Ajankohtaista

  • 26.11.2007

    Parhaat palvelukäytännöt esiin

    Kunta- ja palvelurakenneuudistus etenee hyvin. Julkinen mielenkiinto kohdistuu luonnollisesti eniten kuntaliitoksiin, joiden osalta on edetty tälläkin alueella ripeästi. Vien Seinäjoen, Ylistaron ja Nurmon kuntaliitosesityksen valtioneuvostoon tällä viikolla.

    Myös uusia yhteistoiminta-alueita muodostetaan ympäri maan. Se on yhtälailla lain mukainen ja monilla alueella järkevä tapa laajentaa palvelujen järjestämispohjaa.

    Saavutettiinpa Paras-hankkeen puitelain asettamat väestömäärätavoitteet kummalla tavalla tahansa, olennaista on, miten palvelut järjestetään. Muutostilanne yhdellä sektorilla avaa mahdollisuudet tarkastella kokonaisuutta. Juuri nyt on oikea aika polkaista palvelutuotannon monipuolistaminen kunnissa käyntiin.

    Palvelutuotannon monipuolistaminen, tilaaja-tuottaja-mallien käyttöönotto ja tietoteknologian hyödyntäminen vaativat eniten lisäponnisteluja tulevaisuudessa. Ne ovat keskeisiä elementtejä palvelujen laadun ja saatavuuden varmistamiseksi, tuottavuuden parantamiseksi ja kustannusten kurissa pitämiseksi.

    Yksityistä sektoria on kyettävä hyödyntämään kuntapalveluiden tuottamisessa nykyistä paremmin. Pyrimme valtion puolelta purkamaan yhteistyötä ja kilpailuasetelmaa hankaloittavia esteitä. Kyse ei ole ideologisesta valinnasta, vaan siitä, että palvelut tuotetaan aikaisempaa tehokkaammin ja tuottavammin.

    Koko kuntasektorilla saataisiin miljardiluokan säästöt aikaan, jos parhaat käytännöt otettaisiin kaikkialla käyttöön. Eivätkä parhaat käytännöt aina löydy kunnista, vaan yritysten osaamisen hyödyntäminen on välttämätöntä.

    Tavoitteena on kehittää käytännöistä kansallisia malleja. Asetin viime viikolla Kuntien parhaat palvelukäytännöt –hankkeen, jonka tehtävänä on helpottaa kuntien palvelutuotannon uudistamista, tuottavuuden lisäämistä sekä parhaiden käytäntöjen ja innovaatioiden leviämistä. Hanke täydentää ja vauhdittaa kunta- ja palvelurakenneuudistusta.

    Pidän välttämättömänä, että eri puolilla maata kehitetyt mallit saadaan julkisuuteen ja kaikkien kuntien hyödynnettäväksi. Yhtenä tärkeänä tavoitteena on tuottaa tietoa valtion ja kuntien käyttöön palveluiden tuottavuuden kehittämiseen. Tulokselliset toimintatavat täytyy tunnistaa ja tunnustaa sekä edistää niiden tuotteistamista ja siirtämistä edelleen käytäntöön.

    Kokoamme liitospäätöksiä tehneiden kuntien kokemuksia palveluprosessien uudistamisessa ja hallinnon keventämisessä. Kutsumme kuntaliitospäätöksen tehneet kunnat verkostotapaamiseen ja toivomme, että kunnat esittelevät esimerkkejä muun muassa palveluprosessien selkeyttämisestä, yhdistämisestä ja lyhentämisestä ja tehostamisesta sekä hallinnon keventämisestä.

    Vastaavasti kuntien yhteistoiminta-alueiden parhaat käytännöt kootaan ja mallinnetaan. Verkostotapaamisessa keskustellaan siitä, miten parhaiten voidaan saattaa hyvät käytännöt kaikkien terveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhteistoiminta-alueiden käyttöön.

    Valtionkin mielessä on lopulta kuntalaisten ja palvelujen tarvitsijoiden etu. Tasapuolisuuden nimissä jokaisesta Suomen kunnasta on löydyttävä uskottava polku palvelujen turvaamiseksi.

  • 18.11.2007

    Huomio palvelukäytäntöihin

    Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteutus etenee hyvin. Viime viikkojen julkinen mielenkiinto on kohdistunut kuntaliitoksiin, joiden osalta onkin edetty ripeästi. Mutta samalla on syytä muistaa, että yhteistoiminta-alueen muodostaminen on yhtälailla lain mukainen ja monilla alueella järkevä tapa laajentaa palvelujen järjestämispohjaa.

    Saavutettiinpa Paras-hankkeen puitelain asettamat väestömäärätavoitteet kummalla tavalla tahansa, olennaista on, miten palvelut järjestetään. Rakenteiden muutokset avaavat mahdollisuudet myös tuottavuuden parantamiseksi. Viisaasti toimien on mahdollista parantaa merkittävästi tuottavuutta samalla kun asiakkaiden saamat palvelut ja henkilöstön työviihtyvyys paranevat. Juuri nyt on oikea aika polkaista palvelutuotannon monipuolistaminen kunnissa käyntiin.

    Palvelurakenteiden uudistaminen, tuotantotapojen monipuolistaminen, tilaaja-tuottaja-mallien käyttöönotto ja tietoteknologian hyödyntäminen vaativat eniten lisäponnisteluja tulevaisuudessa. Ne ovat keskeisiä elementtejä palvelujen laadun ja saatavuuden varmistamiseksi, tuottavuuden parantamiseksi ja kustannusten kurissa pitämiseksi.

    Yksityistä sektoria on kyettävä hyödyntämään kuntien palvelutuotannossa nykyistä paremmin. Valtion taholta huolehditaan erityisesti siitä, että yhteistyötä ja kilpailuasetelmaa hankaloittavia esteitä tullaan purkamaan. Kyse ei ole ideologisesta valinnasta, vaan siitä, että palvelut tuotetaan aikaisempaa tehokkaammin ja tuottavammin.

    VATT:n pari viikkoa sitten julkaiseman tutkimuksen mukaan koko kuntasektorilla saataisiin miljardiluokan säästöt aikaan, jos parhaat käytännöt otettaisiin kaikkialla käyttöön. Eikä parhaita käytäntöjä löydy aina kunnista, vaan yritysten osaamisen hyödyntäminen on välttämätöntä.

    Tavoitteena on kehittää parhaista käytännöistä kansallisia malleja. Asetin viime viikolla Kuntien parhaat palvelukäytännöt –hankkeen, jonka tehtävänä on edistää kuntien palvelutuotannon uudistamista, tuottavuuden lisäämistä sekä parhaiden käytäntöjen ja innovaatioiden leviämistä. Hanke täydentää ja vauhdittaa kunta- ja palvelurakenneuudistusta.

    Pidän välttämättömänä, että eri puolilla maata kehitetyt mallit saadaan julkisuuteen ja kaikkien kuntien hyödynnettäväksi. Yhtenä tärkeänä tavoitteena Palvelukäytäntö-hankkeessa onkin tuottaa tietoa valtion ja kuntien käyttöön palveluiden tuottavuuden kehittämiseen. Tulokselliset palveluinnovaatiot täytyy tunnistaa ja tunnustaa sekä edistää niiden tuotteistamista ja siirtämistä edelleen käytäntöön.

    Osana hanketta kokoamme liitospäätöksiä tehneiden kuntien kokemuksia palveluprosessien uudistamisessa ja hallinnon keventämisessä. Kutsumme kuntaliitospäätöksen tehneet kunnat verkostotapaamiseen ja toivomme, että kunnat esittelevät esimerkkejä muun muassa palveluprosessien selkeyttämisestä, yhdistämisestä ja lyhentämisestä ja tehostamisesta sekä hallinnon keventämisestä. Tarvitsemme valtakunnallisia malleja siitä, miten kunnat ovat onnistuneet siirtämään painopistettä hallinnosta varsinaisten palveluiden tuottamiseen, miten ovat kehittäneet hankintaosaamistaan ja löytäneet omalle palvelutuotannolleen vaihtoehtoisia palvelujärjestelmiä.

    Vastaavasti kuntien yhteistoiminta-alueiden parhaat käytännöt kootaan ja mallinnetaan. Verkostotapaamisessa keskustellaan siitä, miten parhaiten voidaan saattaa hyvät käytännöt kaikkien terveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhteistoiminta-alueiden käyttöön.

    Koko kuntakentän tulevaisuuden kannalta on tärkeää varmistua siitä, että joka kunnassa löytyy uskottava polku palvelujen turvaamiseksi. Paras-hankkeessa ja siihen liittyvissä velvoitteissa on kyse kuntalaisten ja palvelujen tarvitsijoiden edusta. Olemme kaikki kuntalaisina kiinnostuneita siitä, miten kotikuntamme arvioi voivansa parhaiten turvata tulevaisuudessa asukkaidensa palvelut myös pitkällä tähtäimellä.

  • 1.11.2007

    Arvoisa seminaariyleisö,

    Kiitokset tilaisuudesta tulla puhumaan tähän tilaisuuteen. Yrittäjältä vaadittavat ominaisuudet – aloitteellisuus, kekseliäisyys, ahkeruus, määrätietoisuus, halu ponnistella, laittaa itsensä likoon sekä tunnistaa markkinasauma – ovat sellaisia, joita me poliitikot teiltä yrittäjiltä kadehdimme.

    Olemme saaneet nauttia Suomessa poikkeuksellisen myönteisestä talouskehityksestä jo useamman vuoden ajan. Suhdanteet ovat olleet suotuisia, talouspolitiikka onnistunutta ja suomalaiset yritykset ja työntekijät onnistuneet kasvattamaan työn tuottavuutta vuodesta toiseen.

    Eilisen ikävistä uutisista huolimatta yrittäjyys on ollut viime vuosina Suomessa vahvassa nousussa. Yrittäjien määrä on kasvanut neljän viime vuoden kuluessa lähes kymmenellä prosentilla, lähes 20 000 yrityksellä. Ja sama myönteinen kehitys jatkuu.

    Elinkeinoelämä on jatkanut voimakasta kehittymistään lamavuosien jälkeisen nousun osoittamalla kasvu-uralla. Suomeen suuntautuvien suorien sijoitusten määrä on kasvussa, ja yksityinen kysyntä on voimakasta. Vienti vetää, ja talouskasvu pysyy voimakkaana ainakin ennusteiden mukaan.

    Yritykset ovat tahkonneet tulosta omistajilleen. Kaikkien yritysten kerryttämä yhteenlaskettu tilikauden tulos kasvoi yhteensä 37 prosenttia vuodesta 2000 vuoteen 2006. Samalla aikajaksolla yhteenlaskettu liikevaihto kasvoi 35 prosenttia ja henkilöstön määrä 5 prosenttia. Pk-yrityksillä tuloksen ja työllistämisen kasvuluvut olivat vieläkin suurempia.

    Mukavien lukujen takaa paljastuu myös yrittäjien oma positiivisuus: Yritystieto Oy:n tekemän, yli 4000 pk-yrittäjän mielipiteet kartoittaneen barometrin mukaan yrittäjyyden yleinen asema yhteiskunnassa on selvästi vahvistunut.

    Minulla on mieluisa tehtävä tuoda valtioneuvoston puolesta tervehdys tähän tilaisuuteen. Samalla haluan myös kiittää koneyrittäjiä osana suomalaisten yrittäjien joukkoa. Olette uskoneet yrittäjäasiaan, ponnistelleet, panneet itsenne likoon, ymmärtäneet henkilöstönne tärkeän merkityksen menestyksellenne ja sen myötä koko kansantaloudelle. Ja tämä kaikki näkyy siis myös makrotalouden lukemissa.

    Hyvät yrittäjät,

    Vaikka taloutemme yleiset kehitysnäkymät ovat positiiviset, on taloudessa havaittavissa muutamia merkittäviä riskitekijöitä. Näistä keskeisimpiin kuuluvat työvoimapula sekä raaka-aineiden hinnan nousu ja saatavuus erityisesti puun ja metallin osalta. Odotamme parhaillaan Venäjän esitystä EU:n komissiolle puutullien osalta, koska seuraukset ovat dramaattiset myös Suomen kannalta.

    Äkilliset ikävät uutiset, kuten eilinen Stora Enson päätös lopettaa toimintansa kolmella paikkakunnalla, horjuttavat hetkellisesti koko kansakuntaa. Kansantaloudellisten vaikutusten lisäksi kyseessä on inhimillinen tragedia niille 1200:lle, jotka jäävät ilman työtä.

    Viime hallitukset ovat joutuneet kehittämään uuden tavan vastata yksityisen sektorin kautta tuleviin shokkeihin. Pelkkä rahan kaataminen alueelle ei luo työllisyyttä, vaan tarvitaan kannustimia uusien yritysten perustamiselle. Storan tapauksessa valtio välittömästi reagoi uuteen tilanteeseen. Päätimme hallituksessa eilen Kotka-Haminan, Kouvolan ja Itä-Lapin äkillisen rakennemuutoksen korjaustoimenpiteistä. Merkittävä osa niistä on aluelähtöisiä. Toimenpiteet käynnistetään nopeasti ja etupainotteisesti, jotta niiden vaikuttavuus on mahdollisimman suuri ja voidaan välttää pitkäaikaistyöttömyyttä.

    Olemme hallituksessa päättäneet suunnata irtisanomisista kärsiville alueille 15 milj. euroa, joita voi käyttää yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden tukeen ja työllisyysperusteisten investointien rahoitukseen käytettäväksi talouden rakennemuutosten lieventämiseen. Tarkoituksena on myös siirtää työhallinnon työvoimapoliittisten toimenpiteistä 4.3 milj. euroa työllisyysperusteisiin investointeihin.

    Samalla edellytämme, että yhtiö osallistuu toimenpiteisiin vastaavalla tavalla, kuten Kuusankosken Voikkaan tehtaan sulkemisen yhteydessä.

    Hyvät kuulijat,

    Työvoiman saatavuus on ongelma, jonka voi odottaa pahenevan lähitulevaisuudessa. Osaajista on jo nyt puutetta metalliteollisuudessa, rakentamisessa, kuljetusalalla ja hoivatyössä. Ongelmien voidaan ennustaa leviävän kiihtyvään tahtiin myös muille toimialoille.

    Vuonna 2020 yli 65-vuotiaita suomalaisia on 435 000 henkilöä enemmän kuin viime vuonna. Samaan aikaan työikäisten 20–64-vuotiaiden määrä vähenee 129 000:lla. Tämä tarkoittaa sitä, että kun vuonna 2005 yli 65-vuotiaita oli 26 prosenttia 20–64-vuotiaista, on heitä vuonna 2020 jo 42 prosenttia.

    Työvoiman saatavuuden supistuessa myös yritysten kasvuvauhti uhkaa hidastua. Tuottavuuden kasvun tulisi olla todella voimakasta, jotta työpanoksen vähentyminen voitaisiin kompensoida. Tämä pätee niin kansantalouden kuin yksittäisen yrityksenkin kohdalla.

    Kääntäen voidaan sanoa, että mikäli tuottavuuden kasvuvauhti ei riittävästi kompensoi vähenevää työpanosta, ei talous Suomessa lähivuosina kasva. Ja talouskasvun varaan on laskettu paljon, kun mietitään tulevaisuuden hyvinvointirakenteiden rahoittamista.

    Hallituksen tärkeimpiin tehtäviin kuuluukin pyrkiä vaikuttamaan sekä työvoimapanoksen että tuottavuuden kehitykseen mahdollisimman tehokkaasti. Suomessa on kyettävä toteuttamaan nopealla aikavälillä laaja-alaisia toimia, jotka yhtäältä saavat piilevät työvoimareservit käyttöön, ja toisaalta edesauttavat tuottavuuden myönteistä kehittymistä.

    Työttömissä työnhakijoissa meillä on edelleen merkittävin käyttämätön työvoimareservi. Tällä hetkellä lähes 200 000 työttömän joukosta yhä useampi on saatava työelämän piiriin. Myös jo työelämässä olevien hyvinvoinnista on myös huolehdittava. Työuupumusta ja eri syistä johtuvia poissaoloja on pyrittävä merkittävästi vähentämään. Tavoitteena myös on, että yhä useampi työntekijä voi valita joustavasti eri työaikojen ja työtapojen välillä.

    Joustavuuden hyödyntäminen pätee myös eläkejärjestelyihin: ei ole yrityksen kannalta järkevää päästää usean vuosikymmenen verran kokemusta kerryttänyttä työntekijää kokonaan eläkkeelle. Vaihtoehtona voi täyden eläkkeelle siirtymisen sijaan olla vaikkapa osa-aikainen työ, tai jokin muu joustavan työn muoto.

    Eräs vaihtoehto eläkkeelle siirtymisen sijaan on yritystoiminnan aloittaminen. Siihen on kyettävä löytämään kiinnostavia kannustimia, ja muutettava asenteita paitsi nuorten myös ikääntyneiden ammattilaisten uusyrittäjyyden edistämiseksi.

    Onnistuminen työvoimapulan torjunnassa on suomalaisen yrityssektorin, palkansaajien ja julkisen hallinnon yhteinen haaste. Keinot haasteeseen vastaamiseen ovat laaja-alaisia, ja vaativat kaikkien kolmen työmarkkinaosapuolen yhteistyötä. Työuran pidentämisessä juuri notkeat pienet ja keskisuuret yritykset, joita täälläkin suurin osa varmasti edustaa, ovat avainasemassa.

    Hyvät koneyrittäjät,

    Kasvuun tähtäävien yritysten määrät ovat meillä jatkuvasti kilpailijoitamme vähäiset. Yksi syy on kannustamattomaksi koettu verojärjestelmä. Yrittäjän, etenkin pienyrittäjän, motivaatio ottaa lisää riskiä on vähäinen, jos toiminnan lisääntynyt tuotto valuu pääasiassa veroihin ja maksuihin.

    Verotuksen houkuttelevuutta ja kannustavuutta onkin jatkuvasti tarkasteltava myös yrittäjien näkökulmasta. Niin yrittäjän henkilökohtaisen verotuksen, kuin yritysverotuksenkin tulee tasapainottaa yhtäältä riittävät verotulot ja toisaalta tarpeeksi suuret kannustimet yritystoiminnan ylläpitämiseen.

    Eräs näkökulma, jota voisimme Suomessa kartoittaa aiempaa tarkemmin, on yksityisten pääomasijoittajien verokohtelu. Olisiko yritysten kasvun kannalta järkevää, että pääomasijoittajien uudelleen sijoittamia varoja kohdeltaisiin verotuksessa eri tavoin kuin kotiutettuja voittoja? Näin voitaisiin kenties suunnata pääomasijoituksien tuottoja uusiin kasvuhalukkaisiin yrityksiin.

    Keinoja tavoitteisiin pääsemiseksi ovat muiden muassa ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helottaminen, kohtaanto-ongelmaan puuttuminen, verokannustimien kehittäminen, palvelusektorin potentiaalin käyttöön saaminen, yrittäjien sosiaaliturvan kehittäminen, sekä yrittäjyyskasvatus ja -koulutus.

    Merkittävä yrittäjyyttä edistävä toimi on perintöverouudistus. Verotettavan perintöosuuden alaraja korotetaan ensi vuoden alusta 3 400 eurosta 20 000 euroon. Lisäksi parannettaisiin leskien ja alaikäisten lasten asemaa ja tehdä tarkistuksia veroasteikkoon ja -luokkiin.

    Samalla poistetaan perintö- ja lahjaveron yritysten sekä maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksista. Tätä koskeva lakiehdotus on tarkoitus antaa eduskunnan käsiteltäväksi helmikuussa 2008 ja tavoitteena on, että nämä muutokset tulisivat voimaan vuoden 2008 kesäkuun alusta.

    Hyvä juhlayleisö,

    Edellä mainittujen yrittäjyyteen kannustavien toimenpiteiden runsaus on perusteltua, sillä yrittäjyys on yksi tärkeimmistä suomalaisen hyvinvoinnin perustoista. Yritysten ja valtiovallan yhteinen haastava tehtävä on löytää keinot yrittäjyyden lisäämiselle ja sen tukemiselle.

    Maamme pärjää vain, jos hyvässä iskussa oleva suomalainen yrittäjyys saadaan entistä innokkaampiin talkoisiin oman tuottavuutensa, kilpailukykynsä ja kasvunsa kohentamiseen ja että valtio vastaa asiassa omista huudoistaan.

    Näillä sanoilla, toivotan pitkää uraa ja onnistunutta juhlaa!

  • 1.11.2007

    Hyvä keskustaväki,

    Minulle on suuri ilo olla mukana juhlistamassa Mäntyharjun paikallisyhdistyksen 80-vuotista taivalta. Puolueen varapuheenjohtajana olen saanut olla mukana useilla kunnallisjärjestöjen merkkipäivillä. On aina mieltä lämmittävää huomata, kuinka keskustalaisuus on elossa oleva aate ja sen ihmiset jaksavat tehdä töitä pyyteettömästi puolueen ja aatteen hyväksi vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Näin näyttää olevan myös täällä Etelä-Savossa ja Mäntyharjulla, jossa aktiivisuus on tuottanut tulosta myös kunnallisvaaleissa keskustajohtoisen valtuuston muodossa.

    Tällaisilla juhlilla on erittäin tärkeä merkitys yhteishengen luojana. Myös minä saan voimia omaan työhöni näistä tilaisuuksista, joissa on mahdollisuus tavata keskustan kannattajia ja vaihtaa ajatuksia päivän polttavista aiheista.

    Yhdistyksen 80-vuotinen historia on todellakin juhlimisen arvoinen. Juhlat kertovat myös vahvasti puolueen historiasta, onhan paikallisyhdistys merkittävä osa puoluekoneistoa ja keskustaperhettä.. Maamme itsenäisyys oli juuri saavutettu ja suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä ilmassa silloin, kun Mikkelin läänin kunnista kokoontui maalaisliittolaisia Pieksämäelle perustamaan Mikkelin piiriä. olemme nyt Etelä-Savon vanhimman, vuonna 1927 perustetun yhdistyksen juhlissa.

    Hyvät kuulijat,

    Keskustan syntyhistoria on kunniakas. Alkiolainen aate ja liike ovat poliittisella kartalla omaleimaisia ja ainutlaatuisia. Niiden juuret juontavat talonpoikaisuudesta ja Santeri Alkion edustamasta nuorsuomalaisuudesta. Alusta alkaen Keskusta on ollut kansanliike kansan vähäosaisen enemmistön etujen puolesta. Meille tärkeitä arvoja ovat kansan eheys ja yhteisöllisyys, kansanvaltaisuus, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, kestävä suhde luontoon ja maahan sekä yritteliäisyys ja omatoimisuus. Kaiken pohjalla peruskivenä on maan etu.

    Suomen puolueet syntyivät 1800-luvun puolivälin jälkeen, jolloin puolueryhmityksen perustana oli kieli- ja kansallisuuskysymys. Vuosisadan vaihteessa kielikysymys alkoi kuitenkin jäädä syrjään ja kaksi muuta suurta ongelmaa, yhteiskunnallinen kysymys ja suhde Venäjään, nousivat etualalle. Keskustan syntymävuodeksi luetaan 1906, jolloin Oulussa perustettiin Suomen Maalaisväestön Liitto ja samoihin aikoihin Laihialla Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto. Nämä alkujuuret yhdistyivät vuonna 1908 ja puolueen nimeksi vakiintui Maalaisliitto.

    Kannatuksemme perusta on alusta alkaen ollut maaseudulla. Tämä on hyvä pitää mielessä tänäkin päivänä, mutta siihen ei tyydytty silloin eikä siihen tuudittauduta nytkään. Aina on syytä tavoitella uusia kannatusalueita, ja pitää puolue dynaamisena ja ajassa elävänä.

    Meillä on myös aina ollut tärkeä rooli suomalaisen yhteiskunnan kehittämisessä tasa-arvoisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Maalaisliitolla oli ratkaiseva rooli yhdessä muiden keskustalaisten voimien kanssa, että Suomi sai itsenäisyyden ja tasavaltalaisen hallitusmuodon 1918. Santeri Alkion rooli oli ratkaiseva. Maalaisliitto oli onnistunut rakentamaan yhteistyötä yli punaisten ja valkoisten jakolinjojen yli vain muutama kuukausi verisen sisällissodan jälkeen. Monarkistien kokiessa tappion ensimmäisen maailmansodan jälkeisissä myllerryksissä ja Suomen vastavalitun kuninkaan luopuessa kruunustaan Alkion maine aitona kansankokoajana ja tasavaltalaisena saattoi Suomen itsenäisen tasavallan aikaan.

    Sivistysliikkeenä Maalaisliitto näki tärkeäksi myös kansansivistyksen nostamisen sekä kansakunnan eheyttämisen. Santeri Alkion mukaan ihmisyyden kehitystarve ja sen edellytykset on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen toiminnan pohjaksi. Kysymys ei ole siis vain koulu- tai kirjasivistyksestä vaan jatkuvasta itsensä kehittämisestä ja henkisen pääoman lisäämisestä. Tämä on varteenotettava ohje vielä meidänkin aikanamme.

    1930-luvulla keskustavoimat johtivat taistelua demokratiaa uhannutta oikeistoradikalismia vastaan. Sotien jälkeen Keskusta oli etulinjassa rakentamassa uutta ulkopolitiikkaa, sosiaalista perusturvaa sekä tasa-arvoa luovia peruspalveluita; terveyskeskus- ja peruskoulujärjestelmää sekä alueellisesti kattavaa korkeakouluverkostoa.

    Keskusta on ollut Suomen itsenäisyyden aikana useimmin hallituksessa edustettuna ollut puolue. Keskustan hallitusvastuun aikana maata on kehitetty hajautetun yhteiskunnan periaatetta noudattaen ja hyvinvointivaltiota vahvistaen. Puolueen merkittävyydestä kertoo myös se, että riveistämme on noussut kolme presidenttiä: Lauri Kristian Relander, Kyösti Kallio sekä Suomen pitkäaikaisin presidentti Urho Kaleva Kekkonen.

    Arvoisa keskustaväki,

    Uuden vuosituhannen alun postmodernissa ajassa keskusta-aatteella on vähintään yhtä suuri uudistumishaaste kuin puolueen alkuvuosina. Miten keskustalaista aatetta sovelletaan aikana, jona talous globaalistuu, politiikka eurooppalaistuu ja kansallisesta kulttuurista, erityisesti laaja-alaisesta osaamisesta on tullut kansakuntien keskeinen menestystekijä? Tässä aatteellisessa luomistyössä ja käytäntöön soveltamisessa tarvitaan kaikkien suomalaisten panosta niin paikallisella kuin valtakunnallisella tasollakin.

    Satavuotiaan puolueen historiaan mahtuu sekä ylä- että alamäkiä. Kaikesta on kuitenkin selvitty kunnialla aina tähän päivään asti. Tämän todistavat sekä puolueiden kannatusprosentit että keskustan asema ja aikaansaannokset pääministeripuolueena. Olemme pärjänneet viime vuosina hyvin vaaleissa ja kannatuksemme on noussut pysyvästi selvästi yli 20 %.

    Kannatuksen kasvussa varmasti osa selittyy sillä, että olemme myös onnistuneet hallituksessa näyttämään keskustan kädenjälkeä. Meillä on hallituksessa nytkin tärkeät ministerinsalkut, mikä edellyttää vastuullista, koko Suomen – kansalaisten ja kuntien – hyvinvointia edistävää politiikkaa.

    Viime aikoina keskustalaisia on paljon puhuttaneet maataloustuet, erityisesti eteläisen Suomen niin sanottu 141-tuki. Suomen elokuussa unionille tekemä esitys oli 129 miljoonaa euroa eteläisen Suomen kansalliseksi tueksi, joka sisälsi varsinaisen 141-tuen lisäksi osia osarahoitteisesta ympäristötuesta ja vuoden 2006 lopussa loppuneesta kansallisesta ympäristötuen lisäosasta. Nykyisen 141-tuen taso on 94 miljoonaa euroa, josta pääosa kohdistuu kotieläinsektoreille.

    Komission ehdoton vaatimus on, että 141-tuki ei voi ylittää nykyistä 94 miljoonan euron tasoa vaan muut osat täytyy hoitaa muilla instrumenteilla mm. ympäristötuella, joka kuuluu Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman piiriin.

    Keskustalainen maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila aikoo hakea asiassa kompromissiratkaisua, jossa esitetään pientä alenemaan varsinaiseen 141-tukeen ja samaan aikaan valmistellaan ympäristötuen laajennuksia, niin että suunniteltu 40 miljoonan osuus ja mahdollisesti enemmänkin vanhasta lisäosasta voidaan maksaa sitä kautta.

    Samaan aikaan odotamme Venäjän esitystä komissiolle puutullien osalta, koska seuraukset ovat merkittävät myös Suomen kannalta.

    Ystävät,

    Äkilliset ikävät uutiset, kuten eilinen Stora Enson päätös lopettaa toimintansa kolmella paikkakunnalla, horjuttavat hetkellisesti koko kansakuntaa. Kansantaloudellisten vaikutusten lisäksi kyseessä on inhimillinen tragedia niille 1200:lle, jotka jäävät ilman työtä.

    Viime hallitukset ovat joutuneet kehittämään uuden tavan vastata yksityisen sektorin kautta tuleviin shokkeihin. Pelkkä rahan kaataminen alueelle ei luo työllisyyttä, vaan tarvitaan kannustimia uusien yritysten perustamiselle. Storan tapauksessa valtio välittömästi reagoi uuteen tilanteeseen. Päätimme hallituksessa eilen Kotka-Haminan, Kouvolan ja Itä-Lapin äkillisen rakennemuutoksen korjaustoimenpiteistä. Merkittävä osa niistä on aluelähtöisiä. Toimenpiteet käynnistetään nopeasti ja etupainotteisesti, jotta niiden vaikuttavuus on mahdollisimman suuri ja voidaan välttää pitkäaikaistyöttömyyttä.

    Olemme hallituksessa päättäneet suunnata irtisanomisista kärsiville alueille 15 milj. euroa, joita voi käyttää yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden tukeen ja työllisyysperusteisten investointien rahoitukseen käytettäväksi talouden rakennemuutosten lieventämiseen. Tarkoituksena on myös siirtää työhallinnon työvoimapoliittisten toimenpiteistä 4,3 miljoonaa euroa työllisyysperusteisiin investointeihin.

    Samalla edellytämme, että yhtiö osallistuu toimenpiteisiin vastaavalla tavalla, kuten Kuusankosken Voikkaan tehtaan sulkemisen yhteydessä.

    Hyvät kuulijat,

    Yhteiskunnallisesta vastuuntunnosta käynnistyi myös viime hallituskaudella aloitettu kunta- ja palvelurakenneuudistus. Lähtökohtana oli hillitä kuntien menojen kestämättömän nopeaa kasvua sekä vastata ennen muuta väestön nopean ikääntymisen aiheuttamaan palvelutarpeiden kasvuun ja työvoiman vähenemiseen. Toisaalta haluttiin hyödyntää kuntasektorinkin eläköitymisaalto uudistusten toteuttamiseksi.

    Paras-uudistus on välttämätön, jotta kunnat selviytyisivät palvelu- ja palkanmaksuvelvoitteistaan nopeasti kohoavan kustannustason oloissa. Ja että samalla myös kuntien henkilöstön, erityisesti hoitoalan henkilöstön, riittävä määrä kyetään turvaamaan ja huolehtimaan siten niin potilaiden ja asiakkaiden kuin hoitajienkin hyvinvoinnista ja jaksamisesta.

    Uudistus on otettu kuntakentällä tosissaan ja tähänastiset tulokset ovat hyvin rohkaisevia. Kuntaliitosten ja yhteistoiminta-alueiden osalta olemme edenneet hyvin. Jatkovalmistelussa katse suunnataankin entistä enemmän palveluiden tuottamiskäytäntöihin ja parhaiden mallien levittämiseen.

    Tasapainoinen talous on perusedellytys palvelujen turvaamiselle ja kehittämistehtävien toteuttamiselle. Siihen puolestaan vaikuttavat kuntien omien toimenpiteiden lisäksi aivan ratkaisevasti valtiovallan linjaukset sekä yritysten ja yksittäisten kansalaisten päätökset.

    Yleistä talouspolitiikkaa täydentävät keinot kuntatalouden turvaamiseksi ovat hallituksen päättämät kuntien verotulomenetysten korvaaminen ja valtionosuuksien lisäykset. Matti Vanhasen II hallitus vahvistaa kuntataloutta lisäämällä valtionosuuksia sekä jatkamalla kuntien harkinnanvaraisten rahoitusavustusten myöntämistä. Mainittakoon, että valtionosuudet lisääntyvät noin 813 miljoonaa euroa vuoteen 2007 verrattuna. Lisäksi hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti peruspalvelujen, erityisesti vanhustenhuollon turvaamiseksi, toteutetaan valtionosuuksien nelivuotistarkistus. Tarkistuksen kokonaismäärä on 254 miljoonaa euroa, joka maksetaan kunnille.

    Kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistus toteutetaan vuoden 2010 alusta, Hallinnonalakohtaiset valtionosuudet yhdistetään puitelain edellyttämin poikkeuksin. Tarkoituksena on tehdä järjestelmästä nykyistä yksinkertaisempi, selkeämpi ja läpinäkyvämpi. Samalla järjestelmää kehitetään nykyistä kannustavampaan suuntaan. Kuntien erilaiset olosuhde- ja palvelutarvetekijät pyritään huomioimaan entistä paremmin.

    Hyvät keskustalaiset,

    Valta ei ole itsetarkoitus. Tärkeintä on se, että yhdessä mietimme millaista politiikkaa keskustan aate- ja arvopohjalta haluamme harjoittaa ja hankimme sille kannatuksen. Ja kyllä keskustalaiselle politiikalle on tilausta niin maaseudulla kuin kaupungeissakin.

    Vaalit on usein mielletty ihmisten tai puolueiden valtataisteluksi, mutta niissä mitataan myös ajatusten ja asioiden saama kannatus. Vaaleissa konkretisoituu koko hallinnon legitiimiys ja kansalaisten aktiivisuus ottaa kantaa äänestämällä. Kunnallishallinnollamme on pitkät perinteet ja sillä on ollut ratkaiseva vaikutus maamme demokratian kehitykselle. Se on tarjonnut henkilökohtaisen vaikutuskanavan ja osallistumismahdollisuuden suurelle osalle kansalaisia. Se on opettanut toimimaan yhdessä ja ottamaan huomioon eri tavalla ajattelevien ihmisten mielipiteet. Näin ollen se on antanut hyvät eväät ja perusvalmiudet myös useimmille valtakunnan päättäjille, niin myös itselleni.

    Ensi vuonna on jälleen kunnallisvaalien aika. Mielestäni on tärkeää, että suomalainen kunnallinen, kuntalaisten itsehallinto säilyttää ainutlaatuisen kansanvaltaisen luonteensa. Tämä edellyttää kuitenkin kansalaisten aktiivisuuden lisäämistä. Eihän demokratia voi toimia kunnolla sen tarkoittamassa hengessä ilman kansalaisten osallistumista. Meillä kaikilla on vaikutusta siihen, miten asioista päätetään niin täällä Mäntyharjulla kuin koko maan tasollakin.

    Näillä ajatuksilla haluan toivottaa Mäntyharjun paikallisyhdistykselle mitä parhainta menestystä ja elinvoimaa tulevaisuudessakin sekä intoa keskustalaisen ilosanoman levittämiseen.

  • 1.11.2007

    Uutta alueellistamista

    Valtion toimintojen alueellistaminen sai nykymuodossaan alkunsa Lipposen toisen hallituksen päätöksellä syksyllä 2000. Vanhasen I hallituksen kaudella alueellistamista toteutettiin määrätietoisesti. Nykyinen sinivihreä hallitus hyväksyi alueellistamisen jatkamista koskevan kannanoton iltakoulussaan 26.9.2007. Siinä alueellistamiselle asetettiin sekä määrälliset että laadulliset tavoitteet ja määriteltiin etenemistapa.

    Alueellistamisen takana ovat kaikki kolme suurinta puoluetta ja suurin osa muutakin poliittista kenttää. Tämä on merkittävä vahvuus alueellistamisen jatkoakin ajatellen. Usein päätösten toimeenpano vie aikaa ja vaatii pitkäjänteisyyttä, joten turha tempoilevuus ei ole sen enempää henkilöstön, itse toiminnan kuin alueidenkaan edun mukaista. Poliittiset intohimot eivät kuitenkaan koskaan kokonaan häviä – eivätkä saakaan hävitä – kun on kysymys alueiden välisistä valinnoista, mutta ne pysyvät aiempaa paremmin hallinnassa.

    Alueellistamisessa on laajasti ymmärrettynä kysymys muustakin kuin valtion työpaikkojen asteittaisesta siirtämisestä pääkaupunkiseudulta muualle maahan. Sitä voidaan toteuttaa myös muun muassa siirtämällä päätösvaltaa ja voimavaroja keskushallinnosta alue- ja paikallishallinnolle, kuten tavoitteena on osana aluehallinnon uudistamista. Samoin alueellistamista on työn tasaaminen niin, että ruuhkia voidaan purkaa siellä missä on hiljaisempaa. Tässä muun muassa verohallinto ja Kansaneläkelaitos ovat näyttäneet esimerkkiä.

    Edelleen etätyön lisääminen tai valtion toimintojen ulkoistaminen alueilla toimivien yritysten hoitoon toteuttavat laajasti ymmärretyn alueellistamisen tavoitteita. Myös asiakaspalvelujen ja esimerkiksi lupahallinnon kokoaminen valtion, kuntien ja muiden toimijoiden yhteisiin yhteispalvelupisteisiin edistää laajan alueellistamisen tavoitteita. Alueellistamistoimilla voidaan tukea myös yritystoiminnan edellytyksiä. Kaikkien alueellistamistapojen yhtäaikaisen suunnittelun avulla voidaan välttää ristikkäisiä toimenpiteitä ja saada aikaan tuottavuus- ja vaikuttavuushyötyjä.

    Alueellistamista ei olisi ilman vahvoja ja omaleimaisia alueita, joissa on mahdollista yhdistää maantieteellinen sijainti korkeaan osaamiseen. Modernissa alueellistamisessa yhdistyvät parhaimmillaan alueiden kehittämisen, hallinnon uudistamisen, tuottavuuden parantamisen ja ennen kaikkea työvoiman saannin turvaamisen tarpeet. Siitä on tullut osa normaalia lakisääteistä alueiden ja hallinnon kehittämistyötä.

    Alueellistamisen ikkuna on juuri nyt auki erityisesti väestön nopean eläköitymisen vuoksi. Valtion henkilöstön kokonaispoistumaksi on vuoteen 2020 arvioitu lähes kaksi kolmasosaa nykyisestä väestä. Pääkaupunkiseudulla työskentelevistä noin 22 000 valtion keskushallinnon työntekijästä selvästi yli puolet jää eläkkeelle vuoteen 2015 mennessä. Tätä taustaa vasten hallitus on asettanut tavoitteeksi 4 000 – 8 000 työpaikan alueellistamisen tuohon vuoteen mennessä. Päätökset suurimmasta osasta on määrä tehdä tällä vaalikaudella, mutta toimeenpanovaihe kestää monissa tapauksissa pidempäänkin. Olemme vahvasti tavoitteen mukaisella uralla.

    Iltakoulupäätöksessään hallitus sitoutui selvittämään uusia alueellistamismahdollisuuksia ja päätti laatia kokonaissuunnitelman alueellistamisesta. Ensi vuoden maaliskuun loppuun mennessä on määrä saada kokonaiskuva uusista alueellistamismahdollisuuksista ja sijoituspaikkoja koskevat selvitykset tehdään ensi vuoden loppuun mennessä.

    Tähänastiset alueellistamistoimet ovat painottuneet liiaksi Etelä- ja Länsi-Suomeen. Toki noilla alueilla asuu myös suurin osa väestöstä, mutta silti suhde ei ole oikea. Hallitusohjelman mukaisesti alueellistamistoimia kohdistetaan nyt aiempaa tasaisemmin maan eri osiin.

    Paikkakuntia valittaessa lähtökohta on aiemmissa linjauksissa ollut, että aluekeskukset ovat ensisijaisia, suuren yliopistokaupungin ja pienemmän keskukset tulevat kysymykseen enemmänkin poikkeuksina. Tällöin hyödyt alueille ja toiminnalle ovat usein suurimmillaan. Tästä on syytä lähteä myös jatkossa, mutta ehdoton tämäkään sääntö ei voi olla. Tärkeää kaikissa tapauksissa on, että alueellistettavat yksiköt ja toiminnot sopivat yhteen alueilla jo olevan osaamispääoman, elinkeinoperustan ja työvoiman tarjonnan kanssa. Alueellistamisen kautta tulevat työpaikat eivät saa jäädä irrallisiksi alueiden muusta rakenteesta.

    Näistä lähtökohdista on hyvä jatkaa tasapainoista alueellistamista. Tavoitteisiin pääseminen edellyttää kovia ponnistuksia, jotka voidaan konkretisoida ministeriöiden selvityksiin pohjautuvassa kokonaissuunnitelmassa. Tässä yhteydessä on käytävä läpi kaikki alueellistamistavat ja mahdollisuudet. Vaikka alarajakin edellyttää uusia toimenpiteitä, ei ylärajan tavoitteleminenkaan ole mitenkään kiellettyä. Innovatiivisuuden tarve luonnollisesti kasvaa mitä pidemmälle alueellistamisessa mennään.

  • 1.11.2007

    Arvoisat Virrat-päivän juhlavieraat,

    Haluan aluksi kiittää mahdollisuudesta pitää juhlapuhe juhlassa, jossa juhlitaan Virtain 30-vuotissyntymäpäivää kaupunkina ja 140-vuotista taivalta itsenäisenä kuntana. Kaupunki ei vielä ole saavuttanut keski-ikää tai sen mukanaan tuomaa mahdollista kriisiä, vaan elää ja sykkii edelleen dynaamisena.

    Tänä päivänä kunnat vastaavat kahdesta kolmasosasta hyvinvointipalvelujamme. Kunta vaikuttaa merkittävästi jokaisen ihmisen elämään. Kuntien asema ja toimivalta on Suomessa maailman vahvin. Puutteistaan huolimatta sosiaali-, terveys- ja opetuspalvelut sekä infrastruktuurimme on järjestetty taloudellisesti ja tehokkaasti. Valtion ohella siitä on kiittäminen järjestely- ja sopeutumiskykyistä kunnallishallintoamme.

    Toimintaympäristö muuttuu kuitenkin koko ajan. Globalisaation ja eurooppalaisen integraation kiihtyessä on tärkeää tunnistaa oman paikallisyhteisön merkitys ja voima. Haluamme ja meidän pitää voida kuulua johonkin. Perhe, suku, lähiyhteisö, oma asuinalue ja kotikunta ovat ne puitteet, joista käsin asemoimme itsemme myös laajempaan maailmanyhteisöön. Tällaisilla juhlilla on myönteinen merkitys yhteisöllisyyden lisääjänä kuntalaisten ja kaupunkilaisten keskuudessa.

    Miltä sitten näyttää kuntien tulevaisuus maailmassa, jossa vain muutoksen sanotaan olevan pysyvää? Kuinka kunnat kykenevät säilyttämään keskeisen asemansa ihmisten hyvinvoinnin turvaajina kiihtyvän globalisaation ja kiristyvän kilpailun oloissa? Entä kuinka käy kunnallisen demokratian ja ihmisten vaikutusmahdollisuuksien? Nämä ovat avainkysymyksiä kaikkien Suomen kuntien ja kaupunkien tulevaisuuden kannalta.

    Hyvät kuulijat,

    Viime hallituskaudella, synkän kuntatalouden näkymän keskellä, käynnistettiin laaja kunta- ja palvelurakennehanke vastaamaan kuntien kohtaamiin haasteisiin. Tavoitteena oli erityisesti hillitä kuntien menojen kestämättömän nopeaa kasvua. Taustalla vaikuttivat myös syvemmät rakenteelliset syyt. Haasteena oli kyetä vastaamaan ennen muuta väestön nopean ikääntymisen aiheuttamaan palvelutarpeiden kasvuun ja työvoiman vähenemiseen. Toisaalta haluttiin hyödyntää kuntasektorinkin eläköitymisaalto välttämättömien uudistusten toteuttamiseksi. Nämä lähtökohdat ja tavoitteet ovat täysimääräisesti voimassa edelleen.

    Paras-uudistus on nyt entistäkin tärkeämpi, jotta kunnat selviytyisivät palvelu- ja palkanmaksuvelvoitteistaan nopeasti kohoavan kustannustason oloissa. Ja että samalla myös kuntien henkilöstön, erityisesti hoitoalan henkilöstön, riittävä määrä kyetään turvaamaan ja huolehtimaan siten niin potilaiden ja asiakkaiden kuin hoitajienkin hyvinvoinnista ja jaksamisesta.

    On erinomaista huomata, että palvelurakenneuudistus on otettu kuntakentällä tosissaan ja jo tähänastiset tulokset ovat hyvin rohkaisevia. Tärkeintä on, että prosessi jatkossakin etenee määrätietoisesti ja hallitusti.

    Kun hankkeen etenemistä arvioidaan, on tärkeää muistaa, että kunta- ja palvelurakenneuudistus on enemmän psykologiaa ja politiikkaa kuin juridiikkaa. Puitelaki ja muu lainsäädäntö asettaa uudistuksille reunaehdot ja niistä pidetään kiinni, mutta ratkaisuja palvelujen turvaamisen haasteisiin, sopivimpiin yhteistyö- tai liitoskumppaneihin tai parhaimpiin toimintakäytäntöihin on jatkossakin haettava kuntakentän ja valtiovallan vuorovaikutukseen ja kumppanuuteen perustuen.

    Tällä hetkellä Paras-hankkeessa on menossa selvitysten analysointi ja jatkosuunnitelmien arviointivaihe. Käytännössä kaikki kunnat ovat palauttaneet selvityksensä ja suunnitelmansa kuten puitelaissa määrättiin. Ne ovat kuvausta tämänhetkisestä valmistelutilanteesta, eivät uudistusten lopputuloksesta. Puitelain mukaisten rakenteidenhan tulee olla toimeenpantu viimeistään vuoden 2012 loppuun mennessä, joten aikaa ja mahdollisuuksia tavoitetason nostamiseen on vielä kaikilla jäljellä.

    Palvelujen riittävän vahvan järjestämisperustan voi turvata kahdella tasavahvalla vaihtoehdolla: kuntien yhdistymisellä ja yhteistoiminta-alueiden perustamisella. Väestöpohjavaatimukset koskevat perusterveydenhuollon ja siihen kiinteästi liittyvän sosiaalitoimen sekä ammatillisen koulutuksen järjestämistä.

    Tärkein johtopäätös alustavissa analyyseissä on mielestäni se, että olemme edenneet hyvin kuntarakenteiden muutoksissa ja yhteistoiminta-alueiden valmistelun osalta. Yhteistoiminta-alueita on perusteilla kymmeniä ja 290 kuntaa aikoo saavuttaa edellytetyt väestöpohjat palveluille niiden kautta. Silti on myös joukko kuntia, jotka ovat edelleenkin eri syistä niiden ulkopuolella ja jotka eivät väestöpohjavaatimuksia yksin täytä. Tavoitteenamme on, että kuntien ja valtion välisen dialogin myötä kaikki kunnat saadaan niin sanotulle Paras-uralle vuoteen 2009 mennessä, jolloin hankkeesta annetaan eduskunnalle selonteko.

    Niitäkään kuntia, jotka eivät tässä vaiheessa täytä puitelain vaatimuksia, ei ole tarkoitus lyödä lakikirjalla päähän. Kysymys on yhteisistä ponnisteluista tavoitetason nostamiseksi ja puitelain velvoitteiden täyttämiseksi. Tähän on mahdollisuus ja aikaa, mutta tahtoa pitää löytyä myös kunnista lisää. On kuntia, joiden taloudellinen tilanne on ainakin niiden omasta mielestä niin hyvä, että ne kokevat olevansa immuuneja pahalle maailmalle ja jopa naapurikunnille. On myös tilanteita, joissa liitos- tai yhteistyökumppania ei yksinkertaisesti löydy. Onpa joitakin, jotka eivät halua puitelakia vain noudattaa.

    Näiden kuntien osalta käynnistämme loppuvuodesta tarkemmat keskustelut, joihin osallistuvat kuntien edustajien lisäksi ministeriöiden, Kuntaliiton ja alueellisten toimijoiden, kuten maakuntien liittojen ja sairaanhoitopiirien, edustajat. Keskustelujen muoto ja kokoonpano harkitaan rauhassa tilanteen mukaan. On puolin ja toisin tärkeää varmistua siitä, että palvelujen turvaamiseksi löytyy uskottava polku. Tässä ei ole kysymys valtiovallan vaan kuntalaisten ja palvelujen tarvitsijoiden edusta. Syntymässä olevia rakenteita on myös aina verrattava tulevien vuosikymmenten haasteita, ei nykytilaa vasten.

    Hyvä juhlayleisö,

    Palvelurakenteet, palvelujen monipuolisemmat tuottamistavat ja tehokkaammat tuotantoprosessit ovat jääneet Paras-hankkeessa liiaksi taustalle. Jatkovalmistelussa korostuukin nimenomaan uudistuksen palvelurakennepuoli.

    Hyppy palkkatasossa edellyttää vielä suurempaa loikkaa tuottavuudessa, jotta palvelujen järjestämisen taloudellinen pohja ei murene. Tämä ei onnistu, ellemme kykene uudistamaan palvelujen järjestämis- ja tuottamistapoja, kehittämään palveluprosesseja ja ottamaan täysimääräisesti käyttöön uuden teknologian mahdollisuuksia.

    Tulen käynnistämään syksyn kuluessa julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin asiantuntijoiden yhteistyönä hankkeen, jolla vauhditetaan palvelurakenteiden muutoksia, palveluiden tuotantotapojen kehittämistä, palveluinnovaatioiden syntymistä sekä kumppanuutta julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. Samalla tullaan edistämään parhaiden käytäntöjen leviämistä, josta yksi osa on kuntien kysyntä- ja tarjonta- sekä hankintaosaamista edistävien mallien ja käytäntöjen kehittäminen.

    Palvelutuotannon tehostumisen pitää näkyä kansalaisten ja palvelut tuottavan henkilöstön arjessa myönteisellä tavalla. Tuottavuuden ja tehokkuuden parantaminen sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla tarkoittaa sitä, että palveluja käyttävät asiakkaat hyötyvät uusista tavoista tuottaa palvelut ja samalla palvelutuotannosta vastaavien työntekijöiden työnteko helpottuu ja tehostuu. Teknologialla on vapautettavissa henkilötyötä fyysistä kohtaamista edellyttäviin palveluihin ja toimintoihin. Tehostuvat palvelut parantavat myös kuntasektorin palkanmaksuvaraa.

    Arvoisat juhlavieraat,

    Tasapainoinen talous on luonnollisesti perusedellytys palvelujen turvaamiselle ja kehittämistehtävien toteuttamiselle. Siihen puolestaan vaikuttavat kuntien omien toimenpiteiden lisäksi aivan ratkaisevasti valtiovallan linjaukset sekä yritysten ja yksittäisten kansalaisten päätökset.

    Kuntatalous ei tietenkään ole muusta julkisesta taloudesta erillinen saareke. Tästä seuraa, että kuntatalouden liikkumavara riippuu olennaisesti yleisestä talouskehityksestä jo senkin takia, että verotulot ovat keskimäärin yli puolet kaikista kuntien tuloista.

    Yleistä talouspolitiikkaa täydentävät keinot kuntatalouden turvaamiseksi ovat hallituksen päättämät kuntien verotulomenetysten korvaaminen ja valtionosuuksien lisäykset. Matti Vanhasen II hallitus vahvistaa kuntataloutta lisäämällä valtionosuuksia sekä jatkamalla kuntien harkinnanvaraisten rahoitusavustusten myöntämistä. Mainittakoon, että peruspalveluohjelman mukaisesti kuntien peruspalvelubudjettitarkastelun piiriin kuuluvat valtionosuudet lisääntyvät noin 813 miljoonaa euroa vuoteen 2007 verrattuna. Lisäksi hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti peruspalvelujen, erityisesti vanhustenhuollon turvaamiseksi, toteutetaan valtionosuuksien nelivuotistarkistus. Tarkistuksen kokonaismäärä on 254 miljoonaa euroa, joka maksetaan kunnille.

    Hallitusohjelman mukaan rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistus toteutetaan vuoden 2010 alusta, Hallinnonalakohtaiset valtionosuudet yhdistetään puitelain edellyttämin poikkeuksin. Tarkoituksena on tehdä järjestelmästä nykyistä yksinkertaisempi, selkeämpi ja läpinäkyvämpi. Samalla järjestelmää kehitetään nykyistä kannustavampaan suuntaan. Kuntien erilaiset olosuhde- ja palvelutarvetekijät pyritään huomioimaan entistä paremmin.

    Kun valtionosuusuudistus tulee voimaan vasta vuoden 2010 alusta, voidaan uudistuksessa huomioida monet ensi vuoden aikana tapahtuvat liitokset ja liitoksen yhteydessä mahdollisesti viiden vuoden ajalta maksettavan valtionosuuksien menetyksen kompensaatio. Toisaalta valtionosuusuudistuksessa voidaan tällöin myös ottaa huomioon muuttuvat kunta- ja palvelurakenteet. Kuntien ei kuitenkaan ole syytä omissa ratkaisuissaan jäädä odottamaan tulevia rahoitusjärjestelmän muutoksia.

    Poikkeuksellisen harvan asutuksen ja saaristoisuuden aiheuttamat ongelmat ratkaistaan erikseen valtionosuusjärjestelmässä. Pienten lukioiden osalta valtionosuussäännöksiä muutetaan jo ennen vuotta 2010 siten, ettei lukioiden hallinnollinen yhdistäminen kuntaliitostilanteissa ja lukion toimiessa usean kunnan yhteisenä pienennä valtionosuuksia.

    Vaikka kuntatalous keskimäärin koko maan tasolla on selvästi vahvistunut ja vahvistuu edelleen, ongelmana on kuntien välisen eriytymisen kasvu. Tästä syystä hallitus muun muassa lisäsi kuluneella viikolla lisätalousarvioneuvotteluissaan harkinnanvaraista avustusta. Myös tulevassa valtionosuusuudistuksessa eriarvoistumisen ehkäisemiseen on kiinnitettävä huomiota.

    Hyvät kuulijat,

    On muistettava, että institutionaalisten rakennelmien ja talouden realiteettien lopulta taivuttava demokratian edessä. Muutostenkin maailmassa kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet ja kunnallinen itsehallinto on kyettävä turvaamaan.

    Samalla, kun yhteistyötä kuntien, kolmannen sektorin ja yritysten välillä suunnitellaan ja rakennetaan, on pidettävä huolta siitä, että kunnallinen itsehallinto juurruttaa itseensä demokratiaa ylläpitäviä elementtejä.

    Paikallishallinnollamme on varsin pitkät perinteet. Kunnallishallinnollamme on myös ollut ratkaiseva vaikutus maamme demokratian kehitykselle. Se on tarjonnut henkilökohtaisen vaikutuskanavan ja osallistumismahdollisuuden suurelle osalle kansalaisia. Se on opettanut toimimaan yhdessä ja ottamaan huomioon eri tavalla ajattelevien ihmisten mielipiteet. Näin ollen se on antanut hyvät eväät ja perusvalmiudet myös useimmille valtakunnan päättäjille, niin myös itselleni.

    Ajatuspaja e2 julkaisi menneellä viikolla raporttinsa “Kunnallinen vai kunnollinen kansanvalta?”, jossa analysoitiin Suomen kuntien demokratian tilaa. Tulos oli huolestuttava: kansanvalta voi kunnissa huonosti. Keskimääräinen äänestysprosentti on alhainen, alle 60 prosenttia kansalaisista käytti äänioikeuttaan edellisissä vaaleissa ja useat kuntalaiset kokivat olevansa vieraantuneita päätöksenteosta.

    Onkin syytä kysyä, mistä tämä passiivisuus johtuu? Raportin mukaan peräti 90 % vastanneista arvioi, että äänestämisellä ei ole vaikutusta, suuri enemmistö tunnistaa epäluottamuksen puolueita ja poliitikkoja kohtaan sekä kolme neljäsosaa arvioi syyksi pettymyksen aiemmin äänestettyyn puolueeseen ja vaalilupauksiin. Vieraantuminen näkyy yleisemminkin, sillä kolmannes ilmoittaa passiivisuutensa syyksi sen, että politiikka ei vain kiinnosta.

    Peli ei kuitenkaan ole vielä menetetty. Samaisesta tutkimuksesta käy ilmi, että nuoret toivovat lisää tietoa politiikasta ja vaikuttamisesta. Lisäksi selkeä enemmistö nuorista arvioi, että mahdollisuus edistää tärkeinä pitämiään asioita lisäisi omaa kiinnostusta osallistua. Esimerkkinä mainittakoon mahdollisuus äänestää internetin kautta. Toivoa siis on.

    Ensi vuonna on jälleen kunnallisvaalien aika. Mielestäni on tärkeää, että suomalainen kunnallinen, kuntalaisten itsehallinto säilyttää ainutlaatuisen kansanvaltaisen luonteensa. Tämä edellyttää kuitenkin kansalaisten aktiivisuuden lisäämistä. Eihän demokratia voi toimia kunnolla sen tarkoittamassa hengessä ilman kansalaisten osallistumista. Meillä kaikilla on vaikutusta siihen, miten asioista päätetään niin täällä Virtain kaupungissa kuin koko maan tasollakin.

    Näillä ajatuksilla haluan vielä kiittää mahdollisuudesta saada osallistua tähän juhlapäiväänne ja toivottaa Virtain kaupungille menestystä ja sen asukkaille mitä parhainta jatkoa!

  • 1.11.2007

    Towards Better Services

    The welfare state and its future stands again at the centre of political discussion. The economic, demographic and social pressures on the welfare state are heavy. People have rising expectations especially concerning services. Stabilising national economies draws borders for public expenditures. Fewer but more satisfied employees should deliver more and higher quality goods and services. Reforms should build on local self-governance but be effective. How can we stand up to these expectations?

    It seems that there is a tide-wave of reforms, or at any rate reform plans, of local and regional government rolling over Europe. Almost everywhere around Europe the governments are occupied with discussions on how to make local and regional democracy work more efficiently and at the same time more transparently and involving as many as possible.

    There is no other country in the world with this low level of administration, local level has as broad tasks as in Finland. At the same time local autonomy is firmly cemented in our Constitution, including the local right to taxation. And to make the equation even more challenging, our municipal structure is extremely varied from one municipality to another.

    So what have we done in Finland?

    Prime Minister Matti Vanhanen´s first government embarked on a reform of the structures of municipalities and their services. These include primary health care, social care, including the subjective right to children’s day care, care for mentally handicapped people, even the most sophisticated hospital care, basic education, secondary education, technical services, etc. The municipalities are thus responsible for a whole palette of services that are crucial for well being of inhabitants.

    Some seventeen percent of the costs of organising these services are state grants, which are calculatory and demographically defined and general grants to their nature. The rest is basically income from different local taxes and from sales of goods and services. Tasks to the municipalities can only be assigned by virtue of law.

    Mr. Vanhanen´s second and present government continues the reform work with an emphasis on productivity as a central task of the whole government. A general law, framing the reform, came into force in February this year. The result so far of the process since 2005 is that some half of the Finnish 416 municipalities have been or are involved in processes of mergers, and all on a voluntary basis. Far from all will lead to results in the next years to come, but with the decisions now made, we will already by 2009 have quite a different national administrative picture.

    In order to reach a sufficient population basis and economic strength, an alternative to joining municipalities is to construct, through municipal cooperation, units responsible for organising basic health and social care with a population basis of minimum twenty thousand inhabitants. This work is also well under way.

    The major urban areas were obliged to make plans for common land use, housing policies, traffic plans and the use of services across municipal borders. All municipalities have reported on how they were going to fulfil the requirements of the reform legislation. The ministries of the government, together with the Association of Local and Regional Authorities, are now involved in analysing the results. All municipalities are assisted in achieving the goals of the legislation.

    Finally, the picture of the reform work is just one illustration of the great changes that take place in Finland. It is quite clear that some restructuring and modernization is needed in order to maintain the high quality of services and to achieve efficiency and productivity at the same time. This is possible to do in cooperation between the public, private and the third sector, in order to stand up to the justified needs and demands of the citizens.

  • 1.11.2007

    Esteemed colleagues,

    The Government of Finland is committed to the Warsaw Action Plan of the Heads of States, with its three corner-stones for the work of the Council of Europe: democracy, rule of law, and human rights. Our implementation of the Action Plan is the Budapest Agenda of 2005 to deliver good local and regional governance.

    The Council of Europe has an outstanding record in promoting democratic participation and public ethics, in developing a legal framework for institutional structures, in bench-marking progress in the practices of local and regional democracy, including financing public services, and in promoting transfrontier cooperation. At its best, the Council of Europe inspires and facilitates reforms which respond to challenges in years to come.

    Dear colleagues,

    We are all aware of the demanding nature of our work. People have rising expectations concerning services. Stabilising national economies draws borders for public expenditures. More and higher quality goods and services should be delivered by fewer but more satisfied employees. Reforms should build on local self-governance but be effective. We are expected to be fairy god-mothers or -fathers.

    So how can be stand up to the expectations?

    It seems to me that there is a tide-wave of reforms, or at any rate reform plans, of local and regional government rolling over Europe. You here in Spain are involved in ambitious work in devolution of powers. There is hardly any of us present who is not occupied with how to make local and regional democracy work more efficiently and at the same time more transparently and involving as many as possible.

    I may be wrong, and please correct me if this is the case, but as far as I know there is no other country in the world where the lowest level of administration, local democracy, would have as broad tasks as in Finland. At the same time local autonomy is firmly cemented in our Constitution, including the local right to taxation. And to make the equation even more difficult, our municipal structure is extremely varied from one municipality to another.

    So what have we done?

    Prime Minister Matti Vanhanen´s first government embarked on a reform of the structures of municipalities and their services. These include primary health care, social care, including the subjective right to children’s day care, care for mentally handicapped people, even the most sophisticated hospital care, basic education, secondary education, technical services, etc. The municipalities are thus responsible for a whole palette of services which are basic for the well-being of the inhabitants.

    Some seventeen percent of the costs of organising these services are state grants, which are calculatory and demographically defined and general grants to their nature. The rest is basically income from different local taxes and from sales of goods and services. Tasks to the municipalities can only be assigned by virtue of law. All rights and responsibilities of the individual must also be ascribed by law.

    Such are the limits set for our reform.

    In the programme of Mr. Vanhanen´s second and present government, the continuation of the reform work, with an emphasis on productivity, is a central task of the whole government. A general law, framing the reform, came into force in February this year. The result so far of the process since 2005 is that some half of our 416 municipalities have been or are involved in processes of mergers, and all on a voluntary basis. Far from all will lead to results in the next years to come, but with the decisions now made, we will already by 2009 have quite a different national administrative picture.

    In order to reach a sufficient population basis and economic strength, an alternative to joining municipalities is to construct, through municipal cooperation, units responsible for organising basic health and social care with a population basis of minimum twenty thousand inhabitants. This work is also well under way.

    The major urban areas were obliged to make plans for common land use, housing policies, traffic plans and the use of services across municipal borders. Besides the urban regions named in the law, many more local authorities participated on a voluntary basis, so that two thirds of the country’s population lives in the urban areas concerned.

    We asked all municipalities to report by the end of August this year by electronic forms on how they are going to fulfil the requirements of the reform legislation. All municipalities did report, and progress is varied. The ministries of the government, together with the Association of Local and Regional Authorities, are now under my direction involved in analysing the results. The government will soon decide on measures to be taken in order that all municipalities are assisted in achieving the goals of the legislation.

    Dear friends,

    The picture of our reform work is just one illustration of the great movements that take place on our continent. We all want to achieve efficiency and productivity, cooperation between the public, private and the third sector, in order to stand up to the justified needs and demands of our citizens.

    I have decided to commission a project to gather the top expertise in Finland in the field of services innovations and innovation policies, specifically in services organised by local authorities. Major players in economic life see the need to increase productivity and are engaged in parallel efforts to promote innovations and best practices, to package them, market them and see that they spread. This project is a necessary supplement to the structural reform that I presented earlier. That reform opens up windows that must be used to develop service processes and chains, to decrease bureaucracy, transfer personnel to where it is most needed, to save money in order to improve quality. This project would be our answer and national implementation of the proposed Strategy on Innovation and Good Governance. We will certainly share our experiences with you all, in this field as in any other.

    Friends,

    The excellent work done by Council of Europe in the field of democratic participation deserves a consistent follow-up. Much work has been done to develop a tool, the so called CLEAR method, to measure participation at local level. Such work must not be abandoned, but the tools should be in use and developments in one country and between countries be promoted. Much has been achieved in promoting public ethics at local level. Success in such a field is, however, never once and for all gained, but must be renewed always and always. We would encourage the CDLR to further develop concrete ways in which the Handbook of Good Practice on Public Ethics at Local Level be used by member states and information gathered about progress made.

    As a member country of both the Council of Europe and of the European Union, and working closely with the OECD, we have a vested interest in the smooth cooperation and division of work between these international bodies. We welcome the Memorandum of Understanding between the Council of Europe and the European Union. We hope that it will lead to further concrete measures to make the international institutions more efficient in the field of local and regional democracy.

    At the 13th Session of this Conference of Ministers in Helsinki there was an in-dept discussion on regional governance. We will continue this discussion here today. Since Budapest, intensive work has been done in monitoring the developments in regional democracy. I assure you that Finland will strengthen the regional councils, based on municipal democracy, in accordance with the Programme of our government.

    Dear Colleagues,

    The preparation of our Conference by the Spanish Government and the City of Valencia, together with the Council of Europe, has assured me of its success. The venue is excellent, the city is beautiful, its people friendly. I thank you, Valencia and Spain, and you, colleagues, for your attention.

  • 1.11.2007

    Arvoisa juhlayleisö, hyvät kuulijat,

    Kiitos kutsusta saapua puhumaan tänne Pertteliin. Minulle on miellyttävä tehtävä vihkiä käyttöön tämän juhlapuheen myötä Inkereen koulu. On aina hienoa, kun jokin suunnittelu- ja rakennusprojekti saadaan päätökseen ja tulos on mitä parhain. Inkereen koulu on varmasti vaatinut paljon suunnittelua ja myös luovuutta palvellakseen sen käyttäjiä, erityisesti oppilaita, parhaalla mahdollisella tavalla. Työ on todellakin kannattanut, sillä ihaillen voi tarkastella tätä uutta kokonaisuutta.

    Melkeinpä voisi olla teille hyvät oppilaat kateellinen. Sillä kun muistelen omia kouluaikojani Jalasjärvellä, olosuhteet ovat todellakin muuttuneet niistä ajoista. Mutta niin pitää maailman kahdessa – kolmessakymmenessä vuodessa muuttuakin. Olemme maana nyt vauraampia kuin koskaan ja on aivan oikein, että se myös näkyy oikeissa asioissa. Koulu on ainakin minun mielestäni juuri oikea kohde.

    Nämä uuden koulutilat ovat osoitus siitä, että koulutusta ja lapsien päivittäistä hyvinvointia pidetään tärkeänä täällä Perttelissä. Vaikka valtio asettaa paljon reunaehtoja koulutuksen järjestämiselle, niin kunnilla itsellään on erittäin paljon omaa valtaa. Täällä oppilaille ja opettajille halutaan tarjota viihtyisä oppimisympäristö hyvien liikunta-alueiden lähellä ja se kyllä kannattaa. Tiedämmehän jo ilman tutkimuksiakin, että toimivissa, uusissa tiloissa oppiminen onnistuu paremmin kuin epätarkoituksenmukaisissa olosuhteissa.

    Hyvät kuulijat,

    Tähän nykytilaan suomalainen ja myös Inkereen koulu on kehittynyt vuosikymmenten aikana. Ajatus kansankielisestä opetuksesta tuli Suomeen jo luterilaisen uskonpuhdistuksen mukana. Suomen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1921 säädettiin laki yleisestä oppivelvollisuudesta. Peruskoulu muotoutui nykyiselleen 1970-luvulla, jolloin koko ikäluokalle muodostettiin yhdeksänvuotinen oppivelvollisuuskoulu. Ja uusimmat muutokset on läpikäyty aivan viime vuosina eli vuonna 1999 eduskunnassa hyväksyttyjen uusien koululakien myötä. Lisäksi aamu- ja iltapäivätoiminta on aivan viime vuosina vakinaistunut.

    Olemme tainneet onnistua varsin hyvin tässä muutaman vuosisadan aikana ja erityisesti viime vuosikymmenien aikana tehdyssä koulutusjärjestelmän kehitystyössä. Suomi on saanut paistatella monien maiden ihailun kohteena OECD:n Pisa-tutkimusten myötä. Suomalaiset oppilaat ovat tuon kyseisen tutkimuksen mukaan maailman huippuja matematiikassa, lukutaidossa ja luonnontieteissä. Erinomaiset oppimistulokset antavat siis aihetta iloon, mutta liialliseen itsetyytyväisyyteen ei kuitenkaan ole varaa.

    Hyvät oppimistulokset kansainvälisissä vertailuissa kertovat kuitenkin enemmän menneestä kuin tulevasta. Siksi niiden varmistaminen myös jatkossa edellyttää sitä, että edelleen pidämme huolta kouluistamme, panostamme koulutukseen ja kehitämme koulujärjestelmäämme. Maailma muuttuu koko ajan ja niin muuttuvat myös meidän kohtaamamme haasteet. Pidän tärkeänä sitä, että nostamme mahdolliset ongelmat rohkeasti esiin ja puutumme niihin mahdollisimman tehokkaasti – mielellään ennakoivasti.

    Suomessa keskeisimpiä arvoja ja lähtökohtia peruskoulutuksen järjestämisessä ovat koulutuksen maksuttomuus ja mahdollisuuksien tasa-arvo. Jokaisella lapsella tulee olla samat mahdollisuudet käydä koulua ja oppia asuinpaikasta tai vanhempien varallisuudesta riippumatta. Tämä on syytä pitää mielessä vastaisuudessakin, kun linjataan koulutuspoliittisia uudistuksia. Tasa-arvo –lähtökohta on tuottanut tuloksia, sillä meillä Suomessa ei ole nähtävissä merkittäviä alueellisia eroja oppimistuloksissa. Osaamiserot koulujen välillä eri puolilla Suomea ovat pienet. Vanhempien koulutus ja varallisuus vaikuttavat oppimistuloksiin, mutta kuitenkin selvästi muita maita vähemmän.

    Kuten sanottua, haasteita kuitenkin riittää myös meillä Suomessa. Yksi suomalaisen koulujärjestelmän ongelmista on se, että suomalaiset lapset ja nuoret eivät ainakaan tutkimusten mukaan viihdy peruskoulussa. Maailman terveysjärjestön vuonna 2004 tuottaman kansainvälisen vertailututkimuksen (WHO-Koululaistutkimus) mukaan Suomessa kouluviihtyvyys on vähäisintä Euroopassa. Syinä on mainittu muun muassa koulun painostava ilmapiiri, jossa aikuisten kiireinen maailma on tuotu lasten ja nuorten koulupäivään.

    Myös lasten maailma on muuttunut kiireisemmäksi. Opiskelu vaatii keskittymiskykyä ja pitkäjänteisyyttä. Lasten nykyiset leikit eivät näitä ominaisuuksia välttämättä kehitä. Myöskään lelut eivät enää edistä luovuutta samalla tavalla kuin aikaisemmin. Haaste on siis paitsi koululla, myös lasten lähimmäisillä. Me vanhemmat ja opettajat yhdessä voimme yrittää vaikuttaa siihen, ettei meidän aikuisten kiire tule liian keskeiseksi osaksi myös lasten maailmaa. Tässä suhteessa ainakin itselläni on parannettavaa.

    Tosin aivan liian kirjaimellisesti ei tutkimustuloksia pidä ottaa. Kouluhan on ennen kaikkea oppimisen paikka, eikä oppiminen aina ole mukavaa. Se on usein paljon työtä vaativaa ja vähän tuskaisaa. Ja saattaa olla, että näissä tutkimuksissa sekoittuvat joskus varsinaisen koulutyön ulkopuoliset asiat itse kouluviihtyvyyteen. Jos minulta olisi kysytty kouluaikana, että mikä koulussa on ikävintä, olisin varmasti vastannut aikaiset aamuherätykset. Aamutorkun kouluviihtyvyyttä aikainen herääminen vähensi. Tosin saman vastauksen saa minulta nytkin, kun kysytään, että mikä tässä ministerin työssä on ikävintä.

    Toki kouluviihtyvyyden parantamisessa meillä on ihan vakavasti puhuen tehtävää. Kyllä koulun pitäisi pääsääntöisesti olla myös mukava paikka sekä lapsille oppimisympäristönä että aikuisille työpaikkana. Taito- ja taideaineilla on tärkeä merkitys kouluviihtyvyyden ja luovuuden kehittymisen kannalta. Onkin suotavaa, että niiden osuutta opetuksessa vahvistetaan. Nuoren Suomen puheenjohtajana kannustan tietysti lisäämään liikuntaa koulupäivän aikana ja hyödyntämään sitä entistä enemmän. Tärkeä osa koulujen viihtyvyyttä on ehdottomasti se, että myös opettajat jaksavat työssään ja motivoituvat yhä uudelleen vuosittain työhönsä. Opettajien työn houkuttelevuutta onkin parannettava kehittämällä työolosuhteita. Matti Vanhasen II hallituksen aikana säädetään koulutuksen järjestäjille velvoite huolehtia siitä, että henkilöstö saa säännöllisesti ammatillista osaamista parantavaa täydennyskoulutusta.

    Toinen ongelmakohta kouluissamme, johon saamme kiinnittää jatkossa entistäkin enemmän huomiota, on koulukiusaaminen ja syrjäytyminen. Osa lapsista ja nuorista joutuu kokemaan kiusaamista koulutovereiden taholta. Osa lapsista ei myöskään tahdo pysyä mukana oppimisrytmissä, mutta eivät välttämättä rohkene sanoa sitä ääneen. Kyse on siis oppimisvaikeuksista. Tämä vaikuttaa väistämättä siihen, että he uhkaavat syrjäytyä jo varhain. Tämän ehkäisemiseksi kaikki keinot on otettava käyttöön. Ensinnäkin yhteistyötä kodin ja koulun välillä sekä muiden toimijoiden kesken tulee edelleen lisätä. Tärkeää on myös se, että opinto-ohjaus on käytännönläheistä ja opetuksen ryhmäkoot ovat kohtuullisia. Samoin tukiopetusta ja erityisopetusta tulee vahvistaa ja sitä kautta ennaltaehkäistä syrjäytymistä.

    Ylipäänsä peruskoulun oppimistulosten parantaminen on tärkeää, sillä näin voidaan tukea lapsia ja nuoria kaikkein parhaiten – pärjäämistä työssä, opinnoissa ja ennen kaikkea elämässä.

    Emme toki syrjäytyneiden määrässä ole Euroopan kärkikaartia, sillä Suomessa toisen asteen opetusta on tarjolla kattavasti. EU:n asettama tavoite on vähentää perusopetuksen jälkeen koulupudokkaiden määrä 10 prosenttiin. Suomessa pudokkaiden määrä on 5,5 prosenttia. Tämän hetken konkreettisena tavoitteena on, että vuonna 2008 vähintään 97 prosenttia peruskoulun päättävistä aloittaa samana vuonna lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa, perusopetuksen lisäopetuksessa tai työpajatoiminnassa. Tosin tämä tavoite ei kerro kaikkea, sillä liian suuri osa nuorista keskeyttää opiskelut jossain vaiheessa ja jää ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Hallitusohjelmassa korostetaankin koulupudokkuuden vähentämistä kiinnittämällä huomiota erityisesti nivelvaiheisiin. Tavoiteltavaa on lisätä myös oppisopimuskoulutusta yhtenä vaihtoehtona peruskoulun jälkeen.

    Hyvät kuulijat,

    Aivan yhtä tärkeää kuin poistaa koulujärjestelmämme heikkoja kohtia, on vastata tulevaisuuden haasteisiin. Olemme maana yhä kovenevan kilpailun keskellä, mutta ei sitä pidä liikaa hätkähtää. Voimme lähteä siitä, että olemme pärjänneet tähänkin saakka, miksi emme pärjäisi jatkossakin.

    Kun tarkastellaan sitä, miten Suomi parhaiten tästä haasteesta selviytyy, on osaaminen avainsana. Huippuosaajat ovat tärkeitä. Heidän kouluttamisensa ja soveltuvien olosuhteiden luominen sille, että he jäisivät Suomea kehittämään, on olennaista. Mutta kaikkein tärkeintä on kuitenkin lasten ja nuorten peruskoulutus. Koko ikäluokalle on luotava laaja-alainen ja laadukas oppimisperusta. Kaikille avoin ja kaikkia, aivan tavallisia koululaisia ja myös heikoimpia tukeva peruskoulutusjärjestelmä on olennainen edellytys sille, että me maana pärjäämme.

    Hallitusohjelmassa korostetaan luovuuden, osaamisen, suomalaisille maksuttoman koulutuksen sekä korkean sivistystason merkitystä Suomen ja suomalaisten menestymiselle. Meidän on huolehdittava siitä, että koko koulutusketju aina varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen asti vahvistaa jokaisen mahdollisuutta oppimiseen. On myös tärkeää, että myös koulutusmahdollisuudet varsinaisen koulu- ja opiskeluajan jälkeen ovat kaikkien saavutettavissa. Elinikäinen koulutus on tullut jäädäkseen.

    Perusopetuksen järjestämisen lähtökohtana on yhtenäinen peruskoulu ja kuntien järjestämä perusopetus, jota yksityiset koulut täydentävät. Yksi suurista tulevaisuuden haasteista on kuitenkin ikäluokkien pieneneminen. Sen johdosta vapautuvat taloudelliset voimavarat käytetään kunnissa koulutuksen laadun kehittämiseen. Hallitus sitoutuu turvaamaan perusopetuksen saavutettavuutta lähipalveluna. Tällöin on olennaista madaltaa esteitä käydä koulua yli kuntarajojen, mikä on yhä useammin tarpeen. Koulujen resurssit turvataan ja koulujen perustamiskustannusten rahoitusjärjestelmä säilytetään ennallaan.

    Viimeisen parin vuoden aikana on keskusteltu paljon pienten koululaisten asemasta. Yhä useamman lapsen vanhemmat ovat töissä koulupäivän päättyessä, jolloin koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan merkitys korostuu. Tämän hallituskauden aikana arvioidaan aamu- ja iltapäivätoiminnan lainsäädännön toimivuutta, toiminnan laatua ja mahdollisia muutostarpeita. Tarkoituksena on myös edistää yksityisen ja kolmannen sektorin palveluntuottajien mahdollisuuksia tuottaa iltapäivätoimintaa. Kaikkea kun ei voi sälyttää koulujen vastuulle, on tärkeää, että yhteistyö eri toimijoiden kesken toimii.

    Hallitusohjelmassa tuodaan esiin myös kielitaidon merkitys. Tähän panostetaan lisäämällä valinnaisuutta koulun oppiainevalikoimassa sekä edistetään monipuolisten kieliohjelmien rakentamista. Pienen, harvinaisen kielen maan on panostettava jatkossakin kielikoulutukseen. Tilastokeskuksen mukaan lähes kaikki keväällä 2006 lukion koko oppimäärän suorittaneet olivat opiskelleet lukiokoulutuksensa aikana englantia ja ruotsia tai suomea. Saksaa oli opiskellut 35 prosenttia lukiokoulutuksen päättäneistä, ranskaa 20 prosenttia, espanjaa 10 prosenttia ja venäjää 6 prosenttia. Muita harvinaisempia vieraita kieliä opiskelleiden osuudet jäivät neljään prosenttiin tai sen alle. Tarvetta on tulevaisuudessa yhä enemmän esimerkiksi venäjän ja kiinan kielen opiskeluun. Näihin maihin Suomen kaupan kasvu on ollut hurjaa. Kielten opiskelu kannattaa ja lapsia onkin kannustettava siihen. Kielitaidosta on paitsi iloa niin myös hyötyä.

    Hyvät kuulijat,

    Koulua arvioitaessa ei pidä tuijottaa pelkästään mitattaviin osaamistuloksiin, vaan kokonaisuutta. Koululakien johdannossa todetaan, että koulun tulee tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuuntuntoiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Tuossa lauseessa on sanottu kaikki oleellinen. Koulussa oppimisessa kyse ei ole pelkästään tiedosta, vaan paljon enemmästä. Koulu antaa parhaimmillaan hyvät eväät elämään.

    Näillä ajatuksilla toivotan uudelle koululle ja koko henkilökunnalle antoisia hetkiä oppimisen parissa. Samoin haluan toivottaa koko kunnalle menestyksekästä tulevaisuutta.

  • 1.11.2007

    Arvoisa juhlaväki,

    Mikä on vialla jos ruoka ei maistu, uni ei tule ja elämä tuntuu näyttävän vain ankeita puoliaan? Yleisin vastaus on stressi. Nykypäivän hektinen työtahti, opiskelu, perhe-elämän haasteellisuus tai kaikkien näiden yhteensovittaminen saattaa kuluttaa ihmisen henkisiä ja fyysisiä voimavaroja yllättävälläkin tavalla. Seurauksena on stressiä, mahdollisesti masennusta ja uupumista –reilusti ennen eläkeikää. Tällöin on syytä pysähtyä kuuntelemaan itseään ja kehon viestiä. Terveys ei ole leikin asia, vaan tärkein mahdollinen arvo, jota on vaalittava.

    Terveys on myös Suomen menestyksen kilpailutekijä, sillä kansanterveys on tärkeä taloudellisen, sosiaalisen ja inhimillisen kehityksen kulmakivi. Elinikäodotteen pidentymisestä huolimatta Suomessa on yhä terveysongelmia, jotka myös pahenevat. Viime aikoina erityistä huolta on aiheuttanut ylipainon ja alkoholin liikakäytöstä johtuvien ongelmien lisääntyminen sekä ihmisten huono fyysinen kunto. Terveysongelmat aiheuttavat paitsi ihmisten elämänlaadun heikkenemistä myös mittavia kustannuksia koko yhteiskunnalle. Merkittävä osa sairauksista ja erilaisista ongelmista on kuitenkin ehkäistävissä terveyden edistämisen ja ehkäisevän työn keinoin.

    Suomen väestö ikääntyy vauhdilla ja väestörakenteessa tapahtuu huomattavia muutoksia lähivuosikymmenien aikana suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Tällöin ihmisten jatkaminen ja jaksaminen työelämässä pidempään on ensiarvoisen tärkeää huoltosuhteen tasapainon säilyttämiseksi. Yhteiskunnan toimivuuden kannalta on myös huolehdittava, että nykyisistä lapsista kasvaa terveitä ja hyvinvoivia aikuisia. Tarvitsemme terveitä ja työkykyisiä veronmaksajia hyvinvointivaltion palvelujen ja etuuksien rahoittamiseksi. Terveyden edistämistyön kautta voidaan saavuttaa monia hyötyjä myös tästä näkökulmasta sekä yhteiskunnallisella että yksilötasolla.

    Hyvät liikunnan ystävät,

    Nuoren Suomen puheenjohtajana ja muutenkin innokkaana liikunnan harrastajana liikunnan edistäminen on minulle tärkeää. Meidän liikuntaihmisten tiedossa on oikeastaan aina ollut ymmärrys liikunnan merkityksestä ihmisen hyvinvoinnin lisääjänä. Tämä itsestäänselvyys aletaan onneksi tunnistaa entistä paremmin koko yhteiskunnassa. Valitettavasti herääminen on tapahtunut kielteisten uutisten kautta. Istuva elämäntapa on vähentänyt ratkaisevasti esimerkiksi lasten päivittäistä liikkumista aiheuttaen mm. kestävyyskunnon heikkenemistä, lihavien lasten osuuden kaksin-kolminkertaistumisen 1970-lukuun verrattuna ja II-tyypin diabeteksen esiintymisen rajun kasvun. Ennen muuten puhuttiin aikuisiän diabeteksesta, mutta taudin nimeä on pitänyt muuttaa, koska siitä on tullut myös lasten tauti. Elintapasairaudet uhkaavat jo lastenkin terveyttä.

    Liikunnan merkitystä korostetaan lähes poikkeuksetta kaikissa terveyden edistämistä koskevissa tutkimuksissa ja toimenpideohjelmissa. Yhä paremmin tiedostetaan, että liikunta- ja terveyserot alkavat muodostua jo alle kouluiässä. Lapsuus- ja nuoruusiän tavat ja tottumukset ennustavat aikuisiän liikuntaa, kuntoa ja kehonpainoa. Passiivisten lasten liikkumattomuus aiheuttaa tulevaisuudessa ongelmia sekä heille itselleen että yhteiskunnalle. Tämä tiedostamisen ilmapiiri edesauttaa kaikkien liikunta- ja urheilujärjestöjen työtä niin paikallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla.

    Vanhasen II hallituksessa terveyden edistämistyö on otettu vakavasti ja liikunnan rooli siinä nähty tärkeänä. Liikunta vaikuttaa paitsi fyysisen kunnon kohentumiseen myös henkiseen terveyteen ja mielen vireyteen sekä kouluviihtyvyyteen ja oppimiseen. Hallituksen harjoittaman liikuntapolitiikan painopisteenä on lasten ja nuorten liikunta. Tämän vuoksi tällä hallituskaudella on perustettu Terveyden edistämisen politiikkaohjelma sekä erityinen Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma linjaamaan toimenpiteitä suomalaisten terveyden kohentamiseksi ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Tavoitteena on myös kaventaa väestön sisäisiä terveyseroja. Liikunta on nähtävä kunnallisena peruspalveluna sosiaali- ja terveyspalvelujen tapaan. Onkin tärkeää, että sen asemaa peruspalveluna vahvistetaan edelleen ja samalla parannetaan myös arkiliikunnan edellytyksiä.

    Aikuisen väestön osalta liikunnalla on työkykyä lisäävä ja henkistä kuormitusta vähentävä vaikutus. Tämän on syytä kiinnostaa myös työnantajia, mikä puolestaan voisi olla huomioitavissa myös työaikojen suunnittelussa ns. liikuntatunnin muodossa. Kaikki me olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että liikuntaharrastusta on laajennettava, joten miksi ei työpaikalla, jossa kuitenkin vietämme päivästä suurimman ja tehokkaimman osan. Onneksi asiassa on otettu edistysaskel eteenpäin monitahoisena yhteistyönä. Työyhteisöliikunta 2010 –hanke kokoaa yhteen kolme ministeriötä, työmarkkinajärjestöt sekä liikuntajärjestöt tavoitteenaan jakaa tietoa erilaisista työyhteisöön soveltuvista liikuntatavoista sekä kannustaa ihmisiä liikkumaan. Hankkeella on laajapohjainen neuvottelukunta, jonka puheenjohtajana toimii SLU:n puheenjohtaja Timo Laitinen.

    Lasten ja nuorten arjessa kouluilla ja kolmannen sektorin toimijoilla, järjestöillä ja seuroilla, on merkittävä rooli liikuntatyössä. Tutkimusten mukaan 3-18 -vuotiaista lapsista ja nuorista peräti 92 % ilmoittaa harrastavansa liikuntaa jossain muodossa ja lapsista 40 % harrastaa liikuntaa nimenomaan urheiluseuroissa. Koululaisten iltapäivätoiminnalla on myös paikkansa liikunnan lisääjänä. Hallituksen ohjelmassa on edistää yksityisen ja kolmannen sektorin palveluntuottajien mahdollisuuksia tuottaa iltapäivätoimintaa koululaisille. Tarkoituksen on myös löytää sellaisia uusia toimintamalleja, joissa eri toimijat voivat entistä paremmin tehdä hallinnonrajat ylittävää yhteistyötä. Tämä on tarpeen myös liikunnan puolella.

    Hallitus kantaa oman kortensa kekoon myös lisäämällä taloudellisia voimavaroja opetuksen laadun kehittämiseen 80 miljoonaa euroa seuraavaan neljän vuoden aikana. Tarkoituksena on vahvistaa taito- ja taideaineiden asemaa sekä lisätä oppiaineiden valinnaisuutta, mikä tarkoittaa myös liikkumisen osuuden lisäämistä. Hallituksen vuoden 2008 talousarvioesityksessä esitetään veikkausvoittovaroista käytettäväksi urheiluun ja liikuntakasvatuksen edistämiseen noin 300 000 euroa enemmän kuin vuonna 2007 eli yhteensä reilut 100,5 miljoonaa euroa. Lisäksi valtakunnallisten liikunnan koulutuskeskusten vapaan sivistystyön opiskelijavuorokausiin esitetään kohdennettavaksi kaikkiaan 2 687 000 euroa.

    Viime vuoden aikana valmistunut Kansallisen liikuntaohjelman väliraportti tarjoaa myös suuntaviivoja, joiden mukaan vahvistetaan liikunnan toimintaedellytyksiä paikallisella tasolla. Lisäksi korostetaan laaja-alaista sekä lasten ja nuorten välistä tasa-arvoa esimerkiksi harrastustoiminnassa.

    Hyvät kuulijat,

    Nuoren Suomen ja aluejärjestöjen yhteistyö on uskoakseni molemmille osapuolille tärkeä voimavara. Aluejärjestöt ovat Nuorelle Suomelle ns. strateginen kumppani, jotka jakavat saman arvopohjan –lapsen parhaan edistämisen. Arvojen pohjalta nousevat tavoitteet osuvat myös yksiin, jolloin on varsin luonnollista tehdä myös operatiivista yhteistyötä erilaisten hakkeiden muodossa.

    Yhteistyö on ollut tiivistä ja hedelmällistä. Olemme saavuttaneet komeita tuloksia esimerkiksi koululaisten iltapäivätoiminnan kehittämisessä. Ideana oli tuoda liikunta keskeiseksi osaksi iltapäiväkerhojen toimintaa ja käynnistimme siksi ns. liikkuva iltapäivätoiminta –hankkeen. Lisäksi 6-12 –vuotiaille koululaisille on perustettu Löydä liikunta –kerhoja. Päivähoidon ammattilaisten osaamisen ja innostuksen lisääminen koulutusten kautta on ehdottoman tärkeää, sillä päivähoidossa lapsen kiinnostusta on mahdollista ohjata myös liikuntaan. Näihin koulutuksiin osallistuu vuosittain lähes 3000 kiinnostunutta. Paljon on saatu aikaan ja paljon on vielä edessä. Tulemme jatkamaan edelleen tiivistä yhteistyötä lasten ja nuorten liikuntaohjelman käynnistyvässä kolmannessa vaiheessa.

    Pohjois-Karjalan liikunta ry eli tuttavallisesti Pokali on mainio esimerkki hyvin toimivasta ja dynaamisesta aluejärjestöstä. Täällä on perusasiat kunnossa: osaavaa henkilökuntaa ja lahjakkaita ihmisiä. Täällä Pohjois-Karjalassa noita vahvoja urheiluseuroja tuntuu riittävän: esimerkiksi Joensuun Prihat, Josba, Joenvoli, Kontiolahden Urheilijat, Joensuun Kataja ja Kiteen pallo. Täällä liikunta ja urheilu koskettavat melko isoa osaa ihmisistä, sillä kaikkiaan alueella toimii 250 urheiluseuraa, joissa on jäseniä noin 40 000. Ja menestystä on tullut. Yksilötasolla kirkkaita tähtiä ovat mm. Kalevan Rastin suunnistajat, Jukka Keskitalo (suunnistaja), Jaakko Tallus (yhdistetyn hiihtäjä), Kaisa Mäkäräinen (ampumahiihtäjä) ja Henri Häkkinen (ampumaurheilija). He tuovat paitsi kunniaa ja mainetta itselleen ja kotiseuralleen, niin he ovat myös kannustavana esimerkkejä nuoremmalle sukupolvelle. Kovasta harjoittelusta ja työstä tulee myös tuloksia, mutta helppoa se ei ole –eikä pidäkään olla. Tarvitaan lahjakkuutta, intoa, menestyksen paloa, mutta myös onnea ja kannustusta. Tämä on hyvä sisäistää jo urheilu-uran varhaisessa vaiheessa niin itse urheilijan kuin lähiympäristönkin.

    Pokali on ollut ansiokkaasti järjestämässä arvokilpailuja eri puolella maakuntaa. Kontiolahdella on pidetty lukuisia onnistuneita ampumahiihdon kisoja sekä yleisurheilukisoja Joensuussa. Aktiivisuutta todistavat myös erilaiset liikunnan suurelle massalle suunnatut tapahtumat, kuten Pogostan Hiihto, Ahman Hiihto ja Pokalin oma naisten kuntoliikuntatapahtuma Liikunnainen.

    Pohjois-Karjalassa on panostettu myös liikuntamahdollisuuksien lisäämiseen erityisesti rakentamalla laadukkaita liikuntapaikkoja, jotka ovat erinomaisia esimerkkejä koko valtakunnankin mitassa tarkasteltuna. Näistä mainittakoon kaksi: Joensuun Areenan rakentamisessa on käytetty puuta, mikä tekee siitä suurimman puurakenteinen rakennuksen Suomessa. Luontoliikunnan ja vaellusten puolella Karjalan kierros –vaellusreitit ovat osoittautuneet suosituiksi ja Herajärven reitti palkittiinkin tänä vuonna parhaan reittinä Suomessa.

    Urheilu on kuitenkin muutakin, kuin vain suorituksia, hyviä tuloksia tai hienoja liikuntahalleja. Kaiken pohjana on harrastuneisuus liikuntaan. Sitä ohjaavat omat normistot. Pohjois-Karjalassa onkin käytössä omat liikunnan ja urheilun eettiset suositukset urheiluseuroille. Ne on hyvä pitää mielessä arkipäivän toiminnassa ja sen suunnittelussa.

    Liikunnan edistämiseksi tarvitaan monipuolista, sektorit ylittävää yhteistyötä niin kunta- kuin maakuntatasollakin. Noin puolessa kunnissa on käytössä erillinen, laaja-alainen liikunta- ja urheilustrategia. On suositeltavaa, että eri toimijatasojen strategisissa linjapapereissa huomioidaan myös tämä elämän osa-alue, kuten Pohjois-Karjalan Pokat 2010 –maakuntaohjelmassa tehdään.

    Arvoisa juhlayleisö,

    Liikunta- ja urheilujärjestöjä tarvitaan. Liikuntaa voi harrastaa sekä yksin että yhdessä, mutta usein se on hauskempaa porukalla. On kuitenkin muistettava, että kilpailu ja tulosten tavoittelu ei saa hukuttaa alleen liikunnan iloa. Järjestöjen toiminta tarjoaa mukana oleville ihmisille sekä oppimisen alustan että samanhenkistä seuraa. Tämä tuo mukanaan tärkeän mahdollisuuden yhteisöllisyyden kokemiseen.

    Näillä sanoilla toivotan Pokalille jatkuvaa menestystä ja intoa liikunnan ilosanoman levittämisessä täällä Pohjois-Karjalassa sekä liikunnallista syksyn jatkoa teille kaikille!

  • 1.11.2007

    Arvoisa yleisö, hyvät kuulijat

    Kiitos kutsusta saapua puhumaan tähän Eettiset periaatteet julkisissa hankinnoissa – tapaus Reilu kauppa” –selvityksen julkistamistilaisuuteen. Harvemmin pysähdytään pohtimaan etiikkaa ja sen merkitystä kuntapalveluissa. Käytänkin nyt tilaisuutta hyväkseni ja valotan hieman etiikan käsitettä yleisellä tasolla, sillä harva lopultakaan ymmärtää eettisten periaatteiden tärkeyden. Etiikka koostuu arvoista, ihanteista ja periaatteista. Se kuvaa ja perustelee hyviä ja ns. oikeita tapoja elää ja toimia maailmassa, jossa ihminen toimii muiden kanssa.

    Etiikan tehtävän on auttaa meitä tekemään valintoja, ohjaamaan ja myös arvioimaan omaa ja toisten toimintaa sekä tutkimaan toiminnan perusteita. Monet käsitykset hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä ovat universaaleja, mutta niiden painotus ja tulkinnat vaihtelevat kulttuurin ja poliittisten tilanteiden mukaan. Tämä ns. eettinen painostusero näkyy päivän poliittisia päätöksiä tehdessä niin eduskunnassa kuin ministeriössä. Niin on myös paljon puhutun ja viime hallituskaudella aloitetun kunta- ja palvelurakennehankkeen valmistelussa ja toteutuksessa. Siinä, mitä pidetään hyvänä ja oikeana eri kuntien ja palveluiden järjestämisen kohdalla.

    Kunta- ja palvelurakenneuudistus käynnistettiin synkän kuntatalouden näkymän keskellä. Tavoitteena oli erityisesti hillitä kuntien menojen kestämättömän nopeaa kasvua. Taustalla vaikuttivat myös syvemmän rakenteelliset syyt. Haasteena oli kyetä vastaamaan ennen muuta väestön nopean ikääntymisen aiheuttamaan palvelutarpeiden kasvuun ja työvoiman vähenemiseen. Toisaalta haluttiin hyödyntää kuntasektorinkin eläköitymisaalto välttämättömien uudistusten toteuttamiseksi. Nämä lähtökohdat ja tavoitteet ovat täysimääräisesti voimassa edelleen.

    Paras-uudistus on nyt entistäkin tärkeämpi, jotta kunnat selviytyisivät palvelu- ja palkanmaksuvelvoitteistaan nopeasti kohoavan kustannustason oloissa. Ja että samalla myös kuntien henkilöstön, erityisesti hoitoalan henkilöstön, riittävä määrä kyetään turvaamaan ja huolehtimaan siten niin potilaiden ja asiakkaiden kuin hoitajienkin hyvinvoinnista ja jaksamisesta.

    Hyppy palkkatasossa edellyttää vielä suurempaa loikkaa tuottavuudessa, jotta palvelujen järjestämisen taloudellinen pohja ei murene. Tämä ei onnistu, ellemme kykene uudistamaan palvelujen järjestämis- ja tuottamistapoja, kehittämään palveluprosesseja ja ottamaan täysimääräisesti käyttöön uuden teknologian mahdollisuuksia. Kysymys on eettisten periaatteiden ja taloudellisten lainalaisuuksien yhdistämisestä mahdollisimman hyvin.

    Hyvät kuulijat,

    Kunta- ja palvelurakennehankkeen puitelaissa velvoitettiin kaikkiaan 16 suurta kaupunkiseutua laatimaan suunnitelma siitä, miten asumista, maankäyttöä ja liikennettä sekä palvelujen käyttöä kuntarajat ylittäen voidaan seuduilla parantaa. Kaupunkien suunnitelmia arvioidessa lähtökohtana on selvittää, luovatko ne edellytyksiä lain tavoitteiden toteuttamiselle ja seutujen elinvoimaisuudelle. Ydinkysymys on, lisäävätkö suunnitelmat sellaista yhteistyötä, jonka avulla voidaan aiempaa paremmin saavuttaa eheä, elinvoimainen ja toimintakykyinen kuntarakenne sekä laadukkaat, taloudellisesti tuotetut ja kunnan asukkaiden saatavilla olevat palvelut.

    Alustavissa analyyseissä huomio kiinnittyy siihen, että tähänastinen yhteistyö on ollut melko vähäistä ja heikosti organisoitua. Toinen havainto on, että edelleen varsinkin kuntarajat ylittävien palvelujen käyttömahdollisuuksissa riittää tehtävää. Ihmisten arjen sujuvuuden kannalta palvelujen joustava käyttö yhtenäisillä asumisen, liikkumisen ja työssäkäynnin seuduilla on keskeistä. Kaikkein tärkein johtopäätös alustavissa analyyseissä on mielestäni se, että olemme edenneet hyvin kuntarakenteiden muutoksissa ja yhteistoiminta-alueiden valmistelun osalta, mutta palvelurakenteet, palvelujen monipuolisemmat tuottamistavat ja tehokkaammat tuotantoprosessit ovat jääneet liiaksi taustalle.

    Jatkovalmistelussa korostuu nimenomaan uudistuksen palvelurakennepuoli. Tämä koskee erityisesti kaupunkiseutuja. Pienten kuntien rakenteita muuttamalla ei saada riittäviä tuloksia aikaiseksi. Sadan pienimmän kunnan yhteenlasketut menot ovat kolme prosenttia kuntien kokonaismenoista, kun ne kuudessa suurimmassa kaupungissa lohkaisevat kolmasosan. Todellinen potentiaali tuottavuuden parantamiseksi ja menokehityksen hillitsemiseksi on suurissa kunnissa.

    Hyvät kuulijat,

    Moni varmaan aprikoi, saadaanko kunta- ja palvelurakenneuudistuksella turvattua hyvinvointipalvelujen monipuolisuus, saatavuus ja laatu käytettävissä olevilla voimavaroilla, kun palvelutarpeet kasvavat.

    Välttämättömien hallintorakenteiden uudistusten rinnalle tarvitaan vielä ponnistuksia, jotta kansalaisten arvostamat hyvinvointipalvelut voidaan turvata koko maassa myös tulevaisuudessa. Kun halutaan varmistaa palvelujen saatavuus ja laatu sekä pitää samalla julkiset menot kurissa, on osattava viisaasti kehittää palvelu- ja henkilöstörakenteita sekä palvelutuotantoa. Palvelurakenteiden uudistaminen, tuotantotapojen monipuolistaminen, tilaaja-tuottaja-mallien käyttöönotto ja tietoteknologian hyödyntäminen vaativat eniten lisäponnisteluja tulevaisuudessa.

    Yksi tärkeimmistä tavoitteista on yksityisen palvelusektorin parempi hyödyntäminen. Tässä vastuu on paitsi valtiolla ja kunnilla myös yksittäisellä kuluttajalla. Palvelusektorimme on vielä alikehittynyt verrattuna muihin Euroopan maihin, mutta kasvaa hyvää vauhtia. Kysymys on paitsi tarjonnasta myös kuntien osaamisesta ja kuluttajien tottumuksista.

    Tulemme käynnistämään syksyn kuluessa julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin asiantuntijoiden yhteistyönä hankkeen, jolla vauhditetaan palvelurakenteiden muutoksia, palveluiden tuotantotapojen kehittämistä, palveluinnovaatioiden syntymistä sekä kumppanuutta julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. Samalla tullaan edistämään parhaiden käytäntöjen leviämistä, josta yksi osa on kuntien kysyntä- ja tarjonta- sekä hankintaosaamista edistävien mallien ja käytäntöjen kehittäminen.

    Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyötä palvelujen järjestämisessä tulee parantaa myös kehittämällä yhteistyön säädösympäristöä ja toimintamalleja. Yhteistyön kehittämisen tavoitteena on palveluja käyttävien asiakkaiden vaikutus- ja valintamahdollisuuksien parantaminen, asiakkaiden ja veronmaksajien kannalta parhaan mahdollisen hinta laatu-suhteen saavuttaminen sekä voimavarojen vapauttaminen inhimillistä vuorovaikutusta edellyttäviin palveluihin. Tällöin esimerkiksi palvelusetelin käyttöä vauhditetaan entisestään.

    Yhdessä organisaatiossa on harvoin kaikkea sitä osaamista, mitä tarvitaan laadukkaan ja tehokkaan palvelutuotannon aikaansaamisessa. Nykyaikana omavaraistalous on harvoin tehokasta. Yhä useammin palvelukokonaisuudet tuotetaan julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyönä. Todellisten hyötyjen hakeminen johtaa niin kehitystyössä kuin palvelujen tuottamisessakin verkottuviin toimintamalleihin julkisen hallinnon sisällä ja myös julkisen hallinnon ja yksityisen sekä kolmannen sektorin välillä. Verkostomaisen palvelutuotannon ohjausta, johtamista ja kannusteita koskevat haasteet ovat suuret hierarkkisessa ja sektoroituneessa julkishallinnossa.

    Myös verojärjestelmään piiloutuvia kilpailuvääristymiä on tarkoitus purkaa. Olemme valmistelemassa tulo-, kunnallis-, arvonlisä- sekä kiinteistöverojärjestelmien muuttamista neutraaleiksi oikeushenkilömuodon suhteen. Nythän julkisen sektorin maksullisen palvelutoiminnan ja liikelaitosten sekä osin myös kolmannen sektorin elinkeinotoiminnan verotus on merkittävästi lievempää kuin vastaavien yksityisten toimijoiden verotus.

    Asiakkaiden oikeusturvaa koskevat periaatteet ja palvelutuotannon käynnistämisen edellytykset on tarkoitus harmonisoida. Esimerkiksi yksityisen sektorin toiminnan käynnistäminen ja markkinoille tulo vaatii sellaisia lupa- ja valvontamenettelyjä, jotka eivät koske julkisia palvelujen tuottajia.

    Hallitus tulee lisäämään tutkimus- ja kehitysrahoitusta erityisesti palvelusektorilla. Tavoitteena on kansantalouden kannalta tärkeän ja kasvavan palvelusektorin tuottavuuden parantaminen. Kuntien edellytyksiä tutkimukseen, tuotekehitykseen ja palveluinnovaatioihin vahvistetaan. Innovaatio-, tutkimus- ja kehitystyöhön on panostettu aiemminkin runsaasti ja vireillä on satamäärin erilaisia palvelutuotannon kehityshankkeita ja selvityksiä. Arvioiden mukaan kehitystyön tulokset jäävät liian usein kauas tavoitteistaan ja tulokset saadaan huonosti laajempaan käyttöön. Paljon on puhuttu, mutta yhteistyö ja verkottuminen kehitystyössä eivät ole tuottaneet riittävästi laadullisia ja määrällisiä hyötyjä palvelujen arjessa.

    Palvelutuotannon tehostumisen pitää näkyä kansalaisten ja palvelut tuottavan henkilöstön arjessa myönteisellä tavalla. Tuottavuuden ja tehokkuuden parantaminen sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla tarkoittaa sitä, että palveluja käyttävät asiakkaat hyötyvät uusista tavoista tuottaa palvelut ja samalla palvelutuotannosta vastaavien työntekijöiden työnteko helpottuu ja tehostuu. Yleis- ja helppokäyttöisen teknologia on merkittävä tuottavuuden kasvutekijä. Teknologialla on vapautettavissa henkilötyötä fyysistä kohtaamista edellyttäviin palveluihin ja toimintoihin. Tehostuvat palvelut parantavat myös kuntasektorin palkanmaksuvaraa.

    Arvoisa yleisö,

    Repu ry:n selvitys julkisten palvelujen eettisistä periaatteista pureutuu konkreettisesti erilaisten palveluiden ja hankintojen eettisyyteen. Kansainvälistymisen myötä emme enää varmasti tiedä, missä ja miten esimerkiksi jokin ruoka-aine tai vaate on tuotettu. Onko käytetty lapsityövoimaa, millaiset työolosuhteet ovat olleet tai millainen on tuotteen ekologinen jalanjälki kierrätettävyyden, kuljetusten tai hävittämistavan osalta? Selvitys esittelee parhaimpia käytäntöjä eettisten ehtojen asettamiseksi erityisesti kuntien hankinnoissa.

    Julkisia hankintoja säädellään kansallisten lakien, EU-direktiivien ja maailmankauppajärjestön WTO:n sopimusten kautta. Suomen julkisia hankintoja ohjaa hankintalaki, joka mahdollistaa esimerkiksi ympäristönsuojelullisten tai sosiaalisten kriteerien asettamisen tuotteille tarjouskilpailussa. Hinnan lisäksi voidaan siis asettaa laatuvaatimuksia, jolloin halvin ei välttämättä ole pääkriteeri valinnalle. Edellytyksenä kuitenkin on, että ehdot ovat syrjimättömiä eli esimerkiksi juuri Reilun kaupan merkin saaneiden tuotteiden lisäksi on hyväksyttävä tuotteet, jotka täyttävät vastaavat kriteerit.

    On totta, että julkisella sektorilla ja sen ostopäätöksillä on sen suuruuden vuoksi merkittävä ja myös esimerkillinen vaikutus siihen, kuinka ekologiseksi tuotanto voi muuttua tai millaisiksi sosiaaliset olosuhteet tuotannossa muodostuvat. Mielenkiintoista oli huomata, että selvityksen mukaan Suomi on kansainvälisesti verrattuna vielä valitettavasti kovin takapajula kestävän kehityksen periaatteiden soveltamisessa kuntatasolla ja laajemminkin julkisen hallinnon piirissä. Reilun kaupan kaupunkeja on esimerkiksi Iso-Britanniassa jo noin 250, Ranskassa kuntia ja kaupunkeja löytyy noin 100, mutta Suomessa Reilun kaupan kunnan arvonimen on saanut toistaiseksi vain Utajärvi. Saadakseen arvonimen kunnan on käytettävä Reilun kaupan tuotteita laajasti omissa hankinnoissaan, kunnan alueella sijaitsevissa yrityksissä ja työpaikoilla. Vielä siis riittää työsarkaa, niin Repu ry:llä kuin meillä kunnan ja valtionhallinnon päättäjilläkin.

    Hyvät kuulijat,

    Kuntien palvelutuotantoa suunniteltaessa on syytä muistaa eettiset periaatteet niin lähtökohtaisesti kuin hyvän hallinnon mukaisesti. Kaiken sen tehokkuuden ja tulosvaatimusten keskellä usein saattaa unohtua, että palvelujen suunnittelussa, hankinnoissa, kilpailuttamisessa ja kehittämisessä kysymys on arvovalinnoista. Tässä yhteydessä on mahdollista tehdä eettisesti kauaskantoisia ja kestäviä valintoja. Reilun kaupan puolesta ry:n tilaamalla selvityksellä ja järjestämällä seminaareilla on varmasti oma merkityksensä asian esillä pitämisessä ja eteenpäin viemisessä.

    Näillä ajatuksilla, Arvoisa yleisö, toivotan Repu ry:lle intoa uusiin hankkeisiin sekä mukavaa syksyn jatkoa teille kaikille.

  • 1.11.2007

    “Rannalle himmeän lahden

    aurinko laskenut on.

    Kutsu jo soi iltahuudon,

    taakka jo laskettu on.

    Taattoa muista sa silloin,

    askel jo uupunut on,

    lapset ja lastemme lapset,

    teidän nyt vuoronne on.

    Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,

    muistakaa, heille kallis ol’ maa.

    Kertokaa lasten lapsille lauluin,

    himmetä ei muistot koskaan saa!”

    Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvä juhlayleisö,

    Tänä vuonna, itsenäisyytemme 90-vuotisjuhlavuonna, meillä on suuri kunnia osoittaa kiitosta teille, jotka turvasitte vapaan isänmaan ja rakensitte nykyisen hyvinvoinnin perustan. Suomen nousu moderniksi hyvinvointivaltioksi yhden sukupolven aikana on saavutus, joka hakee vertaistaan maailmanlaajuisesti. Se on vaatinut kovaa työtä ja uhrauksia. Te, sodat ja jälleenrakennuksen läpikäyneet veteraanit, olette olleet suomalaisen menestystarinan keskeinen voima. Tämä kerrottakoon, kuten edellisissä “Veteraanien iltahuuto” –kappaleen säkeissä kehoitetaan, “lauluin” kertomaan aina uusille sukupolville, lasten lapsille, jotta se ei pääse unohtumaan.

    Osa kansakunnan vahvuutta on, miten kohdellaan ja pidetään huolta sukupolvista, jotka ovat maata rakentaneet. Sotainvalidi- ja veteraanihuollolla on ollut ja tulee olemaan erityinen asema suomalaisessa yhteiskunnassa ja politiikassa. Veteraanien keski-ikä ylittää jo 82 vuotta. Vanhimmat heistä ovat yli 90-vuotiaita ja nuorimmatkin ovat eläkeiässä. Veteraanien lukumäärä vähenee noin 12 000 henkilöllä vuodessa. Suomessa elää tällä hetkellä noin 80 000 veteraania ja vuonna 2010 heitä arvioidaan olevan 45 000 henkilöä. Veteraanien joukon ikääntyessä ja harvetessa heidän kuntonsa heikkenee. Tällä hetkellä ja myös tulevaisuudessa veteraanipolitiikassa painottuu yhä enemmän vanhuudenhuollon vaihe ja itsenäisen selviytymisen monipuolinen tukeminen. Etusijalla ovat riittävän toimeentulon ohella kuntoutus sekä sosiaali- ja terveyspalvelut.

    Vanhin veteraanietuuksia säätelevä laki on sotilasvammalaki. Se tuli voimaan vuonna 1948. Vuosien mittaan lakia on muutettu ja täydennetty lukuisia kertoja, mistä johtuen se takaa varsin laajasti sotainvalidin sekä tämän puolison ja myös lesken toimeentuloturvan sekä kuntoutuksen ja muut terveyspalvelut. Rintamaveteraanit ovat oikeutettuja kaikkeen sosiaaliturvaan, mihin muutkin kansalaiset. Tämän lisäksi veteraanien sosiaaliturvaa täydentämään on pääosin 1970- ja 1980-luvuilla säädetty erityisetuuksia, joihin vain heillä on oikeus. 1990-luvulla ja 2000-luvun alkuvuosina etuuksia on edelleen parannettu merkittävästi ja erityismäärärahojen tasoa on korotettu.

    Vuonna 1997 aloitettiin maamme itsenäisyyden 80-vuotisjuhlavuoden veteraaniprojektiin sisältyneiden uudistusten toteuttaminen ns. Veteraaniprojekti -97 muodossa. Uudistusten tarkoituksena oli ikääntyneiden veteraanien itsenäisen selviytymisen tukeminen ja ensisijaisesti omassa kodissa asumisen edellytysten parantaminen tehostamalla asuntojen korjaustoimintaa. Määrärahoja lisäämällä, korvausperusteita lieventämällä ja korjausneuvontaa tehostamalla on merkittävästi laajennettu asuntojen korjausta ja kunnostamista sekä helpotettu veteraanien omaa rahoitustaakkaa korjauskustannuksissa.

    Kehittämistoimenpiteet ovat pääosin kohdistuneet sekä sotainvalidien että muiden veteraanien kuntoutukseen ja ylimääräisen rintamalisän tasokorotukseen. Ylimääräistä rintamalisää alettiin maksaa vuonna 1986, jolloin se myös määriteltiin verovapaaksi tuloksi. Nykyinen laki rintamaveteraanien kuntoutuksesta puolestaan on peräisin vuodelta 1988. Kuntoutuksen tarve ja toimenpiteet arvioidaan jokaiselle kuntoutusta haluavalle yksilöllisesti, jolloin kartoitetaan sotilasvammalain mukainen haitta-aste ja siten kuntoutuksen vaativuus. Tilastoja tarkasteltaessa on huomattava, että veteraania kohden laskettuna keskimääräinen etuus on kohonnut vuosittain, vaikkakin menojen määrä vähenee joka vuosi veteraanien määrän vähentyessä.

    Vanhasen II hallitus on päättänyt parantaa veteraanien ja sotainvalidien asemaa erityisellä toimenpidekokonaisuudella. Tavoitteena on tukea ikääntyneiden veteraanien itsenäistä selviytymistä ja toisaalta turvata sotainvalidien mahdollisuuksia päästä laitoshoitoon, kun mahdollisuudet selvitä arjesta omin voimin heikkenevät. Veteraanien ja sotainvalidien sosiaaliturvaa ja palveluja kehitetään edelleen ja erityisesti huolehditaan riittävistä kotipalveluista ja nykyistä yksilöllisemmästä kuntoutuksesta.

    Suomessa valtio ja kunnat kantavat vastuun veteraanien kuntoutuksesta yhdessä. Kunnat rahoittavat veteraanikuntoutusta myös omien talousarviomäärärahojen kautta. Oikeilla kuntatason toimintamalleilla sekä vahvistamalla koti- ja avokuntoutusta turvataan veteraaneille mahdollisuus vuosittaiseen kuntoutukseen. Kuntoutuksen tärkeys tiedostetaan ja sen vuoksi onkin olennaista, että kunnan ja kuntoutuslaitoksen välistä yhteistyötä kehitetään edelleen. Myös veteraanien puolisoiden kuntoutukseen panostetaan pidentämällä sitä nykyisestä 7 vuorokaudesta 10 vuorokauteen.

    Hallitusohjelman sosiaali- ja terveydenhuollon tavoitelinjauksissa painopisteenä on vanhustenhuolto. On tärkeää, että vanhusväestön oikeus hyvään hoitoon turvataan myös tulevaisuudessa. Vanhustenhuollossa ja vanhusten palveluiden kehittämisessä keskeistä on ikääntyneiden toimintakyvyn, omatoimisuuden ja itsenäisen suoriutumisen vahvistaminen. Sotainvalidien ja veteraanien osalta tämä hallituskausi on tärkeä, koska vaativaa hoitoa tarvitsevia on yhä enemmän.

    Valtion vuoden 2008 talousarvioesityksessä osoitetaan reilut 420 miljoonaa euroa sotainvalidien ja veteraanien erityisetuuksiin ja palveluihin. Ensi vuoden alusta kansaneläkkeeseen tehtävä 20 euron korotus ja kuntien kalleusluokituksen poistaminen parantavat merkittävästi veteraaneista suurimman osan taloudellista asemaa ja ne nostavat myös ylimääräistä rintamalisää enimmillään noin 68 euroon/kk. Kaikkiaan korotuksiin käytetään, ilman indeksikorotuksia laskettuna, ensi vuonna noin 3 milj. euroa.

    Itsenäisyyden 90-vuotisjuhlavuoden kunniaksi hallitus on myös päättänyt tukea panoksellaan veteraanijärjestöjen yhteiseen toimitilaan siirtymistä. Lisäksi hallitus osallistuu taloudellisesti vuosittain järjestettävän kansallisen veteraanipäivän juhlan järjestelyihin

    Arvoisa juhlayleisö,

    Vuosien saatossa veteraanien sosiaaliturvaan on siis tehty useita parannuksia. Ongelmana on kuitenkin se, että sitä on paikkailtu sieltä ja täältä kovin tilkkutäkkimäiseen tyyliin, jolloin kokonaiskuva on saattanut jäädä hämäräksi. Tämä ongelma on nähtävissä myös koko sosiaaliturvajärjestelmässä sen toimivuutta arvioitaessa. Sosiaaliturvaviidakkoa onkin tällä hallituskaudella päätetty selvittää kattavan perusturvauudistuksen avulla.

    Nykyaikainen sosiaaliturva ja hyvinvointipalvelut ovat tärkeä osa yhteisvastuuta, jolla vastataan tulevien vuosien haasteisiin. Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen lähtökohtana on vahvistaa niitä tekijöitä, joille Suomen nykyinen vahva asema nojaa. Hallitus korostaa ohjelmassaan ihmisen ja luonnon tasapainoa, vastuuta ja vapautta, välittämistä ja kannustamista sekä sivistystä ja osaamista. Tämä yhteinen isänmaamme kuuluu jokaiselle asuinpaikasta, elämäntilanteesta, äidinkielestä tai etnisestä taustasta riippumatta. Kaikilla on oltava oikeus vaikuttaa ja osallistua.

    Yhteiskuntana olemme muutosten edessä. Väestön ikääntyminen, työelämän murros ja globalisaatio asettavat uusia haasteita suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle ja työelämälle. Ikäihmisten kasvavasta hoivan ja huolenpidon tarpeesta on keskusteltu paljon. Ikääntyneiden lukumäärän kasvu on kansanterveystyön suuria saavutuksia. Se on myös yhteiskuntamme voimavara. Järkevästi toimien, laadukkailla sosiaali- ja terveyspalveluilla sekä kotiin suunnatuilla palveluilla voimme tukea ihmisten kotona selviytymistä.

    Ikäihmisten ja pienituloisten taloudellisen ja sosiaalisen aseman parantamisessa hallituksen käynnistämällä sosiaaliturvauudistuksella on ratkaiseva merkitys. Uudistuksen tavoitteena on työn kannustavuuden parantaminen, köyhyyden ja syrjäytymisen vähentäminen sekä riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa niin työttömyyden aikana kuin vanhuuden päivinäkin. Tällä pyritään vähentämään tarvetta turvautua viimesijaiseen toimeentulotukeen. Uudistuksen avulla varmistetaan järjestelmän toimivuus ja selkeys, mikä tekee mahdolliseksi työn ja sosiaaliturvan yhdistämisen nykyistä paremmin.

    Elämänhallinnan tukeminen kaikin tavoin on tärkeää ihmisen arjen sujuvuuden kannalta. Sosiaaliturvan kannustavuutta parannetaan ja työn vastaanottamista helpotetaan tarkastelemalla sosiaaliturvan, verotuksen, asiakasmaksujen sekä työstä saatavan ansiotulon yhteisvaikutuksia tuloloukkujen torjumiseksi tulevaisuudessa. Tämä vaatii myös lainsäädännön yksinkertaistamista sekä tiettyjen byrokraattisten menettelytapojen selkiyttämistä. Eihän ole kenenkään, ei valtion, kunnan eikä ihmisen, edun mukaista, että me hukumme hallinnollisten prosessien keskelle, jolloin on varana, että yksittäinen ihminen vaikeuksineen unohtuu. Tässä tarkastelussa avainasemassa on parantaa sosiaaliturvan myöntämiskäytäntöjä ja maksatusta siten, että ihminen saa etuutensa viivytyksettä eikä toimeentuloon tule katkoksia. Valtion talouden näkökulmasta sosiaaliturvauudistuksessa on olennaista varmistaa, että sosiaaliturvan rahoitus on kestävällä pohjalla pitkällä aikavälillä tarkasteltuna.

    Sosiaaliturvauudistuksen valmistelussa toimeentulomuotojen parantamiseen tähdätään laatimalla ehdotus kaikkein pienimpien eläketulojen varassa elävien toimeentulon nykyistä paremmin turvaavasta mallista. Konkreettisena toimenpiteenä sovitetaan yhteen erilaiset hoitotuet, omaishoidon tuki ja kotitalousvähennys niin, että väliinputoajia ei synny ja hoitotukiketju on taloudellisesti saumaton.

    Sosiaaliturvauudistusta valmistelemaan on asetettu erityinen SATA-komitea, johon kuuluu edustajat työmarkkinajärjestöistä, kansalaisjärjestöistä sekä ministeriöistä ja hallituksesta. Komiteaa avustavat eri alajaostot, kuten perusturvajaosto, ansioturvajaosto, rahoitus- ja kannustavuusjaosto sekä hallinto- ja prosessijaosto, joiden työtä se myös ohjaa. Lopulliset uudistusesitykset tekee sosiaalipoliittinen ministerivaliokunta siten, että ensimmäiset esitykset saadaan eduskunnan käsiteltäväksi syksyllä 2008. Kaikkiaan työ on saatava päätökseen 2009 vuoden loppuun mennessä siten, että uusittu sosiaaliturvajärjestelmä on voimassa kokonaisuudessaan vuonna 2017.

    Hyvät kuulijat,

    Sota-aika vaikutti merkittävästi Suomen ja suomalaisten kansallisen identiteetin syntyyn ja kehittymiseen. Ennen talvisotaa olimme henkisesti haavoilla ja hajalla kansalaissodan jäljiltä. Talvisodan alkaessa oli kuitenkin yhdistettävä niin henkiset kuin fyysisetkin voimat taistelussa yhteistä vihollista vastaan. Enää ei ollut punaisia tai valkoisia, oli vain suomalaisia. Sota-aika on jättänyt jälkensä meihin suomalaisiin kansakuntana. Se teki meistä kansan, jolla on yhteinen historia kärsimyksineen ja menestyksineen.

    Jalasjärvi ei ehkä maantieteellisesti ole ollut taistelujen keskiössä, mutta niihin valmistautumisessa pitäjällä on ollut tärkeä rooli. Kansalaissodan jälkeen levottomuuksien lisääntyessä Suomen senaatti halusi vahvistaa järjestyksen valvontaa maassa. Tuolloin juuri Jalasjärvelle perustettiin Suomen Tasavallan Vartioksi kutsuttu koulutuskeskus kouluttamaan järjestyksenvalvojia erityisen rauhattomille alueille. Myöhemmin samainen koulutus siirrettiin Seinäjoelle, jossa siitä tuli enemmänkin sotatoimiin valmistava keskus.

    Sota kuitenkin kosketti vahvasti ihmisiä myös täällä Jalasjärvellä, mitä muistellaan perinteisesti vuosittain pidettävässä Kiteen taistelun muistojuhlassa. Jalasjärven tyttönä olen myös saanut osallistua juhlaan ja oppinut sekä sukuni että jalasjärveläisten vaiheista sodan synkkinä vuosina. Kiteen taistelu oli varmasti yksi sodan kohtalokkaimmista taisteluista juuri Jalasjärvelle. Sen lähes 500 sankarivainajan joukosta 10% menehtyi tässä taistelussa. Jokainen palvelukseen kutsuttu mies varmasti sisimmässään tiesi, ettei välttämättä enää palaisi kotiin, mutta tunsi samalla velvollisuutensa ja tarttui kiväärin varteen. Isosetäni oli yksi heistä.

    Kunnioitetut veteraanit, hyvä juhlayleisö,

    Veteraanisukupolvet ovat tulleet vaiheeseen, jolloin vastuu maasta, sen tulevaisuudesta ja huolenpito veteraanien vanhuudenhuollosta on jo nuoremmilla ikäpolvilla. Voin vakuuttaa, että me teemme parhaamme, jotta raskaimman vastuun itsenäisyytemme puolesta kantaneiden ihmisten elämänlaatu ja vanhuuden päivät olisivat turvattuja.

    Näillä ajatuksilla toivotan lämmintä juhlan jatkoa sekä terveyttä ja elämäniloa pimeneviin syysiltoihin.

  • 24.9.2007

    Arvoisa seminaariyleisö, hyvät sinettiseura-aktiivit,

    Nuori Suomi Sinettiseurat ovat seuroja, jotka ovat saaneet Nuori Suomi Sinetin tunnustukseksi laadukkaasta nuorisotyöstä.. Sinettiseurajärjestelmän tavoitteena on auttaa seuroja kehittämään seuran lasten ja nuorten toimintaa. Sinettiseuroja on tällä hetkellä 442, mikä osaltaan kertoo toiminnan laajuudesta ja suosiosta.

    Sinettiseuroissa kantavana teemana on, että “jokaisesta mukana olevasta lapsesta pidetään hyvää huolta”. Tämä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi tehtävä työ on merkittävää ja ansaitsee tunnustusta. Haluan Nuoren Suomen puolesta kiittää lajiliittoja erittäin hyvästä yhteistyöstä, jonka toivon jatkuvan hedelmällisenä myös vastaisuudessa.

    Toiminta Sinettiseuroissa rakennetaan yhteisten näkemysten pohjalta. Seuroja yhdistävät samat arvot, toimintaperiaatteet ja tavoitteet, joiden perusteella muotoutuvat konkreettiset toimintamuodot. Olennaista on pohtia, miten jokainen mukana oleva lapsi tai nuori tulee huomioiduksi seuran toiminnassa. Lisäksi toiminnassa korostetaan monipuolisen liikunnan tärkeyttä sekä kasvatuksellisten periaatteiden sisällyttämistä toimintaan.

    Hyvä kuulijat,

    Kun on kysymys lapsista, mikään ei ole niin tärkeää, kuin vanhempien osallistuminen lasten elämään. Vanhan sanonnan mukaan lapsen kasvattamiseen tarvitaan mieluiten koko kylä. Tämä on myös sisäistetty sekä Nuoren Suomen että Sinettiseurojen toiminnassa. Toiminnan onnistumisen kannalta on merkittävää, että yhteistyö vanhempien sujuu ja asioista sovitaan yhdessä. Tässä hyvänä apuvälineenä ovat pelisääntökeskustelut, jotka ovat konkreettinen työvälinen keskusteluyhteyden luomiseksi.

    Seuratoiminnan laadun varmistamisesta on huolehdittava päivittäin. Arjen toiminnassa tämä näkyy osaavina ohjaajina ja pätevinä valmentajina. Se, miten he kohtelevat lasta on suora osoitus ohjaajien ja valmentajien osaamisesta sekä seuratoiminnan onnistumisesta. On tärkeää, että harjoituksissa on innostunut meininki ja hyvä tunnelma, mikä kannustaa jokaista yrittämään parhaansa ja myös ylittämään itsensä kilpailuissa. Valmentajan roolina on motivoida ja tukea lasta niin urheiluharrastuksessa kuin elämässä yleensä.

    Seuran tehtävänä on puolestaan tukea ohjaajia ja valmentajia heidän työssään. Heidän onnistumisen ja innostumisen kannalta on tärkeää, että uutta valmentajaa tuetaan jo heti alkutaipaleella ja hänet toivotetaan tervetulleeksi seuraan. Seuran toimintatavoista kertominen sekä riittävän koulutuksen ja perehdytyksen tarjoaminen varmistavat turvallisen ja onnistuneen startin työhön ja edistävät yhteisöllisyyttä koko seurassa. Tämä luo mukavan ilmapiirin ja säteilee myös positiivisena energiana ja tekemisen ilona toimintaympäristöön.

    Seurojen toiminnassa taloudellisilla tekijöillä on suuri vaikutus toiminnan kehittämiseen. Seuratoiminnan kehittämistuki vauhdittaa osaltaan paikallisten seurojen kehittämistyötä. Nuorella Suomella on hyvät kokemukset seuratukien vaikuttavuudesta ja kannustavuudesta. Nuori Suomi tekee työtä sen eteen, että seuroille jaettavaa kehittämistukea voitaisiin tulevaisuudessa vielä kasvattaa. Nuori Suomi on laatinut strategian Vahvoja valintoja vuosille 2008-2011. Strategian painopisteitä ovat juuri Sinettiseuratoiminta sekä ohjaajien ja valmentajien osaamisen korostaminen. Toiminnan jatkuvuuden kannalta osaamiseen panostaminen tuottaa myös tuloksia.

    Hyvät liikunnan ystävät,

    Meidän liikuntaihmisten tiedossa on oikeastaan aina ollut ymmärrys liikunnan merkityksestä lasten hyvinvoinnin lisääjänä. Tämä itsestäänselvyys aletaan onneksi tunnistaa entistä paremmin koko yhteiskunnassa. Valitettavasti tämä herääminen on tapahtunut kielteisten uutisten kautta. Istuva elämäntapa on vähentänyt ratkaisevasti lasten päivittäistä liikkumista aiheuttaen mm. kestävyyskunnon heikkenemistä, lihavien lasten osuuden kaksin-kolminkertaistumisen 1970-lukuun verrattuna ja II-tyypin diabeteksen esiintymisen rajun kasvun. Ennen muuten puhuttiin aikuisiän diabeteksesta, mutta taudin nimeä on pitänyt muuttaa, koska siitä on tullut myös lasten tauti. Elintapasairaudet uhkaavat lastenkin terveyttä.

    Liikunnan merkitystä korostetaan lähes poikkeuksetta kaikissa terveyden edistämistä koskevissa tutkimuksissa ja toimenpideohjelmissa. Yhä paremmin tiedostetaan, että liikunta- ja terveyserot alkavat muodostua jo alle kouluiässä. Lapsuus- ja nuoruusiän tavat ja tottumukset ennustavat aikuisiän liikuntaa, kuntoa ja kehonpainoa. Passiivisten lasten liikkumattomuus aiheuttaa tulevaisuudessa ongelmia sekä heille itselleen että yhteiskunnalle. Tämä tiedostamisen ilmapiiri edesauttaa Nuoren Suomen ja kaikkien urheilujärjestöjen työtä.

    Myös Vanhasen II hallituksessa on terveyden edistämistyö otettu vakavasti ja liikunnan rooli siinä nähty tärkeänä. Liikunta vaikuttaa paitsi fyysisen kunnon kohentumiseen myös henkiseen terveyteen ja mielen vireyteen sekä kouluviihtyvyyteen ja oppimiseen. Hallituksen harjoittaman liikuntapolitiikan painopisteenä on lasten ja nuorten liikunta. Tämän vuoksi tällä hallituskaudella on perustettu Terveyden edistämisen politiikkaohjelma sekä erityinen Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma linjaamaan toimenpiteitä suomalaisten terveyden kohentamiseksi ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Liikunta on nähtävä kunnallisena peruspalveluna sosiaali- ja terveyspalvelujen tapaan. Onkin tärkeää, että sen asemaa peruspalveluna vahvistetaan edelleen ja samalla parannetaan myös arkiliikunnan edellytyksiä.

    Lasten ja nuorten arjessa kouluilla ja kolmannen sektorin toimijoilla, järjestöillä ja seuroilla, on merkittävä rooli liikuntatyössä. Tutkimusten mukaan 3-18 -vuotiaista lapsista ja nuorista peräti 92 % ilmoittaa harrastavansa liikuntaa jossain muodossa ja lapsista 40 % harrastaa liikuntaa nimenomaan urheiluseuroissa. Koululaisten iltapäivätoiminnalla on myös paikkansa liikunnan lisääjänä. Hallituksen ohjelmassa on edistää yksityisen ja kolmannen sektorin palveluntuottajien mahdollisuuksia tuottaa iltapäivätoimintaa koululaisille. Tarkoituksen on myös löytää sellaisia uusia toimintamalleja, joissa eri toimijat voivat entistä paremmin tehdä hallinnonrajat ylittävää yhteistyötä. Tämä on tarpeen myös liikunnan puolella.

    Hallitus kantaa oman kortensa kekoon myös lisäämällä taloudellisia voimavaroja opetuksen laadun kehittämiseen 80 miljoonaa euroa seuraavaan neljän vuoden aikana. Tarkoituksena on vahvistaa taito- ja taideaineiden asemaa sekä lisätä oppiaineiden valinnaisuutta, mikä tarkoittaa myös liikkumisen osuuden lisäämistä. Hallituksen vuoden 2008 talousarvioesityksessä esitetään veikkausvoittovaroista käytettäväksi urheiluun ja liikuntakasvatuksen edistämiseen kaikkiaan 100 500 000 euroa, mikä on noin 300 000 euroa enemmän kuin vuonna 2007. Lisäksi valtakunnallisten liikunnan koulutuskeskusten vapaan sivistystyön opiskelijavuorokausiin esitetään kohdennettavaksi kaikkiaan 2 687 000 euroa.

    Viime vuoden aikana valmistunut Kansallisen liikuntaohjelman väliraportti tarjoaa myös suuntaviivoja, joiden mukaan vahvistetaan liikunnan toimintaedellytyksiä paikallisella tasolla. Lisäksi korostetaan laaja-alaista sekä lasten ja nuorten välistä tasa-arvoa esimerkiksi harrastustoiminnassa.

    Hyvät kuulijat,

    Urheiluseuroja tarvitaan. Liikuntaa voi harrastaa sekä yksin että yhdessä, mutta usein se on hauskempaa porukalla. Seuratoiminnassa onkin muistettava, että kilpailu ja tulosten tavoittelu ei hukuta alleen liikunnan iloa. Urheiluseurat tarjoavat mukana oleville ihmisille sekä oppimisen alustan että saman henkistä seuraa. Tämä tuo mukanaan tärkeän mahdollisuuden yhteisöllisyyden kokemiseen.

    Näillä sanoilla avaan Nuori Suomi Sinettiseminaarin ja toivotan meille kaikille antoisaa seminaaripäivää!

  • 24.9.2007

    Arvoisa seminaariyleisö,

    Kiitokset kutsusta tulla puhumaan tähän seminaariin. Aihe on mieluisa paitsi kuntaministerin, myös Helsingin kaupunginvaltuutetun näkökulmasta.

    Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa todetaan:

    ”Pääkaupunkiseudun erityiskysymyksiä varten käynnistetään metropolipolitiikka, jolla ratkaistaan alueen maankäytön, asumisen ja liikenteen ongelmia, edistetään elinkeinopolitiikan ja kansainvälistymisen toteutusta sekä ehkäistään syrjäytymistä. Monikulttuurisuutta ja kaksikielisyyttä edistetään. Valtion ja pääkaupunkiseudun kuntien kesken vahvistetaan ja laajennetaan aiesopimuskäytäntöä sekä valtion eri hallinnonalojen kumppanuuteen perustuvaa yhteistyötä.”

    Hanke on historiallinen. Metropolipolitiikka on luontevaa jatkoa viime kaudella aloitetulle verkostomaiselle yhteistyölle pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan ja laajemman 14 kunnan puitteissa, mutta nyt Helsingin seudun ongelmat on nostettu omaksi kokonaisuudekseen hallitusohjelmatasolla.

    Globaalin kilpailun tiukentuessa ja saadessa uusia muotoja Helsingin seudun merkitys Suomen kansantalouden ankkurina maailmantalouteen tulee entistä suuremmaksi. Ankkurin lisäksi kulunut vertaus on veturi, koska tosiasia on, että pääkaupunkiseutu vetää muun maan kasvua.

    Helsingin seutu on Suomen alueista merkittävin kansainvälinen toimija, jonka painoarvo globalisoituvassa toimintaympäristössä kasvaa jatkuvasti. Laajan Helsingin seudun kehitystä luonnehtii metropolisaatioprosessi, jossa toiminnallinen Helsingin seutu ja sen vaikutusalue laajenevat koko ajan. Metropolialueen asema poikkeaa selvästi muista Suomen kaupunkiseuduista ja tarve tarkastella aluetta laajana kokonaisuutena on käynyt ilmeiseksi.

    Metropolialueen kehityksessä on neljä päähaastetta. Globaalin kilpailun tiukentuessa ja saadessa uusia muotoja Helsingin seudun merkitys Suomen kansantalouden veturina tulee entistä näkyvämmäksi. Keskeisintä on alueen innovaatiopotentiaalin hyödyntäminen ja vahvistaminen. Helsingin seutu vahvistuu jatkossa myös osana Itämeren talousympäristöä.

    Kansainvälistymiskehityksessä siirrytään uuteen vaiheeseen, jossa työperäisen maahanmuuton rooli kasvaa ja kulttuurienvälinen identiteetti vahvistuu.

    Ilmastonmuutos asettaa uusia vaatimuksia metropolialueen kestävän yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän kehittämiseksi. Metropolialueen kestävä kehittäminen on välttämätöntä, jotta voidaan vastata kansallisiin ja kansainvälisiin päästötavoitteisiin. Metropolisaation seurauksena kehysalueiden kasvu jatkuu, toiminnallinen talous- ja työssäkäyntialue laajenee ja keskinäisriippuvuus alueen sisällä kasvaa, mikä edellyttää yhteistä koordinointia ja politiikkaa.

    Metropolipolitiikka edellyttää orientoitumista Helsingin seudun pitkän aikavälin kehitykseen ja samalla riittävän voimakasta tavoitetilaa, visiota. Esimerkkinä toimivat ulkomaiset suurkaupunkiseudut, joissa laajan metropolialueen politiikka on Suomea pidemmällä. Helsingin metropolialueen lähimmät vertailu-kohdat ja kilpailijat ovat mm. Tukholman seutu, Oslon seutu, Kööpenhaminan seutu ja Öresundin alue laajemmin, mutta yhä selvemmin myös näitä kauempana sijaitsevat kaupunkiseudut kuten Montreal tai Melbourne. Näissä kaikissa on toteutettu tai ollaan käynnistämässä tavoitteellista metropolipolitiikkaa.

    Laaja yhteistyö korostaa alueen merkitystä kansalliselle kilpailukyvylle ja kehitykselle. Samalla se edellyttää aiempaa vahvempaa valtion ja kuntien eri toimenpiteiden yhteensovittamista. Metropolipolitiikka täydentää aiempia ja käynnissä olevia kokonaisuuksia, joista tässä mainittakoon pääkaupunkiseudun 4 kaupungin ja Helsingin seudun 14 kunnan sopimusperusteista yhteistyötä sekä Paras-hankkeen kaupunkiseutusuunnitelmien valmistelua.

    Metropolipolitiikka tarkoittaa toiminnallisesti yhtenäistyneen kaupunkialueen tietoista hallintaa, asukkaiden elinolojen kehittämistä juuri tällä alueella sekä vahvempaa ja uudenlaista kansainvälistymistä.

    Hyvät kuulijat,

    Metropolipolitiikan sisältöjä voidaan määritellä edellä kuvattujen haasteiden avulla. Alustavissa keskusteluissa hallituksen metropolipolitiikan sisällöt on rajattu neljään.

    Ensimmäinen on innovaatiopolitiikka ja elinkeinopolitiikka. Keskeisin alue on yhteinen innovaatiopolitiikka, joka integroi alueen eri osien osaamisen rakenteita toisiinsa ja selkeyttää osaamisen työnjakoa metropolialueella. Alueen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteinen korkeakoulupolitiikka ja hahmoteltava metropolialueen ’malli’ korkeakoulujen työnjaoksi tukisi innovaatioympäristöä. Keskeinen hanke on hallitusohjelman mukainen tekniikan, kaupan ja taideteollisen alan huippuyliopiston muodostaminen.

    Alueen innovaatiopolitiikkaa tulee jatkossakin tukea laajalla elinkeinopolitiikalla, jonka kysymyksiä ovat muun muassa elinkeinoelämän kilpailukyky ja palveluliiketoiminta. Näiden lisäksi metropolialueella on vahvuuksia luovien alojen kehittämiselle. Luovat alat ja kulttuuri ovat paitsi tärkeä tuotantoala, myös keino kansainvälisen näkyvyyden ja vetovoiman kasvattamiselle.

    Toinen, mutta vähintään yhtä keskeinen sisältö hallituksen metropolipolitiikassa tulee olemaan kestävä yhdyskuntarakenne ja erityisesti kohtuuhintainen sekä laadukas asumisen.

    Metropolialueen maankäyttö ja yhdyskuntarakenne edellyttävät koko aluetta kokonaisuutena tarkastelevaa politiikkaa, jolla parannetaan alueen toimivuutta ja hallitaan ilmastovaikutuksia. Ihmisten kannalta olennaisia ovat liikenneratkaisut ja metropolialueen pienten ja keskisuurten kaupunkien kehittäminen laadukkaan asumisen paikkoina.

    Työvoiman saatavuuden turvaaminen on hallitusohjelman keskeisiä tavoitteita. Tämä edellyttää mm. työvoiman alueellisen liikkuvuuden lisäämistä ja asuntomarkkinoiden toimivuuden parantamista ennen kaikkea Helsingin seudulla. Hallitusohjelman mukaan tavoitteena on lisätä kohtuuhintaista asuntotuotantoa työvoiman saatavuuden ja elinkeinoelämän kilpailukyvyn turvaamiseksi kasvukeskuksissa. Helsingin seudulle laaditaan toimenpideohjelma valtion ja seudun kuntien kesken kohtuuhintaisen tonttitarjonnan lisäämiseksi.

    Kolmas osa metropolipolitiikkaa on alueen kansainvälisyyden vahvistaminen. Se tarkoittaa kansainvälisten osaamisverkostojen rakentamista Itämeren alueella, Euroopassa ja myös globaalisti. Metropolialueen kansainvälisen tunnettavuuden lisääminen ja markkinointi sekä ulkomaalaisten osaajien houkuttelu ovat tärkeitä metropolipolitiikan elementtejä. Alueen korkeakoulujen ulkomaalaisten opiskelijoiden määrää tulee tavoitteellisesti kasvattaa.

    Helsingin seutu on kansallisesti maan monikulttuurisin alue. Sen tulee olla tiennäyttäjä kansainvälistymispolitiikassa kehittämällä uutta lähestymistapaa, joka yhdistää maahanmuuttajien integroinnin ja maahan työn vuoksi muuttavien osaajien vaivattomat palvelut. Hallitus-ohjelman mukaan pääkaupunkiseudulle laaditaan yhdessä valtion ja seudun kuntien kanssa pilottiohjelma maahanmuuttajien kotouttamisen ja työllistymisen edistämiseksi.

    Neljäs painopiste on sosiaalisen koheesio edistäminen ja syrjäytymisen ehkäisy metropolialueella. Metropolialueen sosiaaliset haasteet painottuvat ydinalueen suurimpiin kaupunkeihin, mutta myös pienemmät kaupungit kohtaavat samoja haasteita pienemmässä mittakaavassa. Siksi metropolipolitiikan tulisi myös vahvistaa osallisuutta yhteiskuntaan ja ehkäistä kaupunkiseutujen sisäistä alueellista eriytymiskehitystä.

    Sosiaalista eheyttä vahvistavia toimenpiteitä tulee kehittää verkostomaisesti siten, että kaupunkiseutujen omaehtoinen kehittämispolitiikka painottuu, mutta samalla metropolialueen eri seudut olisivat keskinäisessä yhteistyössä, jos ei muuten niin ainakin hyvien käytäntöjen vaihtamiseksi.

    Hyvät kuulijat,

    Olen kuullut kauhistuneita kommentteja siitä, miten metropoli aiotaan rajata. Perinteisestihän puhutaan niin sanotuista YTV-kunnissa, eli Helsingistä, Espoosta, Vantaasta ja Kauniaisista. On tunnustettava, että näiden neljän kaupungin syvempää yhteistyötä tarvitaan kaikkein kipeimmin. Siitä on myös saatavissa välittömimmät ja merkittävimmät hyödyt alueen asukkaille. Kuntarajojen madaltamiselle ja oman näkemykseni mukaan jopa poistamiselle olisi tarvetta.

    Pääkaupunkiseudun yhteistyö ei silti millään tavalla poissulje aluetta ympäröivien kuntien yhteistyön tarvetta. Maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteistyötä ei voi rajoittaa vain neljää kaupunkia koskevaksi. Myös ongelmat ovat yhteisiä ja heijastuvat koko toiminnalliseen kaupunkiseutuun.

    Metropolialueen aluerajauksen perustaksi ehdotetaan talouteen ja työssäkäyntiin liittyvää toiminnallista kokonaisuutta. Laaja metropolialue koostuu vyöhykkeistä, jossa ytimenä on pääkaupunkiseutu ja sitä ympäröivä muu Helsingin seutu. Lisäksi toiminnallinen metropolialue muodostaa sormimaisen rakenteen, jossa huomioidaan lähiseudut Porvoon seutu, Lohjan seutu, Hyvinkää-Riihimäen seutu ja Tammisaari sekä alueeseen kiinteästi kytkeytyvät kehityskäytävät Lahteen ja Hämeenlinnaan.

    Hallitusohjelman mukaan metropolipolitiikkaa kohdennetaan erityisesti pääkaupunkiseudulle, mutta edellä alustavasti määritellyt sisällölliset painopisteet ja haasteet edellyttävät yhteistyötä myös laajemmalla metropolialueella. Yksi mahdollisuus on joustava aluerajaus, sillä kaikki yhteistyökysymykset eivät kosketa kaikkia alueita samassa laajuudessa.

    Lahti on osa laajaa metropolialuetta. Lahden ja Helsingin keskustan välinen saavutettavuus oikoradan ansiosta on yhtä hyvä kuin Helsingin keskustan ja Espoon laitimmaisten kaupunginosien. Viimeisimpien käytettävissä olevien työssäkäyntitilastojen mukaan 5 % lahtelaisista eli vajaat 2000 ihmistä pendelöi pääkaupunkiseudulle; määrä on tuplaantunut vuodesta 1995 ja on helppo arvata, että ratayhteyden avaamisen jälkeen vuoden 2007 luvut ovat jälleen paljon korkeammat. Lisäksi liikennettä on yllättävän paljon myös toiseen suuntaan: runsas 600 ihmistä pendelöi pääkaupunkiseudulta Lahteen, kuten sain aamulla itsekin huomata.

    Lahden kannalta otan esimerkkinä korkeakoulupolitiikan. Metropolialueen osaamisrakenteet ulottuvat kiistatta myös tänne ja Lahti hyvä esimerkki yhteistyöstä Helsingin yliopiston kanssa, esimerkkinä kaupunkitutkimus, jonka tiimoilta tämäkin seminaari koottu.

    Lahti on ollut aktiivinen myös maankäytön, liikenteen ja asumisen kehittämisen suhteen. Lahden nopea junayhteys tarjoaa muille metropolialueen osille oikeanlaisen vision siitä, miten kestävän kehityksen mukainen liikenne yhdistettynä laadukkaaseen asumiseen tarjoaa houkuttelevan konseptin elämiseen. Lahti saa vahvan ”kotikenttäedun” asumisen kehittämiseen, kun valtion asuntorahasto, joka ensi vuoden alusta muuttuu asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukseksi, muuttaa vuoden 2008 kesällä Lahteen.

    Arvoisa seminaariyleisö,

    Kuten näistä moninaisista haasteista ja tämän päivän ohjelmastakin näkee, metropolipolitiikka on sektorit ylittävää ja jatkuvassa muutoksessa. Se edellyttää erityisen hyvää koordinointia eri hallinnonalojen toimenpiteiden välillä ja toimenpiteiden näkemyksellistä suuntaamista kohti samoja tavoitteita.

    Hankkeen etenemistä koordinoi johtamani hallinnon ja aluekehityksen ministeriryhmä. Metropolialueen politiikan organisoinnista ja keskeisistä sisällöistä päättää hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä lokakuun lopulla. Kun suuntaviivat saadaan lyötyä lukkoon, kukin ministeriö vastaa pohjalta metropolipolitiikan valmistelusta, politiikan toteuttamisesta ja mahdollisten aiesopimusten solmimisesta omalla hallinnonalallaan.

    Lähtökohtaisesti hanke koskee ainakin ympäristöministeriötä, liikenne- ja viestintäministeriötä, opetusministeriötä, sisäministeriötä, sosiaali- ja terveysministeriötä sekä uutta työ- ja elinkeinoministeriötä ja valtiovarainministeriötä. Ministeriöiden lisäksi on olennaisen tärkeää saada alueen kunnat sitoutumaan projektiin. Valtion ja kuntien välistä kumppanuus testataan tässä hankkeessa tosissaan, mutta uskon, että yhteinen näkemys löytyy.

    Näillä sanoilla, antoisaa seminaaria!

  • 23.9.2007

    PARAS-välitilinpäätös kuntaministerin silmin

    Kunta- ja palvelurakenneuudistus käynnistettiin viime kunnallisvaalien jälkeen synkän kuntatalouden näkymän keskellä. Tavoitteena oli erityisesti hillitä kuntien menojen kestämättömän nopeaa kasvua. Taustalla vaikuttivat myös syvemmät rakenteelliset syyt väestön ikääntyessä. Nämä lähtökohdat ja tavoitteet ovat täysimääräisesti voimassa edelleenkin, kun arvioimme Paras-hankkeen välitilinpäätöstä.

    Käytännössä kaikki kunnat palauttivat vaaditut selvityksensä ja suunnitelmansa elokuun loppuun mennessä. Ne ovat kuvausta tämänhetkisestä valmistelutilanteesta, eivät uudistusten lopputuloksesta. Selvityksiä arvioitaessa on tärkeää muistaa, että kunta- ja palvelurakenneuudistus on sittenkin enemmän psykologiaa ja politiikkaa kuin juridiikkaa. Puitelaki ja muu lainsäädäntö asettaa uudistuksille reunaehdot ja niistä pidetään edelleen kiinni, mutta ratkaisuja on jatkossakin haettava kuntakentän ja valtiovallan vuorovaikutukseen sekä kumppanuuteen perustuen. Aikaa on vuoteen 2012 asti.

    Palvelujen riittävän vahvan järjestämisperustan turvaamiseksi puitelaki sisältää kaksi tasavahvaa vaihtoehtoa: kuntien yhdistymisen ja yhteistoiminta-alueiden perustamisen. Väestöpohjavaatimukset koskevat perusterveydenhuollon ja siihen kiinteästi liittyvän sosiaalitoimen sekä toisaalta ammatillisen koulutuksen järjestämistä.

    Ennakko-odotuksiin nähden kaikkein vauhdikkaimmin on edetty kuntaliitoksissa. Jo tähänastiset päätökset merkitsevät sitä, että kuntien määrä vähenee vuoden 2009 alkuun mennessä 32:lla. Selvitysten piirissä on edelleen noin sata kuntaa. Vuodesta 2005 lähtien yli puolet kunnista on vakavasti selvittänyt liitosvaihtoehtoa ja Paras-hankkeen viimeisen vuoden aikanakin yli neljäsosa. Määrät ovat täysin ainutlaatuisia koko nykymuotoisen kunnallishallinnon historian aikana. Kuntien yhdistymisten hallittua toimeenpanoa ja myös uusia kuntaliitosprosesseja tarvitaan jatkossakin. Ennen kaikkea tarvitsemme strategisia yhdistymisiä, joissa syntyy uusia aiempaa elinvoimaisempia ja iskukykyisempiä kuntia. Viimeiset yhdistymisavustukset maksetaan vuonna 2013 toteutuviin liitoksiin.

    Kuntien palauttamien selvitysten ja suunnitelmien alustava yhteenveto osoittaa, että myös yhteistoiminnan syventämisen osalta on edetty merkittävästi. Yhteistoiminta-alueita on perusteilla kymmeniä. Silti on myös joukko kuntia, jotka ovat edelleenkin niiden ulkopuolella ja jotka eivät edes väestöpohjavaatimuksia yksin täytä.

    Puitelaissa velvoitettiin kaikkiaan 16 suurta kaupunkiseutua laatimaan suunnitelma siitä, miten asumista, maankäyttöä ja liikennettä sekä palvelujen käyttöä kuntarajat ylittäen voidaan seuduilla parantaa. Suunnitelmat laadittiin kaikkialla muualla paitsi Porin seudulla, jossa todettiin puitelain kirjaimen rajoissa yhteisesti sellainen tarpeettomaksi.

    Kaupunkiseutujen osalta huomio kiinnittyy ensinnäkin siihen, että tähänastinen yhteistyö on ollut melko vähäistä ja heikosti organisoitua. Toinen havainto on, että edelleen varsinkin palvelujen käyttömahdollisuuksissa kuntarajat ylittäen riittää tehtävää. Valtaosassa suunnitelmia nykytilaa ei ole juurikaan edes arvioitu. Ihmisten arjen sujuvuuden kannalta palvelujen joustava käyttö yhtenäisillä asumisen, liikkumisen ja työssäkäynnin seuduilla on keskeistä. Kolmas huomio on, että suurilla kaupunkiseuduilla kuntien yhdistymistapauksia on vireillä melko vähän.

    Puitelaki antaa mahdollisuuden palvelujen kuin erikoissairaanhoidon ja kehitysvammahuollon järjestämiselle laajan väestöpohjan kuntayhtymissä. Tällaisia hankkeita on joitakin vireillä, mutta ilmeistä on, että paljon useammallakin alueella kannattaa jatkossa arvioida myös laajempien hartioiden tuomia etuja palvelujen tasavertaisuudelle ja laadulle samoin kuin työvoiman saannin turvaamiselle. Tätä kautta myös yksittäisten liitosten ja yhteistoiminta-alueiden ulkopuolelle jäävien kuntien palvelujen pelastamiseksi on löydettävissä uusia eväitä.

    Kaikkein tärkein välitilinpäätöksen johtopäätös on kuitenkin mielestäni se, että olemme edenneet varsin hyvin kuntarakenteiden muutoksissa ja myös yhteistoiminta-alueiden valmistelun osalta. Sen sijaan palvelurakenteet, palvelujen monipuolisemmat tuottamistavat ja tehokkaammat tuotantoprosessit ovat jääneet liiaksi taustalle.

    Selvää ja välttämätöntä kuitenkin on, että jatkovalmistelussa nimenomaan uudistuksen palvelurakennepuoli korostuu. Tämä koskee myös ja erityisesti kuntia, joissa väestöpohjatavoitteet jo valmiiksi täyttyvät. Paras-hanke ei ole vain pienten kuntien haaste eikä vain sitä kautta saada riittäviä tuloksia aikaiseksi. Sadan pienimmän kunnan yhteenlasketut menot ovat kolme prosenttia kuntien kokonaismenoista, kun ne kuudessa suurimmassa kaupungissa lohkaisevat kolmasosan. Todellinen potentiaali tuottavuuden parantamiseksi ja menokehityksen hillitsemiseksi on suurissa kunnissa.

    Miten sitten tästä eteenpäin? Tärkeintä on, että työ jatkuu saumattomasti niin valtion kuin kuntienkin toimesta. Ei ole mitään syytä eikä varaakaan jäädä lepäämään laakereille. Seuraavat varsinaiset puitelakiin kirjatut määräajat ovat vuonna 2009. Tuolloin alkuvuodesta arvioidaan, onko palvelujen turvaamiseksi erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevissa kunnissa löytynyt kestäviä keinoja, vai tarvitaanko kuntajakolain muutosta sen mahdollistamiseksi, että valtioneuvosto voisi näissä poikkeustapauksissa päättää kuntaliitoksista myös vastoin kuntien tahtoa. Vuonna 2009 annetaan myös selonteko koko kunta- ja palvelurakenneuudistuksen etenemisestä ja tarvittavista jatkotoimista.

    Mutta ennen sitä ehtii vielä tapahtua paljon. Myös uudistuksen jatkovalmistelussa valtion tehtävä on olla kunnille kannustava kumppani. Puitelain tavoitteista ei tingitä, mutta monessa asiassa voidaan luottaa siihen, että paikallisesti tiedetään sittenkin parhaiten, mikä on kunnalle ja kuntalaisille parasta.

    Kunnat tulevat saamaan loka-marraskuussa valtion puolelta palautteen siitä, missä vaiheessa niiden valmistelutyö nyt on suhteessa puitelain vaatimuksiin. Tässä on erotettavissa kolme ryhmää. Valtaosa kunnista ylittää puitelain väestöpohjavaatimukset joko valmiiksi tai tehtyjen suunnitelmien toteuduttua. Näissäkin kunnissa erityisesti palvelurakenteiden uudistamiseksi työtä on paljon jäljellä.

    Toiseen ryhmään kuuluvat kunnat, joiden tämänhetkiset suunnitelmat aiheuttavat jatkokysymysten tarvetta tai ovat muusta syystä epäselviä. Tulemme näiden osalta tarkentamaan suunnitelmien sisältöä. Tässä ryhmässä korostuu tarve tavoitetason nostamiseen ja suunnitelmien kirkastamiseen.

    Kolmas kategoria koostuu niistä kunnista, jotka eri syistä eivät tässä vaiheessa puitelain vaatimuksia täytä. Näidenkään osalta kysymys ei jatkotyössä ole lakikirjalla päähän lyömisestä vaan yhteisistä ponnisteluista tavoitetason merkittäväksi nostamiseksi ja puitelain velvoitteiden täyttämiseksi. Tähän on mahdollisuus ja aikaa, mutta tahtoa pitää löytyä lisää. Puitelain velvoitteet koskevat kaikkia kuntia ja myös prosessin on jatkuttava kaikissa kunnissa, vaikka muodolliset minimivelvoitteet täyttyisivätkin. Syntymässä olevia rakenteita on myös aina verrattava tulevien vuosikymmenten haasteita vasten.

    Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen seurantaan on jatkossa panostettava. Uudistuksen jatkon koordinoinnissa myös maakuntien liitot voisivat ottaa nykyistä vahvemman kokoavan roolin. Tähän niillä on lainkin mukaan oikeus ja jopa velvollisuus.

    Välitilinpäätös osoittaa, että olemme oikealla tiellä. Myös vauhtia on riittävästi. Tavoite on, että kaikki kunnat ylittäisivät puitelain riman eduskunnalle laadittavaan selontekoon mennessä. Mikä olisi upeampaa kuin se, että 150-vuotinen kunnallishallinto osoittaisi jälleen kerran voimansa ja muuntautumiskykynsä sekä ennen muuta muutoshalunsa ajan merkkien mukaisesti. Tähän kannattaa nyt yhdessä kaikin tavoin pyrkiä. Kuten kiistelty mutta menestynyt jääkiekkovalmentaja Raimo Summanen kirjassaan toteaa: Asiat tapahtuvat toimimalla, eivät toivomalla. Niin se on tässäkin.

  • 12.9.2007

    Kuntajako muuuttuu vauhdilla, jatkossa huomio palvelurakenteiden uudistamiseen

    • Kunta- ja palvelurakenneuudistus on nyt entistäkin tärkeämpi, jotta kunnat selviytyisivät palvelu- ja palkanmaksuvelvoitteistaan nopeasti kohoavan kustannustason oloissa. Erityiseen huoleen aiheen antaa esillä oleva kunta-alan palkankorotusten yleistaso. Hyppy palkkatasossa edellyttää vielä suurempaa loikkaa tuottavuudessa, jotta palvelujen järjestämisen taloudellinen pohja ei murene, muistutti hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi tiistaina 11.9. PARAS-hankkeen tiedotustilaisuudessa Helsingissä.

    Kiviniemi on tyytyväinen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen etenemiseen. – Olemme tekemässä historiallista uudistusta, se on otettu kuntakentällä tosissaan ja jo tähänastiset tulokset ovat hyvin rohkaisevia. Tärkeintä on, että prosessi jatkossakin etenee määrätietoisesti ja hallitusti.

    Kuntien yhdistymisiä tapahtuu Kiviniemen mielestä odotettua selvästi enemmän ja yhteistoiminta-alueiden perustamisessa on edetty nopeasti. Suurten kaupunkiseutujen kohdalla parantamisen varaa on selvästi muun muassa palvelujen käyttämisessä kuntarajat ylittäen. Samoin palvelujen kokoamiseen laajan väestöpohjan kuntayhtymiin kannattaa pyrkiä nykyistä enemmän ja useammalla alueella.

    • Tärkein johtopäätös tässä vaiheessa on se, että olemme edenneet varsin hyvin kuntarakenteiden muutoksissa ja myös yhteistoiminta-alueiden valmistelun osalta. Sen sijaan palvelurakenteet, palvelujen monipuolisemmat tuottamistavat ja tehokkaammat tuotantoprosessit ovat jääneet liiaksi taustalle. Tämä on jossain määrin ymmärrettävääkin: monissa tapauksissa ensin on koottava riittävä väestöpohja ja lomapakko, jotta päästään kunnolla sisältöihin käsiksi, Kiviniemi arvioi.

    Jatkovalmistelussa on Kiviniemen mielestä korostettava nimenomaan palvelurakenteita.

    • Palvelurakenteiden uudistaminen, tuotantotapojen monipuolistaminen, palveluprosessien virtaviivaistaminen, tilaaja-tuottaja-mallien käyttöönotto ja tietoteknologian hyödyntäminen vaativat eniten lisäponnisteluja. Ne ovat kaikkein keskeisimpiä välineitä palvelujen laadun ja saatavuuden varmistamiseksi, tuottavuuden parantamiseksi ja kustannusten kurissa pitämiseksi. Samoin parhaiden käytäntöjen levittämisessä on paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia tuottavuuden ja tehokkuuden parantamisesi.

    • Tämä koskee myös ja erityisesti kuntia, joissa väestöpohjatavoitteet jo valmiiksi täyttyvät. Sadan pienimmän kunnan yhteenlasketut menot ovat kolme prosenttia kuntien kokonaismenoista, kun ne kuudessa suurimmassa kaupungissa lohkaisevat kolmasosan. Todellinen potentiaali tuottavuuden parantamiseksi ja menokehityksen hillitsemiseksi on suurissa kunnissa, ministeri jatkaa.

    Myös suurten kaupunkiseutujen suunnitelmien sisältöön ja toteutumiseen on kiinnitettävä jatkovalmistelussa erityistä huomiota hallitusohjelman mukaisesti. – Tietyillä seuduilla on aloitettava aivan perusasioista eli luottamuksen rakentamisesta keskuskaupungin ja ympäristökuntien välille, Kiviniemi arvioi.

    Kiviniemen mukaan kunnat saavat loka-marraskuussa valtion puolelta palautteen siitä, missä vaiheessa niiden valmistelutyö nyt on suhteessa puitelain vaatimuksiin. – Pyrimme yhteistyöllä siihen, että jokainen kunta ylittää puitelain riman vuonna 2009 eduskunnalle annettavaan selontekoon mennessä. Uudistuksen tavoitteet ja velvoitteet koskevat luonnollisesti kaikkia kuntia myös jatkossa.

    Tarkemmat aikataulut ja jatkovalmistelun muodot selviävät sitä mukaa, kun kuva tämänhetkisestä valmistelutilanteesta kuntien selvitysten ja suunnitelmien sekä muun tiedon pohjalta täsmentyy. – Olennaista on vuorovaikutus ja kumppanuus valtion ja kuntien kesken, Kiviniemi korostaa.

  • 9.9.2007

    Arvoisat tietohallinnon ammattilaiset,

    Muutoksesta on tullut pysyvä olotila nykymaailmassa. Jo paikallaan pysyminen edellyttää jatkuvaa kehittymistä ulkoisen ympäristön muuttuessa ja muutosvauhti tuntuu vain kiihtyvän niin taloudessa, hallinnossa kuin työelämässäkin. Vanhasta irtautuminen ja uusien ajattelu- tai toimintamallien löytäminen kärsivällisyyttä ja kykyä sietää epävarmuutta. Se ei toteudu itsestään, vaan vaatii sitoutumista ja johtajuutta.

    Valtionhallinto kokonaisuudessaan on monien haasteiden edessä. Toimenpiteet hallinnon ja johtamisen uudistamiseksi ovat tarpeen kyetäksemme vastaamaan edessä oleviin, ennen muuta ikääntymisen, maailmanlaajuisen kilpailun sekä ympäristö- ja ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin haasteisiin. Myös kilpailu osaavasta ja sitoutuneesta työvoimasta on kovaa.

    Samoin muutoksia edellyttää myös tarve tuottavuuden parantamiseen. Hallituksen tavoitteena on julkisten palvelujen tuottavuuden kasvu. Entistä kattavammin siirrytään sähköiseen asiointiin ja toimintaprosesseihin verkossa. Toimintatapoja on kyettävä uudistamaan ja teknologiaa hyödyntämään, jotta paranevasta tuottavuudesta tulisi uusi talouskasvun lähde korvaamaan vähenevää työvoimaa.

    Tuottavuudessa on kysymys siitä, että asioita tehdään fiksummin. Ajattelu pitää suunnata toimintaprosessien kehittämiseen. Teknologisten innovaatioiden hyödyntämisen ohella myös lainsäädännön ja sisäisen hallintokulttuurin tarkoituksenmukaisuus pitää kyseenalaistaa ja sitä kautta kehittää toimintaamme ennakkoluulottomasti asiakasnäkökulmasta.

    Hyvät kuulijat!

    Erityisesti yritysmaailmassa on kymmenen viime vuoden aikana kiinnitetty huomiota hallintokäytänteiden ja -mallien kehittämiseen. Tähän ovat johtaneet mm. koveneva kilpailu, tarve läpinäkyvyyteen ja osakkeenomistajien oikeuksien toteutumiseen. Paineita hallintamallien ja johtamisjärjestelmien parantamiseen on kasvattanut myös alan kansainvälisten käytänteiden kehittyminen. Strategisesta ohjauksesta on tietohallinnon tullut keskeinen teema.

    Tietohallinnon johtamisjärjestelmällä tarkoitetaan tapaa, jolla tietohallinto ja tietotekniikka tukevat organisaation muiden tavoitteiden saavuttamista. Yleisesti teemasta puhutaan käsitteillä IT Governance tai hyvä tiedonhallintatapa, jolla tavoitellaan kustannustehokkuutta, toiminnan läpinäkyvyyttä, yhteentoimivuutta, riskien hallintaa, tietoturvallisuutta sekä toiminnan vertailtavuutta. Tämän ajattelutavan tulisi läpäistä myös julkinen sektori kokonaisuudessaan.

    Hyvään tiedonhallintatapaan ohjaa myös lainsäädäntö. Esimerkiksi julkisuuslaissa todetaan, että viranomaisen velvollisuus on suunnitella toimintansa siten, että yleisön mahdollisuus päästä käsiksi asiakirjoihin taataan. Tämä toteutetaan noudattamalla hyvää tiedonhallintatapaa.

    Arvoisat kuulijat,

    Julkishallinnon toiminta on erittäin tietointensiivistä. Tämä näkyy muun muassa julkisen sektorin tietohallinnon kustannuksissa: valtio investoi vuosittain noin 650 ja kunnat 750 miljoonaa euroa tieto- ja viestintätekniikkaan.

    Mitä investoinneilla sitten on saatu aikaan? Julkishallinnossa on noin 7 000 erilaista tietojärjestelmää, joista 4 000 valtion organisaatioissa. Määrä on valtava ja asettaa valtavia haasteita paitsi järjestelmien yhteentoimivuudelle myös tietohallinnon ja muutoksen johtamiselle.

    Sanomattakin on selvää, että päällekkäisiä tietojärjestelmiä tulee karsia, tietohallinnon johtamisjärjestelmiä kehittää ja järjestelmien yhteentoimivuutta parantaa. Kirjavuuden takia tieto ei kulje organisaatioiden välillä tai asiakkaille, mikä on haaste asiakaslähtöiselle toiminnalle ja hallinnonrajat yli menevän toiminnan järjestämiselle.

    Hyvät kuulijat,

    Hallitusohjelma sisältää runsaasti linjauksia hallinnon, tietohallinnon ja sähköisten palveluiden kehittämisestä. Olemme asettaneet kunnianhimoisen tavoitteen kuntien ja valtion tietojärjestelmäarkkitehtuurien yhteensovittamisesta ja rajapintojen määrittelystä vuoteen 2010 mennessä. Tavoitteena on myös palvelurakenteiden ja johtamisjärjestelmien uudistaminen.

    Kaiken kaikkiaan hallituksella on kunnianhimoinen ohjelma hallinnon kehittämisen saralla. Näin merkittäviä hallinnon rakenteiden uudistuksia ei Suomessa ole tehty vuosikymmeniin ainakaan, mitä tulee ministeriöhallinnon uudistamiseen.

    Käynnissä oleva ministeriöuudistus edesauttaa määrätietoista hallinnon kehittämistä, joka on nyt kokonaisuudessaan yhden ministerin ja ensi vuoden alusta alkaen yhden ministeriön, valtiovarainministeriön, vastuulla.

    Hyvät kuulijat,

    Julkishallinnon tietohallinnon konsernimaisen ohjauksen vahvistaminen käynnistyi viime hallituskaudella niin sanottujen TIME-hankkeiden myötä. Valtion tietohallinnon koordinointiin ja ohjaukseen perustettiin valtiovarainministeriön yhteyteen valtion IT-johtamisyksikkö vuonna 2005, ja vuoden 2006 aikana toimintansa käynnisti sisäasiainministeriössä KuntaIT-toiminta.

    Yksinkertaistettuna molempien yksiköiden tavoitteena on julkishallinnon organisaatioiden tietohallinto- ja palvelutuotantotoimintojen yhteentoimivuuden ja asiakaslähtöisyyden kehittäminen sekä yhteisten palveluiden rakentaminen. Näiden tavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeistä on edistää hyvää tietohallinnon organisointitapaa, vertailtavuutta ja johtamista sekä yhteistyötä palvelutuotannosta vastaavien kanssa suhteessa tietohallinnon kehittämiseen.

    Kuntien tietohallintokehitystä vauhdittamaan perustettu KuntaIT-yksikkö on yhdessä suurten kaupunkien kanssa käynnistämässä IT-Governance-hanketta, jonka päämääränä on hyvien tietohallintokäytäntöjen muodostuminen kuntakentälle. Kehityksellä tavoitellaan yhtäältä nykyistä merkittävästi suurempaa kyvykkyyttä ottaa teknologia hyötykäyttöön ja toisaalta tietohallinnon jatkuvuuden varmistamista.

    Hyvät kuulijat,

    Hallituksen haasteena on löytää synergiaa koko julkishallinnon tietohallinnon toimioille. Julkishallinnon tietohallinto tulee nähdä yhtenä kokonaisuutena. Tämän edellytyksenä on, että tietohallinnon ohjausta vahvistetaan edelleen, eri toimijoiden roolit ja vastuut selkiytetään ja että koko julkishallinnolle löydetään yhteiset tietohallinnon toiminnan alueet.

    Päämääränä tulee olla, että samalla kun julkishallinto integroituu sisällään ja verkostoituu ulkoisten toimijoiden kanssa, se saavuttaa kyvyn ohjata tietotekniikan kehittämistä paitsi tehokkuuden, myös toiminnan kehittämisen näkökulmasta.

    Julkishallinnon tietotekniikka vaatii jatkossa investointeja joiden avulla taataan, että järjestelmät palvelevat paremmin kehittyvää julkista hallintoa ja kansallisessa tietoyhteiskuntastrategiassakin linjattua hyvää elämää tietoyhteiskunnassa. Tietotekniikka-alan palvelu- ja teknologiayrityksillä on edessään suuri mahdollisuus, mutta myös suuri vastuu siitä, että julkishallinnon järjestelmät jatkossa täyttävät laadun, turvallisuuden ja taloudellisuuden vaatimukset. Hyvä tietohallintotapa, IT Governance, on avainasemassa hyvien käytäntöjen muodostamiselle.

    Arvoisa seminaariväki,

    Paine toimintamallien ja palveluiden sähköistämiselle kasvaa päivä päivältä. Sähköisen asioinnin kehittämisen edellytys sekä julkisella että yksityisellä sektorilla on se, että toimintamallit tukevat palvelutuotannon malleja sekä organisaatioiden strategisia tavoitteita. Perusta on hoidettava kuntoon, jotta sähköisistä toimintamalleista saatavat hyödyt näyttäytyvät asiakaslähtöisenä palveluna ja toiminnan tehostumisena.

    Julkishallinnolla on paljon opittavaa esimerkiksi pankki- ja vakuutusalalta, jossa tietotekniikan ja liiketoiminnan kehittämisen yhteys on jo aiemmin oivallettu. Olemme saaneet todistaa koko toimialan muuntautumisen kehittyneiden tietojärjestelmien ansiosta. Julkisellakin sektorilla on menty paljon eteenpäin. Valtion palvelutarjonta verkossa on kasvanut ja esimerkiksi erilaisia lupia voi saada jo sähköisesti, mutta paljon on vielä tekemättä.

    Liiketoiminta ja tietohallinto kulkevat käsi kädessä niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Tämä on päämäärä, jota kohti kuljemme toivottavasti yhdessä. Tämän tyyppiset tilaisuudet ovat tärkeitä paitsi verkottumisen myös parhaiden käytäntöjen vaihtamisen kannalta.

    Toivotan teille kaikille antoisaa tilaisuutta Wanhassa Satamassa!

  • 30.8.2007

    Työhyvinvointi ja tuottavuus käsi kädessä

    Väestön ikääntyminen näkyy jo nyt joidenkin alojen työvoimapulana. Tilanne tulee vain kärjistymään tulevina vuosina. Julkisen sektorin osalta ainoa ratkaisu on tuottavuuden parantaminen – vähemmällä väellä on saatava

    enemmän aikaan.

    Tuottavuuden parantamisen tavoitteena varsinkin julkisella sektorilla tulee olla paitsi kustannustehokkuus, myös paremmat julkiset palvelut. Tavoite saattaa kuulostaa mahdottomalta, mutta sitä se ei ole. Suomalaiset

    voittavat parempana palveluna, hyvinvoivina työpaikkoina ja

    kustannustehokkaampina toimintatapoina.

    Tuottavuus näyttäytyy julkisessa keskustelussa usein liian kapea-alaisesti. Julkisen sektorin tuottavuutta edistettäessä ei pidä ensisijaisesti miettiä, mitkä virat lakkautetaan. Kysymys on siitä, että asioita tehdään fiksummin muun muassa teknologiaa hyödyntämällä.

    Tuottavuuden lisäämisen seurauksena henkilötyövuosimäärät pienenevät, mutta pelkkä väen vähentäminen on liian kapea näkökulma tuottavuuden parantamiseen. Tuottavuuden tulee oikein ymmärrettynä ja toteutettuna parantaa työhyvinvointia ja työssä jaksamista.

    Hallitus tähtää siihen, että uusilla toimenpiteillä parannetaan

    tuottavuutta siten, että valtion henkilöstömäärä supistuu edelleen 4800 henkilötyövuodella. Tämä on siis tavoite, johon pyritään, muttei hirttäydytä. Ja tavoitetta kohti kuljettaessa edellä todetut näkökohdat tuottavuuden merkityksestä pidetään mielessä.

    Myös valtion toimintojen alueellistamista jatketaan hallitusohjelman ja kehyspäätöksen mukaisesti aiempaa tasaisemmin maan eri osiin. Alueellistamishankkeiden on oltava aiempaa useammin myös tuottavuushankkeita ja tuottavuushankkeiden alueellistamishankkeita. Uusien

    alueellistamispäätösten rinnalla myös jo tehtyjen alueellistamistoimien hallittu toimeenpano korostuu. Tämä koskee myös Seinäjoelle tulevaa Maaseutuvirastoa.

    Hallinnon kehittämisessä on viime kädessä kysymys yhteisestä hyvästä, yhteisestä menestymisestä ja yhdessä menestymisestä. Myös muutosjohtamisvalmiuksien parantaminen on osa hallinnon kehittämistä.

    Haasteenamme on kyetä samanaikaisesti parantamaan palvelutasoa, kilpailemaan työvoimasta, olemaan tuloksellisia ja vaalimaan työhyvinvointia.

    Kaikki julkisen sektorin toiminnot liittyvät tavalla tai toisella yhteen. Kansalaisen kannalta olennaista on riittävä palvelu ja olennainen informaatio. Tästäkin näkökulmasta on järkevää, että julkisen hallinnon kehittäminen kokonaisuudessaan on nyt yhden ministerin ja ensi vuoden alusta alkaen yhden ministeriön, valtiovarainministeriön, vastuulla.

    Muutokset eivät toteudu itsestään, vaan vaativat vahvaa sitoutumista ja johtajuutta. Muutosjohtamisessa korostuu tarve avoimuuteen ja vuorovaikutukseen sekä henkilöstön osallistumiseen. Samoin tarvitaan henkilöstön sitoutumista yhteisiin talkoisiin. Hallinnonkin tärkein voimavara ovat ihmiset.

  • 29.8.2007

    Kuntien talouskehitys hyvää, mutta erot suuria

    Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemen mukaan kuntatalouden tilanne kokonaisuudessaan näyttää valoisalta, mutta huolena on kuntien välisten erojen kasvu. Kohentuva kuntatalous ei myöskään poista rakenteellisten uudistusten tarvetta varauduttaessa väestön ikääntymiseen ja palvelutarpeiden kasvuun, muistutti Kiviniemi tänään 23. elokuuta toimittajien taustatiedotustilaisuudessa.

    • Yhteisenä haasteena on kuntien menojen pitäminen hallinnassa. Tämän valossa parhaillaan neuvoteltava kunta-alojen palkkaratkaisu on kuntatalouden kehityksen kannalta avainasemassa. Samoin Paras-hankkeen määrätietoinen eteenpäin vieminen on aivan ratkaisevaa.

    Kiviniemi korosti myös keväällä päätetyn peruspalveluohjelman noudattamista. Myös valtion tulee pidättäytyä lisävelvoitteista kunnille ilman riittävää rahoitusta.

    • Kuntatasolla on tärkeää, että tulojen kasvaessa maltti menopuolella säilyy. Liikkumavaraa kannattaa käyttää ennen muuta kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimeenpanon edistämiseen. On tehtävä ratkaisuja, joilla palvelut ja talouden perusta saadaan kuntoon kestävästi myös pidemmällä aikavälillä, sanoi Kiviniemi.
  • 15.8.2007

    Hyvinäkin aikoina heikomman puolella

    Matti Vanhasen kakkoshallituksen ensimmäistä budjettia rakennetaan harvinaisen hyvässä taloustilanteessa. Maassa eletään poikkeuksellisen vahvan talouskehityksen aikaa ja sama trendi näyttää jatkuvan myös ensi vuonna.

    Hyvästä talouskasvusta huolimatta heikompia ei saa unohtaa. Keskusta on tämän hallituksen sosiaalinen omatunto ja alkiolaiset painotukset näkyvät myös ensi vuoden budjettiesityksessä.

    Esitys ensi vuoden valtion talousarvioksi on linjassa hallitusohjelman ja hallituksen keväällä tekemän kehyspäätöksen kanssa. Budjetissa toteutetaan ne aiemmin sovitut menonlisäykset, joilla parannetaan heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien tilannetta. Tällaisia ovat muun muassa kansaneläkkeen korotus 20 eurolla, opintotuen korotus noin 15 eurolla, eläkeläisten verotuksen korjaaminen sekä lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen nosto 10 eurolla.

    Myös pääosa kunnista pääsee nauttimaan talouden myötätuulesta. Kuntatalous on kohentunut viime vuodesta ja vuosikate lähestulkoon kattaa kuntien nettoinvestoinnit tänä vuonna. Myös kuntien verotulojen kasvu jatkuu.

    On kuitenkin muistettava, että positiivinen kokonaiskuva kätkee alleen voimakkaan eriytymiskehityksen. Kuntien välillä on huomattavia ja huolestuttavia eroja, eivätkä kaikki kunnat ole suinkaan päässeet nauttimaan verotulojen kasvusta.

    Valtio satsaa kuntien harkinnanvaraisiin avustuksiin 20 miljoonaa euroa, joka on 5,5 miljoonaa enemmän kuin tänä vuonna. Harkinnanvaraiset tuet on tarkoitettu hätäavuksi niille kunnille, joiden talous on äkillisesti heikentynyt. Kuntien välistä yhteistoimintaa tuetaan kolmella miljoonalla eurolla ja yhdistymisiä 45 miljoonalla eurolla. Kuntaliitosselvityksiin ja esiselvityksiin varataan 760 000 euroa.

    Kuntatalouden kannalta merkittävin päätös on kuntien ja valtion välisen kustannustenjaon tarkistuksen ja valtionosuuksien indeksitarkistuksien maksaminen täysimääräisinä vuoden 2008 alusta.

    Veroratkaisujen osalta julkisuudessa on ollut päätös nostaa alkoholiveroja. Kiristys on perusteltu sekä kansanterveydellisesti että taloudellisesti. Toinen Keskustalle tärkeä ja paljon puhututtanut asia on ruoan arvonlisän alennus, josta sovittiin jo hallitusneuvottelujen yhteydessä. Pidän tärkeänä, että ruokaveron alennusaikataulusta päätetään syksyn varsinaisen budjettiriihen yhteydessä.

    Osalla eläkeläistä eläketulojen verotus on ollut kireämpää kuin työtulojen verotus. Tämä niin sanottu veroero poistuu ensi vuoden alusta. Pienten eläkkeiden verotus on nykyiseen tapaan edelleen keveämpää kuin samansuuruisten työtulojen verotus.

    Myös perintöverotusta uudistetaan. Verotettavan perintöosuuden alaraja korotetaan ensi vuoden alusta 3 400 eurosta 20 000 euroon. Kyseessä ei ole mikään pienen piirin etuus, vaan päätös koskettaa kymmeniä tuhansia ihmisiä. Suurin osa suomalaisten perinnöistä kuuluu uudistuksen piiriin.

    Sukupolvenvaihdosten verottomuus on ollut pitkään keskustan tavoite. Hallitusneuvotteluissa sovitun mukaisesti poistamme perintö- ja lahjaverotuksen yritysten sekä maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksista ensi kesäkuun alusta. Huojennus kohdistetaan aitoon yritys- ja maataloustoimintaan liittyvään omaisuuteen ja auttaa erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

    Energiaveroja tullaan kiristämään. Syynä on ilmastonmuutos, jonka pysäyttämiseen tarvitaan meitä kaikkia. Energiaverojen nostolla pyritään ohjaamaan kuluttajien käyttäytymistä ympäristöystävällisempiin muotoihin ja säästämään energiaa.

    Me keskustalaiset ministerit olemme muistuttaneet hallituskumppaneitamme, että kaikilla suomalaisilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia muuttaa kulutustaan hyvästä tahdosta huolimatta. Päätöksiä tehtäessä tulemme huomioimaan pitkät etäisyydet, lämmityskustannukset ja energiaintensiivisen elinkeinorakenteemme.

    Veroratkaisuista kättä väännettäessä on muistettava, että ne kuuluvat valtion avoimen talouden oloissa niukkaan suhdannepoliittiseen keinovalikoimaan. Valtiolla täytyy olla mahdollisuus reagoida nopeallakin aikataululla yleiseen talouskehitykseen verotuksen kautta. Tämä koskee sekä tuloveroja että kulutuksen verottamista.

    Kolmas suuri kokonaisuus ensi vuoden budjetissa on työllisyyttä tukevat toimet. Työttömyysasteen arvioidaan alenevan entisestään ensi vuonna, mutta työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät edelleenkään kohtaa. Kohtaanto-ongelmaan pyritään pureutumaan muun muassa kakkosasunnon vähennysoikeudella, matalapalkkatuen laajentamisella nuoriin sekä työllisyysmäärärahoja uudelleen kohdistamalla.

    Työvoimapolitiikan kurssia tarkistetaan aktivoivampaan suuntaan. Tavoitteena on kohtaanto-ongelmaan vastaamisen lisäksi tukea nykyistä paremmin työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Määrärahoja kohdennetaan ammatilliseen työvoimakoulutukseen, erityisesti yritysten kanssa toteuttavaan koulutukseen, sekä yksityisen sektorin tukityöllistämiseen ja nuorten työpajatoimintaan.

    Kaiken kaikkiaan budjettiesitys on tasapuolinen paketti, jossa näkyy keskustalle ominainen sosiaalinen vastuu ja omatoimisuuteen kannustaminen.

  • 12.8.2007

    Heinäluoman hämmentäminen vaarantaa kunta-alan työmarkkinakierroksen onnistumisen

    • Sdp:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma vaarantaa ensi viikolla käynnistyvien kunta-alan työmarkkinaneuvottelujen onnistumisen omalla hämmentämisellään ja vaatimuksillaan. Entisenä ay-johtajana Heinäluoman pitäisi ymmärtää, että valtion osallistuminen työmarkkinaratkaisujen syntyyn on ennenkin riippunut siitä, millaisiksi ne ovat sisällöllisesti muodostumassa. Näin on menetelty myös tulopoliittisten kokonaisratkaisujen ja niihin liittyvien veronkevennysten osalta. Kunta-alan neuvottelijoille tulee nyt antaa täydellinen työrauha, hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi vaati sunnuntaina Joensuussa.

    Kiviniemen mukaan hallituksen kanta kunta-alan työmarkkinaneuvotteluihin on selvä ja tässä vaiheessa myös riittävä.

    • Hallitus on ohjelmansa mukaisesti valmis tukemaan korotetulla valtionosuudella sellaista kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua, joka edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä. Korotetun valtionosuuden suuruus riippuu siitä, kuinka selkeästi kuntasektorilla tehtävää palkkaratkaisua onnistutaan kohdentamaan koulutetuille, naisvaltaisille aloille, joiden palkkaus ei vastaa työn vaativuutta. Tähän on myös taloudellisesti varauduttu.

    Kiviniemen mukaan kuntatalouden tilanne kokonaisuudessaan näyttää valoisalta, mutta huolena on erityisesti kuntien välisten erojen kasvu. Kohentuva kuntatalous ei myöskään poista rakenteellisten uudistusten tarvetta varauduttaessa väestön ikääntymiseen ja palvelutarpeiden kasvuun.

    • Yhteisenä haasteena on kuntien menojen pitäminen hallinnassa. Tässäkin suhteessa nyt neuvoteltava palkkaratkaisu on koko kuntatalouden kehityksen kannalta avainasemassa.

    Kiviniemi korostaa myös keväällä päätetyn peruspalveluohjelman noudattamista. Valtion tulee pidättäytyä lisävelvoitteista kunnille ilman riittävää rahoitusta.

    • Kuntatasolla tärkeää on, että tulojen kasvaessa maltti menopuolella säilyy. Lisääntyvää liikkumavaraa kannattaa käyttää ennen muuta kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimeenpanon edistämiseen. On tehtävä ratkaisuja, joilla palvelut ja talouden perusta saadaan kuntoon kestävästi myös pidemmällä aikavälillä, Kiviniemi sanoi.
  • 7.8.2007

    Sdp:n talousoppi – menot ylös, verot alas

    Keskustan varapuheenjohtajan, hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemen mielestä Sdp on oppositiossa nopeasti unohtanut vastuullisen meno- ja veropolitiikan, jota puolue hallituksessa ollessaan ajoi. Nyt Sdp vaatii hallitusta lisäämään mielin määrin menoja ja alentamaan tuloverotusta enemmän kuin hallitus esittää.

    • Sosiaalidemokraatit kritisoivat hallitusta eriarvoistavasta politiikasta, vaikka viime vaalikaudella he itse suhtautuivat nihkeästi tulonsiirtojen parantamiseen. Sinivihreä hallitus jakaa talouskasvun hedelmiä kaikille, kun heikoimmassa asemassa olevien tulonsiirtoja lisätään tämän vaalikauden aikana merkittävässä määrin. Hallitus nostaa ensi vuonna kansaneläkettä, opintotukea ja lapsilisän yksinhuoltajakorotusta. Lisäksi verotuksen oikeudenmukaisuus lisääntyy, kun ensi vuonna kevennetään eläkeläisten verotusta ja vaalikauden aikana alennetaan ruokaveroa.

    Kiviniemen mukaan hallitus pyrkii pitämään talouskehityksen mahdollisimman vakaana. Tämän vuoksi on perusteltua, että ensi vuoden talousarviossa uusien menojen ja veroratkaisujen lisäksi lyhennetään valtion velkaa, eikä käytetä koko liikkumatilaa menojen lisäämisen tai verojen alentamiseen. Hallituksen ei pidä omalla toiminnallaan edistää talouden ylikuumenemisen uhkaa korkeasuhdanteen huipulla.

    • Sosiaalidemokraatit arvostelevat myös alkoholiveron ja energiaverotuksen korotuksia. Mihin ovat unohtuneet Sdp:n eduskuntavaaliohjelman lupaukset öljyttömästä Suomesta vuonna 2030? Onko keskustelu alkoholin kulutuksen kasvun aiheuttamista haitoista jäänyt kokonaan huomaamatta sosiaalidemokraateilta, Kiviniemi ihmettelee.
  • 2.8.2007

    Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemen esitykset talousarvioon vahvistavat kuntataloutta ja edistävät hallinnon kehittämistä

    Hallitusohjelman mukainen kunta- ja hallintoasioiden kokoaminen valtiovarainministeriöön vaikuttaa myös ensi vuoden talousarvioesitykseen. Vuoden 2008 alusta valtiovarainministeriössä hoidetaan ministeri Kiviniemen alaisuudessa sekä keskus- että alue- ja paikallishallinnon kehittämistä koskevat asiat.

    Hallinnon kokoamisessa tärkeänä valtiovarainministeriölle asetettuna vaikuttavuustavoitteena on julkisten palvelujen turvaaminen. Tavoitteena on laadukkaiden ja taloudellisesti tuotettujen julkisten palvelujen turvaaminen maan eri osissa. Tämä edellyttää hallinnonalarajat ylittävää viranomaisten yhteistyötä palvelujen järjestämiseksi.

    Vuoden 2008 valtion talousarvioesitys on laadittu kuntatalouden suotuisten kehitysnäkymien oloissa. Vuodesta 2006 alkaneen tasapainottumiskehityksen ennakoidaan jatkuvan ja vahvistuvan edelleen myös vuonna 2008, vaikka kuntien välillä on edelleen huomattavia alueellisia ja kuntaryhmittäisiä eroja.

    Kiviniemi esittää kuntien harkinnanvaraisiin rahoitusavustuksiin 20 milj. euroa, jossa on lisäystä kuluvan vuoden talousarvioon 5,5 milj. euroa. Mitoituksessa on otettu huomioon kuntatalouden eriytymiskehityksen ja muiden perusteiden lisäksi myös hallitusohjelman kirjaus siitä, että avustukset kytketään entistä tiukemmin kunnan rakenteiden ja palvelutuotannon uudistamisprosesseihin.

    Kuntien yhteistoiminnan tukemiseen esitetään 3 milj. euroa, missä on lisäystä miljoona euroa kuluvaan vuoteen verrattuna. Avustusta voidaan myöntää, jos kuntien välinen yhteistoiminta on laaja-alaista tai se on kuntien palvelujen järjestämisen, talouden ja kehittämisen kannalta merkittävää.

    Yleiseen valtionosuuteen esitetään 175 milj. euroa. Määrärahan 10 miljoonan euron vähennys kuluvaan vuoteen nähden on tekninen ja perustuu aiemmin tehtyihin päätöksiin työmarkkinatukiuudistuksen toimeenpanon siirtymäkaudesta.

    Kuntien yhdistymisavustuksiin esitetään 45 milj. euroa. Määräraha on yleisen valtionosuuden tapaan laskennallinen ja perustuu pääosin kuntien ennen vuotta 2008 tekemiin päätöksiin kuntajaon muutoksista. Kuntaliitosten erityisiin selvityksiin ja esiselvityksiin esitetään 760 000 euroa.

    Kuntatalouden kannalta merkittävää on, että kuntien ja valtion välinen kustannustenjaon tarkistus samoin kuin valtionosuuksien indeksitarkistukset toteutetaan täysimääräisinä vuoden 2008 alusta.

    Lopulliseen talousarvioesitykseen sisällytetään peruspalvelubudjettitarkastelu, jossa arvioidaan kuntatalouden kehitystä sekä valtion toimenpiteiden vaikutusta kuntiin kokonaisuuteen.

    Myös valtion ja kuntien tietohallinnon kehittämistehtävät kootaan valtiovarainministeriöön. Valtion tietojärjestelmähankkeisiin esitetään talousarvioesityksessä 25 milj. euroa ja kuntien informaatioteknologian strategian toteuttamiseen 7,5 milj. euroa.

    Talousarvioesityksessä varaudutaan siihen, että nykyinen kihlakuntahallinto puretaan 1.1.2008 lukien ja kihlakunnanvirastoissa hoidetut tehtävät ja niiden yhteinen henkilöstö siirretään eri toimialoille eli poliisitoimeen, syyttäjä- ja ulosottolaitokseen sekä maistraatteihin. Lääninhallitusten toimintamenoihin esitetään lisäystä sosiaali- ja terveysosastojen valvontatehtävien kasvun vuoksi.

    Hallitus jatkaa valtion keskushallinnon toimintojen alueellistamista ja tuottavuuden parantamistoimia. Hallitus on kehyspäätöksessään todennut, että alueellistamista tuetaan tarvittaessa erillisin määrärahoin. Pääsääntöisesti alueellistamistoimet sisältyvät eri hallinnonalojen normaaliin toiminnan suunnitteluun ja määrärahoihin. Tuottavuus- ja alueellistamishankkeista johtuviin henkilöstön uudelleensijoittamisten tukitoimiin esitetään lisäyksenä 511 000 euroa. Hallinnon tuottavuutta parantaviin hankkeisiin on käytettävissä erillinen 15 miljoonan euron määräraha.

  • 31.7.2007

    Liikunta on parasta terveyspolitiikkaa

    Tuttu sanonta kuuluu, että lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Tällöin ei pitäisi olla mitään tärkeämpää, kuin varmistaa heidän hyvinvointinsa. Yksi merkittävä resepti henkiseen ja fyysiseen hyvään oloon on liikkuminen. Nuori Suomi ry:n puheenjohtajana olen saanut olla mukana edistämässä lasten ja nuorten terveellisiä elämäntapoja erityisesti liikunnan kautta tehtävän työn muodossa.

    Istuva elämäntapa on vähentänyt ratkaisevasti lasten päivittäistä liikkumista aiheuttaen mm. kestävyyskunnon heikkenemistä, lihavien lasten osuuden kaksin-kolminkertaistumisen 1970-lukuun verrattuna ja II-tyypin diabeteksen esiintymisen rajun kasvun. Ennen muuten puhuttiin aikuisiän diabeteksesta, mutta taudin nimeä on pitänyt muuttaa, koska siitä on tullut myös lasten tauti. Elintapasairaudet uhkaavat lastenkin terveyttä. Tämä on onneksi tunnistettu nyt myös laajemmin yhteiskunnallisena ongelmana.

    Liikunnan merkitystä korostetaan lähes poikkeuksetta kaikissa terveyden edistämistä koskevissa tutkimuksissa ja toimenpideohjelmissa. Yhä paremmin tiedostetaan, että liikunta- ja terveyserot alkavat muodostua jo alle kouluiässä. Lapsuus- ja nuoruusiän tavat ja tottumukset ennustavat aikuisiän liikuntaa, kuntoa ja kehonpainoa. Passiivisten lasten liikkumattomuus aiheuttaa tulevaisuudessa ongelmia sekä heille itselleen että yhteiskunnalle. Tämä asettaa omat haasteensa paitsi vanhemmille myös kouluille liikunnallisuuteen kasvattajina ja kannustajina. Liikkumisesta on tehtävä hauskaa ja sen ilo on tuotava esiin arkipäivässä. Iloisesta lapsiliikkujasta kasvaa aikuinen, joka on omaksunut terveelliset liikuntatottumukset osaksi elämää jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa. Tämä on koko kansanterveyden kannalta tärkeää. Myös media onneksi kertoo lasten liikkumisen merkityksestä entistä enemmän.

    Valtio on Suomessa yksi merkittävä toimija lasten liikkumisen lisääjänä. Se ohjeistaa ja ohjaa resursseja monilla lasten ja nuorten liikkumiseen vaikuttavilla toiminta-alueilla, kuten kouluissa, päivähoidossa, liikuntapaikkarakentamisessa ja veikkausvoittovarojen käytössä.

    Oma roolinsa liikuntatyössä on myös kansallisella liikuntaohjelmalla. Sitä valmisteleva toimikunta, jonka puheenjohtajana sain toimia viime hallituskaudella, sai valmiiksi väliraporttinsa, joka luovutettiin silloiselle kulttuuriministeri Saarelalle. Väliraportin tarkoituksena oli kuvata liikuntakulttuurimme tilaa ja haasteita. Toimikunnan varsinainen työ, kansallisen liikuntaohjelman laatiminen, käynnistyi vasta väliraportin pohjalta. Konkreettiset ehdotukset ja suositukset esitetään vuoden päästä loppuraportissa. Mahdollisimman hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi on huolehdittava siitä, että vuorovaikutus järjestökentän ja kaikkien liikunnan tahojen kanssa on jatkossakin toimivaa. Toimikunnan työ jatkuu nyt tämän hallituskauden aikana uuden puheenjohtajan, kansanedustaja Mika Lintilän, johdolla.

    Vanhasen II hallitus on sitoutunut edistämään lasten ja nuorten hyvinvointia sekä terveellisiä elämätapoja kahden politiikkaohjelman muodossa. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin –politiikkaohjelman tavoitteena on lapsiystävällisempi Suomi. Ohjelman tarkoituksena on ehkäistä ja vähentää pahoinvointia ja syrjäytymistä, sillä useimmat kasvun ja kehityksen riskitekijät ovat havaittavissa jo varhaislapsuudessa.

    Hallituksen käynnistämä Terveyden edistämisen politiikkaohjelma keskittyy nimensä mukaisesti kansalaisten terveyden edistämiseen. Suomen väestön ikääntyessä ihmisten terveys nousee entistä merkittävämpään asemaan. Yhteiskunnan toimivuuden kannalta onkin ratkaisevan tärkeää, että nykynuorista ja lapsista kasvaa terveitä, työkykyisiä ja hyvinvoivia aikuisia. Tällöin terveyskasvatukseen sekä lasten ja nuorten terveyserojen kaventamiseen on todella kiinnitettävä huomiota jo tänä päivänä, eikä odotella terveysongelmien puhkeamista myöhemmällä iällä.

    Panostaminen terveyden edistämiseen, sairauksien ennalta ehkäisevään työhön sekä liikunnan lisäämiseen on viisasta terveys- ja talouspolitiikkaa niin yksilö- kuin yhteiskuntatasollakin. Yhteistyö valtion ja kuntien eri sektoreiden päättäjien kesken sekä eri järjestöjen kesken liikunnan ja laajemmin koko terveystyön osalta on avainasemassa. Lasten ja nuorten tulevaisuus on meidän aikuisten käsissä.

  • 31.7.2007

    Ensimmäinen askel

    Heinäkuusta huolimatta kuntapäättäjät eivät tänä vuonna ehdi monissakaan kunnissa kunnolla lomailla. Vaikkei varsinaisia kokouksia kunnan asioiden tiimoilta juuri pidettäisikään, niin ainakin tiivistä ajatustyötä tehdään kaikkialla. Tämä siksi, että elokuun loppuun mennessä kuntien on jätettävä selvityksensä ja suunnitelmansa siitä, mihin toimenpiteisiin ne ryhtyvät kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain toimeenpanemiseksi.

    Osa kunnista on jo suunnitelmansa hyväksynyt, mutta monessa kunnassa asiat ovat vielä aidosti auki. Yhteistyökumppania yhteistoiminta-alueen muodostamiseen tai kuntaliitokseen ei ole syystä tai toisesta löytynyt. Lähden kuitenkin siitä, että kunnat pystyvät määräajassa purkamaan yhteistyötä haittaavat esteet. Se vaatii kaikilta asianosaisilta oikeaa asennetta: riittävää nöyryyttä tosiasioiden edessä ja aitoa halua yhteistyöhön.

    Kunta- ja palvelurakenneuudistus tarjoaa kaksi tasavertaista mahdollisuutta palvelujen järjestämisalueiden luomiseksi. Ne ovat kuntaliitokset ja yhteistoiminta- alueet. Jälkimmäisen muodostaminen joko kuntayhtymän tai isäntäkuntamallin pohjalle on toimiva ratkaisu monilla alueilla. Yhteistoiminta-alueiden syntyminen edellyttää sitä, ettei suurikaan kunta ota käskyttäjän roolia. Kuntien on lähdettävä yhteistyöhön ainakin periaatteessa samalta viivalta.

    Liitoksiin kannustan puolestaan niitä kuntia, joista se tuntuu luonnolliselta vaihtoehdolta ja joissa syntyvä uusi kunta on selkeä toiminnallinen kokonaisuus. Erityisesti rohkaisua tuntuvat tarvitsevan kunnat, joissa aistitaan liitoksen välttämättömyys lähitulevaisuudessa, mutta aika ei tunnu olevan vielä päätöksenteolle kypsä. Raha ei aina ole paras konsultti, mutta tällä kertaa valtiolta saadut “myötäjäiset” kuntaliitoksissa eivät ole merkityksettömät. Eikä vastaavanlaisia porkkanoita ole tulevina vuosina luvassa.

    Esimerkiksi Salon seudun suurkunnalle liitos merkitsee lähes 20 miljoonan euron lisätuloa seuraavien kolmen vuoden aikana. Seinäjoki-Nurmo- Ylistaro puolestaan saavat lisätuloja 8,5 miljoonan euron edestä. Se on tietenkin selvää, että lisäraha ei tietenkään kauan lämmitä, ellei yhdistämisestä saatu toimintojen uudelleenjärjestely johda kustannustehokkaampaan ja sitä kautta palvelut paremmin turvaavaan toimintaan. Tämän ajatuksen on ilman muuta oltava jokaisen liitoksen taustalla.

    Paras-hankkeen yhtä etappia ollaan elokuun myötä saavuttamassa. Se on kuitenkin askelista vasta ensimmäisten joukossa. Palveluiden turvaamiseen tähtäävä hanke on prosessi, jonka onnistuminen ratkeaa vasta lähivuosien aikana. Askelista ensimmäiset määräävät kuitenkin suunnan. Siksi kuntien suhtautuminen asiaan tässä vaiheessa on ratkaisevan tärkeää.

  • 26.6.2007

    Kuntien yhteistyö vahvistaa yritysten asemaa palvelutuotannossa

    Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva käytti alkuviikosta tärkeän puheenvuoron kuntien palvelutuotannosta. Kunnat ja markkinat -analyysin keskeinen viesti on, että kuntien palvelutuotantoa on monipuolistettava.

    Evan tutkijoilla on sama lähtökohta, joka on ollut myös Paras-hankkeen ohjenuora: kuntalaisen kannalta olennaista on, että palvelut ovat toimivat ja kohtuudella saatavilla. Asiakkaan näkövinkkelistä tuottajalla ei ole väliä, jos lopputuote on kunnossa.

    Raportissa esitetty kunta- ja palvelurakenneuudistuksen kritiikki on kuitenkin kohtuutonta. Tutkijat väittävät, että Paras-hanke on menossa suuntaan, joka saattaa osoittautua taloudellisesti epäviisaaksi. Tämä ei pidä paikkaansa.

    Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteena on saattaa kuntien palvelutuotanto leveämmille harteille. Tämä tapahtuu yhteistoiminnalla ja kuntaliitoksilla, joiden myötä myös yksityistä sektoria on mahdollista hyödyntää nykyistä enemmän. Julkinen sektori ei yksin kykene vastaamaan tulevaisuudessa yhä kasvavaan ja pirstaloituvaan palvelukysyntään.

    Paras-hanke tähtää osaltaan siis myös yksityisen palvelutuotannon lisäämiseen kuntasektorilla. Vasta uudistuksen myötä on mahdollisuus synnyttää todelliset palvelumarkkinat kuntasektorille. Julkisen vallan keinot kannustaa kuntia tähän vain ovat toisenlaiset ja selvästi rajatummat kuin Evassa toivotaan.

    Paras-hankkeessa keskeistä on palveluiden tuotantotapojen kehittäminen ja monipuolistaminen. Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelma jatkaa tätä työtä. Hallitus edistää julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kumppanuutta palvelutuotannossa. Palveluseteleiden, omaishoidon tuen ja kotitalousvähennyksen avulla edistetään palveluiden kehitystä sekä uusien toimintamallien että tuotantorakenteen osalta.

    Samoin kuntien hankintaosaamista vahvistetaan. On tärkeää, että kunnissa vertaillaan palveluiden kustannus- ja hintaeroja ja analysoidaan niiden syitä. Eräs ongelma on, että pyörää keksitään aina uudelleen eli ei ole löydetty keinoja levittää hyväksi havaittuja toimintamalleja käytäntöön riittävän tehokkaasti. Tavoitteena on yksityisten palvelujen kysyntä- ja tarjonta- sekä hankintaosaamista edistävien mallien ja käytäntöjen kehittäminen. Myös kuntien omistajaohjauksessa on parantamisen varaa, kuten Evankin raportissa todettiin.

    Raportti kiinnittää huomiota markkinoilla toimivien yhteisiin pelisääntöihin. Tässä on tehtävää. Nyt julkisen sektorin maksullisen palvelutoiminnan ja liikelaitosten sekä osin myös kolmannen sektorin elinkeinotoiminnan verotus on lievempää kuin vastaavien yksityisten toimijoiden verotus. Samoin yksityisen sektorin toiminnan käynnistäminen ja markkinoille tulo vaatii sellaisia lupa- ja valvontamenettelyjä, jotka eivät koske julkisia palvelujen tuottajia. Nämä ovat selkeitä kilpailuepäkohtia ja vaativat nimenomaan lainsäädännöllisiä toimia.

    Evan perusviesti on se, että kotimaisten palvelualan yksityisyritysten kehittymisedellytykset on turvattava ajoissa. Tässä suhteessa riittää yhteistä urakkaa valtiolle, kunnille ja muille alan toimijoille. Olen iloinen, että EVA on ilmoittautunut talkoisiin mukaan.

  • 25.6.2007

    Vahvistetaan alueita hallinnon avulla, ei hallintoa alueilla

    Vanhasen II hallituksen työ on hyvässä vauhdissa. Myös omalla tontillani riittää tekemistä. Yksi tämän hallituskauden tärkeimpiä ponnistuksia on aluehallinnon uudistaminen, joka polkaistaan käyntiin vielä ennen kesälomia. Tulen lähipäivinä asettamaan hankkeen, joka uudistaa aluehallintoamme hallitusohjelmassa sovittujen linjausten mukaisesti. Hallinto, myös aluehallinto, on olemassa ihmisiä varten ja sen tulee muuttua toimintaympäristön muutosten mukana.

    Aluehallintoa on kyllä viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana uudistettu, mutta uudistukset ovat olleet riittämättömiä alueiden haasteisiin nähden. Teknologian kehitys, alueiden kohtaama yhä kovempi globaali kilpailu ja haasteet ikääntyvät väestön palvelutarpeiden turvaamiseksi korostavat kehitystyön merkitystä myös jatkossa. Tehdyistä osittaisuudistuksista huolimatta – tai ehkä juuri niiden vuoksi – aluehallintomme on myös jossain määrin sekava. Tämä koskee niin eri viranomaisten tehtäviä ja rooleja kuin aluejakojakin.

    Aluehallintoa uudistetaan nyt selkeämpään ja kansanvaltaisempaan suuntaan. Se tarkoittaa, että aluehallinnon päällekkäisyyksiä karsitaan ja toimintaa tehostetaan, erityisesti lääninhallitusten, työvoima- ja elinkeinokeskusten, piirihallintoviranomaisten sekä maakuntien liittojen työnjakoa täsmentämällä. Samassa yhteydessä arvioidaan myös niiden aluejakoa. Valtion aluehallintoa uudistetaan kokoamalla lupa-, valvonta- ja oikeusturvatehtäviä yhteen.

    Maakuntien ääntä oman alueensa kehittämisessä vahvistetaan muun muassa selvittämällä aluekehittämisen voimavarojen kokoamista yhdelle momentille valtion budjetissa ja päätösvallan siirtämistä alueille. Maakuntaohjelman painoarvoa kokoavana ohjelmana vahvistetaan, maakunnan liittojen ja valtion aluehallinnon tulosneuvottelut yhdistetään ja maakuntien kehittämisrahaa korotetaan.

    Uudistus koskee myös lääninhallintoa. Hallitusohjelmassa sanotaan, että nykymuotoisen lääninhallinnon tehtävät organisoidaan uudelleen. Uudelleenorganisointi ei tarkoita läänien tehtävien lopettamista tai siirtämistä keskushallintoon, vaan läänien tehtävien ja aluejaon arviointia sekä uudistamista. Muutokset pitää lääneissäkin nähdä mahdollisuutena tehdä asiat paremmin ja tehokkaammin, ei epäluottamuslauseena sille, miten tähän saakka on toimittu.

    Valtion aluehallinnon on kyettävä osaltaan toimeenpanemaan lainsäädäntöä, hoitamaan yhdenvertaisuutta noudattaen lupa-, valvonta- ja oikeusturvatehtäviä sekä ohjaamaan paikallishallintoa. Toisaalta kuntaperusteisen maakuntahallinnon ja valtion aluehallinnon keskinäistä suhdetta, tehtäviä ja ohjausjärjestelmiä on myös ennakkoluulottomasti arvioitava. Tavoitteena on vahvistaa alueiden oman tahdon painoarvoa alueiden kehittämisessä.

    Tilaisuutta aluehallinnon kokonaisarviolle ei nyt kannata hukata. Mitään aluehallinnon toimintoa ei jätetä tässä vaiheessa tarkastelun ulkopuolelle. Ensin selvitetään koko aluehallinnon nykytila ja tavoitteet. Rajojen arvioinnin aika tulee vasta, kun aluehallinnon tavoitelluista tehtävistä ja työnjaosta on muodostunut selkeä kokonaiskäsitys.

    Uudistukset hallinnossa tulevat voimaan vuonna 2010, mikä merkitsee sitä, että aikaa ei ole hukattavaksi.

    Hallinnon, erityisesti aluehallinnon, kehittäminen on tunnetusti haasteellista, mutta ihmisten ja yhteiskunnan kannalta äärimmäisen tärkeää. Samoin käsitykset siitä, mitä pitäisi hallitusohjelman toteuttamiseksi tehdä, vaihtelevat. Aluehallinnossa kietoutuvat yhteen hallinnonalakohtaiset, alueelliset ja ammattikohtaiset sekä monet muut osin ristikkäiset intressit, mutta se ei kuitenkaan saa olla esteenä rakentavalle keskustelulle tai päätöksenteolle.

    Keskusta lähtee siitä, että aluehallinnon palvelukyvystä ja asiakaslähtöisyydestä on jatkossakin huolehdittava. Tulevissa uudistuksissa tärkeintä on vahvistaa alueiden iskukykyä hallinnon avulla, ei hallintoa alueilla.

  • 13.6.2007

    Alueita vahvistettava myös hallinnon uudistuksin

    • Aluehallinnon uudistaminen pitää nähdä mahdollisuutena tehdä asiat paremmin ja tehokkaammin muuttuvassa toimintaympäristössä. Hallitusohjelman mukaan nykymuotoisen lääninhallinnon tehtävän organisoidaan uudelleen, mutta ne eivät käy tarpeettomaksi tai siirry pois alueilta. Organisaatiot ovat kuitenkin vain välineitä, tärkeintä on niissä tehtävän työ ja sen vaikuttavuus sekä ne ihmiset, jotka tätä työtä tekevät, sanoi hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi tiistaina 12.6. lääninhallitusten strategiapäivässä Helsingissä.

    Vaikka aluehallintoa on Kiviniemen mukaan uudistettu enemmän kuin esimerkiksi keskushallintoa, on muutosten tahti ollut sittenkin liian hidasta ympäröivän yhteiskunnan asettamiin haasteisiin nähden.

    • Teknologian kehitys, alueiden kohtaama yhä kovempi globaali kilpailu ja haasteet ikääntyvät väestön palvelutarpeiden turvaamiseksi korostavat kehitystyön merkitystä myös jatkossa. Tehdyistä osittaisuudistuksista huolimatta – tai ehkä juuri niiden vuoksi – aluehallintomme on jossain määrin sekavassa tilassa. Tämä koskee niin eri viranomaisten tehtäviä ja rooleja kuin aluejakojakin. Myös aluehallinnon kansanvaltaisuus koetaan riittämättömäksi.

    Kiviniemen mielestä tulevissa aluehallinnon uudistuksissa tärkeintä on vahvistaa alueiden iskukykyä hallinnon avulla, ei hallintoa alueilla. Samoin alueiden oman tahdon painoarvoa on lisättävä alueiden kehittämisessä.

    • Aluehallinnon palvelukyvystä on huolehdittava jatkossakin. Valtion aluehallinnon on kyettävä osaltaan toimeenpanemaan lainsäädäntöä, hoitamaan yhdenvertaisuutta noudattaen lupa-, valvonta- ja oikeusturvatehtäviä sekä ohjaamaan paikallishallintoa. Toisaalta kuntaperusteisen maakuntahallinnon ja valtion aluehallinnon keskinäistä suhdetta, tehtäviä ja ohjausjärjestelmiä on myös ennakkoluulottomasti arvioitava. Maakunnan liittojen asemaa on vahvistettava alueellisen kehittämistahdon muotoilijana ja lisättävä tuon tahdon vaikuttavuutta, Kiviniemi sanoi.
  • 6.6.2007

    Jokainen kunta on yhtä arvokas

    • Valmisteltaessa kuntaliitoksia ja muodostettaessa kuntien yhteistoimintarakenteita suurten ja pienempien kuntien suhde nousee jatkuvasti esille. Jokainen kunta on yhtä arvokas ja sen itsehallinnollinen asema on samanlainen, muistutti hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi Kuntaliiton valtuuston kevätkokouksessa tänään 6. kesäkuuta Helsingissä.

    Kiviniemi toivoi puheessaan valtuutetuille paitsi kaukonäköisyyttä myös yhteistä vastuuntuntoa kuntalaisten palveluiden turvaamisesta. – Sanelu- ja painostusmentaliteetti johtaa harvoin toivottuun, alueen kehityksen sekä palvelut parhaiten turvaavaan lopputulokseen. Esimerkiksi isäntäkuntamallissa isännyys on ansaittava. Isännän, jos kenen on kannettava huolta kokonaisuuden menestymisestä ja kaikkien mukana pysymisestä. Yhteistoiminnan voimasuhteista on puitelainkin mukaan sovittava kuntalain mukaisesti, eikä yksittäisellä kunnalla voi olla yksinään määräysvaltaa, Kiviniemi sanoi.

    Etenkin kuntaliitostilanteissa on Kiviniemen mukaan tärkeää katsoa kauemmas tulevaisuuteen ja arvioida haasteita nykyistä laajemmin. – Kuntaliitosten tavoite on synnyttää aiempaa iskukykyisempiä, uusia kuntia, jotka ovat enemmän kuin yhdistyneiden kuntien summa. Tämä tarkoittaa, että uudessa kunnassa pitää pystyä aloittamaan paitsi henkisesti myös taloudellisesti puhtaalta pöydältä; vanhat velat ja varat tasataan ja yhdistymisavustukset tulevat koko uutta kuntaa hyödyntämään.

    Kiviniemi toisti aiemman viestinsä siitä, että kunta- ja palvelurakenneuudistus koskee kaikkia kuntia, eikä mitään kuntaa jätetä uudistusten ulkopuolelle. – Tämä tarkoittaa kahta asiaa. Ensinnäkin, jokaisella kunnalla on oikeus päästä mukaan yhteistyörakenteisiin, joilla niiden asukkaiden palveluiden turvaaminen onnistuu. Toiseksi, niiden kuntien, jotka täyttävät puitelain väestöpohjavaatimukset, ei myöskään pidä huokaista helpotuksesta. Päinvastoin, kuntien menojen hillinnässä ja tuotavuuden parantamisessa onnistuminen ratkeaa nimenomaan suurissa kunnissa.

  • 27.5.2007

    Hyvät kuulijat, arvoisa keskustaväki

    Keskusta on 101-vuotias ja Laihian paikallisyhdistys 100-vuotias. Laihian keskustalla on kunniakas historia paitsi pituutensa myös ansioituneiden järjestöaktiivien takia. Siksi en yhtään ihmettele, että juhlitte pyöreitä vuosia näin upealla tavalla. Kiitän kutsusta tulla puhumaan tähän arvokkaaseen tilaisuuteen.

    Millaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa puolueemme syntyi yli sata vuotta sitten?

    Ensinnäkin Suomi oli autonominen osa Venäjää. Heräävä maalaisliittolaisuus ammensi voimaansa kansallisuusaatteesta, suomen kielen ja kulttuurin korostamisesta. Maaseudun historiaan on liittynyt aina talonpoikaisen vapauden ja elämänmuodon puolustaminen, mutta laajalla maaseutuväestöllä ei ollut puoluetta, jonka se olisi tuntenut omakseen. Vanha- ja nuorsuomalaisia johdettiin kaukaa Helsingistä ja ne tuntuivat elitistisiltä yläluokan puolueilta. Sosiaalidemokraattien opit eivät myöskään tuntuneet houkuttelevilta.

    Nuoriso- ja maamiesseurat sekä osuustoimintaliike koulivat maaseudun väestöä omalta osaltaan järjestölliseen toimintaan ja loivat henkisiä edellytyksiä myös maaseuturahvaan osallistumiselle yhteiskunnalliseen toimintaan. Ne kasvattivat myös tulevia johtajia perustettavalle maalaisliitolle. Puolueen kannalta ratkaisevaksi hahmoksi nousi laihialainen Santeri Alkio, jonka persoonaan palaan vielä myöhemmin.

    Yhteiskunnallinen tilanne oli siis suotuisa Maalaisliiton synnylle. Suurlakko 1905 lopetti säätyjärjestelmän ja ensimmäisen sortokauden. Se sai myös väet liikkeelle ja loi uskoa joukkovoimaan.

    Ehkä tärkein yhteiskunnallinen muutos oli kuitenkin eduskuntauudistus, jota olemme juhlineet kuluneen vuoden aikana useampaan otteeseen. Se toi yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden piiriin yli kymmenkertaisen määrän ihmisiä aiempaan verrattuna. Äänioikeus valtiollisissa vaaleissa ei riippunut enää sukupuolesta, varallisuudesta, yhteiskuntaluokasta tai muusta vastaavasta seikasta. Naiset, maaseudun tilaton väestö ja työväestö saivat äänioikeuden.

    Maalaisliitto-Keskustan edeltäjä Suomen Maalaisväestön liitto syntyi syksyllä 1906. Alku ei ollut nuorelle puolueelle helppoa. Vuoden 1907 vaaleissa Maalaisliitto sai yhdeksän paikkaa. Huomattavaa on, että nuoressa puolueessa myös kansanedustajat olivat nuoria. Keski-ikä oli 35 vuotta.

    Jonkin vahvan siemenen maalaisliitto kuitenkin kylvi suomalaiseen yhteiskuntaan heti alkuvuosinaan. Se oli niin vahva, että itsenäistymisen ja kansalaissodan vuosista lähtien Maalaisliitto-Keskusta on ollut Suomen poliittisessa elämässä mukana kaikissa merkittävissä Suomen yhteiskuntaa rakentavissa ja maamme kohtaloihin liittyvissä kysymyksissä.

    Arvoisa juhlaväki,

    Keskusta on yhä suurin puolue ja pääministeripuolue. Vaikka kilpailijat ovat moneen otteeseen menneinä vuosikymmeninä tituleeranneet Keskustaa auringonlaskun puolueeksi, jatkamme elämämme kunnossa. Teimme historiaa saavuttamalla kultamitalin toisen kerran peräkkäin sekä äänimäärässä että eduskunnan paikkaluvussa ja jatkamme suurimpana puolueena päähallituspuolueen vastuun jälkeen.

    Puolueen elämä on normalisoitunut viimeisen kymmenen vuoden aikana siten, että olemme vakiinnuttaneet kannatuksemme reilusti yli kahteenkymmeneen prosenttiin. Viimeistään nyt olemme yleispuolue myös imagoltamme.

    Menestykseemme on useita syitä.

    • Olemme onnistuneet rakentamaan itsellemme vahvan aatteen

    • Olemme tehneet politiikkaa, joka on pitkällä tähtäimellä saanut jäsenistön ja kannattajien tuen taakseen

    • Meillä on jäsenistö ja järjestökoneisto, joka saa halutessaan ihmeitä aikaan

    • Olemme onnistuneet valitsemaan kullekin ajanjaksolle sopivat johtajat.

    Näitä tekijöitä ei voi irrottaa toisistaan. Menestys vaatii näiden kaikkien osatekijöiden onnistumista, eikä toinen voi korvata toista.

    Moni menestystekijä liittyy siihen, mitä puolueen syntymän aikoihin ja heti sen jälkeen tehtiin. Ne olivat niitä valintoja, joita täällä Laihiallakin sata vuotta sitten pohdittiin.

    Toisin kuin muut suuret puolueet, Maalaisliitto-Keskusta syntyi hyvin kotikutoisista tarpeista. Aatetta ei sidottu mihinkään kansainväliseen ismiin: sosialismiin, konservatismiin tai liberalismiin. Edelleenkin aatteemme merkitys mitataan arkipäivässä; miten se pystyy viitoittamaan politiikan sisältöä ja muita arjen ratkaisuja muita puolueita paremmin.

    Syntyhistoriamme takia aate ei ole keskustalaisille kahle, joka määrittää omia valintojamme. Keskustalaisuus ei ole myöskään kattava maailmanselitys tai elämänkatsomus, josta löytyy valmiit vastaukset. Keskusta-aate sisältää yhteiset linjat, mutta edellyttää jokaiselta omakohtaista aatteen muodostusta.

    Aatteemme tärkein viitoittaja oli Santeri Alkio, jota erityisesti täällä Laihialla on mukava muistella. Alkiolle poliittinen toiminta oli nimenomaan aatteellista maailman parantamista ja uskoa ihmisyyteen. Hän näki puolueemme enemmänkin yhteiskunnallisena uudistus-, kasvatus- ja sivistysliikkeenä kuin valtiolliseen ja kunnalliseen elämään suuntautuvana puolueena. Tämä alkiolainen laaja näkemys kansanliikkeestä on kantanut näihin päiviin saakka ja kantaa jatkossakin.

    Alkion rinnalla puolueen toiminnassa oli myös käytännön miehiä ja naisia. Niitä, jotka näkivät politiikan nimenomaan yhteisten asioiden hoitajina ja vastuunkantajana yhteiskunnallisista asioista. Aate pitää saada lihaksi eli hyväksi politiikaksi ja kaikkia hyödyttäviksi päätöksiksi. Siihen tarvitaan valtakirja kansalta vaaleissa ja sitä kautta saatua valtaa päätöksenteon eri tasoilla.

    Politiikka on myös tulonjakoa. Maalaisliitto-Keskustasta ei tullut koskaan puhtaasti yhden väestön osan luokkapuoluetta. Se oli aina 1960-luvulle saakka maaseudun yleispuolue ja siitä lähtien yhä enemmän koko Suomen, myös taajamien ja kaupunkien yleispuolue. Keskustan kannattajarakenne on tänään hyvin monipuolinen. Kannattajistamme aktiiviviljelijöitä on noin kymmenen prosenttia ja palkansaajia yli 40 prosenttia, loput ovat eläkeläisiä, yrittäjiä ja opiskelijoita.

    Arvoisat juhlavieraat,

    Kuten aiemmin totesin, jokainen meistä joutuu miettimään sen, mikä on minun Keskustani ja miten se eroaa muiden puolueiden aatteista ja käsityksistä.

    Liikkeessämme on aina vallinnut suuri yksimielisyys siitä, että ihmisyys on aatteemme peruskäsite. Käsitteelle on annettu monta hyvää sisältöä. Uuden periaateohjelmamme luonnoksessa sanotaan, että ihmisyys merkitsee ihmisen aineellisten, sosiaalisten ja henkisten tarpeiden tasapainoista huomioonottamista kaikessa yhteiskuntapolitiikassa.

    Keskusta korostaa ihmisarvon tunnustavaa, ihmisten erilaisuuden hyväksyvää ja ihmisten yhteistyötä ruokkivaa suvaitsevaisuutta. Ihmisyyden yhteiskunnassa jokaiselle luodaan edellytykset oman elämänsä hallintaan sekä tasa-arvoiset koulutus- ja sivistymismahdollisuudet. Itselleni ihmisyys tarkoittaa sitä, että jokaisella ihmisellä on luovuttamaton ihmisarvonsa, jota ei saa alistaa muille tarkoitusperille.

    Keskustalaisuuteen kuuluu ihmisten kannustaminen yritteliäisyyteen, oma-aloitteisuuteen ja vastuun kantamiseen omasta elämästään. Samalla edellytämme yhteisvastuuta; huolenpitoa syrjäytyneistä ja muista vaikeissa elämäntilanteissa olevista. Oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon periaatteesta Keskusta ei tingi. Pyrkimys rakentaa onnellinen elämä itselle ja samalla vastuu muista eivät ole toisiaan poissulkevia tavoitteita. Yhteiskuntapolitiikassa tämä näkyy pyrkimyksenä sosiaalisesti ja alueellisesti tasa-arvoiseen Suomeen.

    Elämää ei ole ilman ylisukupolvista vastuuta. Nykypolven ihmisillä ei ole oikeutta vahingoittaa tulevien sukupolvien elämänehtoja. Esimerkiksi ihmisen ja luonnon suhteen tulee perustua kumppanuuteen, joka takaa tulevaisuudessakin hyvän elämän edellytykset koko ihmiskunnalle.

    Ulkopolitiikassa olemme aina olleet että sillanrakentajia Euroopassa ja rauhantekijä maailmassa. Tavoitteena on yhteistyön Eurooppa ja turvallinen maailma. Se edellyttää etenkin väkivaltaisuuden ja eriarvoisuuden syiden poistamista maailmasta. Keskustalaisille terve isänmallisuus ja toiminta kansainvälisillä areenoilla ovat olleet aina aatteellisesti helposti yhteen sovitettavissa. Olemme aina olleet ylpeitä kielestämme, kansallisesta kulttuuristamme ja perinteistämme. Kansa, jolla on terve itsetunto ja joka on sisäisesti eheä, pystyy antamaan parhaiten panoksensa myös kansainvälisessä yhteistyössä.

    Keskusta on tasavaltalainen ja kansanvaltaa korostava puolue. Haluamme olla niiden väestöryhmien ja alueiden puolella, joilla ei ole yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja vallankäytössä vahvojen etujärjestöjen ja organisaatioiden tukea. Kansanvaltaisen puolueen ja julkisen vallan moraalisena velvollisuutena on asettua aina heikoimman puolelle. Se on sitä alkiolaista köyhän asiaa.

    Keskusta on siis aina ollut itsenäinen ja omalta pohjalta toimiva poliittinen liike, jolla on selvät rajat paitsi vasemmistoon ja oikeistoon, myös etujärjestöihin. Olemme ihmisen puolella.

    Arvoisa juhlaväki,

    Näillä sanoilla haluan kiittää kaikkia läsnäolijoita siitä työstä mitä olette vuosien varrella tehneet Keskustan hyväksi. Ilman teitä ei olisi 100-vuotiasta Laihian Keskustaa ja ilman paikallistoimintaa ei olisi 101-vuotiasta Keskustaa. Samalla toivotan voimia puoluetyöhön ja työhön puolueen uudistamiseksi.

    Onnea nuorekkaalle 100-vuotiaalle!

  • 23.5.2007

    Valtion kuntapolitiikka hallitustyössä – miten uudistustyö jatkuu?

    Suomalaisen kunnallishallinnon ydin on perustuslain mukaan kunnan asukkaiden itsehallinto. Se toteutuu kunnissa demokraattisen päätöksenteon kautta, jolloin ratkaisevassa asemassa ovat kuntien luottamushenkilöt. Olennaista on muistaa, että kuntapäättäjä on aina kuntalaisten edustaja. Rooli velvoittaa kantamaan vastuuta, katsomaan kauas ja olemaan rohkea, mikä korostuu erityisesti nyt, kun kunta- ja palvelurakenteita uudistetaan tulevaisuuden palvelutarpeisiin vastaamiseksi.

    Kunta- ja palvelurakenneuudistus jatkuu saumattomasti. Edeltäjäni Hannes Mannisen johdolla aikaansaatu laaja poliittinen yhteisymmärrys säädetyn puitelain sisällöstä kantaa yli vaalikausien. Sen osoittaa myös Matti Vanhasen kakkoshallituksen ohjelma. Laaja parlamentaarinen osallistuminen turvataan myös jatkossa. Asetamme seurantaryhmän, joka koostuu samoista, kuntaliiton hallituksessa edustettuina olevista puolueista, kuin hankkeen valmisteluvaiheessakin. Ryhmä kokoontuu ensimmäisen kerran vielä ennen kesää.

    Kuntien taloudelliset edellytykset palvelujen järjestämiseen kohenivat vuonna 2006. Tulojen kasvu ylitti selvästi menojen lisäyksen. Vaikka kuntatalouden tila ainakin hetkellisesti näyttää kohentuneen, aihetta tuudittautumiseen ei kuitenkaan ole. Erityisen huolen aiheen antaa kuntien välisten erojen

    kasvaminen sekä edelleen menojen liian nopea kasvuvauhti. Myöskään verotulojen kasvusta edellisvuoden tahtiin ei ole jatkossa takeita. Valtionosuudet tulevat toki kasvamaan tehtyjen päätösten ja nykyisen hallituksen ohjelman perusteella.

    Valtiolla ja kunnilla on yhteinen vastuu julkisten palveluiden ylläpitämisestä. Hallitusohjelmaan on kirjattu joukko toimenpiteitä, jotka tähtäävät vakaamman kuntatalouden turvaamiseen kuntien tulopohjaa vahvistamalla sekä valtionosuuksia lisäämällä. Hyvinvointipalveluiden rahoituksen osalta valtio on

    varautunut lisäämään menojaan hallituskaudella yhteensä 250 miljoonaa euroa.

    Heikoimman taloudellisen tilanteen kuntien tukemiseen tarkoitettua harkinnanvaraista rahoitusavustusjärjestelmää jatketaan. Samalla avustukset kytketään tästä vuodesta alkaen tiukemmin kunnan rakenteiden ja palvelutuotannon uudistamisprosesseihin. Lisäksi kuntien syvällisen yhteistoiminnan tuki jatkuu läpi koko vaalikauden. Mahdolliset valtion toimenpiteistä aiheutuvat menetykset kuntien veropohjassa kompensoidaan kunnille jatkossakin täysimääräisesti.

    Kansalaisten vapaata hakeutumisoikeutta palveluihin yli kuntarajojen edistetään. Puitelain edellyttämien rakenteellisten uudistusten lisäksi palvelujen turvaaminen edellyttää uusia palvelujen järjestämis- ja tuottamistapoja. Hallitus edistää julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kumppanuutta palvelutuotannossa. Hallitusohjelmassa kannustetaan tilaaja-tuottajamallien käyttöönottoon sekä palvelusetelijärjestelmän ja kotitalousvähennyksen käyttöalaa laajennetaan. Tulemme myös parantamaan kuntien edellytyksiä toimivaan omistajaohjaukseen, mukaan lukien kunnan hallitsemat osakeyhtiöt.

    Puitelain ydinsanoman voi tiivistää siihen, että palveluille on saatava riittävän vahva taloudellinen ja väestöllinen järjestämisperusta sekä samalla palvelujen tuotantotapoja on kehitettävä. Uudistus koskee kaikkia kuntia eikä mitään kuntaa jätetä puitelain edellyttämien järjestelyiden ulkopuolelle. Arvioimme uudistuksen toteutusta jatkuvasti ja eduskunnalle annetaan selonteko hankkeesta vuonna 2009. Tärkein kysymys uudistuksen arvioinnissa on luonnollisesti se, miten puitelain edellyttämät toimenpiteet ovat toteutumassa kunnissa ja valtionhallinnossa.

    Kuntien näkökulmasta tällä hetkellä ajankohtaisinta on lain edellyttämien suunnitelmien ja selvitysten laatiminen oman alueen muiden kuntien kanssa. Kunnat toimittavat valtioneuvostolle omat tilanneselvityksensä elokuun loppuun mennessä. Nämä tiedot arvioidaan valtioneuvoston piirissä yhteistyössä Kuntaliiton kanssa ja rimanalituksiin tullaan puuttumaan. Kuitenkin on syytä muistaa, että selvitykset ja suunnitelmat kertovat ennen kaikkea kunnille itselleen, mitkä ovat lain edellytysten täyttämisen vaihtoehdot. Lopputuloksen tulee kuitenkin aina olla jotakin muuta kuin tämänhetkinen tilanne.

    Uudistus etenee kolmiloikkaa ja nyt on käynnissä ensimmäinen ponnistus. Edessä ovat vielä suunniteltujen rakenteiden luominen ja varsinainen toiminnan käynnistäminen. Tiivistäen voisi sanoa, että puitelaki antaa tehtäville ratkaisuille suunnan, sisällön ja aikataulun, mutta jättää tilaa myös järjenkäytölle ja luovuudelle.

  • 23.5.2007

    Kuntalaisen kannalta tärkeintä on palvelujen turvaaminen

    Kuntakenttä on suurten muutosten edessä. Edellisen hallituksen käynnistämä kunta- ja palveluraken-neuudistus jatkuu saumattomasti hallituksen vaihdoksesta huolimatta. Hankkeen osalta pallo on nyt kunnilla.

    Uudistuksen tarkoituksena on saada aikaan sellaiset palveluiden järjestämistä koskevat rakenteet, joilla voidaan turvata palveluiden saatavuus ja rahoitus väestön ikääntyessä ja toimintaympäristön muuttues-sa. Palveluille on toisin sanoen saatava riittävän vahva taloudellinen ja väestöllinen järjestämisperusta. Samalla palvelujen tuotantotapoja on kehitettävä.

    Vaikka palvelujen järjestämispohjaa ja tuotantotapaa on tarpeen monissa kunnissa muuttaa, on syytä korostaa, että niin ei tehdä lähipalvelujen karsimiseksi vaan niiden turvaamiseksi. Tavoitteena on, että kunnat ja valtiovalta yhdessä löytäisivät keinot palvelujen turvaamiselle tulevaisuudessakin. Julkisella vallalla on yhteinen vastuu julkisten palveluiden ylläpitämisestä.

    Kuntalaisen kannalta ei ole olennaista, kuka palvelun tarjoaa, kunhan se on järkevästi ja kohtuullisin kustannuksin saatavilla. Kuntalaisen kannalta tärkeää on juuri mahdollisimman laaja ja laadukas palve-luvalikoima sekä se, että he saavat kaiken tarpeellisen informaation ja avun oman asiansa hoitamiseksi.

    Tämä jättää tilaa myös luovuudelle: kunnallisten palveluiden järjestämisvastuu säilyy julkisella vallal-la, mutta palvelu voidaan ostaa yritykseltä, yhdistykseltä tai naapurikunnasta tai tuottaa yhdessä mui-den kuntien kanssa.

    Myös hallitus kiinnittää osaltaan huomiota palvelutuotannon monipuolistamiseen. Edistämme julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kumppanuutta palvelutuotannossa. Hallitusohjelmassa kannustetaan tilaaja-tuottajamallien käyttöönottoon sekä laajennetaan palvelusetelijärjestelmää ja kotitalousvähen-nyksen käyttöalaa. Tulemme myös parantamaan kuntien edellytyksiä toimivaan omistajaohjaukseen sekä edistämään kansalaisten vapaata hakeutumisoikeutta palveluihin yli kuntarajojen.

    Kunnat ovat erilaisia, olosuhteet maan eri osissa vaihtelevat suuresti. Sen takia Paras-hankkeen puite-laki perustuu mahdollistavaan malliin. Mahdollistavuus tarkoittaa myös sitä, että puitelain minimita-voitteet kannattaa pikemminkin pyrkiä ylittämään kuin etsiä keinoja puitelain kiertämiseksi.

    Kunnat voivat siis pitkälle valita puitelain asettamien velvoitteiden rajoissa uudistuksen sisällön ja toteuttamistavan. Lopputuloksen tulee kuitenkin olla jotakin muuta kuin tämänhetkinen tilanne. Esi-merkiksi kuntaliitoksen vaihtoehtona ei ole nykyrakenteilla jatkaminen vaan puitelain edellyttämien palveluiden järjestämisvastuun siirtäminen kunnilta yhteistoiminta-alueille tai erikoissairaanhoitopiirin pohjalta muodostettaville laajoille kuntayhtymille.

    Kunnat ovat ottaneet haasteen rohkeasti vastaan. Melkein 130 kuntaa selvittää kuntaliitoksen mahdol-lisuutta ja yhteistoiminta-alueiden osalta työ on myös täydessä käynnissä. Palvelurakenteita tuuletetaan monin paikoin reippaasti. Haluan osaltani antaa kunnille tunnustuksen vastuunkannosta ja ennakkoluu-lottomuudesta sekä kannustaa rohkeisiin ratkaisuihin jatkossakin.

    Odotamme kuntien selvityksiä ja suunnitelmia valtioneuvostoon elokuun loppuun mennessä. Tuohon mennessä päätetyissä kuntaliitostapauksissa määräaika on vuoden loppu. Tiedot arvioidaan yhteistyös-sä Kuntaliiton kanssa ja rimanalituksiin tullaan puuttumaan. Kuitenkin on syytä muistaa, että selvitys-ten ja suunnitelmien tekeminen yhdessä muiden kuntien kanssa kertoo ennen kaikkea kunnille itsel-leen, mitkä ovat lain edellytysten täyttämisen vaihtoehdot.

    Kyseessä on pitkälle tulevaisuuteen kunta- ja palvelurakennetta uudistava prosessi, jossa pitää katsoa rohkeasti seuraaviin vuosikymmeniin. On otettava etunoja, jotta peruspalvelut voidaan turvata myös tuleville sukupolville.

  • 23.5.2007

    Arvoisat kaupanalan akavalaiset, hyvät naiset ja herrat,

    Lämmin kiitos kutsusta saapua tähän tilaisuuteen.

    Uuden hallituksen ohjelmassa on useita kaupan alan ja ostovoiman kannalta myönteisiä linjauksia. Tuloverotuksen keventämistä jatketaan kaikissa tuloluokissa. Elintarvikkeiden arvonlisävero lasketaan 12 prosenttiin eli tasolle, jossa se oli ennen lama-aikaa. Kun tähän lisätään vielä perintöveron poistaminen yrityksiltä sukupolvenvaihdostilanteissa, uskoisin kaupan alan olevan varsin tyytyväinen uuden hallituksen ohjelmaan.

    Syksyn työmarkkinakierroksesta on tulossa haastava. Hallitus työskenteli viimeiseen saakka keskitetyn tulopoliittisen ratkaisun aikaansaamiseksi, mutta keskusjärjestöjen näkemykset olivat sen verran kaukana toisistaan, että tällä erää keskitettyyn ratkaisuun ei ollut edellytyksiä. Hallituksen tahtotilasta se ei ollut kiinni.

    Olemme saaneet nauttia harvinaisen pitkään jatkuneesta talouskasvusta. Moni palkansaaja on saattanut tuntea jääneensä ulkopuolelle kun myönteisen talouskehityksen hedelmiä on jaettu. Esimerkiksi kuluneena vuonna ei palkansaajan kukkaroa ole lihottaneet palkkojen yleiskorotukset. Muun muassa tämän vuoksi syksyn neuvottelukierrokselle on kasautumassa paljon paineita ja odotuksia. Lisäksi hyvä työllisyyskehitys sekä inflaation nopeutuminen ovat osaltaan saattaneet lisätä palkankorotusten suuruuteen liittyviä odotuksia.

    Ikääntymisestä johtuva työvoiman tarjonnan väheneminen sekä tuotannon siirtyminen lähemmäs kasvavia markkinoita ja halvemman kustannustason maihin rajoittavat seuraavina vuosina kasvumahdollisuuksia ja julkisen talouden tulokehitystä. Tämän vuoksi toivon järjestöiltä malttia syksyn palkankorotusneuvotteluissa. Emme saa malttamattomuudella pilata lähivuosien talouskehitystämme. Nyt mitataan onko meillä malttia vaurastua.

    Hallitus sitoutui ohjelmassaan tukemaan korotetulla valtionosuudella kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua, joka edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä. Tämä kirjaus on tärkeä kädenojennus koulutetuille usein vaatimattomalla toimeentulolla työskenteleville naisvaltaisille aloille. Hallitus tulee seuraamaan jatkossa tarkkaan järjestöjen välisiä neuvotteluja ja niiden tuloksesta riippuu hallituksen toimenpiteiden volyymi.

    Hyvät kuulijat,

    Nykyisen hallituksen ohjelmassa ovat työelämäkysymykset esillä erittäin laajasti ja monipuolisesti. Vaikka keskitetty tulopoliittinen ratkaisu ei nyt toteudukaan toimii kolmikanta vahvasti hallitusohjelman kautta. Yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa valmistellaan muun muassa ammatillisen aikuiskoulutusjärjestelmän kokonaisuudistus ammatillisen liikkuvuuden edistämiseksi. Nopeaa työllistymistä edistetään työttömyysturvaa uudistamalla. Lisäksi valmistellaan työvoiman kohtaantoa parantavia hankkeita. Sosiaali-, työttömyys-, muutosturva sekä työllistämistoimien uudistusta varten hallitus asettaa komitean, joihin tulee myös työmarkkinajärjestöjen edustus.

    Ehkä näkyvin työelämää käsittelevä kohta hallitusohjelmassa on kuitenkin erityinen työn yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelma. Ohjelmalla pyritään selvittämään syyt, jotka estävät uusien työpaikkojen syntymistä ja työvoiman saatavuutta. Tarkastelun alla ovat myös koulutusmäärät ja erityisesti alat, jotka kärsivät ammattitaitoisen työvoiman puutteesta. Ohjelmalla pyritään myös parantamaan epätyypillisissä työsuhteissa olevien työntekijöiden asemaa.

    Arvoisat kuulijat,

    Suomen menestyksen salaisuus kolmella sanalla on koulutus, koulutus ja koulutus. Pärjäämisemme perusta on ollut siinä, että olemme pystyneet kouluttautumaan maksutta niin pitkälle kuin kykyjä ja haluja on riittänyt. Meidän tulee myös jatkossa huolehtia koulutusjärjestelmämme laadukkuudesta, mutta tärkeää on myös huolehtia siitä, että koulutetut kokevat hyötyvänsä saamastaan koulutuksesta. Koulutuksen ylistyslaulu on kääntymässä mollivoittoiseksi korkeasti koulutettujen huomatessa sen välineellisen arvon jäävän toivottua pienemmäksi. Suomessa laukkaa kovalla vauhdilla koulutuksen inflaatio. Koulutuspolitiikkamme vaatii perusteellista puntarointia, johon tämä hallitus on ohjelmassaan myös sitoutunut.

    Globaalistuvassa maailmassa yhä useampi hyvin koulutettu suomalainen saattaa

    tulevaisuudessa siirtyä ulkomaille parempien palkkojen ja alhaisempien verojen maihin.

    Suomalaiset tekevät paljon työtä. Ajoittain liian paljon. Vanhemmilla ei aina ole aikaa olla lastensa kanssa työn viedessä yhä enemmän aikaa. Tämä näkyy pahoinvoinnin, yksinäisyyden ja turvattomuuden lisääntymisenä. Viime vuodet on keskusteltu paljon työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta.

    Hyvä niin, mutta olemmeko koskaan pysähtyneet miettimään syvällisemmin tarvitseeko työtä ja perhe-elämää yhdistää? Eivätkö niiden kuuluisi olla kaksi eri asiaa: on perhe ja on työ. Järjestyksen kuuluisi mennä niin, että perheen kanssa ollaan isiä ja äitejä ja työn ei kuuluisi ulottua kodin seinien sisäpuolelle. Työt siis pitäisi pystyä hoitamaan kohtuudella työpaikalla ja työajan puitteissa. Ehkä meidän siis pitäisi paremminkin puhua ja työn ja perhe-elämän erottamisesta kuin yhdistämisestä.

    Lasten saamisen viivästymiseen vaikuttaa pelko työmarkkinoilta syrjäytymisestä. Nuoret naiset ovat haavoittuvassa asemassa. Poliittisen päätöksenteon ja työmarkkinajärjestöjen tulisi osoittaa vahvaa arvojohtajuutta, joka korostaisi syrjimättömyyttä koulutettuja, lapsiaan kotona hoitaneita vanhempia kohtaan. Yhteiskunnassa on epäterveellisiä piirteitä, jos perheen perustaminen nähdään nuorilta erityisen rohkeana tekona.

    Tasa-arvoisen palkkapolitiikan toteutuminen onkin avainasemassa myös näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Hallituksen tavoitteena on naisten ja miesten välisten palkkaerojen selkeä kaventaminen tällä vaalikaudella. Hallitus on sitoutunut jatkamaan Vanhasen ykköshallituksen kaudella aloitettua kolmikantaista samapalkkaisuusohjelmaa, jonka päätavoitteena on pienentää naisten ja miesten välistä palkkaeroa viidellä prosentilla nykyisestä 20 prosentista vuoteen 2015 mennessä.

    Samapalkkaisuusohjelma sisältää lukuisia hyviä toimenpideohjelmia tasa-arvoisen työelämän luomiseksi. Palkkausjärjestelmät, niiden käyttöönotto ja kehittäminen ovat työkaluja, joiden avulla tasa-arvoista palkkapolitiikkaa viedään eteenpäin eri sektoreilla ja sopimusaloilla. Tasa-arvoinen palkkapolitiikka hyödyntää myös miehiä, vaikka samapalkkaisuus tulkitaan usein pelkästään naisten palkkausta koskevaksi. Toinen tärkeä työväline on tasa-arvosuunnitelmat ja niiden kehittäminen toimiviksi. Näiden hyvien käytäntöjen luomisessa voimme olla kaikki osallisena ja te ylemmät toimihenkilöt olette usein avainasemassa näiden hankkeiden edistämisessä.

    Näillä sanoilla, tervetuloa vielä minunkin puolestani. Yhteisten haasteiden pohtimisen lisäksi toivotan teille leppoisaa yhdessäoloa.

  • 23.5.2007

    Arvoisa seminaariyleisö,

    Kiitän kutsusta tulla avaamaan tämä asiantuntijaseminaari. Olen jo ensimmäisten ministeriviikkojeni aikana useampaan kertaan käyttänyt yhteispalvelupisteitä esimerkkeinä innovatiivisesta palvelukonseptista.

    Tällaisilla malleilla palveluja voidaan sekä parantaa että tehostaa. Vierailin eilen Vantaan Myyrmäen yhteispalvelupisteessä. Kehittämistyötä riittää, mutta parhaita käytäntöjä täytyy pystyä kopiomaan ympäri maan. Esimerkiksi Vantaan toimipisteessä kävijämäärät ovat kasvaneet voimakkaasti viimeisen vuoden aikana.

    Matti Vanhasen kakkoshallituksen lähtökohtana on, että yhteispalvelua kehitetään voimakkaasti. Tavoite on kirjattu myös hallitusohjelmaan. Kehittämistyö on hyvässä vauhdissa sisäministeriön tehostamishankkeen johdosta. Hankkeen kannalta tämä päivä on tärkeä. Jotta yhteispalvelusta saadaan toimiva konsepti, jota voidaan monentaa ja soveltaa ympäri maan, on kokemusten vaihto ratkaisevan tärkeää. Pyörää ei tarvitse keksiä joka kerta uudestaan eikä sama malli sovi joka paikkaan, mutta hyviä käytäntöjä on syytä mallintaa ja kehittää edelleen yhdessä.

    Tavoitteenamme on rakentaa uutta yhteispalvelun konseptia. Yhteispalvelulain uudistaminen jo sinänsä oli pitkä prosessi, jonka seurauksena konsepti uudistui syvällisesti ja laajasti. Uusi toimintamalli viimeistellään vuoden loppuun mennessä. Sen jälkeen alkaa sen laaja käyttöönotto, joka jatkuu koko hallituskauden. Tällä nelivuotiskaudella toiminta on tarkoitus laajentaa ja vakinaistaa osaksi normaalia palvelutuotantoa.

    Moneen kertaan toisteltu tosiasia on, että asiakkaiden eli kuntalaisten kannalta ei ole olennaista, kuka palvelun tarjoaa, kunhan se on järkevästi ja kohtuullisin kustannuksin saatavilla. Yhteispalvelun sisällöllinen muutos avustaviin asiakaspalvelutehtäviin paransi julkisen hallinnon osallistumismahdollisuuksia yhteispalveluun. Asiakkaiden kannalta tärkeää on juuri mahdollisimman laaja ja laadukas palveluvalikoima. Olennaista on myös, että yhteispalvelussa annetaan kaikki tarpeellinen informaatio ja apu asiakkaan asian hoitamiseksi.

    Palvelujen saatavuuden turvaaminen tarkoittaa asiointimatkojen kohtuullisuutta siten, että kaikki kansalaiset saavuttavat palvelut riittävän helposti. Palveluvalikoiman laajuus tekee yhteispalvelusta merkittävän palvelujen turvaajan. Jos taas palveluvalikoima jää suppeaksi, jää yhteispalvelun voima pienemmäksi. Tavoitteena tulee ilman muuta olla ensin mainittu, eli mahdollisimman laaja palveluvalikoima.

    Yhteispalvelulla on asiakasnäkökulmasta muitakin myönteisiä ominaisuuksia. Tällä hetkellä tavanomaiseksi miellettävässä palvelutavassa asiakas on eräänlainen ”sarana” joka kääntyy useiden palvelun tarjoajien puoleen saadakseen asiansa hoidettua. Asiakasnäkökulmasta yhteispalvelu laajasti toteutettuna kokoaa asiointia yhteen paikkaan ja siten helpottaa sitä. Usean viranomaisen palveluja koskeva yhdestä paikasta yhteen aikaan saatava neuvonta on asiakaspalvelua parhaimmillaan. Monimutkaistuvassa maailmassa se voi olla monelle konkreettinen portti julkisiin palveluihin. Portti, jota ilman palveluita ei edes osata hakea.

    Yleistyessään ja kehittyessään yhteispalvelusta muodostuu yleinen kanava julkisiin palveluihin. Tällöin yhteispalvelussa hoidetaan ne asiakkaat, joiden tarpeisiin riittävät tarjolla olevat asiakaspalvelutehtävät ja syvempien palveluiden tarpeessa olevat ohjataan oikeille viranomaisille ja näiden palveluihin. Toisena vaihtoehtona on tuoda asiantuntijapalveluita ajanvarauksella yhteispalvelupisteisiin. Tällaisena yhteispalvelu muuttaa jo sinänsä palvelurakenteita ja lisäksi se antaa mahdollisuuden organisoida asiantuntijatyötä entistä vapaammin.

    Asiakaspalvelun kokoaminen yhteispalvelun avulla antaa mahdollisuuden koota myös eri asiakasryhmille erityisen tärkeitä palveluita yhteen. Tällä tavoin erikoistumalla voidaan eri asiakasryhmiä ottaa huomioon ja palvella entistä paremmin. Erinomainen esimerkki tästä on valmistelussa oleva Helsingin Itäkeskukseen mahdollisesti rakennettava maahanmuuttajien palvelemiseen erikoistuva yhteispalvelupiste.

    Yhteispalveluun kuuluvat oleellisena osana sähköiset palvelut ja niiden eri tavoin tuettu käyttö. Näiden osalta yhteispalvelun rooli ja kokonaisuus muuttuu koko ajan, kun sähköisiä palveluita tulee lisää ja verkkoasiointi kehittyy muutenkin. Sähköisten palvelujen yleistyessä syntyy uudenlainen tilaus myös virtuaaliselle yhteispalvelulle. Ei ole tarkoituksenmukaista, että julkiset sähköiset palvelut ovat hajallaan verkon laajassa maailmassa. Tässäkin asioinnin helppous lähtee siitä, että palvelut on helppo löytää. Ja mitä enemmän sähköisissä asiointipalveluissa on yhteistä, sitä helpompaa niitä on niiden löytymisen jälkeen käyttää.

    Hyvät kuulijat,

    Palvelujen saatavuuteen vaikuttaa olennaisesti myös niiden laatu. Epäilyksiä mahdollisuuksista tarjota laajaa palveluvalikoimaa riittävän laadukkaasti esiintyy silloin tällöin. Tähän pyritään vastaamaan henkilöstön koulutuksella ja henkilöstölle tarjottavalla tuella. Yhteispalvelutehtäviä hoitavalle henkilöstölle pitää tarjota koulutusta myös toiminnan aloittamisen jälkeen. He tarvitsevat tietojen päivittämistä ja kertaamista siinä missä hallinnonalojen omakin henkilöstö.

    Jokaisen julkisia hallintopalveluja järjestävän tahon aito sitoutuminen yhteispalveluun on välttämätöntä. Tässä seminaarissa esiintyvät palvelujen tarjoajat ovat sitoutuneet yhteispalvelun tehostamishankkeen työhön. Käytännössä tämä näkyy palveluvalikoiman ja menettelytapojen hyväksymisenä ja niiden edistämisenä omassa organisaatiossa.

    Koska yhteispalvelua koskevassa päätöksenteossa paikallistasolla on merkittävä rooli, on yhteispalvelun oltava luonteva osa hallinnon ohjausta ja johtamisjärjestelmää. Paikallistason yksiköiden kasvaessa ja yhteispalvelun yleistyessä kumppanuusverkon hallinnasta tulee merkittävä osa palvelujen paikallista johtamista.

    Todellinen sitoutumisen aste tulee näkyviin, kun yhteispalvelua ryhdytään yleistämään käytännössä. Silloin sitoutumista mitataan valmiudella nähdä yhteiset edut alueilla ja kyvyllä tehdä alueellista työnjakoa eri toimijoiden kesken. Eteen tulee tilanteita, joissa kaikkien edut eivät ole yhtenevät. Silloinkin etusijalle on asetettava asiakkaiden edut ja tarpeet ja yhteistyön mahdollisuudet niiden toteuttamisessa.

    Näkyvissä on, että hallinnonalat joutuvat vähentämään omia toimipaikkojaan voimakkaastikin lähitulevaisuudessa. Kehityksen sanelee tältä osin tuottavuuden ja taloudellisuuden oikeutettu ja välttämätön vaatimus. Näissä tilanteissa menettelytavaksi on omaksuttava lakkaavien pisteiden palvelujen tarjoaminen yhteispalveluna. Tämä koskee kaikkia toimijoita ja tarkoittaa myös sitä, että jokaisella toimijalla on oltava yleinen valmius toimia yhteispalvelun toimeksisaajana.

    Kunta- ja palvelurakenteen uudistaminen luo uutta kysyntää yhteispalvelulle myös kuntasektorilla. Liitostilanteissa tarvitaan tavoitteiden saavuttamiseksi myös palvelurakenteen muutos, joka helpottuu, jos palvelujen saatavuudesta voidaan huolehtia yhteispalvelun avulla. Kuntien tehtäväkenttä on niin laaja, että kunnan sisäisellekin ”yhteispalvelulle” on kysyntää. Toki valtion tulee osallistua olemassa oleviin ja tuleviin yhteispalvelupisteisiin omilla palveluillaan aktiivisesti.

    Yhteispalvelussa on iso osa julkisten hallintopalveluiden tulevaisuudesta. Se tulevaisuus voidaan tehdä vain kiinteällä yhteistyöllä valtion viranomaisten, kuntien ja Kansaneläkelaitoksen kesken. Vaikka työ ei ole aina helppoa, on palkintona asiakaslähtöinen palvelujärjestelmä, joka kuluttaa vähemmän resursseja kuin nykyinen hallinnon omasta rakenteesta lähtevä järjestelmä ja säilyttää maan eri osissa asukkaiden ja yritysten tarvitsemat julkiset palvelut.

    Toivotan menestystä tälle työlle ja toivon kaikkien tuntevan yhteispalvelun yhteiseksi asiaksi.

  • 21.5.2007

    Asiakkaan kannalta olennaista on palvelun saatavuus ja laatu

    Yhteispalvelun tavoitteena on sekä palvelujen parantuminen että tehostuminen. Yhteispalvelupisteiden kehittämistyö on hyvässä vauhdissa hallitusohjelmakirjausten ja sisäministeriön tehostamishankkeen johdosta, arvioi hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi Helsingissä 22.5.

    • Moneen kertaan toisteltu tosiasia on, että asiakkaiden eli kuntalaisten kannalta ei ole olennaista, kuka palvelun tarjoaa, kunhan se on järkevästi ja kohtuullisin kustannuksin saatavilla. Yhteispalvelu kokoaa asiointia yhteen paikkaan ja siten helpottaa sitä. Monimutkaistuvassa maailmassa se voi olla monelle konkreettinen portti julkisiin palveluihin, jota ilman osaa palveluista ei välttämättä edes osattaisi hakea, Kiviniemi arvioi.

    Kiviniemen mukaan myös kunta- ja palvelurakenteen uudistaminen luo uutta kysyntää yhteispalvelulle. Liitostilanteissa tarvitaan tavoitteiden saavuttamiseksi myös palvelurakenteen muutos, joka helpottuu, jos palvelujen saatavuudesta voidaan huolehtia yhteispalvelun avulla. Valtion tulee osallistua olemassa oleviin ja tuleviin yhteispalvelupisteisiin omilla palveluillaan aktiivisesti.

    • Yhteispalvelussa on iso osa julkisten hallintopalveluiden tulevaisuudesta. Vaikka työ ei ole aina helppoa, on palkintona asiakaslähtöinen palvelujärjestelmä, joka kuluttaa vähemmän resursseja kuin nykyinen hallinnon omasta rakenteesta lähtevä järjestelmä ja säilyttää maan eri osissa asukkaiden ja yritysten tarvitsemat julkiset palvelut, Kiviniemi sanoi.

    Yhteispalvelusta löytyy tietoa osoitteesta www.yhteispalvelu.fi

  • 13.5.2007

    Palvelujen järjestämisvastuun kokoaminen vahvemmille harteille on pienten kuntien etu

    • Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelaki jättää kunnille vaihtoehtoja riittävän väestöpohjan ja taloudellisen perustan saamiselle erityisesti perusterveydenhuollon ja siihen kiinteästi liittyvän sosiaalitoimen palveluille, sanoi hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi tänään 11. toukokuuta pienkuntaseminaarissa Pukkilassa.

      – Yksi kannatettava vaihtoehto on muodostaa nykyisten erikoissairaanhoitopiirien pohjalle laajan väestöpohjan kuntayhtymiä, jotka vastaavat vahvaa järjestämisperustaa edellyttävistä palveluista. Näin ollaan menettelemässä Päijät-Hämeessä, jolla on tätä kautta hyvät mahdollisuudet olla esimerkillinen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kokoamisessa, sanoi Kiviniemi.

    Kiviniemen mukaan pienetkin kunnat voivat säilyä itsenäisinä, jos niin haluavat, mutta se edellyttää puitelain mukaisesti tiettyjen palvelujen järjestämistä yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa.

    • Kunnat voivat valita puitelain velvoitteiden rajoissa hyvin pitkälle uudistuksen sisällön ja toteuttamistavan, mutta lopputuloksen tulee kuitenkin aina olla jotakin muuta kuin tämänhetkinen tilanne, linjasi Kiviniemi.
  • 13.5.2007

    Puitelain velvoitteet säädetty palvelujen turvaamista, ei valtiota varten

    • Kunta- ja palvelurakenneuudistus jatkuu ilman hengähdystaukoja. Laaja poliittinen yhteisymmärrys säädetyn puitelain sisällöstä kantaa yli vaalikausien, kuten oli tarkoituskin. Asetan uudistusta valmistellutta rakenneryhmää vastaavan seurantaryhmän, joka koostuu Suomen Kuntaliiton hallituksessa edustettuina olevista puolueista. Ryhmän rakenne on sama kuin hankkeen valmisteluvaiheessa, sanoi hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi tänään 9. toukokuuta Finlandia-talolla pidetyssä luottamushenkilöseminaarissa.

    Kiviniemen mukaan uudistuksen tarkoituksena on saada aikaan sellaiset palveluiden järjestämistä koskevat rakenteet, joilla turvataan palveluiden saatavuus ja rahoitus väestön ikääntyessä ja toimintaympäristön muuttuessa.

    • Palveluille on toisin sanoen saatava riittävän vahva taloudellinen ja väestöllinen järjestämisperusta. Samalla palvelujen tuotantotapoja on kehitettävä. Näin ei tehdä lähipalvelujen karsimiseksi vaan niiden turvaamiseksi, korosti Kiviniemi.

    • Kuntien on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, että kyseessä on pitkälle tulevaisuuteen kunta- ja palvelurakennetta uudistava prosessi, jossa ei pidä tuijottaa seuraavia kunnallisvaaleja vaan seuraavia vuosikymmeniä, muistutti Kiviniemi.

    Kunnat ja kuntapäättäjät voivat hyvin pitkälle valita puitelain asettamien velvoitteiden rajoissa uudistuksen sisällön ja toteuttamistavan.

    • Puitelaki perustuu mahdollistavaan malliin. Kunnat ovat erilaisia. Myös olosuhteet maan eri osissa vaihtelevat suuresti. Mahdollistavuus tarkoittaa mielestäni myös sitä, että puitelain minimitavoitteet kannattaa pikemminkin pyrkiä ylittämään kuin etsiä keinoja puitelain kiertämiseksi. Puitelain mukaan parhaillaan valmisteltavia selvityksiä ja suunnitelmia ei kuitenkaan tehdä valtiota varten, vaan palveluiden turvaamiseksi, ministeri korosti.

    Kiviniemi muistutti, että vaikka kuntatalouden tila ainakin hetkellisesti näyttää kohentuneen, aihetta tuudittautumiseen ei ole.

    • Erityisen aiheen huoleen antaa kuntien sisäisten erojen kasvaminen sekä edelleen jatkuva menojen liian nopea kasvuvauhti. Hallitus vahvistaa omilla toimillaan kuntataloutta, mutta pidemmän päälle ratkaisevaa on se, kyetäänkö uudistuksilla aikaansaamaan riittävän kustannustehokas kunta- ja palvelurakenne.

    Lisätietoja: valtiosihteeri Timo Reina 0500 805 158

  • 13.5.2007

    Asumisen, maankäytön ja liikenteen yhteistyötä kehitettävä yli pääkaupunkiseudun

    • Maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteistyötä ei voi rajoittaa koskemaan vain pääkaupunkiseutua. Myös ongelmat ovat yhteisiä ja heijastuvat koko toiminnalliseen kaupunkiseutuun, jopa nykyistä 14 kunnan yhteistyöaluetta laajemmalle, sanoi hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi tänään 8. toukokuuta KUUMA -parlamentin seminaarissa Keravalla.

    Kiviniemen mukaan hallitusohjelmaan kirjattu metropolipolitiikka ei poista pääkaupunkiseutua ympäröivien kuntien yhteistyön tarvetta.

    • On toki tunnustettava, että Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten syvempää yhteistyötä tarvitaan kaikkein kipeimmin, Kiviniemi sanoi.

    • Sitovia päätöksiä metropolipolitiikan osalta ei ole vielä tehty, vaan sen sisältöä ja tarkempaa aluerajausta valmistellaan vielä. Riippumatta käsitteen määrittelystä Helsingin seudun 14 kunnan käynnistämä sopimusperusteinen yhteistyö maankäytön, asumisen ja liikenteen seudullisten asioiden hoitamiseksi on valtion näkökulmasta erittäin kannatettavaa ja tuettavaa, painotti Kiviniemi.

    Hallitusohjelmaan on kirjattu ensimmäistä kertaa erityisen metropolipolitiikan käynnistäminen, jolla haetaan ratkaisuja pääkaupunkiseudun maankäytön, asumisen ja liikenteen ongelmiin, edistetään elinkeinopolitiikkaa ja kansainvälistymistä sekä ehkäistään syrjäytymistä.

    Lisätietoja: erityisavustaja Anna-Mari Vimpari 040 722 7028

  • 1.5.2007

    Hyvät kuulijat!

    Vietämme perinteistä vihreää vappua presidentti Kyösti Kallion patsaan äärellä. Kallio jos kuka oli omana aikanaan yhteiskunnallisten vastakkainasettelujen purkaja ja yhteisen isänmaan rakentaja.

    Uuden hallituksen kokoonpanon ja ohjelman myötä näennäinen vastakkainasettelu pääkaupunkiseudun ja muun maan välillä siirtyy toivottavasti lopullisesti historiaan.

    Suomi tarvitsee vahvaa, kansainvälisessä metropolisarjassa menestyvää pääkaupunkia. Vastaavasti pääkaupunkiseudun pärjääminen riippuu pitkälti siitä, että koko maa kehittyy tasapainoisesti. Kohtalonyhteys Helsingin ja muun maan välillä on ilmiselvä.

    Helsingin seudun yhteistyön tiivistämiseksi erityisesti asumisessa, maankäytössä ja liikenteessä on tapahtunut viime vuosina paljon. Silti ei ole varaa jäädä laakereille lepäämään.

    Uuden hallituksen ohjelmaan on Keskustan aloitteesta kirjattu ensimmäistä kertaa erityisen metropolipolitiikan käynnistäminen. Sillä haetaan ratkaisuja Helsingin alueen maankäytön, asumisen ja liikenteen ongelmiin, edistetään elinkeinopolitiikkaa ja kansainvälistymistä sekä ehkäistään syrjäytymistä.

    Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat harjoittaneet poliittista yhteistyötä tähänkin asti muun muassa omassa neuvottelukunnassaan. Helsingin seutu noteerattiin myös kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa omaksi erityisalueekseen. Nyt kun yhteistyö on kirjattu hallitusohjelmaan, sille annetaan kunnon status myös valtion puolesta.

    Pääkaupunkiseutu tarvitsee aluepolitiikkaa samalla tavalla kuin muukin maa – omista lähtökohdistaan seudun luontaisia vahvuuksia tukien. Valtio sitoutuu yhdessä pääkaupungin kuntien kanssa kehittämään aluetta yhteistyössä kuntien kanssa. Erityistoimia vaativia kohteita ovat asumisen kalleus, kuntarajat ylittävä palvelutarjonta ja joukkoliikenne muutamia mainitakseni.

    V2, niin kuin Vanhasen kakkoshallitusta tituleerataan, on tehnyt Helsingin kannalta muitakin positiivisia kirjauksia, kuten Itämeren ongelmien tunnustaminen ja Helsingin tonttipulan esiin nostaminen.

    Hallituksen asuntopolitiikan tavoitteena on sovittaa yhteen ihmisten asumisen toiveet ja tarpeet, yhteiskunnan tarpeet ja kestävä kehitys. Haluamme edistää jokaisen mahdollisuutta asua tarpeitaan ja toiveitaan vastaavasti myös täällä pääkaupunkiseudulla. Kohtuuhintaiseen tonttitarjontaan Helsingissä aiotaan panostaa erityisesti.

    Hallitusohjelmassa näkyy myös aito huoli yhteisen Itämeren tulevaisuudesta. Tärkein keino Itämeren pelastamiseksi on lähialueyhteistyön parantaminen. Tulevaisuus voidaan turvata sopimalla yhteisistä säännöistä Itämeren valtioiden ja muiden toimijoiden välillä.

    Hyvät kuulijat!

    Kuten näistä ja muista hankkeista kuullaan, yhteistyö on ratkaisevan tärkeää myös politiikassa. Teimme maalisvaaleissa historiaa. Meillä on nyt sekä voimaa että markkinoita. Olemme haluttu yhteistyökumppani. Näistä tekijöistä muodostuu myös mahdollisuus vaikuttamiseen ja vastuunkantoon.

    Aurinkoista vapun jatkoa ja kevään odotusta!

  • 23.4.2007

    Keskustan näköinen hallitusohjelma

    Viiden päivän rutistus hallitusohjelmaneuvotteluissa tuotti erinomaisen tuloksen. Vaikka hallituspuolueet kävivät vaalityöhön toisistaan poikkeavilla painotuksilla, yhteinen päämäärä löytyi kuitenkin yllättävän helposti. Tulevaisuudessa on pystyttävä vastaamaan kolmeen suureen haasteeseen: ilmastonmuutos, taloudellinen globalisaatio ja väestön ikääntyminen. Olemme rakentamassa uutta Suomea, joka on vastuullinen, välittävä ja kannustava. Näihin sanoihin tiivistyy koko uuden hallitusohjelman sanoma.

    Keskustan tavoitteet toteutuvat Vanhasen kakkoshallituksen ohjelmassa hienosti. Saavutuksesta voimme aidosti olla tyytyväisiä. Lähtökohtana olivat jo vaaliohjelmassa kirjatut asiat ja myös reilut lupaukset, jotka nyt hallitusohjelmassa ja myöhemmin hallituksen päätöksissä pystymme lunastamaan.

    Keskeisin kysymys hallitusohjelmaa laadittaessa oli se, miten talouden ja työllisyyden näkymät kehittyvät. Elämme nyt vahvan korkeasuhdanteen aikaa, eikä näköpiirissä ole talouskasvun dramaattista hidastumista. Uusien työpaikkojen syntyminen on myös aikaisempaa kovemman työn takana. Siitä huolimatta asetimme työllisyystavoitteeksi 80 000- 100 000 uutta työpaikkaa. Määrätietoisella politiikalla ja uusi keinoilla, joita hallitusohjelmastakin löytyy, se on kuitenkin mahdollista. Varsinkin jos työmarkkinaratkaisut ovat oikeanlaisia ja kansainvälinen talouskehitys jatkuu suotuisana.

    Olennaista on työvoiman tarjonnan lisääminen. Koulutuksesta valmistumista nopeutetaan ja panostetaan erityisesti vaille ammatillisia valmiuksia jäävien määrän vähentämiseen. Myös kannustinloukkuja puretaan paitsi keventämällä verotusta myös käynnistämällä sosiaaliturvan kokonaisvaltainen uudistaminen. Sen tarkoitus on selkiyttää sosiaalietuuksien tukiviidakkoa ja kannustaa työntekoon.

    Keskustan näkökulmasta onnistuimme hyvin talous- ja verokysymyksissä, jossa ajamamme sosiaalisesti oikeudenmukaiset painotukset näkyvät. Elintarvikkeiden arvonlisäveroa alennetaan 12 prosenttiin, mikä oli keskustan vaalikampanjassa keskeisessä asemassa. Perintöverotusta kevennetään kaikkien osalta verotettavan perinnön alarajaa nostamalla. Suuri asia perheyrittäjyyden edistämiseksi on puolestaan se, että perintö- ja lahjavero poistetaan yritysten sekä maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdosten osalta.

    Myös ilmastonmuutoksen torjuminen on keskeisellä sijalla hallituksen politiikassa. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi päästöjä pyritään vähentämään ja ihmisten energiatottumuksia muuttamaan ympäristöystävällisempään suuntaan. Tämän vuoksi liikenteen ja polttoaineiden verotusta kehitetään sekä poistetaan valmistevero omalla tilalla käytetyltä ja tuotetulta biopolttoöljyltä. Ohjelmassa sitoudutaan myös korottamaan kotitalouksien sähköveroa ja kivihiilen verotusta. Yksityiskohdat täydentyvät myöhemmin, mutta näissäkin veronkorotuksissa on muistettava sosiaalinen ja alueellinen oikeudenmukaisuus.

    Perhepolitiikassa keskustan kädenjälki on myös näkyvissä. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen sekä naisten osallistuminen työmarkkinoille entistä paremmin ovat selvästi kärkiteemoja uuden hallituksen politiikassa. Olemme päättänet tukea vanhemmuutta korottamalla pienimpiä äitiys-, isyys- sekä vanhempainpäivärahoja työmarkkinatuen tasolle, nostaa lasten kotihoidontukea ja yksityisenhoidon tukea sekä lapsilisää kolmannesta lapsesta alkaen. Pyrimme myös jakamaan perhevapaiden kustannukset tasaisemmin kaikkien työnantajien kesken sekä tuemme isyyttä pidentämällä isyysvapaita kahdella viikolla.

    Hallitusohjelmassa on selvä keskustalainen henki. Siksi me Vanhasen toisen hallituksen keskustalaiset ministerit voimme aloittaa työmme hyvillä mielin. Myös hallituskumppanit ovat tyytyväisiä ohjelman linjoituksiin. Edessä on nyt neljä vuotta tehokasta peliaikaa toteuttaa sinivihreää, uudistushenkistä ja turvallista politiikkaa koko Suomen elinvoimaisuuden ja menestyksen lisäämiseksi.

  • 15.3.2007

    Sdp:n lupausralli kiihtyy

    Sosiaalidemokraattien lupaukset paisuvat entisestään eduskuntavaalien lähestyessä. Demarit ovat muuttaneet viimeisten viikkojen aikana mieltään esimerkiksi verotuksen lapsivähennyksen osalta. Sdp on yllättäen luvannut tukea myös Keskustan ajamaa 20 euron korotusta kansaneläkkeisiin. Demareiden omasta vaaliohjelmasta korotusta ei löydy.

    Samoin asiat, joita Sdp hallituksessa jarrutti, alkavat vaalien alla tuntua järkeviltä. Esimerkistä käy omakotitalojen lämmitystapamuutosten tukeminen. Sdp:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma on viime viikkoina kehunut päätöstä, joka ajettiin hallituksessa läpi demarijohtoisen valtiovarainministeriön vastustuksesta huolimatta.

    Missä vaiheessa sosialidemokraatit innostuvat Keskustan vaaliohjelmassaan esittämästä ja läpi vaalikampanjan esillä pitämästä ruokaveron alentamisesta? Vaaliviikolla nähdyn lupausrallin jälkeen on entistä vaikeampi ymmärtää, miksi sosiaalisesti oikeudenmukainen, kaikkiin kotitalouksiin kohdistuva veronalennus ei Sdp:lle sovi.

  • 8.3.2007

    Tukea työnhakijan ja työpaikan kohtaamiseen

    Avoimien työpaikkojen määrä on Tilastokeskuksen mukaan kasvanut kolmanneksella viimeisen vuoden aikana.

    Keskustan varapuheenjohtaja Mari Kiviniemen mukaan tämä todistaa, että työpaikat ja työnhakijat eli työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Kohtaanto-ongelmat johtuvat pääosin siitä, ettei työttömien osaamiselle ole nykyisillä työvoimakustannusten tasolla kysyntää.

    • Tämän vuoksi tarvitaan sekä tehokkaampaa koulutusta että työnantajamaksujen alennuksia. Keskusta on esittänyt ikääntyneiden työntekijöiden matalapalkkatuen laajentamista nuoriin ja helpotuksia ensimmäisen työntekijän palkkauksen työnantajamaksuihin.

    • Myös kannustinloukut ovat esteenä työllistymiselle. Työnteon kannattavuutta voidaan tehokkaimmin parantaa kehittämällä sosiaaliturvaa. Tämä edellyttää sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisuudistusta kannustavuutta ja perusturvaa nykyistä paremmin yhdistävään suuntaan.

  • 4.3.2007

    Matalapalkkatuki laajennettava myös nuoriin työntekijöihin

    Keskustan varapuheenjohtajan Mari Kiviniemen mielestä seuraavalla vaalikaudella pitää helpottaa nuorten työllistymistä ja asemaa työmarkkinoilla, sillä heidän työttömyytensä on keskimääräistä korkeampi muuhun väestöön verrattuna.

    • Nuorisotyöttömyyttä pitää alentaa määrätietoisilla täsmäkeinoilla, sillä vailla työtä tai koulutusta olevien nuorten syrjäytymisriski on suuri. Matalapalkkaisen työn tuki pitää laajentaa koskemaan nuoria ja lisäksi tarvitaan muun muassa panostuksia koulutukseen.

    Kiviniemi perää myös Sdp:ltä uskallusta laajentaa matalapalkkatukea. Aikaisemmin Sdp:llä ei ole ollut rohkeutta laajentamiseen.

    • Viime vuoden alussa voimaan tullut ikääntyneiden työntekijöiden matalapalkkatukikokeilu on lähtenyt hyvin käyntiin ja sen piirissä on noin 83 000 työntekijää. Tämä osoittaa, että tuelle olisi kysyntää myös nuorten kohdalla. Työttömälle nuorelle on tärkeää päästä kiinni ensimmäiseen työpaikkaan ja edetä siitä työurallaan.

    Tällä viikolla julkaistun Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen arvion mukaan tuki alle 26-vuotiaille synnyttäisi 2000 – 3000 uutta työpaikkaa ja muuttaisi noin 5000 nuoren työpaikan osa-aikaisesta kokoaikaiseksi. Myös talousneuvoston tuore selvitys tukee nuorten työnantajamaksujen helpotusta. Lisäksi Ruotsi on suunnittelemassa vastaavan tukimallin käyttöönottoa, Kiviniemi sanoo.

  • 25.2.2007

    Sdp:n eduskuntavaalikampanja on valheellista pelottelua

    Keskustan varapuheenjohtaja Mari Kiviniemen mielestä Sdp:n eduskuntavaalikampanja on valheellista pelottelua, joka aliarvioi äänestäjien älyä. Sdp:n perjantaina julkistamat televisiomainokset ovat tästä viimeisin osoitus.

    • Sdp puhuu kauniisti yhteistyöstä vastakkainasettelun sijaan, mutta toimii käytännössä juuri päinvastoin. Esimerkiksi puolueen televisiomainoksissa maalaillaan uhkakuvia, joita kukaan ei ole esittänyt. Surkuhupaisesti mainoksissa kuvattu sininen Suomi muistuttaakin eniten Paavo Lipposen sinipunahallitusten Suomea, jossa köyhät köyhtyivät ja rikkaat rikastuivat.

    Muitakin esimerkkejä Sdp:n valheellisesta ja ylimielisestä äänestäjien pelottelusta on. Viime ajat Sdp on rakentanut täysin keinotekoista vastakkainasettelua veronkevennysten ja palvelujen välille, vaikka Sdp on nykyisessä ja edellisissä hallituksissa ollut alentamassa veroja miljardikaupalla. Näin on luotu talouteen kasvua, joka on mahdollistanut työllisyyden paranemisen ja palveluihin satsaamisen.

    Sdp:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma väitti myös äskettäin, että Keskusta olisi myymässä myös strategisesti tärkeitä valtion omistuksia Keskustan suomalaisen työn ohjelman rahoittamiseksi.

    • Keskustan mielestä myynti ei voi tietenkään kohdistua strategisesti tärkeään omaisuuteen. Finnairin tai energiayhtiöiden myynti ei tule kysymykseen. Ja Heinäluoma pelotteli juuri näiden myynnillä. Näin toimii Sdp:n pääministeriehdokas. Ei hyvältä näytä.

    Kiviniemen mukaan Keskusta ei lähde eduskuntavaalikampanjassaan samanlaiseen ala-arvoiseen loanheittoon kuin Sdp.

  • 21.2.2007

    Vaalivoittoon

    Kahden viikon kuluttua tähän aikaan eduskuntavaalien ennakkoäänestys on jo täydessä käynnissä. Varsinaiseen vaalipäiväänkin on aikaa vain kolme ja puoli viikkoa. Vaikka kampanjatunnelma ehtii tästä vielä tiivistyä, niin jo nyt keskusta saa ihmisiä liikkeelle.

    Tunnelma on aivan toinen kuin presidentinvaaleissa. Nyt kaikki uskovat, että voiton tavoittelu on täysin realistista. Gallupkannatus on vahvaa ja palaute tilaisuuksissa kannustavaa. Kritisoitavaakin löytyy ja hyvä niin. Emme ole onnistuneet saamaan maailmaa tai edes Suomea ihan valmiiksi neljän vuoden hallitusvastuussa.

    Viime päivien keskusteluihin on oman värinsä tuonut valtiovarainministeriön selvitys talouden liikkumavarasta. Ministeriön taholta on annettu ymmärtää, että vaalilupausten aika on ohi. Meillä ei muka ole varaa minkäänlaisiin menolisäyksiin tai veronalennuksiin. Tämä väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

    Keskusta ei ole valmistellut vaaliohjelmaansa umpiossa. Mekin olemme käyttäneet tämän maan parhaita talous- ja veroasiantuntijoita. Ohjelmamme perustuu varsin realistiseen kuvaan talouskehityksestä. Useat taloudelliset tutkimuslaitokset ovat keskustan tapaan arvioineet, että ns. jakovara on ensi vaalikaudella 4-5 miljardia euroa.

    Ero valtiovarainministeriön laskelmiin on siinä, että me emme aio seistä tumput suorina. Haluamme useilla eri toimenpiteillä vahvistaa työpaikkojen syntymistä, talouden kasvua ja yrittäjyyttä. Aktiivisen talouspolitiikan myötä syntyy työpaikkoja ja sitä kautta talouteen liikkumavaraa.

    Se edellyttää kuitenkin sitä, että toteutamme vaaliohjelmassa esitetyt keinot osaamisen parantamisesta sekä työn tarjoamiseen ja vastaanottamiseen kannustamisesta. Vaaliohjelman ohelle keskusta tekee tänään myös uusia avauksia. Paljon julkisuutta saaneet työpaikkojen siirtämiset Kiinan ja Intiaan antavat kansalaisille täyden syyn vaatia toimenpiteitä. Kyse on siitä, miten pitkällä tähtäimellä luodaan Suomeen uutta osaamista ja uusia työpaikkoja.

    Näyttääkin siltä, että keskustelu on vaalien alla kääntynyt aivan oikeaan osoitteeseen. Siis siihen, miten kansantalouden kakkua oikein kasvatetaan. Siinä keskustan meriitit päähallituspuolueena ovat vahvat, mutta jatkoa tarvitaan. Ellei kakku kasva, ei ole jaettavaa.

    Kansalaisten mielenkiinnon kohteet ovat vaalikentillä kiertämisen kokemusten perusteella useimmiten toisaalla. Vanhustenhoito, eläkeläisten verotus ja ruoan arvonlisäverotus ovat yksittäisistä asioista eniten esillä. Niihinkin vastatessa vaaliohjelmasta riittää ammennettavaa.

    Vaikka oikeiden vastausten antaminen vaalikeskusteluissa meiltä nyt luontuisikin, vaalivoittoa ei pelkästään asioilla varmisteta. Tärkeintä on, että saamme joukot liikkeelle. Hyrinä keskustan ympärillä on sopivan myönteistä, mutta vasta annetut äänet ratkaisevat. Ihmisten liikkeelle saaminen on meidän kaikkien tehtävä. Tehdään se jälleen yhdessä. Otetaan voitto vaaleissa.

  • 12.2.2007

    Hyvät urheilujohtajat ja Nuoren Suomen ystävät,

    Yhteiskunnan ilmapiiri on myönteinen lasten ja nuorten liikunnan edistämiselle.

    Meidän liikuntaihmisten tiedossa on oikeastaan aina ollut ymmärrys liikunnan merkityksestä lasten hyvinvoinnin lisääjänä. Tämä itsestäänselvyys aletaan onneksi tunnistaa entistä paremmin koko yhteiskunnassa.

    Valitettavasti tämä herääminen on tapahtunut kielteisten uutisten kautta. Istuva elämäntapa on vähentänyt ratkaisevasti lasten päivittäistä liikkumista aiheuttaen mm. kestävyyskunnon heikkenemistä, lihavien lasten osuuden kaksin-kolminkertaistumisen 1970-lukuun verrattuna ja II-tyypin diabeteksen esiintymisen rajun kasvun. Ennen muuten puhuttiin aikuisiän diabeteksesta, mutta taudin nimeä on pitänyt muuttaa, koska siitä on tullut myös lasten tauti. Elintapasairaudet uhkaavat lastenkin terveyttä

    Liikunnan merkitystä korostetaan lähes poikkeuksetta kaikissa terveyden edistämistä koskevissa tutkimuksissa ja toimenpideohjelmissa. Yhä paremmin tiedostetaan, että liikunta- ja terveyserot alkavat muodostua jo alle kouluiässä. Lapsuus- ja nuoruusiän tavat ja tottumukset ennustavat aikuisiän liikuntaa, kuntoa ja kehonpainoa. Passiivisten lasten liikkumattomuus aiheuttaa tulevaisuudessa ongelmia sekä heille itselleen että yhteiskunnalle.

    Media onneksi kertoo lasten liikkumisen merkityksestä entistä enemmän. Hyvinvointi kiinnostaa. Yhtenä esimerkkinä Helsingin Sanomien ”Läskikapina”, missä liikunta on nostettu vahvasti esille yhtenä keskeisenä painonhallinnan keinona. Iltalehti puolestaan kampanjoi laajemmin lasten terveellisten elämäntapojen puolesta.

    Tämä hyvä ilmapiiri edesauttaa Nuoren Suomen ja kaikkien urheilujärjestöjen työtä.

    Eduskuntavaalit ja hallitusohjelma

    Valtio on Suomessa yksi merkittävä toimija lasten liikkumisen lisääjänä. Se ohjeistaa ja ohjaa resursseja monilla lasten ja nuorten liikkumiseen vaikuttavilla toiminta-alueilla: kouluissa, päivähoidossa, liikuntapaikkarakentamisessa, veikkausvoittovarojen käytössä jne.

    Eduskuntavaalit ja vaalien jälkeen muodostettavan uuden hallituksen hallitusohjelma tulee linjaamaan seuraavaksi neljäksi vuodeksi myös liikunnan suuntaa. Puolueet ovat tehneet vaaliohjelmansa ja kaikkien pääpuolueiden ohjelmissa lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen liikunnan avulla on tavalla tai toisella esillä – hyvä niin. Tähän mennessä meidän liikuntaihmisten tekemä lobbaus on onnistunut hyvin.

    Seuraavan neljän vuoden toimenpiteiden kannalta erittäin tärkeä vaihe on hallitusohjelman valmistelu. Hallitusohjelmista on viimeisten vuosikymmenten aikana tullut vahvasti hallituksen toimintaa linjaavia papereita. Tämän takia on erittäin tärkeää, että me kaikki pyrimme vaikuttamaan tuleviin hallitusohjelman valmistelijoihin niin, että lasten ja nuorten liikunnan edistämisen asiat tulevat vahvasti kirjattua hallitusohjelmaan.

    Oma roolinsa seuraavalla vaalikaudella tulee olemaan myös kansallisella liikuntaohjelmalla. Sitä valmisteleva toimikunta, jonka puheenjohtajana olen saanut toimia, on saanut valmiiksi väliraporttinsa. Se luovutetaan torstaina kulttuuriministeri Saarelalle.

    Toimikunnan työhän on kaksivaiheinen. Väliraportin tarkoituksena on kuvata liikuntakulttuurimme tilaa ja haasteita. Mutta toimikunnan varsinainen työ, kansallisen liikuntaohjelman laatiminen, käynnistyy vasta väliraportin pohjalta. Konkreettiset ehdotuksemme ja suosituksemme esitämme vuoden päästä loppuraportissa. Ja mahdollisimman hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi huolehdimme siitä, että vuorovaikutus järjestökentän ja kaikkien liikunnan tahojen kanssa on toimivaa. Tulemme järjestämään myös alueellisia seminaareja tai tilaisuuksia sen varmistamiseksi, että ruohonjuuritason ääni varmasti kuuluu.

    Hyvät kuulijat,

    Kahden edellisen hallituksen ohjelmissa lasten ja nuorten liikunnan edistäminen on ollut kohtuullisen hyvin mukana, mikä on vuosien aikana näkynyt käytännössä mm. urheiluseurojen kehittämistukena ( vuonna 2006 1,4 milj.€), lajiliittojen kehittämishankkeiden tukemisena ( 350 000 € vuosittain ), aluejärjestöjen lasten ja nuorten liikunnan tukemisena sekä lähiliikuntapaikkojen rakentamispäätöksinä.

    Myös seuraavaan hallitusohjelmaan tulee saada selkeät maininnat lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisestä liikunnan avulla. Uskon, että nykyisessä ilmapiirissä se on mahdollista. Luonnollisesti lasten ja nuorten liikunta tulee säilyttää painopisteenä liikunnan veikkausvoittovarojen kohdentamisessa. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin lasten ja nuorten liikunnan näkyminen myös koulun ja päivähoidon kehittämisessä ja kaikessa terveyden edistämisessä. Tarvitsemme myös parempaa yhteistyötä liikunnan eri toimijoiden kesken. Siksi toivon, että yksi seuraavan hallituksen politiikkaohjelmista rakennettaisiin terveyden edistämisen ympärille. Siinä ohjelmakokonaisuudessa liikunnalla pitää olla keskeinen rooli.

    On tärkeää, että me liikuntaihmiset käytämme kaikki mahdolliset keinot hallitusohjelmaan vaikuttamisessa. Minä tulen omalta osaltani vaikuttamaan hallitusohjelman rakentamiseen ja Nuori Suomi on muutenkin asiassa aktiivinen. Tiedän, että SLU tulee tekemään voimakasta vaikuttamistyötä yhteisten asioiden saamiseksi ohjelmaan. Uskon, että yhdessä onnistumme tässäkin asiassa.

  • 12.2.2007

    Hyvät ulko- ja EU-politiikan ystävät,

    Sisäpolitiikka hallitsee suomalaista vaalikeskustelua. Tämä on hyvin luonnollista. Maan työllisyysaste , verotuksen taso sekä palveluiden laatu ja saatavuus vaikuttavat meidän kaikkien elämään. Poliittisten puolueiden tehtävänä onkin kyetä piirtämään kansalaisille oma näkemyksensä näiden tärkeiden kysymysten hoidosta.

    Urho Kekkonen totesi aikoinaan, että jos jommankumman, ulkopolitiikan tai sisäpolitiikan pitää olla rempallaan, niin olkoon se sitten sisäpolitiikka. Aivan näin pitkälle menevää tulkintaa ei tarvitse tehdä, mutta on perusteltua todeta jälleen kerran, että Suomi tarvitsee aktiivista vaalikeskustelua myös ulko- ja EU-politiikan kysymyksistä. Kiitos siis tämän tilaisuuden järjestäjille jo näin etukäteen.

    Tehtäväksemme on annettu keskustella Suomen ja Saksan EU-puheenjohtajakausista. Suomen EU-puheenjohtajakausi leimasi kulunutta vaalikautta monella tapaa: voikin melkein sanoa, että alussa valmistelimme huolellisesti puheenjohtajakautta, sitten hoidimme sitä tiiviisti ja nyt olemme jo kuukauden päivät arvioineet, mitä oikein saimme aikaan ja miten mennään eteenpäin Saksan johdolla.

    Arvoisat kuulijat,

    Mielestäni EU-puheenjohtajakautemme saavutukset voidaan tiivistää neljään eri osa-alueeseen: unionin globaalin roolin vahvistamiseen, unionin sisäisen toimintakyvyn, kilpailukyvyn ja avoimuuden kehittämiseen, laajentumispolitiikan linjasta sopimiseen sekä EU:n laittamiseen uudelleen liikkeelle perustuslakikysymyksessä.

    Keskustellessamme maailmanpolitiikasta on tarpeellista huomioida se, että Euroopan unioni on todellakin maailmanlaajuinen toimija, jolla on monipuolinen keinovalikoima rauhan ja vakauden lujittamiseen sekä omalla mantereellamme että sen ulkopuolella. Suomi vahvisti puheenjohtajana edelleen unionin globaalia roolia painottamalla yhdensuuntaista ja johdonmukaista ulkopoliittista toimintaa. Puheenjohtajuutemme joutui ulkopoliittiseen testiin kun Israelin ja Hizbollahin välillä puhkesi sota viime vuoden heinäkuussa. Tästä testistä selviydyimme. Suomen johdolla unioni kykeni osoittamaan johtajuutta vaikeassa kysymyksessä. Unioni määritteli yhteisen kannan Libanonin kriisiin, mikä edesauttoi ratkaisun löytymistä YK:ssa. Libanonin kriisin käsittelyn ja sen jälkihoidon myötä EU:n rooli Lähi-idässä on kasvanut huomattavasti.

    Unionin ulkosuhteiden hoidossa painotimme erityisesti EU-Venäjä -suhteiden tiivistämistä ja saimme aikaan uuden poliittisen ulottuvuuden kehysasiakirjan. EU-Venäjä -huippukokouksessa yhteistyö eteni monilla sektoreilla: Siperian ylilentoihin liittyvistä maksuista luovuttiin, EU:n ja Venäjän välinen energiavuoropuhelu syveni ja osapuolten välillä vahvistettiin entisestään ympäristödialogia.

    Pohjoinen ulottuvuus oli yksi Suomen puheenjohtajakauden keskeisimpiä prioriteetteja. Pohjoisen ulottuvuuden huippukokouksessa Helsingissä hyväksyttiin uudet pohjoisen ulottuvuuden perusasiakirjat eli pohjoisen ulottuvuuden kehysasiakirja ja poliittinen julistus pohjoisesta ulottuvuudesta. Uusi kehysasiakirja, joka tuli voimaan tämän vuoden alusta, korvasi nykyiset pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelmat. Kehysasiakirjan myötä pohjoinen ulottuvuus muuttui neljän tasa-arvoisen kumppanin, EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin, yhteiseksi politiikaksi. Pohjoisen ulottuvuuden politiikka kattaa laajan maantieteellisen alueen mukaan lukien Itämeri, Luoteis-Venäjä ja arktiset alueet. Yhteistyön alat sisältävät monia alueellisesti tärkeitä poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä kuten ympäristö ja energia, tutkimus ja koulutus, terveys ja hyvinvointi sekä oikeus- ja sisäasiat.

    Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen neuvostoissa saavutettiin unionin sisäasioissa merkittäviä tuloksia, kuten palveludirektiivi ja REACH-kemikaaliasetus, tutkimuksen 7. puiteohjelma ja laaja-alaisen innovaatiopolitiikan päätelmät. Innovaatiopolitiikka tuli nyt pysyväksi osaksi EU:n kilpailukyvystä käytävää keskustelua. Myös energianeuvostossa tapahtui merkittävää edistystä, kuten energiatehokkuuden parantaminen ja energiaulkosuhteiden kehittäminen.

    Suomi kiinnitti puheenjohtajana erityistä huomiota unionin toimintakyvyn kehittämiseen. Pääministeri Vanhanen korosti tulosten Eurooppaa, jossa pyritään konkreettisiin saavutuksiin nykysopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia hyödyntäen samalla kun valmistellaan päätöksiä siitä, miten sopimusuudistuksen kanssa edetään. Lisäksi korostimme erityisesti unionin avoimuutta: neuvostojen istuntojen avoimuutta lisättiin, asiakirjajulkisuutta parannettiin ja viestintää tehostettiin. Suomi piti miltei sata ministeritason keskustelua julkisina, pääosa kaikesta lainsäädäntötyöstä tehtiin julkisena ja istuntoja pystyi seuraamaan suorana internetissä. Avointen istuntojen yhteydessä käsiteltävät asiakirjat olivat automaattisesti julkisia ja saatavilla internetistä.

    Perustuslakikysymyksessä lopetimme passiivisen pohdintatauon ja ryhdyimme hakemaan aktiivisesti tietä eteenpäin. Saksa jatkaa prosessia siten, että kesäkuun 2007 Eurooppa-neuvostossa arvioidaan tilanne ja hahmotetaan mahdollisia etenemistapoja. Tavoitteena on tehdä tarpeelliset päätökset sopimuksesta viimeistään vuoden 2008 jälkipuoliskolla, jotta uusi sopimus voisi astua voimaan mahdollisesti vuoden 2009 aikana.

    Eurooppa-neuvoston joulukuun kokouksessa unioni vahvisti Suomen johdolla näkemyksen laajentumisprosessin jatkosta tuleville vuosille. Laajentuminen jatkuu laajentumiskriteereihin perustuvana avoimena ja objektiivisena prosessina, jossa kiinnitetään entistä enemmän huomiota myös unionin kykyyn ottaa uusia jäseniä.

    Laajentumiskeskustelu ei sujunut ongelmitta Suomen kaudella. Turkin jäsenyysneuvottelut ajautuivat vaikeaan vaiheeseen kun maa epäonnistui toimeenpanemaan Ankaran sopimuksen lisäpöytäkirjaa eli avaamaan satamia ja lentokenttiä kyproslaisille aluksille. Unioni päätti jäädyttää kahdeksan neuvottelulukua 35:stä. Tämän myötä jäsenyysneuvottelut Turkin kanssa hidastuivat, mutta eivät katkenneet. Onnistuimme onneksi välttämään yhteentörmäyksen. Unionin tavoitteena on edelleen Turkin liittyminen jäseneksi sen täyttäessä aikanaan kaikki kriteerit..

    Kukin puheenjohtajamaa jättää oman jälkensä unionin historiaan hoitaessaan edelliseltä puheenjohtajalta perittyä asialistaa, nostaessaan esille omia painopistealueita ja käsitellessään ennakoimattomia tapahtumia. Veimme päätökseen meille tulleita lainsäädäntöpaketteja ja toimintalinjauksia, profiloiduimme avoimuutta ja tehokkuutta korostavana puheenjohtajana sekä hoidimme parhaan kykymme mukaan unionin ulkopolitiikan suuria haasteita.

    Suomi siirsi Saksan johdettavaksi entistä yhtenäisemmän, toimintakykyisemmän ja tuloshakuisemman Euroopan unionin. Saksalla on suuri mahdollisuus viedä eteenpäin unionin tulevaisuuden haasteita, kuten ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja unionin vahvistuvaa energiapolitiikkaa, panostamista kasvuun ja työllisyyteen, taistelua terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan sekä saada yhteisymmärrys perussopimuksen tulevaisuudesta.

    Suuret haasteet merkitsevät sitä, että Saksalta myös odotetaan tulosten osalta paljon.

    Saksalla on – maalle luontaisella täsmällisyydellä ja tarkkuudella – hyvät mahdollisuudet saada aikaan merkittäviä tuloksia, sillä unionin ilmapiiri on nyt otollisempi uudistuksiin kuin aikoihin.

    Saksa on valinnut hyvin painopistealueensa niin unionin ulko- kuin sisäpolitiikassakin. Saksa painottaa Euroopan ja Yhdysvaltojen välisen yhteyden vahvistamista painottaen erityisesti sujuvaa talousyhteistyötä muun muassa kaupanesteitä purkamalla. Yhteinen transatlanttinen markkina-alue on molempien osapuolien intressissä yhä tiukentuvassa globaalissa kilpailussa. Venäjän kanssa on edessä uuden kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen neuvotteleminen. Siinäkin Saksalla on suurena jäsenvaltiona hyvät mahdollisuudet saada aikaan tasapainoinen lopputulos, joka vahvistaa Euroopan ja Venäjän energiayhteistyötä.

    Hyvät kuulijat,

    Kevään Eurooppa-neuvoston tehtävänä on vahvistaa unionin roolia energia- ja ilmastopolitiikan eturintamassa. Euroopalla voi olla edelläkävijän rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, mutta tarvitsemme yhteisiin talkoisiin mukaan niin Yhdysvallat kuin Kiinan ja Intiankin. Yksin Eurooppa ei voi onnistua.

    Unionin sisäpolitiikassakaan Saksan tehtävä ei ole vähäinen. Kysymys on siitä, kuinka Eurooppa varmistaa vaurauden, kasvun, työllisyyden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden globaalissa toimintaympäristössä. Tarvitsemme vahvan talouden Euroopan, joka kantaa vastuuta luonnosta ja omaa sosiaalisen omantunnon.

  • 7.2.2007

    Kokoomus haparoi työelämä- ja yrittäjyysasioissa

    Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Mari Kiviniemi oudoksuu Kokoomuksesta viime päivinä esitettyjä, keskenään pahasti ristiriitaisia kannanottoja työelämä- ja yrittäjyysasioista.

    • Puheenjohtaja Jyrki Katainen pyörsi kolmen päivän sisällä lausuntonsa ammattiliittojen kanneoikeudesta. Kokoomuslaiset ovat puolestaan kiirehtineet irtisanoutumaan Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaan, Suomen Yrittäjien puheenjohtajan Eero Lehden pyrkimyksistä heikentää luottamusmiesten irtisanomissuojaa.

    Kiviniemen mielestä näyttää siltä, että Kokoomus ei osaa päättää, onko se uusi työväenpuolue, keskustalainen puolue vai oikeistolainen puolue. Kokoomuksen todellinen linja työelämä- ja yrittäjyysasioissa on jäänyt epäselväksi.

    • Keskustan tavoite on parantaa työllisyyttä, uudistaa työelämää ja lisätä yrittäjyyttä monipuolisella keinovalikoimalla. Työelämää on uudistettava työntekijöiden ja työnantajien yhteistyöllä osapuolten keskinäistä luottamusta vahvistaen. Kokoomuksen hoiperteleva linja ei lisää tätä luottamusta.

    Kiviniemi arvelee Kokoomuksen haparoivan otteen johtuvan siitä, että Keskustan johtama hallitus on toteuttanut yrittäjyyspolitiikassa sen, mikä Kokoomukselta jäi 16 hallitusvuoden aikana tekemättä.

  • 7.2.2007

    Toisen asteen koulutuksen tila ja kehittämistarpeet keskustan näkökulmasta

    Viime aikoina on koulutuspoliittisessa keskustelussa nostettu esiin toisen asteen koulutus, sen järjestäminen mutta myös järkeistäminen. Niin etujärjestöt kuin poliitikotkin ovat pohtineet paljon koulutuksen sisältöjä ja houkuttelevuutta, aloituspaikkamääriä sekä sen vastaavuutta työelämän tarpeisiin. Tämä seminaari on yksi osoitus siitä, että asia kiinnostaa myös nuoria itseään ja hyvä niin.

    Toisen asteen koulutusjärjestelmä koostuu Suomessa kahdesta peruspilarista: ylioppilastutkintoon johtavasta yleissivistävästä lukiokoulutuksesta ja ammattiin valmistavasta ammatillisesta peruskoulutuksesta. Keskustalaisessa ajattelussa ihminen on keskiössä, jolloin koulutusjärjestelmän, erityisesti toisen asteen koulutuksen perustavoitteena on edistää sekä yleis- että ammattisivistystä, antaa opiskelijalle eväät itsensä kehittämiseen, ammattitaidon saavuttamiseen sekä ammatin harjoittamiseen edellyttämät tiedot ja taidot sekä valmiudet jatko-opintoihin ja elinikäiseen oppimiseen.

    Toisen asteen koulutus on avainasemassa ihmisen kehityksen tukemisessa ja oman paikan löytämisessä sekä ammatillisesti että sosiaalisesti. Koulutusketjun on siis oltava kunnossa kaikilta osin niin, että yksilö ei missään vaiheessa tipahda vaihtoehtojen puuttuessa ulos yhteiskunnasta. Eri reittejä pitkin on oltava mahdollista luoda oma henkilökohtainen menestystarina.

    Toisen asteen koulutuksen on oltava kauttaaltaan vaikuttavaa ja tehokasta. Kysymys koulutuksen järjestämisestä ja oppilaitosverkosta tulee ratkaista alueellisesti. Lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten tulee ottaa yhdessä vastuu koko ikäluokasta. Mielestäni olennaista on koulutuksen saatavuuden turvaaminen koko maassa, jolloin lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyötä on kehitettävä niiden omista tarpeista ja päämääristä lähtien. Toisen asteen koulutuksen kehittämisessä painotetaan työelämävastaavuutta, omatoimisuutta, jatko-opintovalmiuksia, joustavuutta ja yksilöllisyyden sekä koulutuksellisen tasa-arvon toteutumista.

    Ammatillista koulutusta ja lukiota ei siis kannata laittaa vastakkain ja kisailemaan keskenään, sillä molemmilla on tärkeä paikkansa koulutusjärjestelmässä. On oletettavaa, että lukion aloituspaikkojen määrän rajoittaminen tekisi siitä vain entistä haluttavamman. Ammatillisen koulutuksen on tehtävä itse itsestään niin haluttava ja kiinnostava vaihtoehto, että se lisää ammatillisen koulutuksen vetovoimaa luonnostaan. Kannattaa muistaa, että ammatillinen koulutus myös tuottaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden lukion tapaan sitä haluaville. Todettakoon myös, että ammatillisen koulutuksen hakijamäärät ovat myös lisääntyneet viime vuosina eli kehitys on jo nyt työelämän tarpeiden suuntaista.

    Opintojen ja uravalinnan ohjausta tulee tehostaa perusopetuksesta lähtien. Taito- ja taideaineiden lisääminen perusopetuksen ylimmille luokille antaa nuorelle tasapuolisemman kokonaiskuvan koko toisen asteen koulutuksen mahdollisuuksista sekä lisää ammatillisen koulutuksen vetovoimaa. Toisen asteen koulutuksen sähköinen yhteishakujärjestelmä helpottaa opiskelupaikkojen tasapuolista täyttöä, lisää hakijoiden oikeusturvaa sekä tehostaa opiskelijoiden sijoittumisen seurantaa. Myös siirtymävaiheeseen toisen asteen koulutuksesta korkeakouluasteelle tulee kiinnittää huomiota.

    Koulutuksen rahoituksen tulee perustua riittävään julkiseen rahoitukseen, jota työelämä tukee. Myös toisen asteen kouluverkkoa on arvioitava realistisesti pienenevien ikäluokkien myötä toiminnan tehokkuuden ja taloudellisuuden lisäämiseksi.

    Koulutus on parasta työllisyyspolitiikkaa. Jos onnistumme säilyttämään koulutuksen korkean tason ja jatkojalostamaan suomalaisesta koulutusjärjestelmästä yhä laadukkaampaa ja toimivampaa tuotetta, menestymme taloudellisesti sekä maana että ihmisinä. Menestymisen avaimina ovat alueellinen, kansallinen ja eurooppalainen verkostoituminen, toiminnan tehokkuus ja koulutuksen ennakointi. Koulutusjärjestelmän rakenteellinen kehittäminen vaatii edelleen uudenlaisia, alueellisia eri koulutusasteiden ja -muotojen yhteistyömuotoja.

    Suomalaisen työ- ja elinkeinoelämän kilpailukyvyn, yrittäjyyden sekä alueiden hyvinvoinnin parantamiseksi myös toisen asteen koulutusorganisaatioiden asemaa alueellisena kehittäjinä on vahvistettava. Kouluverkkoa ja koulutuspoliittista päätöksentekoa on kehitettävä siten, että se pysyy mahdollisimman lähellä alueellista elinkeinopolitiikkaa. Näin voidaan aidosti kehittää koulutuksen ja työelämän yhteistyötä.

    Suomalaisen koulutusjärjestelmän kehittämisessä on muistettava myös sen kansainvälinen ulottuvuus. Maahanmuutto lisääntyy tulevaisuudessa, joten myös koulutusjärjestelmää on kehitettävä sillä silmällä. Maahanmuuttajia tulee myös kannustaa lukio-opintoihin. Maahanmuuttajien vähäinen hakeutuminen lukiokoulutukseen johtuu ohjauksen ja tuen puutteesta, ei heikosta osaamispohjasta tai muista yksilöllisistä edellytyksistä. Olennaista on myös huomioida opiskelijoiden ja työvoiman liikkuvuuden kasvu. Tämä vaatii eurooppalaisen koulutuksen ja eri maiden koulutusjärjestelmien läpinäkyvyyden lisäämistä. Ylioppilastutkintoa ja ammatillisia perustutkintoja on kehitettävä niin, että ne ovat vertailukelpoisia sekä kansallisesti että Euroopan unionin alueella. Emme ole eristyksissä muusta maailmasta, mikä tuo sekä haasteita että mahdollisuuksia myös koulutuksen järjestämiselle.

  • 2.2.2007

    Sdp on palannut perivasemmistolaiseen jakopolitiikkaan

    Keskustan varapuheenjohtajan, kansanedustaja Mari Kiviniemen mielestä Sdp on palannut perinteiseen vasemmistolaiseen, julkisia menoja lisäävään politiikkaan, joka sanoo ei uudistuksille. Näin voi tiivistää Sdp:n lauantaina julkistaman eduskuntavaaliohjelman.

    Sdp puhuu kauniisti öljyvapaasta Suomesta ja 100 000 uudesta työpaikasta, mutta esimerkiksi Keskustan konkreettiset esitykset öljyriippuvuuden vähentämiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi saavat täystyrmäyksen. Sdp:n eduskuntavaaliohjelmasta ei löydy todellisia keinoja näiden kysymysten ratkaisemiseen.

    Veropolitiikassa Keskustan keinovalikoima on Kiviniemen mukaan monipuolisempi kuin Sdp:n. Keskusta katsoo, että palkkaverotusta on kevennettävä kaikissa tuloluokissa painottaen pieni- ja keskituloisia. Rinnalle tarvitaan täsmäkeinoja, joista tärkeimpiä on ruoan arvonlisäverotuksen alentaminen.

    Kiviniemi pitää demarien vaalilupauksia mittaluokaltaan hulvattomina. On erikoista, että valtiovarainministeriötä hallitseva puolue lyö pöytään suurimmat menonlisäykset lupaamalla 2,4 miljardia hyvinvointiin tulevalla vaalikaudella. Demareihin näyttää iskeneen pahemmanlaatuinen vaalipaniikki.

    Kiviniemi ihmettelee, miksi Sdp haluaa korottaa vain ensimmäisen lapsen lapsilisiä, kun monilapsiset perheet usein ovat kaikkein köyhimpiä. Keskustan vaatima ruoan arvonlisäverotuksen alentaminen auttaisi myös monilapsisia perheitä. Nuorisotyöttömyyden poistamisessa toimisi Keskustan tavoite matalapalkkatuen laajentamisesta alle 25-vuotiaisiin. Sdp on myös unohtanut eduskuntavaaliohjelmastaan kaikkein köyhimmät, sillä esimerkiksi pelkällä kansaneläkkeellä elävien ihmisten aseman parantamisesta ei puhuta mitään.

    Kiviniemi toivottaa Sdp:n tervetulleeksi tulevan vaalikauden vanhustenhoitotalkoisiin. Kyse on kaikkien puolueiden yhteisestä savotasta. Sekä vanhusten- että terveydenhoito tarvitsevat lisää työntekijöitä, mutta kyse on myös palkoista. Tässä Sdp:n näytöt eivät ole erityisen vahvat.

  • 31.1.2007

    Kunnille lisävaltionosuutta korvaamaan naisten palkkojen jälkeenjääneisyyttä

    Keskustan varapuheenjohtajan, kansanedustaja Mari Kiviniemen mukaan Keskustan tavoitteena on ensi vaalikaudella kaventaa naisten ja miesten välisiä palkkaeroja sekä jatkaa Vanhasen hallituksen aloittaman samapalkkaisuusohjelman toteuttamista.

    • Keskusta katsoo, että naisten ja miesten tasa-arvoinen palkkaus on oikeudenmukaisen työelämän perusedellytys. Julkisen sektorin naisvaltaisten alojen palkkausta pitää käsitellä kokonaisuutena. Hoitajien lisäksi palkkakuopassa ovat esimerkiksi sosiaalityöntekijät, lastentarhanopettajat ja kirjastovirkailijat. Kunnille pitää varata lisävaltionosuutta määrä, jolla voidaan maksaa naisvaltaisten alojen palkkojen jälkeenjääneisyyttä korvaavaa korotusta.

    Kiviniemi peräänkuuluttaa kaikilta työmarkkinaosapuolilta tahtoa ja sitoutumista, että naisvaltaisten alojen palkkataso vastaisi työn vaativuutta. Ensi syksyn työmarkkinaneuvotteluissa pitää arvioida, kuinka solmitut sopimukset vaikuttavat naisten ja miesten väliseen palkkaeroon. Tupo-neuvotteluissa sovitut tasa-arvoerät ovat välttämättömiä mutta täysin riittämättömiä korjaamaan useiden naisvaltaisten alojen palkkatason jälkeenjääneisyyttä.

    Kiviniemen mukaan Sdp:n ja Kokoomuksen keskinäinen nokittelu ei tasa-arvoa paranna. Puolueiden tulisi olla yhtenä joukkona kolmikannassa määräämässä kaapin paikka.

  • 29.1.2007

    EK:n Herlin puhuu asiaa – muutos johtamistavoissa edistää naisten tasa-arvoa ja parantaa työelämää

    Elinkeinoelämän johtomiehet ovat tehneet aivan oikean arvion Suomen menestymisen edellytyksistä: koko Suomen voimavarat on saatava käyttöön.

    EK:n puheenjohtaja Antti Herlin kiinnitti tänään tiistaina erityistä huomiota naisten asemaan työmarkkinoilla. Herlin näyttää päätyneen arvioon, että suomalaisen työelämän on pakko uudistua tasa-arvoisempaan suuntaan. Vain siten myös naisen kaikki osaaminen saadaan työpaikoilla tehokkaasti käyttöön. Naisten tasa-arvoinen kohtelu työelämässä tarkoittaa väistämättä myös heidän nousuaan johtaville paikoille.

    EK:n puheenvuoro on tervetullut osana työelämän parantamista. Ongelmat ovat moninaiset: työssä olevat eivät viihdy, opinnoistaan valmistuvat nuoret eivät halua työuraansa useasti edes aloittaa ja työperäisten sairauksien kärjessä keikkuu mielenterveysongelmien vyyhti.

    Työelämän pelisääntöjen pitää olla avoimesti kaikkien tiedossa ja johtamiskulttuuriin on saatava uutta otetta. Tätä kautta saavutettu parempi työviihtyvyys koituu kaikkien suomalaisten hyödyksi.

  • 28.1.2007

    Hyvät liikunnan ystävät,

    Tervetuloa tähän tiedotustilaisuuteen, jonka tarkoituksena on polkaista käyntiin lasten ja nuorten liikunnan sekä terveellisten ruokailutottumusten edistämistä vauhdittava Koulut Liikkeelle –hanke. Kiitokset myös Kesko Oyj:lle yhteistyöstä hankkeen toteuttamisessa.

    Istuva elämäntapa on pysäyttänyt liian monen lapsen ja nuoren liikkeen. Vain puolet alakouluikäisistä pojista ja kolmasosa tytöistä liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Murrosiän kynnyksellä liikunnan määrä alkaa vähetä: 15-16 –vuotiaista pojista yli 30% ja tytöistä 40% liikkuvat vapaa-aikanaan vain alle tunnin viikossa. Vähän liikkuvien lasten ja nuorten määrä kasvaa.

    Koulu on ainoa instituutio, jonka kautta voidaan tavoittaa kaikki lapset ja nuoret. Koulu on erityisen merkittävä toimintaympäristö, kun tavoitellaan terveytensä kannalta liian vähän liikkuvia tyttöjä ja poikia. Koulu on myös ainoa taho, jolle on virallisesti annettu tehtävä edistää lasten ja nuorten tervettä kasvua ja kehitystä.

    Liikunnan avulla on mahdollista edistää koululaisen hyvinvointia monipuolisesti (kouluviihtyvyys, oppiminen, jaksaminen, työrauha, turvallisuus jne.). Lasten ja nuorten päivittäisen liikunnan edistämisessä koulupäivän kokonaisuus on ratkaisevassa asemassa: päivittäisen liikunnan tulee olla osa koulun toimintakulttuuria ja koulupäivän arkea. Esimerkiksi välitunnit tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden liikkumiseen.

    Liikunta tarjoaa monia mahdollisuuksia myös iltapäivätoiminnan kehittämiseen. Koululaisten fyysisen aktiivisuuden kannalta liikunnallinen iltapäivätoiminta ja liikuntakerhotoiminta on suuri mahdollisuus erityisesti vähän liikkuvien lasten ja nuorten liikuttamiseksi ja omaehtoiseen liikuntaan aktivoimiseksi.

    Nuoren Suomen mielestä fyysisen aktiivisuuden tulee olla osa jokaisen koululaisen jokaista koulupäivää. Koululaisten tulisi liikkua vähintään tunnin koulupäivän aikana.

    Koululaisten liikkumisen lisääminen edellyttää aktiivisia toimenpiteitä meiltä aikuisilta. Asia on tällä hetkellä onneksi voimakkaassa myötätuulessa. Asiaan on herätty.

    Tämän tilaisuuden aikana kuulemme tarkemmin missä mennään koululaisten liikkumisen osalta ja mitä asian parissa ollaan tekemässä.

  • 25.1.2007

    Hyvät vaalistarttiin osallistujat, hyvät ystävät,

    Tervetuloa myös omasta puolestani tähän vaalistarttiin. Todella hienoa ja kannustavaa nähdä näin suuri joukko tukijoita täällä. Se viestii samasta tunnelmasta, joka on itselläni näiden vaalien osalta. En muista, koska olisin ollut näin innoissani vaalityöstä. Fiilikset ovat samanlaiset kuin ensimmäisissä vaalikampanjoissani 90-luvulla.

    Ja toki tilannekin on samantyyppinen kuin silloin. Olen ehdolla Helsingissä nyt toista kertaa, mutta ensimmäistä kertaa eduskuntavaaleissa. Kunnallisvaalien hieno tulos antoi entisestään pontta jatkaa töitä tämän kaupungin eteen. Mutta mikään ei ole itsestään selvää, ei oma kannatus eikä keskustan kannatus. Tuki pitää hakea vaalien välillä sitkeällä, peräänantamattomalla työllä ja vaalien aikaan ahkeralla ja uskottavalla kampanjoinnilla.

    Kampanjointi on keskustan ehdokkaalle ollut vaali vaalilta helpompaa. Mutta toki sitä kaikkialla vaadittavaa nöyryyttä vaalityössä tarvitaan. Upea tukiryhmäni, johon kaikki te, jotka ette vielä sähköpostilistalla ole, olette myös tervetulleita, avulla onnistumme pitämään juuri oikeanlaisen vauhdin päällä, mutta myös pään kylmänä.

    Kampanjassani lähden liikkeelle siitä, että talouspäätökset ovat aina myös hyvinvointipäätöksiä. Talouspäätöksistä riippuu, kuinka paljon meillä on rahaa sijoittaa terveydenhoitoon, vanhuksista huolehtimiseen ja perheiden tukemiseen. Paljonko koulutukseen, työelämän ja tasa-arvon kehittämiseen, liikuntaan ja kulttuuriin.

    Talouspäätöksin ratkaistaan, mihin ja kuinka paljon yhteisiä varojamme suunnataan. Ja olen sitä mieltä, että talous on niin tärkeä asia, ettei sitä saa jättää pelkästään miesten johdettavaksi.

    Talous ei kuitenkaan ole itseisarvo, vaan sillä on yhteisten asioiden hoidossa pitkälti välineen tehtävä. Ja me poliitikot pystymme, jos haluamme, käyttämään tuota välinettä niin, että oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo tässä yhteiskunnassa mahdollisimman pitkälle toteutuvat.

    Menestyksen tulokset kuuluvat kaikille suomalaisille. Jokaisen pitää pystyä tuntemaan, että se vahva myönteinen vire, joka kansantaloudessa ja valtion taloudessa nyt vallitsee, hyödyttää kaikkia. Syrjäytymistä vastaan on tehtävä entistä ponnekkaammin töitä. Se on kaikkien etu. Jos siinä ei onnistuta, kielteiset vaikutukset näkyvät ensimmäisenä juuri Helsingissä.

    Mutta sitten niihin konkreettisiin vaaliteemoihin. Lupasin tämän päivän lehti-ilmoituksessa puhua vähän, mutta asiaa. Siksi ajattelin kertoa mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi keskeisistä vaaliteemoistani. Lisää mielipiteistäni voitte kysyä tässä tilaisuudessa ja nettisivutkin tarjoavat hyvän läpileikkauksen minulle tärkeisiin asioihin. Olen ollut myös vahvalla panoksella valmistelemassa puolueen vaaliohjelmaa, joten allekirjoitan sen linjaukset.

    Omat teemani keskittyvät viiteen aihepiiriin: ensinnäkin talous, työ ja tasa-arvo, hyvinvointi ja terveys, koulutus, ympäristö ja Helsinki. Aihepiireissä riittää laajuutta, mutta minähän en tunnetusti ole ollut mikään yhden asian ihminen. Ja keskusta puolueena on enemmän sekä että kuin joko tai.

    Kuitenkin nyt nostan jokaisesta aihepiiristä vain yhden asian, joka on mielestäni erityisen keskeinen. Joko siksi, että se on vaalien ykköskysymyksiä tai siksi, että siitä ei puhuta tarpeeksi.

    Talous, työ ja tasa-arvoteemassa on syytä nostaa esiin nuorten työllisyys. Nuorten työllistyminen ratkaisee tulevien vuosien talouskehityksen. Joustavat ja oppimiskykyiset nuoret voivat myös tuoda suomalaiseen työelämään paremman ilmapiirin. Siksi työllisyyden parantamisessa erityishuomio on kiinnitettävä nuoriin. Meidän on pystyttävä tarjoamaan jokaiselle nuorelle työ- opiskelu- tai harjoittelupaikka. Nuorten työllisyyden parantaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö työllisyyttä pidä edistää kaikissa ikäluokissa. Ikäsyrjintään ei työvoiman vähentyessä onneksi kohta ole edes mahdollisuuksia. Edelleen on alennettava työllistämisen ja työllistymisen kynnyksiä. Työn vastaanottamisen pitää aina olla kannattavaa.

    Hyvinvointiteemassa ajankohtaista on parantaa vanhusten- ja perusterveydenhoidon tasoa. Jokaisella on oikeus arvokkaaseen vanhenemiseen ja vanhuuteen. Siksi meidän on huolehdittava palveluiden laadusta ja määrästä sekä henkilöstön riittävyydestä vanhusten hoidossa. Palveluiden monimuotoisuutta on kehitettävä. Tavoitteena on aikaansaada ikääntyvien suomalaisten muuttuvien tarpeiden mukaisia asumismuotoja yhdistämällä kotona asumisen itsenäisyys ja palvelukeskusten arkipäivän turvallisuus. Omaishoito ja eläkkeensaajan hoitotukijärjestelmä kannattaa myös laittaa kuntoon. Ylipäänsä palveluissa on oltava vaihtoehtoja – on kyse sitten lapsiperheistä tai vanhuksista.

    Koulutuksessa pitää huolehtia kunnollisesta peruskoulutuksesta, joka tuottaa sekä tasa-arvoa että osaamista. Siksi meidän on taattava laadukas opetus kaikille suomalaisille. Muistettava on myös se, että lahjakkaiden menestys ei lisäänny yhtään jättämällä kouluvaikeuksien kanssa painivat syrjään. Sopivan kokoiset koululuokat, eriytetty opetus ja motivoituneet opettajat ovat paras tie hyviin oppimistuloksiin.

    Ympäristökysymyksissä Itämeren pelastaminen on meille helsinkiläisille varmasti se ykkösasia. Meidän meremme kaipaa pelastuakseen nopeita toimia. Seuraavan hallituksen ohjelmaan pitää kirjata Suomen Itämeripolitiikan päälinjat. Vaikka Itämeren pelastaminen onkin kansainvälinen ponnistus, meille se on myös kansallinen kysymys.

    Ja viimeisenä, mutta ei lainkaan vähäisimpänä, on Helsinki. Helsingin asema on ainutlaatuinen. Maan ainoa metropoli on samalla sekä asukkaidensa kotikaupunki että kaikkien suomalaisten yhteinen pääkaupunki. On selvää, että valtakunnalliset asiat ovat helsinkiläisten asioita. Mutta myös toisinpäin: Helsinki on aina valtakunnallinen asia. Ja se yksittäinen ongelma, joka kipeimmin vaatii ratkaisua on asumisen hinta. Tarvitsemme nykyistä järeämpää yhteistyötä pääkaupunkiseudun kuntien kanssa, niin että tonttitarjonta saadaan kuntoon.

    Hyvä yleisö,

    Vaalikampanja alkaa nyt. Kutsun teidät kaikki mukaan. Tehdään se yhdessä.

  • 25.1.2007

    Keskustan vaalityö lähti hienosti liikkeelle

    Viime viikonloppuna keskusta aloitti suurista puolueista ensimmäisenä aktiivisen vaalityön. Toki töitä on tehty eri puolilla maata jo viimeisen vuoden ajan, mutta näkyvä valtakunnallinen kampanjointi käynnistyi nyt.

    Vaalistartin eri tilaisuuksissa oli paljon väkeä ja tunnelma oli erinomainen. Samanlainen hytinä puolueen menestyksestä minulla on viimeksi ollut vuonna 1991. Silloin jännittynyt innostus oli yhtä vahvaa. Tuloksena oli kuuluisa “veret seisauttava vaalivoitto”. Itsekin olen jo nyt tavoittamassa yhdessä tukiryhmäni kanssa ensimmäisten vaalikampanjoideni fiilikset. Nöyrällä asenteella, mutta itseemme uskoen, teemme vaalityötä Helsingissä.

    Vaalistartin yhteydessä julkaistiin myös keskustan vaaliohjelma. Nyt ei ole ainakaan meistä kiinni, jos vaalikeskusteluissa ei päästä kunnon asiakeskusteluihin. Uskon nimittäin ihmisten viime päivinä saaneen valtapolitiikasta tarpeekseen. Vaalit ratkaisevat vaalituloksen, mutta toki on hienoa huomata, että keskusta on haluttu kumppani. Tilanne on tässä mielessä aivan toinen kuin neljä vuotta sitten.

    Keskustan vaaliohjelma on poikkeuksellisen kattava. Se on niin laaja, että kelpaisi sellaisenaan seuraavan hallituksen hallitusohjelmaksi. Ja uskon, että ajamillemme asioille löydämme myös kannatusta. Esim. ruoan arvonlisäveron alentaminen ja bioenergian lisääminen ovat kaikki saaneet vahvaa tukea kansalaisilta.

    Vaalilupausten mitoituksessa on kuitenkin pidetty jäät hatussa. Keskustan talouspoliittisen työryhmän puheenjohtajana olen ollut viime viikkojen aikana useassa erilaisessa kokoonpanossa pohtimassa sitä, mihin meillä ensi vaalikaudella oikein on varaa. Tässä taloustilanteessa rahkeita on toki enempään kuin neljä vuotta sitten, mutta talouden epävarmuuksiin on kuitenkin varauduttava. Onneksi keskusta on vaalilupauksissaankin kohtuuden puolue.

    Arvioimme vaaliohjelmassamme, että ensi vaalikaudelle lisämenoihin eli palveluihin ja tulonsiirtoihin voidaan käyttää 1,5 mrd. euroa kehyspäätösten päälle. Se on itse asiassa vain jonkin verran enemmän kuin tämän vaalikauden alussa päätettiin kohdentaa lisämenoja erilaisiin tarpeisiin. Miljarditolkulla, kuten HS otsikoi, emme sentään vaalilupauksia heittele.

    Valtionvelkaa on maksettu tällä vaalikaudella takaisin noin 5,0 mrd. euroa. Se on huomattavasti enemmän kuin alun perin kaavailtiin. Valtionyhtiöiden myyntituloista ja osinkotuotoista on puolestaan saatu yhteensä 7,5 mrd. euroa. Samalla yhtiöiden arvo on kasvanut 25 miljardiin euroon eli kaksinkertaistunut.

    Kokonaisuudessaan pääministeri Vanhasen hallituksen talouspolitiikka on ollut erittäin onnistunutta. Paraneva työllisyys, vahvistuva valtiontalous ja reipas talouskasvu ovat luoneet Suomeen vahvan, myönteisen vireen. Tästä on hyvä jatkaa.

    Jos vaalistartti onnistui, niin hyvistä uutisista on saatu nauttia myös tällä viikolla. Tiistaina selvisi, että hallitus on käytännössä saavuttanut keskeisen hallitusohjelmatavoitteensa: 100 000 uutta työpaikkaa. Tarjosimme eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kallin kanssa asian kunniaksi toimittajille pullakahvit.

    Tällaisia koko maan kannalta hyviä uutisia kannattaa juhlia, sillä yksittäisten yritysten kohdalla globalisaation vaikutukset tuottavat paikallisesti myös huonoja. Perloksen tuoreet irtisanomiset ovat jokaisen mielessä. Sellaiset ovat aina todella kova isku paikkakunnille, joita ne koskevat. Pohjois-Karjalassa hyvästä työllisyyskehityksestä on nyt vaikea iloita. Ainoa lohtu on se, että viimeiset vuodet tarjoavat myös esimerkkejä selviytymistarinoista vastaavanlaisissa tilanteissa.

    Työllisyystavoitteen saavuttamisessa on auttanut kansainvälinen noususuhdanne, mutta jotain olemme tehneet täällä paremmin kuin muut, koska Suomen talouden kasvu on EU-maiden joukossa poikkeuksellisen hyvä. Samat suhdanteet ne olisivat olleet tarjolla muidenkin maiden talouspäättäjille. Jos ei nyt ihan samppanjalasia, niin ainakin kahvikupin onnistuneen talouskehityksen kunniaksi voi hyvällä omallatunnolla kohottaa.

  • 4.1.2007

    Sdp:n valheellinen pelottelukampanja on alkanut

    Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Mari Kiviniemi torjuu Sdp:n puoluesihteerin Maarit Feldt-Rannan perjantaiset väitteet Keskustan politiikan koventumisesta äänestäjien valheellisena pelotteluna, josta on tullut Sdp:n tavaramerkki.

    Feldt-Rannan mukaan Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Matti Vanhanen esikuntineen pystyttää uutta porvarillista Suomea esittämällä yliopisto-opiskelijoille lukukausimaksuja, ajamalla työsuhdeturvan heikentämistä ja veronkevennysten painopisteen siirtämistä pieni- ja keskituloisista suurituloisiin.

    Feldt-Ranta on ottanut jälleen globalisaatioraportin lyömäaseeksi Keskustaa vastaan ja antaa sen perusteella väärän todistuksen Keskustan linjauksista. On ikävä huomata, mitä hermostuneisuus puheenjohtaja Eero Heinäluoman ennätysalhaisista suosioluvuista saa Sdp:ssä aikaan.

    Kiviniemi korostaa, että Matti Vanhanen on esittänyt ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille lukukausimaksuja, koska korkeakouluopetus kustannetaan suomalaisin verovaroin. Työsuhdeturvan heikentämisestä Vanhanen puolestaan sanoutui irti vastaanottaessaan globalisaatioraportin.

    Ja toisin kuin Feldt-Ranta väittää, Keskustan linjauksissa ei ole esitetty veronkevennysten painopisteen siirtämistä pieni- ja keskituloisista suurituloisiin. Ansiotuloverotusta on alennettava maltillisesti kaikissa tuloluokissa, mutta työllisyysvaikutusten vuoksi on perusteltua painottaa pieni- ja keskituloisia.

    Kiviniemen mielestä Feldt-Rannan ja muiden johtavien demarien viimeaikaiset ulostulot osoittavat, että Sdp käy eduskuntavaaleihin perättömien väitteiden pelottelukampanjalla ja vanhoihin poteroihin jämähtäen. Samalla Sdp kuitenkin unohtaa, että hyvinvointiyhteiskunta ei säily ilman uudistamista.

    Sdp kyllä esittää kauniita utopioita 100 000 uudesta työpaikasta tai öljyttömästä Suomesta, mutta kaikki konkreettiset ehdotukset uusien työpaikkojen luomiseksi ja öljyriippuvuuden vähentämiseksi saavat täystyrmäyksen. Vaaleissa äänestäjillä onkin valittavana joko uudistajat tai säilyttäjät, joiden linnake Sdp on.