Ajankohtaista

  • 17.4.2013

    Hyvät kuulijat, meine sehr geehrten Damen und Herren,

    es freut mich sehr, heute hier in Seinäjoki zu sein und anlässlich des Jubileums des 35jährigen Bestehens des Finnisch-Deutschen Vereins in Seinäjoki einen Vortrag halten zu dürfen.

    Die guten Beziehungen zwischen Finnland und Deutschland sowie der Wunsch, diese zu pflegen, manifestieren sich in unserer Gesellschaft in vielerlei Form. Die Finnisch-Deutsche Verein in Seinäjoki ist ein ausgezeichnetes und aktives Beispiel von der Zusammenarbeit, die wir immer noch brauchen. Wir wissen doch alle, dass wenn man sich mit der finnisch-deutschen Beziehungen beschäftigt darf man in einer schönen und gemütlichen Atmosphäre arbeiten. Aber als Selbstverständlichkeit dürfen wir die guten Beziehungen nicht nehmen. Es verlangt von beiden Ländern auch in der Zukunft gegenseitiges Interesse aneinender. In der Weise macht diese heute jubelnde Verein eine wunderschöne Arbeit. Herzlichen Glückwunsch! Lämpimät onnittelut!

    Im finnischen Parlament ist es die finnisch-deutsche parlamentarische Freundschaft Gruppe, die dieselbe Tätigkeit als die Finnisch-Deutsche Verein in Seinäjoki hat. Die Gruppe hat die Aufgabe als Kooperationsorgan zwischen den Abgeordneten unserer Länder zu fungieren. Ich selbst habe die Ehre, Vorsitzende der Gruppe zu sein.

    Es gibt im Parlament insgesamt 29 solcher Freundschaftsgruppen, von denen die deutsche eine der aktivsten ist. Wie haben 20 Abgeordnete in der Gruppe. Alle Mitglieder dieser Gruppe haben eine persönliche Beziehung zu Deutschland. Die meisten haben da studiert oder gearbeitet. Einige haben Verwandte und Freunden in Deutschland, andere sind einfach von der Sprache und Kultus des Landes fasziniert. Ich persönlich verdanke meine enge Beziehung Verwandten und einem Austauschjahr in Deutschland.

    Ystävyysryhmän toiminta on hyvinkin vapaamuotoista. Tapaamme Saksan Suomen suurlähettilästä muutaman kerran vuodessa ajankohtaisen teeman tiimoilta. Bundestagin valiokuntavierailujen ohjelmaan sisällytetään usein ystävyysryhmän tapaaminen. Myös Bundestagin Skandinaviaryhmän delegaatio vierailee noin kerran vaalikaudessa maassamme. Bundestagissa ei siis ole erillisiä ystävyysryhmiä jokaiselle maalle, vaan Skandinavian maiden ystävyystoiminta on yhdistetty. Puheenjohtajan ominaisuudessa tapaan myös usein saksalaisia ministereitä ja valtiosihteereitä.

    Viime syksynä vierailimme Hampurissa ja Berliinissä ystävyysryhmän delegaation toimesta. Tapasimme kollegoitamme ja ministeriöiden edustajia. Eurokriisin hoito oli vierailun pääaihe, mutta tutustuimme samalla myös lähettilään uuteen residenssiin. Hampurissa kävimme vähän ikävissä merkeissä, sillä Suomen konsulaatti siellä suljetaan ulkoministeriön säästöpäätösten vuoksi pian.

    Erityisesti viime vuosina Saksan ja Suomen yhteistyö on ollut erityisen syvää. Eurokriisin selättäminen on vaatinut tiivistä yhteydenpitoa maiden välillä sekä hallitus että parlamenttitasolla. Siksi vierailuvaihtokin on ollut tavanomaista tiiviimpää. Tietenkin Euroopan unionin puitteissa suomalaiset poliitikot ja erityisesti ministerit tapaavat viikoittain. On ollut hienoa huomata, että meillä molemmilla mailla on ollut eurokriisiin samanlainen suhtautuminen. Itsestään selvänä tavoitteena on ollut euron säilyminen yhteisenä valuuttana ja euroalueen selviytyminen ulos kriisistä. Samalla olemme pitäneet tärkeänä sitä, että jokainen jäsenmaa huolehtii myös itse taloutensa kuntoon saattamisesta.

    Olemme molemmat myös kantaneet huolta Euroopan kilpailukyvystä. Samoin Euroopan sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen sekä talousintegraation syventäminen on ollut meille tärkeää. Tiukka talousajattelu ei ole, kuten olemme saaneet huomata, nauttinut aina ymmärrystä muissa jäsenmaissa. Uskon kuitenkin, että kriisistä selviydyttyä, osoittautuu, että linjamme on ollut oikea.

    Keskustelut saksalaisten kollegojen kanssa ovat viime aikoina todellakin käsitelleet pääsääntöisesti eurokriisiä ja Euroopan unionin tulevaisuutta. On kuitenkin toinenkin aihe, joka on ollut viime vuosien kestosuosikki, nimittäin koulutusjärjestelmämme. Pisa-tutkimuksen tulosten myötä suomalaisesta peruskoulusta ollaan oltu kiinnostuneita laajasti eri puolilla maailmaa, mutta myös Saksassa. Lukuisat delegaatiot ovat vierailleet Suomessa, vaikka vierailutahti onkin aivan viime aikoina hieman vähentynyt.

    Meitä suomalaisia poliitikkoja puolestaan kiinnostaa Saksassa erityisesti sen kilpailukyky ja vahva työllisyys. Saksa on menestyvä vientimaa, joka on onnistunut globalisaatiosta huolimatta pitämään ison osan teollisista työpaikoistaan. Liittokansleri Schröderin aikana hyväksytty Hartz-reformi eli työmarkkinoiden- ja työttömyysturvan uudistaminen on ollut tutkittu aihe. Olemme syytä halunneet ottaa oppia taloutta parantavista ratkaisuista. Myös Saksan oppisopimusjärjestelmä kiinnostaa meitä, sillä se on varmasti osasyy sille, että Saksan nuorisotyöttömyys on Euroopan matalin.

    Jos ajankohtaisissa teemoissa riittääkin keskusteltavaa niin saksalaisissa kollegoissa herättää kiinnostusta myös yhteinen historiamme. Aina löytyy heitä, joille yhteinen monarkiaan liittyvä menneisyytemme ei ole niin tuttua. Kuten te, aktiiviset Saksan harrastajat, varmasti hyvin tiedätte, meille melkein tuli kuninkaaksi saksalainen prinssi. Kun eduskunta lokakuun alussa 1918 ryhtyi kuningasvaaliin, monarkistit voittivat sen ja Suomen kuninkaaksi valittiin todellakin Hessenin prinssi Friedrich Karl. Maailmanpoliittisen tilanteen muuttuessa hyvin nopeassa tempossa uusi kuningas ei edes ehtinyt käydä Suomessa ennen kuin hän jo jätti eroilmoituksensa. Tätä lyhyttä episodia Suomen historiassa voi jälkeenpäin tarkastella hieman hymyssä suin. Se on yksi pieni yhdistävä tekijä, joka osaltaan lähentää maitamme.

    Hyvä juhlaväki,

    Suomi ja Saksa ovat ajan saatossa luoneet toimivat ystävyys-, kulttuuri- ja kauppasuhteet. Tänä päivänä molemmat maat vaikuttavat Euroopan unionissa maanosan kehitykseen ja voivat siten luottaa toisiinsa siinä, että keskinäisellä yhteistyöllämme on mahdollisuus edistää myös Euroopan menestymistä globaalissa maailmantaloudessa. Tämän pohjan luominen alkaa jo kouluiässä, kun lapset oppivat ymmärtämään ja arvostamaan erilaisia kulttuureja ja eri kieltä puhuvia ihmisiä.

    Yhteistyö muiden maiden kanssa sujuu toki kielellä kuin kielellä, jos tahtoa on. Tiedän kokemuksesta, että Suomen ja Saksan välisessä yhteistyössä saksan kielen hallitseminen syventää kanssakäymistä. Saksan kielen osaamista uhkaa kuitenkin nykyään kielen opiskelun väheneminen kouluissa.

    Kun itse kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1988, Jalasjärven lukiossa oli lyhyen saksan kirjoittajia 16. Vaikka kirjoittajien kokonaismäärä on niistä vuosista hieman vähentynyt, se ei selitä saksan kirjoittajien määrän roimaa vähenemistä. Muutos 25-vuoden takaiseen on dramaattinen. Kotilukiossani lyhyen saksan kirjoittajia oli tänä vuonna vain 4 kappaletta.

    Muutos huonompaan kielten hallintaan koskee koko Suomea. Suomalaisten nuorten kielten osaaminen yksipuolistuu hurjaa vauhtia. Kielen kirjoittaminen ylioppilaskirjoituksissa on osoitus vahvasta osaamisesta ja harrastuneisuudesta. Pelkkä lukioarvosana ei riitä tai muutama suoritettu kurssi ei riitä.

    Tilanteen parantaminen edellyttää muutoksia niin peruskoulun kuin lukionkin opetussuunnitelmissa sekä ylioppilastutkinnon rakenteessa. Itse kannatan sellaista järjestelmää, jossa jokaisen peruskoulun oppilaan pitäisi opiskella englannin lisäksi pakollisena jotain toista, valinnaista kieltä. Lukiossa palaisin lähelle oman aikani mallia. Jokaisen pitäisi kirjoittaa vähintään kaksi kieltä, joista toinen on englanti ja toinen valinnainen kieli. Ruotsin pitäisin pakollisena oppiaineena lukiossa, mutta en siis enää yläasteella. Samassa yhteydessä olisi tietenkin ratkaistava se, miten jatkossa erityistoimenpitein ruotsinkielisten palvelut turvataan.

    Arvoisa juhlayleisö, hyvät kuulijat,

    Suomen ja Saksan suhteet ovat erinomaiset. Meillä on enemmän yhteistä kuin erottavia tekijöitä. Tulevaisuuden haasteissa yhteistyötä tarvitaan myös jatkossa. Ystävyystoiminta on erinomainen tapa huolehtia siitä, että kansat ja kulttuurit kohtaavat. Toivon juhlivalle yhdistykselle iloa ja voimia arvokkaassa työssänne!

    Näillä ajatuksilla vielä kerran lämpimät onnittelut! Herzlichen Glückwunsch!

  • 5.4.2013

    Keskustan kansanedustajat ovat liikkeellä koko Suomessa tulevana viikonloppuna 5. – 7.4.2013 kuuntelemassa suomalaisten rohkeita ratkaisuja Suomen selviytymiseksi ja kertomassa Keskustan vaihtoehdosta.

    Helsingissä olen aamukävelyllä Töölönlahdella lauantaina 6.4.2013 klo 10:30-11:30.

    Mukanani on kaupunginvaltuutettu Laura Kolbe ja myös muita kaupungin keskustalaisia luottamushenkilöitä. Yhteiskokoontuminen on klo 10:30 Cafe Pirittan edustalla Tokoinrannassa. Osoite on Eläintarhantie 12. Aamukävelyllä kierrämme Töölönlahden ympäri. Päätteeksi mehu/kahvitarjoilu Cafe Piritassa noin klo 11:00. Tämän jälkeen olen tavattavissa Vantaan Tikkurilassa markkinoilla klo 12:30-13:15.

    Tervetuloa keskustelemaan!

  • 21.3.2013

    Eilen eduskunnassa käytiin keskustelu keskustan tekemästä asuntopoliittisesta välikysymyksestä. Hallitus ei ole lupauksistaan huolimatta tehnyt käytännössä mitään pääkaupunkiseudun asuntopulan helpottamiseksi. Erityisesti kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja on liian vähän.

    Ministeri Kiurun vastaus oppositiolle ei tyydyttänyt. Jo nyt on nähtävissä, ettei seuraavan kahden vuoden aikana ongelmia saada ratkaistua. Vaikka kehysriihessä tehtäisiin päätöksiä tilanteen parantamiseksi, ne ehtivät vaikuttamaan vasta muutaman vuoden kuluttua.

    Käytin istunnossa puheenvuoron, jossa nostin esiin keskustan tarjoamia ratkaisuja. Keskusta esittää vuokra-asuntojen, omistusoikeusasuntojen ja omistusasuntojen rakentamista sekä tarjonnan lisäämistä kaikin keinoin. Kuntien on kaavoitettava ja käytettävä etuosto-oikeuttaan. Ara-ehtoja tulee joustavoittaa ja kaavamääräyksiin on saatava väljyyttä. Myös kaava-alueiden ulkopuolelle pitää saada rakentaa. Rakennusten peruskorjauksiin pitää lisäksi tarjota korkotukea.

    Hallitus laittoi epäonnistumisen asuntopolitiikassa myös pitkälti kuntien syyksi. Samalla se kuitenkin tuli haukkuneeksi itseään, sillä hallituspuolueet ovat olleet pitkään valta-asemassa pääkaupunkiseudun suurissa kunnissa. Lisäksi koko hallituksen keskittämiseen tähtäävä politiikka vain pahentaa ruuhkakeskusten asuntopulaa. Muutosta siis tarvitaan, mutta nykyinen hallitus ei siihen kykene.

  • 5.12.2012

    TET eli työelämään tutustuminen tarkoittaa sitä, että oppilaat tutustuvat aikuisten työelämään. Samalla heitä kannustetaan selvittämään, minkälaista osaamista erilaisissa tehtävissä tarvitaan ja minkälaisia tapoja työntekijöillä on ollut hankkia tarvittavaa osaamista koulutus- ja työuransa aikana.

    Meidän aikamme TET:ssä on tullut päätökseen. Työskentely eduskunnassa on ollut yllättävän hauskaa! Tämä on ollut mahtava kokemus ja yksi parhaimmista asioista on ollut ruoka, joka on hyvää. Ollessamme eduskunnassa, olemme oppineet vaikka mitä.

    Ensimmäisenä päivänä tulimme eduskuntaan klo. 10 aamulla. Kiersimme Marin avustajan Sannan kanssa taloa. Opimme paljon uutta talosta jo sillä kierroksella! Menimme lehtilukusaliin etsimään lehtileikkeitä viikonloppuna olleesta Keskustan puoluevaltuuston kokouksesta.

    Viikon aikana kävimme erilaisissa kokouksissa melkein joka päivä. Tiistaina olimme ryhmäkokouksessa ja torstaina kyselytunnilla. Keskiviikkona aamulla menimme Apollonkadulle Keskustan puoluetoimistolle. Siellä meille esiteltiin tiloja ja arkistoa, jossa oli paljon papereita. Monet kansanedustajat lähettävät paljon joulukortteja, joten olemme saaneet auttaa heitä ja heidän avustajiaan korttien postituksessa.

    Olemme oppineet paljon uutta politiikasta ja kansanedustajien työstä. Opimme eräässä kokouksessa mm. mikä on turvepellon ensimmäisen kynnön kielto. Opimme myös, että kaikilla eduskunnassa työskentelevillä on joku oma tehtävä, mitä hoitavat.

    Päällimmäisenä mieleemme on jäänyt hyvä työympäristö ja hyvä yhteishenki.

    Hanna Louhivuori ja Sofia Marttila 5.12.2012

  • 15.8.2012

    Valtiovarainministeriön esityksestä valtion ensi vuoden budjetiksi saa ikävä kyllä suurennuslasilla etsiä keinoja vastata yhä synkkeneviin talousennusteisiin.

    On selvää, että hallituksen nyt esittämät toimet eivät riittävästi edistä suomalaista yrittäjyyttä ja työpaikkojen syntyä. Päinvastoin työnteon esteitä lisätään esim. kilometrikorvausten leikkausten myötä. Yleistä kilometrikorvausta ollaan laskemassa 45:stä 43 senttiin. Työssään paljon ajavien kilometrikorvaus puolestaan lähes puolittuu 25 senttiin kilometriltä.

    Uudistuksella haetaan 70 milj. euron säästöjä. Tavoitteen toteutuminen kyseenalaistuu, sillä pahimmillaan osa työssään autoa käyttävistä joutuu luopumaan ammatistaan. Joka tapauksessa ehdotus toteutuessaan vaikeuttaa monen eri ammattiryhmän ja haja-asutusalueella asuvan perheen elämää. Kilometrikorvauksen ylikompensaatioon vetoaminen on myös kaukaa haettua. Polttoaineiden, vakuutusmaksujen, huoltojen ja katsastusmaksujen hinnat nousevat koko ajan.

    Hallitus vaarantaa budjettiesityksellään myös kuntapalvelut. Kunnille maksettavat valtionosuusrahat kasvavat ensi vuodelle vain indeksikorotuksen verran. Nousu ei korvaa kehysriihessä päätettyä 125 milj. euron leikkausta peruspalvelut turvaaviin valtionosuuksiin. Kunnat pakotetaan näin nostamaan veroprosenttiaan, mikä lisää niiden välistä eriarvoisuutta entisestään. Tavoitteena hallituksella näyttääkin olevan palveluiden keskittäminen ja suurkuntamallin läpi runnominen. Kärsijöinä prosessissa ovat he, jotka eivät itse kykene pitämään puoliaan eli lapset, sairaat ja vanhukset.

    Pelkkä hallituksen esitys vanhuspalvelulaiksi ei vanhusten hoito-ongelmia ratkaise. Oikotietä onneen ei tarjoa edes lakiin todennäköisesti kirjattava sitova hoitohenkilöstön mitoitus. Kyse on rahasta. Vanhuspalvelulain toimeenpano maksaa arvioiden mukaan yli 140 milj. euroa, josta valtion pitäisi rahoittaa puolet. Valtiovarainministeriön esittämä 23 milj. euroa ei yksinkertaisesti riitä. Kunnat puolestaan joutuvat etsimään rahoituksen valtionosuussupistusten jäljiltä niukoista kassoistaan. Ministeri Risikko onkin rehellisesti myöntänyt, ettei budjettiesitys takaa sairaiden ja vanhusten tilanteen parantamista.

    Kuntien rahoituksen leikkaukset heijastuvat suoraan myös lapsiperheisiin. Keskustan mielestä juuri lasten, nuorten ja perheiden asioiden hoitaminen on epävarmoina aikoina parasta tulevaisuuspolitiikkaa. Keskustan johdolla viime hallituskaudella korotettiin monia perheiden etuuksia. Ero sinipunahallitukseen näkyy erityisesti lapsilisissä. Keskustajohtoinen hallitus sitoi lapsilisät indeksiin ja nykyinen hallitus nyt jäädyttää ne.

    Kaiken kaikkiaan hallitus vaikuttaa nostaneensa kädet pystyyn ja antautuneensa eurokriisin edessä. Huonoihin päätöksiin ja arvovalintoihin meillä ei kuitenkaan ole varaa. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän ehdotukset tulevaisuuden hankkeisiin panostamisesta ovat kannatettavia. Terveyspalveluiden tietojärjestelmien yhtenäistämiseen sekä maailmanlaajuisesti nousevaan biotalouteen tulisi nyt edullisen lainarahan aikana panostaa huomattavasti enemmän.

    Juuri nyt ihmisiä pitäisi innostaa toimeliaisuuteen, panostaa lapsiperheisiin ja nuoriin sekä kannustaa yrityksiä investointeihin.

    Ilkka, kolumni 14.8.2012

  • 8.8.2012

    Osallistuin elokuun alussa Saimaa Summit -tapahtuman yhteydessä Savonlinnassa järjestettyyn Venäjä NYT ja huomenna -seminaariin, jossa perehdyttiin Venäjän tarjoamiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin erityisesti suomalaisen elinkeinoelämän näkökulmasta. Aihe on äärimmäisen ajankohtainen paitsi Itä-Suomessa myös koko maata ajatellen.

    Suomen ja Venäjän väliset kauppasuhteet ovat Euroopan kamppaillessa taantuman keskellä maallemme yhä tärkeämmät. Venäläisyrityksiin virtaa Suomen kautta työkaluja, elektroniikkaa ja investointeihin tarvittavia tarvikkeita. Venäläinen keskiluokka varustelee kotejaan vedenkeittimin ja silitysraudoin. Tällä hetkellä Suomen kautta Venäjälle menevää tavaraliikennettä rokottavat lähinnä vain varastotilojen puute. Satamien ympärille keskittynyt kauttakulkuliikenne on vahvassa nousukiidossa.

    SUOMALAISET SAIVAT myyntituloja kauttakulkuliikenteestä vuonna 2010 arviolta 260 miljoonaa euroa. Pelkästään tammi–kesäkuussa kauttakulkuliikenne kasvoi verrattuna edellisvuoden vastaavaan aikaan 20 prosenttia. Liikennemäärä kasvoi 10,3 prosenttia. Sen sijaan suomalaisyritysten vienti verrattuna edellisvuoteen on tänä vuonna lisääntynyt tullihallituksen tilastotietojen mukaan vain viisi prosenttia kokonaisviennin määrän ollessa 5,3 miljardia vuonna 2011. Venäjän markkinoille on siis suomalaisyrityksillä edellytyksiä lisätä vientiä.

    Venäjän mahdollisuuksien hyödyntämiseen vaikuttaa vahvasti se, millaiseksi yhteiskunta tulevina vuosina siellä kehittyy. Vladimir Putinin valinta presidentiksi tuo Venäjälle vakautta, mutta muutoksia on varmasti luvassa. Kansalaisyhteiskunnan liikehdintä, josta osoituksena mielenosoitukset duuman ja presidentinvaalien yhteydessä, vaurastuva ja vahvistuva keskiluokka sekä poliittisen oikeudenmukaisuuden vaatimukset tulevat väistämättä muokkaamaan maata.

    On selvää, että hallitusti ja vakaasti tapahtuviin yhteiskunnallisiin muutoksiin on sekä Venäjän että naapurimaiden helpompi sopeutua. Elinkeinoelämän toimivuudelle oikeusjärjestelmän luotettavuus, korruption vastainen toiminta, demokratian vahvistaminen, turvallisuus ja hillittömän byrokratian nitistäminen ovat keskeisen tärkeitä kysymyksiä. Kuitenkin talouden kehitykselle ja yritysten toimintaedellytyksille poliittinen epävarmuus ja ennustamattomuus ovat myrkkyä.

    VAIKKA SAVONLINNAN seminaarin huomio keskittyi Venäjän yhteiskunnan kehittämiseen, on Suomessakin syytä katsoa peiliin. Jokainen maamme hallitus on tehnyt omia ohjelmia ja toimintasuunnitelmia talousyhteistyön kehittämiseksi.

    Uusimpia parannusehdotuksia julkistettiin Itä- ja Pohjois-Suomen tulevaisuustyöryhmän ohjelmassa kesäkuussa. Sekä yritysten Venäjä-osaamisessa että suomalaisten venäjänkielentaidoissa on parannettavaa.

    Käytännön elinkeinoyhteistyön edellytyksiä edistäisi myös viisumivapauden saavuttaminen. Siksi asiakirja- sekä rajaturvallisuudessa otettuja uudistusaskeleita on syytä nopeuttaa. MEK arvio, jonka mukaan viisumivapaus kaksinkertaistaisi venäläisten matkailijoiden määrän muutamassa vuodessa, ei jätä ketään kylmäksi taloudellisen epävarmuuden aikana.

    Kaivattua vakautta Venäjän kanssa käytävään kauppaan tuo Venäjän WTO-jäsenyys. Se luo edellytyksiä myös EU:n ja Venäjän välisten vapaakauppasopimusneuvotteluiden käynnistämiselle. Maailmanpankki on arvioinut, että WTO-jäsenyyden myötä Venäjän talous kasvaa pitkällä aikavälillä yli kymmenen prosenttia. Venäjällä ja sen naapureilla, kuten Suomella, on maan yhteiskunnan modernisoitumisessa paljon voitettavaa.

    TS kolumni, 8.8.2012

  • 10.7.2012

    Euroopan talouskriisi ei ota laantuakseen. Viime viikolla pidetyn EU-huippukokouksen oli jälleen kerran tarkoitus rauhoittaa tilannetta, mutta niin ei käynyt. Se ei ole ihme, sillä kokouksen lopputuloksesta esitettiin osallistujien toimesta hyvinkin erilaisia tulkintoja.

    Suomen näkökulmasta kokouksen päätökset olivat pettymys. Hallitus joutui jälleen kerran antamaan tiukoista linjauksistaan periksi, eikä vastineeksi saatu talouskriisin rauhoittumista, saati ratkaisua.

    Suuri muutos aikaisempaan on, että pankkeja ollaan nyt lähdössä luotottamaan suoraan pysyvän vakausmekanismin eli EVM:n kautta. Aiemmin Suomen selkeä linja on ollut, että tämä tehdään valtioiden kautta. Nyt sen jäsenmaan hallitus, jonka pankeista on kysymys, vapautetaan suorasta vastuusta, ja euromaat ottavat yhteiselle vastuulleen yksittäisten pankkien pelastamisen. Yhteisen, eurooppalaisen pankkivalvojan perustaminen ei päätöstä muuksi muuta, vaikka ylikansallisten pankkien valvonta on sinänsä tervetullutta.

    On kuitenkin selvää, että yhteisvastuun nimissä ollaan nyt ottamassa yhä reippaampia askelia kohti entistä tiiviimpää taloudellista integraatiota. On turha kiistää sitä, etteivätkö Brysselin kokouksen päätökset tarkoittaisi hivuttautumista kohti liittovaltiota. Sen tien päässä ovat lopulta yhteiset verot, budjetti ja talouspolitiikka. En kannata tällaista kehitystä.

    Keskusta on koko Suomen EU-jäsenyysajan ollut sitä mieltä, että EU:ta on kehitettävä itsenäisten valtioiden liittona. Rahaliiton menestyminen voidaan lunastaa vain yhteisten ja alkuperäisten pelisääntöjen tiukalla noudattamisella ilman taloudellisen ja poliittisen integraation syventämistä.

    Todellisen liittovaltion luomiselle ei onneksi ole riittävästi kannatusta ainakaan taloutensa hyvin hoitaneissa euromaissa. Tilanne saattaa kuitenkin muuttua. Siksi Suomen tulisi vastuullisesti varautua kaikkiin vaihtoehtoihin. Myös sellaiseen, missä euron kehitys pakottaisi maamme joko nykyistä suppeampaan ja kaltaisistamme maista koostuvaan rahaliittoon tai palaamaan omaan rahaan muiden Pohjoismaiden tapaan.

    Olen viime syksystä lähtien vaatinut hallitusta varautumaan erilaisiin kehitysvaihtoehtoihin. Pääministeri ja valtiovarainministeri ovat kyselytunnilla kuitenkin vältelleet aihetta. Valtiovarainministeri Urpilaisen viime tiistain lausunnot antavat vihdoin ymmärtää, että hallitus on kuunnellut oppositiota. Urpilainen nimittäin sanoi, että hallitus tekee erilaisia skenaarioharjoituksia ja hahmottelee tulevaisuuspolkuja.

    Myös asiantuntijat ovat herätelleet keskustelua Suomen eurossa pysymisen hyödyistä ja haitoista. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen toimitusjohtajan Pasi Holmin mielestä Suomen eroa eurosta tulisi selvittää. Myös Aalto-yliopiston professori Vesa Puttonen on peräänkuuluttanut julkista laskelmaa siitä, mitä eurosta irtaantuminen merkitsisi Suomelle.

    Heidän mukaansa energiaa ei pitäisi nyt tuhlata pikkunäpertelyyn vakuuksien osalta, vaan keskittyä isoihin linjoihin eli siihen, kannattaako Suomen olla mukana syvenevässä liittovaltiokehityksessä vai ei. Holmin ja Puttosen herättelemään keskusteluun toivoisin muiden asiantuntijoiden samoin kuin hallituksen pelottomasti osallistuvan. Argumenttien on oltava pitävät ja Suomen EU-politiikan tavoitteet selvät. Nyt ratkaistaan Suomen rooli ja asema EU:n ja rahaliiton kehittämisessä.

    Kysymys ei siis ole pelkästään taloudellinen, vaan myös poliittinen. Mikäli liittovaltiokehitys jatkuu, tämä kehityssuunta on alistettava Suomessa myös kansanäänestykseen.

    TS kolumni, 11.7.2012

  • 20.6.2012

    Eduskunta jää tällä viikolla kesälomalle poikkeuksellisen epävarmoissa tunnelmissa. Taloutensa huonosti hoitaneet euromaat ovat markkinavoimien pyörityksessä, jonka johdosta Euroopan talouskriisi jatkuu. Tilanne on niin vaikea, että eduskuntakin saattaa joutua kokoontumaan kesällä. Olennainen kysymys tulevina viikkoina on: miten euron käy?

    Ilkka, kolumni 11.6.2012 Viime vuosien talousmyllerrysten taustalta ovat alkaneet paljastua euron valuviat. Yhteisvaluuttaa luotaessa asiantuntijat epäilivät vahvasti euron toimivuutta. Yhteisvaluuttaan liittyvien maiden talouden rakenteet ja toimintakulttuurit olivat kovin erilaisia. Kun tämän lisäksi yhdessä luotuja ja liian heikoiksi jääneitä talouskurisääntöjä ei noudatettu, pohja kriisille oli valmis.

    Yhteisvaluutta palveli pitkään hyvin. Vaikeudet kärjistyivät, kun osa euromaista ajautui kilpailukyvyn heikkoudesta johtuviin velka- ja pankkisektorin ongelmiin. Ensiapua annettiin tiukan sopeutumisohjelman mahdollistamana ensin Kreikalle ja Irlannille ja sitten Portugalille.

    Kriisitoimenpiteitä toteutettiin olettaen niiden olevan paras ratkaisu ongelmien voittamiseen. Suomenkin näytti olevan järkevää muiden euromaiden mukana osallistua ongelmien patoamiseen. Päätöksillä uskottiin huolehdittavan parhaiten sekä suomalaisten että eurooppalaisten työpaikoista ja taloudesta. Nyt näemme, että unionin kriisinhallintastrategia on ainakin osittain epäonnistunut.

    Lopputulosta on liian aikaista arvioida, mutta joka tapauksessa kaikista uusista tukilupauksista huolimatta kriisimaiden tilanne ei ole kohentunut. Markkinamyllerryksessä olevat euroalueen kriisimaat eivät vieläkään täytä EMU-kriteerejä, alijäämät ja velan määrät kasvavat sekä kansantuote supistuu.

    Yhä selvemmältä näyttää, että euro on useimmille eteläisen Euroopan maille väärä valuutta. Maat eivät pysty riittävään sisäiseen devalvaatioon. Tämä johtaa siihen, että muiden euromaiden on tuettava niitä pitkään. Nyt listalle on tulossa myös suuria euromaita. Espanja jo ehätti, onko Italia seuraava?

    Vaikka maan koko ei sinänsä ole peruste auttamiselle, niin tosiasia on, etteivät euroalueen rahkeet enää riitä Espanjan ja Italian tukemiseen. Suomen vastuiden kasvattamisen rajat tulivat jo Portugali-päätöksen jälkeen vastaan.

    Espanjan pankkien tukemiselle ei löydy riittävästi perusteita. Vastuu asian hoidosta on osoitettava pankkien omistajille, velkojille ja ongelmat aiheuttaneille espanjalaispankkien kumppaneille. Kyse on siis käytännössä saksalaisista ja ranskalaisista sijoittajista sekä veronmaksajista.

    En myöskään kannata sitä, että kriisiä yritetään ratkoa tekemällä EU:sta tulonsiirtounionia ja liitovaltiota. Hallitusta on syytä vahtia, ettei se tee unionissa sellaisia päätöksiä, jotka käytännössä johtavat yhteisiin velkoihin, veroihin ja budjettiin. Sellaiseen on ainakin Saksassa ja EU:n komissiossa halua.

    Keskustan mielestä Euroopan unionia on kehitettävä edelleen itsenäisten valtioiden liittona ilman uusia poliittisia instituutioita. Suomen on myös perusteltua jatkaa euroalueen jäsenenä, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Niille maille, jotka eivät eurossa selviä, on osoitettava kestävä tie siitä ulos. Ei sekään tie ole helppo ja halpa, mutta nykymuotoisen yhteisvaluutta-alueen pystyssä pitäminen ehdoista välittämättä on pitkällä tähtäimellä kallista ja epäoikeudenmukaista.

  • 13.6.2012

    Keskustan puoluekokous on kansanliikkeen voimannäyttö, jota monet syystä ihailevat. Saamme jäsenet liikkeelle pohtimaan puolueen linjaa, keskustelemaan ja tekemään henkilövalintoja. Uutisoinnissa uuden puoluejohdon koostumus sai eniten huomiota, mutta onneksi myös asiakysymykset nousivat esille.

    Päätimme viime viikonloppuna reilun kahdentuhannen keskustalaisen voimin puolueen kunnallisvaaliohjelmasta. Otimme myös poikkeuksellisen vahvasti kantaa lapsiperheiden ja lasten aseman parantamisen puolesta. Haluamme tehdä Suomesta maailman lapsiystävällisimmän maan.

    Suomessa tarvitaan aivan uusi ote lasten ja nuorten ongelmiin. Tässä työssä Kataisen hallitus tarvitsee vahvan opposition tukea.

    Ei voi olla niin, että huostaanottojen annetaan lisääntyä jatkuvasti ja samanaikaisesti nostetaan kädet pystyyn ennaltaehkäisevässä työssä rahan puutteen vuoksi. Painopisteen on muututtava.

    Nuorten syrjäytymisen ehkäisyn pitää alkaa jo varhaislapsuudessa auttamalla vaikeuksissa olevia perheitä. Neuvolapalveluiden saatavuus ja laatu on varmistettava, vanhemmuutta on tuettava ja kaikilla perheillä tulee olla mahdollisuus ennaltaehkäisevään tukeen.

    Kunnallista kotiapua on monessa kunnassa karsittu, mutta sen lisääminen olisi yksinkertaisin tapa ongelmien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen esittikin alkuviikosta, että kaikille lapsiperheille pitäisi tarjota esimerkiksi kolme kotiapukäyntiä lapsen syntymän jälkeen vaikkapa kerran kuussa.

    Ehdotus on kannatettava. Kotiavun myötä perheiden jaksaminen paranisi ja mahdolliset ongelmat havaittaisiin ajoissa. Myös ulkopuolisen avun vastaanottamisen kynnys madaltuisi. Ilmainen keino se ei tietenkään olisi, mutta kustannukset olisivat kohtuulliset. Arviolta 12 miljoonan euron summa saataisiin varmasti takaisin vähentyvinä lasten ja nuorten ongelmina.

    Varhaislapsuuden ongelmien lisäksi myös nuorten hyvinvoinnin parantaminen vaati toimia. Heidän parissaan toimivia järjestöjä ja vapaaehtoistoimijoita pitää tukea, jotta nuorten ongelmat saavuttavat päivänvalon ajoissa. Pelkkä koulutustakuu, niin hyvä asia kuin se onkin, ei yksin riitä.

    Lisäksi tarvitaan panostusta lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin sekä vapaa-ajantoimintaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita loputtomia lisävaatimuksia kunnille, vaan painopisteen siirtämistä ennaltaehkäisyyn julkisissa palveluissa sekä uusia ennakkoluulottomia tapoja perheiden arjen tukemiseen kuntien, kansalaisjärjestöjen ja seurakuntien yhteistyönä.

    Raha ei ratkaise kaikkea eikä korvaa yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä.

    On korkea aika saada myös muut puolueet sitoutumaan maailman lapsi- ja perheystävällisimmän maan rakentamiseen. Ikävä kyllä hallitus on tehnyt lukuisia päätöksiä, joilla se vaikeuttaa perheiden elämää ja kuntien mahdollisuuksia toteuttaa hyvää perhepolitiikkaa.

    Pääministeri Kataisen hallituksen on syytä kiireesti muuttaa kurssiaan lastensuojelun painopisteen siirtämiseksi huostaanotoista ennaltaehkäisevään lastensuojeluun ja perheiden hyvinvoinnin turvaamiseen.

    TS kolumni, 13.6.2012

  • 22.5.2012

    STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää esitti muutama viikko sitten korkeakouluihin vapaaehtoista kolmatta lukukautta. Ehdotus ei ole uusi, sillä asia nousee esiin vähintään pari kertaa vuosikymmenessä.

    Toimiessani 90-luvun alussa Keskustan opiskelijaliiton pääsihteerinä tein itsekin samansisältöisen avauksen. Perusteluna oli tuolloin poikkeuksellisen heikko kesätyötilanne. Suomi oli syöksynyt ennennäkemättömän syvään lamaan ja työttömyyden rajun kasvun myötä suuri osa opiskelijoista jäi ilman kesätöitä. Toimettomuuden sijaan olisi opiskelijoille mielestäni pitänyt järjestää mahdollisuus opiskeluun myös kesällä.

    Monissa yliopistoissa lisättiinkin kesätenttien määrää. Tuskinpa kuitenkaan allekirjoittaneen kannanoton johdosta, vaan siksi, että tarve kesävapaan hyödyntämiseen oli havaittu kaikissa korkeakouluissa. Varsinaista kolmatta lukukautta ei lamankaan oloissa saatu aikaan.

    Mäenpää perustelee ehdotustaan nyt toisenlaisilla argumenteilla. Jotta rahat saataisiin jatkossa riittämään hyvinvointivaltion rahoittamiseen, työuria on pidennettävä. Kolmas lukukausi venyttäisi niitä alkupäästä.

    Vaikka perustelut ovat muuttuneet, kannatan ehdotusta entistä tiukemmin. Vapaaehtoinen kesälukukausi tukisi sitä, että opinnot suoritetaan nopeasti. Uudistus myös auttaisi opiskelijoita pysymään heille asetetuissa tiukoissa aikatauluissa. Nykyisin korkeakoulut ja tiedekunnat tarjoavat rajallisesti kesäopintoja lähinnä korvaamalla kesäyliopistoissa suoritettuja opintoja. Alakohtainen vaihtelu on suurta. Useimmiten kesäajan opinnot jäävät lähinnä itsenäisen opiskelun varaan. Jopa kirjallisuustenttien suorittaminen on varsin joustamatonta.

    Nopeaa valmistumista olisi syytä tukea kaikin mahdollisin tavoin. Ainakin opiskelijoille ajatus tuntuu sopivan. Opiskelijoiden edunvalvoja SYL ilmoitti puheenjohtajansa Jarno Lappalaisen suulla kannattavansa Mäenpään ehdotusta. Opiskelijat näkevät kesäopiskelussa enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia.

    Toisin on opettajien laita. Heidän ensireaktionsa olivat tyrmäävät. Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto kiirehtivät vastustamaan esitystä. Heidän mukaansa kolmatta lukukautta ei pystytä järjestämään nykyisillä opetusresursseilla. Yliopistojen tutkimus- ja opetushenkilöstöä edustavat liitot myös muistuttavat, että kesä on ollut perinteisesti tutkimukseen paneutumisen aikaa.

    Myönnän, ettei kolmannen lukukauden toteuttaminen ole ongelmatonta. Opetushenkilökunnan voimavarojen riittävyydestä on huolehdittava ja rahaakin järjestämiseen jonkin verran tarvitaan. Toisaalta mikään ei estäisi tutkimusperiodien porrastamista pitkin vuotta. Monessa tiedekunnassa yliopiston opetushenkilöstöön kuuluvalle on jo nyt varattu osa lukuvuodesta vapaaksi opetuksesta tutkimuksen tekemiseen. Myös työntekijöiden kokonaistyöajassa otetaan huomioon tutkimuksen osuus. Kesäyliopistojen hyödyntäminen kesälukukauden järjestämisessä voisi myös olla yksi osa ratkaisua.

    Toivon, että maailman menon muuttuminen aikaisempaa nopeatahtisemmaksi reivaisi ajattelua myös akateemisessa maailmassa. Mikään osa yhteiskuntaa ei voi jäädä menneisyyden vangiksi ja ilman uudistuksia, kun yhteiskunnan rahat ovat vähenemässä.

    Hienoa on, että opetusministeri Gustafsson näytti hankkeelle vihreää valoa. Toivottavasti myös kokoomus lämpenee ajatukselle. Vielä viime vaalikaudella opetusministeri Sari Sarkomaa tyrmäsi kolmannen lukukauden edistämisen yliopistolain uudistamisen yhteydessä. Ministeriä ja hallitusta on syytä kannustaa nopeisiin toimiin asian edistämiseksi. Opposition tuen hankkeelle saatte varmasti. Ainakin itse olisin tyytyväinen, jos vanha ideani uusilla perusteilla ryyditettynä toteutuisi.

    Ilkka, kolumni 22.05.2012

  • 18.5.2012

    Ranskan uusi presidentti Francois Hollande nousi valtaan lupaamalla kaksi asiaa. Ensinnäkin hän halusi avata EU:n talouskurisopimuksen. Toiseksi hän halusi painottaa kurin ohella entistä enemmän talouden kasvua.

    Lupauksista ensimmäinen ei tule toteutumaan. Talouskurisopimusta ei muuteta, eikä sille ole edes perusteita. Sopimus on tärkeä osa euroalueen kriisinhallintaa. Se ei tuo välitöntä ratkaisua Euroopan rahoitusvakauteen ja julkisen talouden ylivelkaantumiseen. Sen myötä luodaan kuitenkin pidemmällä aikavälillä tehokkaampi talouden ohjauskehikko ja huolehditaan siitä, etteivät euromaat jatkossa elä yli varojen. Sanomattakin on selvää, ettei talouskriisissä saa säästää itseään hengiltä niin että kasvu kokonaan tyrehtyy.

    Talouskasvun korostamiselle on edelleen tarvetta. Olen ihmetellyt sitä, miten kritiikittömästi Hollanden ja häntä säestävien muiden EU-maiden sosialistien kasvupuheet on otettu kansainvälisessä keskustelussa vastaan. Kasvun korostaminen ei kuitenkaan ole mikään uusi avaus. EU:ssa sitä on pidetty pitkään esillä.

    Muisti tuntuu nyt hyvin monella politiikan kommentoijallakin pätkivän. Vain vajaat kaksi vuotta sitten Eurooppa-neuvosto hyväksyi Eurooppa 2020-strategian. Kyseeessä on talous- ja työllisyysohjelma, jonka tavoitteet koskevat työllisyyttä, tutkimus- ja kehitysmenoja, ilmastoa, koulutusta ja köyhyyden vähentämistä. Strategia toteutetaan niin, että jokainen jäsenmaa asettaa strategian linjan mukaiset vastaavat kansalliset tavoitteet ja tekee niiden toteutumista edistävät ohjelmat.

    Strategian mukaisesti Suomessakin panostettiin koko viime vaalikausi määrätietoiseen kasvupolitiikkaan. Keskustajohtoisten hallitusten aikana mm. valmisteltiin työmarkkinajärjestöjen kanssa kattava kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelma. Finanssikriisistä selvittiin kohtuullisen vähin vaurioin elvyttämällä. Lisäksi eduskuntavaaleissa olimme ainoa puolue, joka piti esillä kasvua ja investointeja talouden tasapainottamisen ohella.

    On erinomainen asia, että presidentti Hollanden myötä sosialidemokraatit Suomessakin ovat havahtumassa kasvun välttämättömyyteen. Nykyinen hallitus on kuitenkin jättänyt jo monta kasvun edistämisen mahdollisuutta käyttämättä. Kehysriihessä ei hyödynnetty riittävällä tavalla esim. selvitysmies Jorma Elorannan raporttia. Kasvun tukeminen vaatii rohkeita linjauksia, eikä hallituksella ole nyt riittävää etunojaa.

    Toki myös Euroopan unioni pystyisi parempaan kasvun edistämisessä. Esimerkiksi sisämarkkinoiden toimivuudessa on paljon parantamisen varaa. On huolehdittava siitä, ettei Eurooppa2020-strategia jää vain kasaksi ohjelmia, vaan että se toteutuu myös käytännössä.

    On kuitenkin selvää, ettei Euroopan selviytymiselle talouskurimuksesta ole olemassa ihmelääkettä. Edes velkaelvytyksestä ei kelpaa sellaiseksi. Hollanden ja sosialistien kasvupuheissa näyttääkin olevan kyse keisarin uusista vaatteista. Ne paljastuvat ilmaksi, tyhjiksi puheiksi, sillä sisältönä ei ole mitään uutta.

    Lääkkeet Euroopan Unionin selviytymiselle ovat olleet jo pitkään tiedossa. Hahmottelin jo lähes pari vuotta sitten, että unioni tarvitsee K-linjaa: kuria, kasvua, kilpailukykyä ja koordinaatiota. Jäsenmaiden on katkaistava velkaantumiskierre omalla päättäväisellä toiminnallaan. Unionin on harjoitettava tiiviimpää talouspolitiikkaa ja jäsenmaiden on uudistettava talouden rakenteitaan kilpailukyvyn ja tuottavuuden parantamiseksi.

    MTV3, kolumni 18.05.2012

  • 9.5.2012

    Viime sunnuntaina käytiin Euroopassa kahdet vaalit, joiden tuloksia nyt eri puolilla maailmaa kiivaasti analysoidaan. Tulosten tulkinnat kiinnostavat tällä kertaa muitakin kuin Ranskan ja Kreikan naapurimaita. Tämä siksi, että talouden kautta yhä tiiviimmin integroitunut maailma ei selviä seurauksitta EU:n talouskriisin vaikutuksista. Jokaisen EU-jäsenvaltion päätöksillä on herkässä taloustilanteessa vaikutuksia EU:n tulevaisuuteen. Vaalien tulokset eivät vieneet unionia selkeämmille vesille, vaan epävarmuus tulevasta jatkuu.

    Ranskan vaalien vaikutuksia en tosin pidä kovin dramaattisina. Uusi presidentti François Hollande joutuu toki lunastamaan vaalilupauksiaan, mutta pitkäaikaisena poliitikkona hänellä lienee kykyä tunnustaa tosiasiat. Tavoitettaan unionin talouskurisopimuksen avaamisesta hän ei tule saavuttamaan. Asia on tehty muiden jäsenmaiden taholta harvinaisen selväksi.

    Sen sijaan Hollanden esitys talouskasvun korostamisesta ja sitä tukeviin toimenpiteisiin panostamisesta ei mielestäni ole suuressa ristiriidassa EU:n politiikan kanssa. Tähänkin saakka mm. huippukokousten päätöslauselmissa ja asiakirjoissa on linjattu kasvun ja kilpailukyvyn parantamisen puolesta. Ainakin julkisessa keskustelussa on korostettu, ettei talouskriisissä saa säästää itseään hengiltä. Sopeuttamistoimet pitää tehdä tiukasti ja päättäväisesti siten, ettei kasvu kokonaan tyrehdy.

    Puheissa käytetyn kasvuretoriikan soveltaminen käytäntöön onkin sitten vaikeampaa niin EU- kuin kansallisella tasolla. Unionin sisämarkkinat eivät kaikilta osin toimi vielä kunnolla. Vahvaa talouskasvua luovaan tavaroiden, palveluiden ja työvoiman liikkuvuuteen on vielä matkaa.

    Meillä Suomessa puolestaan pääministeri Jyrki Kataisen hallitus on hukkaamassa etsikkoaikansa suomalaisten yritysten kasvun tukemisessa. Kehysriihen päätökset jäivät odotuksiin nähden aivan liian vaatimattomiksi. Hallitus olisi voinut halutessaan toteuttaa useita selvitysmies Jorma Elorannan tai Kari Stadighin raporttien esityksiä. Rohkeus ja aloitekyky kuitenkin puuttuivat.

    Kreikan vaalitulos sen sijaan antaa aihetta huoleen. Vaalivoittajiksi nousivat EU:n ja IMF:n vaatimia säästötoimia vastustavat puolueet. Amerikkalaispankki Citigroup jopa tiedotti heti vaalien jälkeen pitävänsä 75 prosenttisesti todennäköisenä, että Kreikka eroaa eurosta seuraavan puolentoista vuoden aikana. Vaikka Kreikan erolla eurosta on aiemminkin spekuloitu, tilanne on nyt selvästi vakavampi.

    Oletan, että sekä komission että EKP:n pöytälaatikoista löytyvät suunnitelmat myös tästä erovaihtoehdosta selviämiseen. Helppo tie se ei tulisi olemaan, ei Kreikalle eikä muulle euroalueelle. Euroopan talouden näkökulmasta ongelma ei niinkään ole pelkkä Kreikka, vaan se miten sen ratkaisut heijastuvat muihin heikon talouden euromaihin.

    On kuitenkin selvää, että sekä Ranskan presidentinvaalit että Kreikan parlamenttivaalit osoittavat yhteiskunnallisten mannerlaattojen olevan liikkeessä. Vaalien tuloksia yhdistää ensinnäkin se, että politiikan sykli on nopeutunut ja äänestäjien liikkuvuus lisääntynyt. Toiseksi eurooppalainen talouskriisi rankaisee kaikkien maiden hallituspuolueita ainakin jonkin verran. Kolmas yhdistävä piirre viikonlopun vaaleissa liittyy puoluekenttään. Poliittinen kartta hajaantuu ja uusia protestipuolueita syntyy. Enemmistöhallitusten muodostaminen on yhä vaikeampaa.

    Sinänsä on toki hyvä, että demokratia toimii ja ihmiset vaikuttavat. Tuskin kukaan kuitenkaan toivoo, että vaalitulokset veisivät omaa maata ja maanosaa kohti epävarmuutta. Sellaiselta Euroopan tulevaisuus kuitenkin nyt näyttää.

    Turun Sanomat, kolumni 9.5.2012

  • 10.4.2012

    Kuukausi sitten kehotin tällä palstalla hallitusta pitämään näppinsä irti pienten lasten kotihoidontuesta. Tuolloin oli nimittäin juuri paljastunut, että kehysriihessä kaavailtiin tuen leikkaamista. Keskusta teki asiasta välikysymyksen, jonka myötä hallitus kuunteli lapsiperheitä. Tukea ei leikattu ja perheillä on jatkossakin mahdollisuus valita itselleen sopivin lastenhoitomuoto.

    Siihen lapsiperheiden huomioiminen sitten loppuikin. Leikkuri iskee kotihoidontuen sijaan lapsilisiin. Muita sosiaalietuuksia luvataan korottaa hintojen nousua vastaavasti, mutta lapsilisät jäädytetään. Lapsiperheiltä leikkaaminen on kokoomuslainen arvovalinta. Se on suoraa jatkoa viime syksyn päätökselle jättää vanhempainpäivärahat jälkeen työttömyysturvan kehityksestä.

    Myös kuntien valtionosuuksien leikkaus kohdistuu lapsiperheisiin. Se uhkaa rapauttaa suomalaisen yhteiskunnan peruskiveä: lasten ja nuorten tasa-arvoisia mahdollisuuksia. Peruspalveluiden karsimisesta kärsivät heidän lisäkseen erityisesti sairaat ja vanhukset. Mm. päiväkoteihin, kouluihin ja terveyskeskuksiin jää tällä vaalikaudella kohdistumatta yhteensä 3,4 mrd. euroa oletettua vähemmän rahaa.

    Myös ruuan arvonlisäveron korottaminen tuntuu kipeimmin pienituloisimpien suomalaisten arjessa. Keskusta olisi jättänyt ruuan, lääkkeet ja joukkoliikenteen korotuksen ulkopuolelle.

    Kehysriihen myönteisestä uutisesta vastasivat työmarkkinajärjestöt. Niiden tekemät päätökset auttavat työurien pidentämisessä. Tulokset olisivat tosin voineet olla vieläkin paremmat. Pääministeri Kataisen sinipunahallituksen olisi pitänyt tukea järjestöjä vielä voimallisemmin. Työurat pitenevät nyt tehdyillä päätöksillä arviolta vain joitakin kuukausia. Tarvetta olisi ollut enempään.

    On arvokasta, että työmarkkinajärjestöt ovat sitoutuneet jatkamaan työtään työurien pidentämiseksi. Toivottavasti hallitus vähitellen ymmärtää, että järjestöt tarvitsevat saumattoman tuen kaikilta hallituspuolueilta.

    Hallitus tarvitsee enemmän ymmärrystä myös taloustilanteen hahmottamisessa. Suomi on vaikeassa paikassa ja vakavassa tilanteessa. Maamme vaihtotase on ensimmäistä kertaa pariinkymmeneen vuoteen alijäämäinen. Meidän kilpailukykymme on kuralla. Nyt Suomessa tarvittaisiin pitkäjänteisiä rakenteellisia uudistuksia ja maltillisia palkkaratkaisuja. Oppia voisimme ottaa soveltuvin osin niin Saksasta kuin Ruotsistakin.

    Kilpailukyvyn parantamisen lisäksi myös kasvuun, yrittäjyyteen ja työllistämiseen tarvitaan kannusteita. Keskusta esitti jo marraskuussa oman työllisyyttä lisäävän vaihtoehtonsa. Hyvä, että hallitus vihdoin kehysriihessä havahtuu kasvun kannusteiden puutteisiin. Näyttää kuitenkin siltä, ettei hallitus ole tarpeeksi kunnianhimoinen. Hallituksen toimet tuskin ovat riittäviä, jotta vaihtotase muuttuisi ylijäämäiseksi ja Suomen erinomainen luottoluokitus säilyisi.

    Hallitukselta puuttuu edelleen miljardiluokan ohjelma investointeihin, yrittäjyyteen ja uusiin työpaikkoihin koko maassa. Suomi kaipaa perusteellisempaa remonttia, jotta saamme työmme, osaamisemme ja tuotteemme entiseen tapaan kaupaksi maailmalle. Vain paremman kilpailukyvyn myötä lisääntyvällä viennillä voimme pitää huolen myös heistä, jotka eivät siihen itse kykene. Vain työllä ja yrittäjyydellä voimme laittaa kampoihin kaiken keskittämiselle ja maakuntien tyhjentämiselle. Siten saamme myös kaikkien suomalaisten ja koko Suomen voimavarat käyttöön.

    Turun Sanomat, kolumni 11.4.2012

  • 13.2.2012

    Suomea on perinteisesti pidetty tasa-arvon ja kansanvallan maana. 1990-luvun laman seurauksena eriarvoistuminen ja syrjäytyminen ovat muodostuneet pitkäaikaisiksi ongelmiksi. Liian monella meistä ei mene hyvin, vaikka takana on pitkähkö taloudellisen kasvun kausi.

    Syrjäytyminen näkyi myös presidentinvaaleissa. Erot äänestysaktiivisuudessa repesivät todella suuriksi – maassamme on alueita, joissa vähemmistö äänioikeutetuista kävi vaaliuurnilla.

    Kävin läpi vaalitulosta kunta kunnalta, ja tarkastelun tulos todella pysäytti. Presidentinvaalien toisella kierroksella oli kaikkiaan 64 kuntaa, joissa äänestysaktiivisuus oli alle 60 %. Oulun vaalipiirissä heikon äänestysinnon kuntia oli 17 – eniten koko maassa. Myös Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa tilanne on todella huolestuttava. Hyrynsalmella ja Rautavaaralla alle puolet äänioikeutetuista kävi vaaliuurnilla.

    Työttömyys ja pienituloisuus lisäävät voimattomuutta vaaleissa

    Syitä alhaiselle äänestysinnolle on tarjottu useita: kova pakkanen, Niinistön ylivoimaisuus ja sopivan ehdokkaan puute. On totta, että iso osa alhaisen äänestysaktiivisuuden kunnista on keskustan vahvoilla kannatusalueilla. Monelle äänestäminen oli vaikeaa, kun Paavo Väyrynen ei ollut mukana toisella kierroksella. Tilanne harmitti, ja pettymys oli suuri.

    Äänestämättömyydelle löytyy kuitenkin syitä myös alueiden kehityseroista. Alhaisen äänestysaktiivisuuden kuntia yhdistävät työttömyys, väestön väheneminen ja vanheneminen sekä pienituloisuus. Nämä kunnat ovat usein harvaan asuttuja ja sijaitsevat maakuntien reuna-alueilla.

    Väestörakenteen osalta nämä kunnat ovat hankalassa tilanteessa. Huoltosuhde on jo valmiiksi heikko. Näistä 64 kunnasta ainoastaan Pyhäntä alittaa koko maan keskiarvon yli 65-vuotiaiden kuntalaisten määrässä. Huoltosuhde on heikentynyt erityisesti pitkään jatkuneen poismuuton myötä.

    Alhaisen äänestysaktiivisuuden kunnat ovat keskimääräistä köyhempiä. Vain kuudessa kunnassa asuntokuntakohtaiset vuosittaiset tulot ylittävät koko maan keskiarvon. Muissa kunnissa kotitalouksien tulotaso on selvästi alempi.

    Erityisesti pysähdyin Sallan ja Rautavaaran lukujen kohdalla. Sallassa äänestysprosentti oli 53,6 %, työttömyys 20,7 %, yli 65-vuotiaita kuntalaisista 28,6 % ja tulotason mediaani 24 787 €. Rautavaaralla vastaavasti äänestysinto oli 49,1 %, työttömyys 11,3 %, ikääntyvien osuus 31,4 % ja tulotaso vaatimattomat 22 474 €.

    Matala äänestysaktiivisuus, työttömyys ja pienituloisuus eivät kietoudu toisiinsa ainoastaan sorateiden varsilla syrjäseuduilla. Sama ilmiö on nähtävissä myös suurten kaupunkien sisällä. Kaupunginosien eriarvoistuminen näkyy presidentinvaalien toisella kierroksella esimerkiksi Helsingissä ja Turussa.

    Helsingin kuuluisassa Jakomäen lähiössä äänestysprosentti oli 57,9 %. Työttömyys siellä on 16,3 % ja tulotaso alhainen. Turun Pansiossa äänestämässä kävi 54,3 % äänioikeutetuista. Siellä työttömyysprosentti on 31,3 % ja tulotaso muuta Turkua alhaisempi. Samankaltaiset lukemat ovat myös Pernossa ja Varissuolla.

    Tutkimusten mukaan pienituloiset, työttömät ja vähemmän koulutetut äänestävät muuta väestöä passiivisemmin. Nyt tämä kehitys näkyy jo kunta- ja jopa aluetasolla, mikä on erittäin huolestuttavaa. Äänestämisen ei uskota auttavan oman elämän tai asuinalueen kehittämisessä.

    Hallituksella väärät lääkkeet

    Suomalaisen yhteiskunnan eheys on murenemassa, ja alueellinen syrjäytyminen on vakava tosiasia tämän päivän Suomessa.

    Maamme hallituksen toimet ovat valitettavasti kiihdyttämässä tätä kehitystä. Esimerkiksi suurkuntia tavoitteleva kuntauudistus ja puolustusvoimain leikkaukset vievät elinvoimaa alueilta ja kunnilta, jotka nyt tarvitsisivat voimakkaita tukitoimia. Myöskään hallituksen aikomus yhdistää Itä-Suomen vaalipiirejä ei ole oikea lääke voimattomuuteen ja tulevaisuususkon murenemiseen.

    Onneksi soraääniä on alkanut kuulua myös hallitusrintaman sisältä. Sosiaalidemokraatit ovat tyrmänneet tuoreet kuntakartat. Pohjois-Karjalan entinen maakuntajohtaja, europarlamentaarikko Tarja Cronberg (vihr.) on kritisoinut vallan siirtämistä alueilta keskushallinnolle tärkeässä aluekehitystyössä (HS 3.2.).

    Suomen menestys tulevaisuudessa voi perustua vain koko maan voimavarojen hyödyntämiseen. Ihmisillä täytyy olla hyvän elämän edellytyksiä muuallakin kuin maakuntakeskuksissa.

    Keskusta ottaa presidentinvaalien huolestuttavat viestit tosissaan. Tulemme kiertämään kaikki Suomen kolkat tämän vuoden aikana. Vierailut aloitamme näistä heikosti äänestäneistä kunnista ja kaupunginosista. Hyrynsalmi, Rautavaara ja Helsingin Jakomäki ovat kiertämislistan kärjessä.

    Tilastot kertovat vakavaa viestiä, mutta nyt on tartuttava siihen, mitä näiden kuntien ja alueiden ihmiset kertovat omasta elämästään, huolistaan ja näköalasta tulevaisuuteen. Suomella ei ole varaa toivottomuuteen, mutta ei meillä ole varaa tyhjään puheeseenkaan. Nyt on tartuttava yhdessä arjen epäkohtiin koko maassa ja erityisesti syrjäseuduilla ja lähiöissä, joissa ihmisten usko hyvään elämään horjuu.

    Ratkaisu ongelmiin ei ole keskittävä politiikka, vaan kaikkien mukaan saaminen ja koko maasta huolehtiminen. Tämä on taistelukysymys nyt.

    Kaleva, Alakerta 11.2.2012

  • 7.2.2012

    Tänään kuntaministeri Henna Virkkunen ottaa vastaan kuntarakenneuudistusta valmistelleen ja tiukassa poliittisessa ohjauksessa työskennelleen työryhmän esityksen.

    Kuntauudistusta on markkinoitu hallituksen tärkeimpänä poliittisena hankkeena ja rakenneuudistuksena. Itse pääministeri on asettunut koko arvovallallaan pönkittämään sitä. Kokoomus on vienyt ja muut hallituspuolueet ovat vikisseet.

    Epärealistisella aikataululla etenevä uudistus saa yhä huolestuttavampia piirteitä. Suomen Kuvalehti uutisoi eilen tiistaina nettisivuillaan, että Kataisen hallituksen kuntauudistuksen valmistelussa on suunniteltu kuntavaalien lykkäämistä poikkeuslailla. Mikäli nämä tiedot pitävät paikkansa, kyseessä on äärimmäisen vakava asia.

    Suomalaiseen demokratiaan ei millään muotoa kuulu, että vaaleja siirrellään vallanpitäjien päätöksillä itselle edullisiin ajankohtiin. Esimerkkejä vaalien ajankohdalla pelaamisesta löytyy diktatuureista. Siihen joukkoonko Suomea on suunniteltu Suomen vietävän?

    Jo tähän saakka hallituksen kuntauudistuksessa on ollut vakava demokratiavaje, kun hallitus ei ole kuunnellut kuntalaisten, kuntien päättäjien, asiantuntijoiden saati opposition mielipidettä. Suurkuntien muodostaminen koko Suomeen on vastoin kansan enemmistön tahtoa.

    Suunnitelmat kuntavaalien siirtämiseksi kertovat siitä, että Kataisen hallituksen sanelupolitiikka on saavuttanut kestämättömät mittasuhteet. Hallitus aikoo ilmeisesti keinoja kaihtamatta viedä maaliin keskittämis-, pakkoliitos- ja leikkausohjelmansa.

    Uudistuksen aikataulun säätäminen presidentinvaaleja silmällä pitäen oli myös osoitus hallituksen politikoinnista ja pelailusta. Alun perin työryhmän selvitys ja kuntakartat piti julkaista jo vuodenvaihteessa, mutta työtä venytettiin vaalien yli.

    Suomen Kuvalehden uutinen asettaa myös pääministerin tiistaiset puheet opposition mukaantulosta hallituksen kuntauudistukseen äärimmäisen kyseenalaiseen valoon. Keskusta ei ole valmis kumileimasimeksi ideologisessa suurkuntahankkeessa, jota edistetään keinoja kaihtamatta.

    Useat kunta-alan asiantuntijat ovat pitkin syksyä ja alkuvuodesta käyttäneet huolestuneita puheenvuoroja hallituksen suunnitelmista. Hallintotieteiden tohtori Lotta-Maria Sinervo Tampereen yliopistosta on huomauttanut, ettei hallitus ole perustellut kuntaremonttia minkäänlaisilla laskelmilla, vaikka niitä on kysytty.

    Hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää taas on korostanut, että hallitus on lähtenyt liikkeelle väärästä päästä. Kuntarajojen hahmottelun sijaan olisi pitänyt keskustella valtion ja kuntien tehtävänjaosta, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelyistä ja rahoitusvastuusta.

    Asiantuntijoiden kysymyksille ja näkemyksille on viitattu kintaalla.

    Keskusta on korostanut kritiikissään samoja seikkoja kuin lukuisat asiantuntijat. Miten elinvoimaisten kuntien, esimerkiksi Kaarinan, Raision tai Naantalin, liittäminen Turkuun pelastaisi vanhustenhuollon Varsinais-Suomessa?

    Kuntalaisten hyvinvointipalvelut on turvattava ja siinä tarvitaan uudistuksia. Nyt ongelmaan on tartuttu aivan väärästä päästä.

    Hallitus on lähtenyt vyöryttämään uudistusta ylimielisellä asenteella. Oman poliittisen aseman pönkittäminen näyttää olevan hyvinvointiyhteiskunnan pelastamista tärkeämpää.

    Turun Sanomien kolumni 8.2.2012

  • 30.1.2012

    Keskustan askelmerkit vuodelle 2012 alkavat hahmottua. Paavo Väyrysen onnistunut presidentinvaalikampanja loi hyvän pohjavireen kansanliikkeemme toiminnalle, ja politiikan asialistan keskeiset kohdat ovat selvillä.

    Paavo Väyrysen kolmossija presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella oli hieno suoritus. Totta kai putoaminen toiselta kierrokselta harmittaa, mutta yhteisestä kampanjasta jäi varmasti hyvä maku itse kullekin.

    Paavon vaalikampanja käynnistyi vaatimattomien kannatuslukujen saattelemana. Sitkeä ja väsymätön työ ja Suomen kiertäminen vauhdittivat Väyrysen kuitenkin lopulta yli 17 % lopputulokseen. Lopullisen äänimäärän takana oli nimenomaan itse ehdokkaan osaaminen, asiantuntemus, motivaatio ja taistelutahto.

    Voimme olla Paavosta ylpeitä ja kiitollisia siitä esimerkistä, jota hän näytti. Kiitokset kuuluvat myös Vuokolle, joka osoitti omalla toiminnallaan, miten perhe on ehdokkaan tärkeänä tukena.

    Paavon menestys vaaleissa palautti keskustalaisille uskoa omaan työhön ja omaan linjaan. Teimme yhdessä vaalityötä Paavon puolesta niin puoluetoimistossa, piireissä kuin osastoissakin. Paavon taakse kokoontui väkeä myös yli puoluerajojen.

    Viime viikon galluptutkimukset osoittavat, että ihmisten luottamus keskustaan on palaamassa. Keskustan työ oppositiossa alkaa tuottaa tulosta. Ylen gallupissa etenkin viikkojen 3 ja 4 kannatus oli voimakkaasti nousujohteinen. Ilta-Sanomien kuntagallupissa olimme hienosti toisena kokoomuksen jälkeen. Tästä asetelmasta on hyvä jatkaa valmistautumista kuntavaaleihin.

    Paavon kampanjamenestyksestä meidän on syytä ottaa onkeen kaksi tärkeää seikkaa. Yhteen hiileen puhaltaminen ja yhdessä tekemisen henki innostavat ja keräävät myös uusia ihmisiä työskentelemään keskustan aatteellisten ja poliittisten tavoitteiden puolesta.

    Toiseksi meidän täytyy jatkaa jalkautumista kyliin, keskuksiin ja kaupunkeihin. Meidän on kuunneltava, mitä ihmisillä on sydämillään. Samalla voimme kertoa, mitä keskustalla on tarjottavanaan.

    Tekemisen meininki on hyödynnettävä myös kuntavaaleihin valmistautuessa. Nyt on hyvä aika ryhtyä kannustamaan ihmisiä ehdokkaiksi.

    Keskustan tulevaisuus on turvattu silloin, kun olemme vahvoja ja yhtenäisiä. Hyvää yhteishenkeä ja onnistuneen oppositiopolitiikan edellytyksiä ei pidä lähteä ehdoin tahdoin nakertamaan. Meidän keskustalaisten ei kannattaisi nyt osallistua tiedotusvälineiden masinoimaan spekulointiin tulevista henkilövalinnoista.

    Puoluekokous on aina osannut ja osaa vastaisuudessakin tehdä oikeat henkilövalinnat ilman neuvonantajia puolueen sisältä tai sen ulkopuolelta. Henkilövalinnoista ehditään hyvin keskustella lähempänä puoluekokousta.

    Olen saanut viestiä eri puolilta Suomea, että monet keskustalaiset ovat väsyneitä sisäisiin jakolinjoihin, joita ylläpidetään etenkin median taholta. Meidän on itse syytä korostaa yhdistäviä tekijöitä.

    Me keskustalaiset emme ole erimielisiä esimerkiksi aluepolitiikasta, suomalaisesta ruoasta, perheiden tukemisesta, lähipalveluista tai köyhän asiasta. Näiden keskustan ydinasioiden ympärille voimme rakentaa vahvan kansanliikkeen.

    Keskustan vahvuuden edellytys on myös toisten mielipiteiden kunnioittaminen. Siitä kumpuava rakentava keskustelu ja näkemysten yhteensovittaminen ovat useita kertoja nostaneet keskustan Suomen suurimmaksi puolueeksi. Se on mahdollista tulevaisuudessakin.

    Suomenmaan kolumni 31.1.2012

  • 30.1.2012

    Suomen seuraava tasavallan presidentti ratkaistaan tulevana sunnuntaina. Heti kun vaalitulos on selvillä, lähtevät politiikan seisovat vedet liikkeelle. Hallitus on pantannut useita tärkeitä päätöksiään presidentinvaalien yli sillä ajatuksella, että kansaa jakavat kysymykset eivät haittaisi hallituspuolueiden ehdokkaiden vaalimenestystä.

    Ikävä kyllä sinipunahallituksen mahtipontiset saneluhankkeet tulevat palauttamaan monet kansalaiset maan pinnalle. Kuntauudistus, puolustusvoimain leikkaukset varuskuntien lakkauttamisineen ja ammattikorkeakouluverkon karsiminen lähtevät taas liikkeelle täydellä voimalla. Presidentinvaalien toisen kierroksen ehdokkaat ovat hakeneet kannatusta myös maakunnista ja samalla ainakin rivien välissä irtisanoutuneet hallituksen räikeimmistä pyrkimyksistä. Vaalien jälkeen paluu todellisuuteen voi olla monella kova isku.

    Keskustan linjauksille on tällä hetkellä tilausta. Paavo Väyrysen onnistunut presidentinvaalikampanja loi hyvän pohjavireen kansanliikkeemme toiminnalle, ja politiikan asialistan keskeiset kohdat kevään osalta ovat selvillä. Totta kai Väyrysen putoaminen toiselta kierrokselta harmittaa, mutta yhteisestä kampanjasta jäi varmasti hyvä maku itse kullekin.

    Paavon kampanjamenestyksestä meidän on syytä ottaa onkeen kaksi tärkeää seikkaa. Yhteen hiileen puhaltaminen ja yhdessä tekemisen henki innostavat ja keräävät myös uusia ihmisiä työskentelemään keskustan aatteellisten ja poliittisten tavoitteiden puolesta.

    Toiseksi meidän täytyy jatkaa jalkautumista kyliin, keskuksiin ja kaupunkeihin. Meidän on kuunneltava, mitä ihmisillä on sydämillään. Samalla voimme kertoa, mitä keskustalla on tarjottavanaan.

    Viime viikon galluptutkimukset osoittavat, että ihmisten luottamus keskustaan on palaamassa. Keskustan työ oppositiossa alkaa tuottaa tulosta. Ylen gallupissa etenkin viikkojen 3 ja 4 kannatus oli voimakkaasti nousujohteinen. Ilta-Sanomien kuntagallupissa olimme hienosti toisena kokoomuksen jälkeen. Tässä tilanteessa on hyvä tuoda esille keskustan vaihtoehtoa ja kritisoida asiapohjalta hallituksen keskittämispolitiikkaa.

    Keskustan eduskuntaryhmä pitää tänään ja huomenna talvikokouksensa Seinäjoella. Tulemme esittelemään kuntaviestimme ja keskustan vaihtoehdon hallituksen pakottavalle kuntauudistukselle. Samalla jalkaudumme ympäri Etelä-Pohjanmaata ja Pohjanmaata tapaamaan pohjalaista väkeä, tutustumaan yrityksiin ja kuulemaan maakuntien tärkeät terveiset.

    Hallitus ajaa kovakouraista suurkuntahankettaan kuin sitä kuuluisaa käärmettä pyssyyn. Ensi kuussa käynnistyy hätäinen kuulemiskierros, jossa kuuntelijan asemassa ovat pikemminkin paikalliset kuntapäättäjät – eivät hallituksen ministerit.

    Keskustan tavoitteena on palvelujen pelastaminen joka puolella Suomea. Me emme ole valmiita karttaharjoituksiin, jotka eivät perustu yhteenkään tutkimukseen ja joilla ei saavuteta luvattuja säästöjä. Päinvastoin, hallituksen kuntauudistuksen hintana tulevat olemaan lähipalvelut ja lähidemokratia. Uudistuksia kunnallisten palveluiden järjestämisessä varmasti tarvitaan. Keskusta on valmis toteuttamaan niitä kuntalaisia ja kuntapäättäjiä kuunnellen ja kunnioittaen.

    Ilkan kolumni 31.1.2012

  • 25.1.2012

    Kokoomuksen puheenjohtajalta, pääministeri Jyrki Kataiselta kysyttiin maanantaina 23.1.2012 ilmestyneessä Iltalehdessä seuraavasti: ”Millainen toinen kierros olisi ollut, jos vastustajaksi olisi selviytynyt Paavo Väyrynen?”. Katainen vastasi: ”No, sanotaanko niin, että nyt kisa pysyy sivistyneenä”.

    Kyllä minä niin mieleni pahoitin. En itseni takia, vaan Paavo Väyrysen ja häntä äänestäneiden yli puolen miljoonan suomalaisen puolesta.

    Pitääkö Katainen näin suurta joukkoa suomalaisia sivistymättömänä? Pitääkö Kokoomus Väyrysen puoluetta Keskustaa sivistymättömänä? Pitääkö Kokoomus Paavo Väyrystä sivistymättömänä? Onko Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö puolueensa puheenjohtajan kanssa samaa mieltä?

    Tässä on varmaankin myös selitys sille, miksi Katainen on pääministerinä jättänyt opposition ulos kaikkien isojen uudistusten valmistelusta.

    Onneksi suomalaiset ovat fiksua kansaa ja tietävät, että tällaiset lausunnot kertovat enemmän lausuntojen antajasta kuin niiden kohteesta.

    Mari Kiviniemi

  • 25.1.2012

    Helsingin Sanomien mukaan Kataisen hallitus aikoo nimittää kymmeniä selvitysmiehiä valmistelemaan kuntauudistusta. Hallituksen esitys uudeksi kuntarakenteeksi on lykkääntymässä jopa vuodella.

    Kokoomusjohtoinen keskittämis-, pakkoliitos- ja leikkauspolitiikka on jo nyt pysäyttänyt ne uudistukset, joita kunnissa ja kaupungeissa on viime vuosina tehty palvelujen turvaamiseksi. Tuoreet tiedot uhkaavat johtaa kaaokseen, josta kärsivät eniten palveluja käyttävät tavalliset suomalaiset ja kuntien työntekijät. Kunnissa tarvitaan nyt työrauhaa.

    Keskusta on valmis tekemään uuden välikysymyksen kuntapalvelujen turvaamisesta, ellei hallitus julkisesti peräänny jopa maakunnan kokoisiin suurkuntiin perustuvasta kuntauudistuksestaan.

    Uudistusten valmistelu on aloitettava puhtaalta pöydältä. Suurista yhteiskunnallisista uudistuksista on käytävä avoin ja laaja keskustelu, johon kansalaiset, kuntien päättäjät sekä parlamentaarinen oppositio pääsevät osallistumaan.

    Keskustan työvaliokunnan mielestä uudistukset ovat välttämättömiä palvelujen turvaamiseksi, mutta ne on tehtävä yhteistyössä kuntien ja kuntalaisten kanssa. Kehittämisessä on huomioitava kuntien erilaiset olosuhteet ja pidettävä huoli siitä, että jokaisella suomalaisella on varallisuudesta tai asuinpaikasta riippumatta mahdollisuus laadukkaisiin lähipalveluihin.

    Kataisen hallituksen keskittämisvimma vaarantaa kansalaisten perustuslaillisen tasavertaisuuden, merkitsee historiallista varallisuuden uusjakoa ja syöksee toimeentuloerot kasvuun.

    Keskustan puoluehallituksen työvaliokunnan kannanotto 26.1.2012

  • 22.1.2012

    Arvoisa presidenttiehdokas Paavo Väyrynen,

    hyvät juhlavieraat!

    On ilo nähdä näin suuri joukko teitä täällä vaalijuhlassa. Näissä Paavon juhlissa on eri puolilla Suomea ollut kaikissa erinomainen tunnelma. Pientä moitetta on tullut ainoastaan siitä, että erittäin usein istumapaikat ovat loppuneet kesken. Syynä eivät tosin ole olleet liian pienet salit, vaan presidenttiehdokkaamme vetovoima. Toivottavasti tänään kaikki halukkaat ovat mahtuneet saliin.

    Tänään on presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen viimeinen kampanjapäivä. Olen erittäin ylpeä ehdokkaastamme, joka on kiertänyt ympäri Suomea, tavannut kymmeniä tuhansia ihmisiä ja vakuuttanut vastauksillaan vaalitenteissä ja lehtien palstoilla.

    Yhtä ylpeä olen teistä kaikista kampanjassa mukana olevista. Vaalislogan “Koko kansan Paavo” ei ole jäänyt sanahelinäksi. Ihmiset joka puolella Suomea, yli puoluerajojen, ovat tehneet ahkerasti työtä Paavon valinnan puolesta.

    Presidentinvaalien viimeisimmät mielipidemittaukset osoittavat, että kovalla työllä, yhteen hiileen puhaltamisella ja uskolla omaan asiaan kaikki on mahdollista.

    Menestymme, kun keskitymme omaan linjaamme ja tekemiseemme.

    Olemme jo tähän mennessä yhdessä tehneet sen, mille niin moni hymähteli muutama kuukausi sitten. Paavo on noussut kamppailemaan paikasta toisella kierroksella. Kun Paavon kampanja jatkuu ensi maanantaina, näin vahvasti uskon, kaikki on mahdollista. Presidentinvaalien toisella kierroksella asetelma on tyystin erilainen kuin ensimmäisellä kierroksella.

    Hyvät ystävät,

    Näiden vaalien alla yksi kysytyimpiä kysymyksiä on varmasti ollut: Miksi juuri numero nelonen? Miksi Paavo? Miksi Paavo Väyrysestä tulisi maallemme oivallinen tasavallan presidentti?

    Tähän kysymykseen on helppo vastata. Perusteita on lukuisia, mutta nostan esille kaksi keskeistä kokonaisuutta: ensinnäkin Paavo Väyrysen erittäin vahvan osaamisen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, toiseksi koko Suomen puolustamisen.

    Tarvitsemme presidentin, joka puolustaa itsenäisyyttämme niissä pöydissä, joissa meitä suomalaisia koskevia päätöksiä tehdään. Suomea ei saa hivuttaa Natoon suoraan tai eurooppalaisen yhteistyön kautta vastoin suomalaisten tahtoa.

    Maamme pitkänä ulkopoliittisena linjana on ollut pysyttäytyminen kansainvälisten konfliktien ulkopuolella. Suomen kaltaisen pienen maan jatkuvana tavoitteena on luoda vakautta ympäristöönsä. Tämän linjan takuumieheksi Paavo Väyrynen sopii parhaiten. Pääministerinä toimineena tiedän, kuinka arvokas asia on, että tasavallan presidentillä on ulko- ja turvallisuuspolitiikan osaaminen hanskassa. Ja Paavollahan on.

    Presidentin vaikutusmahdollisuudet ovat kansainvälisillä areenoilla hyvät, jos tilaisuudet vain osaa hyödyntää. Presidentti voi ja hänen pitää edistää suomalaisten yritysten vientiä, talouden kehitystä ja työllisyyttä. Myös tästä työstä Paavolla on pitkää kokemusta viimeksi ulkomaankauppaministerin tehtävässä.

    Lisäksi Paavo Väyrynen on koko poliittisen uransa ajan paneutunut koko ihmiskuntaa koskeviin kysymyksiin, jotka liittyvät kestävään kehitykseen, ympäristöön, ihmisoikeuksiin ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.

    Tarvitsemme presidentin, jolla on kokemusta, näkemystä ja osaamista. Paavo Väyrysellä on kaikkia näitä viideltä vuosikymmeneltä.

    Hyvät kuulijat,

    Viidellä vuosikymmenellä Paavo on myös puolustanut koko Suomea. Me tarvitsemme presidentin, joka kantaa huolta koko Suomesta ja kaikista suomalaisista. Eriarvoistava ja kaikin puolin kestämätön keskittämispolitiikka on pysäytettävä.

    Tasavallan presidentillä on mahdollisuuksia ohjata arvovallallaan kansalaiskeskustelua ja nostaa esille suomalaisen yhteiskunnan epäkohtia.

    Paavo Väyrynen on syystä kantanut huolta siitä, että sinipunahallituksen ajama kuntauudistus johtaisi todellisuudelle vieraaseen ja palveluiden saatavuuden kannalta huonoon lopputulokseen. Lähidemokratialle hallitus haluaa samalla sanoa ei. Sinipuna ei halua kuunnella asiantuntijoiden tai kuntien asukkaiden ja kuntapäättäjien näkemyksiä. Olen Paavon kanssa samaa mieltä. Yhteiskuntamme ongelmia ei ratkaista keskittämällä ja uusi kuntarajoja ylhäältä päin piirtelemällä.

    Hyvät ystävät,

    Huomisen vaalivalvojaisissa meillä on mahdollisuus todelliseen juhlaan. Nyt on aika kannustaa ystäviä ja tuttavia Paavon taakse. Lähetetään tänään täältä Finlandia-talolta sellainen viesti, joka kiirii aina Hangosta Utsjoelle saakka.

    Tasavallan presidentin valitsee Suomen kansa, eivät gallupit. Tilanne on nyt niin tasainen, että jokaisella äänellä on aidosti merkitystä. Vain äänestämällä voi vaikuttaa siihen, että toisella kierroksella on mistä valita.

    Toivotan teille kaikille antoisaa vaalijuhlaa. Lämpimästi tervetuloa!

  • 19.1.2012

    Millaisen henkilön sinä haluat ulkopolitiikan johtajaksi ja maamme keulakuvaksi? Tätä kysymystä jokainen äänioikeutettu joutuu näinä päivinä pohtimaan. Presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen ennakkoäänestys on menossa ja varsinainen vaalipäivä on reilun viikon päästä.

    Oma valintani on valtiotieteen tohtori ja yrittäjä Paavo Väyrynen.

    On lukuisia syitä äänestää Väyrystä, mutta nostan esille kaksi keskeistä kokonaisuutta: ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä koko Suomen puolustamisen.

     Paavo Väyrysen ulkopoliittiset ansiot ovat vertaansa vailla. Hänellä on näkemystä ja kokemusta niistä asioista, areenoista ja henkilöistä, jotka liittyvät tasavallan presidentin tehtävien hoitamiseen. Väyrynen on paras henkilö turvaamaan itsenäisyyttämme ja puolueettomuuttamme tulevina vuosina.

    Maamme pitkänä ulkopoliittisena linjana on ollut pysyttäytyminen kansainvälisten konfliktien ulkopuolella. Suomen kaltaisen pienen maan jatkuvana tavoitteena on luoda vakautta ympäristöönsä. Tämän linjan takuumieheksi Väyrynen sopii hyvin. Hän haluaa pitää Suomen ulkona Natosta.

    Presidentin vaikutusmahdollisuudet ovat kansainvälisillä areenoilla hyvät, jos tilaisuudet vain osaa hyödyntää. Presidentti voi ja hänen pitää edistää suomalaisten yritysten vientiä, talouden kehitystä ja työllisyyttä. Myös tästä työstä Väyrysellä on pitkää kokemusta viimeksi ulkomaankauppaministerin tehtävässä.

    Lisäksi Väyrynen on koko poliittisen uransa ajan paneutunut koko ihmiskuntaa koskeviin kysymyksiin, jotka liittyvät kestävään kehitykseen, ympäristöön, ihmisoikeuksiin ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.

     Presidenttiehdokkaista Paavo Väyrynen on ainoa, joka puolustaa koko Suomea. Hän on ollut kansanedustajana niin pohjoisesta kuin etelästäkin ja europarlamentaarikkona edustamassa koko maata.

    Tasavallan presidentillä on mahdollisuuksia ohjata arvovallallaan kansalaiskeskustelua ja nostaa esille suomalaisen yhteiskunnan epäkohtia. Siksi on tärkeää, että presidentillä on herkkä omatunto alueellisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden suhteen sekä valmiutta puuttua havaitsemiinsa ongelmiin.

    Väyrynen on kantanut huolta siitä, että sinipuna hallituksen ajama kuntauudistus johtaa maakuntien kokoisiin kuntiin ja sitä kautta reuna-alueiden tyhjenemiseen ja keskuskaupunkien rajuun kasvuun. Jaan hänen huolensa. Yhteiskuntamme ongelmia ei ratkaista keskittämällä ja lätkäisemällä kuntia yhteen.

    Paavon vaalityö on edennyt hienosti. Vaali-into on väkevässä nousussa ja ihmiset ovat vähitellen heräilleet tuleviin vaaleihin.

    Kiersin tällä viikolla itse Pohjois-Pohjanmaalla vaalibussin kyydissä ja kampanjoin Paavon kanssa Helsingissä. Bussi tuli jokaisella pysäkillä täyteen, ja Helsingissä vaalitilaisuudet olivat täynnä ihmisiä, jotka halusivat tavata ehdokkaan ja kuulla hänen ajatuksiaan. Ja toki mukejakin meni kaupaksi.

    Vaalityötä tehdään ruohojuuritasolla antaumuksella, ja vaalijuhlat ovat vetäneet väkeä enemmän kuin saleihin on sopinut. Koko eduskuntaryhmä työskentelee Väyrysen puolesta jokaisessa maakunnassa. Puoluejohto on suunnittelemassa ja toteuttamassa kampanjaa. Ja Paavo itse kiertää Suomea, tapaa kansalaisia ja vakuuttaa vaalitenteissä intoa puhkuen.

    Sitkeys ja kova työ ovat vahvistaneet ihmisten luottamusta ja tuoneet nostetta niin puolueelle kuin presidenttiehdokkaallekin. Usko omaan tekemiseen on kannatellut muiden epäilyistä huolimatta.

    Nyt vaikuttaa vahvasti siltä, että Paavo Väyrynen etenee toiselle kierrokselle. Silloin kaikki on mahdollista, kun kansalaiset valitsevat Mäntyniemen valtiaan vain kahdesta vaihtoehdosta.

    Paavo Väyrysen kokemus, laaja yhteiskunnallinen osaaminen ja aktiivinen kampanjointi ovat tuoneet hänen taakseen ihmisiä yli puoluerajojen. Nyt on aika kannustaa ystäviä ja tuttavia mukaan joukkoon. Ja ennen kaikkea: nyt on hyvä hetki lähteä äänestämään koko kansan Paavoa!

    Suomenmaa Sentterin kolumni 13.1.2012

  • 12.1.2012

     Suomen Kuvalehti julkaisi tänään, perjantaina 13. päivä, valtiovarainministeriön laatiman Suomen uuden kuntakartan. Suunnitelmassa kuntia jäisi maahamme noin 70. Tämä merkitsisi jopa 260 kunnan lakkauttamista.

    Tulossa on juuri sellainen keskittämis-, pakkoliitos- ja leikkausohjelma, josta Keskusta on koko ajan varoittanut. Kuntakarttaesitystä ei voida sivuuttaa vain “työryhmän esityksenä”, koska työryhmän työtä ovat valvoneet ja ohjeistaneet suoraan hallituspuolueiden poliitikot ja poliittiset neuvonantajat.

    Kuntakartan toteuttaminen ei onnistu ilman että suurin osa kunnista runnotaan pakolla yhteen. Kuntaministeri Virkkunen on kiistänyt turvautuvansa pakkoliitoksiin, ja niistä ovat irtisanoutuneet selvästi muutkin hallituspuolueet. Hallitus on siis tietoisesti johtanut suomalaisia harhaan.

    Ihmiset, palvelut ja työpaikat keskitetään suuriin, pääosin Kokoomuksen ja Sdp:n johtamiin keskuskaupunkeihin. Samalla elämisen mahdollisuudet muualla tuhotaan ja kehyskunnat lakkautetaan.

    Keskustan mielestä ei ole mitään järkeä liittää Turkuun isoja, omillaan toimeentulevia kuntia, kuten Raisiota, Naantalia tai Lietoa. Yhtä vieras todellisuudelle on suunnitelma yhdistää Tampereeseen Nokian, Kangasalan ja Lempäälän lisäksi 7 muuta kuntaa. Sama koskee myös muita karttaharjoituksessa esitettyjä kehyskuntien ja keskuskaupunkien yhdistämisiä.

    Hahmoteltu kuntauudistus ei anna vastausta yhteisesti todettuihin tulevaisuuden perusongelmiin, jotka koskevat erityisesti kuntataloutta sekä sosiaali- ja terveyspalveluja. Samaan johtopäätökseen ovat päätyneet myös alan asiantuntijat, joiden mielipiteille ei ole annettu arvoa.

    Kuntakartan vuotaminen julkisuuteen on paha isku hallitukselle ja etenkin pääministeripuolueelle. Kokoomus ja kuntaministeri Virkkunenhan siirsivät julkistamisen vuodenvaihteesta helmikuulle, jotta se ei vaikuttaisi presidenttiehdokas Niinistön vaalimenestykseen.

    On hyvä, että hallituksen suunnitelmat tulivat julkisuuteen jo ennen presidentinvaaleja. Presidenttiehdokas Niinistö on MTV3:n vaalikoneessa ilmoittanut kannattavansa kuntien pakkoliitoksia eikä pitänyt erityisen tärkeänä sitä, että tasapainoista aluekehitystä tuetaan vahvalla aluepolitiikalla.

    Kuntauudistus on näyttänyt olevan horjuvaa hallitusta koossapitävä liima. Nyt vaikuttaa siltä, että se onkin nauloja epäonnistuneen hallitusyhteistyön arkussa.

    Poliittiset realiteetit ovat tulossa kokoomuksellekin vastaan: puolue tulee jäämään yksin hankkeensa kanssa. Hallituskumppanit ovat kadonneet rivistä vähin äänin. Vain SDP:n ryhmänjohtaja Jouni Backman ja puheenjohtaja Jutta Urpilainen jaksavat vakuutella, että Virkkusen runnaamasta kuntauudistuksesta pidetään kiinni. Oppositio taas suljettiin ulos hankkeesta jo hallitusneuvotteluissa, vaikka ennen eduskuntavaaleja toisin luvattiin.

    Hallituksen kannattaisi nyt suosiolla haudata valmistelemansa kuntauudistus. Keskusta tunnistaa uudistusten tarpeet, mutta hallituksen suunnitelmat johtaisivat katastrofiin. Uudistukset on tehtävä asiantuntijoita, kuntalaisia ja kuntien päättäjiä kuullen ja laajapohjaisella parlamentaarisella valmistelulla niin, että myös oppositio pääsee mukaan työhön.

    Jos kuntaministeri jatkaa suunnitelmansa toteuttamista, keskusta tekee kaikkensa uudistuksen upottamiseksi. Siihen hankkeeseen saadaan kyllä kuntakenttä mukaan.

    MTV3 nettikolumni 13.1.2012

  • 12.1.2012

    Lähestyvät presidentinvaalit ja Kataisen sinipunahallituksen sisäiset ristiriidat ovat sysänneet hallituspuolueet kaltevalle pinnalle. Paineet presidenttiehdokkaiden menestyksestä ovat synnyttäneet uskomatonta hallituspopulismia.

    Ensinnäkin hallitus aikoo siirtää vaalien yli päätökset, joilla saattaisi olla vaikutusta erityisesti päähallituspuolueiden presidenttiehdokkaiden menestymiseen. Selvimmin tämä näkyy kunta- ja puolustusvoimien uudistuksissa.

    Hallituksen kuntauudistuksen tavoitteena on muodostaa nykyisten kuntien tilalle jopa maakunnan kokoisia jättikuntia. Alun perin Suomen uusi kuntakartta piti esitellä heti vuodenvaihteen jälkeen. Sitten asiaa valmistelevalle työryhmälle tarvittiinkin lisäaikaa, ja nyt uudistus on vaiettu täysin.

    Kokoomus pelkää Niinistön menettävän ääniä, jos kuntien lahtauslistat esitellään julkisuudessa ennen vaaleja. Jos suurissa vaalitenteissä kunta-asia perattaisiin perinpohjaisesti, ehdokkaiden väliset erot tulisivat selvästi näkyviin. MTV3:n vaalikoneen mukaan Sauli Niinistö on kuntien pakkoliitosten tarpeesta jonkin verran samaa mieltä. Paavo Väyrynen sen sijaan vastustaa pakkoliitoksia henkeen ja vereen.

    Keskustan missiona on kuntauudistuksen kaataminen. Sosiaali- ja terveyspuolen ongelmia ei ratkota romuttamalla lähidemokratiaa ja lähipalveluita. Uudistusten tarpeellisuuden me tiedostamme kyllä. Hallituksen työkalut ovat vain vääriä.

    Puolustusvoimien uudistuksessa hallituksen toiminta on ollut hyvin tempoilevaa ja epäjohdonmukaista. Tällä viikolla puolustusministerin valtiosihteeri arvioi julkisuudessa, että puolustusvoimien uudistuksen esittely siirtynee helmikuulle.

    Ensin hallitus aikoi tehdä päätökset puolustusvoimien uudistuksesta kiireesti ennen kuin uusi tasavallan presidentti on astunut virkaansa. Nyt viisari on kääntynyt toiseen ääripäähän: myös uudistuksen esittelyä ollaan siirtämässä vaalien yli ilmeisesti siksi, että se ei vaikuttaisi vaalitulokseen.

    Puolustusvoimien kehittämisestä on syytä käydä presidentinvaaleissa perusteellinen keskustelu, sillä puolustusvoimien ylipäällikkönä presidentin vastuulle kuuluu myös sotilaallinen maanpuolustus. Keskustelun pohjaksi tarvitaan esitys uudistuksesta. Sellaista ei siis näytä nyt tulevan.

    Puolustusvoimissa tarvitaan muutoksia, mutta seuraavan presidentin täytyy päästä sanomaan sanansa uudistukseen. Paavo Väyrysellä on tähänkin teemaan hyviä ja vahvoja mielipiteitä. Keskusta haluaa jatkossakin turvata alueellisen maanpuolustuksen.

    Toisenlaiseen populismiin on turvautunut SDP:n Jutta Urpilainen. Hän vaati eilen suurituloisten verotuksen kiristämistä. Lipposen nilkuttavaa kampanjaa yritetään tukea kannanotoilla, joiden ajatellaan innostavan äänestäjiä.

    Urpilaisen esitys on uskomatonta kansankosiskelua. Hyvä, että muste ehti kuivua Urpilaisen ensimmäisestä budjetista, kun hän on jo laittamassa sitä uusiksi. Miksi valtiovarainministeri ei taistellut suurituloisten veronkorotusten puolesta jo viime syksynä? Hänellä oli siihen kaikki mahdollisuudet. Keskusta sitä vastoin ehdotti jo vaihtoehtobudjetissaan korkeampia veroja kaikkein suurituloisimmille.

    Hallituspuolueet turvautuvat nyt lyhytnäköiseen puoluepoliittiseen taktikointiin demokratian kustannuksella. Kansalaisten kannattaa pitää silmät tarkkana ja muisti kirkkaana populististen taikatemppujen aikana.

    Turun Sanomat 13.1.2012

  • 11.1.2012

    Presidentinvaaleissa muhii parhaillaan jymy-yllätys. Keskustan ehdokas Paavo Väyrynen on noussut kisan kakkoseksi. Viime vuoden puolella usea taho oli naputtelemassa nauloja keskustan arkun kanteen ja lyttäämässä Väyrysen mahdollisuudet presidentinvaaleissa.

    Sitkeys ja kova työ ovat vahvistaneet ihmisten luottamusta ja tuoneet nostetta niin puolueelle kuin presidenttiehdokkaallekin. Usko omaan tekemiseen on kannatellut muiden epäilyistä huolimatta.

    Keskustalaiset ovat asettuneet sankoin joukoin Paavon tueksi, ja kampanjakone käy kuumana. Vaalityötä tehdään ruohojuuritasolla antaumuksella, ja vaalijuhlat ovat vetäneet väkeä enemmän kuin saleihin on sopinut. Koko eduskuntaryhmä työskentelee Väyrysen puolesta jokaisessa maakunnassa. Puoluejohto on suunnittelemassa ja toteuttamassa kampanjaa ehdokkaan toiveiden mukaisesti. Ja Paavo itse kiertää Suomea, tapaa kansalaisia ja vakuuttaa vaalitenteissä intoa puhkuen.

    Paavon asiantuntemus ja osaaminen ovat päässeet kampanjan aikana esille yhä paremmin. Ihmiset uskovat hänen kykyynsä hoitaa tasavallan presidentin tehtäviä. Lisäksi Paavo korostaa kohtuullisuuden, suomalaisuuden ja tasa-arvon kaltaisia ihanteita ja hyveitä. Niihin jokaisen meistä on helppo yhtyä.

    Kannustan kansalaisia postinumeroon tai lompakon paksuuteen katsomatta antamaan äänensä koko kansan Paavolle. Ennakkoäänestys alkaa huomenna. Silloin jokaisella meistä on mahdollisuus sanoa sanansa tämän maan suunnasta. Paavo on menossa toiselle kierrokselle ja sen jälkeen kaikki on mahdollista.

    ilmestynyt Suomenmaan nettiblogina 9.1.2012

  • Arvoisat opiskelijat, opettajat, hyvät juhlavieraat,

    Lämmin kiitos kutsusta tulla tänne Etelä-Pohjanmaan opistolle juhlimaan kanssanne tämän koulun 120 vuotista taivalta ja vihkimään Liakka-taloa.

    On pitkä aika, kun opisto perustettiin. Elettiin vuotta 1892. Elettiin kansanvalistuksen aikaa ja Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa. Kansanvalistustyötä tehtiin silloin kansallisromanttisessa hengessä. Itsenäistymisestä vasta haaveileva kansakunta halusi oppia ja sivistyä. Suomen ensimmäinen kansanopisto oli aloittanut toimintansa 3 vuotta aiemmin Kangasalla, joten täällä Etelä-Pohjanmaallakin oltiin etujoukoissa.

    Vuosisadan vaihteessa kansanopistoja perustettiin erityisesti maaseudulle. Niiden keskeinen tehtävä oli edistää sivistystyötä kansan parissa. Ne tarjosivat kansalle mahdollisuuden itsensä kehittämiseen. Opistot olivat myös pitkään ainoa väylä saada koulutusta kansakoulun lisäksi. Niissä opittiin monia käytännönläheisiä taitoja, mutta myös kirjallisia valmiuksia, jotka siihen aikaan olivat harvinaisempia.

    Opistoaatteen niin kuin tämänkin kansanopiston taustaideologina vaikutti tanskalainen Nikolai Grundtvig, joka halusi luoda kansanopiston avulla kaikille yhteisen kansansivistyksen. Hän korosti opiskelijakeskeistä oppimista sekä kulttuuris-historiallisen identiteetin rakentamista.

    Kansanopistojen yli satavuotinen historia kertoo suomalaisten vahvasta halusta oppia uusia asioita ja kehittää taitojaan. Taide- ja kulttuuri ovat aina olleet keskeisenä osana opistojen kurssitarjonnassa. Niin kuin on myös täällä Etelä-Pohjanmaan opistossa. Tällä on suuri merkitys, ei ainoastaan itse opiskelijoiden, vaan myös opistopaikkakuntien kulttuuritoimintaan.

    Kansanopistoilla on aina ollut vahva rooli myös sosiaalisen eheyden ylläpitäjinä. Opistot antavat mahdollisuuksia toimia yhdessä, rakentaa verkostoja ja luottamusta ihmisten välille. Etelä-Pohjanmaan kansanopisto on erinomainen esimerkki verkostoitumisesta. Yhteistyötä on peräti viiden eri yliopiston kanssa. Luottamus, verkostot ja yhteistoiminta ovat edellytykset menestyvälle yhteisölle, kunnalle, maakunnalle ja koko maalle, puhumattakaan yksilöistä. Vahva yhteisö kykenee huolehtimaan jäsenistään niin, että mahdollisimman harva syrjäytyy yhteiskunnasta.

    Kansanopistot tekevät tärkeää työtä opettaessaan teitä nuoria aktiivisiksi kansalaisiksi. Menneinä vuosikymmeninä opistot olivatkin varsinaisia kansankasvatuksen kehtoja. Nuorille opetettiin, miten he parhaiten omilla taidoillaan voisivat palvella omaa lähiyhteisöään ja yhteiskuntaa. Ja sitä opistot ovat edelleen. Tämä tehtävä on erityisen ajankohtainen, kun puhutaan kaikille tärkeistä kansalaistaidoista.

    Kansanopistolaitos on elänyt olemassaolonsa aikana monta murroshetkeä. Se samoin kuin koko suomalainen vapaa sivistystyö koki 1990-luvun laman jälkeen suurimmat muutoksensa sitten itsenäistymisen ja sisällissodan. Muutoksen taustalla oli erityisesti tiukentuva talous. Säästöt ja leikkaukset tulivat monin paikoin osaksi arkipäivää.

    Valtion tuki on parina viime vuosikymmenen aikana heikentynyt kaikilla sivistysaloilla myös vapaassa sivistystyössä. Valtion apu muuttui suoriteperusteiseksi ja sivistystyön perinteinen humanistinen arvofilosofia heikentyi. Kansanopistot ovat menettäneet omaehtoista sivistystyön rooliaan ja siirtyneet yhä selkeämmin kansallisen sosiaali- ja innovaatiotoiminnan rattaisiin. Ne kilpailevat koulutusmarkkinoilla, joissa kysyntä ja hinta ratkaisevat sen, mikä oppilaitos menestyy ja mikä ei.

    Etelä-Pohjanmaan opisto on menestynyt kovassa kilpailussa ja onnistunut sopeuttamaan koulutustarjontansa ja toimintansa haastavissa olosuhteissa. Voimme juhlia nykyaikaista kansainvälistyviin haasteisiin vastaavaa opinahjoa tervettä onnistumisen iloa ja yhteyttä tuntien.

    Hyvät kuulijat, arvoisa juhlayleisö,

    Kansanopistoilla on edelleen keskeinen rooli niin vapaatavoitteisen koulutuksen järjestämisessä, tutkintoon johtavassa koulutuksessa kuin avoimen yliopisto-opetuksen järjestäjänä yhteistyössä yliopistojen kanssa. Opiston merkitys paikkakuntaa elävöittävänä voimavarana on usein korvaamaton.

    Opistoon sopii hyvin fraasi: Think globally, act locally. Kansainvälinen ulottuvuus näkyy esim. aikuisväestölle kansanopistojen tarjoamina kielikursseina. Mutta kansanopistot ovat olennaisia kanavia myös maahanmuuttajille oppia niin kieltä kuin kulttuuria. Tämän mahdollistaa erityisesti se, että sosiaalinen yhdessä oleminen on kansanopistossa tärkeä osa opetusta. Tässäkin opistossa on 15 eri kansallisuutta edustettuna. Tämä kulttuurien kirjo on valtava voimavara, ei ainoastaan kansanopistolle, vaan koko paikkakunnalle.

    Kansanopistoilla on keskeinen merkitys yksilötasolla elinikäisen oppimisen, elämänsisällön ja -laadun, henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin lisäämisessä. Teidän kansanopistonne kotisivuilta löytyy tiivistettynä se, mitä opisto opiskelijoille haluaa tarjota: oven, oven itsensä löytämiseen, kehittämiseen ja sivistämiseen. Ovi eli oppiminen, vuorovaikutus ja innostus ovat kaikki keskeisiä elämässä eteenpäin kantavia asioita. Voin hyvin myös itse tunnistaa niiden voiman oman elämän suunnan löytämisessä.

    Ovi sanan ensimmäinen kirjain viittaa siis oppimiseen. Tänä päivänä oppiminen ei ole ainoastaan yleissivistävää ja ammatilliseen koulutukseen tähtäävää, vaan tarkoittaa myös opiskelijan persoonallista kehittymistä ja kasvua. Oppiminen ei tapahdu pelkästään koulussa, vaan myös harrastusten kautta, mediaa seuraamalla ja elämää elämällä.

    Elinikäinen oppiminen on tullut jäädäkseen. Sehän tarkoittaa ideaa, jonka mukaan ihminen oppii elämänsä kaikkina ikävuosina ja hänen tulisi opiskella uutta koko ajan esimerkiksi työn ohella. Aikuiskoulutuksen tarve ihmisten sosiaalisessa ja henkilökohtaisessa elämässä on suurempi kuin koskaan. Emme tule koskaan valmiiksi. Moni joutuu opiskelemaan parikin ammattia elämänsä varrella. Työelämä muuttuu nopeasti, samoin sen vaatimukset. Hyödyntäkää rohkeasti työelämässä eteen tulevia mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen. Kouluttautuminen kannattaa aina.

    Iso osa teistä nuorista viettää opiskellen täällä opistolla yhden vuoden ennen korkeakouluopintoja. Kansanopistovuotta sanotaankin joskus välivuodeksi. Ilmaisu on mielestäni huono. Uskon, että teillekin on tuttu ruotsalaisten käyttämä sana orienteringsår eli suuntautumisvuosi on paljon osuvampi. Vuosi on tärkeä, jotta jokainen voisi löytää oman elämänsä suunnan. Suuntautumisvuoden on tutkitusti osoitettu nopeuttavan myöhempiä jatko-opintoja. Sen oman jutun löytäminen kun on tehtävä itse. Kukaan ei voi sitä toiselle antaa eikä toisen puolesta valita. Opettajakunnan merkitys tässä suunnan löytämisessä on tärkeä. Kansanopistoissa opettajakunnalla on ehkä helpompi verrattuna muihin oppilaitoksiin, nähdä opiskelijan vahvuudet ja mahdollisuudet.

    Kansaopistoaatteen kantava voimavara on omaehtoisen oppimisen vahvistaminen. Koulutuksen ja tietotason nostaminen turvaa eniten ihmisten mahdollisuuksia omavastuun ottamiseen ja omien mahdollisuuksien parempaan näkemiseen kuin muut keinot.

    Hyvät kuulijat,

    Ovi-sanan toinen kirjan viittaa vuorovaikutukseen. Oppimista ei tapahdu ilman vuorovaikutusta. Yhdessä tekeminen jatkuu läpi elämän. Työelämässä pärjää, kun sosiaaliset taidot ovat kunnossa, kun kykenee aitoon kohtaamiseen, välittämiseen ja pystyy suvaitsemaan erilaisuutta. Yhdessä olemisen ja yhdessä oppimisen taidot sekä yhdessä toimiminen ovat tänä yksilökeskeisenä aikakautena entistäkin tärkeimpiä taitoja ja voimavara tulevaa työelämää silmällä pitäen.

    Ovi -sanan viimeinen kirjain viittaa innostukseen. Mitään ei synny ilman palavaa innostusta, aktiivisuutta ja tahtoa. Opettajien yksi tärkeimpiä tehtäviä on herättää opiskelijoissa kiinnostus uuden oppimiseen, omien kykyjen löytämiseen ja vastuun ottamiseen omasta oppimisesta. Kun tämä löytyy, onnistumisia ei voi välttää.

    Oppiminen, vuorovaikutus ja innostus ovat oivia ohjenuoria myös tämän päivän kansainvälisessä maailmassa. Meidän jokaisen on opittava ymmärtämään ja kunnioittamaan erilaisia kulttuureja. Väärinkäsitysten taustalla on usein tietämättömyyttä. Vuorovaikutus puolestaan tasoittaa kulttuurien välisiä raja-aitoja. Innostusta sekä uteliaisuutta uutta kohtaan tarvitaan juuri itselle uudessa ja oudossa. Kielitaito, auttavakin, on myös avain parempaan vuorovaikutukseen. Siihen teitä myös kannustan. Pelkällä englannilla pääsee toki pitkälle, mutta muiden kielien osaaminen avaa usein ovet yllättäviin paikkoihin. On syytä olla huolissaan suomalaisten kielitaidon yksipuolistumisesta. Monipuolinen kielitaito on todellinen valtti työelämässä. Perinteisten saksan, ranskan, englannin lisäksi tarvitaan kiinan ja venäjän osaajia..

    Tämän päivän nuoren aikuisen mahdollisuudet kansainvälistyvässä maailmassa ovat suuret ja niiden hyödyntäminen on mahdollista, kun muistaa ottaa kiinni oppimisesta, vuorovaikutuksesta ja innostuksesta. Kun näitä löytyy sopivassa suhteessa, voi turvallisella mielellä nousta omille siivilleen ja suunnata energian ja voimavarat omien vahvuuksiensa kehittämiseen.

    Kansanopiston 120-vuotisnimikkokoru on nimetty suunnaksi ja muistuttaa muodoltaan kompassia. Myös tämä vahvistaa sitä ajatusta, että opistoaikana moni teistä nuorista löytää elämälleen sen oman suunnan. Kyse on todellakin orienteringsårista.

    Hyvät kuulijat, arvoisa juhlayleisö,

    Te opiskelijat, olette tulleet kaikki tänne omin, mutta varmaan hyvin samankaltaisin, odotuksin. Kun opistovuosi aikanaan jää taakse, kukin teistä nousee ja lähtee omalle elämänmittaiselle lennolleen. Toivotan jokaiselle opintojen jälkeen hyvää matkaa! Olen varma siitä, että kansanopistossa opitut tiedot ja taidot kantavat teitä läpi elämän.

    Uskon vahvasti myös siihen, että kansanopistoilla, lähellä kuntalaisia olevina paikallisina oppimispaikkoina, tulee olemaan vahva rooli myös tulevaisuudessa. Kansanopistot ovat yli sadan vuoden ajan osoittaneet kykynsä uudistua ja sopeutua ajan haasteisiin. Tätä näkemystä ja kykyä vastata yhteiskunnan muuttuneisiin odotuksiin löytyy varmasti jatkossakin tämän talon henkilökunnalta ja johdolta.

    Näillä ajatuksilla toivon Etelä-Pohjanmaan opistolle pitkää ikää ja sitä, että sen suojissa jatkossakin saa vuorovaikutuksen hengessä oppia ja innostua!