Ajankohtaista

  • 14.12.2011

    Joulukuun alku on Suomessa synkkää aikaa. Päivät lyhenevät, maa on monin paikoin vielä musta ja puut lehdettömiä. Useat kärsivät kaamosmasennuksesta. Kirkasvalolamppujen kauppa käy vilkkaana.

    Kaamoksen otteeseen on joutumassa myös maamme talous. Viimeisimpien arvioiden mukaan kansantulomme on kääntynyt jo laskuun. Maailmantalouden heikot näkymät heijastuvat siis myös Suomeen. Euroopassa eletään euron kohtalonhetkiä ja velkakriisi odottaa ratkaisuaan Koko maailmantalous on epävarmuuden tilassa.

    Suomi selvisi 2008 alkaneesta finanssikriisistä kohtuullisen hyvin. Keskustajohtoinen hallitus elvytti ja piti kiinni suomalaisesta työstä ja työpaikoista. Vaikka Suomen julkinen talous on edelleen Euroopan huipputasoa, joudumme ongelmiin mahdollisen kaksoistaantuman iskiessä.

    Suomessa tarvittaisiin nyt kipeästi talouden kirkasvalolamppua. Jyrki Kataisen (kok.) hallitus on kuitenkin päättänyt sammuttaa loputkin valot. Hallituksen talouslinja on auttamattomasti vanhentunut. Ensi vuoden budjettiin hallitus esittää useita toimenpiteitä, jotka tukahduttavat orastavaa kasvua ja vaikeuttavat yritysten toimintaa.

    Tämän syksyn yksi tärkeimmistä talousuutisista oli raamisopimuksen syntyminen maahamme. Se luo työrauhaa, vakautta ja ennustettavuutta talouteen. On hienoa, että Suomessa tätä sopimisen kulttuuria pystytään harjoittamaan. Valitettavasti hallitus käyttää miltei kaikki paukkunsa tähän sopimukseen, eikä tue kasvun edellytyksiä raamisopimuksen ulkopuolella oikeastaan ollenkaan.

    Epävarmassa taloustilanteessa tarvitaan välittömiä ja määrätietoisia toimenpiteitä. Siksi keskeistä olisi tukea suomalaista yrittäjyyttä ja luoda sitä kautta kasvua. Hallitus aikoo kuitenkin odottaa toimettomana ensi maaliskuuhun, jolloin se käsittelee valtion talouden kehyksiä seuraavalle neljälle vuodelle. Pelkään pahoin, että Euroopan ja maailmantalouden kehitys ei jää odottamaan siihen asti.

    Keskusta on esittänyt talouspoliittisen vaihtoehtonsa, jolla luotaisiin kasvua ja yrittäjyyttä koko Suomeen. Olemme valmiit tekemään yli miljardin euron panostukset kasvuun. Keräisimme hallitusta enemmän verotuloja, ja käyttäisimme liikkumavaran Suomen kasvuohjelmaan.

    Keskustan talouspoliittinen linja on saanut tukea muun muassa amerikkalaiselta taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitziltä, joka kannustaa suurituloisten verotuksen kiristämiseen ja talouskasvua tukevien sijoituksen tekemiseen.

    Avainasemassa uuden kasvun suhteen ovat koulutus, tutkimus ja kehittäminen, joita täytyy tukea nykyistä enemmän. Lisäksi haluamme lopettaa alue- ja rakennepolitiikan alasajon. Suomi voi kukoistaa vain silloin, kun pidämme huolta koko maasta.

    Keskusta haluaa parantaa yritysten riskirahoitusta ja kannustaa kasvuyrittäjyyttä. Lisäksi ohjelmaamme kuuluvat metsäsektorin kehittäminen, uusiutuvan energian tukeminen ja infrastruktuuri-investoinnit. Haluamme sitoutua yrittäjämyönteiseen politiikkaan pitkäjänteisesti. Yrittäjyyden verotaakkaa täytyy keventää ja yritysten kasvua vauhdittaa.

    Suomi ei pärjää pelkillä veronkiristyksillä ja leikkauksilla. Silloin edessämme on kurjistumisen kierre, jossa työpaikat vähenevät ja hyvinvointi heikkenee. Talouden kaamoksen voi selättää vain määrätietoisella politiikalla kasvun ja yrittäjyyden puolesta.

    Turun Sanomien kolumni 7.12.2011

  • 14.12.2011

    Marraskuun alkupuolella eduskunnassa vieraili todellisia kunniavieraita. Maamme sotaveteraanijärjestöt kävivät jättämässä kansanedustajille vetoomuksensa riittävien kuntoutusmäärärahojen turvaamiseksi. Tilaisuus oli koskettava ja arvokas.

    Vaikka yhä useampi veteraani on siunattu isänmaan multiin, tukea, apua ja kuntoutusta tarvitsevia kunniakansalaisia on suuri joukko. Onneksi hallitus taipui keskustan linjalle ja palautti budjettiin leikattavaksi aiottuja kuntoutusrahoja.

    Juttutuokio veteraanien kanssa herätti jälleen pohtimaan, mitä itsenäisyys merkitsee 2010-luvun Suomessa. Maamme on kulkenut pitkän matkan köyhästä syrjäseudusta laajasti arvostetuksi hyvinvointiyhteiskunnaksi.

    Senaatin itsenäisyysjulistuksessa vuodelta 1917 todetaan, että Suomen kansa on ottanut kohtalon omiin käsiinsä ja sen on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana. Itsenäiseksi julistautunut Suomi joutui heti tekemisiin ulkovaltojen kanssa, kun se haki kansainvälistä tunnustusta asemalleen.

    Suomi on siis alusta lähtien tehnyt yhteistyötä muiden maiden kanssa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen haimme kumppaneita reunavaltioista ja pohjoismaisista naapureistamme. Toisen maailmansodan jälkeen tasapainoilimme kahden supervallan ja blokin välissä.

    Kylmän sodan päättymisen jälkeen Euroopan unioni ja Pohjoismaat ovat yhdessä muodostaneet Suomen tärkeimmän kansainvälisen viiteryhmän. Meillä täytyy olla viisautta vaalia ja rakentaa yhteistyötä näiden tahojen lisäksi myös muihin naapureihimme. Suomen kaltaisen pienen maan jatkuvana tavoitteena on luoda vakautta ympäristöönsä.

    Itsenäisyys merkitsee alueemme koskemattomuuden turvaamista. Olemme joutuneet puolustamaan yhteiskuntaamme ja suomalaista elämänmuotoa myös sotatantereilla. Suomi on säilyttänyt sotilaalliseen turvallisuuteen liittyvän päätösvallan omissa käsissään. Puolustusratkaisumme rakentuu yleisen asevelvollisuuden ja alueellisen puolustuksen varaan. Vain siten voidaan koko maata puolustaa. Tätä periaatetta on syytä varjella, kun hallitus uudistaa puolustusvoimia tällä vaalikaudella kovalla kädellä.

    Itsenäisyytemme voi hahmottaa myös talouden näkökulmasta. Vakavasti velkaantunut maa ei todellisuudessa ole itsenäinen, vaan muiden armoilla. Siksi tarvitsemme aktiivista politiikkaa yrittäjyyden ja kasvun tukemiseksi sekä maltillisia veronkorotuksia velkaantumisen hillitsemiseksi.

    Euroopan ja maailmantalouden häiriöt heijastuvat aina myös Suomeen, koska olemme avoin ja vientivetoinen talous. Siksi meidän täytyy yhteistyössä ratkoa ongelmia, ei aiheuttaa niitä. Taloudellisessa itsenäisyydessä ratkaisevaa ei ole käytettävän valuutan nimi, vaan se, että maallamme ja kansalaisillamme yleensä on valuuttaa.

    Itsenäisyys on myös henkistä laatua, suomalaiskansallista mentaliteettia. Suomalaisia arvostetaan ulkomailla, joten voimme arvostaa myös itse itseämme. Voimme olla hyvällä omallatunnolla isänmaallisia.

    Itsenäisyyttä ja isänmaallisuutta ei kuitenkaan pidä ymmärtää tai käyttää väärin. Vähemmistöjen ja heikommassa asemassa olevien sortaminen, syrjiminen tai leimaaminen ei ole isänmaallista. Tämän viestin sisäistämisessä osalla suomalaisista on vielä tekemistä.

    Ilkan kolumni 6.12.2011

  • 27.11.2011

    Marraskuu on Suomessa synkkä kuukausi. Päivät lyhenevät, maa on musta ja puut lehdettömiä. Moni kärsii kaamosmasennuksesta. Kirkasvalolamppujen kauppa käy vilkkaana.

    Kaamoksen otteeseen on joutumassa myös maamme talous. Tuoreimpien ennusteiden mukaan kansantulomme on kääntynyt jo laskuun. Maailmantalouden heikot näkymät heijastuvat siis myös Suomeen. Euroopassa Kreikan-tauti uhkaa tarttua yhä uusiin maihin, ja velkakriisi odottaa ratkaisuaan. Koko maailmantalous on epävarmuuden tilassa.

    Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen tuottavuus on romahtanut parin viime vuoden aikana. Maamme talouden kasvu on pitkään perustunut juuri tuottavuuden kasvuun. Heikentynyt tuottavuus synkistää lähivuosien talousnäkymiä entisestään.

    Suomi selvisi 2008 alkaneesta finanssikriisistä kohtuullisen hyvin. Keskustajohtoinen hallitus elvytti ja piti kiinni suomalaisesta työstä ja työpaikoista. Vaikka Suomen julkinen talous on edelleen Euroopan huippuluokkaa, joudumme ongelmiin mahdollisen kaksoistaantuman (double-dip recession) iskiessä.

    Suomessa tarvittaisiin nyt kipeästi talouden kirkasvalolamppua. Jyrki Kataisen (kok.) hallitus on kuitenkin päättänyt sammuttaa loputkin valot. Hallituksen talouslinja on auttamattomasti vanhentunut. Sen teot ovat varsin mitättömiä, jopa haitallisia. Ensi vuoden valtion budjetissa hallitus esittää useita toimenpiteitä, joilla orastavaa kasvua tukahdutetaan ja yrittäjyyttä vaikeutetaan.

    Epävarmassa taloustilanteessa tarvittaisiin määrätietoisia toimenpiteitä. Ainoa keino vastata tilanteeseen olisi tukea suomalaista yrittäjyyttä ja luoda sitä kautta kasvua ja sen edellytyksiä. Hallitus aikoo kuitenkin odottaa toimettomana ensi maaliskuuhun, jolloin se käsittelee valtion talouden kehyksiä seuraavalle neljälle vuodelle. Pelkään pahoin, että Euroopan ja maailmantalouden kehitys ei jää odottamaan siihen asti.

    Keskusta on esittänyt talouspoliittisen vaihtoehtonsa, jolla luotaisiin kasvua ja yrittäjyyttä koko Suomeen. Uhkaavan talouskehityksen vuoksi tarvitsemme välittömiä toimenpiteitä, ja samalla meidän täytyy rakentaa kasvun edellytyksiä koko vuosikymmentä silmällä pitäen.

    Olemme valmiit tekemään yli miljardin euron panostukset kasvuun. Keräisimme hallitusta enemmän verotuloja, ja käyttäisimme liikkumavaran Suomen kasvuohjelmaan.

    Avainasemassa ovat koulutus, tutkimus ja kehittäminen, joita täytyy tukea nykyistä enemmän. Lisäksi haluamme lopettaa alue- ja rakennepolitiikan alasajon. Suomi voi kukoistaa vain silloin, kun pidämme huolta koko maasta.

    Keskusta haluaa parantaa yritysten riskirahoitusta ja kannustaa kasvuyrittäjyyttä. Lisäksi ohjelmaamme kuuluvat metsäsektorin kehittäminen, uusiutuvan energian tukeminen ja infrastruktuuri-investoinnit. Haluamme sitoutua yrittäjämyönteiseen politiikkaan pitkäjänteisesti. Yrittäjyyden verotaakkaa täytyy keventää ja yritysten kasvua vauhdittaa.

    Suomi ei pärjää pelkillä veronkiristyksillä ja leikkauksilla. Silloin edessämme on taantumisen kierre, jossa työpaikat vähenevät ja hyvinvointi heikkenee. Talouden kaamoksen voi selättää vain määrätietoisella politiikalla kasvun ja yrittäjyyden puolesta.

    Mari Kiviniemi

    kansanedustaja ja Suomen Keskustan puheenjohtaja

    Helsinki Times, MP Talk -kolumni 24.11.2011

  • 27.11.2011

    Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi

    Keskustan puoluevaltuuston syyskokous Oulussa 26.11.2011

    Hyvät puoluevaltuuston jäsenet,

    Hyvät ystävät,

    Kevään vaaleista on nyt kulunut runsas puoli vuotta. Olemme sen aikana asemoineet itsemme uudestaan – oppositiopuolueeksi. Samalla olemme määrittäneet keskustan paikkaa uusiutuneessa puoluekentässä ja erilaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa.

    Varmasti suurin osa meistä on käynyt vaalien jälkeisen välttämättömän pohdinnan jo kevään ja kesän aikana. Kenttää kiertäessäni olen kuitenkin havainnut, että vaalitappion analysointiin on osalla puolueväestä vielä tänäkin syksynä ollut tarvetta. Hyvä niin, sillä tulevaisuuden rakentaminen onnistuu parhaiten vasta silloin, kun menneet on käyty läpi ja opiksi otettu.

    Meidän pitää rakentaa puolueena uudestaan luottamusta suomalaisiin. Se edellyttää keskustan linjan kirkastamista ja terävöittämistä, vaihtoehdon tarjoamista hallituksen politiikalle ja tinkimätöntä työtä ensi vuoden molemmissa vaaleissa.

    Keskustan vaihtoehdolle luo valtaisia mahdollisuuksia hallituksen harjoittama politiikka. Kataisen ja Urpilaisen sinipunahallitus on lähtenyt vauhdilla toteuttamaan keskittävää, kovaa politiikkaa. Koko Suomesta huolehtiminen ei kuulu tämän hallituksen asialistalle.

    Nyt on todellista tilausta keskustalaiselle kansanliikkeelle, joka puolustaa koko Suomea, huolehtii heikoimmista, arvostaa yrittäjyyttä ja suomalaista ruokaa, kantaa vastuunsa kotimaassa ja maailmalla, vaatii päätöksiltä sosiaalista ja alueellista oikeudenmukaisuutta, tukee perheitä, ymmärtää sivistyksen ja koulutuksen arvon, vastustaa pakkokeskittämistä sekä puolustaa oikeutta asua, opiskella, tehdä työtä ja yrittää joka puolella maatamme.

    Hyvät ystävät,

    Tälle keskusta-aatteen pohjalle olemme vaalien jälkeisinä kuukausina myös rakentaneet oppositiopolitiikan vaihtoehtomme. Esittelimme vaihtoehtobudjettimme noin kuukausi sitten. Sen kantava ajatus on, että Suomi ei selviä talouden haasteista ilman kestävää kasvua, yrittäjyyttä ja uusia työpaikkoja. Tunnustamme avoimesti myös sen, että emme voi jatkaa rajun velkaantumisen tiellä.

    Keskustan vaihtoehto on sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisempi. Sinipunahallitus on jakamassa kansaa kahtia ja leikkaamassa sieltä, missä eläminen on jo nyt vaikeampaa. Katainen ja Urpilainen lupaavat hyvää heille, joilla menee jo valmiiksi hyvin.

    Kyse on arvoista. Meidän suomalaisten on valittava hieman kireämmän verotuksen ja toimivien julkisten palveluiden välillä. Keskusta valitsee toimivat terveyskeskukset, päiväkodit ja koulut koko Suomessa.

    Hallitus on oman valintansa tehnyt. Katainen ja Urpilainen ovat leikkaamassa rajusti kuntien valtionosuuksista. Tämä tarkoittaa isoja leikkauksia peruspalveluihin – siis kouluihin, päiväkoteihin ja vanhusten palveluihin. Hallitus laittaa leikkauslistalle tuhansien sairaanhoitajien, opettajien ja lastenhoitajien työpaikat.

    Leikkaamalla kuntien valtionosuuksista hallitus pakottaa kiristämään kunnallisverotusta. Katainen vastusti veronkiristyksiä, mutta nyt tulemme näkemään korotuksia yli 90 kunnassa. Näissä kunnissa asuu miljoona suomalaista. Tämä, jos mikä, on tasaverokehitystä jokaiselle heistä.

    Keskusta ei voi hyväksyä hallituksen politiikkaa, jolla leikataan hyvinvointiyhteiskunnan ytimestä ja samalla kevennetään niiden verotaakkaa, joilla menee hyvin. Meidän mielestämme vahvempien on autettava heikompia.

    Hallitus on oman valintansa tehnyt. Se valitsee tilanteeseen nähden ylisuuret veronkevennykset. Keskusta keventäisi vain kaikkein pienituloisimpien verotusta. Keskituloisten verotuksen pitäisimme entisellään ja suurituloisten verotusta kiristäisimme.

    Keskusta verottaisi nykyistä kovemmin, mutta oikeudenmukaisesti kulutusta.  Alentaisimme ruoan arvonlisäveroa reippaasti ja jättäisimme lääkkeet, sähkön ja polttoaineet korotusten ulkopuolelle.

    Esimerkki hallituksen epätasa-arvoisesta politiikasta on maatalousyrittäjien kohtelu. Työmarkkinoiden raamiratkaisu on tuomassa runsaan neljän prosentin korotukset palkkoihin. Valtion budjetin kautta hallitus on tekemässä saman kokoluokan leikkaukset maa- ja metsätalouteen. Kyse on ideologisesta ajojahdista. Katainen puhuu toisella suupielellä kauniisti lähiruoasta, mutta samalla vie työtä ja toimeentuloa suomalaisilta viljelijöiltä.

    Hyvät ystävät,

    Keskustan veroratkaisuilla valtio ottaisi joka päivä vähintään miljoona euroa vähemmän velkaa kuin sinipunahallitus. Kaikkein eniten velkaantumiskierteen pysähtymiseen voidaan kuitenkin vaikuttaa myönteisellä työllisyys- ja talouskasvukehityksellä. Kasvun vahvistamisen sijasta hallituksen talouspolitiikka johtaa päinvastaiseen kehitykseen.

    Innovaatiorahoituksesta ja kansainvälistymisen voimavaroista leikataan ja energiakustannuksia lisätään. Eikä juuri taantuman kynnyksellä tarvittavia toimia yrittäjyyskynnyksen madaltamiseksi, yritysten rahoituksen pullonkaulojen poistamiseksi ja investointeihin rohkaisemiseksi ole näköpiirissä.

    Hallituksen talouspolitiikka johtaa talouskasvun hiipumiseen, taantumaan, laman kynnykselle ja sitä tietä menoleikkauksiin.     

    Esittelimme viikko sitten pitkäjänteisen kasvun ohjelman. Sen toimenpiteissä vauhditetaan tuottavuuden kasvua ja kasvuyrittäjyyttä, panostetaan osaamiseen ja innovaatioihin, kannustetaan yrittäjyyteen sekä investoidaan uuden tuotannon perustaan, suomalaisten luonnonvarojen hyödyntämiseen, uusiutuvaan energiaan ja kaivostoimintaan.

    Kasvun vauhdittamisen lisäksi haluamme tehdä talouden toiminnan säännöt nykyistä reilummiksi. Vaadimme, että suurten monikansallisten konsernien verotuksen porsaanreikiä tukitaan ja rahat ohjataan Suomeen ja suomalaisten työllistämiseen. Nyt olemme jäämässä ainoaksi maaksi, joka sallii täysin rajoituksettomasti koroilla pelaamisen.

    Ylisuuria korkoja maksamalla monikansallisten konsernien on helppo ohjata Suomessa tehdyn työn tulokset ulkomaille, ohi Suomen verottajan. Haluaisin kuulla, mitä Katainen vastaa suomalaiselle yrittäjälle, joka ei voi eikä halua siirtää työnsä tuloksia veroparatiisiin, mutta joka joutuu kilpailemaan keinottelijoiden kanssa.

    Toivottavasti julkinen paine saa Kataisen ja Urpilaisen tarttumaan verotuksen näihin epäkohtiin ripeästi. Samalla on vara odottaa erityistä yhteiskuntavastuuta ja korkeaa moraalia niiltä yrityksiltä, joilta verovaroin ostetaan terveys- ja hoivapalveluja. Veroparatiiseja ei pidä julkisella rahalla ruokkia. 

    Hyvät kuulijat,

    Hallitus suhtautuu valtion velkaantumiseen vaarallisen välinpitämättömästi. Hallituksen politiikka on johtamassa käytännössä velkaantumisen kiihtymiseen.

    Hallitus itse arvioi, että nykylinjalla ottaisimme velkaa yli 6 miljardia euroa vielä vuonna 2015. Velan määrä nousisi lähelle 50 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämän toteutuminen edellyttäisi vielä noin kahden prosentin talouskasvua joka vuosi tästä eteenpäin. Hallituksen nykytoimilla kyse on Kataisen päiväunesta.

    Olen todella huolissani siitä, että hallitus ei pysty tarvittaviin kipeisiin veroratkaisuihin. Hallitus on poliittisesti takalukossa. Kokoomukselle ei käy tuloverotuksen kiristäminen, ja Sdp sanoo Ei arvonlisäveron korottamiselle ja eläkeratkaisuille. Hallitus ei pääse sopuun kasvun eväistäkään. Tässä talous- ja suhdannetilanteessa kyse on käsittämättömästä avuttomuudesta ja pattitilanteesta, jonka seuraukset tulevat suomalaisille kalliiksi.

    Toivon todella, että hallitus tunnistaa tilanteen ja tekee välttämättömät ratkaisut. Ei riitä, että hallitus arvioi tilannetta viiden kuukauden kuluttua. Hallituksen on tultava pois poliittisesta poterosta nyt. Suomen etu vaatii sitä.

    Hyvät ystävät,

    Vaalien jälkeen on tapahtunut paljon meillä ja muualla. Yksi huolestuttavista asioista on yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristyminen. Syrjintää ja asiatonta käyttäytymistä näkyy katukuvassamme aikaisempaa enemmän. Tässä yhteydessä on syytä kiittää presidentti Halosta ongelman esille nostamisesta. Keskusta jakaa huolen. 

    Huomaan muutoksia tapahtuneen myös omassa ajattelussani. Ennen vaaleja uskoin, että vakaa vastuullinen politiikan tekeminen ja koko Suomen puolustaminen riittävät vakuuttamaan suomalaiset. Matalan profiilin asiavaikuttaminen on aina ollut keskustan valttikortti.

    Nyt näen, ettei se nykytilanteessa riitä. Tarvitaan selkeämpää viestiä. Asioista on sanottava kovaa ja korkealta – niin, että erot arvoissa ja mielipiteissä näkyvät ja kuuluvat.

    Nyt on isosti sanomisen paikka, koska tässä maassa on suurimmat poliittiset linjaerot vuosikymmeniin. Värillä on tosiaankin nyt väliä.

    Sinipunapuolueet – siis myös vihreät, vasemmistoliitto ja kristillisdemokraatit – uskovat, että keskittämällä saadaan suomalaisten arjen palvelut kuntoon ja elämä raiteilleen. Perussuomalaisille kansalaisten pelot ovat vain poliittista käyttövoimaa.

    Mikä on Keskustan paikka sinipunaisten keskittäjien ja soinilaisten opportunistien rinnalla? Keskustan tehtävä on tarjota koko Suomen ja kaikkien suomalaisten vaihtoehto. Mitä se on käytännössä? Ensinnäkin se on selkeä Ei hallituksen ja ministeri Virkkusen hankkeelle, jolla keskitetään palvelut ja lahdataan kunnat.

    Pääministeri Katainen sanoi viikko sitten, että kunnilla ei ole mitään muuta arvoa kuin se, että ne järjestävät palveluja. Olen jyrkästi eri mieltä Kataisen kanssa.

    Kunnat ovat suomalaisen kansanvallan ydintä. Niiden kautta suomalaisten ääni kuuluu arjen päätöksissä. Nähtävästi kokoomuksen oikeistolaisessa politiikassa pienen ihmisen – sen pienen koululaisen tai vanhuksen – asia on tunteetonta hallinnointia. Ilmeisesti kokoomukselle myös kuntapalvelut ovat darwinismia, vahvimpien, AAA-kuntien ja -kuntalaisten juhlaa. 

    Meille keskustassa kunta-asioissa on kyse paitsi palveluista myös kotiseudusta, kielestä ja kulttuurista, harrastuksista, elinympäristöstä, yhteisöllisyydestä ja lähidemokratiasta. Kunta on myös työtä luovan yrittäjyyden edistäjä, oman alueensa kehityksen veturi. Ero keskustan linjan ja Kataisen oikeistolaisten arvojen välillä on iso. Olen varma, että kunnilla on suomalaisille tunnearvoa ja merkitystä oman identiteetin rakentamisessa.

    Kuntauudistus on nousemassa Kataisen hallituksen keskittämispolitiikan vertauskuvaksi. Kun hallitus on talous- ja veropolitiikassa päätöksentekokyvytön, kuntauudistusta tarvitaan hallitusta koossa pitäväksi liimaksi. Veikkaan, että uudistuksen läpivieminen vaatii kuitenkin melkoista käskyttämistä hallituspuolueiden sisällä. Hankkeen kyseenalaistamista ei sallita sen enempää hallituspuolueissa kuin kunnissakaan.

    Näin ei voi olla. Olen valmis omin käsin repimään Virkkusen uuden kuntakartan, jos se perustuu ylhäältä saneluun, kävelee kuntalaisten ja kunnallisen itsehallinnon yli ja halveksii kansanvaltaa. Siltä nyt vahvasti näyttää.

    Ojennan myös yhteistyön kättä naapuripuolueiden niille ihmisille, jotka eivät hyväksy lähipalveluiden alasajoa ja paikallisen omatoimisuuden ja yhteisöllisyyden romuttamista.

    Hyvät ystävät,

    Tämä laaja maa, rakas isänmaamme, on rakennettu sen varaan, että ihmiset saavat itse päättää, missä he asuvat, opiskelevat, tekevät töitä ja kasvattavat lapsiaan.

    Keskusta ei tule missään oloissa hyväksymään paikallisen omatoimisuuden ja ihmisenkokoisen elämänmuodon alasajoa. Me emme hyväksy hallituksen sanelua ja keskittämistä, vaikka se miten ovelasti perusteltaisiin. Keskustalle vain suuri ei ole kaunista, vaan turvallinen arki ja mahdollisuus hyvään elämään joka puolella Suomea.

    Kyse on isosta ideologisesta erosta keskustan ja sinipunapolitiikan välillä. Me keskustassa tiedämme, että hyvinvointipalveluja on uudistettava, jotta laadukkaita palveluita riittää kaikille. Harva kunta pystyy tuottamaan palvelut yksin. Yhteistyötä ja kumppanuutta tarvitaan.

    Mutta toisin kuin sinipunahallitus tekee, keskusta antaa arvon kunnissa, kuntayhtymissä, järjestöissä ja yrityksissä olevalle paikalliselle osaamiselle. Nyt ei tosiaankaan ole aika lisätä valtion määräys- ja pakkovaltaa, vaan kannustaa paikallisia toimijoita palvelujen ja toimintatapojen uudistamiseen ja yhteistyöhön. Me keskustalaiset emme usko, että parhaat käytännöt löytyvät sanelemalla, pakottamalla ja halveksimalla käytännön asiantuntemusta.

    Me tunnistamme ja annamme arvon sille työlle, mitä eri puolilla Suomea on viime vuosina tehty palvelujen turvaamiseksi ja kehittämiseksi. Tiedämme, että kunnissa ymmärretään julkisen talouden vakava tilanne ja palveluihin kohdistuvat paineet. Kuntalaiset ja kuntapäättäjät ovat nousseet Virkkusen ja hallituksen keskittämispolitiikkaa vastaan. Ihmiset eri puolilla maata ja erikokoisissa kunnissa ovat heränneet kehittämään omaa lähiyhteisöään ja puolustamaan oikeutta päättää itse.

    Lasten kotihoidontuki ja omaishoidontuki ovat esimerkkejä sellaisesta omatoimisuutta kannustavasta politiikasta, jota Suomessa jatkossakin tarvitaan. Niiden aikaansaamisessa näkyy vahvasti Keskustan kädenjälki.

    Julkisia palveluita on kehitettävä koko maassa, mutta samalla meidän on tuettava ihmisten oikeutta parantaa omaa ja läheistensä hyvinvointia. Itse tekeminen, osallistuminen ja itsensä tarpeelliseksi kokeminen ehkäisevät parhaiten syrjäytymistä ja lisäävät hyvinvointia koko Suomessa.

    Lasten kotihoito, omaishoito, uudet, myös osuuskuntapohjalle rakennetut palvelutalot, mahdollisuus lähiympäristön siistimiseen ja asuinalueen yhteisten asioiden suunnitteluun johtavat parhaimmillaan todellisen hyvinvoinnin lisääntymiseen, vastuuntunnon kasvamiseen ja myös julkisten varojen tehokkaampaan käyttöön. 

    Byrokraattiset järjestelmät ja isot yksiköt ovat sinipunan keskittämispolitiikan ydin. Keskustalaisessa vaihtoehdossa kärjessä ovat paikalliset, ihmisen kokoiset palvelut. Kunnilla on niistä kokonaisvastuu, mutta tuottajina voivat olla myös järjestöt, yritykset ja osuuskunnat.

    Entistä enemmän pitäisi antaa tilaa myös kuntalaisten vapaamuotoisille yhteisöille ja vertaistuelle – sille, että autamme ystävää ja katsomme naapurinkin lapsen perään. Jos keskusta olisi hallituksessa, Virkkusen hirmuhankkeen sijaan panostettaisiin paikallisiin, arjen kokemuksista nouseviin uusiin yksilöllisiin ratkaisuihin ja yhteistyöhön. 

    Hyvät ystävät,

    Olen viime viikkoina miettinyt mihin nojaa Keskustan paikka ja oikeutus tässä maassa. Mihin tätä puoluetta, kansanliikettämme tarvitaan? Vastaus on yksinkertainen: on olemassa asioita ja ihmisiä, joita yksikään toinen puolue ei puolusta. Koko Suomi – myös se pitkien taipaleiden takana syrjäseudulla rintamamiestalossa koiransa kanssa asuva ikämies – on meille sydämen asia.

    Meille ei ole olemassa parempia ja huonompia suomalaisia tai parempia ja huonompia alueita. Mutta heitä on, joita on autettava enemmän ja joiden ääni ei kuulu. Heitä on yhtä lailla pohjoisen syrjäkylillä kuin kaupunkien lähiöissä.

    Meidän mielestämme edistyksellisyys ja kansainvälisyys eivät asu pelkästään Kehä-Kolmosen sisäpuolella, vaan Suomea viedään maailmankartalla koko maan toimesta.

    Koko Suomen puolustaminen – tästä nousee keskustan vakava ja vastuullinen tehtävä.

    Hyvät puoluevaltuutetut,

    Haluan palata nyt lopuksi vielä vaaleihin.

    Ensi lokakuun kuntavaalit ovat erittäin tärkeät. Niissä mitataan haluavatko suomalaiset sinipunaisen keskitetyn Suomen vai voittaako keskustalainen koko Suomen -politiikka. Meidän keskustalaisten on aika tehdä jo nyt kuntavaalivalmisteluja: kysyä ehdokkaita ja kertoa keskustalaisesta vaihtoehdosta. Värillä on tosiaankin nyt väliä ja se kannattaa kertoa suoraan.

    Tammikuun presidentinvaalit ovat kaikkien suomalaisten mielenkiinnon kohteena. Vaikka presidentin valtaoikeuksia on vuosikymmenten myötä vähennetty, tammikuun vaaleissa on kyse isosta valinnasta. Vaaleissa valitaan Suomelle johtaja.

    Meidän ehdokkaamme kestää arvioinnin.  Paavo uskaltaa sanoa ja haastaa. Hänen osaamisensa ja kokemuksensa nimenomaan presidentin valtaoikeuksiin kuuluvissa asioissa tunnetaan. Ja meille alkiolaisille yksi asia on erittäin tärkeä: Paavo kantaa huolta ihmiskunnan tulevaisuudesta ja luonnon kestokyvystä. Hän tietää, että maailmanluokan isot asiat ovat niitä, joiden puolesta presidentin on tehtävä töitä.

    Paavo tuntee koko Suomen ja suomalaisten sielunmaiseman. Hänessä yhdistyy isänmaallisuus ja kansainvälisyys.

    Paavo on ehdokkaista ainoa koko Suomen ehdokas samalla tavalla kuin Keskusta on puolueista ainoa, jonka politiikan ydin on koko Suomesta huolehtiminen.

    Koko Suomen puolustajia tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Niin eduskunnassa, presidentinlinnassa kuin kunnan- ja kaupunginvaltuustoissa kautta maan.

  • 22.11.2011

    Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi Quo Vadis, Eurooppa? -seminaarissa Helsingissä 14.11.2011 

    Keskustan Eurooppa-linja 

    (muutosvarauksin)

    Hyvät ystävät,

    Kuten avauspuheenvuorossani totesin, elämme murroksen aikaa Euroopassa.

    Talouden kasvun aikaansaamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi luottamus julkisen talouden ja rahoitusjärjestelmän kestävyyteen on palautettava ja uudistusten toteuttamista on kiirehdittävä.

    Dear friends,

    As I noted earlier in my opening words, Europe is at a turning point. 

    In order to create economic growth and employment, confidence in public-sector finance as well as the endurability of the financial system must be re-established. Reforms must be applied at a faster pace.

    Kriisit ovat toki kohdanneet Eurooppaa ja eurooppalaista yhteisöä aiemminkin. Edelleen jatkuva velkakriisi pakottaa meidät kuitenkin vakavasti pohtimaan suhdettamme kansainväliseen yhteistyöhön erityisesti taloudessa ja politiikassa.

    Yhteiskunnallisessa keskustelussa tuntuvat saavan jalansijaa vain mielipiteiden ääripäät: on oltava puolesta tai vastaan. Helpoilla yksinkertaistuksilla ja nasevilla sutkautuksilla saa näinä epävarmoina aikoina poliittista kannatusta, mutta ei niillä tulevaisuutta rakenneta. Mustavalkoisesta joko tai –jankuttamisesta on päästävä vakavaan keskusteluun.

    Kiihtyvän kansainvälistymisen, keskinäisriippuvuuden ja kilpailun maailmassa Suomi ja Eurooppa eivät voi eikä niiden pidä sulkeutua.

    Keskustan vuonna 2006 hyväksytyssä periaateohjelmassa kuvataan linja, jolle rakentuu puolueemme suhtautuminen Eurooppaan ja kansainväliseen yhteistyöhön myös tulevaisuudessa:

    ”Suomalaisuus elää tiiviissä vuorovaikutuksessa Euroopan ja maailman kansojen kanssa. Historian kokemukset, luonnon olosuhteet ja maantiede vahvistavat realistista suhtautumistamme maailman tapahtumiin ja pienen kansan asemaan. Yhteistyö, suhteellisuudentajuisuus, avoimuus kulttuurien väliselle vuorovaikutukselle ja monikulttuurisuus kuuluvat suomalaisuuteen. Meillä on aitoa annettavaa kansainvälisessä yhteistyössä omintakeisuutemme ansiosta. Suomi voi tulevaisuudessakin rakentaa rauhaa ja yhteistyötä omassa maanosassamme ja koko maailmassa.”

    Tästä linjasta Keskusta pitää kiinni. Kannamme vastuumme sekä kotimaassa että maailmalla. Ajamme tinkimättömästi Suomen ja suomalaisten etuja samalla, kun etsimme yhteisiä ratkaisuja kansainvälisesti.

    Keskusta on rauhan rakentamista, kansainvälistä yhteistyötä ja kansanvaltaa edistävä poliittinen liike. Näille samoille periaatteille rakentuu myös Euroopan unioni.

    EU ei ole kovassa huudossa näinä päivinä. Unionin uskottavuus ja oikeutus on heikentynyt. Monille EU:sta on tullut kasvottoman ylikansallisen pelin, tuskastuttavan byrokratian ja holtittoman rahanjaon synonyymi. Nämä ovat oikeutettuja ja aiheellisia tuntoja. 

    EU on tullut tienhaaraan. Se voi nousta kriisistä entistä vahvempana ja yhtenäisempänä tai ajautua sisäisen hajoamisen uralle. Jälkimmäisellä vaihtoehdolla olisi tuhoisat seuraukset.

    EU:lla on ollut merkittävä rooli rauhan, vakauden, demokratian ja hyvinvoinnin rakentajana maanosassamme ja maailmassa. Tähän ydintehtäväänsä unionin pitää palata. Unionin pitää olla synonyymi kasvavalle hyvinvoinnille, paremmalle työllisyydelle, kestävälle kasvulle, turvallisuudelle ja vastuulliselle kansainvälisyydelle.

    Ihmisten arjessa EU:n on tarkoitettava tulevaisuudessa parempaa elämää jokaiselle eurooppalaiselle.

    Ladies and gentlemen,

    The Finnish Centre Party is a political movement which promotes peace building, international cooperation and democracy. The EU has been built upon the same principles.

    The EU is not so trendy nowadays, as both the credibility as well as the legitimacy of the Union have suffered. For many, the EU has become a synonym for supra-national games, stifling bureaucracy and senseless squandering of money. These sentiments are justified.

    The EU has come to a crossroads. Either the EU will come out of the crisis stronger and more unified than before or alternatively begin to deteriorate. Needless to say, deterioration would have destructive consequences.

    The EU has played a significant role in building peace, stability, democracy and well-being in our region and world. It is to this core mission that the EU should return to. The EU must be a synonym for sustainable growth, increased well-being and employment, security and responsible international relations. 

    The EU is to ensure a better day-to-day life in the future for all Europeans. This is to be it´s significance!

    Hyvät naiset ja herrat,

    Jäsenyys Euroopan unionissa on ollut Suomelle linja- ja arvovalinta. Tämän valinnan tekemisessä Keskustalla on ollut Suomen kannalta aivan keskeinen merkitys.

    Keskustan johdolla Suomi ei liittynyt eurooppalaiseen yhteisöön silmät kiiluen ja helmat hulmuten, vaan perusteellisten ja vaikeiden neuvottelujen, laajan ja kipeänkin keskustelun ja kansanäänestyksen jälkeen.

    Olen vakuuttunut siitä, että euron kriisin hoito olisi myös Suomessa ollut helpompaa, jos talous- ja rahaliittoon liittymisestä olisi käyty laaja yhteiskunnallinen keskustelu ja kysytty kansalaisten mielipidettä. Tätä eivät silloiset keskeiset vallanpitäjät, pääministeri Paavo Lipponen ja valtiovarainministeri Sauli Niinistö halunneet. Suomi vietiin euroon ensimmäisten maiden joukossa ilman todellista valtakirjaa kansalta.

    Keskusta ajoi Suomen EU-jäsenyydelle tiukat reunaehdot, joilla varmistettiin kansallisten etujemme ja erityisolosuhteidemme huomioiminen yhteisessä eurooppalaisessa politiikassa.

    Voi kysyä, olisiko aluepolitiikasta ja maataloudesta jaksettu vääntää muiden poliittisten puolueiden toimesta?  Kyse oli keskustalaisesta ja suomalaisesta sitkeydestä – nähtiin, että kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä, mutta Suomen eduista laajana ja harvaanasuttuna maana pidettiin tiukasti kiinni.

    Tuota toimintatapaa Suomi on Keskustan johdolla noudattanut myös myöhemmin. Me emme ole kulkeneet Euroopassa silmät kiinni kaikkiin ytimiin. Pidämme tiukasti kiinni omista tavoitteistamme ja ajamme niitä aktiivisesti ja rakentavasti etsien ratkaisuja, jotka ovat koko unionin hyväksyttävissä. Tällä asenteella toimimme hallituksessa myös eurokriisin ratkaisuissa.

    Myös eurooppalaisessa puolueryhmässämme toimimme Suomen ja suomalaisten etua ajaen. Olemme Suomen suomalaisin puolue, jolla on tiiviit yhteydet Eurooppaan ja maailmalle.

    Minua ovat huvittaneet poliittisten kilpailijoidemme vaaleista toiseen toistuvat väitteet siitä, kuinka Keskustalla muka ei ole muka suhteita, ei ole vaikutusvaltaa. Kannustan kaikkia itsenäiset ajatukset omaavia suomalaisia vertailemaan puolueiden aikaansaannoksia EU-politiikassa.

    Suomen tulee jatkaa EU:ssa aktiivista, rakentavan vaikuttamisen politiikkaa. Näitä kriteereitä ei täytä Kataisen hallituksen toiminta Kreikka-vakuuksissa. Se on aiheellisesti herättänyt ihmetystä koko Euroopassa.

    Varoitan siitä, että EU-politiikkaa ei pidä – edes Perussuomalaisten pelossa – alistaa lyhytnäköiselle puoluepolitiikalle varsinkin, kun vakuuksista tuli pannukakku ja samalla hallitus käytti valtavasti sitä poliittista pääomaa, jota olisi kipeästi tarvittu tulevissa neuvotteluissa EU:n budjetista erityisesti alue- ja rakennepolitiikan ja maatalouden tulevaisuudesta. Unionin yhteisessä politiikassa on myös tulevaisuudessa huomioitava maamme erityispiirteet.

    Jos Suomen EU-politiikan linja on jossain määrin muuttunut, se ei ole ainakaan tiukentunut. Päinvastoin, hallitus on siunannut päätökset, joille Suomen riskit ja vastuut kasvavat. Tämä kannattaisi hallituksen rehellisesti tunnustaa.

    Keskustan linja Euroopan velkakriisin hoidossa on ollut johdonmukainen. Pääministeripuolueena toimimme vastuullisesti suomalaisten työpaikkojen ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Puolustan hallituskaudellamme tehtyjä päätöksiä talouden vakauttamiseksi. Ne olivat silloin tarpeellisia ja perusteltuja.

    Kreikan toista tukipakettia emme kannattaneet, koska Kreikka ei ollut toteuttanut ensimmäisen tukipaketin yhteydessä sovittuja uudistuksia. Olemme johdonmukaisesti ajaneet Kreikkaan velkajärjestelyä, josta sovittiin vihdoin lokakuun lopulla pidetyssä huippukokouksessa. Samoin olemme jatkaneet jo hallituksessa omaksumaamme linjaa, ettei ERVV:n laajentamiselle pankkien tukemiseen tai valtioiden joukkovelkakirjojen jälkimarkkinoille ole perusteita.

    Juuri nyt näyttää siltä, ettei talouskriisin hallinta ole kunnolla kenenkään otteessa. Johtajuuden puute on vaivannut niin yksittäisiä jäsenmaita kuin koko unioniakin. Johtajuuden lisäksi tarvitaan oikeaan osuneita ja riittävän vaikuttavia toimia. Tähän mennessä huippukokouksissa ja euroryhmässä tehdyt päätökset ovat olleet osin perusteltuja, mutta osin myös virheellisiä ja riittämättömiä.

    Vaihtoehdot tilanteen ratkaisemiseksi ovat kaikki rankkoja. Ennen kaikkea on tavoiteltava kriisin hallittua ratkaisua.

    Tällä hetkellä kyse on siitä, pystyykö Italia tekemään riittävät päätökset vai ei. Ellei se pysty omilla toimillaan ja uuden hallituksen myötä rauhoittamaan markkinoita, vaihtoehdot ovat vähissä.

    Kreikan osalta kyse on juuri samasta asiasta. Voi myös olla, että sen ainoaksi vaihtoehdoksi jää euroalueen jättäminen. Se olisi velkajärjestelyn jälkeenkin äärimmäisen rankka tie.

    Itse en usko, että ERVV:n laajentaminen vivuttamalla tai eurobondien käyttöönotto toimisivat nyt akuutissa tilanteessa enää markkinoita riittävästi rauhoittaen. Lisäksi näiltä toimilta puuttuu euromaiden kansalaisten poliittinen tuki. Niiden myötä otettaisiin liian isoja askeleita yhteisvastuun suuntaan. Siis siihen, että vastattaisiin muiden euromaiden veloista. Siksi en niitä kannata.

    Toinen vaihtoehto, jos kriisimaat epäonnistuvat omissa toimissaan, on se, että EKP muuttaa rooliaan. Se siis ryhtyisi viimesijaiseksi rahoittajaksi euroalueella. Tiedämme kaikki, ettei tämäkään ole helppo tie. Siihenkin sisältyy paitsi vahva moraalikato-ongelma myös inflaatiouhka.

    Euron hajoamistakin on väläytelty viime viikkoina entistä useammin. Euroopan ja myös Suomen talouden näkökulmasta kyseessä olisi hallitsematon kriisi ja sellaista pitää tietenkin välttää.

    Toivottavasti hallitus on kuitenkin varautunut kaikkeen – siis aivan kaikkeen. Hallitsemattomiinkin kriiseihin on helpompi vastata, kun niihin on valmistauduttu.

    Hyvät kuulijat,

    Keskustalle unionin institutionaalinen tasapaino on tärkeä arvo. Vahva ja itsenäinen komissio, joka valvoo unionin kokonaisetua, on tärkeä turva pienille jäsenvaltioille.

    Kuulemme myöhemmin tänään vastikään komission varapuheenjohtajaksi nimitetyn talouskomissaari Olli Rehnin tervehdyksen.

    Keskustalaisesta Olli Rehnistä on tullut vaikutusvaltaisimpia, ellei vaikutusvaltaisin suomalainen poliitikko Euroopassa sitten Urho Kekkosen. Hän tarvitsee työssään myös kaikkien suomalaisten puolueiden tuen.

    Eurooppa-neuvoston rooli on vahvistunut sen saatua pysyvän puheenjohtajan. Tämä on myönteinen kehitys: unioni tarvitsee selkeää johtajuutta.

    Huolestuttavaa on ollut asioiden valmistelun siirtyminen ajoittain Eurooppa-neuvostolle, jolloin unionin toimielinten välinen tehtävänjako on hämärtynyt. Keskusta haluaa pitää komission itsenäisenä valmistelijana, neuvoston ja parlamentin päättäjinä. Eurooppa-neuvosto on puolestaan suunnannäyttäjä ja suurten linjapäätösten tekijä.

    Dear friends,

    The European Council has been strengthened by a permanent chairperson. This has been a positive development; the EU needs clear leadership.

    Yet, the clarity of task division between the different bodies has suffered when initial preparation of issues has occasionally been transferred to the European Council. The Centre Party desires to keep the Commission in an independent preparatory role, maintaining the roles of the Parliament and European Council in decision-making and affirms the role the European Council has in leadership – both in charting the course for the future as well as in making significant policy decisions.

    Talous- ja finanssikriisillä on ollut oma vaikutuksensa unionin sisäiseen tasapainoon. Hyvin talouttaan hoitaneiden valtioiden, ensisijassa Saksan, rooli on korostunut päätösten eteenpäin viemisessä.

    Pidän tärkeänä, että Suomi sopeuttaa vaikuttamisstrategiansa unionissa kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen. Suomen asiaa ei ajeta vain Brysselissä vaan myös vaikutusvaltaisten unionimaiden pääkaupungeissa. Silti meidän on unionin tasolla toimittava sen puolesta, että suuret jäsenmaat eivät sovi keskenään ja sanele yhteisiä eurooppalaisia päätöksiä. Se nakertaa unionin toimintakykyä ja jäsenmaiden yhteistä pääomaa.

    Jokainen unionin perussopimusmuutos on vahvistanut Euroopan parlamentin vaikutusvaltaa. Suomen kannalta on yhä tärkeämpää vaikuttaa Euroopan parlamentissa ennakoivasti, aktiivisesti ja tuloksia hakevasti. Suomalaisjäsenillä on tässä avainrooli parlamentin toimintaympäristön, vaikutusvaltaisten jäsenten ja asioiden kulloisenkin käsittelyvaiheen parhaimpina tuntijoina.

    Hyvät ystävät,

    Kuten sanoin, Euroopan unioni ja yhteisvaluutta ovat tällä hetkellä vakavan paikan edessä. On vakautettava euro, ohjattava Etelä-Euroopan maat kestävämmälle uralle ja luotava uutta kasvua ja työpaikkoja taloudellisia asemiaan menettävään Eurooppaan. Yhtälö ei helppo. Julkinen velkataakka on valtava, kilpailukyky on heikko ja Eurooppa ikääntyy vauhdilla.

    Euroopan unionilla on vain yksi tie, jota edetä: tarvitaan kovaa k-linjaa: kuria, kasvua, kilpailukykyä ja koordinaatiota. Jäsenmaiden on katkaistava velkaantumiskierre omalla päättäväisellä toiminnallaan, unionin on harjoitettava tiiviimpää talouspolitiikkaa ja jäsenmaiden on uudistettava talouden rakenteitaan kilpailukyvyn ja tuottavuuden parantamiseksi.

    On myös tartuttava ongelmaan, josta nykyinen kriisi on osin kummunnut: tehdyistä sopimuksista on pidettävä kiinni. Suomi on niitä harvoja maita, jotka ovat täyttäneet kasvu- ja vakaussopimuksen ehdot koko euroajan.

    Unionin joutuessa keskittymään talouden kriisinhallintaan, on tärkeää, ettei uuden kasvun ja työllisyyden luomista laiminlyödä. Euroopalla ei ole varaa epäonnistua Eurooppa 2020 -strategiassa samalla tavalla kuin Lissabonin strategiassa.

    Keskusta painottaa pienten ja keskisuurten yritysten roolia, palvelualojen kehittämistä ja sisämarkkinoiden edistämistä unionin taloudellisen kasvun lähteinä.

    Erityisesti digitaalisten sisämarkkinoiden luominen on tässä avainroolissa. Sisämarkkinat on jo vapautettu tavaroille ja palveluille. EU-maat voivat pärjätä globaalissa talouskilpailussa vain harmonisoimalla digitaalisen alan puitteet, oli kyse sitten tekijänoikeuksista, kuluttajan suojasta tai taajuuspolitiikasta.

    Keskusta pitää tärkeänä, että unioni keskittyy isoihin asioihin ja käyttää yhteistä ääntä erityisesti energia-, ilmasto-, kehitys- ja turvallisuuspolitiikassa, joissa unioni on vastuullinen, globaali toimija.

    Sen sijaan emme tarvitse nippelidirektiivejä ohjaamaan kansallista päätöksentekoa asioissa, joissa itse tiedämme parhaiten kuinka toimia. Byrokratiaa pitää vähentää.

    Keskusta kannattaa sisäisesti eheää Eurooppaa, joka yhteisillä päätöksillä vahvistaa kansalaistensa ja alueidensa hyvinvointia.

    Alue- ja rakennepolitiikassa on huomioitava aidot erityisolosuhteet, kuten harva asutus ja pitkät etäisyydet. Alue- ja rakennepolitiikka on ollut liian byrokraattista ja liian moneen ohjelmaan pirstoutunutta. Sitä pitää voida yksinkertaistaa ja rakentaa laajoja ohjelmia, jotka liittyvät suoraan osaamisen ja infrastruktuurin kehittämiseen.

    Euroopan unionin on myös tehtävä uupumatta työtä ihmisoikeuksien turvaamiseksi ja vähemmistöjen suojelemiseksi. Jos haluamme puolustaa ihmisten oikeuksia muilla mantereilla, oma tonttimme täytyy olla kunnossa. Esimerkiksi Euroopan romaniväestön ongelmat eivät ratkea asettamalla kerjäämiskieltoja, vaan ne täytyy ratkaista EU-tason yhteistyöllä.

    Maataloutta on voitava harjoittaa kannattavalla tavalla unionin kaikilla alueilla pohjoiset olosuhteet huomioiden. Maataloudelle aiheutuvaa hallinnollista taakkaa on purettava ja maaseudun kehittämisessä on huomioitava monipuolisen yritystoiminnan turvaaminen. Tavoitteena tulee olla jatkossa mahdollisimman yhtenäinen tukijärjestelmä, joka turvaa maataloustuotannon edellytykset myös Etelä-Suomessa pohjoisen tukijärjestelmää heikentämättä.

    Ladies and gentlemen,

    Earlier I referred to the gravity of the situation that Europe and the common currency is facing. We must stabilize the euro, create new economic growth and jobs for a Europe which is losing its economic position as well as steer the Southern European nations to a more sustainable path. The equation is not easy. The portion of public debt is huge, competitive edge is not so strong, while all the while Europe is also aging rapidly. 

    The European Union has but one path ahead: the member nations must bring an end to the debt cycle by concerted and determined action, reforming their economic structures in order to strengthen competiveness and productivity, while the Union is to proceed towards deeper financial integration.

    We must deal with the problem that has, in part, given rise to the current crisis: agreements must be adhered to. Finland is one of few countries that has met the Stability and Growth Pact requirements.

    As the Union is focusing on financial crisis management, it is important that the creation of new economic growth and jobs is simultaneously not overlooked. Europe 2020 must not fail in the same way as the Lisbon Strategy did; Europe cannot afford this.

    The Centre Party supports a Europe that is whole, a Europe which strengthens the well-being of its citizens and regions by mutual agreement.

    Region-specific conditions are to be taken into account when EU regional cohesion policy is discussed. This policy area must be simplified as it has been too bureacratic and un-cohesive in nature; wide programs that directly relate to the development of know-how and infrastructure are necessary.

    Agriculture is to be made profitable and possible in all European regions; Nordic conditions are to be taken into account. In this development, a diversity of business opportunity is to be ensured and un-necessary bureacratic burden lessened. The ambition should be to create equal opportunities. 

    Hyvät kuulijat,

    Samalla kun Euroopassa yritetään ratkoa velkakriisiä, maailmalla uusi järjestys on muotoutumassa. Sitä määrittävät aivan keskeisesti pääomat ja taloudellinen valta. Kiina ja Aasia laajemminkin ovat nousemassa kansainvälisen politiikan yhdeksi navaksi.

    Euroopan asema ja vaikutusvalta eivät uudessa maailmanjärjestyksessä tule annettuina. EU:n on oltava itsenäinen ja aloitteellinen kansainvälinen toimija, joka rakentaa konkreettiselta asiapohjalta kumppanuussuhteita erityisesti nouseviin talouksiin, kuten Kiinaan, Intiaan ja Brasiliaan.

    EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka pitää rakentaa kestävän kehityksen globaalistrategian varaan erityisesti ympäristö-, kehitys ja kauppapolitiikassa. EU:n on otettava vahva asema ihmiskunnan suurten ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen, köyhyyden, väkivallan ja epätasa-arvon nujertamiseksi.

    Euroopan etu on, että Yhdysvallat on myös tulevaisuudessa kiinnostunut Euroopasta. Toimivat transatlanttiset suhteet ovat tärkeät myös turvallisuus- ja kehityskysymysten edistämiseksi.

    Läntisen ja islamilaisen maailman välinen suhde on keskeinen rauhaan ja turvallisuuteen vaikuttava tekijä. Tässä Euroopan unionilla on merkittävä rooli sillanrakentajana ja keskinäisen vuoropuhelun ja yhteisymmärryksen vaalijana. Turkin jäsenyys unionissa rakentaisi osaltaan tätä siltaa ja vahvistaisi unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaikuttavuutta maailmassa, erityisesti Lähi-idässä.

    Välimeren eteläisissä rantavaltioissa on kuohunut, kun kansa on lähtenyt kaduille vaatimaan demokratiaa. Näiden valtioiden sisäiset tapahtumat tuntuvan monin tavoin myös koko Euroopassa ja heijastuvat maailmantalouteen. Arabikevät muistuttaa meitä siitä, että on turhaa yrittää asettua sivuun muiden maiden tapahtumista. Ne tuntuvat meillä joka tapauksessa.

    Suomen lähialueilla tulee edistää Pohjoismaisen yhteistyön syventämistä, laaja-alaista Itämeri-politiikkaa ja hyviä Venäjä-suhteita. Suomen pitää olla aktiivinen EU:n ja Venäjän myös arktisen kumppanuuden edistämisessä.

    EU on Suomelle yhä tärkeämpi turvallisuusyhteisö. Keskusta haluaa kehittää unionia siten, että siviili- ja sotilasyhteistyö tukevat käytännönläheisesti toisiaan. Kriisinhallintaoperaatioissa tulee kunnioittaa kunkin jäsenmaan lähtökohtia. Samoin on selkeytettävä EU:n ja Naton tehtävänjakoa ja vahvistettava keskinäistä yhteistyötä YK:n peruskirjan ja päätöslauselmien mukaisesti.

    Sotilaalliseen turvallisuuteen liittyvissä asioissa Suomen pitää säilyttää päätösvalta omissa käsissään. Suomen pitää toteuttaa omaan turvallisuuteensa ja ihmiskunnan haasteisiin soveltuvaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joka on linjassa kansainvälisten sitoumusten ja EU:n yhteisen politiikan kanssa.

    Suomi ei kuulu Natoon eikä myöskään EU ole luonteeltaan eikä tehtäviltään kansainvälinen puolustusliitto. Siksi ihmettelen epämääräisiä puheita eurooppalaisesta Natosta. Jos sinne Natoon haluaa, sen voi sanoa ihan suoraan. Vaihtoehdot pöytään ja annetaan kansan päättää.

    Dear friends,

    EU Foreign and Security Policy is to be built upon a global strategy of sustainable development, comprising environmental, development and economic policy. The EU is to take a strong role in alleviating the crucial problems of climate change, poverty, violence and unequality.

    It is high time the EU looks to the North. The opening of new seaways and interest in the natural resources of the polar sea create interest in the Nordic regions and Finland is to be actively involved in cooperation-building, with an ambition of sustainable development in the Nordic regions. This also relates to the living conditions of the indigenous peoples in these areas.

    Hyvät ystävät,

    Euroopan unionilla on paljon haasteita edessään. Sen tulee omalla toiminnallaan palauttaa kansalaistensa luottamus, tukea ja kannustaa jäsenvaltioita talouksiensa uudistamisessa ja vaikuttaa vastuullisesti kansainvälisessä yhteisössä.

    Tässä työssä tarvitaan aktiivista ja rakentavaa Suomea, jonka EU-politiikkaan Keskusta tulee jatkossakin jättämään oman vahvan kädenjälkensä.

    The EU faces many challenges, and actions of the near future must be ones which restore the confidence of its citizens and supports member states in economic innovation and impacts the international community in a responsible way.

    This work requires pro-active Finnish EU policy, in the creation of which the Centre Party will continue to be actively involved.

  • 10.11.2011

    Oppositiopuolueille tarjottiin viime viikolla ensimmäistä kertaa tilaisuus esitellä, perustella ja puolustaa varjobudjettejaan eduskunnan täysistunnossa. Keskusta haastoikin väkevästi omalla budjettivaihtoehdollaan Kataisen hallituksen ontuvan talous- ja yhteiskuntapolitiikan.

    Keskustan vaihtoehto koostuu kolmesta osa-alueesta. Ensiksi, ehdotuksemme on hallituksen esitystä vastuullisempi ja tasapainottavampi. Valtio ottaisi joka päivä vähintään miljoona euroa vähemmän velkaa kuin hallituksen esityksessä. Hallitus lupailee kansalaisille veronkevennyksiä, jotka katetaan vastuuttomasti velkarahalla.

    Velkaantuminen täytyy saada kuriin. Keräisimme lisää verotuloja arvonlisäveron korotuksella, mutta se tapahtuisi oikeudenmukaisesti. Tukisimme pienituloisia alentamalla ruoan arvonlisäveron yhdeksään prosenttiin, ja torjuisimme polttoaineiden veronkorotukset.

    Toiseksi, keskustan ehdotus olisi työllistävämpi. Haluamme luoda kasvun edellytyksiä joka puolelle Suomea. Valtion on panostettava väylien rakentamiseen ja ylläpitoon, kotimaiseen energiaan ja ruokaan, innovaatioihin ja koulutukseen. 20 000 työpaikan syntyminen lisäsi valtion tuloja ja vähentäisi menoja, mikä synnyttäisi lisää liikkumavaraa tuleville vuosille. Ottaisimme käyttöön innovaatiokannustimen, yritysten vapaamman poisto-oikeuden ja pienyrittäjäkannustimen.

    Kolmanneksi, keskustan vaihtoehto on sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisempi. Turvaisimme päiväkodit, koulut ja terveydenhoidon sekä muut palvelut koko maassa torjumalla kuntien valtionosuuksien leikkaukset ja keräämällä hallitusta enemmän verotuloja.

    Keskusta keventäisi ansiotuloverotusta 365 miljoonaa euroa vähemmän kuin hallitus. Kevennykset kohdistuisivat pienituloisten ansiotuloverotukseen. Keskituloisille tekisimme vain inflaatiokorjauksen eli verotuksen taso säilyisi silloin nykytasolla. Suurituloisten eli yli 70 000 euroa ansaitsevien verotusta puolestaan hieman kiristäisimme.

    Olennainen ero hallituksen ja keskustan budjettiehdotusten välillä löytyy myös kunnallisverotuksesta. Keskusta suuntaisi kunnille 365 miljoonaa euroa hallitusta enemmän. Sen myötä estettäisiin monessa tapauksessa verotuksen kiristyminen.

    Keskustan vaihtoehtobudjetin oikeudenmukaisuus ei perustu pelkästään verolinjaan. Me haluamme myös tulonsiirroilla turvata heikommassa asemassa olevien arjen. Siksi pienimmät sairaus- ja vanhempainrahan vähimmäispäivärahat täytyy nostaa sille tasolle, jolle Kataisen hallitus on korottamassa peruspäivärahan ja työmarkkinatuen. Tulonsiirtojen osalta keskustan vaihtoehto on myös perussuomalaisten varjobudjettiesitystä oikeudenmukaisempi sosiaalisesti.

    Varjobudjettien eduskuntakäsittelyä parantaisi huomattavasti se, että hallitus oikeasti kuuntelisi opposition vaihtoehtoa. Keskustelussa hallituspuolueet kuitenkin arvostelivat keskustan vaihtoehtoa paikkaansa pitämättömin perustein. Jopa ministerit Katainen ja Urpilainen turvautuivat virheellisiin väittämiin. Hallituspuolueiden edustajat väittivät keskustan kiristävän kaikkien ansiotuloverotusta. Tämä ei pidä paikkaansa, kuten edellä on todettu.

    Keskustan vaihtoehdossa kerättäisiin reilu miljardi euroa enemmän veroja, mutta se toteutettaisiin oikeudenmukaisesti. Näistä tuloista joka kolmas euro käytettäisiin valtionvelkaantumisen estämiseen, joka kolmas euro suomalaiseen yrittäjyyteen ja uusiin työpaikkoihin ja joka kolmas euro päiväkoteihin, kouluihin ja terveysasemiin. Siis vähemmän velkaa, parempia palveluita ja kasvun eväitä.

    Turun Sanomien kolumni 9.11.2011

  • 7.11.2011

    Miltä kuulostavat seuraavat linjaukset: veronkevennyksiä velkarahalla, leikkauksia lähipalveluista, toimettomuutta työpaikkojen luomisessa? Valtiovarainministeri Urpilaisen johdolla laadittu valtion ensi vuoden budjettiesitys tarjoaa juuri tällaisia eväitä suomalaisille. Keskusta esitteli viime viikolla vaihtoehtobudjettinsa, joka haastaa Kataisen hallituksen ontuvan talous- ja yhteiskuntapolitiikan.

    Keskustan vaihtoehtobudjetti koostuu kolmesta osa-alueesta. Ensiksi, ehdotuksemme on hallituksen esitystä vastuullisempi ja tasapainottavampi. Valtio ottaisi joka päivä vähintään miljoona euroa vähemmän velkaa kuin hallituksen esityksessä. Velkaantuminen täytyy saada kuriin. Emme voi sysätä velkoja vain lastemme ja lastenlastemme maksettaviksi.

    Keräisimme lisää verotuloja arvonlisäveron korotuksella, mutta se tapahtuisi oikeudenmukaisesti. Alentaisimme ruoan arvonlisäveroa yhdeksään prosenttiin, ja torjuisimme polttoaineiden veronkorotukset.

    Toiseksi, keskustan ehdotus olisi työllistävämpi. Kataisen hallituksen suunnitelmat leikata kotitalousvähennystä ja innovaatiotukia sekä kaksinkertaistaa työvaltaisten alojen arvonlisäverotus näivettävät kasvun mahdollisuuksia. Uusia työpaikkoja keskusta synnyttäisi panostamalla yrittäjyyteen, innovaatioihin, väylähankkeisiin, perustien- ja radanpitoon, laajakaistaan, korjausrakentamiseen, kotimaiseen ruokaan, uusiutuvaan energiaan ja muihin luonnonvaroihin sekä teollisuuteen.

    Kolmanneksi, keskustan vaihtoehto on sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisempi. Keventäisimme työn verotusta 365 miljoonaa vähemmän kuin hallitus, mutta turvaisimme päiväkodit, koulut ja terveyspalvelut koko maassa. Pienituloisen verotus kevenisi, keskituloisen pysyisi ennallaan, mutta suurituloisen kiristyisi.

    Keskustan vaihtoehtobudjetin oikeudenmukaisuus ei perustu pelkästään ehdotettuun verolinjaan. Me haluamme myös tulonsiirroilla turvata heikommassa asemassa olevien arjen. Siksi pienimmät sairaus- ja vanhempainrahan vähimmäispäivärahat täytyy nostaa sille tasolle, jolle Kataisen hallitus on korottamassa peruspäivärahan ja työmarkkinatuen. Tulonsiirtojen osalta keskustan vaihtoehto on myös perussuomalaisten varjobudjettiesitystä oikeudenmukaisempi sosiaalisesti.

    Kataisen hallitus on tekemässä melkoisen karhunpalveluksen suomalaiselle perusturvalle nostaessaan vain työttömyyspäivärahoja. Keskustajohtoinen hallitus teki edellisellä vaalikaudella tärkeän periaatteellisen linjauksen, kun sairaus- ja vanhempainpäivärahat nostettiin työmarkkinatuen tasolle. Nyt valtiovarainministeri Urpilaisen johdolla jaetaan pienituloiset vuohiin ja lampaisiin. Tämä kertoo hallituksen sosiaalisesta omastatunnosta paljon.

    Keskustan vaihtoehdossa kerättäisiin siis reilun miljardin enemmän veroja, mutta se toteutettaisiin oikeudenmukaisesti. Näistä tuloista joka kolmas euro käytettäisiin valtionvelkaantumisen estämiseen, joka kolmas euro suomalaiseen yrittäjyyteen ja uusiin työpaikkoihin ja joka kolmas euro päiväkoteihin, kouluihin ja terveysasemiin.

    Ilkan kolumni 8.11.2011

  • 7.11.2011

    Viime viikolla keskusteltiin ensimmäistä kertaa täysistunnossa opposition vaihtoehtobudjeteista. Uutta oli erityisesti se, että keskusteluun osallistuivat myös ministerit.

    Onnistuessaan käytäntö varmasti vahvistaisi opposition vaikutusmahdollisuuksia. Se kuitenkin edellyttäisi sitä, että hallitus kuuntelisi aidosti opposition vaihtoehtoa. Viime viikon keskustelussa sellaisesta tilanteesta oltiin vielä kaukana.

    Erityisen harmillista oli, että hallituspuolueet arvostelivat keskustan vaihtoehtoa paikkaansa pitämättömin perustein. Harvinaisen paljon virheitä sisältyi myös pääministeri Kataisen ja valtiovarainministeri Urpilaisen puheenvuoroihin.

    Ensinnäkin hallituspuolueiden edustajat väittivät keskustan kiristävän kaikkien ansiotuloverotusta. Tämä ei pidä paikkaansa. Keskusta tosin keventäisi ansiotuloverotusta 365 miljoonaa euroa vähemmän kuin hallitus. Lisäksi kohdentaisimme kevennykset hallitusta oikeudenmukaisemmin. Keventäisimme pienituloisten ansiotuloverotusta. Keskituloisille tekisimme vain inflaatiokorjauksen eli verotuksen taso säilyisi silloin nykytasolla. Suurituloisten eli yli 70 000 euroa ansaitsevien verotusta puolestaan hieman kiristäisimme.

    Olennainen ero hallituksen ja opposition budjettiehdotusten välillä löytyy myös kunnallisverotuksesta. Hallituksen valtionosuusleikkaukset johtavat monessa kunnassa veroprosentin korottamiseen. Keskusta suuntaisi kunnille 365 miljoonaa euroa hallitusta enemmän. Sen myötä estettäisiin monessa tapauksessa verotuksen kiristyminen.

    Varsin hämmentävä oli valtiovarainministeri Urpilaisen väite siitä, ettei hallitus ensi vuonna lainkaan keventäisi ansiotuloverotusta, vaan pitäisi sen ennallaan. Hän myös sanoi, ettei tällaista linjausta löydy hallituksen ohjelmastakaan. Kumpikaan väite ei pidä paikkaansa. Sekä hallitusohjelmassa että ensi vuoden budjettiesityksessä todetaan yksiselitteisesti, että pieniä ansiotuloja saavien verotusta kevennetään.

    Samoilla vesillä seilasi myös pääministeri Katainen. Hänkin todisti täysin virheellisesti, että keskustan esitys kiristäisi verotusta 1 800 euroa kuukaudessa ansaitsevilta. Keskustan esitys kiristää verotusta kuitenkin vasta vajaat 6 000 euroa kuukaudessa tienaavilta.

    En tiedä, johtuivatko ministereiden väärät todistukset osaamattomuudesta vai tahallisista väärinymmärryksistä. Itse totuin ministerinä siihen, että virheet noukittiin heti julkisuuteen. Se tapahtui yleensä toimittajien, mutta vähintäänkin opposition toimesta. Sinänsä näin iso haparointi ei ole yllätys. Esimakua saimme jo ERVV:n takausvastuuesityksen käsittelyssä. Hallituksen esitys osoittautui virheelliseksi. Siinä virheessä oli kyse miljardeista.

    Suurpiirteisyys näyttää riittävän, kun kyseessä ovat veronmaksajien rahat.

    Suomenmaan blogi 7.11.2011

  • 30.10.2011

    Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi Keskustan ylimääräisessä puoluekokouksessa Helsingissä 29.10.2011

    Hyvä puoluekokousväki,

    hyvät ystävät,

    Me olemme kokoontuneet tänään tänne Helsinkiin hyvin arvokkaan asian vuoksi. Valitsemme Suomen Keskustalle presidenttiehdokkaan. Ehdokkaan, jonka haluamme nousevan koko kansan tuella tämän tasavallan ykköspaikalle.

    Keskustalaisella kansanliikkeellä on tarjota kisaan ylivoimaisen kokenut ja pätevä ehdokas – valtiotieteen tohtori Paavo Väyrynen.

    Mutta on kokoontumisellemme tänne jäähalliin tänään myös toinen syy. Ei pidä paikkaansa, että ainoastaan henkilökysymykset saavat meidät keskustalaiset liikkeelle. Olemme lähteneet satojen ihmisten voimalla keskellä yötä linja-autolla, aamulla varhain kimppakyydillä tai aamukahvin jälkeen ratikalla kokoukseen. Kyllä te sen tiedätte, mikä meidät kaikki liikkeelle saa: se on luja usko keskustalaiseen aatteeseen.

    Me rakastamme tätä kansanliikettä, joka puolustaa koko Suomea, huolehtii heikoimmista, arvostaa yrittäjyyttä ja suomalaista ruokaa, kantaa vastuunsa kotimaassa ja maailmalla, vaatii päätöksiltä sosiaalista ja alueellista oikeudenmukaisuutta, tukee perheitä, ymmärtää sivistyksen ja koulutuksen arvon, vastustaa pakkokeskittämistä sekä puolustaa oikeutta asua, opiskella, tehdä työtä ja yrittää joka puolella maatamme.

    Näiden asioiden vuoksi minä laitan itseni likoon. Nämä asiat tarvitsevat puolustajia erityisesti nyt, kun sinipunavoimat ovat jälleen vallassa. Tiedämme, että aate- ja asiapohjallamme on kannatusta. Meidän tehtävänämme on osoittaa, että olemme luottamuksen arvoisia. Me osaamme, me haluamme ja me pystymme muuttamaan Suomea oikeudenmukaisemmaksi, yhteisöllisemmäksi ja kohtuullisemmaksi yhteiskunnaksi. Tehdään se yhdessä.

    Hyvät ystävät,

    Ihmiskunnan historia on yhtämittaista aaltoliikettä. Maailma ympärillämme muuttuu nyt vauhdilla ja kriisit koskettavat ihmisiä yli rajojen.

    Olemme nähneet diktatuurien kaatumisen arabimaissa. Maanjäristyksiä, tsunameja ja ydinonnettomuuksia, jotka muistuttavat, että luonto asettaa aina rajat ihmisten toiminnalle. Itä-Afrikassa on pahin nälänhätä vuosikymmeniin. Se tappaa lapsia joka hetki. Poliittinen terrori-isku Norjassa pysäytti meidät keskellä kauneinta kesää. Euroopassa uusi lama painaa päälle. Euroopan unioni on historiansa vaikeimmassa paikassa.

    Isojen muutosten keskellä Suomen on tehtävä vaikeita päätöksiä. Niitä on tehtävä siksi, että haluamme säilyttää hyvinvointiyhteiskuntamme perustan itsellemme ja ennen kaikkea lapsillemme ja lastenlapsillemme. Pelkkä vanhan vaaliminen ei haasteiden äärellä riitä. Tarvitsemme myös rohkeutta ja voimaa uudistuksiin. Julkinen talous on tasapainotettava ja velkaantuminen pysäytettävä. Ikääntymiseen on vastattava niin työmarkkinoilla kuin palvelujen tuotannossa. Hyvinvointia on jaettava nykyistä oikeudenmukaisemmin. Tasaisempi tulonjako on myös yhteiskuntarauhan paras tae.

    Me tunnistamme ulkoa tulevat ja kotimaiset ongelmat, mutta haluamme vastata niihin oikeudenmukaisemmin kuin Kataisen hallitus. Siten, että koko Suomi pidetään mukana. Siten, että ketään ei jätetä.

    Politiikalla pitää rakentaa luottamusta, turvallisuutta ja tulevaisuuden uskoa. Vaikeina aikoina mitataan kansakunnan selkäranka ja henkinen kantti. Pidämmekö kiinni suomalaisen elämänmuodon peruspilareista, oikeudenmukaisuudesta, kohtuudesta ja tasa-arvosta vai annammeko kehityksen tietoisesti kulkea kohti Suomea, jota rakennetaan vain menestyjien ehdoilla, materiaalisia arvoja korostaen?

    Annammeko monimutkaisessa maailmassa vallan helpoille yksinkertaistuksille ja sulkeudummeko johonkin lintukotoon, jota ei ole olemassakaan?

    Keskustan vastaus edellä kuvatulle kehitykselle on selkeä: ei. Meillä keskustalaisilla on oma linjamme Suomen paikasta maailmassa. Samalla, kun puolustamme koko Suomea ja ihmisen kokoista sivistysyhteiskuntaa, me olemme valmiita kantamaan kansainvälistä vastuuta.

    Arvostamani emeritus piispa Eero Huovinen on kirjoituksissaan usein pohtinut sitä, mikä on ihmiselämän perimmäinen huoli. Hän muistuttaa meitä siitä, miten tärkeää jokaisen on säilyttää herkkyys maailman kärsimysten suhteen.

    Puolueemme perinteeseen kuuluu se, että kannamme kansainvälistä vastuuta myös heistä, joilla menee huonommin kuin meillä ja ymmärrämme erilaisuutta. Siksi olemme valmiita auttamaan hädässä olevia ja torjumme jyrkästi rasismin ja ihmisten välisen vastakkainasettelun.

    Köyhää on autettava eikä yhteisvastuu ole häpeä – sen puute on. Ympärillämme on paljon ahdinkoa. Ahdingon syynä useimmiten on se, että aineellinen ja oman edun tavoittelu on asetettu hyveeksi. Se on sumentanut tajua yhteisestä hyvästä, yhteisistä päämääristä.

    Suomi ei voi eikä sen pidä sulkeutua. Jos näin tekisimme, jättäisimme tulevaisuutemme muiden päätettäväksi.

    Suomen edun puolustaminen ja yhteisten ratkaisujen hakeminen ovat useimmiten sama asia. Kansainvälinen asemamme on perustunut siihen, että olemme osa ratkaisua. Olemme aktiivinen ja rakentava toimija YK:ssa, Euroopan unionissa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä.

    Urho Kekkonen sanoi aikanaan: “Tänä päivänä tahdomme olla ennakkoluulottomasti ja myönteisessä hengessä mukana siinä kansainvälisessä yhteistoiminnassa, joka on ainoa mahdollinen keino rauhan varmistamiseksi.”

    Nyt kun Eurooppa on historiallisen vaikeassa tilanteessa, meidän on syytä muistaa Kekkosen perintöä. Yhteinen Eurooppa on meille rauhan ja vakauden projekti ja siksi ratkaisuja on etsittävä yhdessä. Suomen paikka on Euroopan unionissa, mutta jäsenenä meidän on oltava rakentava, aloitteellinen ja suomalaisten puolta pitävä. Myös tällä viikolla EU:ssa tehtyjä päätöksiä on arvioitava tästä näkökulmasta.

    Hyvää päätöksissä on se, että ne ainakin väliaikaisesti rauhoittivat markkinoita. Kreikan velkajärjestelyä keskusta oli vaatinut jo pitkään. Oli siis jo aikakin. Huonoa päätöksissä puolestaan on se, että riskit Suomen taloudellisille menetyksille kasvoivat. Hallituksen kannattaisi tunnustaa tämä rehellisesti. Tosiasia myös on, ettei kriisi ole vielä ohi. Edessä on monta haastavaa vuotta niin miellä Suomessa kuin erityisesti heikomman talouden euromaissa.

    Hyvä puoluekokousväki,

    Meitä kaikkia tässä salissa yhdistää into vaikuttaa isänmaan asioihin. Vaikka tulimme lyödyiksi kevään vaaleissa, uskomme vahvasti, että meitä koko Suomen puolustajia ja eheyttävää keskustalaista politiikkaa tarvitaan vielä kipeästi.

    Sosiaalisesti ja alueellisesti ehyt Suomi on linjavalinta. Se on se suunta, johon me haluamme tätä maata viedä. Keskustan vaihtoehto on työtä, hyvinvointia ja turvallisuutta jokaiselle suomalaiselle asuinpaikasta riippumatta. Suomen pitää myös tulevaisuudessa olla maa, jossa työnteko kannattaa ja yrityksillä on mahdollisuus kasvaa.

    Politiikalla pitää mahdollistaa, että jokainen pystyy tekemään itselleen sopivia valintoja omassa elämässään. Meillä ei ole varaa jättää yhtään ihmistä tai aluetta sivuun. Syrjäytyminen johtaa katkeruuteen ja voimattomuuteen. Seuraukset voivat olla tuhoisat.

    Puolueemme on ollut monet kerrat eheyttäjän roolissa suomalaisessa politiikassa. Olimme rakentamassa tasavaltalaista hallitusmuotoa, puolustamassa kansanvaltaa 30-luvun kiihkeinä vuosina, jälleenrakensimme isänmaata sotavuosien jälkeen ja loimme hyvinvointiyhteiskuntaa kaikille suomalaisille. Nyt tiedämme, miten iso urakka oli 1990-lamasta nousu ja globalisaatioon vastaaminen. Vastatuuleen on puskettu aatteeseen uskoen.

    Kaikissa näissä käänteissä Keskusta on kantanut vastuunsa ja ottanut paikkansa ääriliikkeiden välissä. Meidän politiikkamme ei ole ollut oikeistolaista eikä vasemmistolaista. Se on ollut edistysmielistä keskustalaista politiikkaa.

    Keskusta voi ottaa paikkansa suomalaisessa politiikassa jatkossakin, kun olemme sisäisesti vahvoja. Nyt kuitenkin puhaltavat sellaiset sinipunatuulet, että politiikan tavoitteena on saatella keskusta pysyvään alamäkeen.

    Yhtä päättäväisesti kuin vastustamme hallituksen kylmää politiikkaa, meidän on puhallettava yhteen hiileen puolueen sisällä. Tämä puolue on aina ollut vahvimmillaan silloin, kun ulkoinen uhka on ollut suuri. Meitä tässä salissa olevia yhdistää yhä usko keskustalaisten arvojen hyvyyteen: niitä ovat tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen nojaava ihmiskäsitys, kestävä luontosuhde, edistysmielisyys ja usko koko maan voimavaroihin ja kansansivistykseen. Nämä arvot ohjaavat meitä ottamaan vastuuta omasta elämästämme ja Suomen tulevaisuudesta. Keskustalaiset arvot ovat sidoksissa ihmisten konkreettiseen arkeen, työhön, jokapäiväiseen kulutukseen, itsensä sivistämiseen, jopa käyttäytymiseen, siihen miten kohtelemme toisia.

    Tämä totuus muistaen meidän on lähdettävä yhdessä uudistamaan toimintaamme. Nyt tarvitaan uupumatonta työtä puolueen, aatteemme ja keskustalaisen politiikan puolesta. Onnistumme tässä työssä vain yhdessä, rinta rinnan ja käsi kädessä.

    Meitä keskustalaisia on edelleen paljon ja joukkoomme mahtuu erilaisia keskustalaisia. Meidän on rakennettava keskustasta entistäkin vahvemmin suomalaisten arjessa kiinni oleva lähipuolue. Yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen, yhteisistä asioista päättäminen on vahva henkivakuutus myös maailman myllertäessä. Keskusta on kotien puolue. Keskusta on vahva lähipuolue.

    Politiikkamme tulee nojata vahvasti arvoihimme, Suomen ja suomalaisten vahvuuksiin ja paikallisuuteen. Lähipuolue on se, mitä Maalaisliitto-Keskusta oli aikanaan ja sille paikalle, arjen asioiden ajajaksi ja ymmärtäjäksi asetumme jälleen.

    Meidän paikkamme, hyvät ystävät, on suomalaisten keskellä ja lähellä.

    Hyvät kuulijat,

    Esitimme ennen vaaleja epäilyksiä siitä, mihin sinipunahallitus Suomea veisi. Moni piti sitä vain pelotteluna. Kukaan ei osannut arvata, kuinka kovaa ja rujoa politiikkaa Kataisen ja Urpilaisen hallitus lähtee ajamaan.

    Nyt on syytä kysyä, auttavatko populistiset letkautukset, kun eriarvoisuus lisääntyy, palveluja ja työpaikkoja keskitetään. Keskustan hallituksessa tällainen politiikka ei olisi mahdollista.

    Olemme kyseenalaistaneet vahvoin perustein hallituksen toimet tänä syksynä jo useassa asiassa. Erityistä kritiikkiä sinipuna ansaitsee kuntauudistuksestaan, talouslinjauksistaan, maatalouspolitiikastaan ja koulutusleikkauksistaan. Olemme myös esittäneet uskottavan vaihtoehdon hallituksen esityksille.

    Julkaisimme viime torstaina vaihtoehtobudjettimme. Siinä me tunnistamme taloudellisen tilanteen vakavuuden. Valtion velkaantuminen on saatava kuriin. Suomi ei voi velkaantua Kataisen hallituksen seitsemän miljardin vuosivauhdilla.

    Keskustan vaihtoehto perustuu kolmeen asiaan:

    Ensinnäkin vaihtoehtomme on vastuullisempi ja taloutta tasapainottavampi. Valtio ottaisi keskustan johdolla joka päivä vähintään miljoona euroa vähemmän velkaa kuin Kataisen hallitus. Se on vastuullista, sillä velka on siirretty veronkorotus.

    Keskustan mielestä verotulot on kerättävä maksukyvyn mukaan. Verotuksen on oltava oikeudenmukaista. Tasaverokehitys ei meille käy. Kataisen hallitus aloitti työnsä lupaamalla kansalaisille taloustilanteeseen nähden ylimitoitettuja veronkevennyksiä. Lupaukset katetaan velkarahalla, mikä on vastuutonta.

    Toiseksi vaihtoehtomme on työllistävämpi ja se tukee yrittäjyyttä. Tarvitsemme vuosikymmenen loppuun saakka ulottuvan kasvuohjelman, jonka myötä maahamme syntyy uusia yrityksiä ja lisää työpaikkoja. Me panostaisimme suomalaiseen työhön ja yrittäjyyteen joka päivä miljoona euroa enemmän kuin hallitus.

    Vaihtoehtomme mukaan syntyisi jopa 20 000 uutta työpaikkaa. Valtion tulot lisääntyisivät ja menot vähenisivät. Kasvun edellytyksiä on luotava joka puolelle Suomea. Valtion on panostettava teiden ja rautateiden rakentamiseen ja ylläpitoon, kotimaiseen energiaan ja ruokaan, innovaatioihin ja osaamiseen sekä koulutukseen koko maassa. Me emme hyväksy hallituksen esitystä ammattikorkeakoulupaikkojen alueellisesti epäoikeudenmukaisesta leikkaamisesta. Me emme hyväksy sitä, että viljelijät saavat palkankorotusten sijaan leikkauksia toimeentuloonsa.

    Kolmanneksi vaihtoehtomme on sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisempi. Keskusta kohdistaisi joka päivä miljoona euroa lisää rahaa kunnille. Silloin pelastuisi monta koulua, päiväkotia, vanhainkotia ja terveysasemaa sekä takaisimme tuhansien sairaanhoitajien, opettajien ja lastentarhanopettajien työpaikan säilymisen. Rahaa riittäisi myös kymmenien homekoulujen korjaamiseen.

    Keskusta pitää edelleen kiinni siitä, että taantuman laskua ei saa maksattaa yhteiskunnan heikompiosaisilla. Ruuan arvonlisäveron alentaminen ja energiaverotuksen kiristymisen estämisen lisäksi vaalimme oikeudenmukaisuutta nostamalla pienimmät vanhempainrahat muun perusturvan tasolle. Keskusta myös esittää työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamista. Omaishoidontuen verovapaus puolestaan olisi merkittävä kädenojennus omaisiaan kotona hoitaville ja erittäin pitkää päivää tekeville ihmisille.

    Hyvät ystävät,

    Kylmää kyytiä hallitus lupaa myös kunnille. Kuntauudistus on hyytävä esimerkki hallituksen ja erityisesti kokoomuksen ylimielisyydestä. Hallitus sanelee, keskittää ja pakottaa.

    On suurta sumutusta väittää, että julkisen talouden ongelmat poistetaan kuntia lahtaamalla. Toisin kuin hallitus tekee, keskusta ei aseta erilaisia kuntia ja ihmisiä vastakkain. Me, eri puolilla maata asuvat suomalaiset, emme ole toistemme taakkoja, vaan samassa yhteisessä veneessä. Uudistusten pohjana pitäisi eurojen rinnalla olla koko maan voimavarat ja suomalaisuuden hyvät puolet: yhteisvastuu ja sisukkuus.

    Kuntamyllerryksen sijaan palvelujen järjestämisessä pitäisi hyödyntää se osaaminen, mikä kunnissa, yrityksissä, järjestöissä ja oppilaitoksissa on eri puolilla maata. Kehittämistyötä on tehty vuosia ja yhteistyötä rakennettu tosissaan. Nyt pitäisi antaa työrauhaa. En ihmettele lainkaan, että kunnissa yli puoluerajojen on herännyt kapina. Hallituksen kohtuuton ja lyhytnäköinen politiikka ansaitsee tuomion. Epäoikeudenmukaisuus horjuttaa aina ja kaikkialla yhteiskuntarauhaa.

    Keskustalaisessa politiikassa valtio ei sanele, vaan auttaa, käynnistää ja kannustaa. Alkiolaisuuteen nojaten me uskomme, että tätä maata rakennetaan alhaalta ylöspäin – paikallisyhteisöt, kylät, kaupunginosat, perheet, naapurit ja ystävät ovat suomalaisen yhteiskunnan vahvuus.

    Kun sinipunapuolueet nauravat kunnille, ne samalla väheksyvät juuri näitä paikallisia yhteisöjä ja vannovat järjestelmien, rakenteiden, markkinoiden ja keskitetyn Suomen nimiin. Me uskomme yksilöiden ja yhteisöjen omatoimisuuteen – siihen, että suomalaiset tietävät miten arjen ongelmia ratkaistaan, kun maailma muuttuu ja entinen ei enää toimi.

    Hallituksen politiikassa on kyse puhtaasti ideologisesta valinnasta. Ennen kaikkea kyse on sosialidemokraattien ikiaikaisesta uskosta järjestelmiin ja suurin yksiköihin. Laitos on demareille aina parempi kuin omaehtoisuuteen ja keskinäiseen luottamukseen perustuva paikallinen, ihmisen kokoinen ratkaisu. Kokoomus on aina nojannut suuruuden ekonomiaan ja markkinoihin. Tasa-arvolla ei ole kokoomukselle ollut niin väliä, ja siksi keskittämispolitiikka heille sopiikin.

    Hyvät ystävät,

    Sokeri pohjalla. Tärkein päätöksemme tänään on Keskustan presidenttiehdokkaan nimeäminen. Puoluevaltuuston yksimielinen esitys puoluekokoukselle on, että puolueemme ehdokkaaksi nimitetään kunniapuheenjohtaja, valtiotieteen tohtori Paavo Väyrynen.

    Meidän ehdokkaamme asettamisen jälkeen puolueiden ehdokkaat alkavat olla selvillä. Äänestäjien valittavina ovat nahkuri, kamreeri, populisti ja tohtori. Kenen sinä haluaisit operoivan Suomea?

    Tulevien kuukausien aikana käydään laaja ja perinpohjainen tulevaisuuskeskustelu Suomen suunnasta. Presidentinvaali on henkilövaali, mutta tällä kertaa myös ehdokkaiden aatteelliset ja poliittiset erot ovat poikkeuksellisen isot.

    Olen puheessani kuvannut sitä, mikä meille keskustalaisille ja tälle kansanliikkeelle on tärkeää. Tiedän, että presidenttinä Paavo Väyrynen ajaisi näitä asioita. Hän puolustaisi koko Suomea, yrittäjyyttä, perhepolitiikkaa, ajaisi aktiivista ja vastuullista ulkopolitiikkaa sekä suomalaisten menestystä kotona ja maailmalla.

    Näiden asioiden vuoksi lähdin itse 25 vuotta sitten mukaan politiikkaan. Ensimmäinen vaativampi tehtäväni oli toimia Paavon valitsijamiesehdokkaana. Me nuoret ehdokkaat olimme innoissamme, sillä olimme vaikuttuneita erityisesti Paavon ihmiskuntapolitiikkalinjauksista. Ne kantavat jalostuneina edelleen. Paavo laittoi jo silloin itsensä likoon keskusta-aatteen eteen samalla tavalla kuin hän tekee nyt. Sitä me kaikki arvostamme.

    Presidentinvaaleissa Paavo Väyrysellä on ainoana ehdokkaana uskottavuutta olla aidosti koko Suomen presidentti. Hänellä on uskottavuutta ja näyttöä suomalaisten yritysten viennin edistämisestä ja työstä kestävän kehityksen ja maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemisessa. Hän tietää, että kriisit ja ympäristöhaasteet maailmassa ovat mittavia ja niiden ratkaisemiseen tarvitaan valtiopäämiesten ja -naisten uupumatonta panosta. Me tiedämme, että Paavossa on voimaa, sinnikkyyttä ja asiantuntemusta tähän työhön.

    Koko Suomen ja kaikkien suomalaisten puolustaminen on yli sadan vuoden ajan ollut keskustan politiikan ydin. Paavo Väyrynen puolestaan on koko vuosikymmenien mittaisen poliittisen uransa tehnyt töitä sen puolesta, että koko maassa olisi tasavertaiset mahdollisuudet elää, tehdä töitä, yrittää ja opiskella. Hän tietää, että tätä maata ei rakenneta pelkästään vahvojen ehdoilla.

    Presidentinvaalissa kyse on johtajuudesta. Suuri osa suomalaisista haluaa maalle vahvan presidentin. UKK ohjasi suomalaisia pois vihasta, katkeruudesta, epäluulosta itänaapuria kohtaan, arvosti ihmistä riippumatta yhteiskunnallisesta asemasta ja asuinpaikasta. Paavo Väyrysestä suomalaiset saavat oikean ja itsenäisen presidentin. Eihän Paavo niitä helpoimpia yhteistyökumppaneita ole, kuten ei ollut Paasikivi eikä Kekkonen, mutta totta puhuen Paavo on usein nähnyt tulevaisuuteen paremmin kuin kukaan muu meistä. Tätäkin taitoa presidentti tarvitsee.

    Hyvät ystävät, hyvät keskustalaiset,

    Näiden vastaansanomattomien perusteluiden vuoksi me haluamme tehdä Paavo Väyrysestä tasavallan presidentin. Minä ja me kaikki teemme näissä vaaleissa jälleen kerran tinkimättömästi töitä ehdokkaan ja samalla yhteiskuntapolitiikkamme eteen. Teemme sen siksi, että me uskomme vahvaan keskustalaisuuteen ja rakastamme tätä liikettä.

  • 30.10.2011

    Keskustan politiikan ydin on koko Suomesta huolehtiminen. Pienenä maana menestymme vain silloin, kun koko maan voimavarat saadaan käyttöön rakentamaan tulevaisuuttamme. Varsinkin näinä epävarmoina ja vaikeina aikoina politiikalla pitäisi luoda tulevaisuuden uskoa koko Suomeen.

    Kataisen ja Urpilaisen hallitus on valinnut toisen tien. Se on toimillaan lisäämässä maamme kahtiajakoa menestyjiin ja menettäjiin. Hallitus keskittää ja pakottaa.

    Erityisen nopeasti hallitus on tarttunut juuri sellaisiin hankkeisiin, jotka kiihdyttävät keskittämistä. Kuntauudistus sekä muutokset korkeakouluverkkoon ja vaalipiirijakoon johtavat hallituksen kaavailemilla tavoilla toteutettuina vahvaan eriarvoistumiseen.

    Kuntauudistuksessa hallitus on lähtenyt pakkoliitosten ja suuruuden ihannoimisen tielle. Pelkästään työssäkäyntialueisiin pohjautuva ajattelu ei perustu mihinkään tutkimuksiin. Kyseessä on ainoastaan ideologinen linjavalinta. Hallitus ei ole turvaamassa kouluja, päiväkoteja, terveyspalveluita tai vanhustenhoitoa. Se keskittyy vain kuntarajojen piirtelyyn. Samalla romukoppaan heitetään paikallinen asiantuntemus ja kansalaisten vaikutusmahdollisuudet. Hallituksen kuntapolitiikka johtaa palvelujen ja päätösvallan keskittymiseen muutamiin keskuksiin kehyskuntien ja reuna-alueiden kustannuksella.

    Demareiden johdolla hallitus on romuttamassa alueellisen korkeakouluverkon, joka on ollut Suomen henkivakuutus. Karsimalla kovalla kädellä aloituspaikkoja ammattikorkeakoulut pakotetaan sulkemaan toimipisteitään ja lakkauttamaan koulutusohjelmiaan. Yhä useamman nuoren on pakko muuttaa pitkiä matkoja opintojen perässä.

    Sama ideologinen keskittäminen ja suuruuden ihannointi koskee vaalipiirijaon uudistamista. Itä-Suomen vaalipiirit tullaan ”järjestelemään uudelleen”. Käytännössä tämä tarkoittaa niiden yhdistämistä. Hallituksen vastaus piilevään äänikynnykseen ja suomalaisten alhaiseen äänestysaktiivisuuteen on lyödä kolme vaalipiiriä yhteen.

    Kansanvallan kannalta on erittäin kyseenalaista, että hallitus aikoo jättää opposition ulos vaaliuudistuksesta.

    Suomessa on ollut tapana, että merkittävistä yhteiskunnallisista uudistuksista käydään laaja keskustelu ja myös oppositiota kuunnellaan. Kataisen ja Urpilaisen hallitus toimii täysin päinvastoin. Sen linja on: teette, tai itkette ja teette.

    Sinällään hallituksen politiikassa ei ole mitään uutta. Sama meno nähtiin vuosina 1995 – 2003 Lipposen ja Niinistön hallituksissa. Kylmintä kyytiä saivat kaikkein heikoimmat ihmiset ja alueet. Yhteiskunnallinen keskustelu oli sinipunan mielestä turhaa seminaarinpitoa. Sinipunahallitusten politiikan laskua maksetaan edelleen tässä maassa eriarvoisuutena ja syrjäytymisenä.

    Pidän tärkeänä, että hallituksen politiikan vastapainoksi maalla on presidentti, joka puolustaa koko Suomea ja kaikkia suomalaisia. Paavo Väyrysestä saamme koko Suomen presidentin.

    Tätä maata pitää rakentaa yhdessä, ei pakolla ja sanelulla. Politiikan pitää perustua tasa-arvolle ja oikeudenmukaisuudelle.  Koko Suomessa tulee voida asua, tehdä töitä, yrittää ja opiskella. Hyvät lähipalvelut, paikalliset vaikuttamisen mahdollisuudet ja ihmisten oikeus valita itse asuinpaikkansa ovat ehyen Suomen ydin.

    Meillä ei ole varaa jättää yhtään ihmistä tai aluetta yhteisestä veneestä. Koko Suomen ja kaikkien suomalaisten puolustajia tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.

    MTV3 Nettikolumni 20.10.2011

  • 12.10.2011

    Eduskunta on kahden päivän ajan käsitellyt valtion talousarvioesitystä ensi vuodelle. Budjettia käsitellään varsin epävarmassa taloustilanteessa, eikä edellisestäkään lamasta ei ole vielä kunnolla selvitty.

    Ensi vuoden talousarvio on ristitty “vakauden, työllisyyden ja oikeudenmukaisuuden budjetiksi”. Hallitus joutui jo heti maanantaina ahtaalle puolustaessaan esitystään. Käyty keskustelu osoitti Kataisen ja Urpilaisen hallituksen neuvottomuuden talouspolitiikan saralla.

    Kun hallituksen budjettiretoriikkaan pureutuu tiukemmin, täytyy hyvällä syyllä kysyä: löytyykö budjetin määrittelemiselle vakauttavaksi, työllistäväksi ja oikeudenmukaiseksi katetta? Vastaus on: ei löydy.

    Vakaus merkitsee ilmeisesti julkisen talouden vakauttamista. Tähän toimeen hallitus tarttuu verkkaisesti; valtion talous on esityksen mukaan ensi vuonna yli 7 miljardia euroa alijäämäinen. Koko vaalikauden aikana hallitus ei pysty kääntämään velkaantumista laskuun. Valtiovarainministeriö arvioi, että valtion velka suhteessa kansantuotteeseen kasvaa tämän vuoden 42,5 prosentista 48 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Keskusta tulee omassa varjobudjetissaan ottamaan velkaantumisen pysäyttämisen vakavasti.

    Uusien työpaikkojen ja yrittäjyyden tukemisen sijaan hallituksen politiikka syö yrittäjyyden eväitä ja vie työpaikkoja. Budjetissa ei ole oikein mitään, mikä kannustaisi työllistämään tai yrittämään. Hallituksen työllisyyspolitiikka on melkoisen apaattista.

    Työ ja yrittäjyys kulkevat käsi kädessä. Uusien yritysten kautta maahan syntyy uusia työpaikkoja ja sitä kautta talouskasvua. Esimerkiksi keskustan ehdottamat ensimmäisen työntekijän palkkaamisen tukeminen ja yritysten poisto-oikeuden kaksinkertaistaminen ovat tehokkaita tapoja edistää kasvua ja työllisyyttä. Näihin hallitus ei kuitenkaan tartu.

    Kauniista puheistaan huolimatta valtiovarainministeri Urpilaisen talousarvioesitys nakertaa sosiaalista ja alueellista oikeudenmukaisuutta. Hallitus on isoon ääneen toitottanut, kuinka se “historiallisesti” korottaa perusturvaa. Todellisuudessa kyseessä on lähinnä vain työttömyyskorvauksen korottaminen.

    Hallitus haluaa siis jälleen erottaa toisistaan työttömille ja toisaalta esimerkiksi sairaille ja vanhempainvapaita pitäville maksettavat päivärahat. Myös eläkeläiset unohdetaan tyystin. Korotukset ovat varsin epäoikeudenmukaisia myös siitä näkökulmasta, että kaikista suurimmat korotukset tulevat työttömille, jotka ovat saaneet palkkaa yli 3 500 euroa kuussa.

    Hallitus ei myöskään halua vahvistaa alueellista oikeudenmukaisuutta. Kuntien valtionosuuksiin kohdistuu raju leikkaus. Se tulee näkymään kunnissa lähipalveluiden heikentymisenä ja veroäyrin korotuksina. Hallituksen tekemät vähennykset koulutukseen ja nuorisotyöhön vaurioittavat vakavasti lasten ja nuorten tasapuolisia mahdollisuuksia. Ne ovat jälleen yksi esimerkki Suomen alueita ja kansalaisia eriarvoistavasta politiikasta.

    Nuorten työllistymiseen ja syrjäytymisen estämiseen tähtäävä yhteiskuntatakuu on yksi hallituksen keskeisistä hankkeista. Tätä työtä keskusta on valmis tukemaan oppositiosta käsin. Liian moni nuori putoaa kyydistä jo ennen opintojen päättymistä ja työuran alkua.

    Valitettavasti tässäkään asiassa keinot eivät vastaa tavoitteita. Vakauden nimissä hallitus leikkaa esimerkiksi oppisopimuskoulutuksesta ja estää näin oikeudenmukaisuuden ja työllisyyden toteutumista. Pelkät hyvät aikeet ja kauniit sanat eivät näinä aikoina riitä.

    Turun Sanomien kolumni 12.10.2011

  • 12.10.2011

    Eduskunta aloitti eilen valtion ensi vuoden budjetin käsittelyn. Maailman- ja erityisesti Euroopan talouden tilanne on erittäin epävarma, ja se heijastuu suoraan myös Suomeen. Tämä on haastavaa, sillä edellisestä lamasta ei ole vielä kunnolla selvitty.

    Keskustan johdolla maamme taloutta elvytettiin maailmanlaajuisen finanssikriisin vuoksi. Suurten irtisanomisten sijaan pystyimme pelastamaan suomalaisia työpaikkoja. Nyt on aika aloittaa laman aiheuttaman velkaantumisen pysäyttäminen ja aukon kurominen umpeen.

    Jyrki Kataisen sinipunahallitus on kuitenkin ryhtynyt tekemään korjausliikettä varsin epäoikeudenmukaisesti. Kauniista puheista huolimatta valtiovarainministeri Urpilaisen talousarvioesitys nakertaa sosiaalista ja alueellista oikeudenmukaisuutta.

    Hallitus on isoon ääneen toitottanut, kuinka se “historiallisesti” korottaa perusturvaa. Todellisuudessa kyseessä on lähinnä vain työttömyyskorvauksen korottaminen. Hallitus haluaa siis jälleen erottaa toisistaan työttömille ja toisaalta esimerkiksi sairaille ja vanhempainvapaita pitäville maksettavat päivärahat. Myös eläkeläiset unohdetaan tyystin.

    Korotukset ovat varsin epäoikeudenmukaisia myös siitä näkökulmasta, että kaikista pienituloisimmat saavat pienimmät korotukset. Hallituksen käsitys oikeudenmukaisuudesta on hyvin vajavainen. Keskusta on esittänyt, että pienellä työmarkkinatuella elävien ihmisten ei tarvitsisi turvautua vanhempiensa tai puolisoidensa taloudelliseen tukeen. Työmarkkinatuen harkinnanvaraisuudesta pitäisi siis luopua.

    Hallitus ei myöskään halua vahvistaa alueellista oikeudenmukaisuutta. Keskusta oli kahdeksan vuoden ajan hallituksessa patoamassa sinipunapuolueiden keskittämisvimmaa, joka nyt tekee tuhojaan.

    Kuntien valtionosuuksiin kohdistuu raju leikkaus. Se tulee näkymään kunnissa lähipalveluiden heikentymisenä ja veroäyrin korotuksina. Hallituksen tekemät vähennykset koulutukseen ja nuorisotyöhön vaurioittavat vakavasti lasten ja nuorten tasapuolisia mahdollisuuksia. Ne ovat jälleen yksi esimerkki Suomen alueita ja kansalaisia eriarvoistavasta politiikasta. Budjetin rinnalla valmistellaan ammattikorkeakoulupaikkojen kovaa karsimista. Tämä tulee kirpaisemaan myös Etelä-Pohjanmaalla.

    Hallitus lisää kulutukseen kohdistuvista veroista myös sellaisia, jotka kohtelevat ihmisiä eriarvoisesti asuinpaikasta riippuen. Polttoaineveron korotus kurittaa ihmisiä etenkin sellaisilla alueilla, joilla ei ole kunnollista julkista liikennettä.

    Epäoikeudenmukaisen yhteiskuntapolitiikan lisäksi hallituksen talouspolitiikka on varsin apaattista. Budjettiesitys ei luo uutta kasvua eikä tue yrittäjyyttä. Työ ja yrittäjyys kulkevat käsi kädessä. Uusien yritysten kautta maahan syntyy uusia työpaikkoja ja sitä kautta talouskasvua. Esimerkiksi keskustan ehdottamat ensimmäisen työntekijän palkkaamisen tukeminen ja yritysten poisto-oikeuden kaksinkertaistaminen ovat tehokkaita tapoja edistää kasvua ja työllisyyttä. Näihin hallitus ei kuitenkaan tartu.

    Keskusta tulee esittelemään oman varjobudjettinsa syksyn kuluessa. Lähtökohtana siinä on, että olemme koko Suomen asialla. Lisäksi esitämme, että valtion budjetti on vähemmän alijäämäinen kuin hallituksen esityksessä.

    Tämän päivän velka on huomisen veronkorotus. Maailmanlaajuisen laman aiheuttamat vahingot on korjattava oikeudenmukaisella tavalla. Kaikkea ei voida sysätä tulevien sukupolvien maksettavaksi.

    Ilkan kolumni 11.10.2011

  • 19.9.2011

    Poliittisen urani ensiaskeleisiin kuului presidentin valitsijamiesvaali. Suomen Keskustan presidenttiehdokkaana oli vuonna 1988 puolueen puheenjohtaja Paavo Väyrynen, jonka valitsijaksi pyrin.

    Reilu parikymmentä vuotta myöhemmin minun ja puolueemme kunniapuheenjohtajan tiet kohtaavat jälleen presidentinvaaleihin liittyen. Keskustan puheenjohtajana tuen täysillä Keskustan presidenttiehdokasta, joka ylimääräisen puoluekokouksen jälkeen on virallisesti Paavo Väyrynen.

    Väyrynen on Suomen pitkäaikaisimpia ministereitä. Poikkeuksellisen vahva kokemus ja näkemys hänellä on ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, joka on presidentin toimivallan ydintä. Presidentille kuuluvissa asioissa Väyrynen kestää vertailun keneen tahansa muuhun presidentin tehtävästä kisaavaan. Hän tuleekin haastamaan Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön vahvalla osaamisellaan ja määrätietoisuudellaan.

    Vaikka presidentin tehtävä on perustuslain uudistamisen seurauksena muuttunut, hän johtaa edelleen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Presidentti on myös arvo- ja mielipidejohtaja. Näinä epävarmoina aikoina tarvitaan tekemistä ja uskoa tulevaisuuteen koko Suomessa. Tasavallan presidentti voi halutessaan toimia kansakuntaa vahvistavana kokoavana voimana.                                                                                               

    Presidentinvaalit ovat henkilövaalit. Eri puolueet ovat asettamassa tuleviin vaaleihin päivänpolitiikasta jo irtaantuneita, kokeneita valtiomiehiä ja -naisia. Ehdokkaat kuitenkin edustavat erilaisia käsityksiä Suomesta ja sen tulevaisuudesta. Sinipunamiehet eivät ole tässä mielessä toistensa vaihtoehtoja. Paavo Väyrynen sitä vastoin on alkiolainen vaihtoehto tammikuun vaaleissa.

    Nyt on aika ryhmittyä kaikkia keskustalaisia yhdistävien, Suomen kannalta isojen asioiden taakse. Emme kannata Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta haluamme säilyttää option jäsenyyteen. Vastustamme EU:n liittovaltiokehitystä, mutta haluamme Suomen olevan rakentava ja aktiivinen EU:n jäsen. Ja taatusti olemme samaa mieltä siitä, että Suomi menestyy vain silloin, kun koko Suomesta ja kaikista suomalaisista pidetään huolta.

    Tämä on politiikkamme kivijalka.

    Keskustan puoluejohdon tavoitteena oli, että puolueen presidenttiehdokkuutta tavoittelisi monta ehdokasta ja järjestäisimme esivaalin. Tämä oli toiveena myös puolueen kentän keskuudessa.

    Eri syistä muut keskustalaiset pätevät kandidaatit päätyivät jättämään ehdokkuuden väliin. Myös minua kannustettiin ehdokkaaksi, mutta puolueen puheenjohtajan tehtävä on toimia päivänpolitiikassa. Keskityn puolueen ja oppositiopolitiikan johtamiseen. Vajaa kaksi viikkoa sitten kokoontunut Keskustan puoluehallitus päättikin, ettei esivaalia järjestetä.

    Keskusta on ollut vahvimmillaan aina silloin, kun voimat on koottu yhteen ja on keskitytty ajamaan yhteisiä tavoitteita. Yhteen hiileen puhaltamiseen on sitoutunut puoluejohdon ja Paavo Väyrysen lisäksi koko puoluehallitus.

    Viikonloppuna julkaistiin galluptutkimus, jonka mukaan Väyrysen kannatus on ponnahtanut yhdestä prosentista kerta heitolla kahdeksaan prosenttiin. Tämä on esimakua siitä, mitä seuraa rivien tiivistämisestä ja suuntaamisesta yhtenäisinä eteenpäin.

  • 14.9.2011

    Poliittisen urani ensiaskeleisiin kuului presidentin valitsijamiesvaali. Suomen Keskustan presidenttiehdokkaana oli vuonna 1988 puolueen puheenjohtaja Paavo Väyrynen, jonka valitsijaksi pyrin.

    Reilu parikymmentä vuotta myöhemmin minun ja puolueemme kunniapuheenjohtajan tiet kohtaavat jälleen presidentinvaaleihin liittyen. Keskustan puheenjohtajana tuen täysillä Keskustan presidenttiehdokasta, joka ylimääräisen puoluekokouksen jälkeen on virallisesti Paavo Väyrynen.

    Väyrynen on Suomen pitkäaikaisimpia ministereitä. Poikkeuksellisen vahva kokemus ja näkemys hänellä on ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, joka on presidentin toimivallan ydintä. Presidentille kuuluvissa asioissa Väyrynen kestää vertailun keneen tahansa muuhun presidentin tehtävästä kisaavaan.

    Vaikka presidentin tehtävä on perustuslain uudistamisen seurauksena muuttunut, hän johtaa edelleen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Presidentti on myös arvo- ja mielipidejohtaja. Näinä epävarmoina aikoina tarvitaan tekemistä ja uskoa tulevaisuuteen koko Suomessa.                                                                                               

    Presidentinvaalit ovat henkilövaalit. Eri puolueet ovat asettamassa tuleviin vaaleihin päivänpolitiikasta jo irtaantuneita, kokeneita valtiomiehiä ja -naisia. Silmiinpistävää on, että ehdokkaiksi on valikoitumassa henkilöitä, joiden näkemykset poikkeavat merkittävästikin oman puolueen linjasta. Tämä koskee niin Lipposta ja SDP:tä kuin Niinistöä ja kokoomusta.

    Emme ole Paavo Väyrysen kanssa kaikista asioista samaa mieltä. Eikä poliittisessa puolueessa, varsinkaan Suomen Keskustassa näin tarvitse olla.

    Mutta: presidentin toimivaltaan kuuluvissa, Suomen kannalta isoissa asioissa olemme yhtä mieltä. Emme kannata Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta haluamme säilyttää option jäsenyyteen. Vastustamme EU:n liittovaltiokehitystä, mutta haluamme Suomen olevan rakentava ja aktiivinen EU:n jäsen. Ja taatusti olemme samaa mieltä siitä, että Suomi menestyy vain silloin, kun koko Suomesta ja kaikista suomalaisista pidetään huolta.

    Tämä on politiikkamme kivijalka.

    Keskustan puoluejohdon tavoitteena oli, että puolueen presidenttiehdokkuutta tavoittelisi monta ehdokasta ja järjestäisimme esivaalin. Tämä oli toiveena myös puolueen kentän keskuudessa.

    Keskustassa on monia presidentin mitat täyttäviä poliitikkoja. Eri syistä he päätyivät jättämään ehdokkuuden väliin. Myös minua kannustettiin ehdokkaaksi, mutta puolueen puheenjohtajan tehtävä on toimia päivänpolitiikassa. Keskityn puolueen ja oppositiopolitiikan johtamiseen. Viime viikolla kokoontunut Keskustan puoluehallitus päätti, ettei esivaalia järjestetä.

    Puolueen rivien tiivistäminen on nyt hyvin tärkeää. Yhteen hiileen puhaltamiseen on sitoutunut puoluejohdon ja Paavo Väyrysen lisäksi koko puoluehallitus.

    Keskusta on ollut vahvimmillaan aina silloin, kun voimat on koottu yhteen ja on keskitytty ajamaan yhteisiä tavoitteita. Tämä kokoava työ on nyt käynnissä.

    Paavo Väyrysestä on yhtä monta mielipidettä kuin on niiden esittäjää. Yksi asia on varma: Paavosta suomalaiset saisivat oikean presidentin. Hän ei jätä kylmäksi ja uskaltaa esittää oman näkemyksensä. Väyrynen tarjoaa vaihtoehdon sinipunamiesten edustamalle linjalle ja arvoille.

    Ilkka, kolumni 13.9.2011

  • 11.9.2011

    Hallituksen kaavailema kuntareformi on saanut kansalaiset ja kuntapäättäjät hermostumaan ympäri Suomea. Erityisen huolissaan suunnitelmista ollaan kehyskunnissa ja pienemmissä kunnissa.

    Huoli on perusteltu, sillä rakennehankkeet vaikuttavat väistämättä jokaisen suomalaisen käyttämiin palveluihin. Vaikka uudistuksilla tavoiteltaisiinkin säästöjä, niin huonosti rakennettuina ja toteutettuina niiden vaikutus on päinvastainen. Olenkin Paavo Väyrysen kanssa samaa mieltä: Kataisen hallituksen kuntareformista löytyvät kaikki katastrofin ainekset.

    Ensinnäkin monessa kunnassa haluttaisiin edellisen ison uudistuksen eli Paras-hankkeen jälkeen keskittyä perustehtäviin eli vanhusten ja lasten hoitamiseen, terveydenhuollon järjestämiseen ja opettamiseen. Uudet kunnat ja yhteistoiminta-alueet halutaan saada toimimaan. Vasta niistä saatavien kokemusten jälkeen kannattaa harkita seuraavaa uudistusta.

    Toiseksi hallitus halveksii kansanvaltaa. Kuntareformia suunnittelevassa työryhmässä ei ole yhtään kansan valitsemaa luottamushenkilöä tai poliitikkoa. Uudet kuntarajat piirrellään täysin virkamiesten voimin.

    Kaikki kunnia päteville ministeriöiden virkamiehille ja Kuntaliiton asiantuntijoille, mutta paikallista asiantuntemusta ei heillä ole riittävästi. Helsingistä sanellusta uudistuksesta puuttuu silloin myös kaikkein olennaisin: kuntapäättäjien ja kuntalaisten sitoutuminen. Sinipunasta tuntuu ilmeisesti kummalliselta, että ihmiset haluavat itse päättää lähipalveluistaan ja paikallisista asioista. Keskustan mielestä se kuuluu kuitenkin kansalaisten perusoikeuksiin.

    Hallitus on nyt perumassa puheensa pakkoliitosten vastustamisesta. Niistä irtisanoutuivat kaikki puolueet selkeäsanaisesti ja useaan kertaan eduskuntavaaleissa. Nyt ääni kellossa on muuttunut. Ilmassa on huijauksen makua.

    Kolmanneksi hallituksen kaavailema uudistus ei perustu mihinkään tutkimukseen ja selvitykseen tehokkaasta ja järkevästä kuntarakenteesta. Suurimmat säästöt kuntataloudessa eivät synny pieniä kuntia lakkauttamalla, vaan tehostamalla toimintoja suurissa kaupungeissa.

    Turun Sanomien sinänsä ansiokkaassa kuntareformia käsittelevässä artikkelissa torstaina 2.9. oli ikävä kyllä siteerattu minua väärin. En todellakaan sanonut saati tarkoittanut sitä, että kehyskuntien liittäminen keskuskuntaan toisi suuria säästöjä. Tehokkuushyödyt nimittäin katoavat, kun kuntakoko kasvaa tietyn rajan yli. Myös hallintokustannukset ovat suhteessa asukaslukuun selvästi suurimmat juuri isoissa kaupungeissa.

    Kaikkein ikävintä on se, että hallitus keskittyy jälleen kerran rakenteisiin. Silloin jäävät väkisinkin taustalle kuntapalvelujen tuotantotapojen uudistaminen ja lähipalveluiden turvaaminen. Samanaikaisesti valtio leikkaa kuntien rahoitusta ja lisää sen tehtäviä.

    Pakkoliitosten sijaan pitäisi keskustan mielestä säätää lähipalvelulaki. Sillä varmistettaisiin palvelujen kohtuullinen saatavuus eri puolilla Suomea ja myös kaupungeissa. Lähipalveluiden turvaaminen lainsäädännöllä kannustaisi osaltaan kuntia vapaaehtoisiin rakenneuudistuksiin. Se myös lisäisi palveluiden järjestämisessä parhaiden käytäntöjen hyödyntämistä.

    Keskustalle uudistuksissa kaikkein tärkeintä on turvata kaikille suomalaisille laadukkaat peruspalvelut. Sen lisäksi haluamme, että suomalaiset saavat jatkossakin vaikuttaa paikallisiin asioihin. Sinipuna haluaa muuta. Eväät kunnon kunta- ja lähipalvelukapinaan ovat olemassa.

    kolumni Turun Sanomissa 7.9.2011

  • 4.9.2011

    Hyvät ystävät,

    Näen edessäni salillisen levänneitä kansanedustajia ja keskusta-aktiiveja. Olonne on varmaan sama kuin itselläni: akut on ladattu. Myös teistä näyttää löytyvän intoa, virtaa ja uusia ajatuksia.

    Olemme varmasti kaikki kesän aikana pohtineet sitä, että miten meille käy. Ja niin on pitänytkin pohtia. Mutta ne kohtaamiset kesän aikana eri puolilla maata, joita itse kullakin on ollut, ovat varmasti saanet meidät kaikki katsomaan eteenpäin.

    Olen varma siitä, että teillä samoin kuin itselläni on entistäkin palavampi halu tehdä työtä keskustalaisen kansanliikkeen eteen.

    Ja saman huomaa kentällä. Siitä osoituksena oli Suomenmaassa eilen, että Keski-Suomessa ollaan jo monin tavoin tekemässä työtä Keskustan nousun eteen. Mottitalkoot, tupaillat ja muut tapahtumat rakentavat yhteen hiileen puhaltamista. Tässä meille kaikille esimerkki toimeen tarttumisesta ja hengen nostamisesta.

    Tätä joukkoa ei lannisteta. Asiallisesta arvostelusta meidän kaikkien pitää ottaa opiksi, mutta sivusta huutelijat voi jättää omaan arvoonsa.

    Keskusta tulee, nousee ja entistäkin vahvempi näyttämään tälle maalle suuntaa, jos – ja kun – se on meistä kiinni.

    Ja suunnannäyttäjää Suomessa totisesti tarvitaan.

    Muutamassa kuukaudessa Kataisen hallitus on onnistunut ajamaan Suomen nurkkaan EU-asioissa. Talouspolitiikassa hallitusohjelma on vanhentunut käsiin. Kunnissa ollaan hämmennyksen ja pelon vallassa.

    Monelle on myös jäänyt epäselväksi, kuka hallitusta oikein johtaa vai johtaako kukaan. Yhteinen tahto ja näkemys puuttuvat.

    Juuri nyt kun Suomella on edessään erittäin haastavia aikoja, tarvitaan hallituksen yhteistä näkemystä ja tahtoa. Ne puuttuvat täysin. Missä on suunta, missä on puhti? Hallituksen ainoa tavoite näyttää olevan pysyä pystyssä.

    Tällainen tyhjiö tarjoaa Keskustan politiikalle valtaisan mahdollisuuden. Tätä tilaisuutta emme aio jättää käyttämättä. Keskustan selkeä, oma vaihtoehto tullaan näkemään tämän syksyn aikana vielä useaan kertaan. Keskustan vaihtoehdon takana ei lymyile perussuomalaisten haamu, kuten hallituspolitiikassa. Rakennamme oman vaihtoehtomme aivan itse, omiin arvoihimme ja aatteeseemme pohjaten.

    Keskustan vaihtoehdon rakentamisessa tarvitaan meitä kaikkia – kuntien tekijöistä kansanedustajiin ja puoluejohtoon. Haluan, että tekään eduskuntaryhmän jäsenet, ette jätä osaamistanne piiloon.

    Keskustan vaihtoehdon rakentaminen onnistuu, kun katsomme yhdessä eteenpäin. Menestys on jälleen kerran vain itsestämme kiinni. Mikään ei ole mahdotonta, kun uskoo asiaansa. Märehditään mieluummin tulevaisuutta kuin menneisyyttä. Nyt on rakentamisen ja remontoinnin – siis tekemisen aika.

    Hyvät kollegat,

    Tekemistä ja tarttumapintaa meillä totisesti riittää. Hallituksen EU- ja talouspolitiikan huteruus on huomattu varsin laajalti. Palaan niihin vähän tuonnempana. Aloitan asioista, joita suomalaiset arvostavat ja tarvitsevat. Siis peruspalveluista ja kunnista. Ne muuten ovat myös Keskustan leipälaji.

    On ollut surullista seurata, että hallitus ei luota suomalaisiin. Hallituksen mielestä tässä maassa on ainakin 10 336 poikkeuksellisen tyhmää ihmistä.

    Siis kansan keskuudestaan valitsemaa kuntapäättäjää, jotka eivät ilmeisesti ymmärrä mikä on oman kunnan asukkaille parasta. Onneksi meillä on viisastakin viisaampi sinipuna, joka Säätytalolla keksi, että palvelut saadaan kerralla kuntoon keskittämällä ja pakkoliitoksilla.

    Tämä on hallitukselta selkeä linjavalinta. Lähtökohta on täysin toinen kuin Keskustan johtamilla hallituksilla.

    Ensinnäkin, Keskustan mielestä parhaat ratkaisut palveluiden turvaamiseksi löydetään yhteistyöllä ja kuntien itsehallintoa kunnioittamalla. Tarvitaan paitsi valtakunnan tason näkemystä ja vahvaa linjaa myös kuntapäättäjien paikallistuntemusta ja sitoutumista.

    Sinipunahallitus ei kuuntele eikä sitouta. Se vain sanelee.

    Toiseksi, hallituksen linja on rukata rakenteita palveluiden pelastamisen sijaan.

    Kunnissa tarvitaan nyt työrauhaa. Paras-hankkeen myötä syntyneissä uusissa kunnissa ja yhteistoiminta-alueilla halutaan keskittyä kunnan perustehtäviin karttaharjoitusten sijaan – siis vaihteeksi ihan vaan hoitaa vanhuksia, sairaita ja lapsia sekä opettaa koululaisia.

    Kolmanneksi, kuntaministerin ja hallitusohjelmaneuvottelijoiden lausunnoista alkaa vähitellen paljastua ns. kuntareformin todellinen luonne. Kysymyksessä on puhdas keskittämisen ideologia. Tämä hallitus haluaa lakkauttaa paitsi kaikki pienet kunnat myös monet kehyskunnat. Ilmeisesti mm. suur-Turkua, Tamperetta, Jyväskylää rakennetaan nyt pakkoliitoksin.

    Kannattaa muistella, mitä sinipunapuolueet ennen vaaleja puhuivat: kunnille luvattiin kymmenen hyvää ja sata kaunista. Toisin kävi, tulossa on kylmä suihku.

    Keskusta kertoi oman vaihtoehtonsa jo eduskuntavaaleissa. Sen perusta on etsiä ratkaisuja yhdessä ihmisten kanssa niin kaupungeissa kuin pienemmilläkin paikkakunnilla. Haluamme poistaa eriarvoisuutta niin maan eri osien kuin kaupunkienkin sisällä.

    Lupasimme yhden asian ja sen tavoitteen tässä uudistan. Erityisesti nyt tarvitaan lähipalvelulaki, jolla turvataan lähipalveluiden saatavuus, parannetaan ihmisten vaikutusmahdollisuuksia ja myös varmistetaan tasa-arvoiset palvelut kaikissa uudistuksissa.

    Lasten päiväkodin ja koulun, terveyskeskuksen ja vanhainkodin pitää olla riittävän lähellä ihmisiä. Siis siellä, missä suomalaiset asuvat. Ei siellä, minne sinipunahallitus yrittää mahtikäskyllään piirtää kuntien uudet rajat!

    Arvoisat edustajat,

    Budjettiehdotuksen suurimmat leikkaukset ovat kohdistumassa kuntien valtionosuuksiin eli juuri peruspalveluihin.

    Leikkaukset on tehty summamutikassa hutaisten ja perusteettomasti eriarvoistaen ilman huolellisia laskelmia niiden vaikutuksista.

    Hyvä esimerkki on kiinteistöveron poistaminen verotulotasauksesta. Hallituksen mielestä on oikeudenmukaista, että Kauniainen saa sen myötä 75 euroa/asukas enemmän rahaa käyttöönsä, mutta Merijärvi menettää 90 euroa/asukas. Siis rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Suurin osa tässä uudistuksessa menettävistä kunnista on verotuloiltaan alle koko maan keskiarvon. Lisäksi useat näistä kunnista menettävät verotulotasauksen lisäksi myös lukioiden valtionapu-uudistuksessa. Koulutus ei Kataisen hallituksen mielestä kuulu enää kaikille.

    Totta kai tiedän, että näistä leikkauksista osa kompensoituu muilla valtionosuusmuutoksilla. Mutta eriarvoistamisesta on kuitenkin lähtökohtaisesti kysymys.

    Voi aiheellisesti kysyä, onko kiinteistöveron poistaminen verotulotasauksesta ensimmäinen askel koko tasausjärjestelmän romuttamiseksi.

    Hyvät ystävät,

    Keskusta hakee palveluiden pelastamiselle ja lakisääteisille lähipalveluille tukea suoraan suomalaisilta. Siksi Keskustan poliitikot kuuntelevat nyt suomalaisten toiveita ja murheita entistä herkemmällä mielellä.

    Kutsumme taisteluun tasa-arvoisen Suomen puolesta kaikki,

    • joiden mielestä ihmisiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan postinumeron perusteella

    • joiden mielestä suomalaisilla pitää olla oikeus valita asuinpaikkansa itse

    • joiden mielestä palvelujen pitää olla lähellä ja kohtuuhintaisia

    • ja joiden mielestä asukkaiden pitää itse saada päättää oman kuntansa asioista.

    Tästä on kysymys vuoden kuluttua kuntavaaleissa. Aloitamme kansanedustajiemme kuntakierroksen heti alkusyksystä ja sen osalta perästä kuuluu. Kunnissa vaikuttavat keskustalaiset ovat jo liikkeellä ja heistä me otamme oppia. Olemme rinnalla ja vierellä. Silmämme, korvamme ja sydämemme ovat auki. Politiikassa ei riitä, että kuuntelee. Pitää myös ymmärtää.

    Hallituksen politiikan seuraukset valkenevat monille vasta kuukausien kuluttua. Ensimmäisenä hallituksen tylyn linjan huomaavat kuntapäättäjät – kuntalaisten valitsemat vastuunkantajat. Vasta sitten palvelujen leikkaukset ja kuntaveron korotukset näkyvät ja tuntuvat suomalaisten arjessa.

    Kuntapäättäjien pitää voida tietää, onko oma kunta sinipunan lahtilistalla.

    Nyt kunnissa eletään sumussa. Hallituksen suunnitelmista tiedetään vain se, että palveluista supistetaan valtionosuuksia vähentämällä. Samalla hallitus pakottaa suurimman osan kunnista liitoksiin. Viimeksi eilen kuulimme suoraan kuntaministerin suusta, että viime vuosien työ ja uudistukset kunnissa ovat valumassa hukkaan.

    Hallituksen harjoittama epävarmuuden lietsominen on kohtuutonta kuntalaisia, kuntien työntekijöitä ja kuntapäättäjiä kohtaan. Moni yhteistoiminta-alue aloittaa toimintansa usean vuoden valmistelun jälkeen ensi vuoden alussa. Kunnissa kysytään, eikö niin kannatakaan tehdä?

    Keskusta vaatii, että hallitus antaa heti eduskunnan syysistuntokauden alettua selvityksen kuntauudistuksensa toteuttamisesta ja esittää listansa lakkautettavista kunnista ja yhteistoiminta-alueista, koska sellainen takataskussa tuntuu jo olevan.

    Vastauksia vastuuministereiltä Urpilainen, Katainen ja Virkkunen kaivataan kipeästi ja nopeasti. Jos hallitus ei vastaa, Keskusta käyttää tarvittaessa järeintä asettaan eli välikysymystä. Jos hallitus ajaa alas peruspalvelut ja runnoo kuntia pakolla yhteen, me puolestamme pakotamme hallituksen kertomaan tämän suoraan suomalaisille.

    Kansalaiset ansaitsevat rehellisiä vastauksia suoraan ja selvällä suomella.

    Hyvät ystävät,

    Jos kysymysmerkkejä on ilmassa kuntapolitiikassa, niin vielä enemmän epävarmuutta on talouden kehityksen osalta.

    Kerroimme jo hallitusohjelmakeskustelussa, ettei hallituksen talouspolitiikan linja vakuuta. Se ei sisällä keinoja luoda uutta työtä ja kasvua. Kasvun eväiden leipominen on jätetty työmarkkinajärjestöjen vastuulle.

    Tämä valuvika näkyy nyt entistä selvemmin.

    Kesäkuusta kasvunäkymät ovat selvästi synkentyneet. Useat talousasiantuntijat pitävät valtiovarainministerin budjettiesityksen talousennustetta liian optimistisena. Epävarmuus taloudessa niin Suomessa kuin maailmalla on lisääntynyt.

    Sinänsä on kannatettavaa, että hallitus pyrkii edistämään järkevää työmarkkinaratkaisua. Suomen menestymisen kannalta on tärkeää, että maassa harjoitetaan maltillista ja pitkäjänteistä palkkapolitiikkaa, joka tukee yritysten kilpailukykyä, työllisyyttä ja suomalaisten ostovoimaa.

    Valtiovarainministeri Urpilaisen ajaman ns. vanhanaikaisen tupon suurimpia puutteita on, että useat väestöryhmät – esimerkiksi pienituloisimmat perheet, eläkeläiset ja opiskelijat – jäävät sen ulkopuolelle. Siis ne ihmiset, joilla ei ole voimakkaita etujärjestöjä takanaan.

    Keskustan mielestä Suomessa pitäisi sen sijaan harjoittaa sellaista sopimista, jolla yhdistetään työssäkäyvien, työttömien ja yrittäjien edut kaikkien suomalaisten parhaaksi.

    Ainoastaan poliittisesta tahdosta on kiinni, kuinka vahva osapuoli hallitus on kolmikantaisissa ratkaisuissa.

    Hyvät kollegat,

    Nyt pitää lisätä paukkuja yrittäjyyteen ja uusiin työpaikkoihin. Eivät suomalaiset halua työttömiä olla, vaan tehdä työtä, yrittää ja rakentaa omaa ja lastensa tulevaisuutta – siis tätä maata. Työttömyyden hoidon ohella on keskityttävä hoitamaan työllisyyttä.

    Hallitus aikoo tehdä hallitusohjelman tasapainotustoimet etupainotteisesti. Samaan aikaan talouskasvu on kuitenkin hidastumassa. Hallitus jarruttaa silloin, kun pitäisi tehdä aktiivista politiikkaa kasvun edellytysten vahvistamiseksi ja työllisyyden ylläpitämiseksi. Moni taloustieteilijä on jo kritisoinut tätä linjaa. Hallitus syventää omilla toimillaan talouden kuoppaa ja lisää työttömyyttä.

    Nyt olisi pikemminkin rakennettava ohjelmaa velkaantumisen pysäyttämiseksi pidemmällä aikavälillä. Näin lyhyellä aikavälillä meillä olisi varaa aktiiviseen talouspolitiikkaan kasvun ja työllisyyden hyväksi.

    Tekemisen palo syttyy toivosta ja uskosta tulevaisuuteen! Mutta nyt hallitukselta puuttuvat keinot uusien työpaikkojen luomiseksi. Tämän tajuaa jokainen, joka on lukenut hallitusohjelman ja valtiovarainministeri Urpilaisen budjettiehdotuksen. Erityisen kovien leikkausten kohteena ovat koulutusmenot ja muut tulevaisuusinvestoinnit.

    Hallituksen vanhat ja uudet työväenpuolueet ovat kaikki yhtä kädettömiä rakentamaan suomalaisille työtä!

    Hallituksen kummallinen sisäinen riitely jo ennen budjettiriihtä puolestaan kertoo, että johtajuus on hukassa myös oman taloutemme hoidossa.

    Keskustan mielestä nyt pitää alentaa yritysverotusta, tukea osaamista ja yritysten riskinottoa ottamalla käyttöön uudenlainen innovaatiokannustin, uudistaa nopeasti energiaveroleikkuri, ottaa käyttöön väliaikaiset tuplapoistot investointien käynnistämiseksi sekä madaltaa työllistämisen kynnystä. Näin saataisiin taloudessa akseli pyörimään nopeammin kuin vekseli.

    Keskustan vaihtoehto hallituksen talouspolitiikalle tullaan syksyn aikana kuulemaan monessa yhteydessä. Mutta sen voi sisällöstä luvata, että tulemme rakentamaan oikeudenmukaisempaa ja kannustavampaa Suomea.

    Kuvaava esimerkki hallituksen oikeudenmukaisuuskäsityksestä on työttömyysturvan korotus, jota hallitus markkinoi perusturvan korotuksena. Ei hallitus perusturvaa korota, vaan pelkästään työttömän peruspäivärahaa ja toimeentulotukea.

    Me käytimme kaksi vaalikautta sinipunan epätasa-arvoisten perusturvaleikkausten korjaamiseen. Nyt sinipuna tekee sen taas. Eriyttää pienimmät sairaus-, äitiys- ja vanhempainpäivärahat jälleen kerran työttömyyspäivärahan tasosta. Puhumattakaan siitä, että eläkeläiset ja kotihoidon tuella olevat jäävät kokonaan korotusten ulkopuolelle.

    Hallituksen perusturvapolitiikan irvokkuus paljastuu, kun tarkastelee luvatun sadan euron korotuksen kohdentumista. Toimeentulotuen varassa elävän työttömän tulot nousevat kuussa noin 25 euroa, mutta samaan aikaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa nostava saa parhaimmillaan miltei 180 euron korotuksen!

    Ainakaan Keskustan mielestä tämä ei ole oikein eikä oikeudenmukaista. Tämäkin päätös osoittaa, etteivät kaikkein köyhimmät ole koskaan kiinnostaneet sinipunaa!

    Hyvät ystävät,

    Tapasin maanantaina muutaman saksalaisen poliitikkotuttavani ja hieman järkytyin. He kertoivat saman, minkä olemme saaneet suomalaisesta ja kansainvälisestä mediasta lukea ja kuulla viime päivien aikana: rakentavasta EU:n kehittäjästä on tullut omaa oksaansa sahaava häirikkö. Sen sijaan, että Suomi etsisi yhteisiä ratkaisuja, se haluaa erivapauksia.

    Maanantain keskusteluni vahvistivat sen tuntuman, että Suomen asema on toden teolla heikentymässä. Vakuusfarssilla hallitus on demareiden johdolla vienyt Suomen sinne, minne emme koskaan saisi joutua. Tässä me olemme nyt: todellisessa Impivaarassa, pussin pohjalla.

    Sinipuna-Suomi on muutamassa kuukaudessa tuhonnut aikaisempien hallitusten rakentaman luottamuspääoman, joista hyvinvointimme ja menestyksemme riippuvat.

    Tuota pääomaa tarvittaisiin nyt kipeästi EU:n tulevan kehityksen suunnasta käytävässä keskustelussa puhumattakaan neuvotteluista EU:n yhteisen alue- ja maatalouspolitiikan tulevaisuudesta.

    Ihmiset arvostavat entistä enemmän läheltä tulevaa puhdasta ruokaa. Siihen me olemme Suomessa tottuneet ja sitä meillä on tarjota. Oman maataloutemme tulevaisuus on kuitenkin tiiviisti kytköksissä EU:n maatalouspolitiikkaan.

    EU-neuvotteluissa ja sen jälkeisissä maatalousratkaisuissa olemme saaneet muilta EU-mailta ymmärrystä pohjoisten olojemme erilaisuudelle. Tämä on näkynyt sekä kuluttajien että tuottajien kukkaroissa. Nykyhallituksen toimet ovat kuitenkin viemässä muiden ymmärryksen Suomea kohtaan. Tämän löydämme vielä monta kertaa edestämme.

    Alue- ja maatalouspolitiikassa puolustetaan oikeasti Suomen etuja. Vastuullista politiikkaa olisi toimia niin, että Suomi pitää huolta omista kansallisista eduistaan, mutta samalla rakentaa yhteistä eurooppalaista hyvinvointia ja menestystä. Tämä on ollut Suomen ja Keskustan pitkäaikainen linja. Tälle linjalle olisi nyt tarvetta, kun EU elää historiansa suurinta murrosta.

    Kataisen hallitus on kuitenkin käyttänyt ensimmäiset kuukautensa EU-asioissa Sdp:n vaalilupausten lunastamiseen tavalla, joka on murtanut Suomen aktiiviseen ja rakentavaan vaikuttamiseen perustuneen politiikan.

    Keskusta kantaa vakavaa huolta siitä, ymmärtääkö hallitus, mitä se on tekemässä ja mitä EU:ssa on tapahtumassa.

    Talouskriisin varjolla kehitys kohti liittovaltiota on kiihtymässä. Siinä keskustelussa Suomi näyttää hallituksen toimesta jättäytyneen täysin sivuun. Askeleita kohti liittovaltiota ei kuitenkaan pidä yrittää ottaa vahingossa, vaan ainoastaan aktiivisen kansalaiskeskustelun kautta.

    Suomesta tuli aikanaan EMU:n jäsen ilman perusteellista kansalaiskeskustelua ja kansanäänestystä. Keskustan mielestä asiasta olisi pitänyt kysyä kansan mielipidettä. Eurointoilijat Lipponen ja Niinistö olivat toista mieltä ja veivät Suomen EMU:un omien linjaustensa ja arviointiensa perusteella.

    Noiden päätösten hintaa olemme maksaneet eurokriisin hoidossa. Euromaana koetut vaikeudet olisi helpompi kestää ja selittää kansalle, jos hanke olisi alun perin saanut kansan enemmistön tuen. Kun Suomi vietiin ytimiin kysymättä kansalta, ei ihme, että taloudeltaan heikkojen euromaiden tukiratkaisuissa on ollut nikottelemista.

    Tällaista virhettä ei Unionissa eikä Suomessa pidä toistaa. En usko, että liittovaltiokehitys maistuu kovin monelle suomalaiselle – ei edes talouskriisin taittamisen varjolla.

    Keskusta on johdonmukaisesti vastustanut uusia askeleita kohti liittovaltiota. Ollessamme hallituksessa emme hyväksyneet ns. eurobondeja, eurohallitusta emmekä väliaikaisen vakausrahaston käyttöalan laajentamista joukkovelkakirjojen jälkimarkkinoille. Olemme edelleen samaa mieltä.

    Talouden epävarmoina aikoina EU:ssa pitäisi etsiä jäsenmaiden itsenäisyyttä kunnioittaen yhteisiä ratkaisuja, jotka lisäävät talouden vakautta. Euro on tuonut Suomelle ja Euroopalle talouden vakautta, mutta sen kivijalkaan jäi isoja halkeamia.

    Euron kriisin alkuperäinen lähde Kreikka ei ole saanut talouttaan kestävälle uralle edellisen, yhdessä sovitun tukipaketin jälkeen. Markkinoilla ei uskota, että Kreikka selviäisi veloistaan euroalueen jäsenenä. Maa ei näytä saavan talouttaan kuntoon sisäisellä devalvaatiolla, jolloin epävarmuus jatkuu ja ulkoinen devalvaatio saattaa jäädä ainoaksi vaihtoehdoksi.

    Keskustan mielestä euroalueen tilanteen vakauttamiseksi tulisi harkita, voisiko Kreikka ja mahdollisesti muita kriisimaita irtautua eurosta. Ennen sitä hallittu velkajärjestely olisi varmasti tarpeen, johon sekä Kreikka että kaikki muut asianosaiset aidosti sitoutuvat.

    Keskusta korostaa jokaisen jäsenmaan vastuuta oman taloutensa tasapainottamisessa. EU:n tasolla on vaadittava samalla tiukkaa taloudenpitoa. Tähän tarvitaan sitä kolmen koon linjaa, jota olen viimeisen vuoden aikana jatkuvasti peräänkuuluttanut: kasvua, kuria ja koordinaatiota.

    Hyvät kuulijat,

    Edessämme on vuoden sisällä kahdet vaalit. Presidentinvaalit ovat jo vajaan neljän kuukauden kuluttua.

    Puolueen tavoitteena on ollut, että Keskustan esivaalissa olisi useita hyviä ehdokkaita, koska heitä Keskustan riveissä riittää. Meillä on iso joukko vanhempia valtionaisia ja -miehiä, joille luonteva paikka on tavoitella poliittisista tehtävistä kunnianarvoisinta.

    Aikaa esivaaliin ilmoittautumiselle on 9. syyskuuta saakka. Kannustan edelleen mukaan ehdolle Keskustan jäsenvaaliin. Esivaalilla voimme aktivoida sekä omaa jäsenistöä että muita suomalaisia lähestyviin vaaleihin.

    Lokakuun 29. päivä Helsingissä pidettävä ylimääräinen puoluekokous valitsee Keskustan presidenttiehdokkaan. Valitsevatpa puoluekokousedustajat ehdokkaaksi kenet tahansa, seisomme täysillä hänen takanaan ja teemme hartiavoimin työtä keskustalaisen presidentin saamiseksi Suomeen.

    Olen varma myös siitä, että Keskustan ehdokas tulee laittamaan koville Lipposen ja Niinistön. Nämä herrat kantavat ison vastuun siitä, että eriarvoistumisen juopa on päässyt syvenemään suomalaisessa yhteiskunnassa sekä siitä, että elämme tässä eurooppalaisessa talouskriisissä.

    Lipponen ja Niinistö ovat kovan ja rujon politiikan takuumiehiä. Keskittämisurakka jäi viime kerralla kesken. Sitä jatketaan nykyhallituksen voimin.

    Keskusta ja sinipuna ottavat toisistaan mittaa myös presidentinvaaleissa.

    Arvoisat kollegat,

    Lopuksi haluaisin palata yhteiskunnallisen kahtiajaon ja vastakkainasettelun vaaraan. Tämä riski on todellinen ja se pitää ottaa vakavasti.

    Kahtiajaosta olemme saaneet varoittavia esimerkkejä eri puolilta Eurooppaa. Emme saa itse ajautua samaan. Kaikista on pidettävä huolta. Politiikalla pitää yhdistää ihmisiä, ei erottaa.

    Suomessa on suuri tilaus positiiviselle yhteisöllisyydelle.

    On ilo huomata, että kaupunginosayhdistykset ja kylätoimikunnat nostavat jälleen päätään. Tämä on konkreettinen osoitus siitä, että välittäminen kanssaihmisistä ja lähiympäristöstä on suurimmalla osalla suomalaisia verissä.

    Toinen elävä esimerkki suomalaisten vastuuntunnosta on se laaja omaishoitajien joukko, joka väsymättömästi painaa kovaa työtä ja huolehtii lähimmäisistään pienellä tai olemattomalla korvauksella. Sen työn arvokkuuden edessä menee hiljaiseksi.

    Kaikki puolueet, myös Sdp ja Kokoomus olivat ennen vaaleja yksimielisiä siitä, että omaishoitajien asemaa pitää parantaa. Hallitusohjelmassa tämä asia ollaan sysäämässä kuntien ja järjestöjen tehtäväksi, vaikka juuri tällaisissa asioissa hallituksen ja kaikkien politiikassa toimivien pitäisi olla yhteiskunnan suunnannäyttäjiä.

    Näiden esimerkkien kaltaista vapaaehtoistoimintaa löytyy Suomen joka kulmalta. Tämä työ ei välttämättä näy bruttokansantuotteessa, mutta sitäkin enemmän ihmisten hyvinvoinnissa.

    Välittämisen ketjua pitää kaikin keinoin vahvistaa!

    Myönteisen yhteisöllisyyden lietsominen sopii Keskustalle, joka edelleen on puolueista kansanliike aidoimmillaan.

    Me olemme läpi historiamme rakentaneet siltoja, kun jotkut muut ovat niitä polttaneet. Sillanrakentajalle tässä maassa ja tässä ajassa on tilausta.

    Me Keskustassa ymmärrämme, että koko maata tarvitaan hyvinvoinnin takaamiseksi ja Suomen menestymiseksi.

    Yhteisöllisyys on vastavoima vihapuheille ja ääri-ilmiöille.

    Välittäminen politiikassa kannattelee niitä, joilla ei ole korporaatioiden voimaa takanaan. Keskustan pitää koko voimallaan torjua sellainen Suomi, jossa puolet kansasta ja maasta jää oman onnensa nojaan.

    Keskusta on vastuullinen ja uudistava eikä loiki politiikassaan päiväperhojen perässä.

    Nämä ovat linjavalintoja. Nämä ovat aatteellisia valintoja. Ja nämä ovat arvovalintoja.

    Lähdetään töihin näiden valintojen puolesta.

    Kiitos!

  • 29.8.2011

    (muutosvarauksin)

    Hyvät keskustalaiset!

    Tyrvään Pyhän Olavin kirkko on maamerkki. Vuosisatojen ajan se on seisonut Rautaveden rannalla kansallismaisemassa ja kerännyt yhteen työtätekevät ja raskautetut laajalta alueelta. Sen pitkä historia, uljas ulkomuoto ja keskeinen viesti saavat tuntemaan itsensä pieneksi. Toisaalta kirkko on myös yhteisöllisyyden maamerkki. Se kokoaan ihmiset yhteen ja antaa voimia.

    Pyhän Olavin kirkosta on muodostunut yhteisöllisyyden symboli myös toisessa mielessä. Sakariston puoleisessa lappeessa lukee tikkukirjaimin “Talkoilla rakennettu”. Kirkon paanukaton uusiminen talkootyönä 1990-luvun puolivälissä oli suuri ponnistus, joka kokosi lähiseutuja laajemmalta ihmisiä yhteisen asian äärelle.

    Muutama viikko uusitun paanukaton valmistumisjuhlan jälkeen kirkko tuhoutui järkyttävässä tuhopoltossa. Tapahtuma viritti talkoohengen vielä aiempaakin väkevämmäksi. Kirkon jälleenrakennus kokosi ihmisiä yhteen niin laajasti, että voidaan puhua kansallisesta projektista. Yli 1 200 henkeä osallistui yhteiseen ponnistukseen talkootyön, keräysten ja lahjoitusten kautta.

    Pyhän Olavin kirkon rinnalla Sastamalassa on ollut toinenkin yhteisöllisyyteen liittynyt tapahtuma. Vuonna 2009 toteutettiin Mouhijärven, Vammalan ja Äestsän kuntaliitos, jonka lopputuloksena historiallinen Sastamala palasi jälleen maamme kuntakartalle. Kuntaliitosta on pidetty onnistuneena. Kuntaliitoksen myötä myös te paikalliset keskustalaiset toimijat olette rakentaneet yhteistyötä ja luoneet uutta yhteisöllisyyttä.

    Kuntarakenne elää edelleen täällä Lounais-Pirkanmaalla. Satakunnan puolella oleva Kiikoinen harkitsee kuntaliitosta Sastamalan kanssa. Keskeistä tapahtuneissa ja tulevissa kuntaliitoksissa on, että palvelut pystytään turvaamaan riittävän lähellä ja kattavina. Väheksyä ei sovi myöskään liitosten henkisiä vaikutuksia. Yhteisöllisyys ja paikallinen identiteetti ovat merkittäviä tekijöitä ihmisen elämässä. Myös nämä seikat on pystyttävä turvaamaan.

    Yhteisöllisyyttä luo ja vahvistaa ihmisten kokemus siitä, että on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa omaa arkea koskeviin päätöksiin. Lähidemokratian toimintaedellytykset pitää turvata kuntaliitosten yhteydessä. Tämä koskee niin suuria kaupunkeja kuin pienempiäkin kuntia.

    Hyvä juhlaväki!

    Mitä muuta on yhteisöllisyys kuin palaneen kirkon rakentamista yhdessä, talkoovoimin? Mikä sija yhteisöllisyydellä ja huolenpidolla lähimmäisistä on? Mitä jokainen meistä voi tehdä, mitkä ovat oikeutemme ja velvollisuutemme?

    Ihmisillä – jokaisella meistä – on vastuu omasta itsestään ja lähimmäisistään. Vastuut voisi jakaa vaikkapa kolmeen osaan: omavastuuseen, yhteisvastuuseen ja yhteiskunnan vastuuseen.

    Omavastuu tarkoittaa terveellisten, rakentavien ja kestävien ratkaisujen tekemistä. Terveelliset ruokailutottumukset, riittävä liikunta ja kohtuullisuus nautintoaineiden käytössä ovat hyviä ja konkreettisia esimerkkejä omavastuusta. Omavastuuseen liittyvät ratkaisut on jokaisen tehtävä itse. Tätä voi kutsua laajassa mielessä elämänhallinnaksi. Valtio ei voi eikä sen pidäkään tunkeutua ihmisten elämään tekemään näitä valintoja hänen puolestaan. Vanha Maalaisliiton vaalijuliste kiteyttää tämän asian hyvin: “Kyntäös oma vakosi, auta itse itseäsi”.

    Aina omat voimat eivät riitä ja vaikean elämäntilanteen vuoksi tarvitaan lähimmäisten ja yhteiskunnan apua. Yhteisvastuu tarkoittaa ennen kaikkea sosiaalisten suhteiden vaalimista ja huolenpitoa toisista. Kaveria ei jätetä – oli kyseessä sitten lähiomainen, sukulainen tai naapurin vaari. Yhteisvastuu on arvovalintojen tekemistä tavallisessa arjessa. Pieni apu, huolenpito tai oman ajan antaminen toiselle on yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuuta konkreettisimmillaan. Muuttuvassa maailmassa meidän täytyy keksiä uusia yhteisöllisiä toimintamalleja. Esimerkiksi ikääntyneiden ihmisten asumisratkaisuissa niin maaseudulla kuin kaupungeissakin tarvitaan ennakkoluulottomuutta.

    Entäs sitten se kolmas vastuu eli yhteiskunnan vastuu?

    Yhteiskunnalla on vastuu tukea ja auttaa kansalaisiaan. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspolitiikan tai sivistyspolitiikan toteuttaminen ja ohjaus, viranomaistehtävät sekä erilaisten palvelujen rahoittaminen ja järjestäminen ovat valtion ja kuntien velvollisuuksia. Yhteiskunnalla on vastuu pitää huolta myös vähäosaisista. Tämä on sitä köyhän asiaa, joka on ollut keskeistä alkiolaisessa aatteessa jo toista sataa vuotta. Köyhän asian huomioiminen koostuu niin sivistysmahdollisuuksien tukemisesta, erilaisista palveluista, tehokkaista toimista työllistämiseksi sekä oikeudenmukaisen tulonjaon ja verotuksen. Lisäksi yhteiskunnan vastuun tulee ulottua tasapuolisesti kaikille kansalaisille tulotasosta ja asuinpaikasta riippumatta.

    Kaikkea ei voida sysätä virkamiesten, poliitikkojen tai sen kuuluisan “jonkun muun” hoidettavaksi. Omatoimiset suomalaiset pystyvät parantamaan oman ja läheistensä elämän tärkeimpiä kohtia parhaiten kukin kohdaltaan. Oikeuksien lisäksi ihmisillä on myös vastuita ja velvollisuuksia. Jokainen ymmärtää tämän perusasian. Helppoheikit, jotka lupailevat vain lisää oikeuksia ja etuja ilman omaa vastuuta tai velvollisuuksia, kannattaa kiertää kaukaa.

    Kun edellä kuvatut vastuut hoidetaan rehdisti ja huolellisesti, yhteisöllisyys vahvistuu. Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on jo pitkään ollut keskinäinen luottamus. Sitä täytyy vaalia, koska vain siten voimme turvata yhteiskunnan eheyden. Yhteiskuntamme kivijalassa kuitenkin lymyää seikkoja, joihin on pikaisesti puututtava keskinäisen luottamuksen turvaamiseksi. Nuorten osattomuus, työttömyys ja syrjäytyminen ovat pahimmillaan räjähdysherkkää tavaraa, jos emme ota niitä tosissamme.

    Kuun alussa koetut mellakat Isossa-Britanniassa muistuttavat meille mitä tapahtuu, kun yhteiskunnan keskinäinen luottamus rapautuu ja yhteisöllisyys jää itsekkäiden ja tuhoisien voimien jalkoihin. Meidän jokaisen on osaltamme vaikutettava siihen, että Englannin tie ei ole Suomen tie.

    Yhteiskunnan eheyteen voidaan vaikuttaa myös kitkemällä vihapuhetta ja toisten syyllistämistä. Keskusta on sanonut tiukasti ei rasismille. Johdonmukainen linjani on ollut, että Keskustan pidä lähteä ratsastamaan maahanmuuttajavastaisuudella. Ei, vaikka se maksaisi meille.

    On vaikea arvioida kuinka paljon menetimme ääniä juuri tämän vuoksi. On kuitenkin selvää, että vierauden pelolla moni sai paljon ääniä. Vihapuhe, syyllistäminen ja pelottelu eivät voi olla ratkaisu. Viholliskuvia maalailemalla ei voida rakentaa kestävää yhteisöllisyyttä. Pelottelulla halutaan kuohuttaa. Kuinkahan moni oikeasti ymmärtää, että pelottelu luo oikeasti pelkoa. On kauhistuttavaa, jos Suomessa on nyt enemmän ihmisiä kuin koskaan, joiden tarvitsee pelätä taustansa takia, vaikka mitään suoraa konkreettista uhkaa ei olisikaan. Puhe riittää pelottamaan.

    Keskusta on ollut aina Suomen itsenäistymisestä lähtien kansalaissovun rakentaja. Näin silloinkin kun muut sitä sopua ovat tietoisesti yrittäneet rikkoa.

    Miksi linjani tässä asia on ehdoton? Ei siksi, että rasismi on vain syvästi sivistymätöntä, vaan myös siksi, että se johtaa yhteiskunnan eheyden, yhteisöllisyyden ja keskinäisen luottamuksen rapautumiseen.

    Hyvä juhlaväki!

    Tyrvään Pyhän Olavin kirkko symboloi yhteisöllisyyttä, tuhkasta nousemista ja sisukkuutta. Samanlaista henkeä ja yhdessä tekemistä tarvitsemme nyt myös keskustassa.

    Keskustalaisessa kansanliikkeessä kaikkien ihmisten ääni on merkityksellinen. Keskustan toimintaa täytyy kehittää siten, että päätökset rakennetaan puolueen sisällä hyvässä hengessä. Silloin niihin voidaan myös sitoutua. Tavoitteeksi täytyy asettaa vaikuttava osallistuminen. Kaikilla keskustalaisilla täytyy olla halutessaan mahdollisuus vaikuttaa Keskustan politiikkaan ja toimintaan. Lisäksi meidän on yhdessä tarjottava ja kehitettävä tilaisuuksia osallistua ja kokoontua yhteen. Tämä kirkkopyhän juhla on oiva esimerkki siitä.

    Keskustan voima on yhteisöllisyydessä. Vain yhdessä voidaan päästä eteenpäin. Minun tehtäväni puheenjohtajana on näyttää suuntaa, mutta vain yhdessä voimme päästä eteenpäin. Olemme ottaneet ensimmäiset askeleet uuden nousun tiellä.

    Lämmin kiitos Teille kutsusta tähän kirkkopyhän juhlaan!

  • 15.8.2011

    Kuntajohtajat kokoontuivat Seinäjoella viime viikolla poikkeuksellisen hämmentyneinä. Ensi vuoden budjettia pitäisi tehdä ja tulevaisuutta suunnitella, mutta epävarmuutta on ilmassa enemmän kuin koskaan.

    Huoli huomisesta johtuu ennen kaikkea kahdesta syystä. Ensinnäkin taloustilanne on heikentymässä Euroopan ja USA:n velkakriisien myötä. Vielä on vaikea arvioida, kuinka pieneksi talouden kasvu ensi vuonna jää, mutta todennäköisesti se on selvästi heikompaa kuin vielä alkuvuodesta ennustettiin. Kunnille se merkitsee huonomman työllisyyden kautta vähemmän verotuloja.

    Kuntatalouden tila on toki kohtuullisen hyvä. Keskustajohtoisten hallitusten aikana talouden pohjaa pystyttiin parantamaan kunnolla. Väestön ikääntyminen ja lisääntyneet tehtävät tekevät kuitenkin palveluiden järjestämisestä suoriutumisen todella haastavaksi.

    Toinen epävarmuutta aiheuttava tekijä on hallituksen kuntalinjaukset. Ne ovat harvinaisen epäselviä. On poikkeuksellista, ettei ministeriön ylijohtajallakaan ole vielä tässä vaiheessa tarkkaa tietoa siitä, mitä tuleman pitää.

    Se kuitenkin tiedetään, että Kataisen hallitus haluaa keskittää ja käskyttää. Kuntaministeri Virkkunen on todennut kuntapolitiikassa siirryttävän kuntajohtoisesta valtiojohtoiseen kehittämiseen. Koemme siis kokoomuksen johdolla sosialismin uuden tulemisen.

    Ero aikaisempien hallitusten toimintalinjaan on selvä. Esim. Paras-hanke valmisteltiin parlamentaarisessa työryhmässä laajan eri puolille maata ulottuneen kenttäkierroksen jälkeen. Kunnille annettiin myös hankkeen toteuttamisessa vaihtoehtoja. Kuntaliitoksiin ei pakotettu.

    Luotimme myös paikallisiin päättäjiin. Olimme sitä mieltä, että kunnissa tiedetään parhaiten, miten palvelut pitäisi järjestää. Nykyisen hallituksen mielestä hyvä tulee vain ylhäältä päin määräämällä. Ei ihme, että kunnissa hallitusohjelma koetaan suurena epäluottamuslauseena kuntapäättäjien ja -työntekijöiden osaamiselle.

    Suuren kuntauudistuksen sijaan kunnissa kuitenkin tarvittaisiin nyt ennen kaikkea työrauhaa. Paras-hanke oli kuntakentässä suuri ponnistus. Sen lopulliset tulokset nähdään vasta muutamien vuosien kuluttua. Hankkeen jatkoksi ei nyt tarvita uutta koko kuntakentän läpikäyvää liitosaaltoa. Kunnissa pitää saada keskittyä ydinasioihin.

    Tästä hyvä esimerkki on erään kunnanjohtajan saama palaute työntekijältään. Hän toivoi, että eikö hän saisi tehdä näitä töitäkin välillä sen sijaan, että aina pitää jotain kehittää. Vähän samasta asiasta on nyt kyse. Ei pidä niinkään keskittyä uusien rakenteiden kehittämiseen, vaan laittaa Paras-hankkeen myötä syntyneet organisaatiot ja uudet kunnat toimimaan kunnolla.

    Ja on toki selvää, ettei kehittäminen kokonaan tähän pysähdy. Palveluiden järjestämisen tehostamista tarvitaan ja kuntaliitoksillekin on tässä maassa vielä tarvetta. Kaikki kunnat eivät selviydy tehtävistään omin voimin väestön ikääntyessä ja tuskinpa kaikkia toimintoja on kunnissa vielä onnistuttu järjestämään täydellisesti.

    Rakennepuuhailussa hallitukselta tuntuukin unohtuneen kaikkein olennaisin: ihminen. Ihmisillä pitää olla mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa arkeaan koskettaviin päätöksiin. Päätöksenteko ei saa karata liian kauas. Lähidemokratian toteutuminen tarvitseekin puolustajaa. Hallitusta se ei kiinnosta.

    Ilkan kolumni, 16.8.2011

  • 15.8.2011

    Presidentinvaaliasetelma on selkiytynyt viime päivinä nopeasti. Paavo Lipposen ilmoitus pyrkiä ehdokkaaksi ja Seppo Kääriäisen päätös olla lähtemättä kisaan täsmensivät nimilistaa, joka on ollut kansalaisten, toimittajien ja poliitikkojen huulilla.

    Presidentinvaalien suosio on pysynyt korkealla kerrasta toiseen. Vaikka presidentin valtaoikeuksia on vähennetty, tasavallan korkeimman viran arvostus on pysynyt vakaana. Vaikuttaa yhä voimakkaammin siltä, että Mäntyniemen valtiaaksi halutaan tällä kertaa laajaa kokemusta ja näkemystä edustava henkilö. Päivänpolitiikassa mukana olevat ovat jättäytyneet yksi kerrallaan sivuun. Katseet kohdistuvat Keskustassakin kokeneeseen kaartiin, joka on jo siirtynyt pois tai tauolla politiikan aktiivipalveluksesta.

    Tasavallan presidentin on oltava osaava ja uskottava ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Tehtävään kuuluu myös puolustusvoimain ylipäällikkyys. Sitä vastoin presidentti ei päätä EU-asioista. Tämä on syytä muistaa, vaikka Euroopan ja koko maailman talousongelmat heijastuvat varmasti alkuvuoden vaaleihin. Toivon mukaan vaalipaneeleissa päästään keskustelemaan laajasti nimenomaan tasavallan presidentin päätöksentekoalaan kuuluvista asioista.

    Myös presidentin taustalla ja arvopohjalla on merkitystä. Tämän vuoksi presidentiksi ei voida valita pelkästään ulko- ja turvallisuuspoliittisen ansioituneisuuden perusteella. Presidentinvaaleissa täytyykin olla tarjolla keskustalaisesti ajatteleva ehdokas, joka kirkastaa myös puolueiden välisiä aatteellisia ja arvoeroja.

    Henkilövaalissa ehdokkaiden aatteellisen ja puoluepoliittisen taustan lisäksi myös henkilöhistoria läpivalaistaan. Kampanjan aikana ruoditaan niin ehdokkaiden tulevaisuuden visiot kuin menneisyyden teotkin.

    Historian lehdiltä löytyykin paljon mielenkiintoista luettavaa. Suomi liitettiin 1990-luvulla EMU:n jäseneksi kansalaisten mielipide sivuuttaen. Euro rakennettiin hutiloiden ja siihen jäi pahoja valuvikoja. Samalla maamme taloutta laitettiin kovalla kädellä eurokuntoon. Leikkaukset kohdistuivat yhteiskuntamme heikompiosaisiin, työttömiin, sairaisiin ja lapsiperheisiin. Tämän matokuurin jälkeen Suomi läpäisi eurokriteerien seulan, josta esimerkiksi Kreikka livahti vippaskonstein sisään.

    Ilmeisesti sinipunamiehet Lipponen ja Niinistö pitävät näitä poliittisia virhearvioita vahvuuksina pyrkiessään tasavallan presidentiksi. Lipposen hallitusten sotkuja ja jälkiä on saatu siivota oikein urakalla. Eriarvoisuus ja pahoinvointi juontavat juurensa 1990-luvun leikkauspolitiikasta. Velkakurimuksessa rämpivät euromaat uhkaavat vetää koko yhteisvaluutan mukanaan. Nämä asiat on syytä perata läpi vaalikamppailun aikana.

    Keskustassa on useita pitkän linjan poliitikkoja, jotka pystyvät haastamaan muiden puolueiden ehdokaskandidaatit. Asetelma on siis hyvä. Nyt näiden kokeneiden valtionaisten ja -miesten on aika astua esiin ja tarjoutua Keskustan ehdokkaaksi.

    Syksyn kuluessa ennen ylimääräistä puoluekokousta meillä on hieno tilaisuus ruotia puolueemme tavoitteita ja askelmerkkejä lukuisissa keskustelutilaisuuksissa eri puolilla maata. Esivaalissa puolueen kenttä pääsee valitsemaan mieluisimman vaihtoehdon Keskustan presidenttiehdokkaaksi.

    Varsinaisessa vaalikamppailussa tarjoutuu oiva tilaisuus puhutella kansalaisia ja kirkastaa heille aatteemme vahvuudet ja painotukset. Keskustalainen näkemys Suomen asemasta osana maailmaa ja tulkinta historian kulusta täytyy esittää selkeästi ja uskottavasti. Tämän työn keulakuvaksi tarvitsemme määrätietoisen ja puhuttelevan presidentinvaaliehdokkaan.

    Suomenmaan kolumni, 16.8.2011

  • 9.8.2011

    Maailmantalouden tila on heikentynyt viime viikkoina ratkaisevalla tavalla. Kyse ei ole enää pelkästään euroalueen velkakriisistä, vaan myös USA on päättämättömyydellään syössyt itsensä samaan kurimukseen.

    Molempien mantereiden kohdalla ongelman perussyy on sama: yli varojen eläminen. Ongelman ratkaisukin on periaatteessa yksinkertainen: maiden velkaantuminen on saatava hallintaan ja kilpailukyky kuntoon. Lisäksi talouden toimijat eli ns. markkinat on pystyttävä vakuuttumaan toimenpiteiden uskottavuudesta.

    Luottamus velkaantuneiden maiden kykyyn hoitaa asiansa on kuitenkin koetuksella. USA:n kohdalla tästä kielii luottolukituksen tason alentaminen. Euromaatkaan eivät ole pystyneet löytämään tilannetta pysyvästi vakauttavaa ratkaisua.

    Tässä valossa tulevan syksyn talouskehitystä on tarkalleen vaikea ennustaa. Sen voi kuitenkin sanoa, että huonommalta näyttää kuin alkuvuodesta. Koska epävarmuus tulevasta on niin ilmeistä, kannattaisi hallituksen varautua kaikkeen. Siis aivan kaikkeen.

    En itsekään nyt arvioi, että talous tulee romahtamaan samalla tavalla kuin vuonna 2008 tai että euroalue hajoaa hallitsemattomasti. Kannattaa kuitenkin varautua myös kauhuskenaarioihin.

    Ei erilaisten vaihtoehtojen pohtiminen kamalaa ole. Kamalaa on se, jos kauhuskenaario toteutuu. Erityisen ikävää on, jos siihen ei ole valmistauduttu. Viisas hallitus varautuu kaikkeen.

    On huolestuttavaa havaita, että hallituksen kahdella keskeisellä puolueella ja ministerillä on hyvin erilainen analyysi tilanteesta. Valtiovarainministeri Urpilainen ei näe syytä tehdä muutoksia hallituksen talouslinjaan. Pääministeri puolestaan antaa ymmärtää muutoksia tarvittavan, mutta samanaikaisesti vain alistuneesti odottaa ja vähän pelkää tulevaa.

    Aktiivisempi ote kannattaisi, koska hallituksen talouslinjaa epäiltiin jo hallitusohjelman valmistuessa. Keskusta kyseenalaisti useiden talousasiantuntijoiden ohella hallituksen kyvyn saada velkaantuminen kuriin vaalikauden loppuun mennessä. Koska maailmantalouden tila on entisestään heikentynyt, kannattaisi huolellisesti valmistautua erilaisiin skenaarioihin. Kyllä valtiovarainministeriössä osaajia riittää ja Suomen Pankista sekä markkinoilta voi vähän sparraajia lainata.

    Aktiivisuutta hallitus on osoittanut tähän mennessä vain vakuuksien vaatimisessa Kreikan uudessa tukipaketissa. Ihan mukavaa on toki sekin. Tosin tiedämme kaikki, että jos Kreikalla olisi käytössään kunnollisia vakuuksia, se saisi niitä vastaan lainaa markkinoilta, eikä tukipaketteja tarvittaisi.

    Vakuuksista jankuttaminen siirsikin Suomessa huomion pois EU-huippukokouksen todellisesta sisällöstä. Väliaikaisen rahoitusvakuusvälineen käyttöalaa laajennettiin. ERVV voi jatkossa ostaa euromaiden valtioiden velkakirjoja ja tukea niiden pankkeja. Näitä toimenpiteitä Suomi vastusti kategorisesti keskustajohtoisten hallitusten aikana. Kataisen hallitus kuitenkin nyt löysensi Suomen linjaa.

    Käytännössä siis otettiin monta askelta kohti liittovaltiota. Hallitus ei ole tätä asiaa joko oivaltanut tai on jättänyt sen kertomatta. Myös hallituksen puheet siitä, että Suomesta lähtee jatkossa rahaa velkaisille euromaille vain vakuuksia vastaan, ovat katteettomia. ERVV:n käyttöalan laajentamiseen valtioiden velkakirjojen ostoon ei nimittäin sisältynyt Suomen puolelta mitään vakuusvaadetta.

    Mykkyys valtasi Suomen ministerit myös sunnuntaina, kun Merkel ja Sarkozy lupasivat markkinoita rauhoittaakseen, että jatkossa ERVV ostaa Italian ja Espanjan velkakirjoja. Tällaista päätöstähän ei EU-tasolla ole vielä tehty. Alustava sopu saatiin huippukokouksessa siitä, että euromaiden velkakirjoja voidaan ostaa vain, jos kaikki ovat asiasta yksimielisiä. Oliko hallituksen vaikeneminen siis myöntymisen merkki vai eikö kukaan ymmärtänyt, mitä sunnuntaina oikein tapahtui?

    Turun Sanomat, kolumni 10.8.2011

  • 7.8.2011

    Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on monimutkainen. Sen oivaltaa nopeasti niin tulonsiirtoja saava kansalainen kuin turvaverkkojen uudistamista ajava poliitikkokin. Järjestelmä vaatisi selkeyttämistä ja eri etuuksien parempaa yhteensovittamista. Liian moni joutuu turvautumaan tilapäiseksi kriisiavuksi tarkoitettuun toimeentulotukeen. Syinä ovat työnteon kannattamattomuus ja perusturvan niukka taso.

    Keskustan johdolla perusturvaa uudistettiin merkittävästi kahden vaalikauden aikana. Nämä päätökset näkyivät heikompiosaisten parantuneena toimeentulona. Kataisen vasemmistohallitus ei kuitenkaan halunnut jatkaa tällä tiellä, vaan aikoo ratkaisuillaan jakaa perusturvan varassa elävät ihmiset jälleen jyviin ja akanoihin.

    Hallituksen keskeisenä tavoitteena on köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen. Toimenpiteeksi on valittu perusturvan korottaminen 100 eurolla kuussa. Mitä tämä päätös todellisuudessa pitää sisällään?

    Hallituksella on hyvin suppea tulkinta perusturvasta. Esitetty korotus koskee vain työttömyysturvan peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea. Ulkopuolelle on jätetty esimerkiksi kansaneläkkeet, lapsilisät, kotihoidontuki, alimmat äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahat sekä sairauspäiväraha.

    Viime vaalikaudella toteutettiin Keskustan johdolla erittäin merkittävä ja odotettu perusturvan parannus, kun vähimmäispäivärahat nostettiin työmarkkinatuen tasolle. Nyt hallitus repäisee ne jälleen erilleen. Heidän mukaansa työttömälle siis kuuluu isompi päiväraha kuin vastasyntynyttä lasta hoitavalle äidille.

    Sixpack-hallituksen perusturvapolitiikan irvokkuus paljastuu, kun tarkastelee sadan euron korotuksen jakautumista. Köyhimpien työttömien tulot nousevat kuussa noin 25 euroa. Sitä vastoin ansiosidonnaista työttömyysturvaa nostava henkilö saa parhaimmillaan miltei 180 euron korotuksen! Hallitus piti järkähtämättä kiinni perusturvan ja ansiosidonnaisen turvan kytköksestä. Lopputuloksena työttömyysturvan erot kasvavat entisestään ja muut perusturvan varassa elävät jäävät nuolemaan näppejään.

    Tässä nähdään kokoomuksen ja SDP:n reilun ja oikeudenmukaisen politiikan lopputulos.

    Keskustan tavoitteena on pureutua köyhyyden poistamiseen työn kautta. Ajoimme vaaleissa työn, sosiaaliturvan ja verotuksen parempaa yhteensovittamista. Vastustimme perhe-etuuksien ja perusturvan leikkauksia.

    Työmarkkinatuen varassa oleville työttömille on mielestäni annettava mahdollisuus ansaita pieniä lisätuloja ilman, että se vaikuttaa heidän etuisuuksiinsa. Vain siten työnteosta tulee kannattavaa ja yhä harvemman työttömän tarvitsee turvautua toimeentulotukeen. Vähäinenkin työnteko tuo elämään mielekkyyttä ja parantaa työllistymisen mahdollisuuksia.

    Työmarkkinatukea on parannettava myös purkamalla riippuvuus vanhempien tai puolison tuloista. Tämä tarveharkinnasta luopuminen oli Keskustan vaalitavoitteena, toisin kuin perussuomalaisten kansanedustaja Maria Tolppanen väittää (Ilkka 5.7.2011).

    Vaikka Suomi joutui taloudellisen taantumaan kouriin viime vaalikaudella, uudistettiin Keskustan johdolla perusturvaa tuntuvasti. Alimpia päivärahoja nostettiin noin 170 eurolla kuussa, takuueläke varmisti jokaiselle eläkeläiselle liki 700 euron toimeentulon ja erilaiset sosiaalietuudet sidottiin indeksiin seuraamaan kuluttajahintojen nousua. Vastaavia korotuksia saa etsiä kaukaa historian hämärästä.

    Perusturvan kehittämiseen tarvitaan johdonmukaisuutta, rohkeutta ja uudistusmieltä. Sitä hallitukselta tuntuu puuttuvan.

    Ilkka, kolumni 19.7.2011

  • 12.7.2011

    Sukupuolten välinen tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus olivat viime viikolla näkyvästi esillä. EU-parlamentti hyväksyi päätöslauselman, jonka mukaan naisten osuuden pörssiyhtiöiden hallituksissa on noustava vähintään 30 prosenttiin vuonna 2015 ja 40 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Lähtökohtana ovat yritysten vapaaehtoiset toimet, mutta parlamentin mukaan asiaan puututaan lainsäädännöllä, jos muu ei auta.

    EU-parlamentin päätös liittyy keskeiseen maailmanlaajuiseen kysymykseen, sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Suomen kaltaisissa teollistuneissa maissa naisten asema on monelta osin parempi kuin kehitysmaissa. Tehtävää meilläkin silti riittää.

    Naisten heikko asema johtavissa tehtävissä on ongelma. Vaikka politiikassa lasikatot on murrettu, akateemisessa maailmassa ja elinkeinoelämässä naisten on edelleen vaikeaa kivuta tärkeimmille paikoille.

    Naiset ovat sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti vähemmistössä yritysten johtopaikoilla ja niiden päätöksenteossa. Varsinkin kaikkein korkeimmissa asemissa ero miesten ja naisten osuuksissa on suuri. Syitä yritysjohdon miesenemmistöisyyteen saattaa olla monenlaisia, kuten miehiä suosivat ja naisia syrjivät yritys- ja johtamiskulttuurit sekä tiukassa istuvat asenteet.

    Yritysten operatiivisessa johdossa naisia on selvästi vähemmän kuin hallituksissa. Tämä kysymys ei ole juurikaan ollut esillä tasa-arvopolitiikassa. Suomi sijoittuu eurooppalaisessa vertailussa heikosti, kun tarkastellaan naisten osuutta yritysten toimitusjohtajina: vuonna 2007 Suomi oli 27 EU-maan vertailussa sijalla 25.

    Johtopaikkojen lisäksi myös palkka jakautuu epätasa-arvoisesti. Ponnisteluista huolimatta sukupuolten välinen palkkaero pieneni Suomessa vuosina 2007–2010 vain yhdellä prosenttiyksiköllä. Tavoitteeksi asetettu eron kaventaminen 15 prosenttiin tuntuu olevan vaikeaa saavuttaa.

    Mielestäni EU-parlamentin päätös kasvattaa naisten osuutta pörssiyhtiöiden hallituksissa on oikea. Lähtökohtaisesti on edettävä pörssin sisäisten suositusten kautta ja annettava yritysten hoitaa asia itse kuntoon. Mikäli tilanne ei muutu, on harkittava lainsäädäntöä naiskiintiöistä. Esitin jo helmikuussa Kotimaa24:n haastattelussa samaa.

    On hyvä, että myös valtiovarainministeri Jutta Urpilainen tukee EU-parlamentin kantaa asiassa. Yhden ministerin mielipide ei kuitenkaan riitä, vaan koko hallituksen on asetuttava sen taakse. Jos elinkeinoelämän itsesääntely ei toimi, hallituksen täytyy käynnistää lainvalmistelu naiskiintiöistä.

    Saattaa olla, ettei lakia kiintiöistä tarvitse edes säätää. Hyvänä esimerkkinä ovat valtionyhtiöt ja valtioenemmistöiset pörssiyhtiöt. Molempien kohdalla on saavutettu tavoite, jonka mukaan hallituksissa on oltava naisia ja miehiä vähintään 40 prosenttia. Vuonna 2010 valtion kokonaan omistamien yhtiöiden hallituksissa naisten osuus oli 45 prosenttia, ja valtioenemmistöisissä pörssiyhtiöissä naisten osuus hallituksen jäsenistä on 39 prosenttia.

    Suomessa riittää hyviä, päteviä ja koulutettuja naisia johtotehtäviin kaikilla aloilla. Yrityksissä on kiinnitettävä erityistä huomiota sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumiseen. Vain silloin naisille ja miehille on mahdollisuudet samanlaiseen urakehitykseen. Tutkimusten mukaan tämä on myös yritysten etu: naisten johtamat yritykset menestyvät vertailuissa keskimäärin miesjohtoisia paremmin.

    Turun Sanomien kolumni 13.7.2011

  • 29.6.2011

    Kokoomusjohtoisen vasemmistohallituksen ohjelmasta näkee, että uudelta hallitukselta puuttuu vahva johtajuus, yhteinen tahto ja näkemys Suomen suunnasta. Se on rakennettu toivon ja unelmien varaan.

    Hallituksen energia menee kasassa pysymiseen, eikä toiminta keskity Suomen kehittämiseen ja eriarvoisuuden poistamiseen. On syytä olla huolissaan, kuinka Suomelle ja suomalaisille käy tulevina vuosina.

    Ohjelma on rakennettu talouden osalta tyhjän päälle ja se sivuuttaa keskeiset Suomen tulevaisuuden haasteet. Ongelmat lakaistaan maton alle. Ohjelmasta puuttuvat lähes kokonaan keinot, joilla vauhditetaan talouden kasvua ja luodaan uusia työpaikkoja.

    Terve talous on hyvinvoinnin perusta.

    Myönteistä hallitusohjelmassa on se, että se jatkaa keskustajohtoisten hallitusten linjaa perusturvan parantamisessa. Tosin lupaus perusturvan korottamisesta ei juuri paranna kaikkien köyhimpien elintasoa.

    Hallituksen linja on, että toisella kädellä annetaan ja toisella otetaan. Tulevat veronkorotukset syövät kaavailtuja parannuksia ja perusturvan korotukset laskevat toimeentulotuen määrää.

    Hallitusohjelman perusteella on vahvat syyt epäillä, ettei hallituksen katse ulotu eteläistä Suomea kauemmaksi. Tätä hallitusta yhdistää ainoastaan keskittämiseen tähtäävä politiikka, jossa kuunnellaan vain vahvimman ääntä. Hallitus asettaa suomalaiset eriarvoiseen asemaan postinumeron perusteella.

    Kuntakenttää ollaan laittamassa täydelliseen kaaokseen. Sinipuna haluaa käynnistää uuden rakenneuudistuksen, vaikka edellistäkään ei ole saatu vielä maaliin. Kuntarajat halutaan laittaa uusiksi. Maakunnallisuus häivytetään pois.

    Kuntalaiset ja kuntapäättäjät olisivat ansainneet sen, että viime vuosina tehdyt uudistukset olisi saatu vietyä loppuun.

    Samanaikaisesti kuntapuolella on edessä mittavat leikkaukset. Päiväkotilapsia, koululaisia, perheitä ja vanhuksia ollaan laittamassa valtion talouden tasapainottamisen kärsijöiksi.

    Kataisen vasemmistohallituksen suurimpia väliinputoajia ovat työssäkäyvät asuntovelalliset lapsiperheet. Kulutusverojen nousu, asuntolainojen korkojen vähennysoikeuden kaventuminen ja kuntapalveluihin kohdistuvat leikkaukset kirpaisevat eniten tavallisia suomalaisia lapsiperheitä.

    Keskusta ajoi ennen vaaleja perhe- ja työelämän parempaa yhteensovittamista, alle puolitoistavuotiaiden lasten kotihoidon tuen korottamista, opintotukeen tehtävää korotusta opiskeleville lapsiperheille ja kunnallisen kotiavun paluuta. Näitä tulemme tarmokkaasti edistämään oppositiosta käsin.

    Suomesta on rakennettava maailman paras maa lapsiperheille.

    Tuleva hallitus tulee myös kurittamaan kovalla kädellä viljelijöitä ja maaseudun muita yrittäjiä. Maa- ja metsätalouden budjettivaroja leikataan satoja miljoonia vaalikauden aikana. Eli suomalaisen ruuantuottajan tulot leikkaantuvat yli 15 prosenttia.

    Tämä on kestämätön yhtälö, kun elinkeinon kustannusten nousuja ei ole kyetty viemään tuottajahintoihin. Kotimaisen ruuantuotannosta on pidettävä kiinni jatkossakin.

    Ennen vaaleja haluttiin kääntää Suomen suuntaa. Kataisen vasemmistohallitus kyllä tarjoaa politiikan suunnanmuutoksen, mutta huonompaan suuntaan.

    Kolumni Ilkassa 21.6.2011

  • 15.6.2011

    Hallitusneuvotteluiden koukerot saivat varmasti monen puistelemaan päätään viime viikolla. Sinipuna löysi toisensa maailman lyhimmän jääkauden jälkeen. Mennyt viikko tarjosi kuitenkin keskustalaisille piristysruiskeen vaalitappion jälkeen. Saimme muistutuksen siitä, että puolueemme on edelleen välttämätön lenkki suomalaisessa demokratiassa.

    Nopealla aikataululla järjestetyssä kenttäkyselyssä kartoitimme jäsenten tuntoja hallitusneuvotteluihin osallistumisesta. Vaikka emme pystyneetkään tavoittamaan kaikkia puolueen jäseniä, voidaan kyselyä pitää onnistuneena. Saadut vastaukset olivat osoitus siitä, että keskustalaiset ovat innokkaita ja halukkaita ottamaan kantaa ajankohtaisiin asioihin. Kentän varaan voimme puoluejohdossa rakentaa tukevan selkänojan poliittisille tavoitteille ja puolueen uudistustyölle.

    Kysely tosin osoitti myös sen, ettemme pysty tavoittamaan kaikkia yli 160 000 jäsentämme. Meidän täytyykin ripeästi laittaa jäsenrekisterimme sellaiseen kuntoon, että yhteyden saaminen jäseniin on helppoa ja nopeaa.

    Toimintatapojemme ja politiikkamme uudistaminen ottaa tänään ison askeleen, kun puoluehallitus käsittelee Keskustan työkirjaa. Se koostuu vaalitappion syiden analysoinnista, osallistavan politiikanteon ja tulevaisuuden painopistealueiden hahmottelusta, järjestökoneiston virittämisestä sekä sivistys- ja koulutustoiminnan uudistamisesta.

    Lisäksi siinä hahmotellaan uusia tapoja kuunnella jäsentemme ja kansalaisten huolia ja ajatuksia. Tälle ajatustenvaihdolle täytyy rakentaa myös toimivat puitteet. Työkirja sisältää myös ehdotuksia siitä, kuinka parannamme Keskustan mainetta.

    Keskustan työkirja vaikuttaa ensi kuulemalta melkoisen kunnianhimoiselta opukselta, ei miltään alakoululaisen oppikirjalta. Siinä kuitenkin lähdetään uudistuksen tielle pienin askelin. Kun hoidamme asioita yksi kerrallaan kuntoon, saavutamme lopulta suuria tavoitteita. Jokainen pitkäkin matka täytyy aloittaa ensimmäisillä lyhyillä askelilla.

    Työkirjaa ei ole työstetty vain puoluejohdon toimesta. Olemme koonneet siihen eri ihmisiltä saamaamme palautetta ja kehittäneet ajatuksia eteenpäin. Työkirjassa asetetaan yhteisiä tavoitteita ja hahmotellaan konkreettisia keinoja, joilla uudistamme toimintaamme ja rakennamme vahvaa poliittista vaihtoehtoa oppositiosta käsin.

    Keskusta-aatteen kirkastaminen on yhteinen haasteemme 2010-luvulla. Elävän aatteen lisäksi tarvitaan myös käytännön toimia, joilla Keskusta pystyy palauttamaan uskottavuutensa. Pään laittaminen pensaaseen ei auta.

    Tärkeää on puolueen kautta tapahtuvan kansalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksien kohentaminen. Samoin on vahvistettava keskustan yhdistys- ja kansanliikeominaisuuksia. Ylipäänsä toiminnan on oltava läpinäkyvää, avointa ja ihmisten tavoitettavissa.

    Nyt oppositiossa on oivallinen aika paneutua ohjelmallisiin asioihin. Tätä mahdollisuutta ei pidä hukata. Keskustan poliittisten tavoitteiden asettaminen tulevalle vuosikymmenelle on se väylä, jota pitkin kulkien toimintamme ryhti voi palautua.

    Kesä tarjoaa meille hyvän mahdollisuuden pohtia rauhassa Keskustan suuntaa, tavata toisiamme ja teroittaa kynsiämme vastuullista oppositiopolitiikkaa varten. Pohja sille on jo luotu.

    Suomenmaa 16.6.2001, kolmossivun kolumni

  • 8.6.2011

    Sanonta ”Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista” ei ole juhlapuheiden kulunut fraasi. Se kiteyttää oivallisella tavalla mistä poliittisessa päätöksenteossa on kyse.

    Politiikka ei ole minä-touhuilua. Se on me-tekemistä. Jotta me-henki syntyy, tarvitaan luottamusta yli puoluerajojen. Pelin politiikka ja riitely eivät vie yhteisiä asioita eteenpäin.

    Suomessa on ajauduttu poikkeukselliseen tilanteeseen, kun kuuden puolueen neuvottelut uuden hallituksen muodostamiseksi kariutuivat viikko sitten Säätytalolla. Sitä ennen kolmen suurimman puolueen tunnustelut ajautuivat umpikujaan. Eilen on aloitettu uusi tunnustelukierros.

    Maa tarvitsee mahdollisimman nopeasti toimintakykyisen enemmistöhallituksen. Keskusta on ilmoittanut olevansa käytettävissä hallitukseen, jos se edesauttaa hallituksen muodostumista. Puolueen jäsenkyselyssä liputettiin hallitustunnusteluihin osallistumisen puolesta.

    Tietenkään ei voi ohittaa sitä, että samalla kun politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, se on myös kamppailua vallasta.

    Se on erilaisten arvojen ja tavoitteiden välillä käytävää kisaa.

    Usein tosin päämäärä on sama, mutta keinot ratkaista asiat ovat erilaisia.

    Positiivisessa rakentavassa hengessä käytävä kisailu ruokkii yhteisiä onnistumisia, kun taas negatiivinen herjakisa vie toiseen suuntaan. Samalla usko politiikkaan muutosta tekevänä voimana hiipuu keskellä nokkapokkaa.

    Politiikalla voidaan rakentaa ja tukea yhtenäistä yhteiskuntaa ajassa, jossa ihmisten välinen yhteisöllisyys on heikentynyt ja monella on aito huoli omasta tulevaisuudesta.

    Samalla, kun keskusta kysyi jäseniltään mielipidettä hallitustunnusteluihin osallistumisesta, tiedusteltiin myös tärkeimmiksi katsottavia alkaneella vaalikaudella hoidettavia asioita. Listan vaatimukset olivat kovia.

    Keskusta on valmis työskentelemään kansalaisten toiveiden puolesta hallituksessa, jos niin halutaan oikeasti. Keskusta on tottunut kantamaan vastuuta.

    Mitä meiltä sitten haluttiin? Mitkä asiat nähtiin tärkeiksi?

    Ykkösasia oli eriarvoisuuden kaventaminen ja perusturvan parantaminen. Tarvitaan toimia työllisyyden ja hyvinvoinnin puolesta, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen torjumiseksi.

    Keskeistä on luoda koko Suomeen uusia työpaikkoja, erityisesti nuorten työttömyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. On pidettävä huolta, että kaikki suomalaiset saavat osansa kasvusta. Erityisinä ryhminä vastaajat nostivat esille lapsiperheiden tukemisen ja omaishoitajien aseman parantamisen.

    Kyselyssä nousi vahvasti esille myös aluepolitiikka. Tavoitteena tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet kaikille suomalaisille koko maassa. Asuinpaikasta riippumatta kaikilla on oltava mahdollisuus hyviin peruspalveluihin. Lisäksi vastauksissa vaadittiin kotimaisen ruokatuotannon turvaamista.

    Vastauksissa kannettiin myös huolta julkisen talouden tasapainosta. Eli odotukset tulevan hallituksen toiminnan osalta ovat kovat.

    Tulevissa päätöksissä tulee yhdistää kaikkien suomalaisten ja koko Suomen edut. Tätä maata pitää rakentaa sopimalla, ei repimällä.

    Turun Sanomat 8.6.2011, kolumni

  • 8.6.2011

    Kukaan ei voi sanoa vaalien jälkeistä aikaa poliittisesti värittömäksi Odotuksia on ollut paljon eri tahoilla. Tulosta ja riittävää luottamusta ei kuitenkaan ole syntynyt seitsemän viikon aikana.

    Nyt ollaankin tilanteessa, että hallitustunnusteluissa otetaan uutta suuntaa. Tavoitteena on edelleen parlamentarismin hengen mukaisesti yhteistyökykyinen enemmistöhallitus.

    Suomi ei voi pitkään jatkaa eteenpäin ilman poliittista hallitusta. Se tarvitaan mahdollisimman nopeasti.

    Keskustan osalta tilanne muuttui viime viikon keskiviikkoiltana hallitusneuvotteluiden kariutumisen myötä. Oppositiokauden valmistelujen keskeltä istuimme alas pohtimaan vaihtoehtoja. Oleellista kannaltamme on, tarvitaanko keskustaa oikeasti vastuuseen.

    Kyse on juuri vastuusta. Siitä samasta vastuusta, jota keskusta kahdeksan vuoden ajan kantoi hallituksessa. Se on ollut vastuuta Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnista. Sinänsä me olemme olleet valmiita siihen läpi vuosikymmenten, jos meitä on tarvittu.

    Alkanut vaalikausi ei ole yhtään helpompi kuin edellisetkään. Asialistalla on paljon vaikeita asioita. Asioita, joille suuri yleisö ei aina tule hurraamaan. Silti ei pidä puhua vain asioista, joita halutaan kuulla, vaan asioista, jotka suomalaisten pitää tietää. Politiikkojen tehtävä on kertoa totuus suomalaisille.

    Valtion velkaantuminen on saatava kuriin. Siihen ei ole yhtä taikakonstia. Pelkkä menojen leikkausten tie vie turmioon. Samaan aikaan on parannettava perusturvaa ja tuettava uusien työpaikkojen syntymistä.

    Yhteisen sävelen löytyminen puolueiden kesken näistä asioista ei ole helppoa. Silti asioista on pystyttävä sopimaan. Puolueiden on kyettävä kansakunnan edun nimissä löytämään riittävä määrä yhteisiä näkemyksiä yhteiskuntamme vakaan kehityksen varmistamiseksi ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.

    Keskusta kompastui vaaleissa kahdeksan vuoden hallitusvastuun mukaan tuomaan keltaisen budjettikirjan tautiin. Mietimme koko ajan tarkkaan miten lupauksemme on toteuttavissa.

    Olimme aidosti huolissamme siitä, mistä lupauksien lunastamiseen voidaan saada rahat.

    Se ei ollut sitä mitä vaalikeskusteluissa haluttiin kuulla. Nyt vaadittiin lupausta muutoksesta ja tuntuvista korotuksista. Keskusta ei pärjännyt tässä huutokaupassa.

    Keskusta pitää kiinni pitkästä vastuunkantolinjastaan. Mutta olemme myös oppineet edellisen kauden virheistä. On uskallettava puhua myös niistä asioista, joihin meillä ei ole ratkaisua tai rahoja valmiina.

    Ilkka 8.6.2011, kolumni

  • 25.5.2011

    Pääministeri Mari Kiviniemi Akavan liittokokouksessa 25.5.2011

    Valtioneuvoston tervehdys

    (muutosvarauksin)

    Arvoisa puheenjohtaja Matti Viljanen, hyvä Akavan liittokokousväki, hyvät kuulijat,

    Kiitän tilaisuudesta päästä puhumaan näin merkittävälle joukolle. Tuon tilaisuuteen valtioneuvoston tervehdyksen käsitellen kolmea asiaa 1) talouden ja työpaikkojen merkitystä 2) työelämän kehittämistä ja 3) tasa-arvon edistämistä.

    Hyvät kuulijat,

    Uudet työpaikat syntyvät ennen kaikkea yrityksiin. Olen pääministerinä voimakkaasti ajanut laajaa sitoutumista pitkäjänteiseen ja voimakkaasti yrittäjämyönteiseen politiikkaan. Uusien työpaikkojen kautta vahvistaisimme hyvinvointipalveluiden rahoitusta ja saisimme nykyistä useamman suomalaisen mukaan työelämään.

    Oikeanlaiset verokannusteet, kattava infra ja ihmisten korkea osaaminen raivaavat tietä yhteiseen menestykseen. Ajamalla näitä yhteisiä asioita oman edun tavoittelun sijaan, voisimme korvata yhden kauden leikkauslistat kahden kauden kasvuohjelmalla.

    Samassa tilanteessa näyttää olevan keskeiset kilpailijamaammekin. Huoli kilpailukyvystä on mennyt läpi koko Euroopan. Unionissa on tehty mittava kasvualoite, joka kohentaisi etenkin talouttaan ala-arvoisesti hoitaneiden Etelä-Euroopan velkamaiden tilaa.

    Saksalla, Ruotsilla ja Iso-Britannialla on omat kasvutoimensa ja korkealle asetetut tavoitteensa. Kysynkin, että mikäli näillä mailla on varaa kasvuohjelmiin, onko meillä varaa olla kasvuun panostamatta?

    Tässä meidän poliitikkojen ja etujärjestöjen sävel on yhteinen. Arvostan korkealle sitä yhteisymmärrystä, jonka saimme aikaan työmarkkinajärjestöjen kanssa Kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelmasta. Kiitos tästä työstä myös puheenjohtaja Viljaselle.

    Ohjelma antaa hyvän pohjan kahden vaalikauden mittaisen kasvuohjelman laatimiselle. Ennen kaikkea parempi työllisyys on edellytys sille, että voimme pitää kiinni suomalaisesta hyvinvoinnista ja sen kestävästä rahoituksesta.

    Mitä paremmin kasvussa Suomi ja me suomalaiset onnistumme, sitä pienemmiksi jäävät veronkorotukset ja menojen karsinta.

    Hyvät kuulijat,

    Työelämän kysymyksiä käsittelin puhuessani järjestönne 60-vuotisjuhlissa viime joulukuussa.

    Kiinnitin silloin huomiota liian monen kestämättömään työtilanteeseen. Meillä on liian paljon lääkkeiden voimalla uurastavia, työn ja perheen välillä tasapainoilevia äitejä ja isiä, jotka haluaisivat osallistua lapsensa kasvun seuraamiseen ja olla kotona pidempään.

    Meillä on liian paljon nuoria työelämän tulokkaita, jotka tuskailevat epävarmoilla työmarkkinoilla taantuman jälkimainingeissa. Liian paljon lomaa kaipaavia pätkätyöläisiä ja rakennemuutoksen mullistamien paikkakuntien uutta alkua etsiviä osaajia.

    Ratkaisu työelämän ongelmiin ei löydy mistään yhdestä asiasta: ei riitä työvuosien lisääminen elämänuran loppu- tai alkupäähän. Emme pärjää panostamatta työhyvinvointiin, emmekä pärjää pitämällä osatyökykyisiä tarpeettomasti työkyvyttömyysseläkkeellä.

    Tarvitsemme laajempaa asennemuutosta. Yhteiskunnassamme on aivan liikaa keskitytty arvioimaan työkyvyttömyyttä, kun pitäisi siirtyä jäljellä olevan työkyvyn arviointiin. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevista 260 000 henkilöstä 33 000 haluaisi tehdä työtä koko- tai osa-aikaisesti. Työ on arvostuksen ja toimeentulon lähde. Ihmiselle työ tuo hyvinvointia ja yhteiskunta saa työpanoksen.

    Kullekin työtä kykyjensä mukaan on oikea tie, ja sen tien voimme valita, kun niin haluamme.

    Hyvät kuulijat,

    Kolmanneksi haluan nostaa esiin naisten ja miesten työelämän erot.

    Samapalkkaisuus polkee paikoillaan. Naisten uranäkymät jäävät kauas miesten näkymistä. Työssäkäyvien köyhyys on yksi ratkaistavista ongelmista. Myöskään naisten aliedustusta niin palkansaajakeskusjärjestöjen että työnantajapuolen järjestöjen päätöksenteossa ei voi ohittaa.

    Sukupuolten välisen palkkaeron kaventamiseksi sovittiin kolmikantaisesti hyvässä hengessä vuonna 2005. Tavoitteena oli kaventaa palkkaeroja 20 prosentista 15 prosenttiin kymmenen vuoden kuluessa eli vuoteen 2015 mennessä. Toimintaohjelmassa esitettiin myös lukuisia muita tavoitteita ja keinoja tasa-arvoisemman työelämän saavuttamiseksi.

    Tavoitteet eivät ole kuitenkaan etenemässä halutulla tahdilla. Tulevan hallituksen ja työmarkkinaosapuolten on sitouduttava jatkamaan samapalkkaisuusohjelmaa. Vauhtia pitää lisätä, jotta tavoitteiden lähelle päästäisiin. Laaja työkalupakki on olemassa.

    Hyvät kuulijat,

    Moni törmää perheen perustamisen myötä työelämän tasa-arvokysymyksiin. Uraputki alkaa yskähdellä. Työelämä ei ole vielä valmis kaikilta osin huomioimaan perhe- ja työelämän yhteensovittamista.

    Olen useampaan otteeseen saanut akavalaiselta kentältä viestiä, että perhevapailta palaava tarvitsee parannettua suojaa. Oikeus vastaaviin työtehtäviin palaamiseen ei valitettavasti toteudu tänä päivänä joka työpaikalla. Siksi olisikin syytä vakavasti pohtia kuuden kuukauden mittaista korotettua irtisanomissuojaa perhevapailta palaavalle.

    On myös puututtava toistuvien määräaikaisten työsuhteiden ketjuttamiseen. Liian useassa tapauksessa niistä on muodostunut työpaikan normaali käytäntö. Pidetään itsestään selvyytenä, että työsopimuksia solmitaan lyhyeksi ajaksi kerrallaan. Työpaikoilla työvuorolistatkin laaditaan kuukausiksi eteenpäin, vaikka työntekijällä on työsuhde taas katkolla seuraavalla viikolla.

    Määräaikaisuuksien puristukseen joutunut ihminen tarvitsee myös hengähdystaukoja työstä. Sosiaali- ja terveysministeriö on esittänyt kustannusneutraalia lomarauhajärjestelmää. Se olisi oikean suuntainen askel. Tähtäimessä tulee kuitenkin olla työntekijälle tätä paremman lomapankkijärjestelmän.

    Yhä suuremmalta vaikuttaa sekin ongelma, ettei tietyn iän ylittäneille koeta olevan enää tekoa työelämässä. Tämä ikä tuntuu jatkuvasti laskevan. Näin ei voida kerta kaikkiaan enää jatkaa. Yksi helpotus tilanteeseen voisi olla työelämän ulkopuolelle ajautumassa olevan työntekijän työnantajalle aiheutuvan sairausriskin nykyistä tasapuolisempi jakaminen tai siirtäminen ongelmatapauksissa kokonaan julkisen vallan puolelle.

    Tilanne edellyttää, että toteutamme nämä ja muita tasa-arvoa eteenpäin vieviä ajatuksia ja toimia mitä pikimmiten.

    Hyvät kuulijat,

    Nostan vielä yhden tasa-arvoon keskeisesti liittyvän kysymyksen. Nuorten miesten koulutustaso nousee huomattavasti hitaammin kuin naisten. Jo nyt korkea-asteen tutkinto oli miehistä 24 ja naisista 30 prosentilla.

    OECD:n ennusteen mukaan naisten ja miesten koulutustaso uhkaa eriytyä edelleen: suomalaisnaisten joukossa korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuuden ennakoidaan nousevan 61 prosenttiin, mutta miesten joukossa vain 36 prosenttiin.

    Tällä on huimat vaikutukset. Ovatko suomalaiset miehet jakautumassa syrjäytyneisiin ja huippumenestyjiin? Miten tämä vaikuttaa suomalaisen yhteiskunnan perustaan, mahdollisuuksien tasa-arvoon?

    Olemme määrätietoisella politiikalla ja koulutuksen avulla pystyneet murtamaan rakenteen, jossa eriarvoisuus siirtyi sukupolvelta toiselle. Kärrypolkujenkin varrelta saattoi aueta tohtorin opintie. Koulujärjestelmämme kuningaspultti on ollut ja on edelleen kaikille yhteinen ja yhtäläinen peruskoulu.

    Nyt näen, että vaarana Suomessa on, että hieno menestys Pisa-tutkimuksissa sokaisee koulutuspoliittiset päättäjät pinnan alla kyteviltä ongelmilta. Uhkana ei suinkaan ole se, että peruskoulu tasapäistäisi oppilaita.

    Keskeinen ongelma on se, että peruskoulun suorittaneiden nuorten oppimiserot uhkaavat kasvaa. Tämä kuilu on levenemässä niin saman kunnan koulujen välillä, maamme eri alueiden välillä kuin myöskin sukupuolten välillä.

    Tähän puuttuminen on kansankuntamme kohtalonkysymys. Pidän elintärkeänä, ettei nyt alkaneella vaalikaudella päädytä leikkaamaan kouluihin, terveydenhuoltoon ja muihin mahdollisuuksien tasa-arvon kannalta keskeisiin tekijöihin käytettäviä resursseja. Kuntien rahoituksen on oltava vahva.

    Hyvät kuulijat,

    Näillä huolenaiheilla kiitän valtioneuvoston puolesta väistyvää puheenjohtajaa Matti Viljasta. Hän on tarmokkaasti vienyt Suomea eteenpäin myös edellä mainittujen huolenaiheiden osalta.

    Viljanen on jättämässä seuraajalleen erittäin hyvän perinnön. Akavan järjestötutkimukset ovat osoittaneet tyytyväisyyden kasvaneen järjestön edunvalvontaan eli etujärjestölle epäilemättä siinä kaikkein tärkeimpään. Myös järjestön talous on parantunut ja jäsenmäärä kasvanut. Tällaisia lukuja ei moni järjestö pääse kertomaan.

    Kiitokset!

  • 19.5.2011

    Suomalainen peruskoulu on koko maailman mitassa melkoinen menestystarina. Sitä on viime vuosina tultu ihmettelemään ja ihastelemaan idästä, lännestä ja etelästä. Niin mukavalta kuin tämä ansaittu huomio tuntuukin, on aika kohdata koulujemme todellisuus silmästä silmään.

    Viimeisimpien tutkimustulosten mukaan perusopetuksen oppimistuloksissa koulujen väliset erot ovat kasvaneet. Tämä näkyy niin matematiikassa kuin äidinkielessäkin. Koulujen välisen kuilun kasvaminen uhkaa koulutuksellista tasa-arvoa ja johtaa eriarvoistumiseen.

    Suomalaisen koulutusjärjestelmän tavoitteena on sosiaalinen liikkuvuus. Aiemmin koulutuksellinen eriarvoisuus siirtyi sukupolvelta toiselle, mutta määrätietoisella politiikalla tämä jämähtänyt rakenne murrettiin. Kärrypolkujenkin varrelta saattoi aueta tohtorin opintie. Koulujärjestelmämme kuningaspultti on ollut ja on edelleen kaikille yhteinen ja yhtäläinen peruskoulu.

    Eriarvoisuuden keskeinen tausta löytyy ihmisen koulutustasosta; mitä parempi koulutus, sitä parempi tulotaso, aktiivisempi osallistuminen yhteiskuntaan ja vahvempi sosiaalinen pääoma. Yhtenäinen perusopetus on syntynyt vastaamaan tämän lainalaisuuden asettamaan haasteeseen. Siksi kaikille täytyy tarjota yhteiset ja yhtäläiset mahdollisuudet kehittää itseään ja saada valmiudet jatko-opintojen suorittamiseen ja koko elämän taipaleelle.

    Koulutustausta vaikuttaa laajasti ihmisen elämään. Koulutukseen, tulotasoon ja ammattiin liittyvät terveyserot ovat eurooppalaisittain suuria. Naiset elävät lähes seitsemän vuotta pitempään kuin miehet. Itä- ja Pohjois-Suomen kansalaisten terveys on huonompi kuin länsi- ja eteläsuomalaisten. Väestöryhmittäiset terveyserot eivät ole supistuneet, vaikka näiden erojen pienentäminen on ollut yksi Suomen terveyspolitiikan tärkeimmistä tavoitteista.

    Vaarana Suomessa on, että hieno menestys Pisa-tutkimuksissa sokaisee koulutuspoliittiset päättäjät pinnan alla kyteviltä ongelmilta. Uhkana ei suinkaan ole se, että peruskoulu tasapäistäisi oppilaita. Keskeinen ongelma on se, että peruskoulun suorittaneiden nuorten oppimiserot uhkaavat kasvaa. Tämä kuilu on levenemässä niin saman kunnan koulujen välillä kuin maamme eri alueiden välillä. Eriarvoistuminen etenee vähitellen, ja siksi siihen täytyy osata puuttua tarpeeksi ajoissa.

    Koulushoppailu, jossa lapsille valitaan paras mahdollinen opinahjo lähimmän sijaan, pahentaa asiaa. Vanhemmat haluavat tietenkin lapsilleen laadukkainta opetusta, eikä heitä voi siitä syyllistää. Kuitenkin yksilöllisyyden, valinnaisuuden ja kilpailun korostaminen johtaa helposti koulutuksen markkinoihin.

    Meidän päättäjien on havahduttava ajoissa, ettemme anna tilanteen luisua käsistämme. Voimme vielä kamppailla koulujen eriytymistä ja eriarvoistumista vastaan. Vanhempien on voitava luottaa siihen, että lähin koulu antaa aivan yhtä laadukasta opetusta kuin mikä tahansa muu.

    Koulujen ja alueiden eriytyminen koskee myös opettajia. Työterveyslaitoksen tutkimus paljastaa, että matalan tulotason ja korkean työttömyyden alueilla vain joka neljäs opettaja on ollut työsuhteessaan yli viisi vuotta, kun vauraalla alueella yli puolet opettajista on viihtynyt koulussaan näin kauan. Matalan tulotason alueiden kouluissa myös opettajien sairauslomat ovat pitkiä sekä alkoholinkäyttö ja mielenterveysongelmat yleisempiä kuin vaurailla alueilla.

    Koulutuksen epätasa-arvoistumista vastaan on taisteltava määrätietoisesti. Koulujen väliset erot oppimistuloksissa on pidettävä pieninä. Kaupunginosalla, kunnalla tai maakunnalla ei saa olla merkitystä siihen, minkä tasoista opetusta saa. Peruskoulu rakentaa pohjan jokaisen lapsen ja nuoren elämälle. Kun perusta on valettu huonosti, talon rakentaminen vaikeutuu huomattavasti.

    Keskustalle tasa-arvoinen peruskoulu on avainkysymys. Tasa-arvo ei kuitenkaan toteudu ilman johdonmukaista politiikkaa ja tekoja. Koulujen eriarvoistumiseen täytyy puuttua voimallisesti. Ratkaisu löytyy voimavarojen kohdentamisesta kaikille tasavertaisesti, mutta erityisesti niihin kouluihin, joilla on ongelmia. Nyt tarvitaan rohkeutta peruskoulun rahoittamiseen ja kehittämiseen.

    MTV3 nettikolumni 20.5.2011

  • 10.5.2011

    Suomen talous on erittäin vahvassa kasvussa. Kansantalouden tuotanto kasvoi alkuvuodesta parhaimmillaan jopa kahdeksan prosentin vauhtia verrattuna viime vuoden lukuihin.

    Tällainen kasvuvauhti ja taantumasta huolimatta varsin matalalla pysynyt työttömyys eivät olisi olleet mahdollisia ilman eurooppalaista vakauspolitiikkaa ja kotimaista elvytyspolitiikkaa. Valtio velkaantui ottaessaan talouden iskut vastaan. Työpaikat kuitenkin säilyivät.

    Nyt alkaneelle vahvalle talouskasvulle Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen hallitukset loivat pohjan. Nyt on saatava myös työllisyys yhtä vahvaan kasvuun. Tulevan hallituksen tärkein tehtävä on jatkaa työpaikkoja synnyttävää vahvaa talouspolitiikkaa.

    Monissa maissa painitaan samojen kysymysten äärellä. On kuitenkin selvää, ettei yleiseurooppalainen talouskeskustelu tarjoa Suomelle ratkaisuja.

    Vasemmisto ei ole suostunut näkemään talouskriisin ja työttömyyden syyksi juuri muuta kuin ihmisten ahneuden ja totta kai sitä onkin suitsittava. Samalla vasemmisto kieltäytyy kuitenkin tunnustamasta yrittäjyyden merkityksen uusien työpaikkojen luomisessa.

    Oikeisto puolestaan katsoo kriisin aiheutuneen ylisuuresta julkisesta sektorista. Oikeisto kieltäytyy tunnustamasta, että korkean verotuksen hyvinvointiyhteiskunta on kyennyt myös korkeaan työllisyyteen ja tasa-arvoon.

    Ylikireän verotuksen tai julkisen sektorin alasajon sijaan tulevan hallituksen on nähtävä pidemmälle. Nyt on sijoitettava rohkeasti suomalaiseen työhön unohtamatta heitä, jotka eivät itse voi toimeentuloaan syystä tai toisesta hankkia.

    Menojen ja verojen rakennetta on edelleen muutettava oikeudenmukaista kasvua tukevaan suuntaan. Tämä ei ole helppoa, mutta varmasti yrittämisen arvoista.

    Julkisia menoja on kohdennettava sellaisiin kasvua tukeviin toimiin, joissa yksityisen rahoituksen mahdollisuudet ovat vähäiset: peruskoulutus, tutkimus ja tuotekehitys, koko maan kattava liikenteen ja tiedon infrastruktuuri, eriarvoisuutta vähentävät laadukkaat palvelut ja riittävät tulonsiirrot.

    Verotuksessa on pyrittävä kasvua tukevaan yritysveron keventämiseen. Veroastetta voidaan nostaa, mikäli samalla rakennetta voidaan viedä kasvua tukevaan suuntaan.

    Äärimmäisen tärkeää on toteuttaa veroratkaisut oikeudenmukaisesti. Tasavero ei ole Suomea varten. Kaikkein rikkaimpien on kannettava kaikkein suurin vastuu. Korjaamista tässä on erityisesti pääomaverotuksessa.

    Edelleen vellova rahoitusmarkkinakriisi on puolestaan osoitus julkisen talouden tasapainon merkityksestä. Uskottava ohjelma Suomen julkisen talouden pitkän ajan haasteiden ratkaisemiseksi on tärkeä osa kasvupolitiikkaa. Talous on tasapainotettava oikeudenmukaisesti.

    Uudella hallituksella on nyt näytön paikka. Keskusta tulee esittämään oman vaihtoehtonsa aina silloin, kun koko maan tasavertainen kehitys, suomalaiset työpaikat tai sosiaalinen tasa-arvo ovat vaarassa.

    Turun Sanomat 11.5.2011, kolumni

  • 10.5.2011

    Eduskuntavaaleja on tulkittu kansanäänestykseksi euromaiden tukemisesta.

    Mielipidetutkimusten mukaan niukka enemmistö suomalaista kannattaa vaikeuksiin ajautuneiden euromaiden auttamista. Ymmärrän täysin sen, että kysymys jakaa suomalaisia ja myös keskustalaisia. Olemme joutuneet Suomessa vastentahtoisesti mukaan siivoamaan muiden sotkuja.

    Vastuullisilla päättäjillä ei ole ollut ennen vaaleja kuitenkaan käytettävissään parempaa vaihtoehtoa. Vaihtoehtoihin olisi liittynyt liian suuria riskejä uudesta taantumasta ja työttömyysaallosta. Valitsimme linjan, jolla puolustimme suomalaisia työpaikkoja ja ylläpidimme talouskasvua olemalla mukana eurooppalaisissa tukiratkaisuissa. Minun kantani asiassa ei ole muuttunut.

    Vaalien alla lietsottiin epävarmuutta ja otettiin tiukkoja kantoja yksityisen sektorin vastuista ja velkajärjestelyistä. Näiden kerrottiin olevan jopa kynnyskysymyksiä hallitukseen menemiselle. Vaalien jälkeen on arki koittanut. Itse asia, eurooppalainen vakaus, odottaa ratkaisuaan.

    Suomeen tulisi saada toimintakykyinen enemmistöhallitus mahdollisimman nopeasti. Näin tuleva hallitus voi esittää ratkaisujaan suomalaisia askarruttaviin arjen ongelmiin kuten uusien työpaikkojen luomiseen, lähipalveluiden turvaamiseen sekä omaishoitajien aseman vahvistamiseen. Hallitustunnustelijalla on tässä työssä päävastuu.

    Tulevien hallituspuolueiden ensimmäisiä isoja tehtäviä on saada aikaan yhteiset linjaukset rahoitusmarkkinoiden vakauttamisesta ja Portugalin tukemisesta. Heillä, jotka saivat vaaleissa linjalleen kansalaisten tuen, on nyt myös velvollisuus esittää ratkaisu suomalaisille. Oppositioon siirtyvät ovat nyt kommentoijan roolissa, niin kuin edustuksellisessa demokratiassa kuuluukin olla.

    Tulevien hallituspuolueiden olisi nyt keskitettävä kaikki tarmonsa neuvotteluihin, joissa haetaan kestäviä ratkaisuja. On päivänselvää, ettei tuleva hallitus voi ulkoistaa vastuuta EU-politiikkaansa keskeisestä linjasta tulevalle oppositiolle.

    Vaikeat EU-asiat eivät lopu tähän kevääseen. Kokemuksesta tiedämme, että neljän vuoden aikana niitä tulee varmasti eteen muitakin. Kuinka tuleva hallitus voi toimia uskottavasti Euroopassa, jos se ei voi luottaa omien esitystensä läpimenoon eduskunnassa ilman opposition tukea? Tarvitaanko opposition tukea heti alkuvaiheessa myös kaikilla muillakin politiikan lohkoilla? Niin ei voi olla.

    Oppositioon jäävä Keskusta arvioi näitä asioita, kun tulevat hallituspuolueet ovat saaneet sorvattua kantansa. Keskusta jatkaa siellä johdonmukaista ja vastuullista politiikkaa.

    Oppositio tarkoittaa Keskustalle myös kovaa ja määrätietoista työntekoa. Meidän on kuunneltava ja ymmärrettävä kuulemaamme entistä paremmin. Meillä on yli 460 000 äänen suuruinen velvollisuus tehdä työtämme ja tarjota selkeä keskustalainen vaihtoehto hallituksen politiikalle.

    Oppositiosta vaadimme päätöksiä ja vastuullista, kansalaisten tarpeisiin vastaavaa politiikkaa. Keskusta ajaa koko Suomen ja kaikkien suomalaisten asiaa keskittämisen ja vahvemman oikeuden sijaan.

    Ilkka 10.5.2011, kolumni

  • 3.5.2011

    Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi Helsingissä Kyösti Kallion patsaalla 1.5.2011

    Hyvät ystävät, Vapun päivän juhlijat,

    Vuosi sitten suomalaisen työn juhlaa vietettiin monin paikoin maahanmuutosta keskustellen. Esitettiin – sen kummemmin asiaa pureksimatta – työperäisen maahanmuuton lisäävän suomalaisten työttömyyttä. Samoin kerrottiin suomalaisten arvojen, perinteiden ja tapojen murenevan vieraita vastaanottamalla.

    Keskustan silloinen puheenjohtaja Matti Vanhanen reagoi puheisiin voimakkaasti irtisanoutuen vastuuttomista maahanmuuttajanäkemyksistä.

    Itse pidin puheen tasan vuosi sitten tässä samassa paikassa. Viestini oli, ettei Keskustan pidä lähteä ratsastamaan maahanmuuttajavastaisuudella. Ei, vaikka se maksaisi meille ääniä eduskuntavaaleissa.

    On vaikea arvioida kuinka paljon menetimme ääniä juuri tämän vuoksi. On kuitenkin selvää, että vierauden pelolla moni sai paljon ääniä. Pelottelu ei voi olla ratkaisu. Pelottelulla halutaan kuohuttaa. Kuinkahan moni oikeasti ymmärtää, että pelottelu luo oikeasti pelkoa. On kauhistuttavaa, jos Suomessa on nyt enemmän ihmisiä kuin koskaan, joiden tarvitsee pelätä taustansa takia, vaikka mitään suoraa konkreetttista uhkaa ei olisikaan. Puhe riittää pelottamaan.

    Nyt vaalien jälkeen linjani on sama. Se on se sama keskustan pitkä linja, jossa ihmiset ovat tasavertaisia. Jossa ihmisiä ei jaeta leireihin. Jossa ei pelata ihmisyyden peruskysymyksillä.

    Keskusta on ollut aina Suomen itsenäistymisestä lähtien kansalaissovun rakentaja. Näin silloinkin kun muut sitä sopua ovat tietoisesti yrittäneet rikkoa.

    Meidän perusarvomme eivät olleet kaupan näissäkään vaaleissa.

    Hyvät kuulijat!

    Yksi arvio käydyistä vaaleista on ollut, ettemme sittenkään keskustelleet maahanmuutosta, vieraudesta ja niihin liittyvistä arvoista. Mielestäni tämä ei pidä paikkaansa.

    Julkista keskustelua näistä asioista käytiin, mutta se käytiin lähinnä erilaisilla nimimerkeillä internetissä. Se käytiin myös pitkälti nykypolitiikan kriitikoiden ehdoilla. Tämä asetelma siirtyi varmasti myös moniin kahvipöytäkeskusteluihin.

    Television ja lehtien sivuilla emme sitä vastoin asian edellyttämää arvokeskustelua käyneet. Emme puntaroineet ihmisyyden merkitystä ja ihmisyyden erilaisista käsityksistä johdettuja poliittisia linjauksia.

    Tämän vaalituloksen jälkeen on selvää, että keskustelua on jatkettava, mutta sitä on jatkettava nykyistä useamman suomalaisen voimin.

    Tarvitsemme keskustelua siitä mikä merkitys ulkoa tulevalla työvoimalla on Suomelle. Mistä saamme kädet hoitamaan ja huolehtimaan vanhemmistamme, mistä saamme uusia ideoita kasvuyritysten perustamiseen ja tuleeko sääntöjen olla samat kaikille?

    Tarvitsemme keskustelua siitä keillä Suomessa on oikeus perheeseensä, sosiaaliturvaan ja mitä yleensä voimme Suomeen ulkoa muuttavilta odottaa ja edellyttää

    Tarvitsemme keskustelua myös siitä mitä kehitysapu tänä päivänä merkitsee sitä saaville maailman köyhimmille maille.

    Tarvitsemme aitoa keskustelua selkeillä sanoilla selkeistä asioista ilman puolivillaisia vihjailuja ja yleistyksiä tai pelottelua.

    Luotan siihen, että ajattelussaan ihmisyyden aatteesta lähteviä, oikeudenmukaisuutta ja suoraselkäisyyttä arvostavia suomalaisia riittää.

    Uskon, että tässä maassa riittää äänestäjiä myös tolkun ja kohtuuden vaihtoehdolle.

    Uskon, että heitä riittää niin paljon, että he halutessaan pystyvät nostamaan ihmisten jakamisesta ja lokeroimisesta kieltäytyvän Keskustan suurimmaksi puolueeksi seuraavissa vaaleissa.

    Arvon vapunviettäjät,

    Olemme perimmäisten asioiden äärellä. Puhun keskustan suuresta linjasta, jonka me kaikki varmasti allekirjoitamme. Me kaikki ihmiset olemme samanarvoisia.

    Tämä on se voima joka vaistomaisesti sanoo meissä, että ei ole oikein jos kodin postinumero määrää lasten tulevaisuuden kohtalon lailla.

    Olisi peruuttamaton virhe sulkea silmät ihmisten erilaisilta lähtökohdilta ja taustoilta.

    Kyllä tässä maassa on varaa antaa ihan jokaiselle lapselle tasavertainen startti elämään. Kyllä kouluissa pitää olla kohtuullinen luokkakoko ja opettajilla on hyvä perus- ja täydennyskoulutus. Kyllä heikosti menestyville kouluille on annettava voimakkaampi tuki.

    Uussuomalaisten tasaisempi jakautuminen eriytymisen sijaan on meidän kaikkien etu. Kaupunkisuunnittelua on tasa-arvoistettava ja eri asumismuotoja ja -tapoja sekoitettava nykyistä paljon rohkeammin.

    Tämä on se voima joka sanoo, ettei ongelma ole ulkomaiset työntekijät, vaan se, että suomalaista lainsäädäntöä ei noudateta kaikilla Suomen työmailla.

    Ymmärrän suomalaisen yrittäjän katkeruuden, jos hän lakeja ja asetuksia noudattaen menettää kilpailukykynsä omassa maassaan. Että valvonta, joka ulottuu häneen, ei ulotu kilpailevaan ulkomaiseen yritykseen.

    Ymmärrän sitä kirvesmiestä, joka työehtosopimuksen mukaisesti toimien havaitsee jäävänsä työtä vaille.

    Tässä asiassa suomalainen yrittäjä ja työläinen ovat samassa rintamassa.

    Ei suomalaisen työntekijän vihollinen ole virolainen työntekijä. Rehellisen työntekijän ja yrittäjän vihollinen on epärehellinen työnantaja. Kansallisuudesta riippumatta.

    Hyvät kuulijat,

    Vaalit ovat osoittaneet, että ihmisyysaate ei ole kuollut kirjain eikä menneisyyden juhlapuheiden asia. Ihmisyyttä tarvitaan Suomessa myös tässä ja nyt.

    Tappion jälkeenkin tämä linja pitää. Ja sama linja pitää myös tulevaisuudessa.

  • 3.5.2011

    Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi Keskustan puoluevaltuuston kokouksessa Helsingissä 29.4.2011

    (muutosvarauksin)

    Hyvät ystävät, hyvät puoluevaltuuston jäsenet

    Tervetuloa tähän puoluevaltuuston kokoukseen, joka tunnelmaan on kieltämättä toisenlainen kuin osasimme aavistaa. Vaalien tulos oli kerta kaikkiaan pysäyttävä. Ja tällaisen vaalituloksen jälkeen onkin pysähdyttävä. Kansa kertoi selkeän viestin ja Keskusta on kuullut sen.

    Emme saa kuitenkaan lamaantua tuloksen edessä, vaan päinvastoin. Sen on saatava meidät ponnistelemaan entistä kovemmin. Vaalitulos soi nyt korvissamme kuin pillin ääni, ei jäähyn merkiksi, vaan niin kuin tehtaan pilli aamulla: se kutsuu meidät töihin, hommat odottavat. Keskusta lähtee nyt työmaalle tellinkejä pystyttämään. Meidän työmaamme on joka puolella Suomea, ei valtiosaleissa.

    Pitää myös muistaa, että jokainen saamamme ääni on puoltoääni Keskustan linjalle ja voitettu ääni kilpailijoihin nähden. Olemme velkaa meille luottamuksensa antaneille.

    Sanoin jo vaali-iltana, että tässä tappiossa on uuden voiton siemen. Voimakkaamman, nousevan Keskustan pohjaa on jo valettu. Ehdokasjoukkomme teki hienoa työtä ja joukkuehenki oli hyvä. Monet ehdokkaistamme tekivät erinomaisen, eteenpäin kannustavan tuloksen. Nälkä jäi.

    Itse vaalien jälkipyykki on vielä esipesuvaiheessa, mutta joitakin selityksiä tulokselle on nähtävissä. 

    Lainaan seuraavassa ehdokasta, joka sai ensikertalaisena ehdokkaana 3280 ääntä:

    ”Keskustan vaaliteemat olivat Asiaa. Miksi kuitenkin EU- tukipaketit valtasivat alaa vaalikeskusteluissa jättäen varjoonsa yhteiskunnassamme olevat kysymykset lasten psykiatriasta, nuorten syrjäytymisestä, lapsiperheiden selviytymisestä, työhön ja yrittäjyyteen liittyvistä tekijöistä tai terveydenhuollon ja vanhusten palveluiden toteuttamisesta? Asiat, joilta emme voi sulkea silmiämme tai joita ei pidä siirtää syrjään. Ilmiö, jota ihmettelen.” (lainaus loppuu)

    Niin muuten ihmettelen minäkin, vaikka puolueilla ja minulla ja muilla puolueiden puheenjohtajilla oli tietysti mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, mistä näiden vaalien alla puhuttiin. Arjen asioilla ei ollut riittävästi sijaa vaalikamppailussa.

    Keskusta halusi painottaa asioita. Me pohjustimme koko viime syksyn asialinjaamme. Olimme valmiit viemään Suomea kasvun ja oikeudenmukaisuuden linjalla eteenpäin. Halusimme puolustaa koko Suomea, perusturvaa ja perhe-etuuksia, lähipalveluita ja lapsiperheiden asioita.

    Äsken siteeraamani pohjoissavolainen Aino Kanniainen oli ehdokkaana ensikertalainen ja nyt varasijalla eduskuntaan. Hän ihmetteli siis blogissaan sitä valtavaa asia-aukkoa, joka jäi täyttämättä julkisessa vaalikeskustelussa. Me poliitikot emme puhuneet niistä asioista, joihin meillä suomalaisilla on kaikkein eniten vaikutusvaltaa. Euron vakausratkaisu nieli ajan ja tilan ihmisen kokoisilta asioilta.

    Itse asia, eurooppalainen vakaus, odottaa edelleen ratkaisuaan. Tämän asian ympärillä epävarmuutta lietsomalla saavutettiin kyllä komeita lukuja vaaleissa. Meillä, jotka yritimme rajoittaa eurooppalaisen talousmyrskyn vaikutuksia suomalaisten arkeen, on nyt syytä huoleen.

    Heillä, jotka saivat linjalleen kansalaisten tuen, on nyt velvollisuus esittää ratkaisu suomalaisille. 

    Keskusta ei anna tukeaan sellaisille ratkaisuille, joiden tuloksena epävakaus lisääntyy ja jotka uhkaavat omaa, hyvässä vauhdissa olevaa talouskasvuamme.

    Hyvät puoluevaltuuston jäsenet,

    Itselleni on vaalien jälkeen hahmottunut alustavasti useita syitä rökäletappioon. Ei ole vain yhtä syytä ja siksi nyt on keskustelun aika. Sitä pitää käydä puolueen kaikilla tasoilla. 

    Nämä vaalit kertovat, että puolueuskollisten joukko ei ole niin iso kuin olimme kuvitelleet. Eri puolella Eurooppaa on nähty suuriakin kannatusmuutoksia puolueiden välillä. Nyt nähdään, että isot muutokset ovat mahdollisia myös Suomessa

    Keskustan tuntosarvissa ei ollut riittävästi herkkyyttä. Äänestäjät protestoivat hiljaa menemällä äänestyskoppiin ja keskustalaiset ehkä vielä useammin menemättä sinne ollenkaan.

    Emme osanneet reagoida kritiikkiin ja tehdä muutoksia tarpeeksi nopeasti omiin linjauksiimme. Tästä hyvänä esimerkkinä on jätevesiasetus. Ihmiset eivät uskoneet, että meidän kauttamme asioiden kulkuun tulisi muutos.

    Olemme kahden vaalikauden ajan tehneet Suomen ja suomalaisten kannalta vastuullista politiikkaa ilman ylimääräistä vouhkaamista. Hyvistä tuloksista huolimatta samanaikaisesti yhteiskunnassa moni epäkohta kärjistyi.

    Vaalikaudesta muodostui erilainen kuin vuonna 2007 ajattelimme. Keskustajohtoinen hallitus kantoi vastuuta ulkoa Suomeen rantautuneen taantuman hoidossa. Onnistuimme siinä.

    Valitsemme taantuman hoidossa linjaksi elvyttämisen leikkauslistojen sijaan. Näin ehkäistiin suurtyöttömyyden syntyminen ja konkurssiaalto. Ylläpidimme suomalaisten luottamusta tulevaan. Saimme talouskasvun liikkeelle ja verotulot takaisin kasvu-uralle.

    Teimme oikeudenmukaista politiikkaa hallituksessa. Tehdyt teot eivät kuitenkaan vakuuttaneet äänestäjiä siitä, että oikeudenmukainen linja jatkuisi tulevaisuudessa.

    Köyhän asia on ollut aina Keskustan toiminnan lähtökohta. Siinä emme saaneet viestiämme tarpeeksi esiin. Ja totta on, että keskustan pitää olla pienimmän puolella vieläkin väkevämmin. Se on näiden vaalien keskeinen opetus.

    Saimme kahdeksan vuoden aikana vietyä paljon keskustan tavoitteita eteenpäin. Jouduimme tekemään myös yhteistyön nimissä päätöksiä, jotka olivat keskustan kannattajille vaikeita hyväksyä.

    Emme hallituksessa onnistuneet tuomaan linjaamme riittävän kirkkaasti esiin asioiden kautta. Poliittisessa keskustassa oli ahdasta. Keskustan kanta jäi julkisuudessa liian usein epäselväksi, kun pääministeripuolueena varjelimme hallituksen yhtenäisyyttä ja toimintakykyä.

    Lisäksi eurokriisin hoito oli keskustan kannalta vaikea asia. Keskusta vastusti aikanaan euroon liittymistä. Jouduimme nyt vastentahtoisesti siivoamaan muiden sotkuja. Portugalin tukemisen esiinnousu juuri vaalien alla saattoi olla se viimeinen ratkaiseva tekijä vaalitappiomme takana.

    Vastuullisella puolueella ei olisi ollut kuitenkaan muuta vaihtoehtoa. Puolustimme suomalaisia työpaikkoja ja estimme uuden taantuman tuloa Suomeen olemalla mukana eurooppalaisissa tukiratkaisuissa. Toisaalta saimme kritiikkiä myös Euroopassa olemalla änkyrä eli vaikuttaessamme jokaiseen tärkeään yksityiskohtaan, kun haimme suomalaisten kannalta parhaita ratkaisuja.

    Olimme vastuullisella, mutta epäsuositulla linjalla. Moni keskustan kentällä koki, että olimme väärässä leirissä. En myöskään tarpeeksi hyvin kyennyt kuvamaan sitä, miten epämiellyttävältä tämä itsestänikin tuntui. Pääministerinä en kuitenkaan voinut kerta kaikkiaan väistää vastuutani asiassa.

    Pitkään vellonut vaalirahakohu heikensi myös Keskustan luotettavuutta äänestäjien silmissä. Emme kyenneet hoitamaan asiaa riittävän nopeasti ja avoimesti. Olemme ottaneet opiksi asiasta. Toiminnallamme voimme lunastaa luottamuksen takaisin ajan kanssa.

    Edellä kuvattu ei ole kattava kuvaus syistä, vaan niitä on varmasti muitakin. Tarvitaan rehellistä ruodintaa. Minullakin puheenjohtajana on myös omalta osaltani vastuu vaalituloksesta. Itsekin olisin voinut pystyä parempaan.

    Hyvät ystävät,

    Keskustan paikka on nyt oppositiossa. Sitä vaihtoehtoa ei ole, että menisimme mukaan hallitustunnusteluihin ja -neuvotteluihin.

    Keskusta hakee luottamusta ja tukea linjalleen seuraavien eduskuntavaalien kautta. Eikä oppositiopolitiikka ole Keskustalle mikään lepovaihe. Oppositio tarkoittaa Keskustalle kovaa ja määrätietoista työntekoa. Meillä on yli 460 000 ihmisen suuruinen velvollisuus tehdä työtämme ja tarjota selkeä keskustalainen vaihtoehto sinipunamustalle politiikalle.

    Lupaan jo nyt, että keskustalainen vaihtoehto ei jää epäselväksi. Jos hallitusvastuussa jumituimme hallinnon kieleen ja korulauseisiin, oppositiossa näin ei saa tapahtua. Keskusta vääntää rautalangasta ja suomentaa hallituksen tekemiset ja tekemättä jättämiset. Kaikki kivet käännetään. 

    Minulla on tässä mukana kolmen, todennäköisesti tulevan hallituspuolueen vaaliohjelmat. Näitä kuljetamme mukanamme. Olemme äänestäjien oikeusturvan puolustajia. Katsomme, ettei vaalilupauksilla jallitettu äänestäjiä. Vaadimme päätöksiä ja vastuullista, kansalaisten tarpeisiin vastaavaa politiikkaa. Keskusta ajaa koko Suomen ja kaikkien suomalaisten asiaa.

    Eduskunta on päivänpolitiikan tärkein areena. Oppositiojohtajana en minä eikä Keskusta räksytä. Asioilla hallituksen voi haastaa kaikkein kovimmin.

    Se ei silti tule olemaan tylsää. Teemme rakentavaa, mutta lujaa ja haastavaa oppositiopolitiikkaa.

    Hyvät ystävät,

    Vaalianalyysin jälkeen tarvitaan päätöksiä ja ennen kaikkea tekoja. On katsottava eteenpäin. Meidän on rakennettava 2010-luvun Keskustaa.

    Kun lähdin tavoittelemaan puolueen puheenjohtajuutta, lähdin tavoittelemaan juuri sitä. Nyt on käytössä kaikki aika sen hoitamiseen.

    Olen yhä valmis rakentamaan yhdessä teidän ja kaikkien keskustalaisten kanssa Keskustasta vahvemman. Puolueen, joka uudistuu, uudistaa ja yhdistää.  Puolueen, joka rakentaa siltoja eikä muureja. Haluamme viedä yhteiskuntaa eteenpäin sopimalla, emme repimällä.

    Meillä on nyt aikaa laittaa itsemme kuntoon. Palauttaa luottamus. Ja keskustan linjan on oltava, että puheet ja teot ovat yhtä.

    Meidän on muistettava, että keskeisin asiamme on huolehtia, että Suomelle, isänmaallemme käy hyvin.

    Meidän voimamme on yhtenäisyydessä.  Meillä ei ole paniikkia. Meillä on mahdollisuus. Nyt tarvitaan suunnitelmallisuutta ja lujuutta.

    Keskusta lähti vaaleihin kahdeksan vuoden hallitusvastuun siivittämänä vastuunkantajana asialinjalla. Lähdimme sillä asenteella vaaleihin, että esitämme oman näkemyksemme siitä, mikä on Suomelle ja suomalaisille parhaaksi nyt ja tulevissa tilanteissa.

    Saimme linjallemme tukea eri puolilta Suomea. Tämä järkeen vetoava linjavalinta osoittautui kuitenkin vaillinaiseksi, jos tavoitteli ykköspaikkaa. Se kantoi vain puoliväliin. Järjen ja tunteen yhdistäminen ei meiltä näissä vaaleissa onnistunut.

    Omaa vaalityön analyysia olemme tehneet vaalipäivän jälkeisestä aamusta lähtien. Tarkastelussa on valtakunnallinen tulos, jokainen vaalipiiri ja jokainen kunta. Olan kohautuksella emme tästä selviä. Syihin on pureuduttava. Peiliin on itse kunkin katsottava ja oltava rehellinen. Helppoihin selityksiin ei pidä tuudittautua. 

    Peiliin katsomisen ja analyysien jälkeen on aika katsoa eteenpäin ja tehdä käytännön ratkaisuja, tarvittaessa koviakin. Aikaa meillä on sopivasti, ei yhtään liikaa.

    Toivon, että meillä on täällä tänään reipas ja avoin keskustelu. Ajatuksemme ja keskustelumme kirjataan ylös. Ei historian kirjoja varten, vaan puolueen tulevaisuuden vuoksi.

    Käytämme jokaisen päivän hyödyksi, kun rakennamme yhdessä pohjan tulevalle menestykselle. Täältä me tulemme.

  • 16.4.2011

    Tänään on kansanvallan juhlapäivä. Liput ovat saloissa, aurinko hellii ja ihmiset ovat liikkeellä. Tänään ratkaistaan, miten Suomea rakennetaan seuraavan neljän vuoden ajan. Itse kävin jo antamassa ääneni vastuulliselle linjalle. Tänään on hyvä päivä äänestää, mene sinäkin!

  • 14.4.2011

    Keskusta aina arvostanut sitä, että ihmiset kantavat vastuuta lähimmäisistään. Tätä yhteisvastuuta ja välittämistä on myös yhteiskunnan tuettava.

    Ihmisen ikääntyessä, sairastuessa vakavasti tai ollessa vammautunut turvallisen arjen takaaminen on erittäin tärkeää. Kotona asumisen tueksi tarvitaan apua joko omaisilta, läheisiltä tai kotipalveluista.

    Ikääntyvä väestö on palveluiden ja turvallisen elämän kannalta eriarvoisessa asemassa postinumeron perusteella. Yhdenvertaisuuden lisäämiseksi tarvitaan voimavaroja kuntouttavaan kotihoitoon, perhehoitoon ja erilaisiin yhdessä asumisen ratkaisuihin, kuten senioritaloihin ja osuuskuntapohjaiseen asumiseen. Näillä ratkaisuilla tuetaan ikäihmisten fyysistä ja henkistä hyvinvointia, osallisuutta ja mahdollisuutta hyvään elämään.

    Ikäihmiset haluavat elää mahdollisimman pitkään kotonaan tutussa ympäristössä. Omaishoitoa on uudistettava ja laitettava koko tukijärjestelmä kuntoon. Omaishoito on inhimillinen, oikeudenmukainen tapa taata ikäihmisille mahdollisuus asua ja elää kotona. Kaiken lisäksi omaishoitajat työllään säästävät yhteiskunnan menoja.

    Omaishoito, intervallihoito, palveluasuminen sekä pysyvä hoitopaikka luovat turvallisen pohjan ja toisiaan täydentävän tavan ikäihmisten arvokkaalle elämälle.

    Omaishoitaja ei tee työtä palkkioiden vuoksi, vaan siksi, että välittää ja ottaa vastuuta lähimmäisestään.

    Keskustan tavoitteena on, että omaishoidontuki verotonta saajalleen. Tuen verottomuus kertoisi yhteiskunnan arvostuksesta omaishoitajien työtä kohtaan. Omaishoidontuki tulee siirtää Kelan hoidettavaksi, jotta taataan kansalaisten yhdenvertaisuus. Nyt tuki vaihtelee omaishoitajan asuinpaikasta riippuen. Liian moni jää myös tuen ulkopuolelle.

    Omaishoitajien jaksamista vaativassa työssään on tuettava nykyistä paremmin vapaapäiväjärjestelyillä ja omaishoitajien kuntoutuksella. Omaishoitajalle on taattava mahdollisuus viikoittaiseen vapaapäivään. Omaishoitajien omasta terveydestä on huolehdittava pitämällä lääkäri- ja hoitopalvelut kunnossa.

    Omaishoitajien jaksamisen kannalta on keskeistä, että he saavat vertaisryhmien ja lähiyhteisöjen tukea. Meidän on huolehdittava järjestöjen toimintaedellytyksistä tässä tärkeässä työssä. On tärkeää, että omaishoitajan apuna on laajempi läheisten piiri tukemassa jaksamista.

    Vanhusten hoivassa on nyt kaikesta pula ja puute. Siksi on viisasta kerätä yhteen uusia voimavaroja. Niitä tarvitaan hoiva- ja palveluasuntojen rakentamiseen sekä omaishoidon ja hoitopalvelujen parempaan yhteispeliin.

    Läheistensä hoivapalvelujen järjestämistä varten voidaan luoda osuustoimintamallilla vaihtoehto, joka yhdistää oman vastuun, yhteisen vastuun ja yhteiskunnan vastuun toimivalla tavalla.

    Osuuskunnat voivat tuoda merkittävän lisän koko palveluketjun parantamiseen. Samalla suomalaiset näyttäisivät, että omatoimisuus ja yhteisvastuu kukoistavat tänäkin päivänä.

    Kolumni Turun Sanomissa 13.4.2011

  • 29.3.2011

    Hyvinvointiyhteiskunnan perusperiaatteista on pidettävä kiinni myös taloudellisesti vaikeina aikoina. Ihmisten on pystyttävä luottamaan, että yhteiskunnan tukiverkko auttaa vaikeissa elämäntilanteissa.

    Suomeen ei saa päästää syntymään uusia syrjäytyneiden sukupolvia. Toimia pitää kohdistaa erityisesti nuoriin. Eriarvoistumisen lääkkeitä ovat työ ja vahva perusturva sekä tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet. Näiden eteen keskusta tekee työtä.

    Keskustan pitkän linjan politiikkaa on ollut perusturvan kehittäminen. Olemme asettaneet kynnyskysymyksen näissä vaaleissa. Perusturvaa ja perhe-etuuksia emme leikkaa. Tavoitteenamme on päinvastoin jatkaa perusturvan vahvistamista, koska se poistaa eriarvoisuutta yhteiskunnastamme.

    Keskusta on muuttanut kahden viimeisen vaalikauden aikana politiikan suuntaa. Perusturvaa on parannettu. Takuueläke antaa parempaa turvaa pienituloisimmille eläkeläisille lähes 700 euron eläkkeen. Kaikkein alimpia äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja on korotettu parhaimmillaan 170 eurolla kuukaudessa. Pienituloisten etuuksien varassa elävien verotusta on kevennetty. Toimenpiteet on kohdistettu selvitysten perusteella juuri eniten tarvitseville.

    Erityisesti lapsiköyhyyden vähentämisessä on vielä paljon tehtävää. Lapsiköyhyys on yleisintä yhden huoltajan perheissä sekä perheissä, joissa lapset ovat alle kolmevuotiaita. Kodinhoitotukea tulee korottaa siihen asti, kunnes lapsi täyttää puolitoista vuotta. Opintotuen huoltajakorotuksen palauttaminen auttaa pienituloisia opiskelijoita.

    Kaikkien keskeisintä on kuitenkin köyhyyden poistaminen työn kautta. Haluamme helpottaa ihmisten työllistymistä, jotta heillä on mahdollisuus parantaa itse toimeentuloaan sekä nauttia työn mukanaan tuomaa arvostusta, päivärytmiä ja turvaa.

    Keskusta haluaa parantaa yhden vanhemman perheiden asemaa työn, sosiaaliturvan ja verotuksen keinoin. Tavoitteenamme on myös lasten päivähoidon ja työelämän sovittaminen yhteen niin, että yksinhuoltajallakin on mahdollisuus kokopäivätyöhön.

    Tärkeää on myös estää luisumista toimeentulotuen asiakkaaksi ja siten tuloloukkuun. Puolison tai vanhempien tuloista riippuvan työmarkkinatuen tarveharkintaa lievennettiin viime syksynä. Nyt tulisi ottaa seuraava askel ja poistaa tarveharkinta kokonaan.

    Esitän lisäksi kokeilua, jossa esimerkiksi työmarkkinatuen saajille annetaan mahdollisuus ansaita 150 euroa kuussa ilman, että se vaikuttaa heidän tukeensa. Tämä kannustaa ihmisiä suuntaamaan sosiaaliturvatoimiston sijaan kohti työelämää. Ero työttömyyden ja osa-aikatyön välillä on kuitenkin paljon suurempi kuin ero osa-aikatyön ja kokopäivätyön välillä.

    Esimerkiksi nelihenkisessä perheessä, jossa toinen vanhemmista ansaitsee 2 400 euroa kuukaudessa ja toinen vanhemmista on työmarkkinatuella, keskustan esitys tarveharkinnan poistosta ja 150 euron ansaitsemismahdollisuudesta lisäisi perheen tuloja noin 370 eurolla kuukaudessa ennen veroja. Samalla saataisiin osa-aikatyöllä rakennettua siltaa kokopäivätyöhön.

    Syrjäytymisen ja köyhyyden ehkäisyä ei tule nähdä lukuina ja teknisinä ratkaisuina. Kyse on ihmisistä.

    Turun Sanomien kolumni 9.3.2011

  • 29.3.2011

    Hyvät ystävät,

    Maailman myllerrysten keskellä ihmisten mielissä on vakaus ja turvallisuus täällä kotona. Niitä mekin haluamme edistää. Meillä ei ole tapana sortua uhoamiseen ja hokkuspokkustemppuihin.

    Uskomme asialinjaan ja päättäväisyyteen. Tämä toimintatapa saa myös kansalaisten tuen, kunhan vain käymme linjamme ihmisille kertomassa ja perustelemassa.

    Vaaleissa on kysymys siitä, millä linjalla ja millä keinoilla Suomea rakennetaan.

    Keskusta haluaa rakentaa elävää ja tekevää Suomea. Haluamme rakentaa oikeudenmukaista ja alueellisesti tasavertaista Suomea.

    Koko maan menestyksen eteen pitää tehdä työtä, se on meidän keskustalaisten tehtävä. Kukaan muu, mikään toinen puolue ei sitä tee. Ei tee, vaikka puhuu. Me olemme tällä puolustuslinjalla ainoa vastavoima keskittäjille.

    Seuraavan vaalikauden suuret tehtävät ovat uusien työpaikkojen ja kasvun edellytysten vahvistaminen koko maassa, velkaantumisen pysäyttäminen oikeudenmukaisesti sekä hyvinvointipalveluiden tasa-arvoisuuden turvaaminen.

    Hyvät kuulijat,

    Kokoomus esitteli viime viikolla kuntamallinsa. He väittävät, että palvelut voidaan turvata sadan kunnan mallilla. Kuntamallin osalta perussuomalaiset ja sosiaalidemokraatit ovat samoilla linjoilla.

    He kaikki sanovat, että eivät aja pakkoliitoksia. Minä kysyn, miten ne sata kuntaa muka sitten syntyvät?

    Keskustan kuntamallissa tärkeintä ovat ihmiset ja palvelut. Samoin haluamme säilyttää kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ja alueiden elinvoiman.

    Keskustan kuntamalli tunnistaa vallitsevat tosiasiat. Asukaspohjan, ikärakenteen, väestötiheyden ja etäisyyksien kannalta Suomessa on erilaisia alueita. Kuntien lukumäärän voimakas vähentäminen on silmänkääntötemppu, joka ei turvaa jokaiselle palveluita.

    Kokoomuksen kuntamalli rakentuu keskuskaupunkien ympärille muodostuviin vahvoihin peruskuntiin. Uloimmalla kehällä olevan reuna-alueiden kuntien ihmisten palvelutarpeita se ei ratkaise.

    Keskusta haluaa turvata palvelut kaikille asuinpaikasta riippumatta ja rakentaa kuntapolitiikkansa sen mukaisesti. Meille jokainen ihminen on tärkeä ikään, yhteiskunnalliseen asemaan, varallisuuteen ja asuinpaikkaan katsomatta. Se on keskustalaiselle kansanliikkeelle perusarvo.

    Hyvät kuulijat,

    Tähtäämme 2020-luvun kuntarakenteen luomiseen. Keskustan kuntamalli saattaa loppuun Paras-hankkeen tavoitteet. Sen jälkeen keskitytään palvelujen tuotanto- ja järjestämistapojen uudistamiseen.

    Keskusta sitoutuu lähipalvelulain säätämiseen. Sillä varmistetaan palvelujen kohtuullinen saatavuus: terveyskeskuksen, päiväkodin, ala-asteen, vanhusten hoivan ja kirjastot.  

    Keskustalainen kuntamalli rakentuu maakunnista, jotka jakaantuvat paikallisesti parhaaksi katsotulla tavalla kuntiin. Kunnat noudattelevat suunnilleen nykyisten kuntien rajoja. Kuntamallimme ei estä kuntaliitoksia.

    Palvelut turvataan leveämpien hartioiden avulla kuin Kokoomuksen seutukuntamallissa. Maakunnat hoitavat kustannuksiltaan ja velvoitteiltaan raskaimmat kuntasektorin tehtävät sekä pääosan kuntayhtymien ja muiden kuntien yhteistoimintajärjestelmien nykyisin hoitamista tehtävistä.

    Esityksemme selkeyttää kuntien johtamista merkittävästi ja vähentää byrokratiaa.

    Nykyiset kuntayhtymät ja kuntien muut yhteistyöjärjestelmät ja -sopimukset tulevat tarpeettomaksi.

    Hyvät kuulijat,

    Suomalaisten hyvinvointi ja terveys ovat parantuneet viime vuosina. Olemme saaneet purettua hoitojonoja merkittävissä määrin.

    Näistä onnistumisista huolimatta meillä on kuitenkin monia epäkohtia terveydenhuollossamme. OECD:n vertailuissa suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on todettu yhdeksi epätasa-arvoisimmista.

    Ihmisryhmien väliset terveyserot ja erot odotetussa eliniässä ovat kasvaneet. Korkeasti koulutetut ja hyvätuloiset ovat terveempiä ja elävät pidempään kuin vähemmän koulutetut ja pienituloiset. Työttömät voivat huonommin kuin työssäkäyvät.

    Terveydenhuollon kustannuksiin liittyy myös epätasa-arvoa. Suomessa on kansainvälisesti vertaillen korkeat terveydenhuollon asiakasmaksut ja maksukatot.

    Lisäksi hoidon pääsyyn liittyy epätasa-arvoa. Valinnanvapaus on mahdollista vain riittävän hyvätuloisille, pienituloisilla ei ole mahdollisuutta yksityisten palvelujen käyttöön. Lääkekorvausjärjestelmämme hitaus luo myös epätasa-arvoa. Vain hyvätuloisilla on mahdollisuus ostaa uusia tehokkaampia lääkkeitä, jotka eivät ole vielä päässeet korvattavuuden piiriin.

    Suomalaisten luottamus julkisiin terveyspalveluihin on edelleen hyvä. Kuitenkin yhä useampi ostaa lapselleen terveydenhuoltovakuutuksen. Verojen lisäksi maksetaan vakuutusmaksuja. Terveydenhuoltomme pitäisi pelata sujuvasti siten, että lapsen korvatulehdus halutaan ja voidaan hoitaa julkisen sektorin päivystyksessä. Tämä kehitys voi johtaa lopulta kahteen järjestelmään – vakuutusmaksuilla rahoitettavaan yksityiseen terveydenhuoltoon ja kurjistuvaan julkiseen terveydenhuoltoon.

    Tähän meillä ei ole pienenä maana varaa. Meidän on pidettävä huolta julkisesta terveydenhuollosta.

    Suomi ikääntyy. Sen myötä kasvavat palvelutarpeet ja kustannukset. Kunnissa on kamppailtu viime vuodet nousevien erikoissairaanhoidon kustannusten kanssa. Voimavarat ovat rajalliset. Siksi ne on käytettävä taitavasti.

    Terveyspolitiikan ja terveydenhuollon haasteet ovat suuria, yli vaalikauden mittaisia. Terveydenhuollon uudistuksen aloittaminen on yksi tulevan vaalikauden suuria tehtäviä..

    Keskusta haluaa uudistaa suomalaisten terveydenhuoltoa siten, että ihmiset saavat ajallaan tarvittavaa hoitoa, ihmisten valinnanvapaus lisääntyy sekä ihmisten ja alueiden välinen tasa-arvoisuus toteutuu. Uudistuksen tavoitteena on samanaikaisesti parantaa ihmisten saaman palvelun laatua ja tehdä siitä kustannustehokkaampaa.

    Keskustalainen terveyspolitiikka perustuu tasa-arvoisuudelle. Terveyserot kytkeytyvät koulutuksen, toimeentulon ja sosiaalisen pääoman eroihin. Jotta ihmisten terveydentilan eroja voidaan vähentää, on huolehdittava tasa-arvon lisäämisestä myös muilla elämän alueilla.

    Hyvät kuulijat,

    Terveyttä ei voi ostaa kuin mitä tahansa tuotetta kaupan hyllyltä. Sen edistämiseen ja ylläpitämiseen kuuluvat omavastuu, yhteisvastuu ja yhteiskunnan vastuu.

    Ennaltaehkäisyn avulla voidaan lisätä menestyksekkäästi ihmisten terveitä elinvuosia ja parantaa heidän toimintakykyään. Terveysongelmien ennaltaehkäisy on yksi parhaita keinoja vähentää terveydenhuollon ja vanhusten hoivan kustannuksia tulevaisuudessa.

    Omavastuu tarkoittaa terveellisten valintojen tekemistä: terveellisiä ruokatottumuksia, ylipainon välttämistä, riittävää liikkumista, kohtuullisuutta nautintoaineiden käytössä jne.

    Kunnilta puuttuu nykyisin kannusteet panostaa ennaltaehkäisyyn, koska sen hyödyt voivat näkyä vasta joidenkin vuosien päästä toisaalla päin Suomea. Neuvolat ovat oiva esimerkki tuloksekkaasta ennaltaehkäisytyöstä. Koulu- ja oppilasterveydenhuoltoon panostaminen on tässä työssä seuraava askel.

    Ihmisten omaan vastuuseen voidaan vaikuttaa valistuksella. Lisäksi Keskusta on valmis verottamaan terveydelle haitallisia tuotteita kuten alkoholia ja makeisia nykyistä kireämmin.

    Yhteisvastuu tarkoittaa ennen muuta sosiaalisten suhteiden vaalimista ja huolenpitoa toisista. Näin voidaan vähentää turvattomuutta, joka on vanhuksilla yksi merkittävä syy terveyspalveluiden piiriin hakeutumiseen.

    Yhteiskunnan vastuu tarkoittaa sitä, että se on keskeisessä roolissa terveyspolitiikan linjanvedoissa sekä terveyspalvelujen rahoittamisessa ja järjestämisessä. Hoito tulee taata tasapuolisesti kaikille kansalaisille tulotasosta ja asuinpaikasta riippumatta.

    Julkisella sektorilla on päävastuu terveyspalveluiden järjestämisestä. Sitä täydentämään tarvitaan myös yksityistä ja kolmatta sektoria. Ne lisäävät kansalaisten valinnanvapautta. Ja antavat vertailukohtaa julkisten palveluiden tehokkuuden ja tuottavuuden kehittämiseen.

    Hyvät kuulijat,

    Suomalaisen terveydenhuollon kehittäminen on tällä hetkellä hajautunut liian monelle taholla. Voi kärjistäen väittää, että suomalaista terveydenhuoltoa ei ohjaa kukaan. Haasteiden vuoksi tarvitsemme vahvempaa omistajaohjausta.

    Hallitusohjelmaan on kirjattava tavoite terveydenhuollon ja myös vanhustenhuollon rahoitus- ja järjestämisvastuun selkeyttämisestä. Lähtökohtana on, että niiden tulee olla saman organisaation alaisena. Parhaiten tämä onnistuu joko alueellisella tai valtakunnallisella tasolla.

    Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen ja rahoitus pitää uudistaa. Uudistus on tehtävä vaiheittain. Ensiksi asetetaan uudistuksen tavoitteet. Toisessa vaiheessa kokeillaan erilaisia malleja. Kolmanneksi valitaan järjestämis- ja rahoitusratkaisu. Valmistelussa täytyy ottaa huomioon Suomen alueitten erilaisuus. Sama malli ei sovi kaikille.

    Näin voidaan nykyisen monikanavaisen rahoituksen ongelmia vähentää. Monikanavaisen rahoituksen vuoksi arvioidaan tapahtuvan kustannusten siirtoa eri toimijoiden välillä – kunnat, sairaanhoitopiirit ja Kela – siten, että kokonaisuus kärsii.

    Keskusta edellyttää, että terveydenhuollon uudistus valmistellaan parlamentaarisessa komiteassa. Uudistaminen on välttämätöntä jotta voimme taata laadukkaan ja hyvän hoidon kaikille tasapuolisesti.

    Keskusta on valmis tarttumaan haasteeseen!

    Vaativassa erikoissairaanhoidossa ei ole kaikissa osissa maata kyetty riittävästi sopimaan joustavasta alueellisesta yhteistyöstä ja keskinäisestä työnjaosta.

    Keskustan mallissa perusterveydenhuolto, sosiaalipalvelut, peruserikoissairaanhoito siirtyvät saman järjestäjän vastuulle, mikä varmistaa sujuvat hoitoketjut ja poistaa turhia raja-aitoja. Peruspalvelut tulee saada riittävän läheltä. Vaativin hoito tulee keskittää osaamiskeskuksiin.

    Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon eriyttäminen toisaalta valtion ja toisaalta kuntien vastuulle muodostaisi uhkan perusterveydenhuollon heikentymisestä. Se olisi paluu 1970-luvulle.

    Perusterveydenhuoltoa pitää pikemmin vahvistaa. Erikoislääkäreiden saaminen terveyskeskuksiin on tässä hyvä askel eteenpäin.

    Vaativa erikoissairaanhoito tulee keskittää viiteen sairaanhoitoalueeseen laadun ja tehokkuuden turvaamiseksi. Vielä näidenkin sisällä täytyy suorittaa erikoistumista.

    Tavoitteena on, että kansallista ohjausta vahvistetaan yhdenvertaisuuden, kansalaisten oikeusturvan ja palvelujen laadun varmistamiseksi.

    Potilaiden maksurasitusta on kyettävä tasaamaan maksukattoja alentamalla ja yhtenäistämällä.

    Keskustan mielestä rahoitus- ja järjestämisvastuu edellyttää nykyistä leveämpiä hartioita, jotta haasteista selvitään.  Tarvitaan valtion, maakuntien ja kuntien välistä työnjakoa ja yhteisvastuuta.

    Hyvät kuulijat,

    Terveydenhuollon tuottavuuden parantamiseen on panostettava. Terveydenhuollon tietojärjestelmiä tulee kehittää toimivammiksi, yhteensopiviksi ja käyttäjälähtöisiksi. Tätä kautta on saatavissa säästöjä merkittävästi.

    Lääkäreiden ja hoitajien riittävyyden turvaaminen julkisessa terveydenhuollossa on suuri haaste.

    Nyt on oikea hetki lisätä kuntasektorin kilpailukykyä työnantajana. Tavoitteena on, että kunta-alan työntekijöiden palkkausjärjestelmiä kehitetään sekä sijaisuusjärjestelyjä ja uralla kehittymismahdollisuuksia parannetaan.

    Sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatio- ja johtamisuudistukset tulee toteuttaa siten, että lisätään ammattitaitoisen henkilöstön työmotivaatiota ja sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin. Samalla kehitetään työpaikoilla tapahtuvaa johtamista.

    Eri henkilöstöryhmien välistä työnjakoa tulee myös kehittää. Laadukkaiden palveluiden tae on osaava, yhteistyökykyinen ja moniammatillinen henkilöstö.

    Hyvät ystävät,

    Vaalitaistelussa olemme tulossa loppuvaiheeseen. Ennakkoäänestys alkaa viikon kuluttua. Nyt on aika kiristää tahtia.

    Yksikään puolue ei voi olla varma voitostaan. Erot ovat tällä hetkellä erittäin pienet. Jokainen ääni, jokainen vaalipiiri on meille tärkeä koko puolueen menestyksen kannalta.

    Vaalit voittaa se puolue, joka saa omat kannattajansa äänestämään. Vaalit voittaa se puolue, joka saa houkuteltua liikkuvia äänestäjiä. Äänestämisestään epävarmat ovat ryhmänä suuri – he ratkaisevat, minkä puolueen käyrät nousevat, kuka vie voiton. Tämä tilanne on Keskustan kannalta mahdollisuus. Se on mahdollisuus, joka meidän tulee käyttää.

    Yhteisellä ponnistuksella saamme äänestäjiltä vahvan valtakirjan keskustalaiselle asialinjalle. Omasta puolestani teen kaikkeni ehdokkaiden ja kenttäväen työn tueksi.

  • 23.3.2011

    No niin, hyvät ystävät, tästä tämä lähtee! – Tervetuloa teille kaikille.

    Minustakin on mukava tulla vaalistarttiin tänne Vanhalle. Talo on aivan keskeinen osa Helsingin ja Suomen historiaa. Tämä ylioppilastalo rakennettiin kansalaiskeräyksen rahoilla isänmaan toivoille. Talo on yksi osoitus siitä suomalaisesta asenteesta, joka laittaa yhteisen hyvän oman välittömän edun edelle.

    Yksi merkkipäivä tämän talon elämässä on 26. päivä marraskuuta 1968. Opiskelijat valtasivat talonsa. Seuraukset olivat monenlaiset. Ainakin legendat elävät.

    Vanhan valtauksen aikaan itse keskityin asiaan. Olin päivää vaille kahden kuukauden ikäinen – enkä siis osallistunut millään tavalla vallankumoukseen silloinkaan!

    Vanhan valtauksen hengestä ei taas minun opiskeluaikanani ollut paljoakaan jäljellä, ehkä nyt yhtä nuutunutta, keskustaopiskelijoiden toimistolle ajautunutta banderollia lukuun ottamatta. Punaiseen banderolliin oli tekstattu: ”Vallankumous yliopistolla on päättynyt. Kiitämme osanotosta!”

    Hyvät ystävät,

    Nytkin on kysymys siitä, millä linjalla ja millä keinoilla Suomea rakennetaan.

    Äänestäjien on oltava tarkkana kenelle ja minkälaisille asioille äänensä antaa. Vallankumouksen henki ei riitä. Se ei tuo työtä eikä ruoki ketään. Ei uho eivätkä rempseät puheet rakenna tulevaisuutta. Tyhjät puheet ja uho vanhenevat tänäkin keväänä vaalipäivän iltana.

    Vaalien jälkeen tarvitaan vastuuta ja osaamista. Uskon, että suomalaiset ympäri maan ymmärtävät tämän ja osaavat valita oikein.

    Ajan haasteet tuntuvat tuovan politiikan, ja sen erot, aivan uudella tavalla esiin.

    Pidän suomalaisen yhteiskunnan vahvuutena yhtenäisyyttämme. Yhteisen edun nimissä maata on rakennettu, niin kuin tämä talokin. Vaikka yliopisto oli harvojen oikeus 1800-luvun lopussa, suomalaiset näkivät pidemmälle. Silloinkin luotettiin osaamiseen, tekemiseen ja yhteisvoiman!

    Isänmaan toivoille – lapsille ja nuorille – meidän on nytkin annettava mahdollisuus. Heidän tulevaisuutensa tässä on pelissä. Kaikilla pitää olla mahdollisuus turvalliseen koulupäivään ja tasavertaiseen terveydenhoitoon – työhön ja opiskeluun.

    Asialinjalla ja määrätietoisella politiikalla on nyt käyttöä.

    Vielä ei ole liian myöhäistä puuttua eriarvoisuuteen, joka tässäkin kaupungissa jakaa ihmisiä ja asuinalueita. Pitää olla voimaa nousta hallinnollisten rajojen ja ideologisten esteiden yläpuolelle. Tätä voimaa ja valtakirjaa Keskusta hakee äänestäjiltä. Emme anna vuosikymmenten työmme mennä hukkaan, vain sen takia, että joidenkin mielestä yhteiskunnan ei pidäkään tukea tasavertaisesti kaikkia kansalaisia.

    Koko Suomen menestys on myös pääkaupunkiseudun menestyksen ehto – ja toisinpäin. Tässä asiassa vastakkainasettelun aika on – ja sen pitää olla – ohi. Pienellä maalla ei kerta kaikkiaan ole varaa sisäiseen nahisteluun ja eri alueiden väliseen kinaan.

    Kun sanon koko maa, se todella tarkoittaa sitä. Meillä on Helsingin ja pääkaupunkiseudun sisällä paljon tekemistä.  On huolehdittava koko pääkaupunkiseudun kattavasta tasa-arvosta.

    Ei se vetele, että kodin postinumero Helsingissä määrää lasten tulevaisuuden kohtalon lailla. Tässä kohtaa Helsingissä tarvitaan kaupungin sisäistä aluepolitiikkaa.

    Haluan, että vaalien jälkeen Keskusta koko voimallaan on pääkaupungin tukena torjumassa eriarvoistumista, ja osoittaa että täälläkin poliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa siihen, että koko kaupungin asukkaita kohdellaan tasavertaisesti.

    Kun Helsinki on Suomen, meidän suomalaisten, käyntikortti maailmalla, on sen sitten oltava sitä koko ilmeellään. Ilmettä rumentaa pahasti joidenkin asuinalueiden leimaaminen takapihaksi. Me emme kerta kaikkiaan saa päästää Suomen pääkaupungin mitään osaa slummiutumaan!

    Kyllä tässä kaupungissa on varaa antaa lapsille tasavertainen startti elämään. Kyllä Helsingissä kouluissa pitää olla kohtuullinen luokkakoko ja me haluamme, että opettajilla on hyvä perus- ja täydennyskoulutus.

    Terveydenhuollossa henkilökunnan määrä, koulutusvaatimukset ja tilat on sovitettava yksiselitteisesti tarpeen mukaan. Ei sen mukaan, sattuuko hoivaa tarvitseva pääkaupunkilainen asumaan oikealla puolella mitäkin kuntarajaa.

    Olisi peruuttamaton virhe sulkea silmät ihmisten erilaisilta lähtökohdilta ja taustoilta. Uussuomalaisten tasaisempi jakautuminen eri puolille pääkaupunkiseutua on meidän kaikkien etu. Siksi meidän on huolehdittava tasa-arvoisemmasta kaupunkisuunnittelusta ja annettava voimakkaampi tuki heikosti menestyville kouluille.

    Ei ongelmia ratkaista rajaamalla ne yksille asuinalueille. On meidän kaikkien etu pyrkiä sopivaan sekoitukseen eri asumismuotoja ja -tapoja.

    Hyvät ystävät,

    Elämme jatkuvan muutoksen ja epävarmuuden aikaa. Asenteita, arvoja ja totuuksia kyseenalaistetaan ja auktoriteetit vaihtuvat. Joitakin muutos kannustaa ja toisia ahdistaa.

    Keskustan toimet tähtäävät siihen, että jokainen suomalainen voi paremmin ennakoida elämäänsä. Päättäjäksi valittujen pitää kyetä keskustelemaan kansalaisten kanssa muutoksista, uudistuksista ja korjauksista. Keskustelu ja avoimuus johtavat aina parempaan lopputulokseen kuin pakko ja sanelu.

    Pienen kansakunnan ja sen kansalaisten menestys ja turvallisuus syntyy kyvystä ymmärtää maailman muuttumista ja viisaudesta määrittää siinä oma paikkansa ja toimintansa.

    Myös meillä, ja ympäri Euroopankin, nostavat päätään yksinkertaista viestiä viljelevät ääriryhmät: näennäisen kansanomaisuuden taakse kätkeytyy itsekkyyttä ja itsekeskeisyyttä, toisten mielipiteiden jyräämistä ja hällä väliä -meininkiä.

    Sanon tähän suoraan: Näille voimille meidän ei pidä antaa valtaa.

    Sen sijaan historia osoittaa, että vakautta ja turvallisuutta lisäävä muutos on mahdollinen.

    Keskusta on ollut koko itsenäisen Suomen ajan, myös kuohuvina aikoina, luotsaamassa Suomea ja turvaamassa suomalaisten arkipäivää. Asialinjallamme on vahvat näytöt. Olemme saavuttaneet paljon. Siksi haluamme jatkaa rauhallisen uudistuspolitiikan linjalla.

    Hyvät ystävät, linja jatkuu. Olen valmis tekemään työtä koko Suomen ja Helsingin puolesta.

    Tuntuu hyvältä olla juuri nyt täällä aloittamassa kansanedustajaehdokas Kiviniemen vaalikampanja. Uskon, että tästä seuraa paljon muutakin hyvää. Helsinki on nyt avoin, suvaitsevainen ja moni-ilmeinen pääkaupunki. Se, hyvät ystävät, antaa keskustalaisille ehdokkaille mahdollisuuden. Käyttäkäämme se rohkeasti hyväksemme, osoittakaamme helsinkiläisille, että me olemme heidän puolellaan riippumatta asuinpaikasta, tulotasosta, ammatista tai siviilisäädystä.

    Voimalla vaaleihin, menestystä kaikille meille ja kiitos, että tulitte tänne tänään!

  • 6.3.2011

    Tässä sitä nyt ollaan, me kaikki, enemmän kuin valmiina vaalityöhön. Vaalien tulosta emme vielä tiedä.  Kaikki on suomalaisten varassa.

    Oikeastaan tämä on kansanvallan paras hetki. Olemme asettumassa taas kerran kansalaisten punnittaviksi ajatustemme, arvojemme ja tavoitteidemme kanssa.

    Olemme valmiita eikä meitä pelota. Tätä vartenhan me olemme itsemme laittaneet likoon.

    Meidän mielestämme vaaleissa ei ole kyse pelkästään rahasta ja veroista. Eikä vaaleissa ole kyse myöskään siitä, että vain kannatetaan tai vastustetaan jotain.

    Vaaleissa on sen sijaan kysymys siitä, että Suomelle valitaan linja. Linja, joka kokoaa suomalaiset yhteen.

    Keskusta on ollut koko itsenäisyytemme ajan – myös kuohuvina vuosina – luotsaamassa Suomea ja suomalaisten elämää. Vastuullinen asialinja on vienyt maata eteenpäin.

    Keskustan linja ei synny päivän perhoina tai hetken häivähdyksenä. Me tiedämme, mitä teemme. Eikä tämän puolueen linja ole vaalikauden mittainen, se on satavuotinen.

    Olemme Keskustassa valmiita muuttamaan Suomea. Maltillinen, turvallinen uudistaminen on jo alkanut. Johdollamme Suomea on kuljetettu uusille urille. Olemme matkalla parempaan päin.

    Kun itse elää muutoksen keskellä, sitä ei aina huomaa. Sitä on turvallinen muutos. Tulokset ovat nähtävillä jokapäiväisessä elämässä, kodeissa ja työpaikoilla.

    Tämä maa vietiin yhdessä ehyenä ulos taantumasta, askel kerrallaan. Sillä matkalla olemme yhä.

    Millaiselle linjalle keskusta sitten näissä vaaleissa tukea tavoittelee?

    Ensinnäkin Keskusta haluaa rakentaa Suomea sopimalla, ei repimällä. Riitelyllä ja oman edun tavoittelulla ei tätä maata rakenneta. Vain yhteen hiileen puhaltamalla varmistamme uusien työpaikkojen syntymisen ja vakaan kasvun.

    Toiseksi Keskusta haluaa rakentaa oikeudenmukaista ja alueellisesti tasavertaista Suomea. Olemme koko Suomen ja kaikkien suomalaisten asialla!

    Kolmanneksi Keskusta haluaa rakentaa turvallista ja ehyttä yhteiskuntaa. Haluamme varmistaa, että lapset ja nuoret saavat mahdollisuuden hyvään, turvalliseen ja terveeseen elämään.

    Lupaan, että kaikki keskustalaiset tekevät töitään seuraavallakin vaalikaudella ainoana tavoitteenaan suomalaisten etu, koko isänmaan etu.

    Tätä myös vaadin kaikilta teiltä, jotka tulette kanssani asioista päättämään sekä eduskuntaan että muille vastuullisille paikoille.

    Kysymys on linjasta. Suomen linjasta ja suomalaisten tulevaisuudesta.

    Hyvät kuulijat,

    Mitä tarkoitan kun sanon, että Keskusta rakentaa Suomea sopimalla, eikä repimällä?

    Tarkoitan sitä, että haasteista selviytymiseen tarvitsemme voimakkaan yhteisen näkemyksen menestyvästä, elävästä ja tekevästä Suomesta.

    Tarvitsemme Suomeen sitä samaa, millä Suomi aikoinaan nousi. Sitä, että jokainen suomalainen on voinut rakentaa yhteiskuntaa omien kykyjen ja taitojen mukaan. Omalta paikaltaan muiden arvostusta nauttien.

    Tällaisessa Suomessa ahkerasta työstä palkitaan, mutta palkkion on oltava kohtuullinen.

    Tällaisen Suomen menestyksen eteen ja uuden työn rakentamiseksi Keskusta esittää yhteiskuntasopimusta.

    Keskustan tavoitteena on, että Suomeen syntyy kahden seuraavan vaalikauden aikana 150 – 200 000 uutta työpaikkaa.

    Me haluamme yhdistää työttömien, työssäkäyvien ja yrittäjien edut kaikkien suomalaisten parhaaksi.

    Me keskustassa haluamme jatkaa työtämme sen varmistamiseksi, että voimme antaa mahdollisuuden yrittäjälle yrittää ja työllistää. Palkansaajalle mahdollisuuden tehdä työtä ja ansaita kunnollinen elanto. Työttömälle mahdollisuuden työhön ja osallisuuteen.

    Yhteiskuntapolitiikan ohjenuoraksi ei riitä yksin se, että menot ja tulot saadaan tasapainoon. Politiikan on oltava myös sosiaalisesti kestävällä pohjalla.

    Yhteiskuntasopimus on myös sopimus oikeudenmukaisuudesta. Kasvun hedelmät kuuluvat kaikille. Verotuksen on oltava kohtuullista ja oikeudenmukaista. Suuremmista tuloista pitää tulevaisuudessakin maksaa enemmän veroa kuin pienistä tuloista. Emme kannata tasaveroa.

    Ja kuten sopimuksessa aina. Tässä jokainen saa, ja jokainen antaa. 

    Haluamme rakentaa Suomen, jossa ihminen tunnistaa vastuunsa ja velvollisuutensa. Vastuunsa itsestään, läheisistään ja yhteiskunnasta. 

    Keskustalaisessa Suomessa ei lasketa jakojäännöksiä, vaan luotetaan yhteisvastuuseen. Kyse on omatoimisuudestakin. Minä osallistun, en vain odota muiden osallistuvan.

    Vaikka puhumme paljon työstä ja yrittäjyydestä, kasvun vauhdittamisesta ja menestyksen eväistä, ne eivät ole itseisarvoja. Eivät missään nimessä. Ne ovat työkaluja, joilla rakennetaan hyvinvointia.

    Olemme valinneet leikkauslistoja vaativamman tien ulos taantumasta ja suomalaisen hyvinvoinnin vahvistamiseksi.

    Tasapainotamme valtiontalouden siten, että se tukee talouden kasvua ja uusien työpaikkojen syntymistä. Tavoitteenamme on velkaantumisen pysäyttäminen tulevalla vaalikaudella. Liian nopea ja kireä tasapainotus kääntyy helposti itseään vastaan.

    Kuinka sitten pysäytämme velkaantumisen oikeudenmukaisella tavalla?

    Työllisyyttä tukevan kasvun lisäksi tarvitsemme jaksamista työelämässä pidempään. Lisääntyvistä terveistä elinvuosista on osa käytettävä työntekoon ja osa vapaa-aikaan.

    Keskusta on aina kannattanut tervettä säästäväisyyttä. Verovaroin toimiva julkinen sektori on uudistettava nykyistä paremmaksi. Menojen kasvua on hillittävä.

    Suomea ei saa säästää hengiltä. Emme saa toistaa sinipunan tekemiä 1990-luvun laman jälkihoidon virheitä. Pahoinvointi ja pitkäaikaistyöttömyys varjostavat liian monen elämää vielä tänäänkin.

    Keskustan kynnyskysymys vaaleissa on, että perusturvasta ja lapsiperheiden etuuksista EI leikata.

    Veroja on maltillisesti korotettava palveluiden turvaamiseksi. Verotuksen on oltava myös oikeudenmukaista. Toistan, Keskusta sanoo ei tasaverolle.

    On välttämätöntä, että suurituloiset saadaan mukaan lamatalkoisiin pääomien verotusta kiristämällä. Osinkoja on verotettava progressiivisesti. Osinkotulojen voimakas kasvu on tuloerojen kasvun taustalla.

    Arvonlisäveroa meidän pitää korottaa siksi, että voimme turvata palveluiden ja etuuksien rahoituksen. Mutta penituloisille tärkeitä ruuan ja lääkkeiden arvonlisäveroa emme korota. Keskusta ei myöskään korota energiaveroja nyt päätetystä.

    Työnteon verotusta ei pidä kiristää. Nyt sitä ei ole myöskään varaa keventää. 

    Mutta uusien työpaikkojen myötä syntyy varaa keventää verotusta ja rahaa riittää nykyistä enemmän palveluiden ja perusturvan kehittämiseen.

    Hyvät kuulijat,

    Keskustan sopimisen linja on lupaus hyvästä tulevaisuudesta. Olen huolissani siitä, että lähes joka viides pojista ja runsas kymmenes tytöistä ei suorita 25 ikävuoteen mennessä mitään peruskoulun jälkeistä tutkintoa.

    Oikeus oppimiseen on yhteinen. Keskusta pitää kiinni tasa-arvoisesta peruskoulusta.

    Viestimme on vahva nuorille suomalaisille. Annamme takuun koulutuspaikasta, saatamme työtä vailla olevat nuoret työelämän tielle.  Tasoitamme siirtymistä korkeakouluopintoihin ja sieltä työelämään. Takaamme toimeentulon opiskelijalle. Takaamme koulutuksen maksuttomuuden. Vastuuta kannamme myös siitä, että koulutuksen aloituspaikat ja koulutuksen sisältö vastaavat työelämän tarpeita.

    Olen saanut yhteydenottoja ihmisiltä, jotka eivät ole saaneet mahdollisuutta työhön, vaikka he itse haluaisivat tehdä töitä.

    Minä en kerta kaikkiaan hyväksy tätä. Suomalainen työelämä kaipaa reipasta asenteiden ravistelua. 

    Monilla on tunne, että työelämään kelpaa vain elämänsä työlle uhraava nuori aikuinen. Dynaaminen moniosaaja. Ei se näin voi olla.

    Meillä ei ole varaa jättää kenenkään työpanosta hyödyntämättä. Meillä on edelleen liikaa ihmisiä vailla työtä toimettomuuteen alistettuina. 

    Siksi lupaamme madaltaa työllistymisen kynnystä. Työttömille tarjotaan riittävästi koulutusta ja muuta tukea, joka auttaa työllistymään. Myös heidän työkyvystään pidetään huolta. Työnteon on oltava aina kannattavaa. Ja töitä on ammatin ja taitojen mukaisesti myös otettava vastaan. On selvää, että tämä vaatii lisää resursseja. Mutta kaikkein kalleinta on antaa ihmisten nyrjähtää pois suomalaisesta elämänmenosta.

    Heille, joiden työkyky on osittain tallella sanomme: Tervetuloa takaisin työelämään! Työkyvyttömyyden arvioinnista on siirryttävä työkykyisyyden arviointiin. Tähän suuntaan tulee kehittää niin lainsäädäntöä kuin asenteitakin. Työ on paljon muutakin kuin toimeentulon lähde. Työ luo osallisuutta ja tarpeellisuuden tunnetta.

    Pitkää päivää puurtavilla sanomme: Välillä on lupa hellittää. Niin ei voi jatkua, että työssä jaksetaan vain lääkkeiden voimalla ja uuvutaan toinen toisensa perään kesken parhaiden työvuosien. Kenen ihanne voi olla sellainen työelämä?

    Työntekijöiden ja työpaikkojen ongelmat pitää tunnistaa mieluummin ennemmin kuin liian myöhään. Niihin pitää löytää ratkaisut varhemmin. Työajoissa on oltava enemmän joustoa. Omaan työhön on oltava paremmat mahdollisuudet vaikuttaa.

    Hyvät kuulijat,

    Yrittäjille viestimme on kannustava. Oli firmasi yhden naisen yritys tai monen sadan miehen työpaikka, rohkaisemme investoimaan ja työllistämään. Te rakennatte uutta työtä ja kasvua. Me luomme niille edellytykset. Tämän Keskusta lupaa.

    Suomessa on rikkaat luonnonvarat ja laajaa osaamista. Nämä koko Suomen voimavarat pitää ottaa täysimääräisesti käyttöön. Se onnistuu, kun teemme miljardiluokan investoinnit koulutukseen, tutkimus- ja kehitystyöhön sekä koko maan kattavaan liikenneverkkoon.

    Keskusta haluaa tukea yrittäjää liiketoimintansa kasvattamisessa. Verotuksen on oltava kannustavaa. Yrittäjän verotus kaipaa täsmennyksiä suuren remontin sijaan.  Haluamme alentaa kynnystä työntekijöiden palkkaamiseen. Yrittäjällä on lupa luottaa, että Suomeen kannattaa panostaa nyt ja tästä eteenpäin.

    Yhteiskunnan pitää kyetä takaamaan yrittäjille reilun pelin toimintakenttä. On epäreilua, että kaikki eivät pelaa samoilla säännöillä.

    Hyvät kuulijat,

    Puheenvuoroni alussa kerroin kolme Keskustan keskeisintä tavoitetta. Ensimmäinen on sopiminen. Toinen on koko Suomi. Kolmas on turvallinen ja ehyt yhteiskunta.

    Usein väitetään, ettei puolueita erota millään tavalla toisistaan.

    Se, mikä harvinaisen selvästi erottaa Keskustan muista, on koko Suomesta huolehtiminen. Pidämme ylpeänä ääntä tavoitteestamme.

    Tässä, jos missä erot muihin puolueisiin ovat suurimmillaan.

    Me olemme koko Suomen Keskusta. Tiedämme, ettei karttaa kannata kallistaa liikaa. Hyvinvointi toisaalla ei saa tarkoittaa näivettymistä toisella nurkalla. Rakennamme tasapainoista Suomea, jossa vahvemmat tukevat heikoimpia.

    Keskusta pitää huolta siitä, että koko maa pysyy mukana. Kaikilla on mahdollisuus tasavertaisiin palveluihin – kouluun, lääkäriin ja hoivaan.  Haluamme koko Suomen ja sen voimavarat käyttöön.

    Keskittäminen ei ole kenenkään etu. Sen ihmiset tietävät täällä pääkaupunkiseudullakin. Koko Suomen kehittämisellä voidaan osaltaan vastata kasvukeskuksien nouseviin asuinkustannuksiin.

    Keskustan tavoite koko Suomesta huolehtimisesta ei vaihdu sen mukaan oltiinko Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla, Satakunnassa, Uudellamaalla tai Helsingissä. Oltiinko kaupungissa tai maalla. Me olemme yhdistävä tekijä koko Suomen, kaikkien suomalaisten välillä.

    Hyvät kuulijat,

    Suomalaisilla kuluttajilla on oikeus puhtaaseen, turvalliseen kotimaassa kasvatettuun ruokaan.

    Suomen elintarviketaloutta ei pidä ajaa alas millään verukkeella, vaan pitää se hyvässä kunnossa. Tästä Keskusta pitää kiinni ja tässäkin on vahva koko Suomen sanoma.

    Maailma tarvitsee lisää ruokaa väestön kasvaessa. Samalla elintarvikkeiden maailmanmarkkinoilla hinnanmuutokset ovat voimakkaita ja arvaamattomia. Oma suomalainen ruoka on näihin ilmiöihin paras lääke.

    Kuluttajat arvostavat kotimaista lähiruokaa yhä enemmän. Nyt pitää huolehtia sen saatavuudesta.

    Ja Keskustalle ympäristöstä huolehtiminen sekä ruoan ja energian tuotanto liittyvät kiinteästi yhteen, toinen toistansa tukien.

    Maataloustuotteista saatavan hinnan on oltava oikeudenmukainen ja viljelijän on saatava kohtuullinen korvaus tehdystä työstä. Pelkkä rakkaus työhön ei tuo toimeentuloa.

    Tulevaisuudessa maaseudun ja maatalouden rooli korostuu entisestään Suomessa. Se on mahdollisuus koko Suomelle.

    Hyvät kuulijat,

    Lapsen kodin postinumero tai perheen tulotaso ei saa määrätä hänen elämänsä suuntaa. Tämä on ollut kansakuntamme menestyksen perusta. Ja vain näin Suomi menestyy tulevaisuudessakin.

    Juuri siksi kolmas keskeinen tavoitteemme on rakentaa turvallista ja ehyttä yhteiskuntaa.

    Rakennamme yhteiskuntaa, jossa kaikki suomalaiset pysyvät mukana. Keskusta ei tingi oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta.

    Meillä on paljon tehtävää. Suomi ei ole valmis. Meillä on lähimmäisiä, jotka ovat sivussa yhteiseltä polulta.

    Kyse ei ole yksin siitä, että jollain on taskussa euroja enemmän kuin toisella. Kyse on laajemmasta yhteenkuulumisen tunteesta. Siitä, kenen maa Suomi on ja kenen ääntä kuullaan. Keskustalle Suomi on kaikkien.

    Keskusta on perusturvapuolue. Näyttömme tältä vaalikaudelta on perhe-etuuksien parantaminen ja takuueläke. Erityisesti tässä kohdin katson nöyrillä mielin eteenpäin – paljon jäi tekemättäkin. Emme saaneet kaikkea valmiiksi. Mutta rohkenen sanoa: me muutimme politiikan linjan.

    Parhaiten onnistuimme eläkeläisten aseman parantamisessa. Tällä viikolla voimaan astunut takuueläke on luotu kaikkein pienituloisimpien turvaksi. Se on merkittävämpiä uudistuksia vuosiin. Nyt tänään täällä ystävät me linjaamme taas – on perheiden aika.

    Keskusta on perheiden luottopuolue. Keskusta arvostaa perheitä ja vanhempien tekemää kasvatustyötä.

    Keskusta haluaa parantaa lasten hyvinvointia. Se panostus kannattaa tehdä.

    Keskustan mielestä perheillä on kasvatusvastuu. Politiikan tehtävä on tukea sitä.

    Keskustan mielestä on myös oikein, että naapurinkin lapsista kannetaan huolta.

    2010-luvun perhepolitiikan kipukohta on lasten eriarvoistuminen. Suurin osa lapsista saa huolenpitoa ja rakkautta. Mutta kaikilla ei mene yhtä hyvin. Lapsiperheköyhyyttä vastaan on taisteltava.  Erityisesti pitää tukea heitä, jotka yksin kantavat vastuuta lapsistaan.

    Keskusta esittää kunnallisen kotiavun palauttamista. Perheitä pitää auttaa ajoissa. 

    Keskusta korostaa perheiden valinnanvapautta. Keskustalle on tärkeää perhe- ja työelämän entistä parempi yhteensovittaminen.

    Perheillä on oikeus valita itselleen sopivin tapa lastensa hoitamiseen. Lasten kotihoidontuki on yksi tekijä, jolla parannetaan pienten lasten vanhempien jaksamista elämän ruuhkavuosina.

    Keskusta esittää korotettua kotihoidontukea, kunnes lapsi täyttää puolitoista vuotta. Myös pienten lasten vanhempien vapaaehtoisen osa-aikatyön mahdollisuuksia tulee parantaa.

    Monelle riittäisi, että olisi edes mahdollisuus kokoontua kerran päivässä saman ruokapöydän ääreen.

    Keskustan tavoitteena on lasten päivähoidon ja työelämän sovittaminen yhteen niin, että yksinhuoltajallakin on mahdollisuus kokopäivätyöhön. Tämä on saanut erittäin myönteisen vastaanoton.

    Keskustan politiikassa asioita tarkastellaan lapsuudesta vanhuuteen.

    Turvallinen ja arvokas ikääntyminen on jokaisen perusoikeus. On kerta kaikkiaan aika lopettaa puheet siitä, että ikääntyminen on ongelma.

    Olemme tavoitelleet vuosikymmenet pidempää elinikää ja päässeet siihen. Rooli aktiivisena eläkeläisenä on nyt toisenlainen kuin menneinä vuosikymmeninä. He ovat erilaisten palveluiden suurkuluttajia. He ylläpitävät vapaaehtoisverkostojen Suomea. He pitävät huolta heistä, jotka eivät itse siihen pysty. Ikäihmiset voivat auttaa ja tukea toisiaan arjessa. He hoitavat lastenlapsiaan.

    Minut pysäytti sosiaalialan järjestö Helsinki Mission kampanjajuliste. Siinä yksinäinen vanhus etsii kadonnutta lastaan. Uraputkeen ja ruuhkiin kadonnutta lasta ei kuulu, ei näy vierailulla. Ei välittämistä voi ulkoistaa viranomaisille, luottaa siihen, että laitos rakastaa, vaikka hoitajat varmasti parhaansa tekevätkin.

    Kun elämäntilanteet ovat erilaisia, entistä tärkeämpää on tuottaa palveluja joustavasti, asiakaslähtöisesti ja yksilöllisesti.

    Keskusta haluaa tehdä omaishoidosta paremman, inhimillisemmän ja toimivamman vaihtoehdon. Keskustan tavoitteena on siirtää omaishoidontuki Kelan hoidettavaksi ja tehdä siitä verotonta. Arvokkaasta työstä pitää saada riittävä korvaus.

    Hyvät kuulijat,

    Me olemme liikkeellä yhdessä ja Keskustan johtaessa maata, ennen kaikkea yhtenäisinä.

    Me haemme työllemme jatkomahdollisuutta. Vaaliohjelmamme on työpaikkahakemuksemme, osoitettuna äänestäjille.

    Jos saamme valtakirjan jatkoon isänmaan asioiden hoitoon, jatkamme turvallisen muutoksen ja maltillisen uudistamisen tiellä.

    Vastuunkantajina olemme oppineet, ettei mikään muutu yhdessä yössä. Eikä pidäkään – sitä kutsuttaisiin vallankumoukseksi.

    Näissä eduskuntavaaleissa Suomi ja suomalaiset ovat valintojen edessä.

    Voimme valita joko hitaasti näivettyvän Suomen tai elävän ja tekevän Suomen.

    Voimme valita joko heikompiin kohdistuvat leikkauslistat tai kasvun ja yhdessä tekemisen

    Voimme valita joko keskittämisen tai koko Suomen rakentamisen.

    Keskustan valinta on selvä: Keskusta ajaa koko Suomen asiaa.

    Hyvät ystävät, läsnäolijat,

    Takana on pakkasten ja korkeiden kinosten talvi. Lumiauroja ja lapioita on tarvittu. Välillä lunta on tullut tupaan saakka. Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että jo hyvän aikaa – ja erityisesti tänään ilmassa on lupaus keväästä. Sen tuulessa on voiton tuntu.

    Puhe Keskustan vaalistartissa 5.3.2011

  • 22.2.2011

    Keskusta julkaisi eilen oman, hieman erilaisen talousohjelmansa. Erilainen se on siksi, että ohjelma perustuu viisauteen “kaikki vaikuttaa kaikkeen”. Kasvun, investointien ja verotuksen rinnalla yhtä olennaista on se, että sosiaaliturva, perhepolitiikka ja työelämän parantaminen tukevat mahdollisimman monen suomalaisen työllistymistä.

    Tulevalla vaalikaudella Suomessa on yhdessä sopimalla ratkaistava isoja asioita. Meidän on pysäytettävä julkisen talouden velkaantuminen. Tarvitsemme kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja ja yrityksiä – erityisesti kasvua tavoittelevia yrityksiä.

    Työmme tuloksena pitää olla vakaa talouden kasvu. Kasvun hedelmien pitää saavuttaa kaikki suomalaiset, koko maassa. Meille koko Suomen voimavarojen hyödyntäminen on arvovalinta.

    Keskustalle on tärkeää, että taloutta hoidetaan siten, että kaikki suomalaiset pysyvät mukana. Nuorten syrjäytyminen on torjuttava. Ikääntyvien hoivasta ja hoidosta on huolehdittava. Verotuksen pitää pysyä kohtuullisena ja sen on oltava oikeudenmukaista.

    Keskustan kasvun tarinan vastakohta on näivettyvä, leikkauslistojen Suomi. Mikäli emme tee mitään, meitä uhkaa negatiivinen kierre.

    Meillä on mahdollisuus valita ja ratkaista oma kohtalomme. Meidän on kyettävä uudistumaan määrätietoisesti, valittava Suomen oma tie.

    Tämän tien nimi on yhteiskuntasopimus. Se antaa mahdollisuuden yrittäjälle yrittää ja työllistää. Palkansaajalle yhteinen sopiminen antaa mahdollisuuden tehdä työtä ja ansaita kunnollinen elanto ja työttömälle mahdollisuuden työelämään ja osallisuuteen.

    Haastan nyt kaikki osapuolet allekirjoittamaan tämän sopimuksen. Meidän on yhdistettävä työttömien, työssäkäyvien ja yrittäjien edut kaikkien suomalaisten parhaaksi.

    Haasteista selviytymiseen tarvitsemme voimakkaan yhteisen näkemyksen menestyvästä, elävästä ja tekevästä Suomesta.

    Yhteiskuntasopimus ulottuu yli yhden vaalikauden – koko alkaneelle vuosikymmenelle. Jotta tavoitteissa onnistutaan, on kaikkien osapuolten tultava toisiaan vastaan. Itsekkyys ja ahneus on aika korvata yhteisellä hyvällä ja kohtuudella.

    Omien etujemme yksisilmäisestä ajamisen sijaan on ajateltava koko Suomen etua.

    Mitä yhteiskuntasopimus merkitsee suomalaiselle palkansaajalle? Se antaa palkansaajalle mahdollisuuden tehdä työtä ja ansaita kunnollinen elanto. Suomalaisia työpaikkoja pitää turvata useamman vuoden maltillisten palkkaratkaisujen avulla. Emme saa hinnoitella itseämme ulos maailman markkinoilta.

    Kun uusia työpaikkoja syntyy koko maahan, se parantaa palkansaajien ostovoimaa. Keskusta sitoutuu siihen, että työn verotusta ei kiristetä lähivuosina. Jatkossa parantuneen työllisyyden valtiolle synnyttämää tuloa voidaan käyttää palkkaverojen keventämiseen ja silloin painopisteen tulee olla pieni- ja keskituloissa.

    Keskusta haluaa kehittää työelämää siten, että se tukee elinikäistä oppimista, työssä jaksamista ja viihtymistä sekä työn ja perhe-elämän parempaa tasapainoa.

    Ja mikä tärkeintä, kun onnistumme luomaan uutta työtä Suomeen, voimme varmistaa, että elämän eri riskeiltä kuten sairaudelta ja työttömyydeltä suojaavat etuudet sekä arjessa auttavat hyvinvointiyhteiskunnan palvelut kuten päiväkoti ja koulu turvataan.

    Mitä yhteiskuntasopimus merkitsee työttömän näkökulmasta? Se tarkoittaa että työttömille annetaan mahdollisuus tehdä töitä. Meillä ei ole varaa jättää kenenkään työpanosta hyödyntämättä. On mahdollistettava kaikkien suomalaisten osallistuminen työelämään omien kykyjensä mukaan.

    Tässä onnistuminen edellyttää monia uudistuksia. Meidän on satsattavaa lisää työttömyyden hoitoon ja ihmisten osaamisen päivittämiseen. Erityisesti meidän tulee varmistaa, ettei yksikään nuori jää ilman koulutuspaikkaa ja tutkintoa.

    Työtulot, sosiaaliturva ja verotus on sovitettava nykyistä paremmin yhteen työn teon kannustavuuden lisäämiseksi. Työttömyysturvan kehittämistä jatketaan mahdollistaen nopea ja joustava siirtyminen työstä työhön.

    Meidän on siirryttävä työkyvyttömyyden arvioinnista työkykyisyyden arviointiin. Suomessa on iso joukko osatyökykyisiä, jotka haluavat työelämään. Tähän suuntaan tulee kehittää lainsäädännön lisäksi koko yhteiskunnan asenteita.

    Katson tulevaan luottavaisin mielin. Suomalaiset ovat ennenkin selvinneet ja menneet vaikeuksien yli yhteisvastuun hengessä sopimalla. Samaa tarvitsemme nyt. Yhteen hiileen puhaltaen voimme vahvistaa suomalaisten yhteenkuuluvuutta, vähentää eriarvoisuutta ja luoda uutta hyvinvointia.

    MTV3 Nettikolumni 18.2.2011

  • 14.2.2011

    Etenkin kehittyvien maiden taloudet ovat päässeet laman jälkeen nopeasti kasvuun. Suomenkin talous on toipumassa kansainvälisen finanssikriisin aiheuttamasta iskusta. Velkaantumisen ongelma varjostaa vielä monen maan talouden tulevaisuutta. Finanssikriisi nopeutti monelta osin käynnissä ollut muutosta talouksien välisessä keskinäisessä kilpailussa.

    Joissakin maissa näyttää olevan valmiutta turvautua äärimmäisiinkin keinoihin tiedon ja resurssien saamiseksi oman maan elinkeinoelämän käyttöön. Myös meillä on tällaisia tavoiteltuja voimavaroja ja raaka-aineita maaperässämme ja luonnossamme. Kysyntä luontaisille vahvuuksillemme ja teknologiselle osaamisellemme lisääntyy. Tämä on käännettävä vahvuudeksemme. Saamme taas kerran hyötyä ja suhteellista etua maantieteellisen sijaintimme ja luonnonolosuhteidemme ansiosta. Väistämättömyys muuttuu hyväksi, eikä tämä ole Suomelle ja suomalaisille ensimmäinen kerta.

    Olemme saavuttaneet hyvinvointimme yhdistämällä viisaasti valtion, markkinoiden ja vapaiden kansalaisten voimavarat. Tämä on meille, niin kuin on nähty, pysyvä voimavara ja ylpeydenkin aihe.

    Näin pitää olla jatkossakin. Suomelle on käynyt maailman muutoksissa yleensä hyvin. Voisi sanoa, että vastoinkäymisetkin ovat kääntyneet uudeksi nousuksi. Olemme osanneet tehdä oikeita valintoja ja samalla olemme kansakuntana kasvaneet ja kehittyneet.

    Tosiasia on, että viimeisimmän talouskriisin hoidossa olemme onnistuneet. Olemme torjuneet pahimmat kuopat ja vauriot yhteiskunnassa. Olemme pystyneet pitämään työttömyyden kurissa. Viime vuosien käänteet ovat kaikille meille tuttuja, mutta edelleen kysymys on samasta asiasta. Osaammeko tehdä oikeita valintoja?

    Uusien investointien ja työpaikkojen synnyttämiseksi ei riitä asioiden katsominen vain neljän vuoden jaksoissa. Yritykset katsovat suuria investointeja harkitessaan tätä pitemmälle. Näin on myös meidän muiden tehtävä. Meidän on luotava yhtä vaalikautta pitemmälle ulottuva näkymä menestyvästä Suomesta. Minulle se on Suomi, jossa kannattaa yrittää ja jonne kannattaa investoida ja jossa on työtä kaikille kunkin kykyjen mukaan.

    Osaamiseen, innovaatioihin ja yrittäjyyteen perustuvalla toimintamallilla luonnonvaroistaan rikas Suomi voi olla menestyjä myös tulevaisuudessa. Onnistuaksemme rakentamaan vahvan ja menestyvän Suomen, on meidän kyettävä yhdistämään työttömien, työssäkäyvien ja yrittäjien edut meidän kaikkien suomalaisten parhaaksi. Koko Suomen voimavarojen hyödyntämisen mahdollistavilla tulevaisuusinvestoinneilla turvattaisiin työnteon, yrittämisen ja menestymisen mahdollisuudet kaikille kautta maan. Työn merkitys ei ole vain siinä, että se kasvattaa kansantalouden kakkua, vaan myös siinä, että se antaa ihmisten elämälle sisältöä ja mahdollisuuden toteuttaa ja kehittää itseään.

    On selvää, että työllistäminen lisää ainakin aluksi menoja, mutta vielä kalliimpaa on antaa ihmisten nyrjähtää syrjään suomalaisesta elämänmenosta. Suomella on hyvät mahdollisuudet yltää 2010-luvulla ja sen jälkeenkin muuta Eurooppaa parempaan väestö- ja talouskehitykseen. Meillä on mahdollisuudet hyvään kilpailukykyyn ja vahvaan julkiseen talouteen.

    Pitkän ajan väestökehitys on korkean syntyvyyden takia meillä terveemmällä pohjalla kuin Euroopan maissa keskimäärin, mutta meidän pitää panostaa edelleen lapsi- ja perheystävällisen Suomen rakentamiseen. Suomi voi olla tämän vuosisadan hyvinvoivien perheiden, tasa-arvoisen työelämän, korkealaatuisen elinympäristön, tasa-painoisen aluekehityksen ja teknologian hyvinvointiyhteiskunta.

     Suomenmaan kolumni 15.2.2011

  • 14.2.2011

    Loikoilu ja itsetyytyväisyys pelkästään olemassa olevan varassa johtavat elävässä elämässä valitettavan usein äkkipysäykseen. Vain harvoin kaikki vahingot voidaan välttää, vaikka aina onkin pyrittävä helpottamaan hankaluuksiin joutuneiden ihmisten asemaa. Onneksi myös uutta syntyy ja vanhan tilalle tulee mahdollisuuksia.

    Muutokset Nokian sisällä ja sen ympärillä ovat tuntuva opetus siitä, ettei edes suurin ole suojassa. Kun Nokia muuttuu tai sen kylki naarmuuntuu, vaikutukset Suomessa ovat tuntuvat. Hallitus on käynnistänyt työ- ja elinkeinoministeriön johdolla välittömästi toimet tämänkin rakennemuutoksen hallituksi hoitamiseksi. Nokia on yhtiönä mukana ohjelman laatimisessa.

    Suomalainen Nokia on, ja on ollut, kaikessa iso: puhelinten tekijänä suurin maailmassa ja suuri suomalaisten työllistäjä. Me olemme tottuneet Nokiaan oman osaamisemme lippulaivana ja kansantaloutemme rahantekijänä. Yhtiöllä ja sen tuotteilla on itsetuntoamme nostattava vaikutus.

    Talouden kasvun edistäminen ja siihen paneutuminen on nyt Suomen kannalta ykkösasia. Olemme kokeneet myös metsäteollisuudessa ison muutoksen. Suomi on menettänyt tuotantoa muualle – ja samalla osa työpaikoista on hävinnyt pysyvästi. Millä me tämän korvaamme, ellei meillä ole kaiken aikaa voimassa oleva ja päivitetty kasvun ohjelma? Emme millään.

    Olen kirjoittanut näillä palstoilla aika paljon uuden kasvun luomisesta. Olen puhunut puhumasta päästyäni, ettei Suomea pidetä elävänä ja ehyenä leikkauslistoilla, ei kuntien lopettamisilla eikä palvelujen alas ajamisella. Yksioikoinen leikkaaminen ja näivettäminen ovat tietysti myös perin juurin vastuutonta ja Suomen hyvinvoinnille vahingollista toimintaa.

    Yhteiskuntapolitiikan ohjenuoraksi ei riitä yksin se, että menot ja tulot saadaan tasapainoon. Politiikan on oltava myös sosiaalisesti kestävällä pohjalla.

    Työlista on pitkä ja haastava. Siksi olen esittänyt edessä olevien töiden hoitamiseksi yhteiskuntasopimusta. Laaja-alainen sopiminen on sekä menetelmä että hyvä tavoite sinänsä.

    Yhteiskuntasopimus on siis väline – poliittinen strategia. Sen päämäärä on vakaa talouden kasvu ja uudet työpaikat. Yhteiskuntasopimus on myös sopimus oikeudenmukaisuudesta. Kasvun hedelmät kuuluvat kaikille suomalaisille. Verotuksen pitää pysyä kohtuullisella tasolla. Suuremmista tuloista pitää jatkossakin maksaa kovempaa veroa kuin pienistä tuloista.

    Sopimalla suomalaiset ovat selvinneet ennenkin. Suomalaiset tietävät, että irrallinen yksilöllisyys ei tuota parasta mahdollista tulosta. Erityisesti myllerryksen ja muutoksen aikoina tarvitaan yhteistä sopimista ja yhteisiä ponnistuksia.

    Yhteinen sopiminen ja turbulenssien vastainen taistelu ei tipahda mistään taivaan sinestä vaalien alla Suomessa käytävään tulevaisuuskeskusteluun. Ennen talouskriisiä maailma saattoi näyttää joidenkin silmissä sellaiselta, että yhteinen sopiminen on pikemminkin hidaste tai taakka.

    Olen nähnyt aika läheltä viimeisen kahden vuoden mittaan, mitä käytännössä tarkoittaa maailmanlaajuinen ja eurooppalainen sopiminen ja yhteistyö irralleen päässeen talouskriisin taltuttamiseksi. Uskon, että meillä pystytään yhteisin voimin luomaan kestävän kasvun polku tulevalle vuosikymmenelle.

    Ilkan kolumni 15.2.2011

  • 14.2.2011

    Suomalaiset tietävät kokemuksensa perustella, että irrallinen yksilöllisyys ei tuota parasta mahdollista tulosta. Erityisesti myllerryksen ja muutoksen aikoina tarvitaan yhteistä sopimista ja yhteisiä ponnistuksia.

    Seuraavan vaalikauden tehtävät ja onnistumiset vaativat laajaa yhteistyötä. Tekemistä riittää.

    Olen esittänyt Suomen menestyksen lähtökohdaksi laajaa yhteiskuntasopimusta. Tässä on kyse kansallisella tasolla samanlaisesta ponnistuksesta, jota on tehty maailmanlaajuisen talouskriisin taltuttamiseksi G20-maiden kesken. Samaa yhteistä sopimista on sovellettu myös Euroopan unionissa.

    Yhdessä sopimalla on ratkaistava isoja asioita. Meidän on pysäytettävä julkisen talouden velkaantuminen. Tarvitsemme kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja ja yrityksiä – erityisesti kasvua tavoittelevia yrityksiä. Työmme tuloksena pitää olla vakaa talouden kasvu. Kasvun hedelmien pitää saavuttaa kaikki suomalaiset, koko maassa. Ikääntyvien hoivasta ja hoidosta on huolehdittava. Verotuksen pitää pysyä kohtuullisena ja sen on oltava oikeudenmukaista.

    Yhteiskuntapolitiikan ohjenuoraksi ei tietenkään riitä yksin se, että menot ja tulot saadaan tasapainoon. Politiikan on oltava myös sosiaalisesti kestävällä pohjalla.

    Työlista on pitkä ja haastava, siksi olen esittänyt edessä olevien töiden hoitamiseksi yhteiskuntasopimusta. Laaja-alainen sopiminen olisi sekä menetelmä että hyvä tavoite sinänsä. Kiistelyyn ja konflikteihin meillä kun ei seuraavalla vaalikaudella missään tapauksessa ole aikaa.

    Yhteinen sopiminen ja turbulenssien vastainen taistelu ei tipahda mistään taivaan sinestä vaalien alla Suomessa käytävään tulevaisuuskeskusteluun.

    Ennen talouskriisiä maailma saattoi näyttää joidenkin silmissä sellaiselta, että yhteinen sopiminen on pikemminkin hidaste tai taakka.

    Olen nähnyt aika läheltä viimeisen kahden vuoden mittaan, mitä käytännössä tarkoittaa maailmanlaajuinen ja eurooppalainen sopiminen ja yhteistyö irralleen päässeen talouskriisin taltuttamiseksi.

    Ensimmäinen saavutus on tärkein. Isojen kansantalouksien eli G20-maiden ja Euroopan unionin yhteiseen päätöksentekoon on yleensä voitu päästä. Sen lisäksi ponnistusten tulokset ovat olleet ainakin parempi vaihtoehto, kuin se, että kukin olisi yrittänyt rämpiä kriisien keskellä yksin. Tämä on saavutus sinänsä. Laukkaavaa finanssikriisiä hillitsemällä pahimmat tuhot vältettiin.

    Toinen huomio on vähintään yhtä tärkeä: markkinat eivät yksin pysty kaikkia ongelmia ratkaisemaan. Voi käydä päinvastoinkin. Markkinoiden ahneuden ja tyhmyyden jäljet jäävät valtioiden ja veronmaksajien siivottavaksi. Koettu on.

    Suomikin kärsi taantumasta muiden mukana, mutta olemme nyt uuden kasvun uralla. Tässä tilanteessa pään laittaminen pensaaseen on kohtalokasta. Vaikka talouden maisema näyttää kohtuullisen hyvältä, meidän on ryhdyttävä kaikin voimin vahvistamaan kansantaloutemme toimintakykyä.

    Uskon, että voimme täällä Suomessa löytää keinot, joilla työtön voi siirtyä toimettomuudesta töihin, palkansaajan kireää työtahtia voidaan helpottaa, suomalainen työ pärjää kilpailussa maailmalla ja yrittäjälle luodaan mahdollisuudet sekä yrittämiseen että suomalaisten työllistämiseen. Näiden tavoitteiden toteutuessa yhteiskuntasopimus tuottaa hyvää hedelmää.

    Turun Sanomien kolumni 9.2.2011

  • 14.2.2011

    (muutosvarauksin)

    Arvoisa juhlayleisö,

    ”Lasten kuolleisuus on saatava vähenemään, sotaorvot tarvitsevat huoltajia ja hoitajia, siirtolaislapset ja vähävaraiset suurperheet tukea ja turvaa. On helpotettava myös kotien perustamista, parannettava asunto-oloja ja yleensä autettava nuoria perheitä selviytymään lasten hankkimisesta aiheutuvista kustannuksista.”

    Nämä tohtori V. J. Sukselaisen ajatukset siivittivät 70 vuotta sitten Väestöliiton perustamiseen.

    Väestöliiton perustamisajankohta helmikuussa 1941 – välirauhan aikana – johtaa pohtimaan, kuinka vahvasti liiton perustaminen kytkeytyi aikansa eurooppalaisiin aatteisiin ja sodan aikaan. Tähän pohdiskeluun on varaa, koska 70 vuoden elämänkaari ei synny vain hetken tarpeista ja aatteista.

    Totta varmasti on, että talvisodan tappiot ja kokemukset vahvistivat väestöpolitiikan tarvetta. Mutta Väestöliiton aatteellinen tausta on syvemmällä kuin 1940-luvun alun Euroopassa. Juuret ovat kansallisessa itsetietoisuudessa ja modernisoituvan yhteiskunnan tarpeissa. Suomalaisuuden Liitto oli se yhteisö, josta Väestöliiton perustaminen ja työ suomalaisen hyvinvoinnin rakentamiseksi alkoi. Eräs väestöpolitiikan peruste oli nykyajassakin tuttu: lasten määrän väheneminen tarkoitti tuottavaa työtä tekevien yhteiskunnan jäsenten suhteellisen määrän supistumista ja huollettavien luvun kasvamista.

    “Huoltomenot Euroopan ’eläkkeellä olevien kansojen’ keskuudessa ovat siitä puhuvana todisteena”, kirjattiin Väestöliiton perustamista valmistelleen toimikunnan muistioon. Julkisen vallan toivottiin kiinnittävän entistä enemmän huomiota lapsenkasvattajan asemaan ja tekevän hänelle kansalaisvelvollisuuden täyttämisen mahdollisimman vähän rasittavaksi.

    Toimikunta totesi Suomessa tarvittavan aktiivista väestöpolitiikkaa ja sosiaalisia uudistuksia sekä talouden että kansanterveyden vahvistamiseksi. Perhe-elämälle piti palauttaa luonnollinen osansa ihmisen elämässä. Äiti, koti ja lapsi piti korottaa kunniaan. Nämä ovat kestäviä arvoja ja tavoitteita tänäkin päivänä.

    Edellä kuvaillusta käy ilmi tuon aikakauden päättäjien rohkea, eteenpäin katsova, yhteisvastuullinen ote. Paljon kaikuja noissa ajatuksissa on myös tähän päivään. Väestöliiton perustajien päättäväisyyden varaan rakentui se Suomi, jossa tänään saamme elää. Samaa päättäväisyyttä kysytään nyt meiltä, jotka rakennamme Suomea tuleville sukupolville.

    Hyvät kuulijat,

    Suomi elää taas murrosvaihetta. Väestömme ikääntyy ja huollettavien määrä suhteessa työtä tekeviin on voimakkaassa muutoksessa. Taloudelliset reunaehdot ovat tiukat. Tarvitaan menokuria ja samalla katsetta kauemmas. Politiikalla on tehtävää tässä ajassa.

    Näissä olosuhteissa on oltava viisautta nähdä yhtä vaalikautta pidemmälle. Näissä olosuhteissa vaaditaan samaa päättäväisyyttä kuin vuonna 1921, kun maahamme säädettiin yleinen oppivelvollisuus. Näissä olosuhteissa vaaditaan samaa päättäväisyyttä kuin vuonna 1948, jolloin maahamme luotiin lapsilisäjärjestelmä. Siinäkin Väestöliitto oli luonnollisesti vahvasti mukana.

    Kun katson tämän päivän suomalaisia, olen täysin vakuuttunut mahdollisuudestamme rakentaa onnellisempi ja eheämpi Suomi. Tavoitteeksi on asetettava, että kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä Suomi on maailman lapsi- ja perheystävällisin yhteiskunta. Siis maailman paras maa lapsille, nuorille ja vanhemmille. Mikäli onnistumme tässä tehtävässä, seuraukset näemme myös työllisyysasteen nousuna ja työssä viihtymisenä työuran kaikissa vaiheissa.

    Oleellista on oivaltaa, että 2010-luvulla inhimillinen hyvinvointi ja kansantaloudellinen vauraus ovat yhteen sovitettavissa. Rohkenen jopa todeta, että hyvin hoidettu perhepolitiikka ja panostus lasten hyvinvointiin ovat maallemme kilpailukykytekijöitä kansainvälisessä menestyksessä, monellakin eri tavalla.

    Olen viime viikkoina halunnut nostaa yhteiskunnassamme esiin keskustelun yhteiskuntasopimuksesta. Aloite perustui vahvasti näkemykseen eheästä ja hyvinvoivasta Suomesta vuonna 2020. Taustalla on havainto siitä, että kilpailu on entisestään kiristynyt maailmalla talouden kriisin myötä. Onnistuaksemme rakentamaan vahvan ja menestyvän Suomen, on meidän kyettävä yhdistämään työttömien, työssäkäyvien ja yrittäjien edut meidän kaikkien suomalaisten parhaaksi.

    Meidän on luotava yhtä vaalikautta pitemmälle ulottuva näkymä menestyvästä Suomesta. Minulle se on Suomi, jossa kannattaa yrittää ja jonne kannattaa investoida ja jossa on työtä kaikille kykyjensä mukaan.

    Ja miten sitten suomalaiset lapset, nuoret ja perheet kytkeytyvät tähän yhtälöön?

    Näkemykseni mukaan suomalaisen yhteiskunnan keskeisimpiä menestystekijöitä ovat olleet tasa-arvoinen mahdollisuus koulutukseen sekä kattava sosiaaliturva, joka on luonut turvaverkon heille, jotka ovat heikommassa asemassa. Yhteiskuntamme on perustunut eheyden ja yhtenäisyyden pyrkimykseen – yhteiseen käsitykseen siitä, että tausta ei saa määritellä ihmisen menestystekijöitä. Sellaisen Suomen haluan jatkossakin. Syntymäasemaa enemmän taitomme, tahtomme ja kykymme luovat meille mahdollisuudet saavuttaa itseämme kiinnostavia, palkitsevia töitä ja haasteita.

    Ennen muuta yhteiskuntasopimuksessa on kysymys tulevista sukupolvista. 2010-luvun lapsista ja vielä syntymättömistä lapsista. Minun ja meidän jokaisen lapsista ja lapsenlapsista. Siitä, millaisen Suomen haluamme heille jättää perintönä.

    Hyvät kuulijat,

    Arvot ohjaavat toimintaamme. Välillä on lupa pysähtyä – oikeastaan velvollisuuskin – ja kysyä itseltään: mikä on oikeasti tärkeää?

    Suomalaisten arvoissa perheen merkitys korostuu. Suomalainen mies on tästä rohkaiseva esimerkki. Kun 1980-luvun lopulla isät kertoivat haluavansa käyttää enemmän aikaa metsästykseen, kalastukseen ja remontointiin, vuosituhannen vaihteessa nämä toiveet olivat tutkimusten mukaan muuttuneet lastenhoitoon sekä yhdessäoloon puolison ja lasten kanssa. Tälle suomalaisten arvojen muutokselle on rakennettavissa luja yhteiskunta, jossa ketään ei jätetä, jossa lapsista huolehditaan ja perheitä tuetaan.

    Lapsi- ja perheystävällisen Suomen rakentaminen vaatii siis selkeitä tavoitteita. Toivon meiltä kanttia etsiä laivamme vuotokohdat. Ratkaiseviksi asioiksi nousevat etenkin seuraavat:

    1) Pystymmekö lisäämään perheen yhdessä viettämää aikaa mahdollistamalla joustavan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen

    2) saammeko vähennettyä lastensuojelun tarvetta ja käännettyä Suomen laitosvaltaisen lastensuojelun perhelähtöiseksi,

    3) pystymmekö lisäämään kouluhyvinvointia,

    4) onnistummeko kouluttamaan jokaisen nuoren vähintään toisen asteen tutkintoon ja

    5) saammeko tuettua parisuhteiden kestävyyttä ja tasapainoista vanhemmuutta erilaisissa perheissä, erilaisissa tilanteissa?

    Näissä asioissa meidän on onnistuttava. Paljon on jo toki tehty, mutta parempaa osumatarkkuutta tarvitaan. Korjaavien toimenpiteiden kustannuskierre on katkaistava. Panoksia on laitettava vahvemmin ongelmia ehkäisevään työhön. Tiedämme, että 1990-luvun leikkaukset esimerkiksi matalan kynnyksen kotiavusta maksettiin lisääntyneinä lastensuojelumenoina.

    Myös valtioneuvoston työskentelyssä tarvitaan uudistumista. Perheiden arki ei asetu ministeriöiden sektorirajoihin. Hallinnon pitää tukea yhteistyötä sekä ihmisten arjen kannalta järkevien päätösten syntymistä. Valtioneuvostoon tarvitaan lapsi- ja perheministeri johtamaan lapsi- ja perheystävällisen Suomen rakentamista. Lapsi- ja perheministerin tehtävästä täytyy rakentaa sisällöllisesti vahva. Hän johtaa strategisesti koordinoimalla ja budjetilla. Oleellista on, että lapsi- ja perheministerillä on välineet tukea kuntia uudistamaan palvelurakenteitaan lapsi- ja perhelähtöisiksi sekä ehkäisevään työhön painottuviksi. Ilahduttavaa on ollut huomata, että Väestöliitto on jälleen kerran etulinjassa ja aikaansa edellä esittäessään tämänkaltaista tehtävää seuraavaan hallitukseen.

    Hyvät ystävät,

    Tulevat vuodet vaativat meiltä uudenlaista yhteisvastuuta eli yhteistä vastuuta lapsista, nuorista ja toisistamme. Sylvi Kekkonen on pukenut tämän sanoiksi: ”Pieni se äidinrakkauden piiri, johon ei muita mahdu kuin hänen omat lapsensa.”

    Onko piirimme ollut liian pieni? Mielestäni on. Lapsi- ja perheystävällinen Suomi vaatii uutta kasvatuskumppanuutta. Tarvitsemme kasvatuksen paluun, jossa muun muassa kodin ja koulun yhteistyötä vahvistetaan. Lähtökohdan pitää olla selkeä: jokainen aikuinen kasvattaa. Kasvatuskulttuurimme kaipaa tältä osin päivittämistä. Oma merkityksellinen roolinsa on myös isovanhemmilla.

    Lapsia ja nuoria ei saa jättää yksin. Ensisijaista kasvatusvastuuta kantavia vanhempia ei saa jättää yksin. Vanhemmuus ei ole hukassa, mutta vahvempaa tukea äidit ja isät tarvitsevat. Koko kylä kasvattaa.

    Lapsi- ja perheystävällisen Suomen rakentaminen vaatii arvoihin perustuvia päätöksiä, joissa lapsen etu asetetaan koko yhteiskunnan kehityksen keskiöön. Mikäli näin teemme, saamme aikaan syvällisiä hyvinvointivaikutuksia myös pitkällä tähtäimellä. Siksi tarvitsemme lapsivaikutusten arviointia tehdessämme päätöksiä niin valtion kuin kunnankin tasolla.

    Yhteisen näkemyksen syntyminen lapsi- ja perheystävällisestä Suomesta vaatii uutta yhteistyötä. Toivon, että yhteisen pöydän jakavat entistä tiiviimmin erityisesti valtio, kunnat, työmarkkinajärjestöt, elinkeinoelämä, kansalaisyhteiskunta, tiedotusvälineet ja kirkot. Tarvitsemme yhteisiä tavoitteita ja päämääriä. Tarvitsemme näiden pohjalta johdonmukaisia päätöksiä. Oleellista on, että yhteiskuntana hyväksymme lähtökohdan, ettemme leikkaa perhe-etuuksista etsiessämme säästökohteita niin valtion kuin kuntienkin suunnalla. Tähän lähtökohtaan koko suomalaisen yhteiskunnan on sitouduttava. Vain tälle yhteisymmärrykselle voidaan rakentaa onnellinen ja eheä Suomi. Väärä säästö on huomisen velkaa. Toisekseen lasten ja perheiden asiat on tuotava vahvemmin joskus vielä kovin miehisiin työmarkkinapöytiin. Työmarkkinoiden uudistaminen vaatii isä- ja äitinäkökulmaa.

    Arvoisa juhlayleisö,

    Poikkeuksellinen aika vaati poikkeuksellista päättäväisyyttä. Nykyinen hallitus jättää hyvän perinnön seuraajalleen lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikassa. Olemme kyenneet parantamaan perheiden tilannetta – aloitimme työn heistä, joiden taloudellinen asema on kaikkein vaikein. Pidän erittäin merkittävänä, että olemme muun muassa kyenneet sitomaan lapsilisän indeksiin ja korottamaan alimpia äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja työmarkkinatuen tasolle. Niin ikään isyysvapaan kahden viikon pidentäminen on konkreettinen toimenpide, jolla toivotaan olevan vahva signaali isien osallistumisen tukemiseksi.

    Silti työ on vasta alkanut ja kesken. Seuraavat kaksi hallituskautta ratkaisevat, millaisen perinnön me jätämme tuleville sukupolville. Siksi tulevan hallituksen on asetettava yli vaalikauden meneviä tavoitteita lapsi- ja perheystävällisen Suomen rakentamisessa. Perhepolitiikassa ei kuitenkaan ole kysymys ainoastaan tulonsiirroista ja rahan jakamisesta – se on aivan turhan kapea näkökulma perheiden aseman parantamiseksi.

    Meidän tehtävämme ei ole määrittää, millainen on hyvä perhe. Keitä siihen kuuluu, miten he elävät. Suomalaisten perheiden arjen kirjo ja perhetyyppien moninaisuus on nyt laveampaa kuin Väestöliiton perustamisen aikaan. Siksi on hyvä muistaa, että rakkaus lapseen ei elä reunaehdoissa.

    Minusta välittämisen ei edes tarvitse rajautua vain omaan perheeseen. Entistä enemmän kaipaan meiltä jokaiselta rohkeutta välittää myös heistä, joista kukaan muu ei välitä. Menestyvän yhteiskuntamme kääntöpuoleksi asettuu se kalteva pinta, josta on helppo liukastua syrjäytyneeksi sivuun, jäädä yksin, vaille toimeentuloa ja osallisuutta.

    Erityisellä tavalla huoleni koskettaa nuoria ihmisiä. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa jättää heitä osattomaksi koulutuksesta, työstä ja elämän merkityksellisyydestä. Eikä tässä ole kysymys mistään pehmeistä asioista päätöksenteossa, joihin perheiden, lasten ja nuorten kysymykset on totuttu liittämään. Oikeastaan päinvastoin – nämä asiat, jos jotkut, ovat vaikuttamisen kovaa ydintä.

    Meidän on uskallettava kysyä itseltämme, mitkä asiat asetamme päätöksenteon keskipisteeseen. Siis: mikä on oikeasti tärkeää. Monet tuoreet tutkimukset viittaavat siihen, että perheet kaipaavat aikaa yhdessä. Kokoontumista saman ruokapöydän ääreen kerran päivässä, pysähtymistä, kuuntelemista, arkisia puuhia yhdessä. Tunne läsnäolosta.

    Monelle riittää vain oleminen. Ei arjen kiireessä kaipaa paljon enempää. Näiden hetkien takaaminen ajassa, jossa työelämä ja talouden haasteet vaativat meiltä yhä enemmän, eivät nämä seikat saa jäädä unohduksiin. Tarvitaan yhteistä sitoutumista, yhteinen päätös sen puolesta.

    Olen täysin vakuuttunut pääministerinä, äitinä ja suomalaisena, että ikääntyvästä Suomesta on rakennettavissa hyvinvoivien lasten ja perheiden Suomi. Jokaisen meistä elämän perusta rakennetaan lapsuudelle. Siksi siihen täytyy panostaa. Siksi lapsuudelle ja vanhempien kasvatustyölle täytyy antaa keskeinen arvo. Tämä vaatii tulevalta hallituksen kylmää päätä ja lämmintä sydäntä. Eli sitä samaa päättäväisyyttä, jonka ansiosta juhlimme tänään vahvaa ja vaikuttavaa Väestöliittoa. Onnea ja menestystä yhteisessä työssämme.

  • 14.2.2011

    (muutosvarauksin)

    Suomen visio 2020

    Hyvät kuulijat, hyvät naiset ja herrat

    Kaltaisemme pienen avoimen maan tulevaisuus riippuu kyvystä ymmärtää maailman muuttumista. Ja kyllähän maailma on muuttunut myös aivan viime vuosina.

    Erityisesti kehittyvien maiden taloudet kasvavat. Ne pääsivät kaikkein nopeimmin kasvuun kiinni finanssikriisin jälkeen. Suomenkin talous on toipumassa saamastaan iskusta, mutta elpymisen vauhdin ei ennusteta olevan lähivuosina kovinkaan nopeaa. Sama on tilanne monissa muissa kehittyneissä maissa. Lisäksi velkakriisi varjostaa monen maan tulevaisuutta. Finanssikriisi nopeutti monelta osin käynnissä ollut muutosta talouksien keskinäisessä kilpailussa.

    Maailmanpolitiikankin kierrokset tuntuvat jälleen nousevan. Lähes kaikki tieto on kaikkien saatavilla. Niukkuus luonnonvaroista näkyy jo nyt jatkuvasti nousevina hintoina.

    Riskit siihen, että jotkut maat turvautuvat äärimmäisiinkin keinoihin tiedon ja resurssien saamiseksi oman maan käyttöön ovat kasvamaan päin.

    Myös meillä on tällaisia tavoiteltuja voimavaroja ja raaka-aineita maaperässämme ja luonnossamme. Kysyntä luontaisille vahvuuksillemme ja teknologiselle osaamisellemme lisääntyy. Tämä on käännettävissä – ja käännettävä – vahvuudeksemme.

    Saamme taas kerran hyötyä ja suhteellista etua sijaintimme ja luonnonolosuhteidemme ansiosta. Väistämättömyys muuttuu hyväksi, eikä tämä ole Suomelle ja suomalaisille ensi kerta.

    Uskon vahvasti siihen, että terve isänmaallisuus ja turvallisen maailman rakentaminen ovat jotain mihin jatkossakin kannattaa rakentaa.

    Me emme voi lakaista maton alle taloudellisen hyödyn nimissä ihmisarvon, vapauden ja demokratian ihanteita. Emme voi perääntyä oikeusvaltioon ja lakiin perustuvasta kansanvallasta.

    Me olemme saavuttaneet hyvinvointimme yhdistämällä viisaasti valtion, markkinoiden ja vapaiden kansalaisten voimavarat. Tämä on meille, niin kuin on nähty, pysyvä voimavara ja ylpeydenkin aihe. Näin tulee olla jatkossakin.

    Niissäkin maissa, joissa yksi puolue ja vahva valtio hallitsevat, talouden kasvuluvut ovat kovia. Uskon kuitenkin, että talouden ja kilpailun kannalta demokratia on paras. Paras siksi, että se on joustavin ja kestävin.

    Hyvät kuulijat,

    Suomelle on käynyt muutoksissa yleensä hyvin. Voisi sanoa, että vastoinkäymisetkin ovat kääntyneet uudeksi nousuksi. Olemme osanneet tehdä oikeita valintoja kasvaen ja kehittyen kansakuntana.

    Tosiasia on, että viimeisimmän talouskriisin hoidossa olemme onnistuneet. Olemme torjuneet pahimmat kuopat ja vauriot yhteiskunnassa. Olemme pystyneet pitämään työttömyyden kurissa.

    Viime vuosien käänteet ovat kaikille meille tuttuja, mutta edelleen kysymys on samasta asiasta. Osaammeko tehdä oikeita valintoja?

    Voimme valita näivettymisen ja samanaikaisen hyvinvoinnin purkamisen tien. Mutta toinen vaihtoehtomme on valita tekemisen ja hyvinvoinnin rakentamisen tie.

    Itse kannatan jälkimmäistä. Se on tie, joka vaatii meiltä kaikilta paljon enemmän työtä. Se on kuitenkin tie, jota kulkemalla saamme pidettyä kaikki suomalaiset mukana niin, että entistä harvempi ajautuu pientareen puolelle.

    Tein viikko sitten aloitteen eräänlaisesta yhteiskuntasopimuksesta. Aloite perustui vahvasti näkemykseen eheästä ja hyvinvoivasta Suomesta vuonna 2020.

    Aloitteeni pohjautuu havaintoon siitä, että kilpailu on entisestään kiristynyt maailmalla kriisin myötä. Kilpailukykyämme ovat heikentäneet myös kilpailijamaitamme nopeammin nousseet työvoimakustannukset.

    Samoin työtä tekevät kädet ja päät uhkaavat vähetä Suomesta. Yhtä eläkeikäistä kohden on nyt neljä työikäistä, mutta vuonna 2050 enää kaksi työikäistä. Uhkana on myös nuorten syrjäytyminen ja pysyvän rakennetyöttömyyden kohoaminen.

    Emme ole investoineet uuteen tuotantokapasiteettiin ja uusimpaan teknologiaan samassa vauhdissa kilpailijamaidemme kanssa.

    Toinen havainto aloitteeni taustalla on se, että uusien investointien ja työpaikkojen synnyttämiseksi ei riitä asioiden katsominen neljän vuoden jaksoissa. Yritykset katsovat suuria investointeja harkitessaan tätä pitemmälle. Näin on myös meidän muiden tehtävä.

    Meidän on luotava yhtä vaalikautta pitemmälle ulottuva näkymä menestyvästä Suomesta. Minulle se on Suomi, jossa kannattaa yrittää ja jonne kannattaa investoida ja jossa on työtä kaikille kykyjensä mukaan.

    Osaamiseen, innovaatioihin ja yrittäjyyteen perustuvalla toimintamallilla luonnonvaroistaan rikas Suomi voi olla menestyjä myös tulevaisuudessa.

    Tarvitsemme panostuksia osaamiseen ja infrastruktuuriin. Koulutus- ja hyvinvointipolitiikka ovat kasvun mahdollistajia. Koulutuksen tuottama osaamisen kasvu sekä terveys-, sosiaali- ja työvoimapolitiikan tuoma työkyvyn parantaminen ovat tulevaisuudessa keskeisiä menestystekijöitä.

    Hyvät kuulijat,

    Onnistuaksemme rakentamaan vahvan ja menestyvän Suomen, on meidän kyettävä yhdistämään työttömien, työssäkäyvien ja yrittäjien edut meidän kaikkien suomalaisten parhaaksi.

    Koko Suomen voimavarojen hyödyntämisen mahdollistavilla tulevaisuusinvestoinneilla turvattaisiin työnteon, yrittämisen ja menestymisen mahdollisuudet kaikille kautta maan.

    Syntymäasemaa enemmän taitomme, tahtomme ja kykymme luovat meille mahdollisuudet saavuttaa itseämme kiinnostavia, palkitsevia töitä ja haasteita.

    Työn merkitys ei ole vain siinä, että se kasvattaa kansantalouden kakkua, vaan myös siinä, että se antaa ihmisten elämälle sisältöä ja mahdollisuuden toteuttaa ja kehittää itseään.

    Kun Suomi harmaantuu, meillä ei ole varaa jättää kenenkään työpanosta hyödyntämättä. Kaikki ihmiset ovat tässäkin yhtä arvokkaita.

    Tämä on otettava tulevan politiikan lähtökohdaksi. Jos yksin elinkeinoelämä ei työllistämiseen riittävässä määrin kykene, on siitä otettava myös muiden vastuuta.

    Kaikki tämä edellyttää lisäpanostuksia myös työttömyyden hoitoon ja ihmisten osaamisen päivittämiseen. Samoin työtulot, sosiaaliturva ja verotus on sovitettava nykyistä paremmin yhteen.

    On selvää, että työllistäminen lisää ainakin aluksi menoja, mutta vielä kalliimpaa on antaa ihmisten nyrjähtää syrjään suomalaisesta elämänmenosta.

    Suomella on hyvät mahdollisuudet yltää 2010-luvulla ja sen jälkeenkin muuta Eurooppaa parempaan väestö- ja talouskehitykseen. Meillä on mahdollisuudet hyvään kilpailukykyyn ja vahvaan julkiseen talouteen.

    Pitkän ajan väestökehitys on korkean syntyvyyden takia meillä terveemmällä pohjalla kuin Euroopan maissa keskimäärin, mutta meidän pitää panostaa edelleen lapsi- ja perheystävällisen Suomen rakentamiseen.

    Suomi voi olla tämän vuosisadan hyvinvoivien perheiden, tasa-arvoisen työelämän, korkealaatuisen elinympäristön, tasa-painoisen aluekehityksen ja teknologian hyvinvointiyhteiskunta.

    Hyvät kuulijat,

    Aloitteellani pyrin vastaamaan myös velkaantumisen pysäyttämiseen. Meidän haasteemme ei ehkä ole niinkään itse velkaantumisen kuriin saattaminen vaan se, että miten velkaantuminen saatetaan kuriin oikeudenmukaisesti.

    Mikäli onnistumme uusien työpaikkojen ja investointien synnyttämisessä, voimme pysäyttää velkaantumisen ilman yhteiskunnan heikoimpiin osuvia leikkauksia tai veroasteen voimakasta nostamista. Jos sitä vastoin epäonnistumme, ovat edessä rajut menojen supistukset ja verojen korotukset.

    Velkaantumisen lopettaminen edellyttää myös menojen kasvun saamista kuriin niin valtiolla kuin kunnissa. Usein julkisesta keskustelusta voi päätellä, että kunnantalojen lukumäärä olisi vaihtoehto hyvinvointipalveluille. Pitää muistaa, että 200 pienimmän kunnan yhteenlasketut menot ovat vain 13 prosenttiyksikköä kuntatalouden menoista.

    Kuntaliitoksia tarvitaan jatkossakin, mutta kuntien lukumäärän vähentäminen ei ole ratkaisu siihen, kuinka saamme rahat riittämään hyvinvointipalveluiden rahoitukseen. Keskustelu tulisikin kohdistaa sinne, missä kustannuksia syntyy: palveluihin, niiden organisointitapoihin, johtamiseen ja tuottamiseen.

    Velkaantuminen raamittaa jatkossa myös verotuksen kehityksen. Kevennysvaraa ei ole liiemmin näköpiirissä. Elinkeinoelämä on kuitenkin pitkään puhunut yritysverotuksen kasvaneesta merkityksestä uusien työpaikkojen ja investointien synnyttämiseksi.

    Velkaantumisesta johtuen toimet on kuitenkin tehtävä taiten, tehottomiin veronkevennyksiin meillä ei ole varaa.

    Uskon yrittäjiä ja uskon yrittäjiin. On vahvat perusteet uskoa, että yritysverotuksen keventäminen edistäisi talouskasvua. Siksi yritysveroprosentin alentaminen olisi jaksotettava kahteen osaan. Toisen vaiheen toteutuminen riippuisi siitä, kuinka uusien työpaikkojen luomisessa ja siten verotulojen lisäämisessä onnistuttaisiin.

    Kyse on yksinkertaisesti siitä, että mikäli uusia työpaikkoja syntyy ja työllisyys nousee, tulee näin valtiolle syntynyttä veronkevennysvaraa käyttää julkilausutun pitkäkestoisen elinkeinomyönteisen sitoumuksen mukaisesti. Tämä tarkoittaa menestyvän Suomen vision toteuttamista ja hyvän kierteen jatkamista edelleen yritysten toimintaedellytyksiä parantamalla.

    Täsmälleen samoin voitaisiin toimia työnverotuksen osalta. Aitoa kevennysvaraa palkkaveroon syntyy, mikäli nykyistä useampi suomalainen saadaan töihin.

    Hyvät kuulijat,

    Tärkeää on myös sen havaitseminen, että todellinen hyvinvointiyhteiskunta perustuu nimenomaan korkeaan työllisyyteen. Toimelias ja työteliäs yhteiskunta pystyy tarjoamaan riittävän toimeentulon niille, jotka eivät siihen itse kykene sekä laadukkailla palveluilla tarjoamaan tasavertaiset lähtökohdat kaikille nousta kykyjään vastaaviin tehtäviin.

    Osa kommentoijista piti aloitettani jollakin tavalla markkinataloudelle vieraana. Omassa ajattelussani tällaista eheää yhteiskuntaa tarvitsee myös suomalainen elinkeinoelämä menestyäkseen.

    Usein maalailtu kuvitelma markkinataloudesta yhteiskunnan vaikutuksesta vapaana, itseohjautuvana ja puhtaana ei ole ollut koskaan missään käytössä. Kaikki me tiedämme, että markkinat ovat kiinni ja pultattuina kuhunkin yhteiskuntaan, siitä kumpuavaan osaamiseen ja siitä lähtevään luottamukseen.

    Tämän myös elinkeinoelämä myöntää – ainakin niinä hetkinä kun yhteiskuntaa ja veronmaksajaa tarvitaan sopimuskumppaniksi esimerkiksi rahoitusta takaamaan. Nyt tarvitsemme yhteistä näkemystä myös vaikeista asioista.

    En esitä kuitenkaan laadittavaksi mitään laajaa, yhdessä pöydässä päätettävää kaikki maailman asiat käsittävää asiakirjaa. Sopimus ja sitoutuminen tulisivat käytännön toimien ja yhteisen näkemyksen kautta, tästä nimi yhteiskuntasopimus. Tämä ei edellytä juuri saman pöydän ääreen istumista ihan konkreettisesti, tätä paljon tärkeämpää on yhteinen näkemys Suomen menestyksen avaimista.

    Pöytiä on ja tulee olla monta, mutta niissä kaikissa tulee olla sama henki ja näkemys.

    Vieraillessani viime viikolla Davosissa maailman talousfoorumissa, huomasin aika paljon puhuttavan Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman viikko sitten tekemästä aloitteesta investointien saamisesta kotimaahansa.

    Huoli kilpailukyvystä kuulsi läpi aloitteen. Ratkaisuksi presidentti Obama esitti laajoja niin julkisen kuin yksityisenkin puolen investointeja. Avain tähän olisi yhteinen näkemys Yhdysvaltain menestyksestä.

    Jos Yhdysvalloilla on markkinataloudesta huolimatta varaa isänmaallisuuteen, onko meillä varaa olla olematta sitä?

    Hyvät kuulijat,

    Olemme toimineet itsenäisessä Suomessa viisaasti rakentaessamme hyvinvointi-Suomea. Viisas kansakunta tunnistaa paikkansa osana kansainvälistä yhteisöä. Viisas kansakunta toimii kansainvälisesti ja yhteiseksi hyväksi, mutta samalla myös isänmaallisesti ja oman etunsa mukaisesti.

    Suomen tulevaisuuden tulee rakentua yhtenäiselle pohjalle, sellaiseksi Suomeksi, jonka kaikki voivat tuntea omakseen.

  • 14.2.2011

    (muutosvarauksin)

    Ärade vänner,

    Jag önskar välkomna er alla till denna konferens om hållbar utveckling, Lösningar – nära, tillsammans. Jag vill härmed också hälsa er alla välkomna till det finska ordförandeskapet i nordiska ministerrådet år 2011.

    (Pohjoismaisen ministerineuvoston puheenjohtajuus 2011)

    De nordiska länderna är nära syskon, vare sig man närmar sig frågan med utgångsläge i historien, kulturen, värderingar eller samhällsstruktur. Det krävs dock någonting mera för att kunna motivera det omfattande nordiska samarbetet som vi har i dag. Vi kan på många områden skapa mervärde genom att jobba tillsammans och vi måste hitta de områden där samarbetet är mest ändamålsenligt. Kärnan av samarbetet måste i en allt mer global verklighet alltså vara ”nordisk nytta”.

    Vi skall som det nordiska ordförandeskapet försöka leva upp till kravet av nordisk nytta, synergier och kompletterande styrka. Ett område där nordiskt mervärde ter sig mer eller mindre självklart är hanteringen av klimatförändringen, huvudtemat för vårt ordförandeskap, eller ur lite bredare synvinkel, strävan efter hållbar utveckling.

    Bästa vänner, låt mig säga några ord om vårt nordiska ordförandeskapsprogram innan jag fortsätter till frågor gällande hållbar utveckling och Östersjön, de stora överordnade temana av denna konferens.

    Som sagt är hanteringen av klimatförändringen den mest framträdande frågan. Norden har toppkompetens inom energisnåla och klimatvänliga lösningar samt den politiska viljan att driva frågan framåt på alla nivåer, från lokala lösningar till internationella fora. Genom att agera tillsammans skapar vi kritisk massa för att vara vägvisare, även internationellt; den som har kunnande värderas och den som värderas lyssnar man på, men rösten blir alltid tydligare om vi pratar i samma stämma. Därtill är det självklart att vårt näringsliv skall kunna rida på den nya gröna vågen. Vi pratar om hållbara arbetsplatser, miljövänliga lösningar och välfärdskapande ekonomi, till vår allas fördel.

    Jag vill redan nu göra er uppmärksamma på det klimatevenemanget som vi kommer att arrangera på hösten tillsammans med Aalto universitet med inbjudna nordiska högskolestuderanden som skall dryfta klimatförändringens utmaningar och innovativa svar.

    Det konkreta klimatarbetet förs framåt även i form av de så kallade ”globaliseringsinitiativen” som startades under det förra finska ordförandeskapet 2007. Våra globaliseringsinitiativ – totalt cirka 20 stycken – fokuserar starkt på satsningar inom klimat-, miljö- och energikunnande, forskning och utveckling och innovationsfrämjande samt förutsättningarna för grön näringsverksamhet. Som ett exempel kan nämnas det nordiska toppforskningsinitiativet, genom tidernas största gemensamma nordiska forskningsinsats som för tillsammans det ledande skiktet av den nordiska akademiska världen och industri- och näringslivspartners inom klimat och energiområdet.

    Ett annat fokusområde under det finska ordförandeskapet är barn och unga, vilkas engagemang och deltagande är utan tvekan en ödesfråga för känslan av nordiskt samhörighet i fortsättningen. Ungdomarnas språkförståelse är en annan viktig ingrediens med tanke på framtiden. Vi vill jobba för ett ökat förståelse av de skandinaviska språken, vilket inte alls är en självklarhet i Finland – trots våra två officiella språk.

    Jag vill ytterligare betona vikten av det som kallas för gränshinderarbetet. Vi vill att det skall vara enkelt att bo, arbeta och studera över de nordiska riksgränserna. För individen är det i grunden en fråga om valfrihet och lika rättigheter, samtidigt som det är lika motiverat att motverka gränshinder ur en samhällsekonomisk synvinkel. Ett gränslöst Norden främjar den nordiska välfärden och livs- och konkurrenskraften.

    Hyvät ystävät,

    (Kestävä kehitys)

    Olemme kokoontuneet tänne Turkuun jakamaan kokemuksiamme hyvistä kestävän kehityksen käytännöistä sekä etsimään yhdessä uusia innovatiivisia ratkaisuja. Vaikka tehtävää täällä Pohjolassakin on eittämättä vielä yllin kyllin, ovat Pohjoismaat menestyneet erinomaisesti monissa kansainvälisissä kestävää kehitystä mittaavissa arvioinneissa. Olemme ymmärtäneet, että hyvä työllisyys-, koulutus-, terveys- ja sosiaalipolitiikka sekä terve ympäristö ovat vakaan, toimivan ja samalla myös kilpailukykyisen yhteiskunnan edellytyksiä. Toisaalta maidemme hyvä hallinto ja toimivat instituutiot takaavat sen, että yhteiskunnillamme on kyky vastata niin taloudellisiin, sosiaalisiin kuin ympäristöhaasteisiinkin. [Tämä on tullut varsin hyvin todistettua viime vuosina talouskriisin yhteydessä.]

    Rio de Janeirossa vuonna 1992 käynnistynyt YK-vetoinen kestävän kehityksen politiikkaprosessi on saanut ajan kuluessa uusia foorumeita ja toimijoita, mutta perustavoitteenasettelu on yhä sama: meidän tulisi pyrkiä elämään ja toimimaan luontoa ja muita ihmisiä kunnioittaen niin, että emme kavenna näitä samoja toiminnan mahdollisuuksia lapsiltamme ja lapsenlapsiltamme.

    Kestävä kehitys kuuluu teemana juhlapuheiden vakioparsiin. Varsinainen haaste syntyy käsitteen ja siihen liittyvän politiikan avaamisesta konkreettisiksi asioiksi ja toimiksi. Poliittinen tahto ja sitoutuminen kestävään kehitykseen ovat välttämätön edellytys käytännön toimien, bisnesideoiden ja ratkaisujen esiinmarssille. Harva muistaa, että monet merkittävät kansainvälispoliittiset sopimusprosessit, kuten ilmasto- ja biodiversiteettisopimukset, joiden puitteissa hyväksytyt sitoumukset ohjaavat vahvasti hallitusten toimia ja antavat signaaleja markkinoille, ovat alkujaan kestävän kehityksen prosessin hedelmiä. Pelkästään ilmastoneuvotteluiden tuloksena on syntynyt valtava kysyntä energiatehokkaita ja vähähiilisiä ratkaisuja ja innovaatioita kehittäville ja tuotteistaville yrityksille.

    Voidaan myös sanoa, että kestävän kehityksen politiikka on arkipäiväistynyt ja ammatillistunut. Kansalliset hallitukset hakevat strategisia kestävän kehityksen kumppaneita niin elinkeinoelämästä ja kansalaisjärjestöistä kuin kunnista ja muista paikallisista ruohonjuuritason toimijoista. Meidän tulee huolehtia siitä, että kestävän kehityksen periaatteet näkyvät kaikessa toiminnassa ja tarjoavat kasvualustaa innovatiiviselle ajattelulle, uudenlaisille ratkaisuille ja toimintamalleille, huippuosaamiselle ja yrittäjyydelle. Mielestäni tässä vuorovaikutuksessa on perusteltua puhua ”hyvän kierteestä” jota meidän tulisi yhdessä pyrkiä vahvistamaan entisestään. Tämä kierre löytyy myös tämän konferenssin ytimestä.

    (Itämeri ja valuma-alue)

    Ainakin enemmistö meistä konferenssiosallistujista asuu Itämeren valumaalueella. Itämeri on meidän yhteinen meremme, ja se on oman erityisen luonteensa takia erityisen hauras ja herkkä muutoksille ja rasituksille. Itämerta rasittavat erityisesti valuma-alueelta tulevat ravinnekuormat ja niistä aiheutuva rehevöityminen, ilman kautta tulevat päästöt, haitalliset aineet, lisääntynyt laivaliikenne ja öljykuljetukset sekä Itämereen kulkeutuvat vieraat eliöt.

    Huoli sisävesistämme ja Itämeren tilasta on akuutti ja konkreettinen, sillä hyvän ympäristön tilan merkitys koko Itämeren alueen taloudellisen ja kulttuurisen kehityksen kannalta on erittäin suuri. Itämeren ja vesistöjemme huonontunut tila on jo vaikuttanut haitallisesti mm. kalastukseen ja virkistyskäyttöön. Koska Itämereen kohdistuu kasvavia käyttöpaineita, esimerkkinä vaikkapa merikuljetukset, lisääntyvät myös turvallisuus- ja ympäristöriskit. Luonnonsuojelu, liikenne, energiantuotanto, satamat ja virkistyskäyttö tulisi suunnitella integroidusti ja koordinoidusti, jotta valumaalueella tapahtuva toiminta ja haavoittuvan merialueen kestävä käyttö turvataan. On kehitettävä merialueiden käytön suunnittelua, jotta voidaan ratkaista eri käyttömuotojen konflikteja kestävää kehitystä edistävästi, ohjata toimintojen optimaalista sijoittumista sekä arvioida niiden vaikutuksia ympäristöön. Keskeinen kysymys on löytää tulevaisuuden kannalta kestäviä ja toimivia ratkaisuja, eli juuri niitä, joita tässäkin konferenssissa kolmen päivän ajan haetaan.

    Jokaisen Itämeren valuma-alueeseen kuuluvan valtion toiminta vaikuttaa yhteisen meremme tilaan. Avainsana meren suojelussa ja ongelmien ratkaisussa onkin näin ollen yhteistyö. Vuonna 1974 solmittiin Itämeren suojelun yleissopimus eli ns. Helsingin sopimus ja samalla muodostettiin Itämeren suojelukomissio HELCOM, jossa rantavaltiot toimivat yhdessä Euroopan unionin kanssa. HELCOM hyväksyi vuonna 2007 Itämeren suojelun toimintaohjelman (Baltic Sea Action Plan), joka puolestaan on edellyttänyt mailta kansallisten toimintaohjelmien laadintaa. Noin 150:stä erillistä toimenpidettä sisältävän yhteisen ohjelman tavoitteena on saavuttaa hyvä ympäristön tila Itämerellä vuoteen 2021 mennessä. Ohjelman tavoitteiden saavuttamista tukee osaltaan myös EU:n vesipuitedirektiivin vesienhoitosuunnitelmissa olevien sisävesille ja rannikkovesille kohdistuvien toimien toteuttaminen.

    Toimenpiteiden ja konkreettisen muutoksen vauhdittamiseksi järjestettiin Helsingissä noin vuosi sitten Itämeren alueen huippukokous – Baltic Sea Action Summit – jonka tavoitteena oli nimenomaisesti sitouttaa maita konkreettisiin toimiin Itämeren hyväksi. Suomen hallitus sitoutui huippukokouksessa siihen, että kaikilla toimialoilla ryhdytään tehostettuihin toimiin Saaristomeren hyvä tilan saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi Suomi pyrkii ravinteiden kierrättämisen esimerkkialueeksi.

    Euroopan unionilla on oma Itämeri-strategiansa, joka hyväksyttiin kesällä 2009. Strategian tavoitteena on puhdas Itämeri ja vauras, vetovoimainen ja turvallinen Itämeren alue, jossa luonnonvaroja käytetään ekologisesti kestävällä tavalla. Vision toteuttaminen edellyttää sitoutumista sekä määrätietoisia, tehokkaita ja kiireellisiä toimia kaikilta Itämeren rantavaltioilta. Itämeri-strategia on ensimmäinen EU:n yhtä maantieteellistä osa-aluetta koskeva kehittämisstrategia. Osoittautuessaan toimivaksi strategiaa aiotaan käyttää esikuvana myös muille EU:n alueellisille kehittämissuunnitelmille.

    Suomi on johtovastuussa muun muassa strategian rehevöitymiseen sekä maa- ja metsätalouteen liittyvistä painopistealueista. Mielestämme on ensiarvoisen tärkeätä, että strategian toimintasuunnitelmassa esitetään konkreettisia toimenpide-ehdotuksia rehevöitymisen pysäyttämiseksi. Olisi myös tärkeätä, että strategian merellisen ympäristön suojelua koskevat toimet rakentuvat HELCOM:n toimintaohjelman pohjalle; tarvitsemme synergiaa ja täydentävyyttä, emme useita toisistaan irrallaan eteneviä polkuja.

    Maiden aktiivisuus on välttämätön, muttei yksistään riittävä, tekijä Itämeren suojelun toteuttamisessa; tulosten saavuttaminen edellyttää osallisuutta kaikilta alueen toimijoilta, yksityiseltä sektorilta paikallistason toimijoihin ja kansallisen ja kansainvälisen tason päätöksentekijöistä yksityishenkilöihin.

    Pohjoismaiden ministerineuvosto tukee osaltaan EU:n Itämeristrategian toteuttamista. Ministerineuvosto on myös ilmaissut valmiuttansa vetää muutamaa lippulaivahanketta, jotka liittyvät läheisesti jo toteutettavaan pohjoismaiseen yhteistyöhön.

    Itämeren maiden alueelliset ja paikalliset ominaispiirteet ja kehityspotentiaalit vaihtelevat suuresti. Voitaneen sanoa, että pääkaupungit toimivat kehityksen moottoreina, mutta myös pienet ja keskisuuret kaupungit ja kunnat voivat muodostaa yhteistoiminnan klustereita kansallisrajojen yli. Kaupunkien ja alueiden verkostoitumisella on pitkät perinteet erityisesti Pohjoismaissa, mutta myös laajemmin koko Itämeren alueella. Kehitystä on vauhdittanut tämänkin konferenssin pääjärjestäjiin lukeutuva Itämeren kaupunkien liitto (Union of the Baltic Cities, UBC). Se on perustamisensa jälkeen 1990-luvun alussa noussut vauhdilla yhdeksi merkittävimmistä toimijoista; liittoon kuuluu tällä hetkellä yli 100 jäsenkaupunkia kaikista Itämeren alueen maista.

    (Turku)

    Ystävät,

    Suomi jatkaa työtä entistä kestävämmän Pohjolan ja Itämeren alueen puolesta Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajakaudellaan vuonna 2011. Vaikka Pohjoismaita voidaan monella tapaa pitää kestävän kehityksen edelläkävijöinä, työsarkaa on vielä runsaasti jäljellä. Tämä pohjoismainen kestävän kehityksen konferenssi Ratkaisuja lähellä, yhdessä pyrkii vahvistamaan valtioiden, kaupunkien, alueiden, yritysten ja järjestöjen välistä yhteistyötä, luomaan uusia kumppanuuksia ja levittämään tietoa kestävistä ratkaisuista. Tavoitteena on auttaa toimijoita kehittämään omia palvelujaan, tuotteitaan ja prosessejaan ja pyrkiä siten kestävään yhteiskuntakehitykseen, joka hyödyttää koko Itämeren aluetta.

    Turussa esiteltävien ratkaisujen avulla pyritään myös tuomaan esiin uutta ympäristöyrittäjyyttä ja ilmastomyönteistä innovatiivista toimintaa. Meidän on vastattava kestävän kehityksen ja ilmastonmuutoksen haasteisiin Pohjoismaille tunnusomaisella avoimella, tulossuuntautuneella ja käytännönläheisellä tavalla.

    Euroopan vuoden 2011 kulttuuripääkaupungissa Turussa nyt järjestettävä konferenssi on järjestyksessään neljäs kestävän kehityksen pohjoismainen konferenssi. Matka jatkuu ja yhdessä se sujuu paremmin. Ja hauskemmin.

    Toivotan kaikille osallistujille hedelmällistä ratkaisujen aikaa.

  • 24.1.2011

    Suomessa on aina arvostettu työtä. Olemme puurtajakansa, jonka yhteiskunta ja sen menestys on rakentunut työn varaan.

    Olemme jälleenrakentaneet sodan runteleman maan työllä ja uudistaneet työn lähteet moneen kertaan – maasta ja metsästä teollisuuteen, teknologiaan ja palveluihin.

    Suomessa on syntynyt monta suurta ja pienempää yritteliäisyyden ja työn menestystarinaa, jotka rakentuvat usein sitkeydestä, ahkeruudesta, rohkeudesta ja nokkeluudesta.

    Kuvamme työelämästä on yhä muuttuvassakin maailmassa varsin perinteinen.

    Urakka halutaan tehdä loppuun sisun voimalla. Suolla, kuokalla ja Jussilla lienee tämän kanssa jotakin tekemistä. Siinä on tiivistys menestyksemme salaisuudesta ja samalla sen kääntöpuolesta.

    Viime vuosina työelämästä ja sen laadusta, pituudesta ja sisällöstä on puhuttu paljon. Hyvä niin.

    Tuntuu kuin vajaa pari vuotta sitten käynnistyneen julkisen eläkekeskustelun varjosta olisi paljastunut esiin jotakin hyvin syvää ja puhuttelevaa suomalaisesta työelämästä.

    Suomea ei olisi rankattu maailman parhaaksi maaksi syksyllä 2010, elleivät maamme valtaa pitävät tahot menneinä vuosikymmeninä olisi uskoneet tulevaisuuteen, itseensä ja tähän kansaan.

    Päättäjät ovat luottaneet tässä maassa rohkeasti näkemyksiinsä ja visioihin ja suunnanneet katseensa rohkeasti tulevaisuuteen.

    Työkaluiksi tarvitaan taas muitakin välineitä kuin sakset.

    Peruslähtökohta pitää jatkossakin olla talouskasvun ja työpaikkojen syntymisen vauhdittaminen niin, että asetetut kasvutavoitteet saavutetaan ensi vaalikauden aikana.

    Realisti pitää olla, mutta pessimismiä kavahdan. On aika etsiä kasvun eväitä, aika etsiä uuden työn lähteitä.

    Toki vaadin menokuria ja kohtuuttomuuksien karsimista. Kurinalainen taloudenpito tarkoittaa sitä, että uusia menoja vältetään ja olemassa olevat syynätään läpi.

    Menoja on kyettävä kohdentamaan uudelleen ja rakenteita on tarkasteltava kriittisesti.

    On tehtävä oikeita asioita nykyistä paremmin. On selvitettävä voidaanko menoille asetetut tavoitteet saavuttaa entistä alhaisemmilla kustannuksilla.

    Järkevää säästämistä talouden vakauttamiseksi tarvitaan. Samaten maltilliset veronkiristykset näyttävät välttämättömiltä.

    Kaiken tämän pitää kuitenkin tapahtua pitämällä tarkasti kiinni yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta.

    Vastuuta ei osoita luetteloiden laatiminen tahoista, joilta pitäisi ottaa pois. Vastuuta on laatia lista tulevan kasvun vaatimista teoista, jotta saksenkäyttäjiä ei tarvittaisi.

    Suomen sopeutuminen julkisen talouden tasapainottamiseen pitää tehdä viisaasti niin, että mahdollisuutemme ja halukkuutemme tehdä töitä paranevat.

    Verotulot lisääntyvät vain talouskasvun myötä.

    Talouden tasapainotusta ei missään tapauksessa pitää tehdä yhteiskunnan heikompien jäsenten kustannuksella. Tämä on vahva ja selkeä toimintaani ohjaava periaate.

    Arvostan korkealle sitä yhteisymmärrystä, jonka saimme aikaan työmarkkinajärjestöjen kanssa Kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelmasta. Se antaa hyvän pohjan tulevan kahden vaalikauden mittaisen kasvuohjelman laatimiselle.

    Vahvempi kasvu ja parempi työllisyys ovat edellytys sille, että voimme pitää kiinni suomalaisesta hyvinvoinnista ja sen kestävästä rahoituksesta. Mitä paremmin tässä onnistumme, sitä pienemmiksi jäävät veronkorotukset ja menojen karsinta.

    Hyvinvoinnin kustannuksista emme selviä mitenkään muuten kuin tekemällä työtä. Työ luo hyvinvointia.

    Meidän ei tarvitse tyytyä kaavamaisiin ratkaisuihin. Emme pärjää panostamatta työssä jaksamiseen, emmekä pärjää pitämällä osatyökykyisiä tarpeettomasti työkyvyttömyysseläkkeellä.

    Tosiasiat tunnustaen meidän on löydettävä ratkaisut, jotka sopivat nykyajan Suomeen. Pienellä maalla ei ole varaa joustamattomuuteen. Ei työelämän tarvitse olla on tai off. Vaihtoehto on enemmänkin sekä että.

    Työpaikkojen hierarkiat kuvataan vieläkin usein organisaatiolaatikoilla Ihmiset eivät kuitenkaan ole suorakulmioita.

    Työn järjestäminen ja organisointi eivät ole laatikkohierarkiaa, vaan palapeli, jossa ihmisten erilaiset taidot ja tiedot, elämäntilanteet

    Suomenmaa 25.1.2011, kolumni

  • 24.1.2011

    (muutosvarauksin)

    Hyvät kuulijat, hyvät naiset ja herrat

    Maailmantalous elpyy finanssikriisin jälkeen. Erityisesti kehittyvien maiden taloudet kasvavat. Suomenkin talous on toipumassa saamastaan iskusta, mutta elpymisen vauhdin ei ennusteta olevan lähivuosina kovinkaan nopeaa.

    Talouden kehitykseen liittyy kuitenkin vielä epävarmuutta. Toipuminen finanssikriisistä on maailmalla vielä kesken. Samanaikaisesti valtioiden velkakriisi varjostaa Euroopan tulevaisuuden näkymiä.

    Suomi on lähivuosina valintojen edessä. Voimme valita ensinnäkin näivettymisen ja samanaikaisen hyvinvoinnin purkamisen tien. Toinen vaihtoehtomme on valita tekemisen ja hyvinvoinnin rakentamisen tie.

    Itse kannatan jälkimmäistä. Se on tie, joka vaatii meiltä kaikilta paljon enemmän työtä. Se on kuitenkin tie, jota kulkemalla saamme pidettyä kaikki suomalaiset mukana niin, että entistä harvempi suomalainen ajautuu pientareen puolelle. Siihen meillä ei hyvinvointiyhteiskuntana ole varaa.

    Meidän on kyettävä yhdistämään työttömien, työssäkäyvien ja yrittäjien edut kaikkien suomalaisten parhaaksi.

    Uusien investointien ja työpaikkojen synnyttämiseksi ei riitä asioiden katsominen neljän vuoden periodeissa. Meidän on luotava yhdessä näkymä pitemmälle tulevaisuuteen. Siinä Suomessa kannattaa yrittää ja sinne kannattaa investoida. Siinä Suomessa löytyy työtä kaikille kykyjensä mukaan.

    Tämän vuoksi tarvitsemme voimakkaan yhteisen näkemyksen menestyvästä, vahvan kasvun Suomesta. Tarvitsemme vahvan kasvun Suomea.

    Tavoitteenani on kahden vaalikauden pituinen kasvu- ja investointiohjelma. Tämä tarkoittaa, että yhdessä kykenemme sopimaan kahden vaalikauden ajaksi toimista, joilla luomme koko Suomeen uusia työpaikkoja.

    Jotta Suomi ja suomalaiset selviävät ja saamme pidettyä kiinni hyvinvoinnistamme, meidän on puhallettava yhteen hiileen.

    Näin lisäämme verotuloja hyvinvointimme rahoittamiseksi ja velkaantumisen pysäyttämiseksi. Ohjelman luomisessa kaikkien osapuolten on tultava toisiaan vastaan. Muuten yhtälö ei ratkea ja ongelmat kasaantuvat.

    Kyse on eräänlaisesta yhteiskuntasopimuksesta. Sen avulla voimme vahvistaa myös ihmisten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vähentää eriarvoisuutta.

    Taantuman jälkihoito ja velkaantumisen pysäyttäminen on tehtävä oikeudenmukaisesti. Emme saa toistaa edellisen laman jälkihoidon virheitä. Silloin leikattiin heikoimmilta ja pitkäaikaistyöttömyys päästettiin valloilleen.

    Toimiva markkinatalous tarvitsee eheän ja reilun yhteiskunnan. Yhteiskunnan, jossa kaikki pidetään mukana. Yhteiskunnan, jota ylläpidetään menestyvillä yrityksillä, yrittäjyydellä ja työllä. Tässä yhtälössä kaikkien tekemiset ja tekemättä jättämiset vaikuttavat toisiinsa.

    Oikeudenmukaisuuden tavoittelua ja tuloerojen kaventamista ei pidä heittää syrjään taloudellista kasvua ja tehokkuutta tavoitellessa. Julkisen vallan rooli on edistää molempia tavoitteita.

    Oikeudenmukaisuutta ja eriarvoistumisen ehkäisemistä ei saa asettaa vastakkain talouden kanssa. Nämä asiat on kyettävä yhdistämään.

    Hyvät kuulijat,

    Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt finanssikriisi iski Suomeen voimakkaammin kuin moni arvioi.

    Kokonaistuotannon voimakkaaseen supistumiseen nähden työttömyyden kasvu on jäänyt kuitenkin vähäiseksi.

    Kun tuotanto putosi enimmillään 9,5 prosentin huipputasostaan, nousi työttömyysaste vain noin 3 prosenttiyksikköä. Suomen 1990-luvun laman aikana bruttokansantuote supistui 13 prosenttia ja työttömyysaste nousi suunnilleen saman verran, 3,5 prosentista yli 17 prosenttiin.

    Kiitos onnistumisesta tällä kertaa kuuluu ensisijassa yrityksille, jotka pitivät kiinni työvoimastaan ja käyttivät esimerkiksi lomautuksia irtisanomisten sijaan. Hallituksen veropolitiikan vaikutuksena yrityksillä oli vahvat taseet, joiden vuoksi tämä oli mahdollista.

    Toinen selittävä tekijä on hallituksen voimakas elvytyspolitiikka, mikä ylläpiti kotimarkkinoiden luottamusta.

    Kun taantuman aikana työttömyys ei räjähtänyt käsiin, on luotu paremmat onnistumisen mahdollisuudet kahden vaalikauden kasvuohjelmalle.

    Vuonna 2009 myös yksityiset investoinnit vähenivät voimakkaasti. Näin voimakkaasti ne ovat supistuneet yhden vuoden aikana edellisen kerran 1990-luvun alun laman aikana.

    Minua huolestuttaa se, että ennen finanssikriisiäkään emme ole investoineet uuteen tuotantokapasiteettiin ja sen uusimpaan teknologiaan samassa tahdissa kuin kilpailijamme.

    Meidän pitää tiedostaa, että finanssikriisi voi näkyä taloudessamme pitkään ja se voi näkyä eri tavoin.

    Yritysten rahoitusmahdollisuuksien kiristymisen vuoksi investoinnit saattavat vähetä edelleen. Näin voi syntyä pitkäaikainen taloutta heikentävä kierre.

    Kehityksen suunnan ratkaisee pitkälti se, miten vientimarkkinamme elpyvät ja kohdistuuko kasvanut kysyntä Suomessa sijaitsevaan tuotantoon. Hintakilpailu on kiristynyt maailmalla kriisin myötä, mikä korostaa kustannustason merkitystä kilpailukyvyllemme ja kasvumahdollisuuksillemme.

    Finanssikriisi pikemmin kiihdyttää kuin hidastaa kansainvälisen talouden ja työnjaon muutosta. Suomen pidemmän aikavälin kasvuedellytysten kannalta keskeistä on se, miten yrityksemme uudistuvat. Suomalaisen työn tulisi muuttua erityisosaamista ja korkeaa ammattitaitoa vaativaan suuntaan. Usein nämä ovat erilaisia tietointensiivisiä palveluja, jotka voivat kytkeytyä myös teolliseen toimintaan.

    Kriisin myötä myös työvoiman tarjonta saattaa heiketä. Työntekijöitä voi jäädä ennenaikaisesti eläkkeelle tai muutoin siirtyä työvoiman ulkopuolelle. Uhkana on myös nuorten syrjäytyminen ja pysyvän rakennetyöttömyyden kohoaminen, mikä entisestään lisäisi julkisen talouden kestävyyden ja yhteiskuntamme sosiaalisen eheyden ongelmia.

    Toisin sanoen rahat olisi vaikeampi saada riittämään ja ihmiset voisivat huonommin.

    Näiden reunaehtojen vallitessa emme voi luottaa siihen, että suomalainen työ säilyttää markkinansa maailmalla ilman, että teemme mitään asialle. On olemassa viitteitä siitä, että olemme menettäneet markkinaosuuksiamme erityisesti kehittyvissä maissa.

    Mikäli emme ole valmiita uudistumaan ja yhdessä tekemiseen, edessämme on näivettyminen ja supistuva talous.

    Hyvät kuulijat,

    Jatkossa uudet läpimurtoalat löytynevät biotieteistä, energiantuotannosta, puhtaasta ympäristöstä, kaivannaisista, matkailusta, vanhustenhuollosta, terveyden alalta, turvallisuudesta, sekä monista muista toimialoista, joissa globaalit haasteet ovat polttavimpia. Näyttää siltä, että olemme siirtymässä yhä voimakkaammin uuteen palvelukeskeiseen liiketoimintaan. Toki yllätyksetkin ovat mahdollisia.

    Selvää on, ettei valtio voi suoraan ”valita” kasvusektoreita. Valtion rooli on laaja-alaisesti luoda edellytykset ennakoitua huomattavasti nopeammalle kasvulle ja tukea elinvoimansa osoittaneita sektoreita.

    Jatkossakin Suomi on markkinatalousmaa ja avoin talous, jonka kasvu perustuu vahvalle elinkeinotoiminnalle ja viennille.

    Edellä kuvaamaani yhtälöön nojaten esitän uudistuksia, jotka luovat turvaa muutoksessa.

    Suomi pärjää vain aivan uuden mittaluokan tulevaisuussijoituksilla ja työn tekemisellä.

    Tarvitsemme yhteisen vahvan näkemyksen tulevaisuuden Suomesta ja sen kasvueväistä.

    Mikäli tässä uusien työpaikkojen ja investointien synnyttämisessä onnistumme, voimme saattaa velkaantumisen kuriin ilman merkittäviä hyvinvointileikkauksia ja yhteiskunnan heikoimpiin osuvia leikkauksia tai veroasteen suurta nostamista.

    Tarvitsemme siis kunnianhimoisen kasvu- ja investointiohjelman, jonka tavoitteena on luoda koko Suomeen uutta työtä seuraavan kahden vaalikauden aikana.

    Ensinnäkin hallitus luo toimillaan edellytykset yritysten investoinneille Suomeen ja uusien työpaikkojen syntymiselle sekä osaavan työvoiman saatavuudelle.

    Vahvan kasvun ja uuden työn aikaansaamiseksi meidän on sijoitettava koulutukseen. Yksikään nuori ei saa jäädä ilman työ- tai opiskelupaikkaa, mikäli haluamme osaavaa työvoimaa eri tarpeisiin. Tämä edellyttää koulutuspolitiikalta nykyistä parempaa ennakointia, ohjausta ja joustavuutta.

    Vahvan kasvun ja uuden työn aikaansaamiseksi meidän on sijoitettava korkeaan osaamiseen ja kansainvälistymiseen.

    Jokaisella suomalaisella tulee olla mahdollisuus maailmanluokan koulutukseen. Sen saaneilta tulee löytyä rohkeaa asennetta uuden luomiseen, uusia ideoita, uskallusta riskien ottoon sekä ennakkoluulotonta suhtautumista kehittyviin talouksiin.

    Vahvan kasvun ja uuden työn aikaansaamiseksi meidän on sijoitettava energiaan ja infrastruktuuriin. Näin tuotetun energian tulee olla puhdasta ja kotimaista sekä uuden infran läpi koko Suomen ulottuvaa.

    Vahvan kasvun ja uuden työn aikaansaamiseksi meidän on panostettava uusiin kasvualoihin ja palvelualojen innovaatiotoimintaan. Meillä on hyvät innovaatioedellytykset, mutta emme vielä kaupallista innovaatioita riittävän tehokkaasti.

    Innovaatioita on tuettava aiempaa joustavammin, nopeammin ja kannustavammin.

    Tarvitsemme innovaatiojärjestelmän ulottamista nykyistä laajemmin koko Suomeen. Samalla meidän on pienenä kansakuntana uskallettava erikoistua.

    Viime kädessä avainkysymys Suomen tulevaisuuden kannalta on se, kuinka tehokkaasti innovaatiot ja teknologiat voidaan muuntaa kasvuyrityksiksi ja uusiksi työpaikoiksi.

    Vahva yrittäjyys on Suomen menestyksen tae.

    Vahvan kasvun ja uuden työn aikaansaamiseksi meidän on uudistettava yritysverotusta kilpailukykyisemmäksi. Tämä ei tarkoita verotuksen revoluutiota, vaan lähinnä evoluutiota.

    Kaikkea tätä vastaan edellytän puolestani yrityksiltä ja elinkeinoelämältä rohkeutta investoida Suomeen ja suomalaisiin työpaikkoihin.

    Veroratkaisujen toteutumisen edellytys olisi, että Suomeen investoidaan ja uusia työpaikkoja syntyy. Mielestäni olisi perusteltua jaksottaa yritysverotuksen keventäminen kahteen osaan ja paketin toisen vaiheen toteutuminen riippuisi siitä, kuinka uusien työpaikkojen luomisessa ja siten verotulojen lisäämisessä on onnistuttu.

    Toinen osa kasvuohjelmaa olisi raamin luominen useamman vuoden palkkamaltille, jotta voimme parantaa suomalaisen työn kilpailukykyä maailmalla. Jos hinnoittelemme itsemme markkinoilta ulos, siitä seuraa kasvava työttömyys.

    Hyvänä esimerkkinä onnistuneesta kilpailukyvyn parantamisesta on meille Saksa, joka sai palautettua kilpailukykynsä maltillisten palkkaratkaisujen avulla.

    Myös meiltä tulee löytyä malttia menestyä, jota tukisivat useamman vuoden maltilliset palkkaratkaisut. Ostovoiman kasvu tulisi varmistaa välttämällä työntekoon kohdistuvia veron kiristyksiä.

    Malttia on vaadittava myös suurituloisilta.

    Verotuksen oikeudenmukaisuutta on lisättävä pääomien verotusta kiristämällä. Erityisesti tulee suurimpien osinkojen verotusta lisätä. Pääomaveron kiristykset on tehtävä siten, ettemme vie kannustimia uusia työpaikkoja synnyttävältä yrittäjyydeltä.

    Hyvät kuulijat,

    Kolmas osa ohjelmaa olisi edellytyksien luominen sille, että jokaisella olisi mahdollisuus osallistua työelämään kykyjensä mukaan. Työn merkitys ei ole vain siinä, että se kasvattaa kansantalouden kakkua, vaan myös siinä, että se antaa ihmisten elämälle sisältöä ja mahdollisuuden toteuttaa ja kehittää itseään.

    Olen saanut paljon viestejä ihmisiltä, jotka eivät ole saaneet mahdollisuutta työhön, vaikka he itse haluaisivat tehdä töitä.

    Minusta tämä ei yksinkertaisesti ole hyväksyttävää. Tämä on lähtökohtaisesti väärin. Suomalainen työelämä kaipaa asennemuutosta.

    Monilla on tunne, että työelämään kelpaa vain elämänsä työlle uhraava nuori aikuinen. Dynaaminen huippuosaaja vailla omaa vapaa-aikaa ja perhe-elämää. Ei se näin voi olla.

    Kun Suomi harmaantuu, meillä ei ole varaa jättää kenenkään työpanosta hyödyntämättä. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita.

    Me puramme tuloloukkuja työttömien kannustamiseksi töihin. Me kehitämme muutosturvaa siten, että siirtyminen työstä työhön olisi mahdollisimman joustavaa ja nopeaa.

    Me annamme nuorille ja ikääntyneille työttömille mahdollisuuden näyttää kykynsä. Otamme maahanmuuttajat mukaan rakentamaan suomalaista yhteiskuntaa.

    Tämä tarkoittaa myös sitä, että mahdollistamme osatyökykyisten ja vammaisten osallistumisen työelämään omien kykyjensä ja halujensa mukaan.

    Tämä edellyttää lisäpanostuksia myös työttömyyden hoitoon ja ihmisten osaamisen päivittämiseen. Samoin työtulot, sosiaaliturva ja verotus on sovitettava nykyistä paremmin yhteen. On myös otettava laajemmin käyttöön uusia keinoja ihmisten työllistämiseen kuten työpankit ja –poolit.

    On selvää, että työllistäminen lisää ainakin aluksi menoja, mutta vielä kalliimpaa on antaa ihmisten nyrjähtää syrjään suomalaisesta elämänmenosta.

    Neljäs osa kasvuohjelmaa olisi syvälle menevien rakenteiden uudistaminen. Tällä tarkoitan työurien pidentämistä, kuntien palvelureformia, verojen maltillisia korotuksia ja menojen kasvun hillintää eli menokuria.

    Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että osa lisääntyvistä terveistä elinvuosista on käytettävä työntekoon ja osa vapaa-ajan lisäämiseen. Keskustelussa työurista on keskitytty lähinnä niiden loppupäähän. Yhtä tärkeää on panostaa niiden alkupäähän ja keskelle.

    Työelämän viihtyvyys, työn hallinta, työn joustavuus työntekijän elämäntilanteen mukaan, tasa-arvo, hyvä johtamiskulttuuri ja hyvät työelämätaidot turvaavat kaikki sitä, että töissä jaksetaan olla.

    Hyvät kuulijat,

    Olemme kansakuntana selvinneet historiamme aikana useista erilaisista hankalista tilanteista. Voimme selättää myös ikääntymisen ja taantuman haasteen samalla yhtenäisyydellä ja sisulla kuin olemme selvittäneet aiemmatkin vaikeudet.

    Suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta emme tingi. Tämä on koko Suomen ja uskoakseni myös elinkeinoelämän menestyksen peruskivi.

    Uusien työpaikkojen ja vahvemman kasvun tiellä voimme turvata suomalaisten ostovoimaa, vähentää köyhyyttä sekä minimoida veronkorotukset ja leikkaukset.

    Mikäli onnistumme tässä kaikessa ja pääsemme irti näivettymisen uralta, meille syntyy ajan kanssa mahdollisuuksia kohdentaa paremman työllisyyden kautta tullutta liikkumatilaa myös kiristyneen verotuksen keventämiseen ja hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden ja heikoimpien perusturvan kehittämiseen.

    Toisin kuin velkakriisin kurimuksessa olevat maat, me voimme itse valita tiemme.

  • 24.1.2011

    Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on valtavan laaja kenttä, johon mahtuu loputon määrä isoja ja pienempiä kysymyksiä. Osa niistä on ongelmallisia, pattitilanteessa olevia umpisolmuja ja osa myönteisiä kehitysnäkymiä. Sisällöllisesti kirjo on suuri; mukaan mahtuu puolustuspolitiikkaa, taloutta, kehityskysymyksiä, ympäristöpolitiikkaa ja niin edelleen. Perjantaina esiteltiin linjaus, jonka pohjalta valmistellaan keskustan vaaliohjelma ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta.

    Keskustan linjauksen perustana on Suomen etu ja suomalaisten hyvinvointi. Sen on oltava läpileikkaavasti lähtökohtana kaikessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa toiminnassamme. Kansallisesta intressistä lähtevän ajattelun on tietenkin oltava yhteistyöhakuista ja sopusoinnussa vastuuntuntoisen kansainvälisen toiminnan kanssa.

    Kehitys Pohjolassa nostettiin linjauksessa erityisesti esille. Pohjoisten ja arktisten alueiden painoarvo kansainvälisessä politiikassa on nousussa, mikä perustuu ennen kaikkea kehitysnäkymiin alueen luonnonvarojen hyödyntämisestä. Suomella on aitiopaikka arktisen suurvallan Venäjän naapurina. Tulevina vuosina tarvitaan paljon arktista ja muuta osaamista, jota suomalaisilla yrityksillä on. Samalla on huolehdittava, että ekologisesti herkkien pohjoisten ja arktisten alueiden kehittäminen tapahtuu kestävällä tavalla. Toki ympäristöstä huolehtiminen on jatkuva prioriteetti myös muualla – Itämeren pelastamiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen.

    On vaikea kuvitella tärkeämpää tehtävää kuin maamme turvallisuudesta huolehtiminen. Tämä pohjaa – ja sen tulee pohjata jatkossakin – suomalaisten aitoon maanpuolustushenkeen ja osaamiseen koko Suomessa. Joukko-osastojen ja varuskuntien toimintaa suunniteltaessa tämä on muistettava. Asevelvollisuusarmeija ja alueellinen puolustus ovat puolustuksemme perusta. Suomalainen puolustuksen malli on toimiva ja hyvä. Vahva näkemykseni on, että sotilaallisen turvallisuuden asioissa Suomen on säilytettävä päätösvalta itsellään.

    Rauhanvälittäminen, tai laajemmin ymmärrettynä rauhanrakentaminen, on asia, josta Suomessa on viimeisen vuoden aikana keskusteltu ilahduttavan paljon. Asia on mittaluokaltaan niin suuri, että sitä on lähestyttävä nöyrästi ja laajassa rintamassa. Se, että Suomi olisi jonain päivänä rauhanrakentamisen suurmaa, ei ole utopistinen tavoite, mutta se on tavoite, joka on vielä pitkän matkan päässä ja vaatii paljon työtä. Sen on oltava kansallinen hanke, jos siinä todella aiotaan onnistua.

    Kutsuin viime kuussa eduskuntaryhmien puheenjohtajat tapaamiseen, jossa sovittiin, että ulkoasiainministeriön johdolla valmistellaan strategiaa ja toimintasuunnitelmaa Suomen rauhanvälitystoiminnasta. Samalla todettiin, että rauhanvälitys- ja rauhanrakentamistoiminta on tarkoituksenmukaista huomioida aiempaa vahvemmin seuraavassa hallitusohjelmassa. Uskon, että tällaisella laaja-alaisella työllä voimme päästä tavoitteisiimme. Tämä on hyvä esimerkki kansalliseen etuun ja osaamiseen pohjautuvasta toiminnasta, joka palvelee laajasti kansainvälisen yhteisön tarpeita.

    Ilkka 23.1.2011, kolumni

  • 13.1.2011

    Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on paras mahdollinen lähtökohta tulevalle. Sitä ei pidä romuttaa vaan parantaa. Keskusta haluaa ottaa uuden askeleen hyvinvoinnin turvaamisen tiellä. Avain uuteen hyvinvointiin on työn tekemisessä ja ihmisten osallisuuden vahvistamisessa.

    Yhteinen vastuu, oikeudenmukaisuus, osallistumisen oikeus ja omatoimisuuden lisääminen kulkevat käsi kädessä. Hyvän koulutuksen, hyvän terveydenhuollon ja taloudellisen perusturvan osalta Keskusta takaa osallisuuden kaikille suomalaisille.

    Innokkaista vaalienaluspuheista huolimatta Suomen tulevaisuutta ei ratkaista leikkauslistoilla. On väärän tiedon levittämistä ja pään pensaaseen laittamista uskotella, että ongelmat poistuvat ainoastaan julkisia menoja leikkaamalla.

    Todellinen ratkaisu on paljon haastavampi, moni-ilmeisempi – ja onneksi kestävämpi. Sen ytimessä ovat talouden kasvu, yhteiskunnan eheys ja tuottavaa työtä tekevät suomalaiset. Tämä on myös Keskustan lähtökohta seuraavalla vaalikaudelle: ei näivettymistä vaan uuden kasvun juurruttamista.

    Samalla haluamme rohkeasti lisätä kansalaisten osallisuutta ja oikeutta parantaa arkipäivänsä elämänlaatua itse, omatoimisesti. Oman tekemisen mahdollisuus ja kunkin oikeus tarpeellisuuden kokemiseen ehkäisevät parhaiten syrjäytymistä ja lisäävät hyvinvointia koko Suomessa.

    Suomen tarina on ongelmien keskelläkin menestystarina. Meillä on EU-alueen parhaiten hoidettu kansantalous, suomalaiset yritykset ovat hyvässä iskussa ja velkataakkamme on muihin verrattuna kohtuullinen. Selviämme siitäkin, kunhan emme taas ryhdy omin toimin tuottamaan ongelmia. Yhteiskunnallisen eheyden hintalappu on iso. Sen säilyttämisen puolesta kannattaa panna likoon paljon poliittista poweria.

    Muutama kuukausi ennen vaaleja keskustelu näkyy menevän täysin metsään, pelkkien säästölistojen rakentelemiseksi. Ainoastaan Keskusta on ilmoittanut tavoitteekseen yhteisen kakun kasvattamisen.

    Valitettavan monelle näkyy tavoitteena olevan vain varmistaa, että itsestään selvänä pidetystä pienenevästä kakustakin saa itselleen suuremman osuuden.

    Kunkin leikkausfanaatikon säästöinnon motiivi paljastuu siitä, kun vertaa toisaalta säästöjen määrää ja samalla suunavauksella vaadittavia veronkevennyksiä. Tuppaavat olemaan samaa suuruusluokkaa.

    Keskustan tavoite julkisen talouden menojen kurissa pitämiselle on toinen. Haluamme pysäyttää velkaantumisen. Pidämme tärkeänä, että velanmaksuun osallistuvat kaikki.

    Oikeudenmukaisuuden velvoite on jokaisen poliitikon ja hallituspohjan mittari. Vastuulliset poliitikot eivät tee päätöksiään yksittäisten galluppien perusteella.

    Oikeat avaimet Suomen menestykseen tiedämme. Tarvitsemme työtä tekeviä kansalaisia nykyistä reippaasti enemmän. Jokainen aamulla töihin kiirehtivä suomalainen on paras este leikkauslistoille. Verotulojen kasvun myötä perheiden tukeminen voi jatkua eikä perusturvaa tarvitse leikata.

    Yhden prosenttiyksikön työttömyyden alennus vaikuttaa noin miljardin verran julkisen talouden tasapainoon. Tämä on minulle mieluisaa säästämistä. Tätä työtä olemme myös tehneet ja nyt työttömyys on taas kääntynyt laskuun.

    MTV3 Blogi 14.1.2011

  • 12.1.2011

    Suomen lähtötilanne uuteen vuoteen kansainvälissä ympäristössä on hyvä. Viime viikon keskiviikkona julkaistiin kansainvälinen vertailu koskien eri valtion lainoihin kohdistuvaa luottamusta. Suurin luottamus kohdistui Norjan ja Suomen valtioiden velkapapereihin.

    Mistä tämä kertoo? Se kertoo siitä, että hallitukset ovat viime vuosien aikana Suomessa tehneet uskottavaa, realistista ja tulevaisuuteen suuntaavaa politiikkaa. Samaan aikaan, kun monissa muissa maissa on rakenneltu kulutusjuhlia velkarahalla, meillä Suomessa on keskitytty järkevään taloudenpitoon ja omien asioidemme hyvään hoitoon. Taantumankin oloissa olemme elvytyspolitiikalla vastoin monien kriitikoiden odotuksia pystyneet pitämään yllä kohtuullista työllisyyttä ja kotitalouksien ostovoimaa.

    Sitä ei voi kiistää, että meillä on tulevallakin vaalikaudella paljon tehtävää suomalaisten työpaikkojen ja ostovoiman turvaamiseksi. Tärkeimmät linjaukset ja päätökset eivät odottele jossakin vuosien päässä, vaan ne ovat meillä työn alla jo nyt ja edelleen eduskuntavaalien jälkeen.

    Hallituspuolueet ovat sitoutuneet yhteisiin päämääriin alkuvuoden osalta. Meidän on turvattava Suomen asema epävarmassa kansainvälisessä taloustilanteessa sekä kotimaisin toimin että aktiivisesti eurooppalaisilla areenoilla.

    Vaalien lähestyessä arvioidaan paitsi politiikan onnistumista, niin myös sitä, miten eri puolueet haluavat Suomea johtaa tulevina vuosina. Keskustajohtoisten hallitusten saavutukset ovat kiistattomat.

    Haluan nostaa esille joitakin keskeisiä hallituspolitiikan saavutuksia.

    Viime vaalikaudella ylitimme tavoitteemme 100 000 uudesta työpaikasta. Työllisyys koheni Suomessa huimaa vauhtia vuoden 2008 lopussa alkaneeseen poikkeukselliseen syvään kansainväliseen taantumaan saakka. Silti näissäkin oloissa saimme torjuttua laman voimakkaimmat vaikutukset työllisyyteen. Nyt olemme jälleen kasvun uralla.

    Olemme nostaneet perhepolitiikan takaisin politiikan keskiöön ja parantaneet heikoimmassa asemassa olevien etuuksia. Toteutamme takuueläkkeen maaliskuun alusta tuoden alimpiin eläkkeisiin yli 100 euron korotuksen.

    Me olemme vahvistaneet veronkevennyksillä suomalaisten ostovoimaa ja tukeneet kotimaista työllisyyttä. Kevennykset on kohdistettu ihmisten arkeen monin tavoin, myös pienituloisiin. Olemme alentaneet ruokaveroa, keventäneet pienituloisten kunnallisveroa ja saattaneet eläkeläisten verotuksen yhdenmukaiseksi palkansaajien kanssa.

    Osana teollisuudelle ja kilpailukyvylle välttämättömiä energiaratkaisuja olemme päättäneet paitsi lisäydinvoiman rakentamisesta myös historiallisen suuresta uusiutuvan energian paketista. Ratkaisulla tulee olemaan keskeinen osuus sitoumuksiemme täyttämisessä osana ilmastotalkoita.

    Suomalaiset kysyvät vaalien lähestyessä meiltä poliitikoilta, miksi teidän pitäisi ansaita meidän luottamuksemme. Meidän tehtävämme on vastata.

    Tämä hallitus kantaa vastuunsa Suomesta ja suomalaisista vaalikauden viimeiseen päivään saakka. Tekomme kertovat, että vaikeinakin aikoina olemme pystyneet pitämään keskeisistä tavoitteistamme kiinni varjellen työllisyyttä ja talouden uuden nousun avaimista.

    Keskusta on valmis vastuuseen myös seuraavien vaalien jälkeen. Luottamus pitää ansaita jälleen kerran. Se edellyttää, että kerromme löysien puheiden sijaan selkeästi suomalaisille oman vaihtoehtomme. Sen kerromme lähiviikkoina. Puhumme asiaa, niin kuin aina ennenkin.

    Se edellyttää myös lupauksia. Keskusta lupaa torjua ostovoiman heikkenemistä. Pidämme johdonmukaisesti kiinni siitä, ettei perusturvaa eikä perhe-etuuksia leikata.

    Turun Sanomien kolumni 12.1.2011

  • 12.1.2011

    Vuoden vaihtuessa kai jokainen meistä pysähtyy pohtimaan mennyttä ja luotaamaan katsettaan tulevaan. Missä onnistuimme, mitä jäi tekemättä – mikä jäi päällimmäisenä mieleen. Samalla ajatukset kantavat tulevaan vuoteen. Lähetämme matkaan toiveita, lausumme lupauksia, odotamme uutta.

    Olen vakuuttunut, että vain luottamuksen, toivon ja myönteisen asenteen varaan rakennetaan parempaa huomista.

    Siksi olen huolissani siitä, että keskellämme liikkuu pelon ja epävarmuuden lietsojia. Pelko, torjunta ja katkeruus eivät saa olla politiikan käyttövoimaa. Tämän maan menestys on itsenäisyytemme vuosina rakentunut yritteliäisyydelle, sinnikkyydelle ja rohkeudelle. On päätetty pyrkiä parempaan, uskoa omiin kykyihin ja katsottu eteenpäin. Kaiken perustana on ollut hyvinvointiyhteiskunta, jonka vahvimmat viestit ovat yhteisvastuullisuus ja oikeudenmukaisuus.

    Näinä aikoina politiikka tuntuu olevan entistä enemmän puhetta ja tekoja taloudesta. Päättäjät, virkamiehet ja tutkijat puhuvat miljardiluokan säästämisen paineesta ja julkisen talouden ongelmista. Kansainvälisen kilpailukyvyn kerrotaan edellyttävän samalla miljardiluokan veronkevennyksiä. Eurosetelit ja markkinatalous määrittävät suuntaa.

    Numeroiden taakse ei voi kuitenkaan paeta. Niidenkin sisään on kirjoitettu arvovalintoja. Ei todellakaan riitä, että harvalukuisten joukko käy keskustelua suurista asioista, joilla on valtava vaikutus suomalaisten arkeen.

    Vanheneva väestö, valtion velka ja verotus koskettavat kaikkia. Pohjimmiltaan miljardien takana on kysymys yksittäisen kotitalouden, perheen tai yksinelävän toimeentulosta ja tarpeista, joka ainut päivä. Tämän vuoksi kaipaan kansalaisten osallisuutta keskusteluun Suomen suunnasta.

    Oikeus päätöksentekoon on jokaisella äänioikeutetulla suomalaisella. Puolueiden ja poliitikkojen tärkein tehtävä on tarjota vaihtoehtoja, joista valita. Ensi kevään vaaleissa ratkaistaan, minkälainen Suomi seuraaville vuosikymmenille rakentuu. Muuttuvassa maailmassa pysähtyminen ei ole ratkaisu.

    Moni meistä kantaa huolta – ja osa tuntee arjessaan – syrjäytymisen, eriarvoistumisen, epävarmuudenkin. Se, että kaikki ei ole kohdallaan, ei saa olla päättäjälle lamaannuttava, vaan pikemminkin kannustava, eteenpäin vievä voima.

    Suomen menestyksen sisään on myös kirjoitettu lupaus ihmisten välisestä tasa-arvosta. Suomi on yksi me, täällä ei ole ollut, eikä saa olla heitä ja meitä. Yhteisesti kannamme vastuuta siitä, ettemme anna jalansijaa eripuran kylvämiselle ja vihapuheelle erilaisuutta kohtaan. Se on tuomittavaa.

    Paras keino kansakunnan eheyteen on lopulta yksinkertainen: työ. Siksi myönteisesti merkillepantavaa viime vuodelta on se, että työttömien määrä kääntyi viime vuonna laskuun. Erityisen tärkeää on nuorisotyöttömyyden nujertaminen; meillä ei ole kansakuntana, eikä yksilöiden tasolla varaa menettää nuoria ihmisiä sivuun työelämästä. Työ luo osallisuutta, turvaa ja toimeentuloa, tekee tarvituksi. Haluamme jatkossakin rakentaa Suomea työn varaan. Se on ainut tie maan menestykseen ja kasvuun.

    Nyt ja tulevaisuudessa Suomesta ei voi puhua irrallisena saarekkeena, vaan osana avointa maailmaa. Kulunut vuosi päättyy Euroopassa epävakaissa tunnelmissa. Talouden tulipalojen liekit Kreikassa ja Irlannissa ovat näkyneet kauas. Suomi sitoutui osaltaan näiden maiden taloustilanteen vakauttamiseen, jotta tulipalo ei leviäisi enempää. Ratkaisut ovat herättäneet ihmisissä hämmennystä, oikeutetustikin. Siksi vielä, vuoden päätteeksi haluan korostaa, että kyseessä olevat ratkaisut on pyritty ja tullaan jatkossakin tekemään lopulta suomalaisten parhaaksi.

    Suomi ja koko Eurooppa on vakavan tilanteen edessä. Hiilloksia ja kyteviä kasoja on eri puolilla. Varmuutta tilanteen rauhoittumisesta ei valitettavasti voi luvata. Eurooppa nousee tai kaatuu yhdessä. Suomi EU:n jäsenenä haluaa varmistaa, että eurooppalaisen yhteisen talouden vakaus kyetään saavuttamaan mahdollisimman pian.

    Meidän tulee tehdä kaikkemme, jotta alkavana uutena vuonna Suomi on entistäkin ehyempi ja yhtenäinen. Välittäminen ja vastuullisuus rakentavat yhteisöllisyyttä. Sen paras mittari on tapamme suhtautua lapsiin ja vanhuksiin – kaikkiin heihin, jotka eivät itse kykene pitämään ääntä itsestään. Ei vain sen ääni voi ratkaista, joka huutaa eniten.

    Moni meistä toivoo uuden vuoden kynnyksellä tulevana vuonna enemmän aikaa läheisilleen. Arjen rytmi on kiivas ja hetkiä pysähtymiselle on vähän. Koska kelloja ei voi seisauttaa, pitää osata pysähtyä itse.

    Työelämän vaatimukset ovat kovia ja moni uupuu. Menestyksen irvikuva on työpaikka, jossa jaksaa vain lääkkeen tai sairauslomien voimalla. Kouluissakin viihtyvyydessä on parannettavaa.

    Vuodenvaihde sopii suomalaisten yhteisen projektin lähtöviivaksi. Tuottavuutta ei lisää työstään uupunut ja taakan alle musertuva työntekijä, vaan ihminen, jolla on asiat kunnossa kotona ja työpaikalla. Entistä selkeämmin meidän tulee hahmottaa ihmisen elämä kokonaisuutena. Tässä on avain suomalaisen työelämän uudelle aikakaudelle.

    Toivotan kaikille valoisaa uutta vuotta 2011.

    Mari Kiviniemi

    pääministeri

  • 12.1.2011

    Arvoisat akavalaiset,

    hyvät juhlaseminaarin osanottajat,

    Lämpimästi onnittelen merkkivuottaan viettävää 60-vuotiasta Akavaa.

    Vaikutusvaltainen järjestönne lähentelee vuosiltaan vähitellen eläkeikää. Mutta kuten muutkin suurten ikäluokkien edustajat maassamme, Akava on virkeä, aktiivinen ja osaava. Järjestönne edustaa kypsää kokemusta ja näkemystä, mutta näkee samalla myös muuttuneen maailman ympärillään ja on valmis kehittymään. Samoin sanoin sopii siis luonnehtia niin järjestöänne organisaationa kuin suomalaisen työelämän konkareitakin.

    Hyvät kuulijat,

    Noin kaksi ja puoli miljoonaa suomalaista tekee tänäänkin työtä. He tekevät työtä koko- tai osa-aikaisesti, vakituisesti tai määräaikaisesti, pitkään tai pätkissä.

    Suomessa on aina arvostettu työtä. Olemme puurtajakansa. Suomalainen yhteiskunta ja sen menestys on rakentunut työn varaan. Olemme jälleenrakentaneet sodan runteleman maan työllä ja uudistaneet työn lähteet moneen kertaan – maasta ja metsästä teollisuuteen, teknologiaan ja palveluihin.

    Maassamme on monta suurta ja pienempää yritteliäisyyden ja työn menestystarinaa, jotka rakentuvat sitkeydestä, ahkeruudesta ja rohkeudesta.

    Kuvamme työelämästä on yhä muuttuvassakin maailmassa varsin perinteinen. Aikaan ja paikkaan sidottu ruumiillinen työ – työ, joka todella tuntuu, on kulttuurisidonnainen käsitys ja elää arvostuksissamme vahvasti. Vielä vähän, vielä enemmän – minä en ainakaan luovuta, en sitten millään. Urakka loppuun sisun voimalla. Suolla, kuokalla ja Jussilla lienee tämän kanssa jotakin tekemistä. Siinä menestyksemme salaisuus – ja samalla sen kääntöpuoli.

    Viime vuosina työelämästä ja sen laadusta, pituudesta ja sisällöstä on puhuttu paljon. Hyvä niin. Tuntuu kuin vajaa pari vuotta sitten käynnistyneen julkisen eläkekeskustelun varjosta olisi paljastunut esiin jotakin hyvin syvää ja puhuttelevaa suomalaisesta työelämästä.

    Pintaan ovat nousseet monisyiset työelämän haasteet ja ihmisten tarpeet. Paljon hyvää, paljon onnistumisia. Silti yhä liian monta surkeaa tarinaa. Pahoinvointia ja loppuun palamisia. Lääkkeiden voimalla uurastavia, työn ja perheen välillä tasapainoilevia. Palkkatasa-arvon perään huutavia naisia, isiä, jotka haluaisivat osallistua lapsensa kasvun seuraamiseen ja olla kotona pidempään. Nuoria työelämän tulokkaita, jotka tuskailevat epävarmoilla työmarkkinoilla taantuman jälkimainingeissa. Lomaa kaipaavia pätkätyöläisiä, rakennemuutoksen mullistamien paikkakuntien uutta alkua etsiviä osaajia. Eläkeläisiä, joilla riittäisi virtaa vielä osittaiseen työelämään. Ja sitten on se valtaisa joukko suurten ikäluokkien Ikääntyviä suomalaisia, jotka etsivät jostakin voimaa hiihtää työladulla maaliin saakka.

    Hyvät kuulijat,

    Jotakuinkin edellä kuvatun kaltainen kai on pelkistetty pintaraapaisukäsitys suomalaisen työelämän haasteista. Kipukohdat on yhdessä tunnistettuja ja vahvasti myös Akavan ja sen liittojen esiin nostamia. Samaa yhteistyötä nyt tarvitsemme näiden ongelmasolmujen avaamiseen. Ensiksi kuitenkin hahmottelen osaltani näkemyksiä yhteiskunnan kokonaiskuvasta, siitä maisemasta, jonka osaksi suomalainen työelämä ja sen kehittämisen tarve piirtyy.

    Me kaikki olemme selvillä Suomen vallitsevasta väestökehityksestä: väki harmaantuu, elämme pidempään kuin koskaan ennen. Perjantaina julkistettu raportti julkisen talouden tilasta ja muutostarpeista pistää päättäjän pohtimaan. Paine saksille ja punakynälle on olemassa. Moni ne jo mielellään kaivaisi esiin.

    Julkisen talouden rahapulaa paikkaamaan tarjotaan leikkauslistoja suosiolla. Tätä en ymmärrä. Eivät yhteiskuntaa uudistavat ja vastuullisesti kehittävät tahot voi – eivätkä halua – aloittaa kansantalouden kunnostuskeskustelua puhumalla vain leikkauslistoista. Ei meitä olisi rankattu maailman parhaaksi maaksi syksyllä 2010, elleivät maamme valtaa pitävät tahot menneinä vuosikymmeninä olisi uskoneet tulevaisuuteen, itseensä ja tähän kansaan. Luottaneet rohkeasti näkemyksiinsä ja visioihin, matkanneet järjestelmällisesti kohti tavoitteitaan.

    Työkalupakissa tarvitaan siis muitakin välineitä kuin sakset. Peruslähtökohta tulee jatkossakin olla talouskasvun ja työpaikkojen syntymisen vauhdittaminen niin, että julkistetun valtiovarainministeriön raportin kasvutavoitteet ylittyvät ensi vaalikauden aikana.

    Realisti pitää olla, mutta pessimismiä kavahdan. On aika etsiä kasvun eväitä, aika etsiä uuden työn lähteitä. Toki vaadin menokuria, kohtuuttomuuksien ja ylimääräisyyksien karsimista. Kurinalainen taloudenpito tarkoittaa, että uusia menoja vältetään ja olemassa olevat syynätään läpi. Menoja on kyettävä kohdentamaan uudelleen ja rakenteet vaativat tarkastelua. On tehtävä oikeita asioita nykyistä paremmin. On selvitettävä entistä tarmokkaammin, voidaanko menoille asetetut tavoitteet saavuttaa entistä alhaisemmilla kustannuksilla. Järkevää säästämistä tarvitaan. Niin ikään maltilliset veronkiristykset näyttäytyvät välttämättöminä. Kaiken tämän pitää tapahtua pitäen kiinni yhteiskuntamme oikeudenmukaisuudesta.

    Vastuuta ei ole laatia luetteloa tahoista, joilta voisi ottaa pois. Vastuuta on laatia lista tulevan kasvun vaatimista teoista, jotta saksenkäyttäjiä ei tarvittaisi. Suomen sopeutuminen julkisen talouden tasapainottamiseen pitää tehdä viisaasti niin, että mahdollisuutemme ja halukkuutemme tehdä töitä paranevat. Verotulot lisääntyvät vain talouskasvun myötä. Talouden tasapainotusta ei missään tapauksessa tule tehdä yhteiskunnan heikompien kustannuksella. Tämä on vahva toimintaani ohjaava periaate.

    Arvostan korkealle sitä yhteisymmärrystä, jonka saimme aikaan työmarkkinajärjestöjen kanssa Kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelmasta. Se antaa hyvän pohjan tulevan kahden vaalikauden mittaisen kasvuohjelman laatimiselle. Vahvempi kasvu ja parempi työllisyys ovat edellytys sille, että voimme pitää kiinni suomalaisesta hyvinvoinnista ja sen kestävästä rahoituksesta. Mitä paremmin tässä onnistumme, sitä pienemmiksi jäävät veronkorotukset ja menojen karsinta.

    Hyvät kuulijat,

    Akava on otsikoinut hallitusohjelmatavoitteensa muotoon “Kohti uutta kasvua ja hyvinvointia”. Linjauksenne siitä, että seuraavan hallituskauden aikana on luotava pohja uudelle kasvulle ja tulevaisuuden hyvinvoinnille on kannatettava.

    Hyvinvoinnin kustannuksista emme selviä mitenkään muuten kuin tekemällä työtä. Työ luo hyvinvointia. Meidän ei tarvitse tyytyä kaavamaisiin ratkaisuihin: ei riitä työvuosien lisääminen elämänuran loppu- tai alkupäähän. Emme pärjää panostamatta työhyvinvointiin, emmekä pärjää pitämällä osatyökykyisiä tarpeettomasti työkyvyttömyysseläkkeellä.

    Tosiasiat tunnustaen meidän on löydettävä ratkaisut, jotka sopivat nykyajan Suomeen. Pienellä maalla ei ole varaa joustamattomuuteen. Ei työelämän tarvitse olla on tai off – elämä on enemmänkin sekä että.

    Työpaikkojen hierarkiat kuvataan vieläkin usein organisaatiolaatikoilla. Ihmiset eivät kuitenkaan ole suorakulmioita. Työn järjestäminen ja organisointi eivät ole laatikkohierarkiaa vaan palapeli, jossa ihmisten erilaiset taidot ja tiedot, elämäntilanteet ja terveydentila otetaan huomioon hyvää kokonaisuutta rakennettaessa.

    Rahassa mittaamaton on se inhimillinen tappio, joka koituu mustavalkoisesta ajattelusta: sairauslomalle ja -eläkkeelle jos et paina töitä siinä kuin muutkin. Kaikki eivät siihen pysty, ja siksi myös muita vaihtoehtoja tarvitaan.

    Kyse on paitsi yhteiskunnan järjestelmien jäykkyyksien purkamisesta, myös asennelukkojen avaamisesta. Näistä lukoista liian moni on työpaikoilla. Tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä, avoimuutta ja ennakoivaa työhyvinvoinnin edistämistä.

    Työelämän joustavuuden tärkeä osa on terveyden edistäminen. Vastuuta jokaisen omasta terveydestä ei saa enää suomalaisen työmoraalin nimissä langettaa vain työntekijälle itselleen, vaan työterveyden ja työkyvyn edistäminen on myös työnantajan ja koko yhteiskunnan tehtävä.

    Motivoiva työ ja hyvä työilmapiiri vaikuttavat suoraan työhyvinvointiin. Tämä yhdessä tarpeen mukaan joustavan työn sekä esimieheltä ja työkavereilta saadun tuen kanssa taas vaikuttaa suoraan sairauslomien määrään. On todennettu, että strategisesti johdetulla työhyvinvointityöllä on mahdollista saada työuriin useamman vuoden pidennys.

    Työhyvinvointiin panostaminen on aina hyvä ja pitkävaikutteinen investointi. Työnantajalle se on tapa turvata osaavat työntekijät ja menestys myös tulevaisuudessa.

    Hyvät kuulijat,

    Yhteiskunnassamme on aivan liikaa keskitytty arvioimaan työkyvyttömyyttä, kun pitäisi siirtyä jäljellä olevan työkyvyn arviointiin. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevista 260 000 henkilöstä 33 000 haluaisi tehdä työtä koko- tai osa-aikaisesti. Työ on arvostuksen ja toimeentulon lähde. Ihmiselle työ tuo hyvinvointia ja yhteiskunta saa työpanoksen.

    Kullekin työtä kykyjensä mukaan on oikea tie, ja sen tien voimme valita, kun niin haluamme.

    Hyvät kuulijat,

    Nykypäivän kiivastahtisessa ja hyviä sosiaalisia taitoja edellyttävässä työelämässä masennustilat vaikeuttavat työssä selviytymistä aikaisempaa enemmän, vaikka itse sairaus ei tiettävästi ole lisääntynyt. Keinoja masennuksesta johtuvan työkyvyttömyyden vähentämiseen haetaan parhaillaan STM:n koordinoimassa, tämän hallituskauden ajan toimineessa Masto-hankkeessa.

    Työmarkkinajärjestöt, Akava näiden mukana, ovat antaneet tärkeän panoksen hankkeen onnistumiseen. Masto-hanke edistää työhyvinvointia lisääviä käytäntöjä, varhaista tukea työssä selviytymisen ongelmiin sekä masennuksen hyvää hoitoa ja kuntoutusta. Hankkeen erityisenä tarkoituksena on edistää eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja muuttaa vallitsevia toimintatapoja. Ennakkoluuloton työ solmukohtien purkamiseksi ja konkreettisten ratkaisumallien löytämiseksi tuottaa varmasti tulosta.

    Työpaikoilla ja työterveyshuollossa on tärkeää tarttua ajoissa työntekijöiden työkykyä uhkaaviin ongelmiin. Hanke on toteuttanut työkaluja esimies- ja työsuojeluhenkilöstön valmennukseen. Kun työelämä uuvuttaa, ei sairausloma yksin korjaa ongelmaa. Se auttaa seurauksiin, mutta ei poista syitä. Suomalaisilla työpaikoilla tarvitaan selkeä toimenpideohjelma, joka auttaa varautumaan niihin toimenpiteisiin, joita uupuneen työntekijän työhön paluu edellyttää.

    Hyvät kuulijat,

    Suomalaisen työelämän tulevaisuudesta ei voi puhua ilman huomiota koulutuksesta. Koulutus on ollut avain suomalaisten menestykseen. Tuottavuuden kehitys on perustunut teknologian rinnalla osaavaan työvoimaan. Tieteellinen tutkimus on luonut edellytyksiä innovaatioihin.

    Jatkossakin tarvitsemme koko maan voimavarat hyvinvointiyhteiskuntamme menestyksen rakentamiseen. Tämä on mahdollista vain laadukkaan, monipuolisen ja alueellisesti kattavan korkeakouluverkon myötä.

    Maailman muuttuessa myös koulutusjärjestelmämme tulee muuttumaan. Uuden yliopistolain myötä pyrittiin vastaamaan niihin huutoihin, joita yliopistojen taholta oli pitkään esitetty. Tulevina vuosina meidän on pystyttävä yhä tarkemmin ennakoimaan osaamistarpeitamme ja nuorten työllistymistä eri aloille. Se on vastuullista niin opiskelijoita kuin yhteiskuntaakin kohtaan. Koen edusvastuuttomaksi koulutuksen ylitarjonnan aloille, jolla ei ole tarjota töitä riittävästi. Tässä meillä on tällä hetkellä tehtävää.

    Koulutuksen määrällisestä painottamisesta meidän on siirryttävä kohti laadullista painottamista. Tämän muutoksen on vaikutettava myös korkeakoulujen rahoitusjärjestelmiin. Laatu ei ole pelkästään huippuyksiköitä ja huippututkimuksia, vaan myös valmistuneiden työllistymistä koulutusta vastaaviin tehtäviin.

    Tulevaisuuden haasteet koskevat myös opiskelusisältöjä. Yliopisto-opinnoissa on vahvistettava kieliosaamista, tieto- ja viestintätaitoja ja oppimaan oppimista. Yhä useampi ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut toimii jossakin työuransa vaiheessa esimiestehtävissä. Työelämän laadun kehittämisen kannalta olisi tärkeää, että nuoret saisivat jo opintojensa aikana valmiuksia johtamiseen ja peruskäsityksen työelämän vuorovaikutuksen dynamiikasta. Tämä maa kaipaa parempia johtajia, jotka osaavat johtaa asioiden lisäksi myös ihmisiä. Tarvitsemme työelämätaitoja. Siksi esitän, että johtamisen- ja työelämätaidon opintojakso tulisi lisätä korkeakoulujen tutkintovaatimuksiin kautta linjan.

    Hyvät kuulijat,

    Moni tutkimus ja puheenvuoro kuvailevat suomalaisten muuttunutta suhdetta työhön. Näin varmasti onkin. Uudelle työelämän tekijäpolvelle työpaikka ei tarkoita vain leivän lähdettä tai pakkopullaa. Heille työpaikan pysyvyys ei ole itseisarvo – pikemminkin vahvuutenaan he omistavat kyvyn elää luottavaisina muutosten keskellä. Epävarmuutta tai loputtomia määräaikaisuuksia se ei silti oikeuta.

    Uudelle polvelle työ on paikka osaamisen vahvistamiselle, tärkeä lähiyhteisö – palkkaakin enemmän merkitsevät mielenkiintoiset tehtävät. Työpaikalta odotetaan joustoa, koska elämältä halutaan muutakin kuin työtä.

    Edellä kuvattujen Akavan erityisalojen tutkimuksen havainnot puhuttelevat päättäjää. Työelämän valtaa suurten ikäluokkien jälkeen sukupolvi, joka haluaa työltään eri asioita kuin edeltäjänsä. Kirjailija Riikka Pulkkinen, akateeminen pätkätyöläinen, kuvailee tämän eräässä lehtiartikkelissa osuvasti: ”Pää on pääomani ja elämä työtilani. Jokainen ajatukseni saattaa muuttua tuotteeksi.”

    Tähän muutokseen pitää myös työelämän ja työlainsäädännön sekä työelämän edunvalvonnan puitteiden mukautua. Se haastaa niin poliittiset ratkaisut kuin työmarkkinajärjestötkin. Meidänkin pitää olla valmiita muuttumaan ja muuttamaan käsityksiämme. Suo ja kuokka ovat nyt toisennäköisiä kuin ennen. Työelämää pitää rakentaa niin, että muutoksen keskellä luottamus on yhä pysyvää.

    Tästä konkreettisena hyvänä esimerkkinä toimii esitetty perhevapailta töihin palaavan parannettu ja korotettu kuuden kuukauden mittainen irtisanomissuoja. Se parantaisi perhevapaalta töihin palaavan oikeutta palata entisen kaltaisiin tehtäviin. Pidän sitä kehittämisen arvoisena ajatuksena ajassa, jossa työpaikkojen tehtävänkuvat ja organisaatiorakenteet varsinkin asiantuntijaorganisaatioissa elävät nopeassa ja jatkuvassa muutoksessa. Jälkisuoja parantaisi niin ikään työnantajan henkilöstösuunnittelua ja vahvistaisi naisten asemaa työmarkkinoilla.

    Hyvät kuulijat,

    Viisautta on kehittää työelämää siten, että kaiken ikäiset ihmiset kokevat tulevansa tarvituiksi. Siitähän työssä on lopulta kysymys – merkityksellisyyden kokemuksesta.

    haluan toivottaa merkkivuottaan juhlivalle Akavalle ja sen jäsenille menestystä myös jatkoon. Kiitän järjestöänne hyvästä yhteistyöstä valtiovallan kanssa. Akavalaisten panos yhteiskuntamme rakentamisessa sekä työelämän kehittämisessä on ollut – ja tulee olemaan – merkittävä ja ainutlaatuinen. Teette niin keskusjärjestön kuin liitonkin tasolla työtä ihmistä varten, ihmisen kokoisina. Uskon, että hyvällä yhteistyöllä saavutamme yhteisen tavoitteen – kohti uutta kasvua ja hyvinvointia.

  • 12.1.2011

    Hyvät Teknologiateollisuuden syyskokouksen osallistujat.

    Kiitän tilaisuudesta kuulla näkemyksiänne ja kertoa omistani.

    Eurooppalaisessa talouskolmiottelussa on keskityttävä tällä hetkellä rahoitusmarkkinoiden vakauttamisen lisäksi myös kasvun edistämiseen ja julkistalouksien tasapainottamiseen. Näiden kolmen asian on oltava työlistalla niin Suomessa kuin muissa Euroopan maissa. Julkisten talouksien saamista kestävällä pohjalle helpottaa merkittävästi se, että keskitytään myös uuden kasvun ja työn synnyttämiseen.

    Rahoitusmarkkinoiden myllertäessä Euroopassa, on hyvä muistaa nyt tehtävien patoamistoimien aito tarve. Jos emme näissä nyt tehtävissä toimissa onnistu, käy kuten vuonna 2008 alkaneessa kriisissä.

    Sen myötä viime vuonna kansantuottomme väheni 8 prosenttia. Tämä on enemmän kuin kertaakaan esimerkiksi 90-luvun laman aikana.

    Suomen avoin talous pysähtyi kuin seinään viennin vedon loppuessa. Tämän täällä läsnäolijoista tuntee ja tietää ehkä paremmin kuin kukaan muu. Laajoilta irtisanomisilta kuitenkin vältyttiin yritysten pitäessä kiinni työntekijöistään. Miksi näin?

    Julkisen puolen päätöksentekijä näkee asiassa ainakin neljä eri syytä. Ensinnäkin kannustava yrittäjäpolitiikka oli osaltaan auttanut yrityksiä aiempaa vahvempiin taseisiin. Vahvan taloutensa ja lomautusten turvin yritykset saattoivat konkurssien sijaan sopeuttaa toimintaansa muuttuneeseen tilanteeseen.

    Toisekseen kassavajeita voitiin paikata yritysrahoituksella, tässä hallitus tuli vastaan siellä minne yksityinen raha ei kantanut. Korot pidettiin matalalla ja monet pankit myös yrityksiä luotottivat.

    Kolmanneksi elvytystoimet olivat maailmankin mittakaavassa merkittävät. Vuokra-asuntorakentamisen ja korjausrakentamisen tuet toimivat hyvin. Myös väylärakentamisessa käynnistettiin nopeasti hankkeita, jotka olisi myöhemmin joka tapauksessa pitänyt toteuttaa. Suhdanneherkistä aloista on viimeksi sovittu tuista sekä varustamoille että telakoille.

    Neljänneksi kotimaisten markkinoiden luottamuksen ylläpitämisessä onnistuttiin. Hallitus päätti ensin vuonna 2007 olla toteuttamatta keskellä korkeasuhdannetta veronkevennyksiä. Valtaosa hallitusohjelma veronkevennyksistä voitiin siten toteuttaa viime vuonna keskellä syvintä lamaa. Ostovoima ja kotimarkkinamme saivat näin oikea-aikaisen piristysruiskeen.

    Ylivoimaisesti tärkein tekijä oli kuitenkin yrittäjien luottamus tulevaisuuteen ja suomalaiseen yhteiskuntaan, eivät niinkään valtion yksittäiset toimet. Tilauskirjat eivät työntekijöistä kiinnipitämisen puolesta puhuneet, siihen tarvittiin puhdasta uskoa paremmasta.

    Tästä kiitos kuuluu yrittäjille ja elinkeinoelämälle, tämä on aina hyvä pitää mielessä.

    Nyt voimme todeta työttömyyden nousseen korkeimmillaan hetkellisesti noin 250 000 henkeen. Vaikka tässä tasan 250 000 ihmistä liikaa, se on kuitenkin 200 000 henkilö- ja perhekohtaista tragediaa vähemmän kuin 90-luvun alussa.

    Konkurssiaallolta vältyimme kokonaan, vaikkakaan emme yksittäisiltä konkursseilta. Lopettaneiden yritysten määrä kyllä kasvoi ja samoin aloittaneiden määrä väheni, mutta siten, että kasvuvauhti vain hidastui. Ennakkotietojen mukaan yritysten määrän nettolisäys viime vuonna oli noin 3000 yritystä.

    Lähden siitä, että onnistumme eurooppalaisella tasolla tulipalon sammuttamisessa ja kriisi ei leviä. Sillä saman mittakaavan esimerkiksi elvytystoimenpiteisiin ei pystytä kuin vuosien 2008-2010 aikana tehtiin.

    Hyvä kokousväki,

    Olennaista selviytymisessä on jatkossakin talouden kasvu.

    Kiristyvä kansainvälinen kilpailu on vienyt Suomesta yrityksiä ja jopa kokonaisia toimialoja. Tarvitsemme uusia yrityksiä talouden uusiutumiseen. Vain uusien yritysten riittävä määrä luo samalla alustaa sille, että niiden joukosta löytyy myös kasvuyrityksiä. On kuitenkin myös muistettava, että yritykset itsessään voivat uusiutua.

    Teknologiateollisuus ry on ollut tilanteen tasalla, tästä hyvänä esimerkkinä toimii vetämänne TRIOplus-hanke, jolla tavoitellaan 600 yritystä kolmen vuoden aikana. Tarkoituksena on sparrata yrityksiä aistimaan maailman muutoksia ja löytämään paikkansa ja tekemisensä jatkossakin. Tiivistäen tarkoituksena on herätellä yrityksiä olemaan ajan hermolla. Hankkeesta on kantautunut korviini paljon hyvää.

    Toimialanne on ollut ajassa erinomaisesti kiinni myös työhyvinvointikysymyksissä. Tästä osoituksena on Teknologiateollisuuden ja Metallityöväen Liiton työhyvinvointihanke.

    Juuri tätä edelläkävijyyttä tarvitaan. Henkilöstön hyvinvointi luo edellytykset menestyvälle liiketoiminnalle ja siten koko Suomelle.

    Työelämän muutokset sekä työn sisältöön kohdistuvat odotukset asettavat haasteita työhyvinvoinnille. Hyvinvoiva työyhteisö on paras tae sille, että siinä mukana olevat jaksavat ja tekevät työnsä motivoituneina.

    Hallitukseni on vahvasti mukana työelämän kehittämisessä yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa.

    Tällä edesautetaan myös työurien jatkumista. Juuri työpaikoilla tehtävä työ on avain työhyvinvoinnille.

    Hyvät kuulijat,

    Ennen kuin siirryn tarkastelemaan Suomen tulevaisuutta, haluan hieman kertoa niistä haasteista, joita tiedämme kohtaavamme.

    Suomen hyvinvointiyhteiskuntaa kohtaa tulevaisuudessa merkittävä kaksoishaaste. Eläköidymme sankoin joukoin ja samalla työikäisten määrä kääntyy kovaan laskuun.

    Tämä on tiukka paikka etenkin hyvinvointiyhteiskunnalle. Tarvitsemme sekä yksityisen sektorin että julkisen sektorin työpaikkoja ja työntekijöitä hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen ja rahoittamisen turvaamiseksi.

    VATT on ennustanut julkisen sektorin työvoiman tarpeen nousevan noin 90 000 ihmisellä vuoteen 2020 mennessä. Yksityisen ja julkisen sektorin työpaikkojen nykyisestä suhteesta kiinnipitäminen edellyttäisi yksityiselle puolelle jopa 270 000–320 000 ihmistä enemmän vuonna 2020 kuin nykymenolla näyttäisi olevan tarjolla.

    Samaan aikaan olemme erittäin huolestuneina seuranneet kiinteiden investointien jälkeen jäämistä. Toimitusjohtaja Elorannan kalvoista kävi hyvin selville, ettei kasvua kiinteissä investoinneissa ole ollut. Emme ole investoineet uuteen tuotantokapasiteettiin ja sen uusimpaan teknologiaan samassa tahdissa kuin kilpailijamme.

    Tänään uutisoidut Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liiton arviot investointihalukkuuden putoamisesta on otettava tosissaan. Liiton arvion mukaan investointeja edeltävien teollisuussuunnittelujen tilauskanta on kokonaisuudessaan pudonnut yli 40 prosenttia.

    On selvää, että vain uudistumalla pystymme jatkossakin ottamaan irti kaiken meille mahdollisen maailmalla viriävästä kasvusta. Nyt olemme menettäneet markkinaosuuksiamme etenkin kehittyvissä maissa.

    Hyvät kuulijat,

    Olemme kansakuntana selvinneet historiamme aikana useista erilaisista uhkista. Parhaassa tapauksessa voimme selättää myös ikääntymisen mukanaan tuoman kaksoishaasteen samalla yhtenäisyydellä ja sisulla kuin olemme selvittäneet aiemmatkin uhat.

    Hyvinvointiyhteiskunnasta emme tingi. Tämä on koko Suomen ja uskoakseni myös elinkeinoelämän peruskivi.

    Tarjoamalla jokaiselle suomalaiselle mahdollisuudet koulutukseen ja oman uran luomiseen saimme aikanaan kansakuntamme resurssit parhaaseen käyttöön ja Suomen todelliseen nousuun.

    Syntymäasemaa enemmän taitomme, tahtomme ja kykymme luovat meille mahdollisuudet saavuttaa itseämme kiinnostavia, palkitsevia töitä ja haasteita.

    Nyt lamasta toipuva, mutta pitkäaikaistyöttömyyden ja töitä tekevien vähenemisen uhkaama Suomi on vaarassa jäädä pidemmällä aikavälillä kiinni hitaan kasvun kierteeseen. Mikäli emme ole valmiita uudistumaan, edessämme on näivettyminen ja supistuva talous.

    Meidän on ylläpidettävä pääomaintensiivisen ja teollisen tuotannon kilpailukykyä ja työllisyyttä. Kyseessä on torjuntataistelu markkinoiden painopisteen siirtyessä ylikapasiteetin Euroopasta kasvaviin Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan.

    Torjuntataistelu ei ole mitenkään vähemmän tärkeää tai kunniallista kuin mikään muukaan hyvän asian puolesta taisteleminen. Tässä Suomen suhteellisten kilpailutekijöiden varmistaminen keskeisiltä osin on tärkeää.

    Lyhyellä aikavälillä keskeinen kasvumahdollisuuksiamme määrittävä tekijä on tulevien palkkaratkaisujen taso. Hintakilpailukykymme on viime vuosina rapautunut keskeisiin kilpailijoihimme nähden ja se heikentää mahdollisuuksiamme hyötyä täysimääräisesti kansainvälisen talouden noususta. Kilpailukyvyn palauttaminen on ehdoton edellytys onnistumiselle.

    Samaan aikaan meidän tulee panostaa uusiin tutkimuskeskeisiin kasvualoihin. Meillä on hyvät innovaatioedellytykset, mutta emme kaupallista innovaatioita riittävän tehokkaasti eli muunna niitä uudeksi liiketoiminnaksi, työpaikoiksi, vienniksi, tuotteiksi ja palveluiksi.

    Jatkossa uudet läpimurtoalat löytynevät biotieteistä, energiantuotannosta, puhtaasta ympäristöstä, kaivannaisista, vanhustenhuollosta, terveyden alalta, turvallisuudesta sekä monista muista toimialoista, joissa globaalit haasteet ovat polttavimpia.

    Olemme siirtymässä yhä myös voimakkaammin uuteen palvelukeskeiseen liiketoimintaan. Myös palvelujen taustalla on usein teknologista osaamista, joka tarjoaa alustan houkuttelevien palvelujen kehittämiselle. Suomi pärjää tulevaisuudessakin erikoistumalla valittuihin hyvää osaamista vaativiin tuotteisiin ja palveluihin.

    Hyvät elinkeinoelämän edustajat ja muut vieraat,

    Vahvan kasvun ja kipeästi kaipaamiemme uusien työpaikkojen aikaansaamiseksi katson teihin, suomalaisiin yrittäjiin ja elinkeinoelämään.

    Selvää on, ettei valtio voi suoraan ”valita” kasvusektoreita. Valtion rooli on laaja-alaisesti luoda edellytykset ennakoitua huomattavasti nopeammalle kasvulle, ja tukea elinvoimansa osoittaneita sektoreita

    Tähän yhtälöön nojaten esitän mittavia uudistuksia. Jatkossa Suomi pärjää vain aivan uuden mittaluokan tulevaisuussijoituksilla. Tarvitsemme kunnianhimoisen kasvu- ja investointiohjelman.

    Vahvan kasvun aikaansaamiseksi meidän on sijoitettava sivistykseen, kouluihin ja opettajiin. Yksikään nuori ei saa jäädä ilman työ- tai opiskelupaikkaa, mikäli haluamme osaavaa työvoimaa eri tarpeisiin. Tämä edellyttää koulutuspolitiikalta nykyistä parempaa ennakointia, ohjausta ja joustavuutta.

    Vahvan kasvun aikaansaamiseksi meidän on sijoitettava korkeaan osaamiseen ja kansainvälistymiseen. Jokaisella suomalaisella tulee olla mahdollisuus maailmanluokan koulutukseen. Sen saaneilta tulee löytyä rohkeaa asennetta uuden luomiseen, uusia ideoita, uskallusta riskien ottoon sekä ennakkoluulotonta suhtautumista kehittyviin talouksiin.

    Vahvan kasvun aikaansaamiseksi meidän on sijoitettava energiaan ja infrastruktuuriin. Näin tuotetun energian tulee olla puhdasta ja kotimaista sekä uuden infran kilpailukykyistä ja läpi koko Suomen ulottuvaa.

    Kaikkea tätä vastaan edellytän puolestani yrityksiltä ja elinkeinoelämältä rohkeutta investoida Suomeen ja suomalaisiin työpaikkoihin. Tarvitsemme yhteisen vahvan näkemyksen tulevaisuuden Suomesta ja sen kasvueväistä.

    Hyvä syyskokousväki,

    Näiden kasvun yleisten edellytysten lisäksi tarkastelen hieman perusteellisemmin sitä, mitä 2010-luvun innovaatiopolitiikalta tulee edellyttää. Erityisesti uusia työpaikkoja voidaan luoda toimivalla ja kannustavalla innovaatiojärjestelmällä.

    Viime vuoden lopulla valmistui suomalaisen innovaatiojärjestelmän kansainvälinen arviointi. Arvioinnilla haimme näkemystä siitä, miten nykyinen innovaatiojärjestelmä kykenee vastaamaan kansainvälisessä toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin.

    Arviointipaneeli totesi raportissaan, että Suomi on siirtynyt investointivetoisesta kiinniottajamaasta innovaatio- ja osaamisvetoiseksi edelläkävijämaaksi. Meillä on kuitenkin haasteita ja tarvitsemme uudistuksia. Järjestelmästä on kaiken kaikkiaan tehtävä aiempaa joustavampi, nopeampi ja kannustavampi.

    Nykyisellään liian harvat yritykset yltävät globaaliin menestykseen. Tämä on merkittävä ongelma, kun otetaan huomioon mittavat panostuksemme tutkimuksen ja osaamisen kehittämiseen. Puutteellisen kansainvälistymisen lisäksi tämä nähtiinkin arviointipaneelin raportissa keskeisimmäksi ja polttavimmaksi innovaatiopolitiikan haasteeksi.

    Tarvitsemme innovaatiojärjestelmän ulottamista nykyistä laajemmin koko Suomeen. Samalla meidän on pienenä kansakuntana uskallettava myös erikoistua, emme voi olla maailman parhaita joka asiassa.

    Viime kädessä avainkysymys koko kansantalouden tulevaisuuden kannalta on se, kuinka tehokkaasti Suomessa kehitetyt innovaatiot ja teknologiat voidaan muuntaa kasvuyrityksiksi ja viedä menestyksekkäästi kansainvälisille markkinoille.

    Yksin koulutuksen ja perustutkimuksen synnyttämä osaaminen ei riitä. Suomea uhkaa innovaatiovuoto, ellei osaamispotentiaalia kyetä muuttamaan nykyistä tehokkaammin uusiksi kaupallistetuiksi tuotteiksi. Yhä useampi yritys on saatava aktivoitua tuotteidensa ja liiketoimintansa kehittämiseen ja nopeaan kasvuun

    Viimeiset hallitukset ovat määrätietoisesti järjestelmää kehittäneet. Tekesin rahoitusta on lisätty 50 prosentilla 600 miljoonaan.

    Vuodesta 2008 lähtien Suomeen on perustettu SHOKeja eli strategisen huippuosaamisen keskittymiä, jotka mahdollistavat yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten tiiviin yhteistyön ja tutkimustulosten nopeamman hyödyntämisen yhteiskunnan kannalta tärkeimmillä aihealueilla.

    Hallitus on tehnyt yliopistouudistuksen, joka resursoi ja fokusoi yliopistoja aivan uudella tavalla.

    Tätä työtä on jatkettava. On edettävä nykyistä laajempaan, yrittäjyyteen pohjaavaan 2010-luvun innovaatiopolitiikkaan:

    EU:ssa tavoitteeksi on asetettu tutkimus- ja tuotekehitysmenojen nousu kolmeen prosenttiin BKT:sta, jonka Suomi yhtenä harvoista maista ylittää. Kansantuotteen laskusta johtuen ylitimme myös – voisi melkein siis sanoa, että vastoin toiveitamme – 4 % kansallisen tavoitteemme. Suomen omasta 4 %:n tavoitteesta on nyt pidettävä kiinni kasvun myötä. Myös valtion on hoidettava oma osuutensa.

    Tällä hetkellä Suomen julkinen T&K-rahoitus on noin 1,9 miljardia euroa. Tästä perustutkimukseen kohdistuu arvioiden mukaan noin puolet. Kaupallistamista, kansainvälistymistä ja tuotteistamista olisi syytä painottaa nykyistä enemmän. Rahoituksessa tulee jatkossa keskittyä aiempaa enemmän tutkimus- ja innovaatiotoiminnan tulosten soveltamiseen, siirtämistä käytäntöön ja kaupallistamiseen.

    Yliopistouudistus on erittäin merkittävä suomalaisen innovaatiojärjestelmän kannalta. Perustutkimukseen panostamisessa Suomi on aivan maailman kärkiluokkaa, meillä on poikkeuksellisen korkea tutkijoiden osuus työvoimasta, EU:n ylivoimaisesti korkein.

    Yliopistojen perusrahoitusta olisi kuitenkin jaettava siten, että se vähentää tutkimuksen pirstoutuneisuutta. Yliopistojen on nyt uskallettava erikoistua.

    Yliopistoilla on tärkeä rooli vahvan ja pysyvän yrittäjyyskulttuurin luomisessa. Uusien tietoon ja osaamiseen pohjaavien yritysten merkitys innovaatiojärjestelmässä on kriittinen ja korkeakoulupohjaiset innovaatiot on kyettävä nykyistä paremmin saattamaan yritystoiminnaksi ja kasvun tielle.

    Laaja-alaisempi innovaatiopolitiikka edellyttää nykyisten suorien tukien lisäksi tutkimus-, kehittämis-, innovaatiokustannuksista myönnettävää innovaatiokannustinta. Samoin alueellisesti jaettavia tukia olisi kehitettävä. Vain näin saamme esiin riittävän potentiaalin kansainvälistymisen edellytykset omaavista yrityksistä.

    Korkean tason innovaatiorahoituksessa on tähdättävä nykyistä selvemmin yritysten kansainvälistymiseen. Tekesin tulee kohdistaa tukea olemassa olevien yritysten jalostamisen sijaan entistä rohkeammin täysin uusien liikeideoiden synnyttämiseen. Tämä on perustelua riskeistä huolimatta.

    Uusille innovaatioille tulee luoda kysyntää myös julkisen sektorin luomin edelläkävijämarkkinoin. Näin tulee toimia julkisten ostojen ja valtion asettamien vaatimusten kautta. Edelläkävijämarkkinoita voidaan luoda uuden sukupolven biopolttoaineista aina jätteiden hyödyntämiseen.

    Julkiseen rahoitukseen perustuvan tiedon pitäisi olla nykyistä paremmin saatavilla. Avoin saatavuus edellyttäisi muun muassa yhteisten tietovarastojen luomista sekä saatavuutta ja jakamista tukevien sähköisten palvelujen kehittämistä.

    Vanhojen elinkeinorakenteiden ylläpitäminen ilman vaatimusta aidosta uudistumisesta ei ole kestävää elinkeino- ja talouspolitiikkaa. Vakiintuneiden alojen uusiutumista edistävien SHOKien toiminta on tässä avaintekijä. SHOKien toiminta on turvattava, mutta samalla huolehdittava, että niiden kautta tapahtuu aitoa uudistumista.

    Näistä lähtökohdista uskon Suomen pääsevän kiinni uudenluomiseen, kasvuyrittäjyyteen ja vahvaan kasvuun.

    Hyvä seminaariväki,

    Toinen puoli valtion toimia, ehkäpä vähintään yhtä merkittävä, on verotus.

    Suomen verojärjestelmään tehtiin suuri rakenteellinen uudistus 1990-luvun alussa. Sen voi arvioida toimineen vähintäänkin tyydyttävästi. Sen jälkeen on viime vuosina tehty täsmäkorjauksia, joilla on tähdätty kasvun edistämiseen ja yrittäjyyden tukemiseen.

    Nyt on pohdittava, mikä näissä olosuhteissa olisi tulevaisuudessa verotuksen optimaalisin rakenne ja veropohja.

    Meillä lienee tarvetta veroasteemme maltillisesti nostolle lähivuosina, kun haalimme rahaa hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen ikääntyvässä Suomessa.

    Kasvun ja työllisyyden kehitys ratkaisee nostotarpeen mittakaavan. Veroasteen nosto ei ole kuitenkaan mikään itsetarkoitus tai talouspolitiikan keskeinen tavoite – pikemminkin päinvastoin.

    Verotuksen kiristäminen on tehtävä siten, että se aiheuttaa mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan hyvinvointitappioita talouteen tai haittoja kasvuun ja työllisyyteen. Työn ja yrittämisen verotuksen kiristämistä on vältettävä. Näin ollen välillisten verojen taso on kasvussa tulevaisuudessa.

    Talouden kansainvälistyminen vaikuttaa Suomeen enemmän kuin moniin muihin maihin, koska olemme kaupasta riippuvainen pieni avoin talous. Verokilpailu tulee ottaa huomioon päätöksiä tehtäessä, vaikka sen vaikutukset ovat jääneet pelättyä pienemmiksi.

    Meidän on pidättävä huolta verojärjestelmämme kansainvälisestä kilpailukyvystä. Tämä koskee erityisesti yritysverotusta. Suomi ei voi kuitenkaan käynnistää verokilpailua Euroopassa. Olemme perinteisesti olleet verokilpailussa aktiivinen sopeutuja.

    Yhteisöverokannan osalta Suomen kilpailuasetelma on heikentynyt kun verrataan tilannetta 1990-luvun alkuun. Meidän on tarkasteltava yhteisöverokantaa ja sen lisäksi muita yritysverotuksen säädöksiä, jotta voimme parantaa kilpailukykyämme yritysten sijaintipaikkana.

    Näen tarpeelliseksi, että tarkastelemme yhteisöverokannan alentamisen lisäksi laajemmin yritysverolainsäädäntöämme ensi vaalikaudella. Laajapohjaisena asiantuntijatyönä olisi tehtävä perusteellinen yritysverotuksen kuntoarvio. Sen pohjalta voitaisiin toteuttaa tarpeelliseksi katsotut muutokset. Uudistuksen tavoitteena olisi lisätä Suomen kilpailukykyä yritystoiminnan sijaintipaikkana. Samalla on kuitenkin huolehdittava veropohjasta.

    Kun kasvu perustuu jatkosta entistä enemmän vahvemmin uuden luomiseen, meidän olisi luotava tähän kannustimia kasvuhakuisille pienille ja keskisuurille yrityksille. Mainitsinkin jo, että tähän paras välinen olisi pk-yrityksille suunnattu hyvitys innovaatiotoiminnan kuluista. Verokannustin täydentäisi suorien tukien järjestelmää.

    Hyvät kuulijat,

    Näillä eväillä saamme yhdessä töitä tehden Suomen nousuun!

  • 12.1.2011

    Arvoisat puoluevaltuuston jäsenet: Kuten tuosta tunteita herättävästä Keskustan tunnuksia esittelevästä filmistäkin kävi selväksi, maailma muuttuu, tunnukset muuttuvat, tekniikka kehittyy ja kaiken perustana olevat arvot joko vahvistuvat tai joutuvat uudelleen arvioitavaksi.

    Hyvät ystävät,

    Vaaleihin valmistautuminen on jo käynnissä koko puolueen voimin. Kesäkuussa näytitte, missä asennossa taisteluun käydään. Nyt on näytön paikka ja yhteisvoiman käytön aika. Vaalit pidetään viiden kuukauden päästä.

    Tähän on herättävä, meidän kaikkien. Yhtäkään ääntä ei ole vielä annettu. Ykköspaikka on meistä itsestämme kiinni. Sivuille ei pidä vilkuilla. Kansan luottamus on mahdollista saavuttaa omalla linjallamme ja tekemällä työmme hyvin.

    Meidän on myös mentävä ihmisten luo. Ihmisten kohtaamisesta ja kuuntelemisesta tässä on kysymys. Siinä on myös meillä varaa parantaa.

    Olemme kuunnelleet ihmisen huolta haja-asutusalueiden jätevesiasetuksesta. Sitä korjataan parhaillaan siten, että asia järjestyy kohtuullisella tavalla.

    Kaikki me tiedämme Keskustan lähtökohdan. Uskon kuitenkin suomalaisiin ja uskon Keskustaan.

    Täällä Kaukametsä-salissa emme ole voineet tänään kulkea huomaamatta, että Keskusta aikoo ottaa oman asentonsa – ja, hyvät ystävät, puhua vaalien alla ihmisten kanssa asiaa!

    Näinä aikoina, kun monet tuputtavat äänestäjille politiikan pikaruokaa, Keskusta puhuu äänestäjien kanssa ihmisten mieltä painavista asioista, ongelmien ratkaisuista ja paremman Suomen rakentamisesta – tasavertaisesti kaikille suomalaisille. Meille jokaiset vaalit ovat asiavaalit, mutta puhumme niistä tunteella.

    Maltillinen keskustalaisuus on näissäkin vaaleissa voimavara ja meille itsestään selvä valinta: niin paljon yksinkertaistettua hokkuspokkus-politiikkaa äänestäjille nyt tarjotaan. Taikatemput voivat olla viihdyttäviä ennen vaaleja, mutta eivät vie Suomea yhtään eteenpäin vaalien jälkeen. Suuret puheet ilman keinoja johtavat pahimmillaan myös siihen, että osa kansasta pettyy lopullisesti, kun taivas ei aukeakaan 18. huhtikuuta.

    Kutsun ihmisiä, johdonmukaista työtä tehden ja päätöksiä punniten, askel askeleelta, rakentamaan parempaa ja tasavertaisempaa Suomea. Siinä työssä Keskusta on paras vaikuttamisen väylä. Näytöt nimittäin puhuvat puolestamme.

    Nojaamme puolueen pitkään aatteelliseen linjaan:

    Olemme yhteiskuntaa turvallisesti uudistava puolue.

    Valitsemme ihmisten tasavertaisuuden ja valinnanvapauden.

    Emme lähde mukaan vihapuheisiin.

    Koko Suomen rakentaminen on meidän politiikkaamme.

    Toimimme suomalaisen työn puolesta.

    Kannustamme yrittäjyyteen ja omatoimisuuteen.

    Tuemme ihmisiä perusturvalla, emme hylkää heitä köyhyyspakettien armoille.

    Tiedämme velvollisuutemme suomalaisia perheitä ja lapsia kohtaan.

    Toteutamme työelämän uudistukset niin, että työssä viihtyvä ihminen jaksaa myös kotona elää hyvää elämää.

    Sivistysliikkeenä teemme kaikkemme, että suomalaisten ikääntyminen on arvokasta ja turvallista.

    Pidämme huolta, että lapsemme saavat nauttia puhtaasta ja rikkaasta suomalaisesta luonnostamme.

    Pidämme huolta, että suomalainen kansanvalta vahvistuu, ja että ihmisillä on oikeus ja mahdollisuus oman elämänsä hallintaan.

    Hyvät ystävät,

    Uskallan kysyä, millä muulla, uudella tai vanhalla puolueella, on näistä asioista paremmat näytöt kuin Keskustalla. Annan oman vastaukseni jo nyt: ei millään eikä kenelläkään! Ei millään eikä kenelläkään.

    Puheenjohtajana annan sitoumuksen: teen työtä tämän joukon edessä, näiden asioiden, suomalaisten ja keskustan linjan puolesta.

    Liikun koko Suomessa teidän asiallanne. Menen Brysseliin kun tarve vaatii, olen sielläkin kaikkien suomalaisten puolesta. Tärkeintä on tämän maan etu ja suomalaisten hyvinvointi.

    Teiltä kysytään, mitä se Kiviniemi tekee, jos se jatkaa pääministerinä. Voitte vastata: Se tekee parhaansa ja vieläkin enemmän!

    Kysyn puolestani teiltä oletteko te mukana kanssani? Minä nimittäin tarvitsen teitä.

    Olen varma siitä, ettei kukaan meistä tahdo muuta, kuin vahvistaa Keskustaa, tehdä työtä suomalaisten eteen ja viedä Keskusta vaalivoittoon ja sitä myöten jatkamaan tuloksekasta työtä isänmaan hyväksi.

    Hyvät kuulijat,

    Tämän päivän suomalaista vasemmistoa ei ole köyhän asia oikeastaan kiinnostanut. Nyt tämä kokemusperäinen tietomme on vahvistettu tutkimuksella: sosialidemokraattien hallituskaudet ovat olleet hallaöitä perusturvalle.

    Asia tuli selväksi viikko sitten julkaistussa Työväen Sivistysliiton teettämässä tutkimuksessa. Erityisesti SDP:n perusturvavastaisuus on näkynyt vuodesta 1985 lähtien. Myöntäkää SDP – te ette ole perusturvapuolue. Teille saavutetut edut ovat tärkeämpiä kuin köyhimpien asia.

    Tämän tiedon perusteella on näin nuoremman polven poliitikkona helpompi ymmärtää niiden keskustalaisten päättäjien tuskaa, jotka 80-luvulla taistelivat oikeistolaistuvaa sosialidemokratiaa vastaan. – Paavon, Eevan, Sepon ja kumppaneiden uskon tästä jotakin tietävän.

    Keskusta on aina taistellut eriarvoisuutta vastaan. Meille on ollut tärkeää, että asuinpaikasta ja ihmisen taustausta riippumatta kaikilla on mahdollisuus hyvän kouluun ja laadukkaaseen terveydenhuoltoon. Tässä on ollut myös suomalaisen yhteiskunnan todellinen voimavara, kun koko Suomen ja kaikkien suomalaisten voimavarat ja osaaminen on saatu käyttöön yhteiskunnan hyväksi.

    Viime vuosina tapahtunut eriarvoisuuden kasvu kumpuaa pitkälti pitkäaikaistyöttömyydestä, joka syntyi 1990-luvun laman aikana.

    Vielä ei ole liian myöhäistä puuttua eriarvoistumiskehitykseen. Tämä vaatii politiikkaa, jossa vahvemmat tukevat heikoimpia.

    Olen huomannut, että vieläkin tänään yhteishallituksissa Keskusta on usein yksin taistelemassa perusturvan, maataloutemme ja koko Suomen puolesta.

    Me laitamme, hyvät ystävät, tikun ristiin näissä asioissa joka päivä – olemme niin tehneet ja teemme jatkossakin. Sillä juuri sitä keskustalainen politiikka on. Sitä on olla vastuussa. Sen takia meille luottamusta on annettu, että viemme eteenpäin juuri näitä asioita, jotka ovat Suomelle hyväksi.

    Hyvät puoluevaltuuston jäsenet, kokousväki

    Keskustaa tarvitaan seuraavassakin hallituksessa. Vaaliohjelmamme asetamme kansan punnittavaksi. Ohjelma, asiat ja linja ohjaavat meitä puolueen johdossa. Asialinjalla haemme vahvaa valtakirjaa myös tuleviin hallitusneuvotteluihin.

    Käyn huomenna tarkemmin läpi ajankohtaista talouden tilaa ja haasteita. Keskityn nyt muihin teemoihin.

    Lahden puoluekokous kesäkuussa uudisti Keskustan puoluejohdon. Niillä päätöksillä me puoluejohdossa olemme saaneet valtakirjan toimia. Niillä päätöksillä puolueväki velvoittaa meitä tekemään työmme hyvin.

    Vaaliohjelmamme julkistetaan Keskustan vaalistartissa kevättalven puolella. Hyvää pohjatyötä ohjelman eteen on jo tehty. Sen pohjalta käymme huomenna paneelikeskustelun. Haluan tässä ottaa esiin Keskustan kärkiteemoja.

    Ensinnäkin Keskusta haluaa koota yhteen eri tahot ja johtaa suomalaisen työelämän uudistamista. Keskusta on ottanut vastaan haasteen, joka kumpuaa työpaikoilta: työntekijöiden ja yrittäjien arkipäivästä. Haasteen, jolla on suora ja suuri vaikutus siihen, miten suomalaisten kotien arkipäivä sujuu, ja miten taloutemme pysyy tuloskunnossa.

    Emme puhu siis mistään pikkuasioista. Meille työelämän kysymykset eivät ole ideologista varjonyrkkeilyä.

    Olemme lähteneet liikkeelle tietäen, että oikeat ratkaisut löytyvät kolmikannasta työntekijä, yrittäjä ja työtä vailla olevat suomalaiset.

    Me tarvitsemme työelämän reformin, jonka myötä Keskusta tuo työelämän asiat ja ongelmien ratkaisut myös politiikan esityslistalle. Politiikalla on tilausta, kun haluamme merkittäviä tuloksia työssä jaksamisessa, perhe-elämän ja työn paremmassa yhteensovittamisessa, johtamisessa ja oikeiden asioiden tekemisessä tuottavasti sekä samapalkkaisuudessa.

    Tiedämme, että moni menee töihin innolla, lähtee töistä tyytyväisenä tekemäänsä ja hyvillä mielin. Silti on tunnustettava se, että suomalaisessa työelämässä on moni asia pielessä. Työelämän ongelmista liian moni päätyy sairauskertomukseksi.

    Myös se on tiedossa, etteivät etujärjestöt ole saavuttaneet tässä asiassa vielä riittävästi. Politiikkaa tarvitaan siis työelämän hankauksien poistamisessa. Tätä työtä tehdään yhdessä työntekijöiden ja työnantajien kanssa. Ongelmat ratkotaan lopulta ihmisten välillä suomalaisilla työpaikoilla.

    Hyvät ystävät,

    Tarvitsemme myös uutta työtä sekä teollisuuteen että palvelualoille. Me tarvitsemme uutta tuotantoa. Me tarvitsemme kasvavia yrityksiä. Työtä nyt hakevat, ja työttömyydestä kärsivät, voivat tällöin löytää toimeentulon mahdollisuuden.

    Keskusta on ottanut tavoitteekseen viedä Suomi vihreän talouden kärkimaaksi maailmassa. Tässäkin olosuhteet ja tilanne suosivat sekä Suomea että Keskustaa. Me tartumme tähän tilaisuuteen innolla. Kyseessä on Suomelle sopiva teollinen vallankumous. Sen yhteiskunnalliset vaikutukset ovat suuret. Muutos on alkanut keskustavetoisesti. Viime kevään päätökset uusiutuvan energian rakentamisesta ovat vasta alku, mutta historiallinen sellainen.

    Vihreä talous ja energia lähtee pelloilta ja metsistä. Tarvitsemme kaiken pellon ja kaiken metsän, mitä meillä on. Mutta me tarvitsemme myös ne ihmiset, jotka asuvat maaseudulla ja jotka osaavat kansallisvarallisuuttamme hoitaa ja hyödyntää!

    Tässä keskustalla ei ole varaa antaa tuumaakaan periksi, emmekä muuten pätkääkään halua antaa myöten. Vaikka meitä tästä välillä haukutaan, välillä vähätellään, me emme anna niiden puheiden vaikuttaa siihen, minkä me kaikki, tiedämme oikeaksi – elävä maaseutu on henkivakuutus kaikille suomalaisille: siihen kuuluu sekä ruokaturva että puhdas ruoka. Pysykäämme tässä yhtenäisinä ja tiukkoina.

    Hyvä kokousväki,

    Tiedämme, että yrittäjät luovat uutta työtä koko Suomeen. Yrittäjien ja yrittäjyyden arvostus suomalaisten keskuudessa on kasvanut. Yhä useampi pitää myös omaa yrittäjäksi ryhtymistään entistä todennäköisempänä. Hyvä niin. Yrittäjyyttä ei onneksi enää nähdä kaunaisen kateuden läpi, vaan yhdessä kotimaisen omistamisen kanssa kaikkien meidän taloudellisena turvana.

    Avoimessa markkinataloudessa yritykset luovat valtaosan menestyksestään itse. Koska Suomi ei ole kuitenkaan Amerikka, tarvitsemme yhteispeliä yhteiskunnan ja yritysten välillä. Meillä ei ole varaa tuhlata suomalaisen yrittäjyyden voimavaroja.

    Siksi Suomessa tuetaan yritystoimintaa eri solmukohdissa veronmaksajien rahoista: yritystoiminnan alussa, investoinneissa, rahoituksessa, vientiponnisteluissa ja erityisesti tutkimuksessa ja tuotekehityksessä.

    Se, missä meidän pitää ottaa oppia Amerikasta, on oikeus epäonnistua. Konkurssi ei ole kaiken loppu, vaan uuden alku.

    Me keskustalaiset ymmärrämme, että meidän kannattaa edelleen perustaa yrityksiä omien kansallisten voimavarojemme varaan. Meillä pitää olla järkeä ja älliä tajuta omat vahvuutemme: kyllä inhimillinen pääoma ja luonnon tarjoamat raaka-aineet ovat erittäin selvästi Suomen talouden voimatekijöitä. Koulutetut suomalaiset pitää houkutella käyttämään päätään ja käsiään täällä Suomessa, työpaikoilla ja yrityksissä.

    Hyvät ystävät,

    On uuden, vieläkin vahvemman keskustalaisen aluepolitiikan, koko Suomen politiikan, aika. Myönnämme auliisti, että olemme koko Suomea kehittävä puolue. Se on ollut ja on oleva arvovalintamme.

    Me tiedämme, mitä meidän pitää tehdä. Tunnemme keskustan linjan vastakohdan ja sen edustajat. Tiedämme myös, että tässä kohtaa kolahtaa ja rajusti. Kilpailijamme ovat lähestulkoon kaikki ryhmittyneet keskittävien voimien taakse. Me emme siihen menoon suostu.

    Jos joku kysyy teiltä, miksi emme suostu, vastatkaa ihmeessä: koska keskittäminen ei ole Suomen etu. Koska parempi on, että koko Suomen voimavarat ovat käytössä. Meidän kaikkien hyväksi – sekä maalla että kaupungeissa.

    Haluamme säilyttää ihmisillä valinnanvapauden asumisessa. Emme hyväksy sellaisten rajojen piirtämistä karttaan, jotka jättävät osan suomalaisista yhteiskunnan ulkopuolelle. Haluamme rakentaa Suomea, joka koostuu useista kehittyvistä keskuksista, ei vain muutamasta.

    Siksi sanon, omankin etumme nimissä: isänmaan eri alueiden välinen vastakkainasettelu ei ole minun politiikkaani, eikä Keskusta siihen sorru.

    Keskustan tavoitteena on rakentaa tasavertaiset mahdollisuudet kaikille suomalaisille koko Suomessa. Tämän tavoitteen toteutumiseksi on tärkeää käyttää koko Suomen voimavaroja elinkeinojen, työllisyyden, hyvinvoinnin ja elämänlaadun edistämiseksi.

    Laajan Pohjois-Suomen resurssit ovat aina olleet keskeisessä osassa, kun suomalaisten hyvinvointia on rakennettu. Pohjoisen Suomen merkitys on jälleen kasvamassa ja tulossa monelta osin entistä tärkeämmäksi.

    Hyvät kuulijat,

    Näemme, että yhteiskunta on, kodin seinien sisäpuolelle tullessaan, monissa tilanteissa liian iso ja mekaaninen ratkaisija arjen ongelmiin. Juice Leskinen sanoo asian hyvin: ”On valtio kylään tullut, ja on siellä kuin kotonaan”.

    Tästä pitää päästä ehdottomasti pois siihen, että ihmisillä on valinnanvapautta oman elämänsä tärkeissä valinnoissa, ja että tuemme erilaisten perheiden kykyä hallita itse elämäänsä.

    Ihmisten omaan vastuuseen kuuluu valtaosa perheen arkipäivän ratkaisuista ja valinnoista. Perhettä tai kasvatusta ei voi ulkoistaa viranomaiselle. Yhteiskunnan rooli on tukea perheitä.

    Toisaalta yhteiskunnan puuttumisen pitää olla ennaltaehkäisevää ja vakavissa ongelmatilanteissa nopeaa. Vanhemmat tarvitsevat tukea kasvatustyöhön. Tarvitaan perinteisen kunnallisen kotiavun paluuta. Parasta ennalta ehkäisevää perhetyötä on perheiden arjessa auttaminen sekä neuvominen ja ohjaaminen muiden palveluiden piiriin.

    Keskusta on perheiden luottopuolue. Keskustan politiikka tähtää hyvään ja turvalliseen lapsuuteen kaikissa perhemuodoissa. Perheille me annamme lupauksen: perusturvan ohella perheiden etuudet, lapsilisät, kotihoidontuki ja vanhempainrahat pysyvät. Keskusta ei suostu niiden leikkaamiseen!

    Saamme myös, hyvin mielin ottaa vaalien alla esille kaiken sen, mitä perheiden eteen olemme viimeisten seitsemän vuoden aikana tehneet.

    Perheiden lisäksi on tärkeää tunnistaa myös yksin elävien ihmisten arki. Yli miljoona suomalaista asuu yhden hengen taloudessa. Ja tämä määrä tulee kasvamaan, väestön ikääntyminen jo pelkästään takaa sen.

    Yksinelävien tilanne tulee ottaa paremmin huomioon päätöksenteossa. He ovat keskimäärin muita heikommassa taloudellisessa asemassa. Pienituloisten yksinasuvien ja yhden vanhemman perheiden toimeentulo on turvattava. Me emme jaa tässäkään suomalaisia luokkiin, parempiin ja huonompiin ihmisiin. Yksinasuvat ovat täysin yhdenvertaisia meidän mielissämme ja silmissämme.

    Hyvät ystävät,

    Huoli ikäihmisistä, läheisistä, on kansalaisten mielissä erittäin voimakas. Tämä on huolta siitä, saavatko he hyvän hoivan ja hoidon sekä arvokkaan elämän.

    Ikääntyvien turvallisuuteen ja arvokkaaseen vanhuuteen Keskusta rakentaa ikäihmisten, omaisten ja yhteiskunnan yhteistyön mallin. Tätä yhdessä tekemistä ja yhdessä ratkaisujen hakemista tarvitaan ehdottomasti.

    Omaishoitajien määrä kasvaa. Se on yksi todiste suomalaisten vahvasta perinteestä. Läheiselle annetaan omasta ajasta paljon ja moni tukee työllään ja taloudellisesti läheisten ikäihmisten selviämistä. On tullut aika myös yhteiskunnan puolella laittaa asioita uuteen järjestykseen.

    Me haluamme, että jokainen omaishoitaja tässä maassa saa tuen arvokkaalle työlleen. Haluamme siirtää omaishoidontuen Kansaneläkelaitoksen vastuulle ja hoitoon. Näin taataan kansalaisten yhdenvertaisuus tukea myönnettäessä.

    Kotona asuminen on useimmalle itsestään selvää tässä vaiheessa pitkälle tulevaisuuteen. Iän karttuessa turvallisen arjen takaaminen on yhä tärkeämpää. Usein sairaus lisää epävarmuutta ja epävarmuus tapaturmariskiä. Kotona asuminen on mahdollista vain, jos tukea on tarjolla joko omaisilta tai kotipalveluista.

    Vanhusväestön kasvun myötä hoidossa on puutteita, eikä ketju kotoa palvelu- tai hoitokotiin aina suju kitkatta.

    Entistä enemmän työhön on otettava mukaan ikäihmiset ja heidän omaisensa. Siksi keskustalaiseen keinovalikoiman kuuluu uusi, 2010-luvulle sopiva, osuustoiminnallinen asuminen, jossa ikäihmiset itse ja heidän läheisensä ovat suunnittelemassa ja toteuttamassa asumisratkaisuja ja palveluita.

    Ikääntyvä väestö on palveluiden ja turvallisen elämän kannalta jo nyt eriarvoisessa asemassa useasti myös postinumeron perusteella. Tästä on päästävä eroon.

    Keskittäminen suurin yksiköihin ja kermankuorintamallien suunnittelu pahentaisivat tilannetta edelleen. Kenenkään ei pidä kokea pakkolähtöä kotiseudultaan myöskään turvallisuuden ja hoidon puutteen takia!

    Hyvät ystävät, keskustavaikuttajat

    Näissäkin asioissa me haastamme ja voitamme vastustajamme.

    Hyvät ystävät,

    tämä on näillä näkymin viimeinen puoluevaltuuston kokous ennen eduskuntavaaleja.

    Toivotan uudet puoluevaltuuston jäsenet tervetulleeksi töihin ja samalla osoitan kiitokset myös tällä erää työnsä päättäville puoluehallituksen jäsenille. Lämmin kiitos teille kaikille!

    Arvokas työnne jatkuu ja erityisesti tarvitsemme kaikkia teitä, nyt kun Keskusta toden teolla punnitaan kevään eduskuntavaaleissa. Antakaa täysi panoksenne vaalityöhön, kukin paikaltaan asioita yhteiseksi hyväksi tehden.

    Tässä ajassa on paljon epävarmuutta, pelkoakin. Moni asia on muutoksessa. Ihmisten mielessä on huolta tulevaisuudesta, huolta omasta ja läheisten pärjäämisestä. Meidän täytyy tunnustaa, että meilläkään ei ole kaikkia vastauksia. Mutta vastuunkantajina meillä tulee olla enemmän vastauksia kuin sivusta huutelijoilla. Emme väistä tulevaa, vaan vaikutamme siihen.

    Haluamme pitää huolta koko Suomesta ja kaikista suomalaista. Haluamme tarjota turvallisuutta muutoksessa. Meidän pitää muistaa, että isoissa muutoksissa on suomalaisille ja keskustalle käynyt aina hyvin.

    Me käymme nyt kaikilla rintamilla työhön niin, että uudistuneen Keskustan vahva linja jatkuu maan johdossa vaalien jälkeen. Emme pysähdy, emmekä valita vaivojamme. Tunnustamme vain tosiasiat: meillä on paljon tehtävää, osaamme tehdä työmme ja pidämme oman paikkamme tämän maan asioiden hoitajana.

  • 12.1.2011

     UUTEEN EUROOPPALAISEEN ULKOPOLITIIKKAAN

     Hyvät naiset ja herrat, arvoisat Paasikivi-Seuran jäsenet,

    On suuri ilo olla puhujana arvostetussa seurassanne. Paasikivi-Seura on toiminut pitkään ulkopoliittisen keskustelun edistäjänä, myös aikana jolloin keskustelu ja ulkopolitiikka koettiin hankalaksi yhdistelmäksi. Tänä päivänä tilanne on toinen ja ulkopolitiikasta on tullut reippaan poliittisen keskustelun kohde, kuten pitääkin. Tämä kertoo paljon aikojen muutoksesta, ja myös olosuhteiden helpottumisesta.

    Ei tarvitse mennä kuin 20 vuotta taaksepäin, kun Suomen suhtautuminen Euroopan Unioniin – tai silloinhan se oli vielä EY – oli nihkeää. Silloinen pääministeri Esko Aho kuitenkin vei Suomen onnistuneesti jäseneksi, ja tästä on syytä antaa selkeä tunnustus. Itse olin silloin vasta opiskelija, mutta nuorelle ihmiselle EU näyttäytyi mahdollisuutena ja aivan oikeana paikkana maallemme. Jäsenyyspäätös tehtiin ja ulkopolitiikka oli niitä aloja, joihin Suomen EU-jäsenyys vaikutti mitä merkittävimmällä tavalla. Puolueettomuus jäi ja Suomi sitoutui erottamattomasti siihen läntiseen poliittiseen arvomaailmaan ja yhteisöön, johon se luontevasti kuului.

    Suomen jäsenyysaikana unionin ulkopolitiikka – yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – on ottanut monta merkittävää askelta. Vasta kylmän sodan päättyminen vapautti unionin kehittämään myös ulkopolitiikkaansa toden teolla. Vanha luonnehdinta Euroopan talousyhteisöstä (EEC) – taloudellinen jättiläinen, poliittinen kääpiö – ei enää sopinut uuden maailman haasteisiin.

    Euroopan unionin vahvan yhtenäisen ulkopolitiikan tulemista on toki ehditty julistamaan jo useaan kertaan, niin Amsterdamin, Nizzan kuin nyttemmin Lissabonin sopimuksen yhteydessä. Vaikka välillä saattaa tuntua siltä, että kaunista puhetta ja hyviä aikomuksia on enemmän kuin konkreettisia tekoja ja aitoa poliittista tahtoa, uskallan väittää, että unioni on kehittynyt myös ulkopolitiikassaan vahvoin askelin.

    Se ulkopoliittinen yhteistyö, joka perustamisvaiheessaan oli lähinnä tietojen vaihtoa, ja myöhemmin yhteisten kannanottojen sorvaamista, on nyt ottanut sen ratkaisevan askeleen, että ulkoinen edustautuminen on haluttu uskoa yhteisiin käsiin: korkealle edustajalle – jota keinotekoisesti vältettiin kutsumasta unionin ulkoministeriksi. Samalla unionin ulkosuhdehallinto luo vahvan koneiston, joka katsoo unionin ulkosuhteiden kokonaisuutta. Tämä jos mikä on merkittävä laadullinen hyppy.

    En halua liittyä siihen pessimistien kuoroon, joka alleviivaa uusien järjestelyjen hitautta ja alkuvaikeuksia. Näin merkittävä uudistus ei synny hetkessä ja Lissabonin sopimuksen voimaantuloa rasittaneet epäselvyydet tekivät ennakkovalmistelusta käytännössä mahdottoman. Sopimuksen voimaantulosta on kohta vuosi ja se ei unionin kehityksessä ole pitkä aika. Uuden järjestelmän sisäänajolle pitää suoda aikansa.

    Unionin ulkopuolella on selkeä odotus yhtenäisesti toimivasta Euroopasta. Unionista joka tekee ja saa myös aikaan. Ei maailmalla enää niinkään kysytä mitä yksittäiset Euroopan maat tekevät, vaan mitä Eurooppa tekee.

    Unionilla on ollut luvattoman heikko ulkopoliittinen asema jopa lähialueellaan, Lähi-idässä. Tässä onkin oikea mittari unionin ulkopolitiikan vahvistumiselle – saammeko todellisen jalansijan ja vaikutusvallan Lähi-idässä ja sen ratkaisuissa.

    Unionin taloudellinen ja historiallinen jalanjälki Lähi-idässä on merkittävä, läheisyys käsin kosketeltava – harva hyötyisi vakaudesta ja myönteisestä kehityksestä Lähi-idässä niin kuin Eurooppa. Tästä huolimatta Euroopan poliittinen vaikutusvalta on jäänyt taka-alalle.

    Ulkosuhteissa unionin yhteinen toiminta on välttämättömyys. Yksikään unionin jäsenvaltioista ei vain omin voimin yllä maailman ykkösvaikuttajiin. Vain yhdessä siihen on jonkinlainen mahdollisuus. Maailmanpolitiikan keskeisissä kysymyksissä lähtökohtana on oltava 100 %:n yhtenäisyys: oli sitten kysymys Lähi-idän rauhanprosessista, Iranin ydinohjelmasta, Pohjois-Korean tilanteesta, joukkotuhoaseista, ihmisoikeuksista. Yhtenäinen toiminta näissä kysymyksissä ilmentää eurooppalaisten arvojen toteutumista.

    Unionin historiasta siteerataan usein Monnet’ta, jonka mukaan mikään ei ole pysyvää ilman instituutioita. Haluaisin ulkopolitiikan osalta kuitenkin todeta sen tosiasian, että mikään instituutio ei ole todellista ilman poliittista tahtoa.

    Tavan jolla EU hoitaa suhteitaan, pitää myös kehittyä. Unionin ulkopoliittisesta ajasta ja energiasta leijonanosa menee sisäiseen käsittelyyn. Kun valmista viimein tulee, kannat ovat yleensä niin kompromissien jäykistämiä, että ne muodostavat hankalan neuvottelupohjan niiden varsinaisessa käyttötarkoituksessa – neuvotteluissa unionin ulkopuolisten tahojen kanssa. Tähän pitää tulla muutos.

    Kun olemme nyt tehneet sen kypsän päätöksen, että unionin ulkopoliittinen edustautuminen on uskottu korkealle edustajalle ja Eurooppa-neuvoston pysyvälle puheenjohtajalle omalla tasollaan, näille tahoille tulee antaa myös se toimintavapaus, jota unionin perustavoitteiden saavuttaminen edellyttää.

    Liike-elämälle ei olisi vieras ajatus se, että konsernin hallitus asettaa selkeitä tavoitteita, mutta niiden toteuttamisessa toimiva johto saa oman toimintavapautensa. Unionin pitää pystyä toimimaan rakentavasti.

    Unionin yhteinen kauppapolitiikka on hyvä esimerkki toimivasta, tehokkaasta ja yhtenäisestä ulkoisesta politiikasta. Tämä on se harvinainen poikkeus, jossa unionin poliittinen vaikutusvalta on jo pitkään vastannut sen todellista taloudellista painoarvoa. Samanlaisen toimintatavan pitää näkyä muussakin ulkosuhdetoiminnassa.

    Unionin ulkosuhdetoiminnan kehittämisen seuraava looginen askel on yhtenäinen edustautuminen kansainvälisissä järjestöissä – parhaimmillaan yhtenäinen EU-tuoli Maailmanpankin tai Kansainvälisen valuuttarahaston kaltaisissa järjestöissä tai vähintäänkin vahva tunnustettu asema kansainvälisissä järjestöissä. Tästä YK on hyvä esimerkki: sen rakenteet heijastavat yhä sitä toisen maailmansodan jälkeistä valtiorakennetta, joka vieläkin näkyy mm. turvallisuusneuvoston pysyvässä jäsenistössä.

    EU:lla on ollut vaikeuksia saada tunnustettu asema YK:ssa, vaikka EU-maat ovat YK:n suurin rahoittaja. Siis suurin rahoittaja! Tämä esimerkki konkretisoi EU:n vaikutusvallan paradoksin. EU ja EU-maat ovat johtavia avunantajia ja tukijoita maailmalla, mutta silti esimerkiksi moni Afrikan maa kokee voivansa asettua täysin vapaasti EU:n legitiimejä pyrkimyksiä vastaan, oli sitten kyse asemasta YK:ssa tai ilmastopolitiikasta.

    Ja haluan tässä olla selkeä – en luonnollisestikaan lähde siitä, että EU:ta pitäisi seurata sokeasti, mutta kyllä meillä on lupa odottaa ymmärrystä EU:n näkökannoille silloin, kun sillä on meille keskeistä merkitystä.

    Arvoisat kuulijat,

    Olen puhunut teille paljon unionista. Miten yhdessä saamme aikaan enemmän. Kuinka yhteinen etu on meidänkin etumme. Suomella on kiistatta yhteisestä ulkopolitiikasta paljon voitettavaa. Minulle tässä on kysymys vielä enemmästä kuin pelkästä kansallisesta intressistä. Minulle kysymys on myös vakaumuksen asia, arvovalinta.

    Jos katsomme ulkopolitiikan keskeisiä kysymyksiä Iranista Pohjois-Koreaan, voimme todeta, että kansalliset intressimme ovat täysin linjassa eurooppalaisten intressien kanssa. On selvää, että emme luovuta tahtoamme näissäkään asioissa – muodostamme itse näkemyksemme, vaikutamme vahvasti yhteisen EU-kannan muodostumiseen, mutta toteutus on paras uskoa yhtenäiselle pohjalle. Jos hakee vertausta elinkeinoelämän puolelta, niin osamme on parempi maailman johtavan firman merkittävänä osakkaana kuin pienyrityksen ainoana omistajana.

    Venäjä on toki Suomelle entisenlainen kohtalonkysymys, mutta siinäkin ajat ovat muuttuneet. Harva Suomea ja Venäjää koskettava asia on puhtaan kahdenvälinen. Puhuttiin sitten puutulleista, energiasta, viisumeista tai meriturvallisuudesta, niin kaikella on vahva EU-ulottuvuutensa. Tässä Suomi tarvitsee yhtenäistä ja vahvaa EU:ta täydentämään omaa Venäjä-politiikkaansa. Ja mikä tärkeintä EU tarvitsee aktiivisen, hyvin Venäjän tuntevan Suomen, vaikuttamassa EU:n Venäjä-politiikkaan.

    Mikä rooli sitten kuuluu kansalliselle ulkopolitiikalle? Voidaanko Merikasarmilla laittaa lappu luukulle? Tästä ei missään nimessä ole kysymys. Vaikka ulkopolitiikkaamme hoidetaan enenevässä määrin EU:n kautta, on välttämätöntä, että meillä on EU:n vahvan ulkopolitiikan jäsenenä kyky muodostaa oma valistunut näkemyksemme.

    Samalla on tunnustettava, että vaikka keskeisissä ulkopolitiikan kysymyksissä EU-maat ovat yhtä perhettä, niin kaupallisella alalla olemme myös toistemme kilpailijoita. Ei tarvitse katsoa Kiinaa tai Venäjää pidemmälle. Yhden urakka tai laitetoimitus on usein toiselta pois.

    Heti kun liikutaan Euroopan ulkopuolella, tarvitaan valtiollisia edunvalvojia ja ovenavaajia, analyysia ja toimintaa myös puhtaasta suomalaisnäkökulmasta. Tässä on tärkeä tehtävä edustustoillemme jatkossakin, suomalaisen yhteiskunnan palvelukeskuksina.

    Ulkopolitiikka pitää ymmärtää entistä laaja-alaisempana. Eivät vanhat ulkopolitiikan kysymykset – konfliktit, aseet ja valtioiden suhteet – ole hävinneet, mutta niiden rinnalle on tullut paljon uutta ja usein painavampaa: maiden ja alueiden välinen taloudellinen dynamiikka, globalisaatio, valuuttakurssit, ilmastopolitiikka. Tähän tiivistyy uuden diplomatian kärki. EU on näissä asioissa vahva merkittävän taloudellisen painonsa takia.

    Sitä ruotsalaista virhettä en kuitenkaan ryhtyisi EU:n kehittyvän ulkopolitiikan oloissa tekemään, että leikkaamme merkittävästi läsnäoloamme muissa EU-maissa. Kun nyt olemme yhä syvemmin riippuvaisia toisista EU-maista, niin haluammeko tuntea ne paremmin vai huonommin, vaikuttaa niihin enemmän vai vähemmän, hakea niistä ymmärrystä vai jättää ne huomiotta?

    Ruotsi päätti lakkauttaa suurlähetystönsä Dublinissa, Suomi ei. Ei ole vähäpätöinen asia, että Suomen hallituksella on ollut esimerkiksi ajankohtaisessa Irlannin kriisissä omat maassa läsnä olevat kanavansa. Monipuolista ja osaavaa läsnäoloa EU-maissa tarvitaan jatkossakin.

    Arvoisat Paasikivi-Seuran jäsenet,

    Euroopan integraation kannalta turvallisuus otettiin pakkasesta vasta 90-luvun alussa. Turvallisuuspolitiikasta alettiin keskustella EU:ssa vasta 90-luvun alussa ja silloinkin aika varovaisin ajatuksin siitä kuinka EU:lla – ehkä, joskus – voisi olla kriisinhallintatoimintaa. Balkanin kriisin alkuvaiheet EU katsoi vaihtopenkiltä, vaikka raaka kriisi kouraisi Euroopan sydänalueita.

    Suomi oli unionin kriisinhallinnan kehittämisessä uutena jäsenmaana välittömästi aktiivinen, yhdessä Ruotsin kanssa. Kehitys lähti kunnolla käyntiin Britannian ja Ranskan löydettyä toisensa 90-luvun lopulla Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ESDP) kätilöinä.

    EU on ottanut isoja askelia kriisinhallinnassa, mutta sen alkuperäiset sotilaalliset heikkoudet ovat yhä näkyvissä: pienet voimavarat, riippuvuus Natosta, koordinoimattomat politiikat jäsenvaltioiden tasolla. En katso asiaa liittoutumisen prismasta, mutta totean sen, että EU-maiden tiiviimpi yhteistoiminta turvallisuuspolitiikan alalla toisi sekä tehokkuutta että tarvittavia kykyjä. En usko, että pitkällä aikavälillä on kestävää, että EU-jäsenmaat ylläpitävät päällekkäisiä valmiuksia, mutta toisaalta niiltä puuttuu samanaikaisesti monia olennaisia kykyjä.

    Britannian ja Ranskan päätökset tiivistyvästä yhteistyöstään, jopa jakamisesta, ovat makua tulevasta. Tätähän Pohjoismaat – Suomi, Ruotsi ja Norja – ovat kartoittaneet keskenään syvällisemmin jo jonkin aikaa. Kriisinhallinta on kehittänyt jäsenvaltioiden sotilaallista yhteistoimintakykyä ja tämä muodostaa hyvän pohjan yhteistyölle.

    Sotilaallinen talousmatematiikka on armoton – asejärjestelmät kallistuvat sellaista vauhtia, että vain suurimmilla on niihin varaa yksin. Se on nähty Britannian ja Ranskan lentotukialuksissa. Jossain ne rajat tulevat vastaan myös Suomessa, ehkä ensimmäisenä silloin kun uusia hävittäjäkoneita joudutaan hankkimaan. Yhteistoiminta on välttämätöntä.

    EU-maita sitoo se itsestäänselvä velvoite, että autamme toisiamme, ja samalla siis myös itseämme, monin tavoin, kaikissa olosuhteissa. Uskon, että sama pätee luontevasti myös Pohjoismaihin. Yhteenkuuluvuus ja keskinäisriippuvuus on niin syvää.

    Onko Euroopalla sitten varaa sotilaalliseen heikkouteen, jos se aikoo vaikuttaa poliittisesti? EU:n vahvuus on sen kykyjen monipuolisuus, mutta historia ei tunne vahvoja siviilivaltoja. Nykypäivänä osa sivistyneen vallan vastuuta on, että se kykenee auttamaan ja vakauttamaan. Sotilaallisesti heikentyvä Eurooppa väistää tämän vastuun.

    Kriisinhallinnassa EU:n tulee katsoa toimintaansa kriittisesti. Taisteluosastot luotiin oikealla ajatuksella – pitää olla kyky nopeaan toimintaan, etupäässä humanitaaristen katastrofien estämiseen. Hieman erikoista on, että näitä taisteluosastoja ei kohta viiteen vuoteen ole käytetty kertaakaan.

    Kriisinhallinta on kuitenkin alue, jossa uskon EU:lla olevan tulevaisuudessa vielä huomattavasti nykyistä enemmän annettavaa. Kysyntäkään ei lopu. Kriisit, niin sotilaalliset kuin muut kriisit, ovat valitettavasti maailmanmenon arkipäivää ja jatkuvat takuuvarmasti tulevaisuudessakin. Euroopan unionin on pidettävä huoli siitä, että sen kriisinhallintakyvyn kehittäminen ja tehostaminen jatkuvat myös. Tämä on yksi tärkeä osa EU:n uskottavuutta.

    Arvoisat kuulijat,

    Oli suuri ilo jakaa nämä ajatukset kanssanne. Odotan innolla keskusteluamme.

  • 12.1.2011

    Eläkkeet ja eläkerahat Suomessa

    Hyvät seminaarin osanottajat,

    Väestön ikääntyminen on Euroopassa yksi tärkeimmistä tulevaisuuteen vaikuttavista kehityskuluista. Suomessa ikääntyminen on lähimpien kahdenkymmenen vuoden aikana nopeinta Euroopan unionissa. Viimeisen kymmenen vuoden ajan olemme varautuneet ikääntymiseen, jotta voimme turvata kansalaisille tärkeiden hyvinvointiyhteiskunnan etuuksien ja palveluiden rahoituksen.

    Kyse on siitä kuinka voimme huolehtia väestön hyvinvoinnista ja estää julkisen talouden ajautumisen kestämättömään velkakierteeseen. On selvää, että lisätoimet ovat tarpeellisia, jotta saamme rahat riittämään. Finanssikriisi on syventänyt julkisen talouden kestävyyden ongelmia niin Suomessa kuin monissa muissa Euroopan maissa.

    Julkisten talouksien kestävyyden kannalta eläkemenojen kehittymisellä on yhteiskunnalle suuri merkitys. Ja maksettavalla eläkkeellä on suuri merkitys yksittäiselle eläkkeensaajalle. Eläkkeen tason on oltava sellainen, että sillä tulee toimeen.

    Suomalainen eläkejärjestelmä koostuu kahdesta lakisääteisestä eläkejärjestelmästä: asumiseen perustuvasta kansaneläkejärjestelmästä, joka takaa vähimmäiseläkkeen ja työntekoon perustuvasta työeläkejärjestelmästä. Lakisääteiset järjestelmät täydentävät toisiaan siten, että kansaneläkkeen määrä on riippuvainen työeläkkeenä maksettavan eläkkeen määrästä. Vapaaehtoisilla eläkejärjestelmillä on Suomessa vain vähäinen merkitys. Ensi maaliskuussa tulee voimaan takuueläke, joka nostaa kaikkien alimpien eläkkeiden tasoa. Se on yksi viime vuosien tärkeimmistä uudistuksista, jolla vahvistamme kansalaisten perusturvaa.

    Eläkkeiden ympärillä käytävä keskustelu on usein tunteita herättävä ja välillä kiivastakin, kuten viime aikoina Euroopassa on nähty. Suomessakin on viimeisen kahden vuoden ajan käyty vilkasta keskustelua työurien pidentämisestä. Keskustelussa on viime kädessä kyse työllisyysasteen nostamisesta. Keskustelu on keskittynyt lähinnä työurien loppupäähän. Yhtä tärkeää on panostaa niiden alkupäähän ja keskelle. Hallitukseni päätti elokuussa budjettiriihessä toimista, joilla nopeutamme opiskelijoiden siirtymistä työelämään.

    Maaliskuussa 2009 hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kesken sovittiin, että valmistellaan linjaukset, joiden tavoitteena on nostaa keskimääristä eläkkeelle siirtymisikää vähintään kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Pohjalukuna oli vuoden 2008 keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä, joka oli 59,4 vuotta. Neuvotteluja käytiin viime talveen saakka. Yhteisymmärrystä eläkejärjestelmän uudistamisesta ei tuolloin kuitenkaan löytynyt.

    Tällä hetkellä hallituksen ja järjestöjen kesken on käynnissä valmistelutyö työeläkejärjestelmän uudistamisen vaihtoehdoista osana laajempaa ohjelmaa työllisyyden, talouskasvun ja julkisen talouden kestävyyden turvaamiseksi. Eläkejärjestelmää koskevan uudistuksen tavoitteet ovat työeläke-etuuksien tason turvaaminen, työeläkejärjestelmän rahoituksen kestävyyden turvaaminen kestävällä työeläkemaksujen kehityksellä sekä keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän riittävä nostaminen, jotta edelliset tavoitteet toteutuvat.

    Suomessa on pitkä perinne siinä, että eläkejärjestelmäkysymykset valmistellaan yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Tämä on ollut se keino, jolla on historiassa onnistuttu yhteisesti viemään eläkejärjestelmään monia uudistuksia läpi. Yhteinen neuvottelupöytä on toiminut takeena sille, että eläkejärjestelmän muutosten vuoksi ei barrikadeille täällä ole noustu. Hallitus on vahvasti mukana eläkejärjestelmän ja työelämän kysymysten ratkomisessa yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa

    Hyvät kuulijat,

    Eläkejärjestelmämme kehittämisestä päätettäessä on siis otettava huomioon vallitsevan yhteiskunnan olot. Emme voi jättää huomiotta sitä tosiasiaa, että hyvä terveydenhuoltojärjestelmämme ja muutoinkin lisääntynyt hyvinvointi pidentää ihmisten eläkeikää. Suomessa on tehty suuri eläkeuudistus vuonna 2005 ja tuolloin otettiin käyttöön mahdollisuus jäädä vanhuuseläkkeelle oman valinnan mukaan 63 – 68 ikävuoden välillä. Uudistuksen kokonaisuuteen liittyy myös elinaikakerroin, joka ottaa huomioon eliniän pitenemisen vaikutuksen eläkejärjestelmään. Eliniän pidentyessä tulee kunkin ikäluokan työskennellä vastaavasti hieman pidempään, jotta eläketaso säilyisi entisenlaisena. Uudistusta tehtäessä oli tarkoitus, että puolet elinajan pitenemisestä käytettäisiin työntekoon.

    Nyt kun olemme saaneet uutta tietoa eliniän odotteen kehittymisestä, on käynyt ilmi, että vuoden 2005 uudistuksen jälkeen elinajan odote on kasvanut merkittävästi. Jo nyt näyttää siltä, että suomalaisten elinikä tulee olemaan paljon pidempi kuin mitä vielä viisi vuotta sitten ennustettiin. Tämä leikkaisi nuorten ikäluokkien eläkkeiden tasoa siitä, mitä niiden on arvioitu olevan tulevaisuudessa. Elinaikakerroin toimisi siis oletettua tiukemmin. Mikä on tämän asian vaikutus työeläkejärjestelmään, se meidän täytyy lähitulevaisuudessa ratkaista. Itse haluan turvata eläkkeiden tason.

    Eläkkeelle siirtymisiän nostamiseksi tarvitaan myös sellaisia toimia, että työkyvyttömyyseläkkeiden määrä vähenee. Tämä on yksi suurimmista tulevaisuuden haasteista työeläkejärjestelmän piirissä. Miten saadaan ihmiset kuntoutettua niin, että pitkäaikaista eläkettä ei tarvitse myöntää. Kuntoutuksen täytyy silloin osua oikeaan hetkeen ja olla riittävän tehokasta. Inhimillisesti ja myös eläkejärjestelmän kannalta on äärimmäisen tärkeää saada ihminen takaisin työelämään, sen sijaan, että hän jäisi pysyvästi eläkkeelle.

    Myös osatyökyvyttömyyseläkkeet ovat tärkeä eläkejärjestelmän vastaantulo tilanteessa, jossa työkykyä on mennyt, mutta sitä kuitenkin on osa jäljellä. Kaikki ratkaisut, jolla tuetaan työssäoloa sairaudesta huolimatta tulevat varmasti olemaan suuren tutkiskelun alla tulevaisuudessa. Myös osatyökykyisten ja vammaisten työpanos on jatkossa hyödynnettävä nykyistä paremmin. Myös näiden henkilöiden työllistyminen nostaa kokonaisuuden kannalta työssäoloon käytettyä aikaa.

    Työurien pidentämisestä keskusteltaessa nousee aina esiin myös työssä jaksaminen ja viihtyminen. Kaikenlaisia työhyvinvointia edistäviä toimia tarvitaan, jotta suomalaisten työssä jaksaminen paranisi ja työssä jatkaminen houkuttelisi. Työterveyshuollon rooli työssä jatkamiseen tähtäävissä toimenpiteissä tulee olemaan olennainen. Työntekijöiden voimista pitää huolehtia jatkuvasti, ei vasta sitten kun jo ollaan lähellä pysyvää työkyvyttömyyttä. Työurien pidentämiseen tähtääviä toimia selvitti viime vuonna työmarkkinajärjestöjen työryhmä, joka teki runsaasti hyviä ehdotuksia. Nyt näitä ehdotuksia parhaillaan jatkotyöstetään eri ministeriöissä.

    Hyvät kuulijat,

    Työeläketurvasta huolehtiminen ja toimeenpano on Suomessa säädetty yksityisten vakuutuslaitosten tehtäväksi. Työeläkkeet rahoitetaan työnantajan ja työntekijän työeläkevakuutusmaksuilla. Suurin osa työeläkemaksusta käytetään maksussa olevien eläkkeiden kustantamiseen, loppuosa työeläkemaksusta rahastoidaan. Yksityisellä sektorilla työskentelevien osalta rahastoitava osa työeläkemaksusta rahastoidaan vakuutusmatemaattisin periaattein kyseisen työntekijän eläkkeen maksamista varten. Julkisella sektorilla sen sijaan rahastointia ei ole säädelty yksilötasolla, vaan julkisen sektorin eläkejärjestelmät keräävät puskurirahastoja. Puskurirahastoilla varaudutaan yleisesti eläkkeiden maksamiseen tulevaisuudessa.

    Rahastoidut eläkevarat eläkelaitokset sijoittavat eri kohteisiin. Sijoittamista säätelee muun muassa säännökset eläkelaitosten vakavaraisuuden laskemisesta ja vastuuvelan kattamisesta. Sääntelyn tarkoituksena on rajoittaa muun muassa liiallisen sijoitusriskin ottamista. Sijoitustoimintaa on säännelty yksityisen sektorin osalta tarkemmin kuin julkisen sektorin osalta, koska eläketurvaa hoitavia eläkelaitoksia on paljon ja tulevaisuuden yksilökohtaisen eläkevastuun on oltava täysin katettu. Julkisella sektorilla työskentelevien eläke turvataan viime kädessä verovaroin.

    Työeläkelaitosten harjoittamalla sijoitustoiminnalla on tärkeä osa työeläkkeiden rahoituksessa. Eläkevarojen sijoitustuotolla pyritään vähentämään työeläkemaksun nousupainetta. Keskimääräinen työeläkemaksu on tänä vuonna 22 prosenttia. Ensi vuodelle on jo vahvistettu 0,4 prosenttiyksikön maksun nosto. Vakuutusmaksu on kovassa nousupaineessa maamme vanhenevan ikärakenteen vuoksi. Maksupaineen hillintä on tärkeää, koska maksu vaikuttaa suoraan suomalaisen työn hintaan. Ja suomalaisen työ taas on perustana koko työeläketurvan ja muun sosiaaliturvan rahoitukselle. On tärkeää, että eläkevaroja sijoitetaan myös Suomeen ja niillä tuetaan kotimaisen työllisyyden kehitystä.

    Onnistuneella sijoitustoiminnalla on mahdollista alentaa vakuutusmaksutasoa. Järjestelmätasolla sijoitustoiminnan riskillisyyden liittyvissä valinnoissa on kyse myös vakuutusmaksutason liittyvistä valinnoista. Maksutasoa valittaessa on päätettävä mille tasolle maksu voi kansantalouden kestävyyden näkökulmasta nousta.

    Eläkelaitosten hoidettavaksi uskottu suuri eläkevarallisuus on jaettu useammalle toimijalle. Useille eläkelaitoksille hajautettu työeläketurvan toimeenpano, on yksi osa riskien hallintaa. On hyvä muistaa, että eläkejärjestelmän perimmäisenä ja ainoana tarkoituksena on turvata kansalaisten eläkeaikainen toimeentulo. Eläkkeiden rahoituksen turvaaminen on osa tätä tehtävää.

    Hyvät kuulijat,

    Eläkkeistä ja muista hyvinvointipalveluista muodostuvaa julkista turvaverkkoa arvostetaan laajasti. Haluamme pitää kiinni annetusta hyvinvointilupauksesta kansalaisillemme ilman että työssäkäyvien verotaakka muuttuu kohtuuttomaksi. Tämä edellyttää sitä, että saamme työllisyysasteen nousemaan ja löydämme keinot tehdä vanhat asiat entistä paremmin.

  • 12.1.2011

     SUOMI, EUROOPPA JA NOUSEVA ITÄ

    Arvoisat kuulijat,

    On ilo ja kunnia tulla kutsutuksi tähän tilaisuuteen pitämään maineikkaan Martti Ahtisaari-luentosarjan yhdestoista luento. Voin onnitella tilaisuuden järjestäjiä – Keski-Suomen henkisen maanpuolustuksen liittoa, Jyväskylän kaupunkia, Jyväskylän yliopistoa ja sanomalehti Keskisuomalaista – siitä, että olette onnistuneet luomaan korkeatasoisen ja yleisöpaljoudenkin perusteella kovasti kiinnostusta herättävän tapahtuman, jossa voidaan arvioida ajankohtaisia ilmiöitä ja keskustella niiden merkityksestä Suomelle. Tästä foorumista on tullut yksi tärkeimmistä maakuntien Suomen sivistyksen ja sydämen äänten yhteen kokoajista.

    On häkellyttävää, että otsikkonsa puolesta tämä luento olisi voitu pitää jo kymmenen vuotta sitten. Se olisi voitu pitää niin ikään kaksikymmentä vuotta sitten, ja todennäköistä on, että otsikko on ajankohtainen myös kymmenen vuoden kuluttua.

    Tarkastelen otsikkoa talouden näkökulmasta ja aloitan idästä.

    Aasian eli ennen kaikkea Kiinan ja Intian taloudellinen nousu on ollut kylmän sodan päättymisen ohella lähihistoriamme merkittävin talouspoliittinen ilmiö, eikä se osoita merkkejä päättymisestä. Hiljattain julkaistun Aasian kehityspankin arvion mukaan niin sanotun kehittyvän Aasian talouskasvu ylittää tänä vuonna 8 %. Tämä on luku, josta esimerkiksi Euroopassa voidaan vain uneksia. Suurten läntisten teollisuusmaiden talouskasvu jää tänä vuonna keskimäärin noin kahteen prosenttiin. Kansainvälisen valuuttarahaston arvion mukaan koko kehittyvän Aasian osuus maailman kokonaistuotannosta lähentelee 20 prosenttia vuonna 2015, kun se vuonna 2000 oli noin 7 %.

    Yleisesti ottaen Aasian toipuminen globaalista talouskriisistä – siinä määrin kuin siitä Aasian kohdalla edes voidaan puhua -on ollut ällistyttävän nopeaa. Aasian kohdalla ei juuri puhuta uuden taantumaan vaarasta eli niin sanotusta ”double dipistä”, jota on kuvattu myös W-kirjaimella. Aasian kohdalla ei liiemmin puhuta myöskään L- tai edes U-muotoisesta tulevaisuudennäkymästä. Ennuste on V:n mallinen eli suunta on nopeasti ylöspäin. Aasiasta on tullut maailmantalouden veturi, jonka varaan kehittyneet taloudet Euroopassa ja Amerikassa joutuvat laskemaan omien talouksiensa kompuroidessa.

    On tietenkin syytä muistaa, että vahvasta talouskehityksestä huolimatta köyhyys on yhä hyvin suuri ongelma Aasiassa. Kaksi kolmasosaa maailman köyhistä eli lähes kaksi miljardia ihmistä asuu Aasiassa. Heidän on tultava toimeen alle kahden dollarin päiväansioilla. Myös talouskasvun kärkimaiden eli Kiinan ja Intian keskimääräinen tulotaso on kansainvälisessä vertailussa edelleen matala. Oikeudenmukaisen tulonjaon kysymysten onkin oltava entistä keskeisemmässä roolissa Aasian taloudellisesta tulevaisuudesta puhuttaessa.

    Idän talouksien dynamiikka on tarkoittanut myös raaka-aineiden kysynnän kasvua ja teollisuuden raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen nousua. Investoinnit kaivostoimintaan ovat olleet maailmanlaajuisesti kasvussa, mikä on ollut nähtävissä myös meillä Suomessa. Merkittävä osa investoinneista kaivoksiin ja kuljetusyhteyksiin on kuitenkin tapahtunut kehitysmaissa ja maanosissa kuten Afrikassa. Etenkin Kiina on merkittävästi lisännyt toimintaansa Afrikassa investoimalla erityisesti luonnonvaroihin, maatalousmaahan sekä infrastruktuuriin. Idän talouskasvu on heijastunut myös tähän unohdetuksikin kutsuttuun maanosaan, vaikka kaikki eivät ole olleet vakuuttuneita symbioosin siunauksellisuudesta pidemmällä tähtäimellä. Olisikin erittäin tärkeää, että tämä uudenlainen aktiivisuus olisi vastuuntuntoista, ja tukisi parhaalla mahdollisella tavalla esimerkiksi kestävän kehityksen periaatteita.

    Kiinan talousuudistukset alkoivat jo 1970-luvun lopulla, mutta vasta 1990-luvulla toteutetut valuutta- ja verouudistukset aukaisivat ovet laveammin ulkomaisille sijoituksille. Tämän jälkeen Kiinan taloudellinen painoarvo on kaikilla mittareilla mitattuna kasvanut nopeasti. Kiina ohitti viime vuonna Saksan maailman suurimpana vientimaana ja tänä se ohittaa Japanin tullen Yhdysvaltain jälkeen toiseksi suurimmaksi kansantaloudeksi markkinahintaisella bruttokansantuotteella mitattuna. Nykykehityksen jatkuessa Kiinasta tulee suurin talous joskus 2020-luvulla, jolloin se saavuttaa myös maailman keskimääräisen tulotason.

    Intian talouden kasvu on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut lähes Kiinan talouskasvun veroista. Intia ohittanee Kiinan maailman väkirikkaimpana maana vuoden 2025 tienoilla ja noussee myös maailman kolmanneksi suurimmaksi taloudeksi Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen.

    Aasia on tietenkin paljon muutakin kuin Kiina ja Intia. Ei sovi unohtaa esimerkiksi Indonesiaa, Kaakkois-Aasian alueellista jättiläistä, joka on viimeisen kymmenen vuoden aikana läpikäynyt merkittävän taloudellisen ja poliittisen muutoksen. Tämän 240 miljoonan asukkaan maan talouskasvu lähentelee Kiinan ja Intian lukemia.

    Venäjä on erottamaton osa Eurooppaa, mutta maantieteellisesti euraasialaisena maana sillä on mielenkiintoinen asema myös suhteessa Aasian kehittyviin talouksiin. Venäjän talouskasvu on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut keskimäärin suurta, vaikka talouskriisin vaikutukset olivatkin odotettua rajummat.

    Ero Kiinaan ja Intiaan on kuitenkin selvä. Venäjä ei ole kyennyt irtautumaan öljy- ja raaka-aineriippuvuudestaan ja uudistamaan talouttaan toivotulla tavalla. Jos Venäjä on modernisaatiopyrkimyksissään tosissaan – kuten uskon – sen tulisi tehdä kaikkensa liittyäkseen mahdollisimman nopeasti maailman kauppajärjestön WTO:n jäseneksi. Venäjä on ainoa kokoluokkansa edustaja, joka ei ole WTO:ssa. Jäsenyys ei olisi pikaratkaisu maan haasteisiin ja voisi tietää koviakin aikoja venäläisille toimijoille tietyillä toimialoilla. Jäsenyys tarkoittaisi kuitenkin yhteisiä pelisääntöjä kaikille ja altistaisi venäläisyrityksiä kansainväliselle kilpailulle, jonka myötä yritysten kilpailukyky vähitellen nousisi. Pidemmällä aikavälillä tämä edistäisi modernisoitumista ja auttaisi Venäjää pääsemään täysimittaisesti kiinni Aasian talousdynamiikan hyödyntämiseen.

    Uskon, että jäsenyys vahvistaisi ulkomaisten yritysten luottamusta Venäjällä toimimiseen, kun omintakeiset ja ennustamattomat byrokratian kiemurat joutuisivat antamaan sijaa avoimen talouden dynamiikalle. Tällä olisi myönteistä vaikutusta esimerkiksi satojen suomalaisten yritysten toimintaan Venäjällä.

    Uusien talousmahtien ilmaantuminen on heijastunut kansainvälisen talousyhteistyön instituutioihin. Erityisesti tämä tarkoittaa G20-yhteistyön merkityksen kasvua sekä tarvetta uudistaa kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n päätöksentekoa. Myös Brasilian, Venäjän, Intian ja Kiinan eli BRIC-maiden yhteistyö kertoo kansainvälisen talouden ja politiikan uudesta dynamiikasta. Kehittyvien talouksien näkemyksiä ei voida sivuuttaa talouspolitiikan kansainvälisessä koordinaatiossa. Viime vuonna G20-maat sopivat, että vähintään 5 % IMF:n ja 3 % Maailmanpankin äänimäärästä siirretään yliedustetuilta kehittyneiltä mailta aliedustetuille nouseville ja kehittyville maille. Tämä lisää mm. Kiinan painoarvoa ko. järjestöissä, ja aiheuttaa samalla tarvetta selkeyttää ja tiivistää EU-maiden edustusta niiden hallintoelimissä.

    Nousevat taloudet hakevat kansainvälisillä kentillä itselleen yhä kasvavaa roolia. Mielestäni on luontevaa, että kasvava rooli tuo mukanaan myös kasvavaa vastuunkantoa. Ilmastomuutos, joka on hyvin suuressa määrin taloudellinen kysymys, on malliesimerkki globaalitason ongelmasta, jota ei voida ratkaista ilman kehittyvien talouksien voimakasta osallistumista. Tässäkin kysymyksessä EU:n ja itäisten strategisten kumppanien välinen tiivis dialogi on mielestäni välttämätöntä.

    Kehittyvien talouksien – kuin myös kehittyneiden talouksien – vastuunkantoa tarvitaan myös maailmantalouden epätasapainoisuuksien korjaamiseen. Viime viikolla Soulissa pidetyssä G20-maiden huippukokouksessa valuuttakurssiproblematiikka oli esillä ja on sitä varmasti jatkossakin tulevien kuukausien keskusteluissa. Vastuullinen valuuttakurssipolitiikka on tärkeä osa epätasapainojen vähentämisessä.

    Hyvät kuulijat,

    Aasian kasvulukujen rinnalla Eurooppa kalpenee. Maanosamme on vähitellen toipumassa syvästä talouskriisistä, mutta kehitystä uhkaavia riskejä ei voi vieläkään vähätellä. Tulevaisuus näyttää epävarmalta, eikä tilannetta paranna se, että muilla teollistuneilla talouksilla menee jokseenkin samansuuntaisesti.

    Haluan korostaa, että pessimismiin ei ole syytä vajota, ja on olennaista huomata, että Aasian dynamiikassa ja Euroopan kurimuksessa ei ole kysymys vastakkainasettelusta. Eurooppalaiset, mukaan lukien suomalaiset, yritykset ovat hyötyneet erittäin suuressa määrin Aasian talousihmeestä, ja valtiot ovat verotulojen myötä hyötyneet yritysten menestyksestä.

    Työllisyyden ja tuloverotuksen näkökulmasta tilanne ei ole yhtä suoraviivainen. Aasiaan ulkoistetun tuotantolaitoksen työttömäksi jäänyttä suomalaista työntekijää tuskin riemastuttaa tieto siitä, että yrityksen toimintaedellytysten kannalta ratkaisu oli oikea ja ainoa mahdollinen.

    Globalisaatio ja sen vaikutukset eivät siis ole joka suhteessa yksiselitteisiä, vaikka meidänkin – Euroopan ja Suomen – saama nettohyöty on positiivinen. Tilanne joka tapauksessa pakottaa muutokseen ja on paljastanut Euroopan ja EU:n kilpailukyvyn heikkoudet. Euroopan on uudistuttava, jos se aikoo pärjätä kansainvälisessä kilpailussa. Pelkkä puhe innovaatioista ei riitä. Tarvitaan tekoja. Omalta osaltani toimin näiden tavoitteiden edistämiseksi.

    Minkälaiset ovat edellytyksemme uudistua? YK:n väestöennusteiden mukaan Euroopan osuus maailman väestöstä pienenee vuoteen 2050 mennessä seitsemään prosenttiin. Tämä tapahtuu samaan aikaan väestömme nopean ikääntymisen kanssa. Väestökehityksemme ei näin ollen anna viitteitä siitä, että olisimme muutaman vuosikymmenen kuluttua ns. ”parasta A-ryhmää”. Uhkaako meitä näivettyminen? Tuleeko Euroopasta ulkoilmamuseo – alue, josta teollinen toiminta on siirtynyt muualla, ja joka sinnittelee eteenpäin suosittuna turismikohteena? Olemmeko ehkä maahanmuuttoon vieroksuen suhtautuva ja suhteellisen harvaan asuttu alue, jossa aasialaiset käyvät lomamatkoillaan virkistäytymässä ja ihmettelemässä menneen maailman tuntua? Alue, joka kuluttaa aikaisempina vuosisatoina ja -kymmeninä keräämäänsä varallisuutta ja vähitellen hiipuu kansainvälisissä vertailuissa? Ei tietenkään. Ainakaan minä en tällaiseen kehityskulkuun suostu.

    Tämä on kuitenkin mahdollinen tulevaisuudennäkymä, jos emme kykene uudistumaan määrätietoisesti. Suomen on oltava aktiivinen toimija uudistusten ajamisessa. Jos Eurooppa ja Euroopan unioni ennen kaikkea eivät kykene uudistumaan, tulevaisuus tulee olemaan haastava. Onneksi ongelmat on kuitenkin jo tunnistettu. Nyt tarvitaan johtajuutta ja päätöksiä.

    Samalla haluan korostaa, että Eurooppa ja EU ovat paljon muutakin kuin taloutta. EU on arvoyhteisö ja kansainvälispoliittinen toimija, joka toimii aktiivisesti omien arvojensa pohjalta myös kansainvälisten ja globaalien kysymysten ja ongelmien ratkaisemiseksi. Meillä on paljon vahvuuksia ja paljon annettavaa muulle maailmalle. Kyse ei ole siitä, että meidän täytyisi joka suhteessa muuttaa yhteiskuntajärjestelmämme perinpohjaisesti. Talouden suhteen meidän on kuitenkin parannettava juoksuamme. Talous kun on edelleen se, joka tuo leivän pöytään.

    Pärjätäksemme kansainvälisesti meidän eurooppalaisten täytyy ensin hoitaa oma pesämme kuntoon. Parantamisen varaa on.

    Euroopan unioni on useassa vaiheessa laajentunut ja koostuu nykyään 27 jäsenvaltiosta ja EU-instituutioista. Laajentuminen ei ole lopussa. Uusia tulokkaita on ja jäsenyysneuvotteluja käydään koko ajan. EU:lla on yhä vetovoimaa. Myös strategisesti erittäin merkittävä Turkki haluaa EU:n jäseneksi ja toivoni mukaan pyrkimyksessään myös aikanaan onnistuu. Se olisi EU:nkin etujen mukaista. Laajentuminen on kaiken kaikkiaan ollut tärkeä ja välttämätön prosessi. Se ei kuitenkaan ole parantanut EU:n jo ennestään hieman kyseenalaista yhtenäisyyttä. Siksi sisäistä toimintaa ja ulospäin näkyvää yhtenäisyyttä on parannettava entistä tehokkaammin.

    Olen aikaisemminkin puhunut EU:n sisämarkkinoiden vajavaisuudesta ja toistan viestini; perinteisten tavaroita ja palveluita koskevien sisämarkkinoiden esteitä on poistettava aktiivisesti, minkä lisäksi EU:lle on nopeasti luotava toimiva digitaalinen sisämarkkina. Asia koskee mm. tekijänoikeuksia ja sähköistä kauppaa. Toimialoilla, jotka kuuluvat maailman nopeimmin kehittyviin, sisäiset raja-aidat ovat tavallistakin haitallisempia.

    Kiistely EU-patentista on kuvaava esimerkki vaikeuksista, joihin EU:ssa – ja vain EU:ssa – saatetaan törmätä. Yhteisen patenttijärjestelmän vaatimasta kieliasetuksesta on keskusteltu 1990-luvun lopulta lähtien. Alkuperäisen suunnitelman mukaista patenttijärjestelmää ei ole saatu aikaiseksi, koska ei ole kyetty sopimaan, minkä kielten varaan järjestelmä rakentuisi. Kokouksia asiasta on pidetty tuhoton määrä, mutta valmista ei ole tullut. Kielikysymyksiin toki liittyy arvolatauksia, kansallistunteisiin ulottuvia merkityksiä ja näkemyksiä eurooppalaisen kulttuurin perusteista. Yhtä kaikki, EU:n kansainvälistä kilpailukykyä vuosikausien kädenväännöllä ei ole edistetty.

    Euroopan unionin ulkoista yhtenäisyyttä on parannettava ennen kaikkea suhteessa strategisiin kumppaneihimme. Näihin kuuluvat myös idän suuret toimijat Kiina, Intia ja Venäjä, joiden suurin kauppakumppani EU on. Euroopan unioni neuvottelee Kiinan kanssa kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen solmimisesta, Intian kanssa vapaakauppasopimuksesta ja Venäjän kanssa suhteiden uudesta perussopimuksesta. Uuden perussopimuksen ja Venäjän WTO-jäsenyyden jälkeen aika olisi kypsä vapaakauppaneuvotteluille Venäjän kanssa.

    Ei voi olla niin, että EU esittää kumppaniensa suuntaan pahimmillaan 27 erilaista viestiä siitä, mitä mieltä EU jostakin asiasta on. Huomattavasti vaikuttavampaa on yksi ja sama viesti yhtä tai useampaa kanavaa käyttäen. Unionin on siis niin sanotusti puhuttava yhdellä äänellä. Parantamisen varaa todellakin on. Euroopan unionilla kuitenkin on, mistä puhua – rahkeiden riittävyydestä ei pitäisi olla kyse. Onhan EU globaali talousmahti ja mm. maailman suurin kehitysavun antaja. Se on ilmastokysymyksissä maailmanluokan vaikuttaja.

    Edellytykset toiminnan tehostamiseen ovat olennaisesti parantuneet, kun Lissabonin sopimus on tullut voimaan. Euroopan unionin yhteinen ulkosuhdehallinto on vielä rakenteilla, mutta uskon sen aikaa myöden parantavan EU:n ulkopolitiikan tehoa. Tämä ei sinänsä tarkoita, että EU:n jäsenmaat joutuisivat luopumaan suorista suhteistaan kolmansiin maihin. Suomi ei “ulkoista” ulkopolitiikkaansa EU:lle, vaan jatkaa edelleen myös kahdenvälisten suhteiden kautta. Hyvä esimerkki tästä on suhteemme Venäjään – olemme aktiivisesti vaikuttamassa EU:n Venäjä-politiikan muotoutumiseen ja samalla vaalimme kahdenvälisiä suhteita Venäjän kanssa.

    Euroopan unionin kohtaamista haasteista on tänä vuonna laadittu, ns. mietintäryhmän raportti. Sen pohdinnat ulottuvat aina vuoteen 2030 asti ja antavat hyviä suosituksia sille, miten EU voisi haasteisiin vastata. Suositusten toimeenpanoon on tartuttava ennakkoluulottomasti.

    Arvoisat kuulijat,

    Globaalin talouskriisin jälkihoito on esimerkki, jossa EU:n toiminnalle voi antaa myönteisen arvion. Ei ole myöskään mitään syytä vähätellä Suomen panosta asiassa. Me olemme – ehkä 1990-luvun kovien kokemusten opettamina – olleet EU:ssa eturintamassa vaatimassa nopeaa toimintaa ja talouspolitiikan koordinaation parantamista. Olemme toimineet unilukkareina ja rakentajina. Taloudenpidon rikkomuksista koituvat sanktiot ovat olleet leimallisesti suomalainen ajatus, ja olemme edistäneet EU:ssa sopimusten kunnioittamisen ja noudattamisen kulttuuria. Tätä joku voisi kutsua protestanttiseksi etiikaksi tai joku suomalaiseksi tavaksi toimia. Pääasia on, että olemme vaikuttamispyrkimyksissämme onnistuneet ja asia etenee oikeaan suuntaan. Omalta osaltani toimin Euroopan Unionissa jatkossakin näin.

    Suomen talous on eurooppalaisittain hyvässä kunnossa ja kehittynyt kuluvan vuoden aikana oikeaan suuntaan. Erityisesti vientimarkkinoiden toipuminen on ollut tärkeää; suhteellisen pienenä kansantaloutena olemme suuresti viennistä riippuvaisia. Julkisen talouden tasapainottaminen ei tapahdu hetkessä, mutta kokonaisuudessaan elpyminen globaalitalouden kriisistä on Suomessa hyvässä vauhdissa.

    Liialliseen tyytyväisyyteen ei ole varaa, vaikka ennusteiden mukaan bruttokansantuote kasvaa ensi vuonna jo noin 3 %. Työttömyys on yhä liian korkealla tasolla. Meidän on aktiivisesti etsittävä uutta kasvua ja keinoja voimistaa taloutemme kilpailukykyä. Meidän on panostettava yrittäjyyteen, innovaatioihin ja työllisyyttä tukeviin toimiin. Meidän on pidettävä huoli osaamisemme säilymisestä.

    Olen vakuuttunut, että Aasian markkinoilla on yhä paljon alueita, joissa Suomella voisi olla tarjottavaa. Kehittyvä Aasia kaupungistuu nopeasti, vaikka vielä toistaiseksi suurin osa väestöstä (n. 60 %) elää maaseudulla. Kiinan urbanisoituminen tarkoittaa maailman suurinta muuttoliikettä ja tässä suhteessa kehitys on vasta puolitiessä. Kestävän kehityksen näkökulmasta tämä luo valtavia haasteita.

    Osallistuin noin kaksi viikkoa sitten Shanghain maailmannäyttelyn, EXPO:n, yhteydessä pidettyyn huippukokoukseen, joka käsitteli kaupungistumisen ja kestävän kehityksen kysymyksiä. Käsittelin puheenvuorossani erityisesti energiatehokkuuden kysymyksiä, joissa Suomi on edelläkävijä. Esimerkiksi energiatehokkaan asuntorakentamisen ja maankäytön kehittäminen on avainasemassa pyrittäessä laskemaan kaupungistumisen ympäristökuormitusta.

    Aasiassa on kasvavaa kiinnostusta kestävän kehityksen ajattelua kohtaan, mikä luo liiketoimintamahdollisuuksia puhtaan teknologian osaajille. Emme tietenkään ole ainoa toimija näillä cleantech-markkinoilla, mutta Suomen maine korkean teknologian maana ja ympäristöystävällisten ratkaisujen kehittäjänä on voimavara, joka tulee hyödyntää.

    Aasian talouskasvun muuttaminen astetta vihreämmäksi on meille todellinen mahdollisuus.

  • 12.1.2011

    Rahoituskriisistä vakaaseen kasvuun

     Hyvät seminaarivieraat, arvoisat tilaisuuden järjestäjät,

    Kiitokset mahdollisuudesta puhua näin merkittävälle joukolle suomalaisia yrittäjiä yrittämisen tulevaisuudesta. Aihe on minulle enemmän kuin mieluisa: laitan yhtäläissyysmerkin yrittämisen tulevaisuuden ja Suomen tulevaisuuden välille.

    Suomi on huima tarina menestystä ja kovaa työtä. Menestys on aina lähtenyt meistä itsestämme. Todelliseen nousuun Suomi lähti kuitenkin vasta mahdollisuuksien tasa-arvoistamisen myötä.

    Tarjoamalla jokaiselle suomalaiselle mahdollisuudet koulutukseen ja oman uran luomiseen saimme kansakuntamme resurssit parhaaseen käyttöön. Syntymäasemaa enemmän taitomme, tahtomme ja kykymme luovat meille mahdollisuudet saavuttaa itseämme kiinnostavia, palkitsevia töitä ja haasteita.

    Suomen tarina on samalla yrittäjyyden ja yrittämisen tarina. Vain uutta luoden ja riskiä kantaen olemme voineet täällä pohjoisessa menestyä Kainuun korvista rannikon satamiin, kaivosteollisuudesta aina huipputeknologiaan asti.

    Tätä tosiseikkaa vasten on ollut mielenkiintoista seurata yhteiskuntamme suhtautumista yrittäjyyteen ja yrittäjiin.

    On ollut aikoja, jolloin tietyt piirit ovat leimanneet paljossa riskeeranneita yrittäjiä yhteiskuntamme hajottajiksi.

    On ollut aikoja, jolloin lähes ainoa politiikan teon ohjenuora on ollut kansainvälisten suuryritysten menestyminen, pienemmistä yrityksistä ei sitten niin välittäen.

    Arvoisat kuulijat,

    Keskustajohtoiset hallitukset ovat edistäneet yrittäjyyttä määrätietoisesti. Vanhasen I hallituksen aloittaessa osoitettiin selkeä poliittinen tahtotila: Suomeen on luotava 100 000 uutta työpaikkaa.

    Tätä tärkeämpää oli kuitenkin sen tunnistaminen, että tavoitteen onnistuminen edellyttää aivan uudenlaista yrittäjyyteen tukeutumista.

    Hallitusten poliittiseksi peruskiveksi muodostui yrittäjäilmapiirin parantaminen monin eri keinoin.

    Näistä erikseen mainitsen kannustavuuden lisäämisen vuoden 2004 yritysverouudistuksella, työllistämisen kustannusten alentamisen keventämällä ansiotuloverotusta ja poistamalla kela-maksun sekä innovaatioiden edistämisen lisäämällä Tekesin rahoitusta 50 prosentilla 600 miljoonaan.

    Yrittäjyydelle rakentaminen ei ollut kuitenkaan hallituksen yksipuolinen toimi. Yrittäjiltä odotetaan vastaavasti uusia työpaikkoja ja eteenpäin katsovaa asennetta. Näin myös tapahtui pienyritysten vastatessa suuresta osasta viime vuosikymmenen uusista työpaikoista.

    Hyvät yrittäjät ja muut seminaarivieraat,

    Rahoituskriisi ja maailmanlaajuinen lama rantautui Suomeen voimallisesti syksyllä 2008.

    Kansantuottomme väheni viime vuonna 8 prosenttia. Laajoilta irtisanomisilta kuitenkin vältyttiin yritysten pitäessä kiinni työntekijöistään. Miksi näin?

    Ensinnäkin kannustava yrittäjäpolitiikka oli osaltaan auttanut yrityksiä aiempaa vahvempiin taseisiin. Vahvan taloutensa ja lomautusten turvin yritykset saattoivat konkurssien sijaan sopeuttaa toimintaansa muuttuneeseen tilanteeseen.

    Toisekseen kassavajeita voitiin paikata yritysrahoituksella, tässä hallitus tuli vastaan siellä minne yksityinen raha ei kantanut. Korot pidettiin matalalla ja monet pankit myös yrityksiä luotottivat, tästä kiitos myös järjestävälle taholle. Pankit eivät tarvinneet valtion tarjoamia takuita, mutta monet yritykset turvautuivat Finnveran lainoitukseen. Myös elvytystoimet olivat maailman mittakaavassa merkittävät.

    Ylivoimaisesti tärkein tekijä oli kuitenkin yrittäjien luottamus tulevaisuuteen ja suomalaiseen yhteiskuntaan. Tilauskirjat eivät työntekijöistä kiinnipitämisen puolesta puhuneet, siihen tarvittiin puhdasta uskoa paremmasta.

    Nyt voimme todeta työttömyyden nousi korkeimmilleen noin 200 000 henkeen. Vaikka tässä tasan 200 000 ihmistä liikaa, se on kuitenkin 200 000 henkilö- ja perhekohtaista tragediaa vähemmän kuin 90-luvun alussa. Konkurssiaallolta vältyimme kokonaan, vaikkakaan emme yksittäisiltä konkursseilta.

    Haluan kiittää suuresti kaikkia vastuunsa kantaneita ja tulevaisuuteen luottaneita yrittäjiä.

    Hyvät seminaarivieraat,

    Vahvoista signaaleista ja virinneestä kasvusta huolimatta jalat on pidettävä maassa.. Tuoreimpien arvioiden maailmantalouden elpyminen jatkuu, mutta on hidastumassa ensi vuonna. Kasvun painopiste on kehittyvissä maissa.

    Maailmantalouden kehitykseen liittyy lisäksi epävarmuuksia, joista kertoo Yhdysvaltain keskuspankin viimeviikkoiset toimet. Rahoitusmarkkinat eivät ole täysin rauhoittuneet keväisen myllerryksen jälkeen.

    Suomen talous on kehittynyt kuluvana vuonna myönteisesti. Erityisesti vienti on päässyt hyvään vauhtiin, mutta viennin kasvun ennustetaan hidastuvan ensi vuonna. Talouskriisiä ei voi vielä julistaa ohitetuksi.

    Tästä kertovat laman kovinta hintaa maksavat Suomen 183 000 työtöntä. Meillä on paljon työtä tehtävänä sillä kansantuotteemme arvioidaan olevan kriisiä edeltävällä tasolla vasta vuoden 2012 lopussa.

    Olennainen kysymys on, että pystymmekö ottamaan irti kaiken meille mahdollisen maailmalla viriävästä kasvusta? Olemme menettäneet markkinaosuuksiamme etenkin kehittyvissä maissa.

    Hyvät kuulijat,

    Lamasta toipuva, mutta pitkäaikaistyöttömyyden uhkaama Suomi on vaarassa jäädä pidemmällä aikavälillä kiinni hitaan kasvun kierteeseen. Samalla maatamme haastavat ilmastonmuutos ja ikääntyminen. Mikäli emme ole valmiita uudistumaan, edessämme on näivettyminen ja supistuva talous.

    Niukkenevien resurssien Suomessa joutuisimme etsimään vastauksia kysymyksiin kuten: Ketkä kovan työn tehneistä eläkeläisistämme ovat ansainneet säädyllisen hoivan? Ketkä taas eivät? Keiden lapset pääsevät riittävän tasokkaaseen kouluun? Kenelle työtä haluavalle tarjotaan mahdollisuus työhön ja sen tuomaan elämänlaatuun ja elintasoon?

    Näihin kysymyksiin en halua kenenkään joutuvan tulevaisuudessa vastaamaan. Oman vastaukseni annan siksi jo nyt: tarvitsemme yhteisen näkemyksen menestyvästä, vahvan kasvun Suomesta. Yrittäjyys, usko osaamiseemme ja menestymiseemme ovat tie hyvinvointiin tänäkin päivänä.

    Arvoisat yrittäjät,

    Vahvan kasvun aikaansaamiseksi katsomme jälleen teihin, suomalaisiin yrittäjiin. Valtion on puolestaan luotava edellytykset ennakoitua huomattavasti nopeammalle kasvulle. Tämä edellyttää aivan uuden mittaluokan sijoituksia tulevaisuuteen. Tarvitsemme kunnianhimoisen kasvuohjelman.

    Perusta kasvuohjelmalle luotiin jo tällä vaalikaudella. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt saivat muutama viikko siten aikaan ison joukon toimia ja esityksiä kestävän talouskasvun ja työllisyyden edistämiseksi. Kasvuohjelman aikajänne ulottuu kuitenkin tuleville vaalikausille.

    Vahvan kasvun aikaansaamiseksi meidän on sijoitettava sivistykseen, kouluihin ja opettajiin. Yksikään nuori ei saa jäädä ilman työ- tai opiskelupaikkaa, mikäli haluamme osaavaa työvoimaa eri tarpeisiin. Tämä edellyttää koulutuspolitiikalta nykyistä parempaa ennakointia, ohjausta ja joustavuutta.

    Vain siten tänään täällä palkintokandidaattina oleva raumalainen venepotkurifirma Steerprop ja sekoitusteknologiaa kehittävä Uudenkaupungin Uutech ja niiden kaltaiset yritykset voivat saada kipeästi tarvitsemiaan maailmanluokan metalliosaajia.

    Vahvan kasvun aikaansaamiseksi meidän on sijoitettava energiaan ja infrastruktuuriin. Näin tuotetun energian tulee olla puhdasta ja kotimaista sekä uuden infran kilpailukykyistä ja läpi koko Suomen ulottuvaa.

    Kotimaista energia-alaa täällä edustaa sotkamolainen Suokone, jonka koneiden ansiosta tuotannossa olevista turvemaista saadaan aiempaa enemmän irti ilman, että tuotantoon tarvitsee vallata uusia alueita.

    Koko Suomen kattavan liikenneverkoston merkityksestä vaikkapa Lapin matkailulle voitte kysyä täällä tänään mukana olevalta Ketosen Liikenteen edustajilta. Turun Teollisuuden Rakentajat ovat puolestaan vastanneet lukuisista hankkeista, joilla on luotu eri alojen yrityksille toimivia puitteita.

    Vahvan kasvun aikaansaamiseksi meidän on sijoitettava korkeaan osaamiseen ja kansainvälistymiseen.

    Jokaisella suomalaisella tulee olla mahdollisuus maailmanluokan koulutukseen. Sen saaneilta tulee löytyä rohkeaa asennetta uuden luomiseen, uusia ideoita, uskallusta riskien ottoon sekä ennakkoluulotonta suhtautumista kehittyviin talouksiin.

    Tässä yhteydessä katson voimakkaasti viime aikoina kansainvälistyneisiin keravalaiseen lääkeyritys Vermaniin, monet maailman junat valaisseeseen lahtelaiseen Teknowareen ja valonmittaukseen erikoistuneeseen espoolaiseen Endeakseen.

    Ehkä hieman toisenlaista kansainvälistymistä edustaa Karstulasta toimiva Finn-Savotta, monille retkeilijöille tuttu ja luotettu merkki, joka on toimittanut telttoja muita välttämättömyyksiä myös lukuisille katastrofialueille.

    Uusiutumiskyvystä kertoo pienestä puusepän verstaasta alkanut kajaanilaisen Puuilon tarina. Nykyisin Puuilo tunnetaan toimitusvarmana erilaisiin työkaluihin erikoistuneena vähittäiskauppaketjuna.

    Hyvät kuulijat,

    Ennen kaikkea meidän on sijoitettava yrittäjyyteen. Yritystukia on yksinkertaistettava ja yhdenmukaistettava. Tutkimus- ja tuotekehitykseen käytettävistä tukieuroista, yli 2 miljardia nykyisellään, yhä useampi on ohjattava tuotteistamiseen, kaupallistamiseen ja kansainvälistymiseen.

    Innovaatioiden lisäksi erityisesti työllistämiseen, mukaan lukien myös aloittelevien yrittäjien oma toimeentulo, on perusteltua ohjata tarvittaessa mittavaakin julkista tukea. Erityisrahoituksessa olemme valmiita lisäämään valtion riskiä.

    Vahvemman kasvun Suomessa yrittäjän ei pidä kuitenkaan odottaa valtiolta liikoja. Edellytämme toki, että suurimman riskin kantaa edelleen yrittäjä itse.

    Vahvemman kasvun Suomessa vastaavasti yrittäjältäkään ei pidä odottaa liikoja.

    Byrokratian keventämisessä tulee edetä riittävän rohkeasti. Tässäkin luottamus on vahvuutta. Samalla edellytämme, että yrittäjät hoitavat jäljelle jäävät lainmukaiset velvoitteensa asiallisesti.

    Vahvemman kasvun Suomessa yrittäjällä on lupa epäonnistua.

    Velkajärjestelyä on kehitetty reippaasti tämän hallituspohjan aikana. Vielä on katsottava olisiko nopeammat menettelyt mahdollisia. Samalla edellytämme, että yrittäjien ottamat riskit ovat perusteltuja ja tarkoituksenmukaisia.

    Vahvemman kasvun Suomessa on lupa onnistua.

    Eräät puolueet ovat esittäneet yrittäjien verotukseen muutoksia, jotka johtaisivat palkansaajaa korkeampaan verotukseen. Myös valtiovarainministeriön asettamassa Hetemäen työryhmässä on ollut esillä käytännössä saman tulon verottaminen sekä yrityksen että yrittäjän osalta.

    Olen asiasta eri mieltä. Liian tiukka verolinja vaurioittaisi uutta talouskasvua ja iskisi raskaasti yleiseen yrittäjäilmastoon.

    Nykyinen veromalli on osoittanut toimivuutensa. Liian pitkälle menevät kasvua haittaavat esitykset muistuttavat lähinnä oman oksan sahaamista. Yrittäjän verotus kaipaa evoluutiota revoluution sijaan.

    Yrittäjyyteen kannustavan veromallin myötä edellytämme, että verot myös maksetaan tunnollisesti. Jyrkkä ei harmaalle taloudelle tarkoittaa myös tehostettua valvontaa ja riittäviä sanktioita rikkeistä.

    Arvoisat kuulijat,

    Suomi ei kuitenkaan yksin näillä esityksillä lähde nousuun. Viime kädessä menestykseen tarvitaan sitä samaa kovaa työtä, jolla Suomi aikoinaan nostettiin.

    Yrittäjyyteen panostamista vastaan edellytämme, että yrittäjät tuovat kovalla työllä ja rohkeilla näkemyksillä yhä useammalle suomalaiselle työtä ja toimeentuloa.

    Esitän, että seuraava hallitus päättää heti kautensa aluksi vahvemman kasvun yrittäjäpolitiikan tavoitteista, linjasta ja sisällöstä mahdollisimman yksityiskohtaisesti.

    Kunkin ministeriön tehtäväksi jää ohjelman tarkka toteuttaminen. Tämä varmistaisi nykyistä politiikkaohjelmaa paremmin hallituksen tahtotilan toteutumisen. Tällainen menettely edellyttää toki yrittäjämyönteistä hallituspohjaa.

    Hyvät seminaarilaiset,

    Vaikka uuden kasvupolitiikan ensisijainen tavoite on edistää kaikin keinoin uusien työpaikkojen syntymistä ja investointeja Suomeen, on kasvuohjelman kanssa rinta rinnan katsottava julkisen talouden vakauttamista.

    Kasvu ja parempi työllisyys helpottavat merkittävästi julkisen talouden saamista terveelle pohjalle. Muita keinoja tilanteen vakauttamiseen ovat: julkisen sektorin menokuri, julkisen sektorin tuottavuuden lisääminen, rakenteelliset uudistukset, työurien pidentäminen kaikissa sen vaiheissa sekä kokonaisveroasteen maltillinen nosto. Kaikkia näitä keinoja tarvitaan.

    Haluan kuitenkin muistuttaa vielä yhdestä Suomen vahvuudesta: olemme työtä pelkäämätön kansakunta, joka on valmis huolehtimaan myös heistä, jotka eivät siihen itse kykene. Tarvitsemme kaikkien suomalaisten panosta yhteiskuntamme hyväksi.

    Niin sanotut leikkauslistat ovat poikkeus- ja kriisitilanteen toimi ja viimesijainen keino, sillä ne koskevat usein yhteiskunnan heikoimpia. Kuten alussa totesin, Suomen todellinen vahvuus syntyy mahdollisuuksien tasa-arvosta ja eheästä kansakunnasta.

    Meidän on tiedostettava aiempaa selkeämmin mitä elämässämme voimme odottaa yhteiskunnalta ja mistä vastaamme itse. Yksityisen ja yhteisen rajaa on selkeyttävä nykyisestä. Vain tämä avaa tien oikeuksien lisäksi myös velvollisuuksista puhumiselle.

    Minulle tämä tarkoittaa sitä, että pidämme hyvän huolen heistä, jotka eivät itse siihen kykene. Muutoin en lupaa tulevaisuudelta kuin työtä, työtä ja työtä. Mutta työn tulee olla sellaista, jossa viihtyy ja johon saa perhe- ja muun elämänsä luontevasti sovitettua.

    Hyvät kuulijat,

    Suomessa tarvitaan enemmän yhteistyötä ja vähemmän vastakkainasettelua. Olemme viimein antamassa työtä ja toimeentuloa tuoville yrittäjille ansaitsemansa arvon. Suomessa saa vihdoin menestyä. Tämän päivän aiempaa suotuisampi yrittäjäilmapiiri on samalla huomisen suurin tuki ja turva.

    Tätä ilmapiiriä on lujittamassa myös tänään päätökseen saatava vuoden yritys 2010 -kilpailu. Suomen suurin yrityskilpailu järjestetään nyt seitsemättä kertaa. Kiitokset kilpailun järjestäville Kauppalehdelle ja OP-Pohjola -ryhmälle. Yrittäjien omien tarinoiden esiin nostaminen on paras tapa lisätä yrittäjyyden arvostusta.

    Annan tähän loppuun vielä järjestäjille ilmaisen vinkin. Yrittäjyyttä läheltä seuranneena tiedän, että yrittäjän arkikin on useimmiten äärimmäisen mielenkiintoista ja haastavaa. Olisiko näiden palkintokandidaattiyritysten seuraaminen tosi-tv -sarjan arvoista? Se olisi suomalaista draamaa parhaimmillaan.

    Kiitokset teille ja menestystä kaikille meille suomalaisille.

  • 12.1.2011

    Meille suomalaisille on ollut tärkeää, että asuinpaikasta ja ihmisen taustausta riippumatta kaikilla on mahdollisuus työntekoon, hyvään kouluun ja laadukkaaseen terveydenhuoltoon. Tässä on ollut myös suomalaisen yhteiskunnan todellinen voimavara, kun koko Suomen ja kaikkien suomalaisten voimavarat on saatu käyttöön.

    Tarinat noususta torpparinpojasta miljonääriksi luovat kuvaa mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumisesta. Kovalla työllä ja ahkeruudella voi ansaita menestystä.

    Viime vuosina tapahtunut eriarvoisuuden kasvu kumpuaa pitkälti pitkäaikaistyöttömyydestä, joka syntyi 1990-luvun laman aikana. Tätä emme voi hyväksyä ja ohittaa. Erityisen pysäyttävää on eriarvoistuminen, joka ketjuuntuu sukupolvelta toiselle.

    Eriarvoisuus ei ole yhden tekijän summa, joten suunnan muutoskin vaatii lukuisia erilaisia toimia. Yhteiskunnassa on kyettävä nykyistä paremmin tunnistamaan ihmiselämän nivelvaiheet, jossa syrjäytymisen vaara on suuri. Koulupudokkuus, avioero ja työttömyys lisäävät riskiä, joka korostuu erityisesti poikien ja miesten kohdalla. Tästä olen huolissani.

    Eriarvoisuuden kasvu ei ole väistämätön kehityssuunta yhteiskunnan muutoksen rinnalla. Tarvitaan toimia ja tahtoa sen pysäyttämiseksi. Pelkkä empatia ei auta.

    Eriarvoisuuden jyrkkeneminen ei ole tapahtunut huomaamatta. Eikä sen edessä ole seisottu neuvottomana. On vain niin, ettei ole olemassa yhtä taikanappia, jolla kaikki muuttuisi.

    Perusturvan parantaminen on tärkeää, mutta keskeistä onnistumisen kannalta on myös toimiva koulutus- ja työllisyyspolitiikka. Ennalta ehkäisevä toiminta puree parhaiten syrjäytymiseen ja köyhyyteen.

    Emme ole tietoisesti ruokkineet kahtiajakoa, vaikka kilpailijamme oppositiosta niin väittävätkin. Se on väite, joka loukkaa. Tavoittelemme tasa-arvoista ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa, eriarvoisen yhteiskunnan vastakohtaa. Minun Suomeni on ehyt, suvaitseva ja turvallinen.

    On tärkeää, että yhteiskuntamme jäsenet kokevat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Lisäksi meillä pohjoismaissa korostuu se, että yhteiskunnan toiminnan pitää perustua oikeudenmukaisuuden tunteelle.

    Tällä hetkellä eri päät eivät kohtaa. Puuttuu yhteinen kieli, yhteinen kokemus arjesta. Pieni- ja suurituloisten erilaiset tulonlähteet erkaannuttavat. Lisäksi ahneus pääsi nousukauden aikana valloilleen myös Suomessa.

    Valtion tehtävänä on yhteiskunnallisten resurssien tasa-arvoinen jakaminen. Tämä vaatii politiikkaa, jossa vahvemmat tukevat heikoimpia. Tässä asiassa luottamus politiikkoihin on heikentynyt. Kaivataan kohtuutta ja reiluutta, kun maailma ympärillä muuttuu. Kyllä suomalaiset haluavat edelleen auttaa heikompiaan, tiedämme sen.

    Turvallisuuden tunne kuuluu olennaisena osana hyvinvointiyhteiskuntaan. Kokemus ja tunne siitä, että on täysivaltainen osa yhteisöä siitäkin huolimatta, että on huono-osainen.

    Toimiva markkinatalous tarvitsee myös eheän yhteiskunnan. Eheää yhteiskuntaa ylläpidetään taas menestyvillä yrityksillä ja työllä. Tässä vallitsee vahva keskinäisriippuvuus.

    Turun Sanomien kolumni 8.12.2010