdollisuuksia toteuttaa hyvää perhepolitiikkaa.
Pääministeri Kataisen hallituksen on syytä kiireesti muuttaa kurssiaan lastensuojelun painopisteen siirtämiseksi huostaanotoista ennaltaehkäisevään lastensuojeluun ja perheiden hyvinvoinnin turvaamiseen.
TS kolumni, 13.6.2012

